Ennenkuulumatonta

Kickailua ja hienoa tokoa

2012-01-28T11:46:00.002+02:00

Tiistain tokoiluyritysten jälkeen en varsinaisesti ollut kovin luottavaisin mielin, kun lähdimme keskiviikkona treenailemaan Anskun ja Nemin kanssa. Toteutimme treenit vähän eri tyylillä kuin yleensä: yhdistimme ne lenkkeilyyn, jonka aikana pysähdyimme treenailemaan hetkeksi. Tarkoitus oli pysähtyi useammankin kerran, mutta koska koirilla tuntui virtaa riittävän, toteutimme kombinaation lenkkeily+tokohetki+koirapuisto. Enne oli treeneissä ylipätevä! Taas näkyi se koira, jonka kanssa on ilo harrastaa :)

Seuraaminen hyvää, kontakti loistava. Käännökset hyvät. Vasemmalle käännökset alkavat kohta olla Enteen bravuuri, niin näppärästi ja innolla ipana heittää itsensä oikeaan asentoon. Täyskäännös tiivis ja hyvä, vaikka käännyin oikean kautta. Ehkä nyt unohdan koko vasemman kautta kääntymisen ja treenaan tuon oikean kautta varmaksi. Oikealle kääntymiset hyviä myös.

Liikkeestä maahanmeno hyvä, vaikka olinkin epäileväinen koko liikkeen suhteen. Mitä kylmempi, sitä vähemmän Enne haluaa mennä maahan, mutta hyvin putosi.

Liikkeestä seisomisessa askelsi taas. Pirun minä, mitäs menin opettamaan sen jalanpolkaisun epähuomiossa, siihen tuo reagoisi heti. No, lisää treeniä vaan, niin eiköhän tuo suullinenkin käsky palaudu mieleen. Vapautin seisomisesta aina taaksepäin, ensin leikkiin kanssani ja sen jälkeen palkka. Pyrkimyksenä on nyt saada Enne ymmärtämään, että kaikki kiva taphtuu taakse, eli eteenpäin on turha edes pyrkiä.

Luoksetulo nopea, ei törmännyt vaan asettautui nätisti sivulle.

Kyllä tästä vielä kisakoira tulee! :)

Torstaina ja tänään käytiin kicksparkailemassa. Torstaina ajeltiin pimeän tultua syrjäisiä teitä ehkä nelosen lenkki. Kamalan vaikea arvioida, kun oli vieraat tiet ja pimeä! Eniron karttaohjelma kuitenkin vinkkaisi jotakin neljän kilometrin suuntaan, perustuen talonnumeroihin :D
Kickspark pysyi jo paremmin hanskassa (tangon nostaminen ja vetoliinan pituuden muuttaminen vaikuttavat yllättävän paljon ohjattavuuteen!), eikä sen suurempia ongelmia sen suhteen ollut. Sykettä nosti lähinnä mutkassa vastaan tullut tukkirekka (luonnollisesti rekka tuli alamäkeen), joka ei kamalasti jättänyt tilaa muulle liikenteelle. Onneksi Enne pysyi käskystä reunassa, muuten olisi käynyt huonosti. Jotain kertonee se, että Enne lopetti rekan kohdalla vetämisen ja kääntyi katsomaan, mikä ihme yrittää puskea sen päälle tai ajaa sitä lumihankeen... Muutoin lenkki sujui mainiosti.

Tänään ajelimme vitosen lenkin järven jäällä. Jäälle oli paikoitellen noussut vettä, joka oli jäätynyt lisähaastetta luoviksi möykyiksi ja jääkaistaleiksi. Etenimme rauhassa, annoin Enteen mennä omaa tahtia käytännössä koko matkan. Ennehän vierastaa tuollaisia jääpaikkoja todella paljon, joten en halunnut hoputtaa sitä. Välillä edettiin siis reipasta laukkaa, toisinaan rauhallista ravia. Ilma oli ihana, -8°c ja aurinko paistoi - nautiskella siis sai ihan olan takaa :) Harmi, ettei tullut kameraa mukaan!

Huutotreeniä ja loistotreeniä

2012-01-24T19:52:00.002+02:00

Enpäs kyllä muista, koska viimeksi olisi ollut näin vaihteleva treenipäivä! Kaikki alkoi siitä kolmen korttelin lenkistä, joka ehdittiin tehdä ennen treenejä. Matkalla jostakin pihasta juoksi tielle westie vapaana, omistajan huudellessa pihasta. Siinä sitten virittelin äänijänteitäni, Enne viritteli niskakarvojaan ja pikkupiski viritteli äänijänteitään. Omistajan YLLÄTTÄVÄ kommenti "ei se tee mitään" ei paljon mieltä lämmittänyt, mutta ilmeisesti "tämä nappaa kiinni, jos et saa sitä heti pois!" tehosi, sen verran paniikkinen ilme herran kasvoille nousi. Ihan sama, kyllähän Enne näpeissä on eikä todellakaan syyttä suotta ketään nappaa, mutta ilmeisesti tuo on todella ainoa keino saada ihmiset pitämään ne koiransa poissa meidän luota. Kiehun edelleen! Lisäksi voin vaan kuvitella tuhon määrän, jos tiellä olisikin koirakon sijaan kulkenut auto. Siitä nyt ei ainakaan "ei se mitään pahaa tee" olisi auttanut, kun pieni valkoinen olisi ollut vähän vähemmän valkoinen... Ihan tosi, nykyään aivan liian moni koira on totaalisen poissa lapasesta! En kyllä tajua ihmisiä, jotka myyvät koiran ihan kenelle tahansa!

Mutta siis, niihin treeneihin. Ilmeisesti tuo ah-niin-ihana-hyökkäys nosti oikein kiitettävästi Enteen kierroksia, sillä heti treenilavalle saavuttuamme alkoi sellainen show, etten ole vastaavaa nähnyt! Ensin agilitya treenaamassa ollut russeli oli maailman kiinnostavin saalistettava. Russeli, jota ei vähempää voinut kiinnostaa husky, joka HAUKKUI, ULVAHTELI ja päästeli oikeastaan kaikki äänet, mitkä vaan osasi tuottaa. Siis mitä, mihin katosi se husky, jota arvostan hiljaisuuden takia?! Tätä säätämistä jatkui sitten ihan riittävän kauan. Lopulta joku kontaktin tynkäkin löytyi ja saatiin jotain tehtyä kuitenkin...

Treenisuunnitelmanani oli ottaa alokasluokan liikkeet (ei seuraamisia) ja sen jälkeen treenailla agia. No, tuossa mielentilassa ei sitten alettu alokasta mitenkään järjestelmällisesti vääntää, vaan otettiin perusasentoja liikkuen, lyhyttä seuraamista (kamalaa, kontakti noin sadasosan seuraamisesta, poikitusta, edistystä...). Liikkeestä maahanmenoja pari, ok. Liikkeestä seisomisessa otti askelia, ei tehty kuin kerran. Hypyssä ei tajunnut ensin koko estettä, kun joku haukkui. AARGH. No, kohtuullista tekemistä, lisää treeniä haukkuvien/pienten/juoksevien/leikkivien/mitä vaan koirien seurassa tarvitaan PALJON.

Vaan niinhän siinä kävi, että siinä missä toko-Enne oli aivan muissa maailmoissa, agi-Enne oli vallan pätevä! Lavan alusta vaan on kovin liukas tuon tassuille, joten hirveää kyytiä ei sitä uskalla juoksuttaa.

Kepeillä alkaa idea selvästi hahmottua. Näemmä vauhtia ja oikean tyyppistä liikettä tulee heti, kun palkkaan myös välissä. Vaatii toki edelleen tarkkaa ohjausta, oikoo herkästi. Mutta joka tapauksessa kivan näköistä tekemistä tähän kohtaan.

Kontaktit olivat päivän yllätys. Suunnataan kohti puomia, ohjaan kontaktille, ja mitä tekee pikku-Sla? TARJOAA MAAHANMENOA! Siis mitä tulimmaista, kerran ollaan asiaa treenattu, ja pätevä agieläin tietää heti, mitä tehdä. Mahtavaa! Näemmä tämä tapa opettaa kontaktit oli siis vallan tasan oikea meille :) Kolme kertaa tehtiin, ainoana ongelmana se, että Enne haluaa juosta esteen, eikä keskittyä nenän edessä olevaan namiin. No, tämäkin ratkesi myöhemmin: riskillä annoin Enteen sitten ravata lujempaa puomin, ja mitä se tekeekään alastulolla? Alkaa heiluttaa häntää, kääntyy katsomaan missä olen ja odottelee, että ehdin sen rinnalle ohjaamaan maahan oikeaan kohtaan. Mamman mussukka!

Keinua koitettiin ihan kahdestaan muutamaan kertaan. Alku- ja loppumakuut jees, keskellä vähän jännittelee. Hassua kyllä, Ennettä ei tässä(kään) kiinnosta se nami kuonon edessä, vaan pysyy huomattavasti paremmin (jopa häntäänsä heiluttaen) kun pidän sitä pannasta ja lasken keinua toisella kädellä. Tällä mennään siis siihen saakka, kunnes itsevarmuutta tulee lisää.

Mutkaputket olivat jostain syytä Enteestä hankalia. Johtuisiko siitä, että joutui juoksemaan suoraa kohti seinää? Putki siis kääntyi 90° seinän myötäisesti.

Loppuun sitten vielä muutaman hypyn sarjoja, jotka sujuivat hyvin niin kauan kun koira pysyi näpeissä. Kerran lähti lapasesta ihan kunnolla, mutta parin huudon jälkeen muistin uuden taktiikkani: poistuin tyynesti hiljaa radalta, ja eihän tuo yksinään sinne rallattelemaan viitsinyt pitkäksi aikaa jäädä. Viimeiset esteet pallopalkalla, ja kivaa oli :)

Päivän plussat:
- kontaktit
- kepit

Päivän miinukset:
- häiriöherkkyys
- vahva reagointi koiriin
- kovat kierrokset

Meillä on kickspark!

2012-01-22T15:29:00.003+02:00

Olen aina ollut sellainen, että tietyt asiat pitää saada hetinytvälittömästi eikä odotella tai pohtia asioita viittä viikkoa. Tuossa rekeäni kaupitellessa päätin, että joku menopeli pitää talvikeleillekin saada. Kickspark tuntui parhaalta vaihtoehdolta, joten annoin itselleni luvan ostaa ko. vempeleen reen mentyä kaupaksi. Ja niinhän siinä kävi, että reki lähti uuteen kotiin keskiviikkona ja kickspark rantautui pihaamme eilen - eipä siinä kauaa nokka siis tuhissut :D

Tänään leikin siis kunnon käsityöläistä ja rakensin kicksparkiin äärettömän toimivan jarrumaton (kirjaimista tihkuu sarkasmi). Itse asiassa matto itsessään jopa kesti testilenkin, mutta... No, muuten olisi ehkä voinut mennä paremminkin.

En ollut ajanut kicksparkilla aiemmin, mutta miten vaikeaa se vuosien reellä ajon jälkeen voisi olla? No, todella vaikeaa, kuten sain huomata. Ikinä en varmaan ole treenilenkillä nauranut ääneen noin paljoa, ja Ennekin alkoi jo ihmetellä koko touhun luonnetta. Tavalliseen tapaani en siis juuri perustanut välineeseen tutustumisesta saati harjoittelusta ilman koiraa. Näppärästi siis koira liinaan, liina vyölle, jarrumatto ojennukseen ja liikkeelle. Kuskina ollut siskoni otti videon lähtötapahtumasta, mutta valitettavasti kameran säädöt olivat ilmeisesti vikurallaan, ja tuloksena vain kaksi kuvaa: ensimmäinen lähtökuopistamme ja toinen selästäni. Molemmat kuvat ovat niin kaukaa (luonnollisesti, kun tavoitteena oli ottaa kunnon videopätkä lähdöstä), että eivät ole julkaisukelpoisia.

Heti alkumatkasta sain todeta, että kickspark ei todellakaan ohjaudu samalla tavalla kuin reki. Melkoinen show oli jo pelkkä oikeassa reunassa pysyminen, joka sekään ei onnistunut toivotulla tavalla. Käsittämätöntä, miten mokoma kelkka koko ajan ajautui vasemmalle, vaikka mitä tein! Hämärän peittoon jää, oliko syynä omat ohjaustaitoni, epätasainen asentoni (astinlaudat olivat liian takana, mutta niiden säätämiseen en kesken matkan ryhtynyt), vammaiset polveni vai mikä ihme. Melkoista seilaamista oli meno, ja siskoni olikin jo miettinyt, lähteekö suosiolla samantien peräämme hakemaan meidät auton kyytiin... Valitsin reitin tarkoituksella niin, että matkalla on vain yksi alamäki. Onneksi näin, koska siellähän sitten vedin nätisti ympäri :D Jarruttaessa Enne juoksi nätisti eteenpäin, kickspark lähti 90° vasemmalle ja itse eteenpäin ohjaustangon vieritse. Ilmeisesti kypärän laitto oli näin ensimmäisellä keralla varsin hyvä idea... :D

Kokonaisuutena ajeltiin noin nelosen lenkki. Enne juoksi vaihtelevasti, toisinaan oikein hyvin, mutta kokonaisuutena melko löysästi. Autossa se vain nuokkui ja kotipihassakin jaksoi juosta hepuliringin vain pari kertaa. Eilen illalla ruoka oli uponnut melko huonosti ja tänään aamupala ei maistunut ollenkaan, joten en tiedä, olisiko joku pieni mahapöpö päässyt iskemään - vai tuliko vastaan yksinkertaisesti energiakato. Oli miten oli, ehkäpä tavallista rauhallisempi lenkki oli vain hyvästä, tiedä mistä ojasta olisin itseni normaalin lenkin jälkeen löytänyt.

Huomenna pidetää lepopäivä, tiistaina on tokotreenit ja keskiviikkona voitaisiin koittaa kicksparkailua uudemman kerran.

Seurallista treeniä

2012-01-17T19:49:00.002+02:00

Jeeee, tänään käytiin ensimmäistä kertaa ihan SEURASSA treenaamassa. Ei siis seuran kanssa, vaan seurassa! Mahtia :) Liityin siis (takaisin) Etelä-Hämeen Koirakerhon riveihin, ja tänään oltiin ensimmäistä kertaa tokoringissä. Tokorinki käsitteenä on himppasen harhaan johtava, sillä puolet ajasta treenattiin agiesteitä. Mutta ihan mahtavaa, vaikka vuorolla ei vakituista ohjaajaa olekaan, on treenikavereina pidempään ja tosissaan harrastaneita, joilta tulee hyviä vinkkejä.

Tänään aloitettiin simppeleillä jutuilla: miten käyttäydytäänkään. Enne yllätti positiivisesti, ja oli vallan hieno ipana! Päästiin varmaan nopeammin kuin ikinä siihen ihan oikeaan tekemiseen. Aloitettiin sivulletuloilla ja siirtymillä. Hyvät. Seuraaminen vähän vaihtelee, paikoin edisti tooosi pahasti, paikoin älyttömän nättiä! Malttoi pitää kontaktiakin hienosti. Käännöksiä ei oikein saatu treenattua, kun agiesteet oli tiellä enkä jaksanut siirtää :P Kerran otin täyskäännöksen vasemman kautta, mutta en selvästi vihjannut asiasta mitenkään, sillä Eps putosi ihan kärryiltä. Täytyy nyt miettiä, miten päin tuota alkaa tehdä, tänään oli oikean kauttakin ihan tiivis, kun kerran koitin. Hmm.

Liikkeestä maahanmeno hyvä. Liikkeestä seisominen yllättävän hyvä! Ekalla kerralla otti pari askelta, toisella pysähtyi heti. Jes! Kyllä se vielä tästä sekin... Luoksetulo näppärä, vaikka vähän kolhaisi sivulle tullessa.

Otettiin sitten agiakin, ja siihen saatiin erityisesti hyviä vinkkejä ja kikkakakkosia. Pujottelussa luovun koko keppien tekemisestä kerralla ja alan palkata Ennettä kesken keppien useaan kertaan. Koitetaan, josko tuolla saisi nopeutta ja sitä "jeejee-kiva-juttu"-asennetta noihinkin.

Kontaktit aloitettiin (TAAS! :D) alusta. Tällä kertaa järjestelmällisenä tavoitteena on opettaa Enne menemään makaamaan kontakteille niin, että etu-/takapää on maassa ja toinen sitten kontaktilla. Meillä kun hidastukset, namit tai muut ei vaan pelitä. Hyvin näytti toimivan, Enne alkoi jo pienesti tarjota makuuta! Pitkä tiehän tässä on edessä, mutta hiljaa hyvä tulee :)

Keinu kuului myös sarjaan "päivän yllättäjät". Ennenhän Enne on saanut suunnilleen kriisipaniikin ja pyrkinyt hyppäämään keinulta saman tien, kun se alkaa liikkua. Tällä kertaa häntä kyllä laski ja koko koira madaltui senttejä, mutta ihan rauhassa pysyi paikoillaan ja käveli pois keinun laskeuduttua. Alkuun ja loppuun tietysti makuut. Hyvähyvä!

Irtoamistreenejä tehtiin ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopulta kolmella hypyllä. Ihmeen hyvä, tämähän ei ole aiemmin toiminut yhtään. Viimeinen kerta tosin meni tyhmästi pieleen, kun Enteen perässä ollut liina pudotti rimat ja kaiketi sitten tuntui ilkeältäkin, mutta uusintaan ei siinä kohtaa valitettavasti ollut mahdollisuutta.

Putket ok, mutta vaatii tosi tarkan ohjauksen! En tiedä johtuiko väsymyksestä mistä, että koira piti saattaa aivan putken suulle ja siltikin sai katsoa tarkkaan, että meni sinne putkeen sisälle saakka.

Lopuksi otettiin vielä hyppysuoraa (pyrki välistä pois) ja lisää putkea, mutta nämä olisi saanut jäädä tekemättä. Vanha, paha tapa väsyttää koira piippuun ja sen yli nostaa taas päätään :( Ensi kerraksi täytyy tehdä jonkunlaista suunnitelmaa siitä, mitä tehdään ja miten, eikä vaan haihatella ja tehdä "kaikkea kivaa". (Ja tästä saa sitten muistuttaa, kun ensi kerralla kirjoittelen taas jotain "elämä on ihanaa"-postausta! :D)

Lumikenkäkauden avaus!

2012-01-15T16:28:00.004+02:00

Kyllä, meidän viikonloppumme on koostunut kausien availusta - eilen rekikausi, tänään lumikenkäkausi! Ilma oli kenkäilyyn mitä mainioin, kymmenisen astetta pakkasta ja laskeva aurinko. Kelpasi meille :)

Eilen treenailimme jälleen temppuja iltasella. Enne on niin pätevä! <3

Harjoittelimme lelun laittoa lelukorina toimivaan roskikseen. Tätä olimme treenanneet vasta kerran (melko huonolla menestyksellä), mutta kuin ihmeen kaupalla Enne tajusi muutaman toiston jälkeen, mitä siltä haetaan (siskoni kommentti kuvastanee tilannetta "Siis eilisen jälkeen en kyllä olis uskonu, eihän sillä ollu mitään havainto asiasta, juoksi vaan roskista karkuun!"). Tästä on taas hyvä jatkaa :)
Sivuttain kulkeminenkin alkaa jo osittain olla juurtunut päähän, namiavun vaatii toki edelleen, mutta namin ei tarvi enää olla nenässä kiinni ;)
Itsensä kiertämiset molempiin suuntaan, peruuttaminen, kyykyssä ollessa jalan alitus ja ylitys, tassunannot, tavaroiden nostot, roskiksen päälle nouseminen kaikki hyviä. Jalkojen väliin tuloa alkaa hahmottaa jo niin, että käsiavulla saan ohjattua Enteen kiertämään taakseni ja sieltä jalkojen väliin. Liikkuminen hyvää.
Toisen uutuutena meillä on ollut vilkuttaminen, joka on kyllä vielä hakusessa. Enne kyllä tehokkaasti nostaa tassunsa, mutta viehkeä vilkuttaminen on kaukana siitä aggressiivisesta lätkäisystä :D Ajan kanssa tämäkin...

Rekikauden korkkaus!

2012-01-14T15:30:00.004+02:00

Kyllä, käytiin tänään ajelemassa ensi kertaa reellä! Pitkäänhän se venyi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Käytiin Enteen kanssa ihan kahdestaan, joten matka oli lyhyt (reilut 3,5 km) ja vauhti melko rauhallinen. Tuollaiselle hippiäiselle kun yhden ihmisen kiskominenkin on jo melko rankkaa, varsinkin kun välineenä on reki. Vaan hauskaa oli! Kerrankin oli kamera mukana oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja vielä kuvaajakin mukana - alla siis video lenkille lähdöstämme.

(Pssst! Videon reki on siis se myynnissä oleva yksilö, mikäli lukijoista joku on kiinnostunut!)

Alla vielä muutama lenkin jälkeen nappastu kuva.

Jälkihuomautus: Blogiin on lähiaikoina tullut muutama uusia lukija, ja lisäksi blogi löytyy muutamasta blogista linkkilistalta. Itselleni kuitenkin on hämärän peitossa, kuinka moni todella lukee näitä rustailuja! Nytpä muokkasinkin tuonne "toiminnot"-kohtaan klikattavan "Luettu!"-namiskan. Olisi siis kiva, jos täällä vierailleet ja viestejä lukeneet (myös ne vanhat lukijat!) klikkaisivat oman käyntinsä tuohon. Itse en ainakaan vielä ole keksinyt, että näkisin tuon avulla KETKÄ tekstejä ovat lukeneet, mutta jo lukijoiden määrä antaisi mukavaa osviittaa :)

Temppuja ja lenkkeilyjä

2012-01-09T21:30:00.003+02:00

Ensinnäkin: en ymmärrä, miten vaikeaa voi olla saada vastaus treenipaikkakyselyihin! Käsittämätöntä, ettei voi vastata edes sitä "valitettavasti ryhmissämme ei ole tilaa", vaan ennemmin jättää kommentoimatta asiaa. No, eipä siinä, huomenna puhelin kauniiseen käteen - minustahan ei näin helpolla pääse eroon! :D

Viime ajat ollaan Enteen kanssa kulutettu lähinnä lenkkeillen ja temppuillen. Vetohommat ovat jäissä mahdollisuuksien ollessa vähissä. Harkitsen vakavasti, että ostaisin tällaisen hankijalaksilla, jahka saan tuon kunnon reen myytyä. Tuolla omalla reelläni en enää uskalla ajaa polvieni takia. Uutta rekeäkin on vähän tyhmä hankkia, kun taitaa näyttää siltä, ettei toista huskilaista halustani huolimatta ole vähään aikaan tulossa tähän talouteen - jos koskaan niin, että niitä olisi kaksi kappaletta yhtä aikaa. Jospa tuolla pääsisi edes hiukkasen vähentämään tuon ipanan menohaluja. Viime aikoina Enne on osoittanut toisiaan melko paljonkin levottomuutta, joka johtuu juurikin vetolenkkien puutteesta. Reippaat hihnalenkit, vapaana juoksu pihalla ja aktivointina toimivat temput ja tokoilu ovat toki kivoja, mutta eivät täytä tuota pään sisällä olevaa vetämisen halua. Jotain täytyy siis keksiä!

Mutta, kuten sanottu, emme sentään ole jääneet sohvan pohjalle suremaan tilannetta. Temppuiltu ollaan aktiivisesti, ja jotain uuttakin taidettu oppia! Koska tunnun unohtavan puolet tempuista, kirjailenpa ihan itsellekin muistilistaksi nuo hallussa olevat hupijutut.

Enne siis osaa
- antaa tassun
- antaa toisen tassun
- "high five"
- näyttää peukalon
- hypätä/kiertää itsensä ympäri
- hypätä/kiertää itsensä ympäri toisin päin
- peruuttaa
- nostaa erilaisia tavaroita
- nousta etujaloilleen muovisen roskiksen päälle (toistaiseksi tämä on ollut ainoa kohde, mutta kaipa tuo samalla periaatteella nousee mihin vain)
- alittaa jalan ollessani polvellani, toinen jalka 90° kulmassa
- hypätä jalan yli ollessani polvellani, toinen jalka 90° kulmassa
- tulla jalkojen väliin
- kävellä jalkojen välissä samaa tahtia kanssani
- pujotella jalkojen välissä kävellessäni (vaatii namiavun)

Enne osaa pian
- kävellä sivuttain
- hypätä käden yli ollessani kyykyssä
- peruuttaa ympäri minua

Haluaisin, että Enne osaisi
- hypätä selkääni ollessani kumarassa
- antaa takatassua
- antaa toista takatassua
- sytyttää ja sammuttaa valot
- avata oven
- ottaa puhtaat pyykit koneesta
- riisua sukkani

Nämä nyt ainakin. Kuten huomata saattaa, suurin osa tempuista on aktiivisia, Enteen omaa kroppaa käyttäviä temppuja. Tämä on oikeastaan kahdestakin syystä johtuvaa: ensinnäkin, Enne rrrakastaa tehdä itse asioita - tällä hetkellä sen suosikkitemppuja ovat itsensä ympäri pyöriminen/hyppääminen sekä peruuttaminen, koska niissä saa liikkua ja olla näppärä. Toiseksi, Enteen kanssa ei voi ottaa riskiä ja opettaa sille jotakin, mitä se voisi osata hyödyntää. Esimerkiksi oven avaaminen johtaisi siihen, että Enne voisi hyvinkin availla ovea huvikseen. Sukkia se todennäköisesti repisi jalasta jatkuvasti. Noista "haluaisi" tempuista ainoa mahdollinen opetettava olisi selkääni hyppääminen, mutta Enne ei siihen suostu. Ilmeisesti temppu aiheuttaa Enteelle auktoriteettikriisin, eikä se vahvan johtajan asemani vuoksi suostu hyppäämään selkääni lainkaan. Itse saan sen hyppäämään muiden selkään, mutta en itse eikä kukaan muukaan saa sitä omaan selkääni. Ja toisaalta, miksi se nyt niin kovin pitäisi siihen suostuakaan? Olkoot hyppäämättä :D

Koska temppujen opettaminen on kivaa (omistaja) ja niiden tekeminen on kivaa (koira), jatkamme samalla linjalla. Sainkin vallan mainion vision: Enteestähän tulee koiratanssikoira! Mikäs sen oivallisempi tapa toteuttaa opiskeltuja temppuiluja :) Katsotaan, miten pitkälle tämä suunnitelma kantaa! (Kiitos Sailan tiedän lajista nyt sentään JOTAIN, alkuperäisen päätöksen kun tein perusteella "se olis varmaan aika kivaa" tietämättä lajista m-i-t-ä-ä-n :D)

Tänään käytiin piiiitkästä aikaa lenkkeilemässä Petran ja Ainon kanssa. Enne sai jopa pinkoa vapaana muutaman minuutin sopivassa risteyksessä metsässä. Upea ipanaattori, ei ollut edes nameja mukana, mutta Eps pysyi lähellä vallan mainiosti!

Järkyttävää jaettavaa

2012-01-05T17:20:00.003+02:00

Kuten varmasti monien muidenkin koiraihmisten, myös omiin silmiini sattui järkyttävä tarina Savu-sheltin kohtalosta: Koira, jonka tappoi koiranruoka.

Kyllä pistää miettimään, miten sitä oikeastaan kannattaisi koiransa ruokkia (ja toisaalta myös, mitä sitä itsensä kannattaisi syödä tai olla syömättä!)...

Vuosisuunnitelma 2012

2012-01-01T20:59:00.004+02:00

(Alunperin tarkotukseni oli jatkaa samalla "Meidän vuosi"-otsikolla, mutta olen viime aikoina ahdistunut ko. otsikon kielioppivirheestä siinä määrin, etten kyennyt käyttämään sitä enää - jo tuo vuosikatsauksen tekeminen samalla otsikolla otti voimille! Kyllä, ihmisellä voi olla suuret ongelmat :D)

Mutta siis, mitäs meillä on ohjelmassa tänä vuonna?

VETOJUTUT

Koska tämän kauden treenailut ovat jääneet enemmän tai vähemmän huningolle heti ensimmäistä jäiden ilmestyttyä tien pintaan, ei varsinaisia tavoitteita vetopuuhien suhteen ole. Pyrkimyksenä kuitenkin on, että Enne pääsee juoksemaan edes jossain määrin. Katsotaan, josko keväällä innostuisin johonkin sulan maan kisaan (=säät pysyvät tarpeeksi viileinä) tai jos jo talven aikana olisi mahdollista saada muutama koira lainaan ja Enne kisakuntoon.

Syksyllä aloitetaan treenit aktiivisemmin ja pyritään saamaan koira kuntoon niin, että kisamahdollisuudet ovat talvella 2013 ainakin sen puolesta kunnossa.

TOKO

Treenataan (ainakin välillä ihan tosissaankin). Pyritään saamaan liikkeet sellaiseen kuntoon, että suoritusvarmuus on edes kohtalainen (=paikkamakuu toimii). Käydään mölleissä mahdollisuuksien mukaan, kisoista koitetaan metsästää ALO1. Tai jos ei ykköstä, niin edes tulos. Tai edes käydään kisoissa :D

Koitetaan saada treeniryhmäpaikka ja siten päästä treenaamisessakin tavoitteellisempaan suuntaan.

NÄYTTELYT

Muutamassa näyttelyssä voitaisiin yrittää pyörähtää, jos ei muuten niin nauttimassa siitä, miten kivaa Enteellä on kehässä :) Myös match showt muistetaan ja mahdollisuuksien mukaan koitetaan osallistua niihinkin.

AGILITY

Mikäli oma polveni kestää, koitetaan metsästää treeniryhmäpaikkaa tähänkin lajiin. Tavoitteena saada varmuutta esteille ja kehittää omaa ohjaamista niin, että nähdään mahdolliset tulevaisuuden mahdollisuudet lajin parissa.

MUUTA

Temppuilua jatketaan kotioloissa. Uintiharrastus virkistetään kesän tullen. Kesäaikaan voisi yrittää myös opettaa Enteelle jonkinlaisia jäljestyksen alkeita, jos ipana siitä innostuisi.

Jospa me näillä hyökkäisimme uuden vuoden kimppuun, katsellaan sitten tuonnenpana, miten todellisuus vastaa suunnitelmia :)

Vauhdikasta ja toiminnan täytteistä uutta vuotta lukijoillemme!

Sano M, sano U, sano T, sano A, sano MUTA!

2011-12-29T14:46:00.007+02:00

Käväistiin sitten tänään pyörälenkillä... Pitkästä aikaa oli sellaiset kelit, että uskaltauduin edes yrittämään pyörän selkään - kummasti nuo metsätiet vaan on jäässä, vaikka mittari näyttäisi plus-asteita kaksi viikkoa putkeen! No, tänään löydettiin sula vitosen lenkki ja käytiin vähän pitämässä hauskaa :) Enne juoksi tosi kivasti, vaikka paikoitellen tiet olivat niin mudassa, ettei pyörä meinannut liikkua mihinkään. Tyytyväinen olin kuitenkin, ei turhia pysähdyksiä, maiseman ihailuja tai muita hölmöilyjä. Käskyjä kuunteli tosi hyvin, ja kivaa oli molemmilla.

Lenkin päätyttyä oltiin molemmat äärimmäisen hehkeinä. Valitettavasti kamera ei tullu itse lenkille mukaan, mutta kotona oli pakko koittaa saada muutama havainnollistava kuva:

Mainitsinko jo, että oli hieman mutainen tuo keli?!

Ps. Viimeinen kuva havainnollistaa hienosti, miten Haltin housut kestävät mulla käytössä... Harmittaa, tykkään noista kovasti, mutta molemmat polvet samanlailla rikki rymyämisteni jälkeen. Normaalikäytössä varmasti toimisivat koirankin kanssa mainiosti, mutta mun käyttö ei ihan lukeudu tuohon "normaaliin"... :D

Pikatokot

2011-12-28T11:41:00.002+02:00

Käväisimme tänään jälleen lenkillä Suvin ja Vilin kanssa. Lenkin jälkeen pojat saivat riehua pihassa ja otettiin pienet tokoilutkin samaan syssyyn.

Ihan kamalasti ei Enteen kanssa jaksettu panostaa, kunhan puuhasteltiin :D Seuraaminen oli kamalaa, liikkeestä seisominen hidas ja perusasennot edessä tai vinossa. Putkeen meni siis, hah! Mutta liikkeestä maahanmenot oli kivoja. Luoksetulossa Enne katseli maisemia (no kun lintuja lensi juuri) eikä tullut ensimmäisestä käskystä. Toisesta sitten ok.

Tärkeintä oli kuitenkin huomata, että kyllä tuo ipana pysyy näpeissä, vaikka pienessä tilassa olisi läsnä toinenkin koira (ja vielä tuttu leikkikaveri). Nyt vaan otan itseäni niskasta kiinni selvittelen, josko saataisiin agility- ja/tai tokoryhmäpaikka jostakin, pääsisi sitten kunnolla treenailemaan :)

Joulutervehdys

2011-12-24T11:22:00.003+02:00

Rentouttavaa joulua ja vauhdikasta uutta vuotta 2012!

Meidän vuosi 2011 - miten siinä oikeasti lopulta kävikään?

2011-12-22T22:00:00.004+02:00

Tammikuun alkupuolella tein vakaat suunnitelmat siitä, miten tänä vuonna edetään harrastusrintamalla. Lievästi jännityksen vallassa ajattelin nyt purkaa vuoden saavutukset ja "saavutukset", josko sitten välipäivinä ehtisi jo suunnitella tulevankin vuoden kuvioita :) Näin oli siis tarkoitus toimia:

- kisat niin lumella kuin sulalla maallakin

Lumella kisattiin muutamaan otteeseen, mutta sulanmaan kisat jäivät ohjelmasta kokonaan pois. Selitys tähän on kyllä varsin luonnollinen: palatessamme keväällä Kuusamon reissulta, oli etelän lämpötilat sillä mallilla, että Enne ei nähnyt valjaita kuin kaksi kertaa paluumme jälkeen. Syksy taas meni omalta osaltani sairaslomalla, joten se niistä kisoista...

- REK2-tulos kilpailukokeesta

KYLLÄ, ja vielä kahteen kertaan! :)

- YLE1-tulos käyttökokeesta?

Juu ei. Ei lähimainkaan. Katsotaan, josko vielä joskus... Vaan kyllä sitä melkein pitäisi oma valjakko saada kasaan ennen käyttistä, Enne kun saisi mielestäni lähteä hakemaan JOH-tulosta, eikä se Enteen tuntien ole kovin simppeli homma vieraan kuskin valjakossa...

- aktiivisempi tokoilu

Vaikka treenaaminen on ollut vaihtelevaa, voin hyvällä omatunnolla sanoa aktiivisuuden lisääntyneen ja edistymisen olleen huimaa! Tästä on hyvä jatkaa :)

- TOKO-kisauran avaus

KYLLÄ! Vaikka se virallinen kisa ei "ihan" putkeen mennytkään, on terävin kärki jännitykseltä murrettu ja toisaalta itsellä selkeämpi kuva siitä, miten jatkossa toimitaan. Ei kaduta, harmita eikä hävetä - ja miksi pitäisikään?!

- muutama näyttely

Näyttelyt jäivät tänä vuonna yhteen ainoaan. Alunperin suunnitelmissa ollut erkkari jäi väliin eikä sopivia tuomareita tuntunut lähimaastoista löytyvän. Espanjalaisille minimalamuuttien kannattajille en yllättäen huskya halua viedä :)

- kesäharrastus

Kesäharrastuksena toimi melko pitkälti uinti, josta tulikin Enteen mielestä huippulaji! Hassua muistella, miten sitä aiemmin sai houkutella kastelemaan mahakarvansa ja kesällä tilanne oli jo täysin päinvastainen. Hyvää treeniä ja kamalilla helteillä oikeastaan ainoaa toimivaa liikuntaa.

Lisäksi ollaan ageiltu hyvin pienessä mittakaavassa, harjoiteltu temppuja ja koppailtu frisbeetä. Vallan mukava vuosi takana siis, toivottavasti ensi vuonna päästään vastaaviin tuloksiin!

Loppukevennykseksi olin laittanut siskoni kuvaamaan videolla Enteen tölkinhakutempun. Valitettavasti video on kuitenkin kuvattu pystysuunnassa, mutta se näkyy vaakasuunnassa, joten joutunen kuvaamaan uuden pätkän paremmalla onnella. Pää kallellaan videon seuraaminen ei kuitenkaan loppupeleissä ole kamalan kivaa... Videota korvaa siis tällä kertaa yllä oleva Enteen näyte siitä, miten pieni huskylapsi nukkuu mieluiten :)

Kaikenmoista treenailua

2011-12-21T20:35:00.003+02:00

Vitsit, kun jaksaisi vähän useammin päivitellä, ei tulisi tällaisia kilometripostauksia... Koitan kirjoittaa lyhyesti! Valitettavasti kuvamateriaalia ei (taaskaan) ole, koska treenataan näemmä vain pimeällä (ja sen kerran kun ollaan hallissa ja kamerakin olisi mukana, unohdan koko kuvausasian - tietty).

Mutta siis, alotetaanpa vaikka vetojutuista. Enne on päässyt taas muutaman kerran valjakkoon juoksemaan. Menee ihan ok, joskin muut urokset aiheuttavat Enteelle pään vaivaa - kyllähän niihin nyt täytyy loppumatkasta keskittyä enemmän kuin itse vetämiseen. Huoh. Eilinen lenkki sen sijaan meni ihan mukavasti (mikäli pimeässä näin oikein) eikä vilkuiluja näkynyt. Taitaa taas olla vaan kokemattomuutta ja uuden tilanteen ihmettelyä yhdistettynä tuohon macholuonteeseen...

Tokoiltukin ollaan! Joskus viime viikolla pidettiin yhteistreenit Anskun ja Nemin kanssa, mutta ympäristö ei ollut ihan otollisin mahdollinen: treenasimme parkkipaikalla, joka oli jäätynyt niin, että esimerkiksi seurauttaminen oli mahdotonta epätasaisen maaston kanssa (kyllä, alusta oli KAMALA, eikä niin koira kuin omistajakaan pystynyt liikkumaan normaalisti). Treenailtiin sitten kapula suussa istumista (haastavaa edelleen, joskin sain palkattua pari hyvää) ja ihan uutta juttua, luoksetulosta maahanmenoa. Alkuun Enne juoksi eteeni ja meni siihen makaamaan, mutta pikkuhiljaa alkoi homman juoni hahmottua ja makuulle mentiin vauhdista ja kesken matkankin. Palkka heittäen koiran luo. (Oikeasti en muista mitään muuta, mitä treeneissä tapahtui, joten raportointi päättyköön tähän.)

Tänään tokoiltiin taas Anskun ja Nemin kanssa, tällä kertaa kera takapirun! Suunnitelmana oli siis, että treenataan paikkamakuuta, ja takapiru palauttaa Enteen maihin nousemisen jälkeen. Hyvä suunnitelma, vaan eihän se sitten tänään noussut :D Kovin oli levoton, hääräsi, haisteli, vaihtoi asentoa ja tarkkaili maisemia, vaan ei noussut. Eipä tuosta pisteitä olisi tullut kuin ehkä se 5, mutta kaipa tuokin jotain edistystä on? Muutenkin Enne oli vallan mainio otus. Seuraamisessa edisti alkuun kamalasti, mutta yksi ympyräseuruutus vasemmalle korjasi asennon (siis myös suoriin pätkiin!). Liikkeestä maahanmeno ok, joskin vähän hidas. Seisomisessa pysähtyy kyllä, mutta astelee ensin pari askelta. Pitäisi saada tuohon nyt jotain tolkkua taas. Luoksetulo jees, ei törmännyt! Yksi luoksetulosta maahanmeno, sekin hyvä. Kauhean nopeasti Enne ei vielä reagoi käskyyn, mutta enpä sitä toisella treenikerralla odottanutkaan. Vähän tuosta paistaa läpi se, että samoja liikkeitä tahkotaan jatkuvasti, mutta minkäs teet, kun alokasluokka on niin t-y-l-s-ä :( Mutta hirmuisesti ipana tarjosi seuraamista tänään, erityisplussa siitä - varsinkin, kun oli niin nätti kontakti koko ajan!

Lisäksi maanantaina käytiin ageilemassa. Koko treenit oli melkoinen hasardi ja puolet ajasta meni yli-innokasta koiraa pysäytellessä - Enteen mielestä kun hepuliralli olisi ollut paaaljon kivempaa. Huoh. Oppi näppärästi juoksemaan toisen koiran luokin, ärpele!! Tähän asti on aina voinut luottaa siihen, ettei Eps lähde muiden luo vaikka hepuloisikin, vaan toisinhan oli nyt (kerran livahti tänäänkin muuten, mutta tuli kyllä pikaisesti takaisin kun vähän huutelin). Alkuun Enne teki innolla ja hyvällä sykkeellä, mutta jostain syystä tahti hidastui jo ennen puolta väliä. Ehkä agility vaan on oikeasti sille henkisesti niin rankkaa ja vaatii vielä niin paljon aivotyötä, että treeniajat on liian pitkiä? Tai no, aivan taatusti asia onkin juuri näin, mutta eihän sitä treenihetkellä taas ajattele...! Mutta saatiin siis ihan ok rataakin tehtyä, pitäisi vaan itse panostaa siihen ohjaamiseen enemmän. Kontakteja harjoiteltiin myös (tällä kertaa ihan vaan käskyllä "rauhassa" ja käsiohjauksella, tuntui toimivan parhaiten tähän mennessä). Jännittävästi Enne tarjosi ylösnoustessa 2on2offia ja alastullessa istumista/maahanmenoa. Sopiihan se näinkin :D Keppejä muisteltiin myös, niihin ei ole ihan vielä löytynyt oikeaa rytmiä. Muuten taisikin sitten olla hyppyjä ja putkia lähinnä...

Puolet touhuista varmaan puuttuu vielä, vaan jatketaan niistä toisen kerran (lue: kunhan muistan, mitä oikein ollaan puuhattu).

Myrskytokoa

2011-12-09T16:03:00.002+02:00

Hirmuisen kiva keli tänään! Tuntuu, että joko lähtee tuulen mukana lentoon tai vaihtoehtoisesti ei pääse vastatuulessa eteenpäin. Siis näin niinkuin kaksijalkaisena. Pieni nelijalka sen sijaan on elementissään: mitä kovempi tuuli, sitä kivempaa on! Sinänsä meillä ei pieniä erimielisyyksiä asiasta, kuten myös siitä, miten hauskaa koiran todellisuudessa on kiihdyttää vetäen laukkaan joka kerta, kun ihminen meinaa kaatua. Ei varmaan tarvi arvailla, kumpi edustaa kumpaa mielipidettä...!

Tänään käytiin kuitenkin pitkästä aikaa tokoilemassa Anskun ja Nemin kanssa. Enne oli ihan vaan hiukkasen turhan energinen, joten aloitettiin antamalla koirien juosta rallia ja purkaa pahimmat paineet ennen treenien aloitusta. Hyvin toimi, Enne oli pätevä kuin mikäkin ♥

Alkuun otettiin sivulletuloa, jotka olivat nopeita ja tehokkaita (joskin perusasento hiukan turhan edessä, kuten aina). Seuraaminen oli mahtavaa, kamalaa edistämistä, mutta kontakti ja käännökset huippuja! (Hahahaa, "mahtava" määritellään näemmä nykyään niin, että puolet liikkeestä on ihan muuta kuin mitä pitäisi, mutta koko hommasta tulee mahtavaa kun molemmilla vaan on hauskaa :D) Kerran Enne huijaantui, kun hidastin tahtia ennen täyskäännöstä. Söpöläinen luuli liikkeen pysähtyvän, ja jäi perusasentoon minun kääntyessäni :D Myös seuraamista juosten testattiin, ei paha! Edistää varmaan puoli metriä, mutta pitää kontaktin ja pysyy oikeassa paikassa (lue: ei häviä siitä suunnilleen vasemmalta sivulta mihinkään kovin kauas).

Liikkeestä maahanmeno oli mahtis! Ja meni jopa loskaiseen maahan, kun ei kamalan märkää ollut. Hyvähyvä :) Kyllä tuo kai joskus on nopeampikin ollut, mutta ei Enne nytkään mitään turhia pohtimaan jää.

Liikkeestä seisominen on taas hakusessa, Enne askelsi ja pysähtyi vasta jalan polkaisusta. (Kiva, tämähän nyt kannattaakin opettaa sille!) Palatessa korjasi takajalat. Lisää treeniä tähän siis.

Luoksetulo oli osittain hyvä: pysyi nätisti, tuli LUJAA ja istui nopeasti. Välissä Enne vaan ehti taklata oikein kunnolla, juoksi nimittäin tassut edellä maahaani... :D Täytynee alkaa keskittyä tähänkin.

Paikkamakuu olikin sitten se treenien murheenkryyni. Ensin nousi Nemin perään, sitten nousi omalle hepulikierrokselleen, sitten nousi haistelemaan (tässä sentään laskeutui kaukokäskystä suorilta jaloilta). Että ei taideta sitten ihan lähiaikoina lähteä kisaamaan kuitenkaan :( Pakkohan tuohon olisi sitä ryhmätreeniä saada (ja lisäksi se takapiru kertomaan, että nouseminen ei mitenkään päin ole sallittua). Nyt Enne nousee ihan vaan tylsyyttään, ja palkkaa itsensä juoksemalla. Joku liina nyt vähintään pitäisi ottaa käyttöön, en edes ajatellut tilanteen olevan ihan näin paha... Ääh, mietin tätä kun jaksan :D

Lopuksi vielä koirat juoksemaan keskenään, josko nyt sitten hetkisen olisi rauhallista täälläkin.

Ainiin, ja vetolenkeistä vielä: käytiin viime perjantaina pyöräilemässä vitosen lenkki. Olosuhteet olivat aika mielenkiintoiset (mm. reilu kymmenen senttiä pehmeää hiekkaa tiellä, jolloin pyörä ei polkemallakaan meinannut liikkua mihinkään), mutta ihan kohtuullisesti lenkki sujui. Vaan sen jälkeenhän tulikin sitten lumet, eikä olla päästy enää treenailemaan... Aiemmin niin rauhallinen koira on lumen tulon myötä sitä mieltä, että vetolenkkien takia vähintään kuolee tylsyyteen,ja virtaa onkin sitten vaikka muille jakaa. Reellä kun tuon yhden kanssa on ihan turha lähteä junnamaan (eikä tuota lunta nyt tosiaan vielä jalasten alle asti ole!)...

Enteen frisbeekoulu

2011-12-06T14:11:00.007+02:00

Kyllä, vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa jo pitkään lupailemani frisbee-postauksen. Kuvamateriaali on vähintäänkin kyseenalaista, mutta onpahan ainakin jotain piristystä tekstin sekaan :)

Ensimmäisenä askeleena opetin Enteelle, että frisbee ylipäätään on iiiihana ja sen kantaminen vähintäänkin maailman mahtavin homma. Alkuun palkkasin kiinnostuksesta, sitten kosketuksesta, lopulta kunnolla suuhun ottamisesta. En välittänyt, vaikka Enne olisi halunnut vain leikkiä vetoleikkejä kanssani frisbeellä - se oli joka tapauksessa kiinnostunut frisbeestä, joten kehuja ja palkkaa sateli runsain määrin. Pikkuhiljaa vaadin enemmän ja enemmän, ts. palkka tuli vasta, kun Enne haki frisbeen, frisbee oli palautunut käteeni jne.

Enne innostui frisbeestä kovasti ja oppikin nopeasti nappailemaan (tai ainakin yrittämään) kiekkoa ilmasta. Suosikkijuttuna oli heitto, jossa Enne seisoo edessäni naama minuun päin, heitän frisbeen lähinnä ylöspäin ja ipana saa hypätä korrrrkealle napatakseen kiekon.

Jo alusta lähtien suurin haaste oli saada Enne ymmärtämään, että frisbeen voi kopata kiinni myös matalasta, pitkästä heitosta. Enne pyrki aina seisomaan edessä kasvokkain kanssani, jolloin se ei yksinkertaisesti ehtinyt kääntyä ja juosta frisbeetä kiinni ennen kuin se jo putosi maahan (heittopaikkana meillä on tällä hetkellä aidattu takapiha, jossa oikeasti pitkiä heittoja on mahdoton treenata - frisbee ei siis koko pihan mittaisessakaan heitossa ole ilmassa kovin kauaa). Tätä lähdimmekin treenaamaan järjestelmällisesti alkeista alkaen: vielä tälläkin hetkellä pidän itse Ennettä sivullani naama oikeaan suuntaan. Samaan aikaan kun heitän frisbeen, irrotan myös otteeni pannasta, jolloin Enteellä on jo lähtökohtana oikea asento ja menosuunta. Kuulostaa kovinkin yksinkertaiselta ja simppeliltä, mutta meillä tämä tosiaan on ollut suurin ongelma koko heittelyn ajan ;)

Pikkuhiljaa sitten pääsee pidentämään matkaa, vaikeuttamaan heittoja, ehkä ottamaan toisenkin frisbeen mukaan... Itse ostin Kuusamon reissultani jo toisenkin kiekon, josko joskus saataisi tätä meidänkin puuhastelu kehitettyä enemmän sen oikean dog frisbeen suuntaan :) Vielä ollaan ihan alkutekijöissä, mutta hitaasti hyvä tulee!

Meillä käytössä on siis Dodgebee, koska itse en tykkäisi heitellä kovaa muovikiekkoa Enteelle. Niin paljon on nähty vaivaa siinä, että ipana ottaa erilaisia tavaroita suuhunsa ja suostuu kantamaan niitä, etten halua riskeerata tätä kaikkea aiheuttamalla pientäkään kipua (tai edes epämielyttävää tunnetta) suuhun. Malliltaan tuo meidän DB on 235 Hero Disc, mutta ainakin pikaisen googletuksen jälkeen uskoisin myös muiden mallien toimivan ihan yhtälailla. Omani olen ostanut tosiaan eräästä ohjelmapalveluyrityksestä, mutta netistähän noita näyttää saavan tilaustavarana, jos ei muualla satu tulemaan vastaan :)

Jostain syystä Enne vältteli tänään näyttäviä, korkeita hyppyjä, joista se yleensä tykkää kovasti. Nyt siis suunnataan hierojalle ja tutkitaan, ettei selkään ole päässyt tulemaan jumeja, jotka vaikuttavat tuohon liikkumiseen ja tekemiseen tällä hetkellä.

Maailman onnellisimmat hetket

2011-12-04T19:35:00.004+02:00

Miten pienestä ihminen voikaan tulla onnelliseksi? Miten pienestä asiasta tulee sellainen olo, että elämällä on jotakin merkitystä? Miten pienestä tulee sellainen olo, että joku välittää ja odottaa?

Enteen toinen päivä luonani - tästä se kaikki lähti liikkeelle!

Tänään tulin kotiin Voittaja-näyttelystä väsyneenä ja takki tyhjänä. Siskoni tuli rautatieasemalle vastaan Enteen kanssa. Enteen, joka minut nähtyään vispasi häntäänsä kuin viimeistä päivää, vikisi ja ulisi onnesta, juoksi täysillä ympyrää ja hyppäsi vauhdista syliini.

Niin pienestä ihminen voi tulla onnelliseksi, tajuta elämän merkityksen ja huomata, miten suuressa roolissa pieni koira elämässä on.

Enne ♥

Suihkiva sähikäinen, veltto vetokoira ja muita tarinoita

2011-11-30T18:57:00.007+02:00

Hei mekin ollaan hengissä!

Viime ajat ovat olleet sellaista härdelliä, että päivittämiseen ei ole ollut aikaa ja/tai jaksamista. Työt pitävät kiireisinä, ja kun keikkahommia tekee useammassa paikassa, alkaa välillä itsekin mennä sekaisin seuraavasta paikasta ja ajasta olla töissä. Toivottavasti tilanteeseen tulee muutos, tällainen rytmi (ja samalla tämä oman kodin puute) väsyttävät ja aiheuttavat huimasti ylimääräistä stressiä. Toki asialla on hyväkin puolensa: Enne on ollut todella näppärä, on nätisti kotona yksin ja iltaisinkin ollaan löydetty yhteinen sävel tekemiseen ja käyttäytymiseen :) Voisinkin nyt kertoilla viime aikojen tekemisistä vähän eritellymmin (pahoittelen jo etukäteen piiiiitkää tekstiä!).

Otetaan ensin käsittelyyn vetojutut.

Enne on päässyt edellisen postauksen jälkeen kerran juoksemaan Erjan ja Micken koirien kanssa valjakkoon. Matkana jälleen 13 km, josta alkumatka sujui varsin mukavasti vetämisen puolesta. Muuten käytös sitten olikin... no, ala-arvoista, ei sitä muuten voi kuvailla. Rähjäämistä, ja tällä kertaa kuumeneminen muuttui jo älyttömäksi alistamishaluksi. Onneksi tätä ei sentään jatkunut koko matkaa, vaan Enne keskittyi alkutohinoiden jälkeen vetämiseen.

Jostain syystä loppumatkasta Enne alkoi vähän lintsailla eikä tehnyt töitä täysillä. Epäilin alkuun ongelmaksi rauhallista vauhtia (Ennehän rrrakastaa vauhtia ja etenisi aina valjakossa ollessaan laukalla, jos itse saisi valita). Vaan sitten, kun alkoivat omatkin treenit mennä penkin alle, alkoi huoli jostakin muusta kasvaa... Valjakkoajolenkin jälkeen yksi pyörälenkki meni aivan mahtavasti, mutta sen jälkeen alkoivat ongelmat.

Enne kyllä lähti vetolenkeille innolla, mutta into katosi matkan varrella täysin. Kipua Enne ei näytä, antaa käännellä ja väännellä eikä oireile millään tavalla. Aiemmin lihasten kasvusta jumiutunut selkäkään ei ole aiheuttanut ongelmia tänä syksynä. Mitään järjellistä fyysistä syytä ei siis ole löytynyt. Toisena vaihtoehtona pidin reittejä ja niiden jatkuvaa toistoa. Lähtöpaikka vetolenkeille on aina sama, lenkkejä sitten muutama vaihtoehtoinen (kaikissa kääntösilmukka tai täyskäännös päässä). Aiemmin tämä ei ole tuottanut ongelmia, mutta mahtaako se olla nyt syynä? Vai onko tämän hetken elämäntilanne niin stressaava Enteellekin, että sillä ei riitä paukut enää täysillä työskentelemiseen? Onko sen lihakset niin tukossa, että työskentely ei yksinkertaisesti onnistu? Onko ruokinnassa jotakin pielessä?

Koska vaihtoehtoja on monia eikä mikään asia viittaa selvästi johonkin tiettyyn vaihtoehtoon, päätin yksinkertaisesti laittaa Enteen lomalle vetopuuhista. Nyt se on ollut viikon juoksematta, huomenna olisi tarkoitus käydä katsomassa, miltä pieni lenkki maistuu. Yllättävää kyllä, viikko on sujunut varsin rauhallisesti (toki ohjelmaan on sisältynyt pihalla vapaana juoksemista sekä aivotyöskentelyä) eikä suurempia hermoromahduksia ole tullut puolin eikä toisin. Ehkäpä huominen antaa siis jonkinlaisia vastauksia asiaan...

Sitten seuraavaan aiheeseen, joka voisi olla temput, tokoilu ja frisbee - kaikki yhdistettynä samaan pakettiin :D
Viime aikoina ollaan treenailtu pääasiassa temppuja. Tölkin noutamisessa ollaan edistytty hyvin, tällä hetkellä Enne osaa olohuoneesta lähetettynä hakea keittiön lattialle jätetyn täyden (ison) juomatölkin ja tuoda sen käteeni. Samalla tölkillä ollaan treenattu jo moooonta kertaa, eikä yksikään hammas ole vielä lävistänyt tölkkiä ;) Hyvää treeniä myös tokokenttiä ajatellen, nätisti ipana on oppinut kantamaan tavaroita pureskelematta! Lisäksi erilaiset materiaalit suussa eivät ole enää niin kamala juttu, yksi päivä Enne kantoi toi täyden Enkelipatukkapussin ulkoa sisälle. Haastavaksi homman teki TÄYSI pussi (patukoiden lisäksi se oli siis täynnä ilmaa = todella pullea) ja liukas pinta. Hienosti ipana jaksoi yrittää - ja onnistuikin kalkkunaleikkeleen arvoisesti lopulta :)

Muista tempuista Enteen suosikkeja ovat nykyään peruuttaminen (onnistuu jo pelkällä käsimerkillä ilman omaa liikkumista, vaikkakin vasta muutaman askeleen verran) ja itsensä ympäri pyöriminen (joka alkaa sujua jo kumpaankin suuntaan niin kauan, kun Enne malttaa keskittyä). Peukun Enne osaa myös näyttää, joskin jännittävällä tavalla: ottamalla sen suuhunsa :D

Tokoilusta ollaan tarkoituksella pidetty vähän taukoa. Pyrin välttämään itsenäisiä kunnon treenihetkiä, ja niiden sijaan otan ennemmin liikkeitä normaalin arjen keskellä. Tällä hetkellä ajatuksena siis on, että paikkamakuun ollessa varma (ja siihenhän menee "hetki"!) lähdetään samantien kisaamaan. Virheitä on ja tulee olemaan, mutta selvästi jatkuva samojen asioiden jauhaminen vie motivaation sekä koiralta että ohjaajalta. Meillä ykköstavoitteena on siis pitää hauskaa, vaikka se muutaman pisteen söisikin :) Perusta liikkeisiin kuitenkin on olemassa ja Enne osaa alo-luokan läpikotaisin niin halutessaan. En siis jaksa ottaa turhaa stressiä asiasta :)

Frisbeen koppailukin on jäänyt vähemmälle, kun illat ovat pimentyneet ja piha on viehättävän mutainen. Eilen iltapäivästä ole vähän pakkasta, ja päästiinkin verestämään taitoja mukavissa oloissa. Vähän laiskasti Enne teki, mutta periaatteessa muistaa kuitenkin, mistä on kyse. Tuo haluttomuus kuitenkin laittoi miettimään, olisiko veto-ongelmienkin taustalla lihasten tukkoisuus tai jumitus. Täytyy varata aika hierojalle ja katsoa, mikä on tuomio asian suhteen. Päästiin kuitenkin treeneissä sen verran eteenpäinkin, että Enne sai kerran eteenpäin lentävän frisbeen nätisti ilmasta kiinni! Eteen suosikki (ja samalla bravuuri) on nimenomaan hypätä korkealle ilmaan ikään kuin frisbeetä vastaan, ei niinkään juosta sitä kiinni. Vaan vielä me siinäkin onnistutaan!

Ja lopuksi vielä aktivoinnista sekätarvikkeista ja välineistä :D

Nykyään meillä on lähes päivittäisenä rutiinina jonkunlainen aivojumppa. Teema vaihtelee tempuista erilaisiin aktivointijuttuihin. Koska olen hukannut* sekä kongin että "oravalelun" (sen Dog Pyramidin siis), on viime aikoina omatkin aivot saaneet rasitusta sopivia aivojumppia miettiessä. "Puuhapullo" (ts. muovipullo, jossa sisällä nameja) on ollut käytössä paljon. Pakasterasioiden alle piilottelin nameja myös, mutta luovuin siitä rasioiden lenneltyä ja väännyttyä miten sattuu - liian helppoa Enteelle ;) Pitkästä aikaa olen myös piilottanut nameja niin sisään kuin uloskin. Tästä Enne selvästi tykkää ja on innoissaan etsimässä herkkupaloja. Etsintä myös väsyttää Enteen todella nopeasti, ipanalla kun on tuo nenän käyttö tällaisissa tilanteissa vielä vähän hakusessa...

Jonkinlainen aktivointilelu oli kuitenkin saatava, joten ostin Mustista ja Mirristä tällaisen.

Kuva Googlen kuvahausta

Kovasti tykätty lelu on, joskaan en ihan allekirjoita tuota äänetöntä leikkiä Enteen kohdalla ;) Kivaa kuitenkin on, ja lelun ideakin valkeni nopeasti. Mukavaa vaihtelua tuohon pelkkään namien etsimiseen tämäkin.

Samalla ostosreissulla mukaan tarttui myös tällainen. Koska olen hukannut* myös Enteen heijastimelliset talutusvaljaat enkä ole löytänyt uusia sopivia, halusin jonkinlaisen turvaa tuovan systeemin ensisijaisesti vetolenkkejä mutta myös kävelyjä varten. Vihaan vilkkuvia valoja, mutta tämän saa kätevästi joko vilkkumaan tai loistamaan tasaisesti, joten tutun myyjän runsaiden kehujen jälkeen nappasin valon mukaani. Tänään testattiin kävellessä valo ensimmäistä kertaa, ja vaikuttaa kyllä hyvältä. Tuo kestää vettä eikä ilmeisesti hajoakaan juuri millään (myyjän sanoin "vielä ei olla ehditty ajaa traktorilla yli, mutta muuten ei olla saatu rikki millään!") ja takuukin on kolme vuotta. Värejä löytyi ainakin tuosta lähiM&M:stä viisi erilaista, eli suuremmallekin porukalle saa tarvittaessa kaikille eri väriset valot. Itse valitsin ihan vaan tuon kirkkaan version, kun en noista värillisistä niin perusta. Toisena vaihtoehtona oli keltainen, mutta kirkas vei lopulta voiton.

Kuva Googlen kuvahausta

Mutta sellaisia meille tällä kertaa... Josko tästä kiireet helpottaisivat, voisin saada kiinni normaalista päivitysrytmistä ja kirjoitella vähän inhimillisemmän mittaisia postauksiakin ;) (...ja ehkä vihdoin saada aikaseksi sen erillisen frisbee-jutunkin)

*Näissä tapauksissa hukkaaminen oletettavasti tarkoittaa sitä, että tavarat ovat "hyvässä tallessa" muuttokuormani keskellä, mutta tällä hetkellä niiden löytyminen vain on sula mahdottomuus...

Vetoviikonloppu

2011-11-13T18:02:00.003+02:00

Tämä viikonloppu on vietetty vetoharrastuksen parissa: eilen käväistiin piiiitkästä aikaa Erjan ja Micken luona treenimielessä. Enne pääsi juoksemaan noin 13 km lenkin 10 koiran valjakossa, pyöräparissa. Alkumatkalla tunteet kuumeni yli käsiteltävissä olevan rajan, ja sehän ilmeni rähjäämisenä. Onneksi tämä oli ennakoitu ja pariksi valittu koira, jota ei pienet asiat hetkauta. Muutaman sadan metrin jälkeen homma alkoikin näyttää siltä, miltä kuuluu, ja turhuudet jäivät käytöksestä pois. Näppärästi Enne pinkoi koko matkan, joskin ilman taukoja olisi voinut tehdä tiukkaa - iso valjakko kuitenkin juoksee ihan mukavaa tahtia, eivätkä meidän treenilenkitkään ole noin pitkiä vielä olleet. Vaan eipä ollut ongelmaa (kuten ajattelinkin), vaan mukavasti sujui tuo lenkki.

Tänään käytiin pyöräilemässä rauhallisella tahdilla palautumislenkki, ehkä n. 7 km. Vauhti oli rauhallista ravia maustettuna muutamilla laukkapätkillä, mutta kyllä eilinen vaati veronsa (varsinkin, kun kupissa oli eilen hyi-yäk-ällö-maksaa, jota Enne nyppi vain sen, mitä tarvitsi pahimman nälän tyydyttämiseksi. Jotenkin tuntuu, että ennen niin rautamahaisen Enteen vatsa ei näin treenikaudella kestä ollenkaan samanlailla erilaisia ruokia kuin esimerkiksi kesällä kesti. Tiedä sitten, johtuuko juuri rasituksesta vai jostain muusta...

Tällä hetkellähän Enne syö Belcandon kuivaruokaa höystettynä erilaisilla lihoilla ja vastaavilla tuotteilla. Pääasiassa ostan lihat ja muut Kennelrehulta, kalat saan isältäni. Sopivat luut ovat tällä hetkellä vähän hakusessa, mutta toistaiseksi pärjätään lähinnä siipien voimin (nekin siis hampaiden hyvinvointia ajatellen, ei niinkään ravintona). Harmittaa, että hirven kylkiluita on niin kamalan vaikea saada, ne kun maistuivat hyvin Entsulle... Ajatuksena kuitenkin on, että löytyisi sopiva ruokamäärä ja ylipäänsä ruuat, jotka maistuvat - ei sitten tulisi tällaisia energiakadon hetkiä kesken treenikauden. Tällä hetkellä nauta-sikajauheliha, naudan maha ja lihaisa rasva maistuvat mukavasti, samoin kuin paistettu kuha. Näillä mentänee siis eteenpäin ainakin jonkun aikaa. Vaikka raakaruokinta toimi Enteellä hyvin, en juuri nyt jaksa stressata vitamiinien ja muiden saannista, siksi pääasiallisena ruokana on kuivaruoka. Lisäksi nuo vitamiinit, joita ruokaan jossain vaiheessa lisäilin, heikensivät ruuan maistuvuutta merkittävästi (jos siis joku kaipailee vitamiineja ja mineraaleja, mulla olisi täällä pari kiloa ylimääräistä ;D). Helpompi näin, ja kun kerran ruoka maistuu, niin tällä mennään :)

Tärykalvot halkaisevaa tokoilua

2011-11-11T14:06:00.003+02:00

Juuri kun pääsin sanomasta, että tiistain agitreenien jälkeen tokoilut saa jäädä taka-alalle, niin tokihan keskiviikkona mentiin treenailemaan yhdessä Anskun ja Nemin kanssa :) Olin ollut pitkän päivän töissä ja Enne pitkän päivän yksin kotona, joten molemmilla oli havaittavissa pientä keskittymisen puutetta. Niinpä päätin panostaa treenien hauskuuteen ja unohtaa turhat nipottamiset ja toistot.

Seuraamisesta saatiin kivoja pätkiä, kontakti alkaa taas lyhyellä matkalla olla hyvä. Käännöksetkin sujuu, vaikka lisätreeniä toki tarvitaan vielä :) Ei kuitenkaan iskenyt epätoivo, ja saatiin onnistunutta siksak-pätkääkin tehtyä (vitsit, tuo vasempaan käännös on kohta ihan mahtava!).

Liikkeestä maahanmenoja otettiin kaksi tai kolme, kaikki hyviä. Laskeutuu nätisti, nopeasti ja suorasti ja pysyy ilman ongelmia.

Liikkeestä seisomisessa vaati tuplakäskyn pysähtymiseen, mutta idea ilmeisesti on päässä kuitenkin. Pysyy hyvin, kun palaan takaisin. Jos askeleet alkaa tuottaa suuria ongelmia, voisi miettiä jotain takapalkkaviritelmää tähän, ehkä... Täytyy katsoa ja miettiä.

Paikkamakuuta otettiin hyvinkin epävirallisesti, ts. käskin Enteen jalkoihini makaamaan, kun juteltiin Anskun kanssa. Aiemminkin ilmennyt ongelma nosti taas päätään: tylsyyden iskiessä Eps nousee toooosi herkästi. Käskystä menee kyllä takaisin maahan, mutta se kun ei riitä.

Lopuksi otettiin vielä luoksetulo. Pysyi hyvin, tuli lujaa eikä edes törmännyt! Ihan mahtava päätös treeniosuudelle siis. Itse treenailun jälkeen riekuttiin vielä lelun kanssa ja Enne sai luvan kanssa juosta rinkiä. Pitäisi varmaan opettaa tähänkin joku "käsky", jotta tietää milloin saa painaa menemään ja milloin pitää olla ruodussa...

Palkkana kanafileen paloja, (erittäin äänekkäitä) kehuja ja sekalaista riepottelua. Näppärästi kaikui koko parkkipaikka, kun kerroin miten pätevä Enne on... :D

Mutta kokonaisuutena siis varsin kivaa tekemistä. Pitää jatkossakin keskittyä lyhyisiin, mukaviin treeneihin ja jättää jokaisen liikkeen hiominen kokonaan pois. Maksimissaan yhtä liikettä korjataan kerrallaan, jos sitäkään. Perusteet on hallussa, joten turha lähteä viemään pohjaa kivalta tekemiseltä. Sekin kun on tässä jo nähty... Hassua vaan ajatella, että olen oikeasti käynyt kisaamassa näin puolivalmiin koiran kanssa, tällä hetkellä kun kisaaminen ei mitenkään päin ole kovin päälimmäisenä mielessä :D

---

Vetolenkilläkin käytiin eilen. Tällä kertaa kombinaatiolla minä + pyörä ja Enne + rengas. Hyvä tapa muistutella mieleen niitä kuuluisia käytöstapoja, kun koiran himmaillessa voi tyynesti itse ajella eteenpäin (Ennehän ei tasan jää jälkeen!). Tämä muistutus toimii myös huomattavasti paremmin kuin äänijänteitä rasittavat keinot. Harmi, että tuo renkaanvetäminen vaatii reitiltä aika paljon, ihan missä tahansa ei uskalla koiraa edes renkaan kanssa pitää vapaana. Tällä hetkellä en oikeastaan tiedä kuin tuon yhden kelvollisen lenkin, eikä sekään ole kuin 4 kilometriä. Vähän pidempi olisi hyvä olemassa...

"Hei, mä lennän korkeemmalla ja kovempaa kuin kukaan muu!"

2011-11-08T16:22:00.008+02:00

Tänään käytin pitkästä, pitkästä aikaa agiliitämässä. Enne oli ihan intona ja riemua täynnä, näemmä jo maton tuntu tassujen alla riitti kertomaan, mitä tuleman pitää ;) Ja sehän piti sisällään vauhtia, lisää vauhti, vaarallisia tilanteita, vauhtia, ohjeiden kuuntelua ja upeita suorituksia aiemmin ongelmia tuottaneissa paikoissa - niin, ja vielä vähän lisää vauhtia :D

Ensinnäkin, uusin Facebook-statukseni kertoo jo tärkeimmän:

"Pieni siperiannuoli oli pätevä agikentällä! Vastaavaa iloa ja tekemisen riemua ei ole vähään aikaan näkynyt ipanan naamalla - tätä lisää! Vielä kun ohjaaja suoriutuisi mahdottomasta tehtävästä kohottaa kuntonsa sille tasolle, että pysyisi ohjattavan perässä..!"

Ja oma kommenttini tähän perään:

"Ja ihan tosi, miten se VOI tehdä loistosuoritusta radalla, kun viimeksi ollaan treenattu keväällä?? Ei ne tokojutut vaan samanlailla jää päähän ;) Vaan onhan se totuus, että kun yhdistetään vauhti ja vaaralliset tilanteet (plus Enteen kohdalla ohjeiden mukaan toimiminen, mistä se vaan lisäpotkua tekemiseen), niin johan huskykin toimii ja nauttii!"

Ensinnäkin, Enteen vauhti on jotain ihan utopistista. Se kiihdyttää itsensä kahdessa sekunnissa nollasta miljoonaan ja pitää vauhdin sellaisena loppusuorituksen. Tämän vielä ymmärrän, mutta en sitä, miten puhdasta suoritusta se pystyy tällä vauhdilla tekemään! Ennehän pudottaa rimoja tosi harvoin, vaikka tulisi haastavistakin kulmista esteelle. Tänään ainoa "pudotus" olikin astetta tyylikkäämpi törmäys muuriin (en oikeastaan tiedä mitä tässä tapahtui - näin vaan sinkoilevat muurin palat ja koiran, joka kannattelee etujalkaansa). Onneksi tämä onnettomuus näytti pahemmalta kuin todellisuudessa oli, ja pian Eps oli taas radalla kiitämässä. Täytynee opettaa koira toimimaan niin, että itse seison keskellä kenttää ohjaamassa, muuten ei kyllä ole mitään toivoa pysyä tahdissa mukana...

Hämärän peitossa on myös se, koska Enne on oppinut pussin ja renkaan. Tai no, tiedä sitten oppiko pussin juurikin tänään, kun ensin muutaman kerran harjoiteltiin, mutta niin vaan syöksyi sen jälkeen suvereenisti läpi siitäkin... Rengas pidettiin matalana ja koitin sitä lähinnä testin vuoksi, hyvin toimi. Kontakteja treenattiin A-esteellä, ja saatiinkin ihan järkevää touhua aikaiseksi. Toki, kun vauhti tulee enemmän, on Enteen mielestä ihan yliarvostettua hidastaa tahtia niin, että olisin tyytyväinen, mutta ehkä tähänkin päästään vielä joskus ;)

Omassa ohjauksessa on paljonkin parantamisen varaa, ja olen vakaasti siinä uskossa, että muutamat harhaohjautumiset johtuivat juurikin omista puuhistani. Kameran unohdin valitettavasti kotiin, joten kuva- tai videomateriaalia ei tällä kertaa ole.

Ja extraplussa siitä, että ainoastaan kerran Enteellä keitti yli niin pahasti, että oli pakko juosta ylimääräinen hepulipurkaus! Tokihan pariin kertaan Eps kävi suorittamassa käskyn jälkeen vielä edessään olevan esteen, sillä eihän rataa voi kesken lopettaa ;) Kokonaisuutena siis vallan mainiot treenit, lisää näitä!

---

Vetotreenejä ollaan jatkettu säännöllisesti, 3-4 kertaa viikossa. Pääsääntöisesti ajellaan pyörällä, muutaman kerran ollaan käyty lenkillä kickbikella. Matkat ovat tällä hetkellä vaihtelevasti noin 5-9 kilometriä. Lyhemmät lenkit ovat lähinnä piristysruiskeita treenien keskellä ja matkaa toki pyritään pidentämään koko ajan. Valitettavasti kelvolliset reitit ovat kuitenkin melko vähissä... Tälläkään hetkellä emme pääse ajamaan ympyrälenkkejä, vaan matkaan sisältyy joko täyskäännös tai kääntöympyrästä paluu. Ja sehän toki näkyy jossain määrin motivaatiossakin, kun palataan samaa reittiä... Isommassa porukassa ei varmasti olisi samanlainen ongelma, mutta yksin ollessaan Enne reagoi tällaiseen "tylsyyteen" herkemmin. Lisäksi fiksu omistaja huomasi vasta viime viikolla, että Enteen uudet valjaat eivät ole parhaalla tavalla istuvat Epelille. Niinpä käytössä on nyt vanhat valjaat ja uusia metsästetään kovasti. Harmi, sillä muutoin nuo uudemmat versiot ovat kyllä upeat!

---

Tokotreenit ovat viime aikoina jääneet vähemmälle yksinkertaisesti motivaation puutteen vuoksi, mutta sen sijaan olemme panostaneet uusiin temppuihin! Tai no, temppuun... Ennehän ei koskaan ole ollut kamalan innokas kantamaan tavaroita eikä se esimerkiksi lenkillä ota mukaansa keppejä. Leikkiessäänkin se ennemmin heittelee tavaroita ja huitoo niitä tassuillaan kuin pitäisi niitä suussa. Kapulatreenin myötä tavaroiden käskystä suussa pitämisestä on kuitenkin tullut Enteen mielestä jopa hauskaa, ja niinpä päätin toteuttaa Tommin ah-niin-ihanan toteamuksen ("Sit kun Enne osaa tuoda mulle kaljatölkin, oot osannu kouluttaa sen" - noin suunnilleen).

No, treenit alkoivat vähän simppelimmillä jutuilla, kuten lelun nostamisella käskystä. Hyvinkin pian päästiin kuitenkin siirtymään haasteellisempiin juttuihin. Suurin ongelmakohtahan koko jutussa on se, ettei Enne ole kovin innoissaan ottamassa suuhunsa mitään vähänkään ihmeellisempää materiaalia olevia esineitä. Treenit aloitettiin siis leluilla, sitten siirryttiin pahvisiin laatikoihin ym. (kyllä, tuhoamisvimma nosti päätään, mutta käskystä sekin jäi) ja lopulta niihin tölkkeihin, tosin tyhjiin.

Ajattelin ongelmaksi nousevan tölkin materiaalin - sehän on melko pehmeää ja joustavaa, ja epäilin Enteen kovakouraisuuden tekevän herkästi jälkensä tölkkiin sitä nostettaessa. No, Enne itse asiassa on todella hellä suustaan, mutta jälleen kerran tassut ovat pahemmat tuhoajat ;) Ihme kyllä turhat esineillä "luistelut" ja niiden runnomiset ovat jääneet ihan mukavasti pois, kunhan olen ehtinyt ajoissa kertoa mielipiteeni kyseiseen toimintaan liittyen.

Koska aiemmat esineet ovat tuntuneet helpoilta kuin heinänteko, otin lisäksi nostettavaksi myös puolen litran muovipullon, joka on täynnä. Lähinnä ajattelin painon olevan ongelma, vaan mitä vielä! Kerrasta nousi pullokin ilman ongelmia tai epäröintiä :) Tästä on hyvä jatkaa.

Niin, ja loppuselvennys: tarkoituksena EI ole tehdä Enteestä mitään kaljannoutajaa, lähinnä opetan koko temppua sen huvittavuuden vuoksi. Ja onhan siitä hyötyäkin, että erilaisia materiaaleja olevat esineet nousevat ja palautuvat minulle ilman ongelmia ihan jo arkielämänkin kannalta. Ja koska en kuitenkaan aio opettaa Ennettä käymään jääkaapilla/pyydystämään tölkkejä pöydältä, jäänee varsinaiset noutotehtävät edelleen kaksijalkaisille itselleen ;)

---

Ja maraton-postauksen loppuun vielä uusi hankintani: lompakko Enteen kuvalla! Vastaavaahan olen ehtinyt miettiä vasta lähes vuoden, kun viime vuoden Voittaja-näyttelyssä törmäsin kojuun, jossa oli esillä oman koiran kuvasta tehtyjä lompakkoja. Hukkasin kuitenkin kyseisen yrityksen yhteystiedot, enkä parhaalla googletustaidollanikaan niihin törmännyt. Sattumalta vastaan tuli kuitenkin toinen yritys, joka tarjosi vastaavaa mahdollisuutta, joskin kankaisena versiona. Messarin kukkaro olisi siis ollut nahkainen, mutta oikeastaan tämä kestävä ja konepestävä kangasversio taitaa sopia elämääni huomattavasti paremmin ;)

Kuvat eivät tee oikeutta tälle hankinnalle, mutta tykkäilen todella kovasti :) Hintaa kyseisellä tuotteella oli postikuluineen noin 25€, jonka maksoin enemmän kuin mieluusti. Ja Milou on siis tämän takana, suosittelen lämpimästi!

Kapulointia

2011-11-01T10:43:00.002+02:00

Koska viime aikainen tokoilu on ollut ihan ala-arvoista, on treenit jätetty vähemmälle ja keskitytty muihin asioihin. Suurimmassa osassa on viime päivinä ollut puinen noutokapula ja noutoliikkeen harjoittelu. Enne rrrrrakastaa kapulaa ja innostumishepuli iskee päälle heti kapulan tultua esiin. Tällä hetkellä kapula nousee hyvin (ja harvoin ilmenevä väärä ote korjaantuu heti moitteesta!) ja palautuu hyvin takaisin (en ole vielä heittänyt, koska en katso sitä tarpeelliseksi tässä vaiheessa treeniä - joko olen itse vienyt kapulan tai antanut sen jonkun toisen vietäväksi ja sen jälkeen lähettänyt Enteen perusasennosta hakemaan). Palautukseen toki sisältyy ennemmäisiä hassutteluasioita, joita tokokisoissa ei varmaankaan arvosteta - mutta Enteen mielestä on kamalan hauskaa juosta kapulan luo, iskeä tassut sen päälle ja liukua sen avulla ensin metrin verran ja vasta sen jälkeen ottaa kapula suuhun ja tuoda se takaisin. En kuitenkaan jaksa stressata tästä, koska oletettavasti ongelma poistuu, kunhan siirrymme ulos (jossa liukuminen ei ole mahdollista). Kapula pysyy suussa melkoisen hyvin, joskin hepulikiemurtelu tuntuu olevan Enteestä kovin hankalaa kapula suussa (normaalistihan ei voi seistä kapulan ollessa kidassa :D ). Haasteellisin osuus noutoharjoittelussa on istuminen kapula suussa. Jostain syystä ko. liike on Enteen mielestä ääääärimmäisen vastenmielinen, jopa makaaminen kapulan kanssa on parempi vaihtoehto. Nyt ollaan kuitenkin päästy siihen, että kapula pysyy suussa ja takapuoli maassa - ja muutaman sekunnin jopa molemmat tapahtuvat yhtä aikaa! Pikkuhiljaa tavoitteena on pidentää aikaa ensin ihan vaan istuen, ja lopulta siirtyä vaiheeseen, jossa Enteen pitäisi kyetä muuttamaan asentonsa seisomisesta istumiseksi kapula suussa. Hiljaa hyvä tulee, mutta ainakin molemmilla on treenatessa kivaa!

Ps. Enne on myös tosi pätevä peruuttaja nykyään - osaa askeltaa taitavasti jo pari askelta, vaikka itse pysyn paikallani. Tämäkin taitaa lukeutua suosikkitemppuihin, ainakin hännän vispauksen määrästä päätellen... :)

Turhautumisväsymys

2011-10-28T16:38:00.002+03:00

Käytiin keskiviikkona treenailemassa Lahdessa, eipä kyllä ole paljon sanottavaa niistä treeneistä. Kun ei homma toimi niin ei toimi. Kaikki muu ympärillä kiinnostaa noin miljoona kertaa enemmän kuin tekeminen ja häiriöherkkyys on noussut noin potenssiin 80 verrattuna normaaliin. En ymmärrä.

Sama homma vetojuttujenkin kanssa, periaatteessa Enne toimii ihan ok, mutta pystyisi parempaankin. Siinä vaiheessa, kun on aikaa katsella sorsia ja säätää ties mitä, ei töitä tehdä riittävän intensiivisesti. Turhauttaa, tylsistyttää ja väsyttää tämä tahkoaminen.

Ainoa, mikä tällä hetkellä tuntuu oikeasti sytyttävän Enteen, on frisbeen koppailu ja erilaiset hölmöilytemput. Täytynee jatkaa niitä, koittaa kehittää vetotreeneihin jotain kivaa ja miettiä, mitä tuon tokon kanssa nyt tehdään. Voi, kun pääsisi agilityradalle, niin saisi Ennekin pitkästä aikaa yhdistää maailman ihanimman asian (=juokseminen) ja tottelemisen samaan pakettiin... No, josko tässä kohta olisi jo muutto edessä, peukut pystyyn sen puolesta ;)

Rentokoilua

2011-10-24T22:10:00.002+03:00

Jeps, me ollaan aloitettu uusi laji, tai ainakin laji uudella asenteella: tokoilua rennosti! Lähitulevaisuudessa ei olla kisoihin menossa (aiemmista suunnitelmistani huolimatta), kiitos epävarman paikkamakuun ja sen, että olen onnistuneesti sössinyt kaikki muut liikkeet - nyt siis otetaan rennosti ja pidetään hauskaa :) Kaikki vanhat älyttömyydet, kuten "teen vaan aloluokan kokonaiset liikkeet ja sen on siinä" ja "kyllä tän voi kai vielä kerran ottaa" joutavat romukoppaan uusien, fiksujen ideoiden tieltä (odottakaa vaan sitä seuraavaa päivitystä, eiköhän se jo kerro ideoiden "fiksuudesta" käytännössä!).

Tänään käytiin siis treenailemassa Anskun ja Nemin kanssa. Paikka oli uusi, kostea nurmikenttä lenkkeilyreitin varressa. Ihmisiä liikkui melko vähän, mutta jotakin ympärillä kuitenkin tapahtui koko ajan - ja sen huomasi! Alkuun otettiin helppoja perusjuttuja. Koira käskystä sivulle, palkkaus oma-alotteisesta kontaktista. Melkoisen kauan sai ekoilla kerroilla odotella, mutta kyllähän se katse sielä nousi :)

Sen jälkeen sivulletuloja muutaman askeleen liikkumisella, hyvää, nättiä ja ennen kaikkea kontaktillista tekemistä! Sen jälkeen peruuttaen maahanmenoa ja pysähtymistä, molemmat ok. Herkästi Enne liikkuu ensin minuun kiinni ja toteuttaa käskyn sitten (vaikka itse tämän jälkeen liikkuisin). Täytynee alkaa kiinnittää huomiota siihen, että käskyä tulee noudattaa heti. Nämä muuten hyviä, ei arastellut kosteaa alustaa makuissakaan ja ennen kaikkea kuunteli käskyt eikä säätänyt omiaan.

Alkuun ajattelin, etten ota seuraamista ollenkaan, mutta kontaktin ollessa mainio ja vireenkin ok, päätin kokeilla. Muutamaa metriä maksimissaan, palkka ja mahtikehut kontaktista. Toimi! Nyt täytyy siis pitäytyä hetki näissä lyhyissä pätkissä eikä lähteä ahnehtimaan liikoja.

Loppuun vielä "luoksetuloja", ts. koiran riehutus kolmimetrisessä gripissä ja kutsu kesken iloitsemisen. Hämmentävää kyllä, toimi vallan hyvin. Vikoissa toistoissa tuli ravilla, mutta pääasia oli, että tuli oikeaan paikkaan ja ekasta käskystä.

Treenien jälkeen vielä pallo kehiin, hetkisen Eps sai leikkiä ja riekkua pitkästä aikaa tennispallon kanssa. Hihnassa toki, mutta ehkäpä tuokin lisää hallittavuutta - ihmeen vähän hihna nimittäin kiristyi!

Jatkossa siis vastaavia treenejä ja annetaan niiden kisamaisten suoritusten olla siihen saakka, että saadaan paketti taas kasaan ja oma motivaatio kohdilleen. Kyllä tästä vielä noustaan :)

Haastavaa!

2011-10-23T13:22:00.002+03:00

Koitanpa vihdoin ryhdistäytyä bloginkin suhteen, ja alkupamauksena uuteen nousuun saa tällä kertaa toimia muutama haaste (...ja jotta tämä uusi alku ei nyt ihan vallan ylittäisi odotuksia, niin teen haasteet yhdistettynä, jolloin toinen jäänee hieman puoliteholle ;D). Ja välikommenttina vielä: jännä, miten parin viikon tauko kirjottelusta saa oikeasti aikaan tunteen, että tätä hiljaisuutte olisi jatkunut kovinkin pitkään...

Mutta siis, ensin Viivi heitti haasteen, jossa oli tarkoituksena kertoa kahdeksan asiaa omaan koiraharrastukseen ja -puuhailuun liittyen. Tämän jälkeen Johanna kertoi antamastaan tunnustuksesta, johon liittyy lisäksi haaste kiittää tunnustuksen antajaa (KIITOS!), jatkaa tunnustuksen levittämistä (pahoittelen, jätän tämän väliin: lähes kaikissa lukemissani blogeissa on jo pyörinyt ainakin jompi kumpi haasteista!) ja kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Koska molemmissa haasteissa kaivataan kahdeksaa asiaa, yhdistettäköön ne tällä kertaa samaan postaukseen. Tässä siis, kahdeksan enemmän tai vähemmän järkevää asiaa koirailuihini liittyen:

1. Koiraharrastukseni juuret juontavat kauas menneisyyteen. Käytännössä heti opittuani lukemaan alkoi koirakirjojen hamstraus kirjastosta ja ala-asteiässä perheemme hupia oli kysellä minulta ohi kulkevien koirien rotuja. Uskomatonta kyllä, tunnistin käytännössä rodun kuin rodun!

2. Olen oppinut valtavasti jo pelkästään omilta koiriltamme. Kun ensimmäinen yksilö on terävä, kovapäinen ja erittäin vahtiviettinen laumanvartija, toinen välillä paniikkimaisen arka ja valitettavasti mystisesti sairas laumanvartija ja kolmas kovapäinen husky, joka ei kunnioita ketään tai mitään, on oppia tullut jo näiltä koirilta p-a-l-j-o-n!

3. Enne muistuttaa omistajaansa monessakin asiassa hälyttävän paljon. Esimerkkeinä mainittakoon ääretön kiukkuisuus väsyneenä sekä sekopäinen energia innostuessa. Eps on elämäni koira, käytännössä täydellinen yksilö minulle.

4. Minut muistetaan peruskouluajoiltani taatusti tyttönä, joka ei ajatellut muuta kuin koiria, puhunut muusta kuin koirista, harrastanut muuta kuin koiria... Peruskysymys luokkakavereiltani esimerkiksi lomien jälkeen oli aina jotakin koiriin liittyvää - enhän olisi voinut tehdä muutakaan :)

5. Harrastin valjakkourheilua vuosia ennen oman koiran hankkimista. Mieleni huskyn hankkimisen suhteen muuttui noin kahden viikon välein, kunnes varasin siperialaispennun (joka ei koskaan syntynyt).

6. Olen ehtinyt testata koiraharrastuslajeja laidasta laitaan: toko, agility, valjakkourheilu, näyttelyt ja junior handler ovat tulleet tutuiksi omina harrastuksina. Lisäksi olen palloillut hakumetsässä ja tehnyt jälkiä. Edelleenkään en osaa päättää, mitä kaikkea tahtoisin itse koiran kanssa harrastaa.

7. Olen vainoharhaisen tarkka siitä, miten paljon Enne joutuu olemaan yksin. Työpäivän ja työmatkojen jälkeen en suostu jättämään ipanaa enää yksin kuin poikkeustapauksissa - edellyttäen, että työpäivän jälkeinen ohjelma on käsittänyt liikuntaa, aivotyötä ja koirakavereita. Pahimmillaan otan Enteen kauppareissulle ennemmin mukaan autoon kuin jätän yksin kotiin.

8. Erilaiset koiratapahtumat, kisat ja muut vastaavat ovat elämäni eliksiiri! Tämän syksyn osalta onkin tullut ihan hassu olo, kun en saikun takia ole päässyt käytännössä mihinkään tapahtumaan. (Sailalle terkut - mihinkäs lähdettäis?! :D ) Valitettavan usein näihin tapahtumiin kuluu myös merkittävät summat rahaa matkojen, osallistumisten ja hei-tätä-me-todellakin-tarvitaan -ostosten muodossa.

Päivityslaiskuus

2011-10-22T15:17:00.004+03:00

On jäänyt blogin päivitys vähemmälle viime aikoina, vaikka kovasti ollaankin yritetty tehdä kaikenlaista. Jotenkin ei vaan ole ollut intoa ja jaksamista istua näpyttelemään tänne niitä tekemisiä. Nyt alkaa kuitenkin olla pakko, ennen kuin unohdan kaiken itsekin :D

Tokoiltu ollaan niin kotona kuin muuallakin. Kotona homma toimii kuin unelma niin sisällä kuin pihallakin, mutta tilaa kamalan pitkiin suorituksiin ei ole. Aika perussettejä ollaan treenailtu, alo-liikkeitä tempuilla höystettynä. Osasto "muualla" käsittää lähinnä kimppatreenit Anskun ja Nemin kanssa. Niissä Enne ei ole varsinaisesti esittänyt ihan parasta osaamistaan, vaan tekeminen on ollut vähän sinne päin. Vaan eipähän tuo oma innostuskaan ole ihan kohdillaan ollut, joten se vaikuttaa varmasti koiraankin. Perjantaina saatiin pitkästä aikaa hyvä treeni, vaikka alku olikin kaikkea muuta kuin suunniteltu: seurassa oli Anskun ja Nemin lisäks porokoirauros, joka pääsi karkuun ennen tokoilun aloittamista. Syöksyi suoraa Enteen luo ja pojat ottivatkin näppärästi yhteen - tosin esillä taisi olla enemmän hampaita ja tappamisääniä kuin varsinaista tappelua :D Nopeasti saatiin pojat irti toisistaan, ja Enne palautui nopeasti eikä jäänyt kyttäilemään ja säpsymään. Eihän tuollainen alku mitenkään päin toivottava ole, mutta näkipä taas, että ipanalla on palikat kohdallaan päässä, kun homma toimii tuollaisenkin jälkeen.

Mutta niihin varsinaisiin liikkeisiin: seuraaminen osittain hyvää, osittain kontakti ihan kateissa. Periaatteessa osaa kyllä nostaa katseen, mutta usein putoaa nopeasti uudelleen. Saatiin kuitenkin toooosi mainiota pätkääkin väliin.

Liikkeestä seisominen ihan kamala. Askelsi vaikka miten, jos edes yritti toteuttaa käskyä.

Liikkeestä maahanmeno hidas tai vajaa. Joko ei laskeutunut ekasta käskystä tai vaihtoehtoisesti jätti kyynärät ilmaan (nii-in, on tainnu namit lennellä vähän turhan aikaisin!).

Luoksetulo otettiin hihnan kanssa. Pysyin hyvin (kunhan tajusi, että tarkoitus on jäädä istumaan - tässä äänensävyllä on HUIMA merkitys, näemmä!), tuli vauhdilla eikä kovin pahasti törmännytkään ;) Ja ennen kaikkea ei harkinnut taakse lähtemistä, vaikka muut siellä tekivätkin. Kerran palkkasin istumisesta, kun Nemi sopivasti otti luoksetulon Enteen takana ja Eps istui kuin tatti.

Paikkamakuu on levotonta, mutta pysyy silti. Tylsistyy herkästi, joten pitäisi pian päästä koittamaan tätä avustajan kanssa. Koska Enne taatusti nousee tylsyyttään nopeastikin, pitää saada avustaja (kyllä Suvi, tarkoittaa juuri sua!) koiran taakse hallinnoimaan ja palauttamaan sen kera rumien sanojen takaisin makuutilaan. Sen jälkeen oma käskyni.

Kokonaisuudessaan perjantain treeneissä oli kuitenkin havaittavissa sitä Enteelle ominaista tekemisen intoa, joka toisinaan on ollut kateissa. Nyt vaan jatketaan rennolla otteella, niin eiköhän siitä hyvä tule.

Vetopuolen treeneistä muutama sana: tällä hetkellä tehdään noin 8 km pyörälenkkejä. Toisinaan Enne saa peräänsä renkaan, mutta silloin matka lyhenee reippaanlaisesti. Reittien löytyminen on edelleen kiven alla, mutta onneksi nyt on tuo sopiva kasi löytynyt. Tylsäähän se kuitenkin on jankata samaa reittiä jatkuvasti - varsinkin kun takaisin on tultava samaa tietä :/ Mutta pääasia että ipanan saa valjaaseen, muuten olisi kyllä omistajan pinna kireällä ja ikkunalasit helisemässä hepulihetkien seurauksena...

Ainiin, ja lopuksi vielä: Enteen frisbeekoulusta tulee juttua heti, kun saan valokuvaajan ottamaan muutaman sopivan otoksen tekstin oheen.

Ja muutama blogihaastekin on minulle heitetty, koitan ryhdistäytyä ja tehdä jotain niidenkin eteen ;)

Mainiota menoa

2011-10-10T18:52:00.002+03:00

Tuo eilinen päivitys kuvasti pääasiallisia viime aikoina vallinneita tunteita, vaan pakkohan nyt on kirjoittaa, kun kaverina on tänään ollut maailman mainioin huskylainen (lukuunottamatta sitä, että Enteen maha on TAAS sekaisin! Mitä sillä rautamahalle tapahtui, aiemmin ei maha tykkänyt huonoa oikein mistään...).

Kävästiin pyörälenkillä. Facebook-statukseni kertonee olosuhteista riittävästi: "Joskus sitä miettii, mitä järkeä tässä valjakkourheiluharrastuksessa on. Erityisen vahvoina nämä mietteet nousevat pintaan, kun ulkona sataa kaatamalla, tuulee ja on kylmä. Tiet on ravassa ja on käytännössä sama, minkä väriset vaatteet päällensä pukee - ruskeita ne kuitenkin ovat mutakuorutuksen saatuaan. Sormet jäätyvät niin, etteivät ne liiku kunnolla. Koiran saa pestä kotiin päästyään, ellei halua samaa rapakerrosta koko taloon. Ja SILTI sitä aina vaan pakkaa uudelleen autoon pyörän, koiran ja valjaat. Ihme juttu!"

Eli, olosuhteet olivat kurrrrjat. Vaan ipana ei niistä piitannut, vaan pinkoi miljoonaa ja kääntyi juuri kuten käskin. Alunperin suunniteltu kasin lenkki kutistui kutoseksi, koska olin niin märkä ja jäässä, ettei paljon naurattanut. Mutta Enne oli pätevä, vaikka välillä pelleilikin (kuvitteli ilmeisesti olevansa hirvimetsällä tai muuta yhtä fiksua). Yllätti jopa äärimmäisen positiivisesti ylämäessä, jossa väkisin väänsi vauhdin laukalle kesken mäen. Mainio ipanaattori :) Eli lopputulos: olen huumassa enkä osaa sanoa mitään järkevää. (Paitsi sen, että tuo pyöräily olisi huomattavasti turvallisempaa, jos koira olisi pyörässä kiinni tai jos pyörässä olisi edes joku systeemi, joka estäisi liinan menemisen renkaan alle, jos se löystyy äkkinäisesti.)

Lenkin jälkeen levättiin (=omistaja lämmitteli) hetki, sen jälkeen vähän kouluttauduttiin. Enne oli NIIN vireessä, ettei paremmasta väliä! Jopa metallikapula nousi viisi kertaa ilman mitään ongelmia, jes! Lisäksi otettiin stoppeja, peruuttamista, yhdet jäävät (molemmat hyvät), ympäri pyörimisiä, kasia jalkojen välistä ja semmosta jalan alitus - ylihyppy -temppua. Enne oli intona, ihan sama mitä tehtiin :) Pientä hepulia oli havaittavissa (hyvästi, parketti!), mutta hyvin tuo keräsi itsensä ja jatkoi - intona edelleen. Lopuksi sai vielä aktivointipullon, mutta siitä ei näemmä enää ole haastetta pätkääkään - Enne nappaa sen suuhunsa ja kallistaa niin, että namit tippuvat. Tahallista vai ei, en tiedä. Ei siinä kuitenkaan minuuttia kauempaa mennyt, että pullo oli tyhjä ;)

Ylienergiaa

2011-10-09T18:38:00.003+03:00

Blogi on jäänyt näppärästi taka-alalle viime aikoina, mutta se ei suinkaan tarkoita, että meillä olisi eletty hiljaiseloa - päinvastoin. Sen sijaan talossa on ollut säpinää yli omien tarpeiden useampanakin päivänä viimeisen viikon aikana. Jos siis hakusessa on ylitsepursuavaa huskyenergiaa, täältä saa noutaa sopivan annoksen (Enteeltä ei kysytä mielipidettä asiaan). Näemmä päällä on tällä hetkellä kun mikään ei riitä -moodi, jonka seurauksena saamme "riemulle" seurata huikeaa virtapiikkiä aina ruuan jälkimainingeissa. Kyseinen virtapiikki ei todellakaan ole mitään kivaa pikku telmimistä, vaan mitä ilmeisimmin Enteen tavoitteena on saada talon seinät romahtamaan keinolla millä hyvänsä. Ihmisasukkaat tykkäävät hyvää... Huoh. Esimerkiksi tämän päivän kombinaatio normaali kunnon lenkki - riehuminen ulkona - frisbeen koppailu ei vähentänyt tuon sekopäisen riekkumisen määrää lainkaan. Jes. On ihanaa omistaa husky!

Muttamutta, nyt on luvassa maailman rönsyilevin teksti viime aikojen tekemisistä, koittakaa pysyä mukana! (ja tämän jälkeen voisin vihdoin koittaa ehtiä lukea muidenkin kuulumisia) Koska en heti ole laittanut ylös meidän viime aikaisia tekemisiä, tässäpä tulee puuhastelujuttuja lähinnä pääpiirteittäin, yksityiskohdat kun ovat jo jääneet unholaan.

Vetolenkit ollaan päästy aloittamaan taas. Viime viikonlopusta lähtien ollaan käyty pyörälenkillä neljä kertaa matkojen vaihdellessa neljästä kilometristä reiluun kuuteen. Matkaa voisi hyvinkin lisätä jo reippaasti, kun vaan olisi sopivia reittejä! Täällä päin kun teiden valtiaiden mielestä on äärimmäisen fiksua vetää jättimäistä sepeliä kaikille hiekkateille -> tosi kiva juttu tassuja ajatellen. Tai vaihtoehtoisesti hyvät hiekkatiet sijaitsevat puolustusvoimien alueella, jonne ei varsinaisesti ulkopuolisilla ole asiaa... (Missä ihmeessä ollaan aiemmin tehty täällä pidempiä lenkkejä?! Mielestäni ollaan oltu aina noissa samoissa maastoissa, mutta eihän siellä saa kilometrimäärää kasvatettua sitten millään...) No mutta, alkuun ollaan kuitenkin pääty varsin mukavasti. Harmaita hiuksia tuottavat lähinnä isot ylämäet - itse kun en pysty täysipainoisesti niitä polkemaan polveni takia eikä Enne yksin jaksa pitää hyvää vauhti yllä mäen ollessa kovin jyrkkä tai pitkä. Perinteisiä "miten ylämäessäkin kuuluu vetää"-harjoitteita ei myöskään pystytä tekemään juurikin tuon polveni takia... No, katsellaan. Muuten sujuu ihan mukavasti, joskin pari kertaa Enteen aivoissa on ilmeisesti ollut joku ajatuskatkos sen päättäessä, että pn ihan jees sännätä metsään pyydystämään lentäviä lintuja tiellä juoksemisen sijaan. Tai sitten se vaan ajattelee, että ainakin äänijänteeni tarvitsevat treeniä, jos muuten Enne hoitaa kaiken rasittavan ;)

Tokoiltu ollaan myös, sekä kotona että ekaa kertaa muutenkin, kun perjantaina pidettiin kimppatreenit Anskun ja Nemin kanssa. Perjantaina tekeminen oli keskinkertaista, osittain ihan mainiota tekemistä, toisinaan lähinnä tähyilyyn ja haisteluun keskittyvää säätämistä. Oma mielialakaan ei ollut parhaimmillaan, joten siitä löytynee heti osasyy tason vaihteluun. Liikkeissä tuntuu tulevan takapakkia, seuraaminen on ok, mutta kontakti putoaa tooooosi herkästi. Jäävät on jotain ihan kamalaa, maahan ei meinaa laskeutua millään ja seisomisessa ottaa askelia. Näitä treenasin kotipihalla niin, että käskyn jälkeen oikeasta toiminnasta heitin namin jatkaessani itse matkaa, tuntui toimivan. Perjantaina oli kuitenkin koko ajatus taas kateissa, joten täytyy nyt miettiä tuota toteutusta. Maahanmenot on tosi nopeita edessä ja vaikka kesken hepulinkin, mutta jostain syystä tuosta sivulta ei meinaa toimia taaskaan. Taitaa olla eniten tahkottu liike tämä, parhaimmillaan näyttävä ja ehdottomasti kympin arvoinen, muuten sitten ihan mitä sattuu :D
Noutotreeneissä ollaan nyt jätetty hetkeksi metalli pois ja keskitytään oikeaan tekemiseen puisella. Jostain syystä kapulan pitäminen istuen on Enteelle mahdoton käsite, mutta perjantaina saatiin muutama sekunnin mittainen onnistuminen. Ehkä sekin siitä vielä joskus... Kantaa kapulaa hyvin ja tuo käteen, irrottaa käskystä. Lähtökohtana ihan hyvä kuitenkin, luovutus vaan on se haastava osuus.
Ruutua piti ottaa perjantaina lyhyellä matkalla niin, että lähetän palkkapurkille, käsken seistä ja palkkaan uudelleen. No, unohdin koko purkin kotiin, joten se siitä sitten :D Ilman purkkia en tässä kohtaa halua ruutua tehdä, koska Enne herkästi jää metsästämään nameja keskittyen vaan nenähommiin kuuntelun sijaan. Purkki on selkeä, nami on purkissa ja sen syötyä enempää ei ole.

Frisbeestä pidettiin vähän taukoa, tänään kaivettiin se pitkästä aikaa esiin ja vähän leikittiin. Ja kas, ipanahan oli liekeissä! Jo frisbeen esiin ottaminen sai aikaan sellaisen hepulin, että ennen heittelyä suunniteltu harjaus oli melko turha toivo... Pitkään tuo jaksoikin koppailla, ja nättejä koppeja ottikin toooosi korkealta! Jee :) Sen sijaan matalien pitkien heittojen koppaus on ihan hakusessa, Enteellä ei taida olla mitään aavistusta, että koko kiekon koppaaminen sellaisestakin heitosta olisi mahdollista. Helpoissa, ihan megalyhyissä ja hitaissa heitoissa pysyy mukana, joten niistä jatketaan eteenpäin. Kivaa tuolla joka tapauksessa on, enkä kovin usein ole nähnyt Enteen keskittyvän yhteen asiaan noin pitkään ja intensiivisesti putkeen. Juuri meille sopiva laji siis :) Kiekon palauttaminenkin on iskostunut päähän ihan loistavasti, joka kerta frisbee palautetaan vähintään jalkoihini, jos ei käteen saakka.

Että sellaista meille! Nyt koitetaan viritellä tuota tokoa taas kuntoon, päästä pidentämään noita vetolenkkejä ja huvitellaan frisbeen kanssa :) Ja tuon ylimääräisen sekoilun kun saisi pois, niin kiva olisi... Osasyynä taitaa tosin olla se, että nykyään Enteen yksinoloajat ovat kaukana siitä, mihin se on tottunut. Aiemmat 8-9h yksinolot ovat kutistuneet pariin tuntiin, joten ehkäpä kyseessä on myös jonkin asteinen stressireaktio? No, ehkä me kohta jo päästäisiin taas muuttamaan omiin oloihimme....

Kopittelua

2011-09-28T09:15:00.005+03:00

Eilen sain kuningasajatuksen ja päätin ottaa Enteen frisbeekoppailusta kuvia. Helpommin sanottu kuin tehty, kun yrittää itse heittää frisbeen, ottaa kuvan, ottaa frisbeen ja palkata koiran - ja kaikkeen tähän on käytössä kaksi kättä. Lienee siis parasta, että odotan viikonloppuun ja siskon tuloon, josko sitten saisi kunnon todistusaineistoa aiheesta ;) Tässä kuitenkin muutama "onnistunut" otos.

Eilen treenailtiin frisbeen jahtaamista, Enne kun ei sitä oikein hahmota. Tai hahmottaa kyllä, mutta ottaa frisbeen vasta sen laskeuduttua. Lähdimme liikkeelle ihan perusteista, pidin frisbeetä kädessäni ja kuljetin sitä Enteestä pois päin. Näppärästi ipana liikkui perässä ja nappasi kiekon suuhunsa. Muutama minimaalinen heittokin saatiin otettua, ja nätisti E otti kiinni. Pidemmällä matkalla ei edelleenkään toimi, mutta toisaalta tuo Dodgebee ei myöskään lennä ihan tavallisen frisbeen veroisesti... Liekö siinäkin osa ongelmaa?

Enteen seistessä edessä kopit sujuvat hyvin ja ipana laittaa itsensä likoon tosissaan. Jotenkin pitäisi vaan saada iskostettua sen päähän myös karu fakta siitä, että väärin laskeutuessa sattuu... Yksi pahan näköinen putoaminen tapahtui jo eilen, mutta eipä tuo siitä itseensä ottanut. Helpoilla heitoilla jatketaan siis, haastetta lisätään pikkuhiljaa. Lisäksi paikan vaihto voisi olla tarpeen, tuossa kotipihalla ei loppujen lopuksi ihan hirveästi mahdu heittelemään kuitenkaan.

Frisbee palautui edelleen nätisti käteeni, vain muutaman kerran Enne hetken harkitsi omia hepulirinkejään kiekon kanssa. Kertaakaan ei sitten ajatuksiaan toteuttanut, vaan kauniisti toi frisbeen takaisin ja jäi odottamaan uutta heittoa. Liekö aurinkoinen ilma verottanut koiran jaksamista, sillä jo muutaman heiton jälkeen alkoi melkoinen läähätys... Olisi saanut nyt vaan tulla ne syyskelit ja asteluku laskea alle kymmenen :/

Sekalaista sähellystä

2011-09-26T17:01:00.013+03:00

Perjantaina treenailtiin taas tokoa. Tällä kertaa päästiin jopa neljän seinän ja vielä oman kotipihankin ulkopuolelle, kun passitin siskoni koiratolpaksi/valokuvaajaksi. (Pääsin perjantaina eroon polveni tikeistä ja koko jalan mittaisesta kääreestä, joten hieman huteralta tuntuvan polven pariksi sopi erittäin hyvin toinen ihminen, joka tarvittaessa hallinnoi hepuli-Epulia.)

Löysin vihdoin ruudun kulmamerkeiksi kelpaavat muovitötteröt, joten nehän oli ostettava (ja testattava välittömästi). Päätin opettaa ruudun siten, että vien ensin kulmat Enteen nähden ja sen jälkeen asetan ruutuun namin, edelleen Enteen nähden. Sen jälkeen kiersin vielä naputtelemassa ruudun kulmat - josko se vaikka tajuaisi, että niillä tötteröilläkin on joku virka.

Katos, tonne sun pitäis kohta juosta. (Huomatkaa tarkkaavainen nelijalka)

Sen jälkeen koiralle suunnan näyttö, käsky ja luja toive siitä, että Enne tajusi edes jotakin.

Vauhtia ei ainakaan puuttunut...

Eikä osaamistakaan! Tai no, tyhmä koirahan se saisi olla, jos ei ruualle juoksisi - yhdistyyhän siinä sentään kaksi lempipalkkaa... Toistoja muutama, kerran testasin lähetystä ilman namia, mutta eihän se keskittynyt muuhun kuin namin metsästykseen. Tietenkään. :D

Lisäksi tehtiin kaukokäskyjä (maahan-istu). Pääsääntöisesti olivat oikein hyviä. Välimatka kolme metriä.

Koitettiin ottaa muutamia nostoja metallisella, mutta ei se taas sillä kertaa ollut Enteen juttu... Tuo on kyllä mystistä, välillä metallisellakin sujuu ilman mitään ongelmia, välillä ei taas nouse millään. Tai oikeastaan, välillä ei edes koske pidellesääkään, saati että nostaisi! Vaikka toisaalta, ymmärtäähän sen, ei tuo varmasti kiva nosteltava ja kannettava ole. Lisää treeniä ja kärsivällisyyttä siis...

Viikonloppuna puuhasteltiin pikkujuttuja, enkä oikeastaan edes muista niitä sen tarkemmin. Heti, kun treenit eivät ole suunniteltuja ja "tosissaan" tehtyjä, jää asiat näemmä kirjaamatta ja katoavat mielestä välittömästi :D

Tänään jatkettiin ruututreeniä samalla periaatteella. Kulmat kasaan, palkka keskelle, lähetys. Ja lujaahan se sinne menee. Ja tulee pois. Ja nopeasti. Tästä voinemme päätellä, että Enteelle pitäisi heti piakkoin saada päähän myös se ajatus, että ruutuun pitäis jäädä, eikä vain käydä hakemassa nami sieltä. Yritinpä sitäkin, että lähetin koiran tyhjälle alustalle ja palkkasin kädestä, mutta namin etsiminen vei kaiken mielenkiinnon. Ja sitten kun tajusi, että nami on minulla, ei olisi millään irronnut sinne ruutuun. Jatkossa siis tehdään niin, että nami ruutuun -> lähetys -> pysäytys -> palkka -> vapautus. Katsotaan, miten käy... :) Onneksi tuota ruutua ei ihan vielä tarvi osata, voidaan rauhassa säätää ja katsoa, miten se olisi kannattanut opettaa :D

Lisäksi tänään koppailtiin pitkästä aikaa frisbeetä (jälkihuomautus: näemmä en olekaan aiemmin aiheesta kirjoittanut, vaikka eipä olla kuin kerran ehditty frisbeellä treenaamaankaan...). Ihan mahtavaa, Enne oli huumassa ja itse olin huumassa. Edelleen heitot on helppoja, mutta idea on selvästi jo Enteen päässä. Lisäksi ohi menneistä heitoista Enne otti frisbeen maasta ja toi sen joka tapauksessa minulle. Siis toi. Käteen. Eipä siinä, käy oikein hyvin! Hyvin näytti koirakin väsyneen puuhassa, joten taidetaan alkaa harrastaa tätä useamminkin... Alunperin innostus koko frisbeehommaan lähti siis tästä ja ajatuksesta, miten paljon Enne voisi puuhasta nauttia. Katsotaan, päästäänkö koskaan tuota koppailua pidemmälle, mutta kivaa se on sekin! (meillä tosin käytössä on Dodgebee noiden muovisten frisbeiden sijaan)

Loppuun vielä pari kuvaa yhdeltä sairaslomaani edeltäneeltä vetolenkiltä. Yhdistelmänä oli siis Enne + rengas ja minä + pyörä. Kuvien laatu on vähän mitä on, kun tihkusateessa yritin kuvailla. Luonnollisesti kamerasta loppui akkukin heti neljän kuvan jälkeen, joten se siitä kuvailusta sitten...

Pätevä Enne!

2011-09-22T14:06:00.002+03:00

Ollaan treenailtu lähes päivittäin jotain pientä - kapulan nosto, pitoa, kantoa; kaukokäskyjä; perusasentoa...

Pääsääntöisesti ollaan saatu hyviä treenejä aikaan, vaikka välissä metallikapula olikin yäkkk. Tänään otettiin ekaa kertaa leikkauksen jälkeen yhtään mitään järkevää, pidemmällä kaavalla ja suunnitellusti toteutettua tokoa.

Aloitettiin kapulalla. Koska puinen nousee ja kulkee vaivatta (Enne rrrrakastaa sitä!), koitan saada saman siirrettyä nyt metalliseenkin. Hyvältä näyttää, kannoin kapulaa huoneestani kohti keittiötä (josta olin vasta menossa hakemaan nameja), kun Enne jo pariin kertaan tarjosi kapulan ottoa. Hirmuiset kehut, en päästänyt irti vahinkopudotusten välttämiseksi. Ja tuohan innostui! Jääkaapista kananrintaa käteen, ja Epis on valmis mihin vaan. Ensin kolme nostoa, mahtavia. Ei korjaa kapulaa, pitää huonossakin asennossa jos tarve vaatii. Kestoa tarvitaan toki huimasti lisää, mutta tällä innolla on kiva jatkaa treeniä :) Kaksi tuontia niin, että lähetän Enteen kapulalle (valmiina maassa) ja kävelen itse pois. Näppärästi toi perässä. Loppuun vielä kerran lähetys maassa olevalle kapulalle, hyvin ymmärsi homman juonen ja palautti kapulan. Vahvistusta tarvii toki vielä paljon ja käskyjä tulee vähintään tuplana, helposti triplanakin, mutta idea on hallussa ja Enne selvästi tykkää, kun saa itse ratkaista annetun "ongelman" (=ymmärtää käskyn).

Ilon ollessa ylimmillään laitettiin kapula piiloon ja keskityttiin kaukoihin. Metrin etäisyydeltä Enne tekee avo-kaukot nätisti, tänään saatiin jo pidennettyä matka kolmeen metriin! Kerran laski makuussa lonkalle, muuten mahtavia. Kana tekee ihmeitä!

Koska tänään on satanut vähän väliä ja nurmi sen seurauksena märkään, päätin laittaa kanan tulikokeeseen ja johdatin Enteen ulos. Hepuleiden keskeltä huutelin "maahan"-käskyjä, ja sehän meni! Eikä edes miettinyt kahta kertaa! L-o-i-s-t-a-v-a-a! Otettiin vielä erä kaukoja märällä, korjasi herkästi istumaan noustessa asennon, mutta so what! Se istui ja makasi märällä nurmella suosiolla, ennenkuulumatonta ;D

Sisällä otettiin vielä kerran jäävät, maahanmeno mahtava, nopea ja suora. Seisomisessa korjasi etujalat samalle linjalle, muuten mahti sekin. Kaikenkaikkiaan siis pätevä koira ja onnellinen ohjaaja :)

Tässä sairastaessa olen todennut, että tokon treenikamavalikoimani on surkea. En omista tunnarikapuloita, en ruutumerkkejä, en hyppyä. Kaikki nuo olisi ollut mahtavaa opettaa nyt, kun seuraamisia koitan välttää. Onneksi on edes sekä puinen että metallinen kapula! Ohjattuakin tietty voisi alkaa opettaa, mutta noudon olisi mielestäni hyvä olla oikeasti kuosissa siinä vaiheessa. Kyllä mä oikeasti taidan marssia hakemaan ne ruutumerkit ja alotella sitä seuraavaksi!

(Huomenna saan tikit ja paketin pois jalasta, toivottavasti sitten pääsee treenailemaan ihan oikeasti kunnolla ja pian!)

Lomaillaan

2011-09-17T10:38:00.002+03:00

Nti Ohjaaja makaa lähes liikuntakyvyttömänä, mutta äärimmäisen tylsistyneenä sohvan pohjalla. Polvi (tai oikeammin tällä hetkellä koko jalka) on paketissa, joten tokoilut, vetopuuhat, lenkkeilyt ja kaikki muu hauska ovat tauolla toistaiseksi. Palaamme linjoille, jahka on jotain kerrottavaa. (ts. kun saan esimerkiksi kuvat taannoiselta vetolenkiltä koneelle saakka)

Nyt kaikki muut kirjailemaan treenikuulumisia ja muita juttuja ahkeraakin ahkerammin, jotta saan edes jotain tekemistä! ;)

Viimeiset tokot ennen taukoa

2011-09-15T16:21:00.002+03:00

Tällä viikolla ollaan tokoiltu ihan kivasti. Maanantaina treenailtiin kotioloissa kapulajuttuja ja sekalaisia temppuja. Kapulointi alkaa sujua, nostaa näppärästi sekä puisen että metallisen ja jotain tuonnin suuntaistakin alkaa jo hahmottua. Ote on lähes poikkeuksetta oikea, vääristä en enää palkkaa. Metallinen on vähän ällö, mutta nousee silti kivasti. Jee!

Tiistaina käytiin treenailemassa Anskun ja Nemin kanssa. Otettiin aika pitkälti alokkaan jutut, ja muistaakseni menikin ihan mukavasti. Luoksetulossa Eps teki nätin kunniakierroksen, joten se uusittiin ensin lyhemmällä matkalla (hyvä) ja sen jälkeen pidemmällä (hyvä sekin). Seuraaminen oli jees, käännökset vasemmalle ihan huippuja Enteen tekemiksi! Juoksussa koitti taas riistäytyä, mutta palautin ruotuun ja saatiin nätti juoksu aikaan. Liikkeestä maahanmeno oli taas maailman hankalin eikä meinannut onnistua tasan millään. En kyllä tajua, miten se joskus on ihan mahtava, ja toisinaan ei koko liikkeestä tule mitään... Liikkeestä seisominen ok. Lopuksi vielä puukapulan kanssa säätämistä, tosi hyvää sekin. Hyvä mieli jäi :)

Eilen ajeltiin vesisateessa kimppatreeneihin Lahteen. Enne kävi kovilla kierroksilla syystä x, mikä vähän koetteli ohjaajan hermoja... Seuraaminen oli tosi hyvää - silloin kun malttoi keskittyä. Kontakti jees ja asenne kohdillaan, hyvähyvä. Enne on oppinut aika hyvin, että sss-suhina tarkoittaa kateissa olevaa kontaktia tai sitä, että kontakti on kohdillaan. Käytännössä suhina siis saa joko Enteen ottamaan kontaktin tai toimii kehuna jo olemassa olevasta kontaktista. Vasemmalle käännökset taas ihan mahtavia, mistähän se nuo on yhtäkkiä oppinut?! Kapulointia otettiin tällä kertaa metallisella, ja siitähän ei tullut mitään :/ Pitkällisen maanittelun tuloksena sain Enteen koskemaan hampaillaan kapulaa kaksi kertaa, ja se oli siinä. Olisi pitänyt vaan jatkaa vielä puisella tällaisissa oloissa, mutta kun puisessa ei tunnu olevan haastetta ja metallinen sujuu mainiosti kotona, ajattelin testata. No, eipä toimi vielä, joten lisätreeniä vaan. (täytyykin tänään vähän harjoitella metallisella, ettei tuo eilinen pelleily jää päälle!) Paikkamakuu oli ihan kamalaa, piippasi ja nousi "koska oli tylsää". Eikä edes osallistuttu varsinaiseen kimppamkuuseen, vaan makuutin Ennettä sivummassa yksin. Harmi, että paikalla oli treeniporukkamme lisäksi muita ihmisiä vaikka kuinka, enkä viitsinyt kamalan kovakouraisesti Ennettä komentaa takaisin makuulle... Sitä se selvästi nyt kaipaisi, kun nouseminen tapahtuu pitkälti ilman mitään syytä. Maahanmenoja otettiin edestä, samoin pysähtymistä. Alunperin liikkeestä seisomista varten aloittamani stop-käsky sai nyt uuden elämän, kun päätin opettaa sen luoksetulon pysähdyksiä varten. Pitkästä aikaa varmisteltiin sitä siis, edestä käsin lyhyellä matkalla. Molemmat hyviä. Lisäksi treenien teemana oli juoksuhepuleiden minimoiminen - poikkesin matkalla hakemaan kolmen metrin grippiliinan, joka osoittautuikin verrattomaksi apuvälineeksi kyseiseen koulutukseen. Muutaman kerran Enne koitti lähteä omalle ringille, mutta aika nopeasti ymmärsi "riittää"-sanan merkityksen ja sen, että on kivempi lopettaa juokseminen itse kuin tulla hinatuksi remmistä ohjaajan viereen. Ylipäänsä kontakti ja tekeminen oli ihan ok, mutta korkeat kierrokset verottivat tekemistä. Lisäksi tuo kapulataistelu taisi jäädä kaivelemaan molempien mieliä...

Tänään treenaillaan vielä kaksin pikkujuttuja, ja sitten ainakin seuraamiset ja sitä sisältävät liikkeet jäävät tauolle. Ene halua treenata niitä ontuvana, joten polven parantumista odotellessa... Onneksi on muita juttuja, joita voi hyvillä mielin treenata :) (nimim. selkeesti tarvitaan ne ruutumerkit jo!)

"Ruskaretki"

2011-09-13T12:04:00.006+03:00

Eilen käytiin Enteen ja siskoni kanssa "ruskaretkellä". Heittomerkit siksi, että varsinaista ruskaa ei juurikaan nähty ja kyseinen retkikin suuntautui lähes omalle takapihalle...

Aulanko! Voi, kun aina saisikin asua näin lähellä näin mahtavia retkeily- ja lenkkeilymaastoja!

Lähtökuopissa

Ne harvat ruskan merkit, joihin törmättiin...

Myrskytuhoja menneiltä vuosilta

Pikkuapina kiipesi puuhun

Tyytyväinen tuholaiseläin evästauolla

Söpöstelijä

Psst! Huomatkaa myös tokokisapostaukseen lisätty video taidonnäytteestämme ;)

Eihän se ihan putkeen mennyt...

2011-09-11T17:23:00.004+03:00

Käväistiin tänään tekemässä kisadebyyttimme tokokentillä. Minkään mittapuun mukaan homma ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan, mutta tulipahan käytyä ja katkaistua käski pahimmalta kisajännitykseltä!

Luoksepäästävyydestä 10, joskin Enne tyylikkäästi nousi ja nojaili tuomarin jalkoihin rapsutusten toivossa. Tämä juontanee juurensa juoksujen tarkistuksesta, jossa en tajunnut ko. toiminnasta kieltää, ja sehän kostautui... Kymppi kuitenkin, mutta täytyy kiinnittää huomiota jatkossa tähän.

Paikkamakuusta 0. Enne makasi 45 sekuntia, sitten nousi ilman mitään varsinaista syytä. Yksi koira oli aiemmin noussut ja haettu pois, mutta Enne ei reagoinut siihen. Heti nousun jälkeen hain ipanan pois, ja oikea päätös oli: sehän sai hepulikohtauksen ollessani muutaman metrin päässä, onneksi kuitenkin laajan kaaren päätteeksi antoi nätisti kiinni ja malttoi mielensä rivissä hyvin.

Makuun jälkeen oli melkoisen pitkä tauko, ja sehän kostautui... Olisi pitänyt heittää koira vaikka autoon, mutta kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila hipoo 20°C, ei se ollut kovin hyvä vaihtoehto. Mutta yhdistelmä oma jännitykseni ja odotusaikana noussut kiehunta-aste näkyivät näppärästi suorituksessa. Kehään meno oli vielä ok, mutta siitä se alamäkin lähti... Hihnassa seuraaminen 5 (video alla), koska Enne hepuloi omiaan miten sattuu. Irrotettuani hihnan lähti touhu kokonaan käsistä. Hepulirallia ympäri kehää, eikä vapaana seuraamisesta tullut mitään. Koska homma oli totaalinen hasardi, meidän kisa päättyi jo tähän.

Odoteltiin sitten kisojen päätöstä muiden suorituksia katsoen, ja kun alokasluokka päättyi ja kehä tyhjeni, kävin vielä ottamassa minitreenit ajatuksella "ralli on kielletty". Seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen kaikki mahtavia (totta kai, kun kisatilanne kerran oli ohi :D). Välissä yritti lähteä kierrokselleen, mutta tyyni "riittää" käsky palautti ipanan maan pinnalle. Nyt siis hankintaan pidempi hihna ja tuo uusi käsky käyttöön jatkossakin. Palkkaus taas kerran mietintään. Juokseminen olisi selvästi se paras mahdollinen palkka, mutta toisaalta myös se kaikesta vaikeimmin hallittava tapa. Täytyy katsoa ja miettiä.

Palkintojen jaossa odotti vielä mukava yllätys, kun järjestäjät olivat päättäneet kaikesta huolimatta palkita meidät kannustuspalkinnolla :) Ihania ihmisiä niin tuomari, toimitsijat kuin muut kisaajatkin, monelta tuli ymmärtäviä sanoja ja kannustavia kommentteja. Ei se vaan tuollaisen juoksemisesta elävän elukan kanssa aina ole niin helppoa...

Vaan tästä jatketaan, mielessä siintää jo seuraavat kisat, jahka tuon polven saa kuntoon ja uskaltaa sen puolesta laittaa ilmoja eteenpäin :)

Jatkoajatukset palkkauksesta ja muusta tulossa myös, kunhan saan omat ajatukseni selville ja järjestykseen ;)

Fiksu omistaja, fiksumpi koira

2011-09-09T19:35:00.002+03:00

Kerrankin saa koiran lisäksi kehua itseäänki :) Käytiin treenailemassa Anskun ja Nemin kanssa pikatokot, meillä teemana "aloliikkeet kerran ja se on siinä". Ja kas, kerrankin oma pääni toimi, ja saatiin mahtava kokonaisuus kasaan!

Seuraamisessa kontaktia katoaa ja käännöksissä on väljyyttä, mutta muuten ok. Hakee oikean paikan hyvin sen kadottua. Pysähdykset ja juoksu ok.

Liikkeestä seisomisessa otti muutaman askeleen, mutta jäi ja pysyi hienosti. Näppärä ipana, ehkä ei tarvikaan ottaa käyttöön jo opetteluvaiheessa ollutta stop-käskyä :)

Luoksetulo oli hyvä, tuli ekasta käskystä vauhdilla. Kääntyessä törmäsi kevyesti, mutta toisin päin kuin yleensä :D Nyt ollaan siis päästy siitä ongelmasta, että Enne juoksee suoraa päin jalkojani, eli edistystä tämäkin.

Liikkeestä maahanmeno on varsinainen murheenkryyni: ei mennyt liikkeestä sitten millään. Peruutellessa/hepulista menee eteen nätisti makaamaan, mutta seuraamisesta ei millään. ...kunnes huvikseni koitin toisella käskyllä. Enteellä on siis ollut eri käsky paikkamakuuseen ja liikkeestä maahanmenoon, mutta nyt laskeutui nätisti ja nopeasti tuolla paikkamakuun käskyllä. Tällä ilmeisesti mennään hetki siis :D

Varsinaista tokoa ei sitten tehtykään enempää, kapulan kanssa leikittiin - ottaa hyvin suuhun, pitää nätisti lyhyen ajan ja tuo heitetyn kapulan, kun lähden juoksemaan karkuun. Kyllä siitä vielä noutaja tulee!

Lisäksi treenailtiin temppuja, ympäri kierähtämistä, jalan alitusta kyykyssä ym. Näppärä ipana teki innoissaan :)

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli treenien jälkeen oikeasti sellainen tunne, että tästä päästään vielä eteenpäin ja että tekeminen näyttää siltä, miltä kuuluukin. Nyt vaan jatkossakin jäitä hattuun ja pidetään treenit lyhyinä ja hauskoina hetkinä :)

Pikapäivitys

2011-09-08T10:53:00.003+03:00

Kylläpä pitää kiirettä! Blogin päivityskin on jäänyt, vaikka tehty ollaan kyllä! Viileinä päivinä ollaan käyty kivoilla vetolenkeillä niin rengas+pyörä -yhdistelmällä kuin kickbikellakin. Matkat ovat vielä lyhyet, mutta Enne on innoissaan. Harmi, että ensi viikon loppupuolelta alkaa väkisinkin treenitauko oman polvileikkaukseni takia. Katsotaan, miten pitkään hiljaiseloa jatkuu ja miten sen aikana toimitaan...

Tokoakin ollaan treenattu. Maanantaina käytiin Lahdessa pikatreenaamassa "työmatkalla" Petran ja Ainon kanssa. Tekemisestä puuttui into ja syke kokonaan, tiedä sitten oliko syynä lämmin ilma, vetopuuhien valtaamat aivot vai tylsistyminen tuttuihin liikkeisiin. Ehkäpä meidän on aika pikkuhiljaa siirtyä treenitauolle alokkaan liikkeistä ja panostaa muihin juttuihin. Tiistainen testi ainakin osoitti, että intoa tekemiseen ipanalla kyllä riittää, kun otettiin noutoharjoitusta sekä puisella että metallisella kapulalla. Päivän ehdottomasti positiivisin yllätys oli Enne kantamassa metallikapulaa! Epäilin metalliesineen olevan todellinen haaste, vaan epelipä yllätti jälleen kerran :)

Oman sairaslomani ajaksi olen jo kehitellyt tekemistä, ettei ihan päästä tylsistymään. Ensimmäisenä tehtävänä olisi vihdoin ehdollistaa Enne naksuttimelle. Tätähän olen jo aiemmin yrittänyt, mutta kyllästyin (...) ehdollistamisvaiheessa ja homma jäi siihen. Josko tällä kertaa paremmalla onnella ;) Lisäksi suunnitelmissa on opettaa Enteelle erilaisia temppuja, ideoita näihin saa heitellä ilmaan! Muutamia juttuja on jo mielessä, mutta valitettavasti suuri osa näistä vaatisi ohjaajalta kykyä seistä, kyykistyä jne.

Kivaa tokoa

2011-08-31T20:21:00.002+03:00

Tänään käytiin viimeisen muuttokuorman haun yhteydessä tekemässä pikatreenit Petran ja Ainon kanssa. Tavoitteena taas kivaa, hauskaa ja mahtavaa tekemistä, ja aika lähelle päästiinkin :)

Otettiin lyhyttä seuraamista, pysähdyksiä ja käännöksiä. Kontaktista palkka, ja näytti ihan kohtuullisen hyvältä. Kunnon vire oli kateissa ja tekeminen huomattavasti rauhallisempaa kuin yleensä, mutta suorituksena ihan mallikasta.

Liikkeestä seisominen toimii, pysähtyi käskystä, muttei kuulemmat liikkunut - asetteli vaan takajalat paremmin. Jännittävää kyllä, seisominen on tällä hetkellä vahvempi kuin maahanmeno, jossa Enne varmisteli tänään todenteolla. Molemmilla kerroilla vaati kaksi käskyä, että ipana laskeutui. Edestä käskytettynä laskeutuu oikeaoppisesti ja nopeasti, eli joku häiriö tuon liikkeen kanssa on Epelin pään sisällä... Katsotaan, mitä asialle voi tehdä.

Luoksetulossa huusin ensin nimen ja sitten käskyn, koska Epis katseli aivan muualle. Toimi, ja tuli ripeästi. Vauhti oli kova, mutta aika näppärästi kääntyi sivulle eikä juossut pahasti ohi. Jee! Hepulivaara tässä liikkeessä on edelleen vahva, mutta ehkäpä tuo taskusta palkkaus on edesauttanut sitä, että koira pysyy lähelläni... Toivottavasti ainakin.

Liikkeiden välissä otettiin pari paikkamakuuta, lyhyitä ja onnistuneita. Toisessa Enne vähän vääntelehti, mutta pysyi kuitenkin.

Ehkä tässä ei ollakaan ihan epätoivon rajamailla... :)

Rankka rengastreeni

2011-08-30T10:51:00.003+03:00

Tänään testasimme Enteen kanssa uuden treenimenetelmän vetohommiin. Rengastahan meillä on ennenkin vedetty, mutta vain minun hölkätessä tai vaihtoehtoisesti ylämäkitreeninä. Vaan toisin oli tänään, kun pakkasin autoon koiran, autonrenkaan ja pyörän. Ajeltiin syrjäteille, ja siellä koira renkaan eteen ja itse pyörän selkään. Oikein näppärästi toimi, kun Enne tajusi homman juonen (rengas tuntui tänään olevan niiiiiin painava - ja kyllähän se oikeasti raskaampi onkin, kun esimerkiksi pyörään vertaa). Ajeltiin varmaan parisen kilometriä yhteensä, puolessavälissä täyskäännös. Käännöksellä oli sama efekti kuin aiemminkin, "plääh, tää on ihan tylsäääää, me tultiin jo täältä". Vaan päästiinpä takaisin, ja loppuun saatiin vielä oikein kelvollinen kirikin. Tästä sitten pikkuhiljaa pidennetään matkaa!

Tätä tehdään jatkossakin, mahtavaa treeniä nimenomaan ravailuun - oma hölkkävauhtini kun ei todellakaan riitä Enteen reippaaseen raviin, ja toisaalta Enne hakeutuu aina mahdollisuuden tullen laukalle. Joku jumi Enteellä taitaa kuitenkin olla selän tietämillä, sillä laukalla vetäessä sen takajalkojen liike ei ole täysin symmetristä. Hierojaa etsimään siis, harmi kun se taatusti hyvä hieroja on Lahden suunnalla. Tokihan voisin soitella ja kysyä tilannetta aikataulujensa suhteen, kun Lahteen joka tapauksessa ajelen muun muassa ensi maanantaina...

Huonoa treeniä, huonompaa treeniä, kohtuullista treeniä

2011-08-29T19:04:00.002+03:00

Nooh, ei ne treenit nyt oikeasti niin kamalan huonosti mene. Paremminkin on mennyt, mutta huono on kyllä liiottelua.

Vietimme Enteen kanssa viikonlopun kyläillen, sillä pidimme pienet illanistujaiset Antin ja Annen luona. Eps pääsi pitkästä aikaa maistamaan tarhaelämää saaden seurakseen Witsin ja Kaiman. Ipana yllätti todella positiivisesti, kun käyttäytyi tarhassa oikein mallikkaasti, ei kiljunut tai aiheuttanut muutakaan hämminkiä. Yöksi Enne meni autoon nukkumaan, koska epäilin ikävän iskevän jossain vaiheessa ja ilmenevän viehättävänä huutona... No, suunnitelma toimi hyvin, sillä Enne nukkui tyytyväisenä ja pääsi aamulla takaisin tyttöjen seuraan.

Otin tilaisuudesta kaiken irti, ja tokoilimme sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantain alku meni melko hyvin, Enne kävi kovilla kierroksilla, mutta teki silti hyvin. Seuraaminen, liikkeestä maahan ja liikkeestä seisominen ok, hyppy (oikealla esteellä!) myös ok. Enne tosin siirtyy lähes esteen viereen odottaessaan, tähän täytyy kiinnittää huomiota jatkossa. Jossain vaiheessa vire kuitenkin katosi ja Enne alkoi kiinnittää turhan paljon huomiota kaikkeen muuhun. Liikaa uutta, liikaa häiriötä, liian stressaantunut ja vaativa ohjaaja. Lopetettiin ok suoritukseen, mutta en kyllä voi sanoa olleeni tyytyväinen.

Sunnuntaina alotettiin aamu tokoilulla, mutta iltainen toisti itseään: muut asiat mielessä, tekeminen ihan ok, mutta ei lähelläkään parasta mahdollista. Samoja liikkeitä tehtiin, eikä se mieliala juuri edellistä päivää parempi ollut... Märkä nurmikko antoi erityisesti aamutreeneissä lisähaastetta, mutta eipähän sekään oikeasti saisi häiritä. No, tehty mikä tehty. Nyt vaan niitä hauskoja treenejä, joissa palkkaa tulee eikä kaikki suoritukset edes viittaa kisamalliseen suoritukseen.

Tänään treenattiinkin ensimmäistä kertaa Hämeenlinnassa, ja vielä uudessa seurassa!
Teemana oli "makkaraa mahan täydeltä" ja tavoitteena mahtava mieli :)
Aloitettiin kontaktitreeneillä, siitä jatkettiin lyhyttä seuraamista. Palkka taskusta/suusta ja vain ja ainoastaan kontaktista. Nättiä oli, joskin alkuun edisti kamalasti! Paikka kuitenkin korjaantui, ja olin tyytyväinen. Liikkeestä maahanmenot hitaita, liikkeestä seisominen epävarma, mutta pysähtyi. Paikkamakuita tehtiin muutama, onnistuneita olivat. Ekassa palkkasin välissä, toisessa makuutin ilman palkkaa. Toisen makuun aikana tuntematon mies alkoi tuntemattomasta syystä heiluttaa käsiään puolelta toiselle Ennettä tuijottaen kävellessaan n. 10 metrin päässä Enteestä sijaitsevalle autollen. En todellakaan tiedä, mistä tapahtumassa oli kyse, mutta Enne makasi nätisti, vaikka kovasti olikin kiinnostunut. Levotonta makuu kyllä oli, vaihteli asentoa ja makasi korkealla. Mutta pääasia kuitenkin oli, että ipana pysyi maassa. Jes! Näistä treeneistä jäi jo huomattavasti parempi mieli, vaikka vieläkään tekeminen ei mielestäni ollut samalla tasolla kuin aiemmin...

Pohdintaa palkkauksesta

2011-08-24T12:50:00.009+03:00

Eilisten treenien jälkeen ryvin oman osaamattomuuteni pohjamudissa ja koitin saada ajatuksiini koiran kannalta tolkkua. Vihdoin sain sisäistettyä kaavan, jonka mukaan Enne oletettavasti toimi eilen. Jo paikalle päästyämme riemuitsin siitä, että jännitin. En tiedä miksi, mutta jännitinpä kuitenkin :D Jo pelkkä oma jännitykseni vaikuttaa huimasti Enteen suoritukseen, saati sitten ne eilen tekemäni muut kämmäilyt. Lisäksi Enne on yhtä aikaa mammanpoika, mutta myös itsenäinen ja kovapäinen koira, jonka toimintakyky ei juuri heilahtele erilaisissa tilanteissa - eri asia vaan on, onko toiminta sitä, mitä itse kaipaisin :D

Olen käyttänyt kaukopalkkaa tokoilussa jo jonkun aikaa varsin hyvällä menestyksellä. Suorituksiin on saatu pituutta ja koira on toiminut toivomallani tavalla - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Näillä kerroilla tilanteessa on ollut jotakin uutta ja erilaista tai koira ei yksinkertaisesti ole tiennyt, mitä siltä haetaan. Oma jännitykseni tuntuu aiheuttavan Enteelle "minun täytyy tehdä päätökset, koska ohjaaja ei siihen pysty"-tyyppisen tunteen, joka eilen kostautui. Enne ei ole palveskoira eikä siitä koskaan sellaista tule, ja hyvin menneistä treeneistä huolimatta tämän tulisi olla päälimmäinen ajatus mielessäni. Sen sijaan Enne on alkukantainen, vietikäs koira, joka monessa suhteessa toimii siten, miten vaistot sen pään sisällä sanovat. Miksi ihmeessä se juoksisi luokseni käskystä, jos sen takana on ruokaa? Tai miksi se makaisi maassa, kun itse jännittyneenä seison kauempana stressaamassa, pysyykö koira maassa vai ei - ja edelleen sen takana on ruokaa?

Yhteenvetona sain kerrankin päähäni järkevän ajatusmallin, jonka mukaan toimitaan. Vaikka kaukopalkka on meillä erittäin toimiva ja hyvä tapa palkata koira, se ei tule toimimaan ennen kisoja. Riski siihen, että Enne lähtee etsimään palkkaa vaistotessaan oman jännittyneen, ihmeellisen käytökseni, on aivan liian suuri. Niinpä ennen kisoja palkka tulee aina, vain, ainoastaan minulta. Kaukopalkkaan liittyy meillä vahvasti myös juoksusta palkkaantuminen, mikä kaukopalkasta tekeekin niin toimivan. Kisoja ajatellen en kuitenkaan voi ottaa sitä riskiä, että Enne lähtee juoksemalla palkkaamaan itseään kesken suorituksen. Nyt siis keskitymme hallittuihin, pitkiin suorituksiin, joista palkkaan koiran itse joko lelulla tai ruualla.

Tänään kävimme ottamassa lyhyet treenit tavoitteena onnistuminen ja hyvä mieli. Enne on selvästi stressaantunut ja vähän omissa maailmoissaan, enkä ole ennen eilisiltaan osannut linkittää ongelmaa mihinkään. Ratkaisu kuitenkin on varsin selvä, kaikessa yksinkertaisuudessaan: elämme tällä hetkellä muuttokaaoksen keskellä, ja vaikka Enne varsin rauhallisesti onkin suhtautunut ympäröiviin muutoksiin, pinnan alla kytee taatusti. Juuri nämä hetket ovat Enteelle kaikista haastavimpia: se näkee minun pakkaavan ja kasaavan tavaroita, muttei tiedä pääseekö mukaani vai ei. Nytkään en osannut aiemmin edes ajatella muuton aiheuttaneen tätä ongelmaa, koska Enne ei oireile tavallisella tavalla (normaalisti se seuraa minua kaikkialle, nukkuu tavaroissa kiinni päästäkseen mukaan jne.). Ilmeisesti kaaosta on jo kestänyt liian kauan, tai vaihtoehtoisesti ipana ja ipanan hermot ovat kasvaneet :)

Mutta niihin treeneihin. Alkuun halusin vain kontaktia, siitä palkka. Lyhyttä seuraamista, palkka suusta. Hyvä. Liikkeestä maahanmeno ensin hyvä, sitten hidastui. Nyt ei tätä oteta enää kuin max yksi onnistunut kerta per treeni, jotta vauhti ja asento pysyvät, ne kun ovat jo hyvät. Pidempi seuraaminen hyvää, käännöksissä väljyyttä ja palasi hyvin paikalleen. Luoksetulossa tarvi tuplakäskyn, kun katseli maisemia. Luoksetulo ylipäänsäkin on huippuliike silloin, kun Enne pitää hyvää kontaktia yllä. Jos ei pidä, ei liikkeestäkään tule mitäään... Hmm. Liikkeestä seisominen oli päivän yllätysliike - Ennehän osasi sen! Taisi tosin olla tuuria, vaikka kaksi onnistunutta suoritusta saatiikin heti.

Näitä tehtiin yhdessä ja erikseen, palkka taskusta tai suusta (ei muuten ole erityisen herkullisia nuo Belcandon nappulatkaan...). Pidemmissä suorituksissa palkkaustavalla ei ollut väliä, lyhyissä suoritukset huomattavasti parempi suusta palkatessa.

Otettiin myös ensimmäistä kertaa (koskaan? No, pitkään aikaan ainakaan) kapulatreeniä ulkona. Muutama juoksutus (juoksen itse karkuun ja koira seuraa kapulan kanssa), hyvin toimii ja pitää kapulan käännöksissäkin. Sainpa myös nostatettua laukalle noin juostessa, jes! Lisäksi pari nostoa, ensimmäinen loistava, seuraavissa pyrki nostamaan päästä. Palkkasin nekin, koska ulkona tekeminen oli selvästi haastavampaa Enteelle. Hyvä alku kuitenkin, tästä jatketaan. Nyt pitäisi vain keksiä, miten saan sitä pitämisen kestoa pidennettyä... Naksutin alkaa (taas) kuulostaa aika fiksulta välineeltä opetuksessa.

(Ja koska selvästi olen "kerta kiellon päälle"-ihminen, otettiin näitä kuvia (jotka ovatkin äärimmäisen tyylikkäitä!)varten vielä pieni kapulatreeni sisällä. Hienosti alkaa idea hahmottua, ja vääriä otteitakaan ei juuri näkynyt! Kestoakin oli viimeisessä toistossa yllättävän hyvin, joten siihen oli hyvä lopettaa kapulointi. Lopuksi vielä yksi liikkeestä maahanmeno, aivan loistava! :) )

Ajattelemisen aihetta

2011-08-23T19:44:00.004+03:00

Treenattiin tänään tokoa. Taso oli kaukana Enteen normaalista, ja ihan omasta käyttäytymisestäni johtui. Ärsyttää suunnattomasti ja erityisen suureksi ärsyyntymisen tekee se, että tajusin kyseisen faktan vasta automatkalla kotia kohti. Ihan oikeasti, jos käsissä on hyvä koira, josta saisi toimivan ja innokkaan tokoilijan, mikä pakko on itse tehokkaasti tuhota koko homma?! Hakkaan pääni seinästä läpi, jos se vaikka auttaisi löytämään ne järkevät ja merkittävät ajatukset ajoissa vastedes... Huoh.

Kaikki alkoi jo päivällä, kun kävimme lenkillä. Oli satanut, joten päätin ottaa Enteelle maahanmenoja märällä nurmella. Ennehän siis käytännössä ei mene makaamaan märällä nurmikolla, joten treeniä todella tarvitaan - kokeet kun voivat olla myös nurmikentällä, eikä säätilaan valitettavasti ole mahdollista vaikuttaa itse... Ajatuksen tasolla hyvä, mutta kannattaisi vaikka tehdä treenit silloin kuin mukana on palkkaa tai koiralla on joku muu syy tehdä asiaa, jota se vihaa. Ensimmäisellä kerralla sain patistaa makuulle, meni kuitenkin lopulta. Kehu ja vapautus, ja uusi yritys. Meni huomattavasti paremmin, vaikka selvästi ällöttikin. Kehu ja vapautus. Myöhemmin sain kuningasajatuksen testata vielä kerran, ja sehän olikin sitten jo aivan liikaa... Enne ei mennyt maahan. Ei millään. Ei hyvällä eikä pahalla. Jankkasin ja tahkosin, kunnes tajusin suosiolla siirtyä asvaltin puolelle, jossa maahanmeno onnistui. Mutta olihan se auttamatta liian myöhäistä jo silloin... Huono mieli jäi molemmille, ja ainakin itselle vielä senkin jälkeen, kun hain sisältä namit ja otin niiden avulla pari onnistunutta suoritusta nurmella. Hyvä minä...

Treeneissä oli huomattavan paljon haastetta Enteelle: paikalla oli SEKÄ Aino ETTÄ Hile, eikä Enteen keskittymisestä meinannut tulla mitään. Tähän voisikin alkuun tehdä lista kaikista virheistä, joita treenien aikana tein... Heti alkajaisiksi voisi todeta, että älä vie koiraa kehään, jos se ei ole selvillä siitä, mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään. Ihan tosi, se yksi vaivainen kontaktin otto ennen kehää ei todellakaan, missään todellisuudessa, ole riittävästi Enteelle! Vaan tänään mitä ilmeisimmin oletin kuitenkin olevan, ja eihän siitä tullutkaan mitään. Eka seuruu taisi vielä olla ihan ok, kunhan sain koiran edes jotenkin messiin. En oikeastaan edes muista, mistä liikkeestä karkais Hilen luo, karkasi palkalle, teki ihan mitä sattuu... Liikkeestä maahanmeno saatiin ihan ok. Koira autoon tauolle ja pohtimaan asioita.

Ihme kyllä, tässä vaiheessa tajusin sentään tehneeni jotain väärin, ja hakiessani Enteen takaisin treenaamaan tein kontaktiharjoituksia ja muita pikkujuttuja. Heti erinäköistä koko homma. Paikkamakuussa Enne makasi (taas) reunassa, mutta ajattelin sen olevan varmempi vaihtoehto kuin laittaa se Ainon ja/tai Hilen viereen tai parhaimmillaan tyttöjen väliin. Varsinaisena älykkönä laitoin palkan Enteen taakse, ja otettiin normaali makuu. Taisi olla ehkä puolisen minuuttia jäljellä, kun Enne nousi. Ja nousi ihan selvästi tylsyyttään ja tavoitteena lähteä palkalle. Kielsin, lähti tulemaan kohti. Palautin maahan. Muut palasivat koiriensa luo, ja muiden ottaessa koirat perusasentoon, Enne nousi taas. Jippijai... Palautin takaisin, makuutin hetken, pysyi... Viime aikojen paikkamakuut on kyllä menneet järjestelmällisesti aivan penkin alle, vähän alkaa jo pelottaa koko homman toimivuus :/

Otettiin vielä seuraamista (ihan ok), liikkeestä maahanmeno (ok) ja luoksetulo. Luoksetulossa palkka oli Enteen takana, enkä kyllä tiedä kuinka monesti sen pitää sinne palkalle lähteä kesken liikkeen, että opin ettei kaukopalkkaa käytetä koskaan ikinä milloinkaan luoksetulossa!? Hain takaisin, laitoin istumaan, lyhensin matkaa ja juuri kutsuessani säntäsi kehän ulkopuolelta toinen koira Enteen luo. Koko ajanhan kehän ulkopuolella leikittiin ja tehtiin (ihan omasta tahdostani), mutta nyt tuli sitten ihan leikkimään Enteen kanssa... Enne pysyi nätisti ihan viimeiseen asti, mutta eipä sitä kai kukaan aloillaan istu jos toinen kiipeää selkään. Tuli nyt vaan huonoimpaan mahdolliseen saumaan tuo homma, kun treenit muutenkin menivät vähän miten sattuu. No, laitoin koiran takaisin istumaan ja uusi yritys. Hitaasti ravasi, kunnes lähdin karkuun. Sillä saatiin vauhtia hommaan, ja perusasennosta vapautus palkalle.

Vielä muutama lyhyt, onnistunut makuu yksin. Koira taas autoon, ja lopuksi seuraamista (into ihan kateissa) ja perusasentoja (...). Kontaktia sentään otti edes jotenkin, kun palkkasin pelkästä siitäkin.

Treenien jälkeen Enne ja Aino juoksivat keskenään, mutta kyllä oli Enteeltä korvat totaalisen kadoksissa. Ja kyllä, osasyynä varmasti oma asenteeni koko touhuun tänään... Muutenkin Eps oli jotenkin vaisun oloinen, varmasti ihan itse aiheutettua sekin.

Pitäisi vaan osata ottaa rennosti ja pitää hauskaa, vaikka kuinka olisi kisat tulevaisuudessa tulossa ja vaikka kuinka koira pitäisi saada kisakuntoon. Ihan sama, jos ei ole kivaa, ei niistä kisoistakaan mitään tule! Tämän päiväinen oli itse asiassa aika lähellä sellaista suoritusta, jota voisin odottaa Enteeltä kisoissa. Nyt suurimpana epäilyksenä onkin se paikkamakuu, mitä ihmettä sen kanssa tekisi... Täytyy koittaa varmistella lyhyillä pätkillä, vaihtelevassa ympäristössä ja toivoa parasta. Jos ihan epätoivoiselta näyttää, täytyy miettiä asiaa sitten uudemman kerran.

Mutta ihan tosissaan, joku saisi tulla vähän takomaan järkeä päähän koko tähän touhuun, tällälailla hommasta ei tule kyllä tasan mitään. Huomenna voisi ottaa ultralyhyet treenit ihan vaan kaksin, pidetään hauskaa ja palkkaa satelee. Eipä tuo koira nyt varmaan voikaan käsittää mistä tuulee, kun aiemmin toooosi lyhyt palkkausväli on muuttunut monen liikkeen mittaiseksi ihan puskista. Siihen nähdenhän tuo toimii kuitenkin näppärästi. Eihän tuollainen luupää näin pienistä itseensä ota, mutta kyllä alkaa kohta pelottaa, pilaanko koko koiran omilla toilailuillani...

Muuttamisen hyvät puolet - tilaa olohuonetokoon!

2011-08-22T15:19:00.004+03:00

Meillä otetaan ilo irti myös huonekaluttomasta elämästä! Tällä hetkellä kämpässä on tilaa vaikka muille jakaa, kun kirjahylly, sohva, kirjoituspöytä, sänky ja melkoisen suuri määrä pienempää tavaraa on siirtynyt muille maille. Niinpä päätimme Enteen kanssa juhlistaa tilannetta ottamalla ensin noutokapulatreeniä ja sen jälkeen hyppytreeniä.

Kapulan kanssa aloitettiin pitoharjoituksella. Kestoa täytyy saada hurrrrjasti lisää, mutta nyt Enteellä alkaa olla jo ajatus hommasta. Pidon jälkeen kaksi mahtavaa nostoa, piti kiitokseen asti hienoasti. Ei pureskele ja nosti keskeltä. Kolmas menikin pelleilyksi, kun kapulan pää oli taas keskiosaa kiinnostavampi. En kommentoinut, annoin pudottaa ja tajuta virheen itse. Yritti uudelleen nostaa päästä, sama juttu. Vinkkasin oikeasta tavasta, ymmärsi ja toimi hienosti.

Nostojen jälkeen annoin kapulan Enteelle ja juoksin itse "karkuun" (jee, kerrankin oli sisällä tilaa tällaiseen!). Hienosti toi kapulan loppuun saakka! Näitä muutamia, toimivat hienosti. Kerran pudotti kesken, jähmetyin ja odotin ipanan tajuavan virheen. Tajusi ja korjasi, loistavaa :) Testimielessä otin koiran vielä sivulle, vein kapulan muutaman metrin päähän ja lähetin hakemaan. Ja sehän toi! Kiitoksesta antoi kapulan käteeni. Toistin vielä kaksi kertaa, ja toimi vallan mainiosti. Tällaista edistystä en olisi uskonut vielä olevan lähimaillakaan! Nyt vaan jäitä hattuun, vahvistetaan erikseen pitämistä, luovuttamista ja itse hakua. Katsotaan sitten, koska saadaan liitettyä kaikki yhtään ja testattua kokonaisen noutoliikkeen toimivuutta.

Noudon jälkeen otettiin kaksi liikkeestä seisomista odota-käskyllä. Ei toimi, mutta enpä sitä odottanutkaan :D Stop-käskyllähän aloin opettaa tuota uudelleen, mutta mietiskelen nyt, pitäisikö kuitenkin koittaa vahvistaa kisoja ajatellen tuo odota edes siihen pisteeseen, että koira pysähtyisi (tällä hetkellä menee siis istumaan!?). Lisäksi kaukopalkalla kääntyy vinottain palkkaa kohti, joten ehkäpä kädestä palkkaaminen olisi tähän kohtaan oikea ratkaisu... Täytyy pohtia. Lisäksi kaksi liikkeestä maahanmenoa, toimii hyvin.

Koska alokasluokkaan kuuluu myös hyppy, päätin harjoitella sitäkin - noin perusteiden tasolla. Esteenä toimi litteä pahvilaatikko, jonka molemmilla puolilla oli tyyny. Tyynyt siksi, että este ei todellakaan ollut mitenkään päin hyppyesteen näköinen, joten Enne todennäköisesti olisi tyynesti kiertänyt laatikon ymmärtämättä sen pointtia.

Ensimmäisellä kerralla Eps oli täysin ulapalla, hyppäsi toisesta käskystä ja käsimerkistä siirryttyäni lähemmäksi. Pysyi nätisti aloillaan esteen toisella puolella, kunnes lähdin itse siirtymään toiselle puolelle. Tuli vastaan, mutta pysähtyi uudesta käskystä.
Toisella kerralla hyppäsi nätisti, mutta alkoi ensin haistella mattoa ja sen jälkeen sähläsin itse pudotellen nameja, joiden perään Eps lähti. Näppärä omistaja! Kolmas kerta onkin tuo videona liitetty. Meinasin varastaa, mutta palasi nätisti, odotti hyvin. Tuon kun saisi tehtyä häiriön alla ja oikealla esteellä, olisin tyytyväinen!

Huomenna mennään treenailemaan vähän isommalla porukalla, siellä olisi tavoitteena ottaa ainakin puolikas kisasuoritus: seuraaminen kytkettynä & vapaana, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Lisäksi paikkamakuun vahvistaminen on listalla kärkipäässä. Katsotaan, mitä muuta keksitään. Huomenna teemana on myös "ennen treenejä ei juosta rallia", ihan kisoja ajatellen sekin. Mahdotontahan tuota on kisapaikalla laskea rellestämään, ja herkästi oppii lähtemään vaikka väkisin, jos treeneissä pääsee aina menemään miten tykkää...

Tavoitteet kohdilleen!

2011-08-19T21:22:00.003+03:00

Tänään aloitettiin aamu vetolenkille. Asenne oli ihan toista kuin viimeksi, kyllä Entsulla vielä näemmä on vetokyky, -halu ja -taito olemassa ;D En taida tänä kautena kirjoitella vetojuttuja yhtä tiiviisti kuin aiemmin, koska lenkit pääsääntöisesti toistavat itseään melko pitkälti. Spesiaalilenkeistä toki kirjoittelen, ja kuulumisia vetopuuhista muutenkin. Jokaista lenkkiä en välttämättä kuitenkaan tule kirjaamaan (ja kyllä, saatan hyvinkin muuttaa mieleni myös tämän suhteen...).

Lisäksi lähdimme tänään Petran & Ainon kanssa extempore-treeneihin. Päätin eilen illalla, että Enne saa korkata kisauransa vielä tämän vuoden puolella, ja sehän vaatii ihan uuden asenteen koko treenailuun. Tänään lähdettiinkin roimasti pidentämään suoritusta eikä niinkään puuttumaan pieniin ongelmakohtiin tai häiriöihin.

Alkuun otin seuraamispätkän ja sen perään liikkeestä maahanmenon. Molemmat ok. Maahanmeno on alkanut taas sujua ihan mukavasti, kiva että välissä olleet ongelmat ovat (ainakin väliaikaisesti) takana päin.

Seuraavat pätkät taisivat olla seuraaminen - liikkeestä maahanmeno, luoksetulo - seuraaminen - liikkeestä maahanmeno, seuraaminen - liikkeestä seisominen - paikkamakuu.
Välissä oli taukoja ja pohdintahetkiä. Palkalle vapautus tuli aina koko sarjan jälkeen, välissä en varsinaisesti edes vapauttanut koiraa, rapsutin muutaman kerran ja jatkoin seuraavaan liikkeeseen. Toimi yllättävän hyvin, odotin itkupotkuraivareita, vaan aivan suotta! Enne toimi todella hyvin pidemmänkin aikaa, eikä oikeastaan haikaillut palkallekaan muuta kuin silloin, kun kävelimme palkkapurkkia kohti (tämä täytyy muistaa kisoissa!).

Seuraamisessa paikoitellen katseli maisemia ja jäi jälkeen, mutta kokonaisuutena suoritukset olivat ok.

Liikkeestä seisomista Enne ei todellakaan osaa, enkä aio liikkeen kanssa kiirehtiäkään. Kisoihin mennään joka tapauksessa, ja jos uusi stop-käskyllä opetettu liike ei ole valmis, mennään vanhalla odota-käskyllä. Periaatteessa Enne ymmärtää käskyn, mutta todennäköisesti ottaa askelia. Tärkeintä ei ensimmäisissä kisoissa kuitenkaan ole täydellinen suoritus, vaan kokemus ja kisarutiini.

Paikkamakuu oli kamalaa... Ensimmäisessä nousi kerran, mutta laskeutui takaisin käskystä lähestyessäni. Toinen olikin sitten oikea show... Kävelin kauas ja lähestyessäni koiraa, Petra aloitti patukanhakutreenit Ainon kanssa. Aino lähti etsimää patukoita, Enne perään. Ja todella lähti nimenomaan Ainon mukaan, ei omalle riemurallilleen. Hienoa... Otin koiran haltuun, seuruutin takaisin (taino, käskyä en antanut, mutta näppärästi se seurasi ilman käskyäkin...) ja jatkettiin makuuta. Pysyi jonkun aikaa, ja sama homma! Hermohan siinä meni, ja palautin koiran astetta vähemmän mukavalla tavalla paikalleen. Ilmeisesti toimi, sillä pysyi vapautukseen asti. Jostain syystä Enteellä oli kierrokset todella korkealla, mistä ilmeisesti nuo lähdötkin johtuivat. Nyt siis simppeliä, varmaa treeniä, jotta saadaan onnistumisia myös makuussa. Muutoin jatketaan samalla linjalla, eli pidempiä treenejä ja suurempia kokonaisuuksia. Ensimmäisistä kisoista tavoitteena olisi saada keskiarvoltaan 7 suoritus aikaiseksi, joka olisi juuri 2- ja 3-tuloksen rajalla. Tyytyväinen olen kuitenkin, jos saadaan edes se 3-tulos - suurimmaksi ongelmaksi nousee kuitenkin todennäköisesti omat hermoni (tai niiden puuttuminen).

Pudotusta odotellessa - nyt aletaan olla huipulla!

2011-08-17T21:06:00.005+03:00

Uskaltaako tätä hehkutusta enää kirjoittaakaan? Nyt alkaa nimittäin toiminta olla sen verran huippulaatua, että pudotus maan pinnalle taitaa odottaa vallan kulman takana...

Eilen käytiin pitkästä aikaa match showssa. Enne esiintyi tavalliseen tapaansa häntä heiluen ja innoissaan. Yllätyksenä tuli, että Eps myös juoksi todella nätisti eikä juurikaan tehnyt perinteisiä kenguruloikkiaan. Ja sain muuten pinkoa itse melkoista tahtia, että pysyin ipanan ravitahdissa! Alkajaisiksi saatiin punainen nauha ilman sen kummempia kommentteja, parille tuomari kuului syyksi sanovan ko. koiran nuoruuden ja kokemattomuuden. Punaisten kehässä tuomari ei edelleenkään osoittanut erityistä mielenkiintoa Ennettä kohtaan, mutta jätti sen silti neljän parhaan joukkoon. Tässä vaiheessa Enne alkoi olla sitä mieltä, että maailmassa olisi noin 500 kivempaa asiaa kuin paikallaan seisominen, mutta kohtuullisen hyvin se jaksoi esiintyä loppuun saakka. Lopulta Eps sijoittui isojen punasten kakkoseksi Aidanin viedessä ykkössijan. Hieno epeli :)

Kuva muutaman viikon takaisista tokotreeneistä (tai niiden jälkimainingeista).

Tänään oli vuorossa tokoilut. Suuret ja mahtavat kimppatreenimme typistyivät niin, että lopulta treenasimme Viivin & Leevin ja Sailan & Aidanin kanssa kolmen koirakon voimin. Paikkana oli viime kerralla kohtaloksemme koitunut harakkakenttä, minkä takia lähdin liikkeelle asenteella "kunhan se pysyy hanskassa". Ja Epshän pysyi!

Enne oli vireessä jo ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Juoksuttelin sitä alkuun pallon kanssa, mutta pallo jäi namien (lihapullat) varjoon. Kyllä se perään lähti, muttei edes yrittänyt tuoda palloa takaisin... Mutta näpeissä pysyi hyvin!

Seuraaminen oli aikas hyvää. Paikoitellen keskittyi ulkomaailmaan ja unohtui matkalle, mutta palasi ja jatkoi nätisti. Olen tyytyväinen. Otettiin jo vähän pidempääkin pätkää, eikä sekään ollut katastrofaalista. Yks seuraaminen otettiin ihan liikkurin kanssa, mutta siinä Enteen huomion vei kentän laidalta kuuluva vieno ja surkea vaikerointi, kun pieni flatti koki suurta vääryyttä joutumalla odottamaan :D Saatiin paketti kuitenkin jotenkuten kuntoon, vaikka tämä taisikin olla juuri se kerta, kun palkkasin Enteen tasan kontaktin kadotessa. Jep, fiksua. Mutta vielä me noustaan!

Liikkeestä maahanmeno toimii! Jeejeejee! Ripeä, oikeaoppinen laskeutuminen ja hyvä pysyminen.

Luoksetulo oli ekalla kertaa hidas (tietty, kun namipurkki oli selän takana). Sen jälkeen omistaja löysi aivonsa (maailman kolmas ihme!) ja tajusi, ettei sillä namipurkilla tee luoksetulossa tasan mitään. Palkka kädestä ja johan tuli vauhtia. Hieno epeli. Eikä itse asiassa juossut läpi tai päin, vaan näppärästi kääntyi sivulle!

Liikkeestä seisomista treenattiin peruuttamalla, alkaa selvästi hahmottua! Pysähtyy hyvin ja ymmärtää vapautuksen. Palkka heittämällä, ettei pääse ottamaan askelia siinäkään. Hyvin toimi.

Paikkamakuuta otettiin yksilönä muiden tehdessä ja touhutessa. Makuu oli suora (!!), mutta toisella kerralla kääntyi lonkalle. Ihan sama, lähtökohta oli kuitenkin oikea ja koira pysyi, jes!

Tosiharjoitus saatiin kuitenkin siinä, kun olin ottamassa luoksetuloa. Enne istui ja odotti käskyä, muiden tehdessä omiaan. Enne huomasi kyllä, muttei erityisemmin kiinnostunut - kunnes Leevi lähti juoksemaan pois päin Enteestä. Kuin ihmeen kaupalla Enne pysyi, vaikka näkyi olevan haaaaastaaaaavaaaaa... Metri ennen kuin pääsin koiran luon (tässä vaiheessa tavoitteena oli siis saada koira pysymään edelleen hanskassa ja unohtaa koko luoksetulo) nousi takapuoli, mutta ei lähtenyt. MAHTAVAA! Tuo liike on suurin ja pahin mahdollinen ärsyke Enteelle, joten loistava onnistuminen, vaikkei istumassa pysynytkään. Istui kuitenkin takaisin alas ekasta käskystä, eli ihan vallan vietit eivät vieneet voittoa kuitenkaan :)

Loppuun vielä juoksentelua hallitusti, joskin holtittomasti miljoonaa. Näppärästi Enne kyllä tulee salamana luokse, kun vaan edessä ei juokse tavoiteltavaa saalista!

Loppukevennys vielä taannoiselta päivältä, kun Enne tähyili parvekkeella ja yksi kaksijalkainen päätti piristää iltaani...

Taitava tokokoira

2011-08-15T21:16:00.002+03:00

Tänään treenailtiin taas Viivin ja Leevin kanssa tokojuttuja. Viime kerrasta viisastuneena käytössä oli uudet namit (jotka maistuivat vähän turhankin hyvin :D Enne ei malttanut edes juosta normaaleja hepulikierroksiaan, kun namit eivät juosseet mukana. Myöskään tennispallo ei ollut enää mitään noihin herkkuihin verrattuna) ja asenne treenailuun lähinnä hassutteluun viittaava. Toimi mainiosti, Enne oli pätevä ja liikkeet nättejä.

Seuraaminen oli hyvää. Namipurkin suuntaan Eps edisti, mutta korjasi nätisti kun huomautin asiasta - oli vaan kiire palkalle ;) Pitkissä pätkissä kontakti katosi paikoitellen, mutta uudella käskyllä tilanne korjaantui. Kerran sain tehtyä käännöksen sopivasti kontaktittomalla hetkellä, jolloin Enne sai ihan juosta oikealle paikalle. Tyytyväinen olin tähän :)

Liikkeestä maahanmenoa otin varman päälle niin, että pysähdyin käskyn aikaan ja liikuin Enteen ollessa maassa. Nopeita ja puhtaita suorituksia, jes!

Liikkeestä seisomista otettiin taas peruuttelemalla. Ensimmäisellä kerralla tein muistaakseni kolmen seisomisen sarjan, pysähtyi kohtuu hyvin ja pysyi aloillaan, kunhan tajusi jutun juonen. Toisella sarjalla olikin sitten ongelmia vaikka kuinka, kun Enne väänsi itsensä väkisin 90° kulmaan seisomaan. Muuten kun ei nähnyt palkkapurkille... Täytyy miettiä, pitäisikö tästä palkata vielä toistaiseksi kädestä kuitenkin, josko se helpottaisi tässä ongelmassa (mikäli siis sama juttu näkyy ongelmana tulevissakin treeneissä).

Lisäksi perushallintajuttuja, joskin irtoaminen oli todellisen työn alla maailman parhaan paljon takia ;) Hyviä harjoituksia saatiin kuitenkin niin, että Leevi juoksi palkalle tai lelun perään, ja Enne pysyi hyvin näpeissä vapaanakin. Mainio ipana :) Varsinaisten treenien jälkeen istuskeltiin taas juttelemassa, ja Enne oli vallan mahtava! Istuskeli sylissä ja katseli maailman menoa, ei piipannut eikä säheltänyt. Pari kertaa vähän kaivoi selkäni takana, mutta rauhoittui nopeasti. Ihan loistavaa, että tämäkin alkaa toimia, vielä joku aika sitten oli turha edes odottaa vastaavaa käytöstä! Tosi hyvä mieli jäi näistä treeneistä.

Huomenna ajattelin mennä pitkästä aikaa match showhun Enteen kanssa, ja keskiviikkona sitten treenaillaan taas.

Syksyn ensimmäiset vetotreenit

2011-08-14T12:04:00.003+03:00

Tänään oli vihdoin se aamu, kun kiskoin itseni ylös ennen kukonlaulua ja kaivoin vetovaljaat kaapin perältä. Uninen Enne oli touhussa mukana ja odotukset lenkin suhteen olivat korkealla. Vaan toisin kävi...

Matkana oli muutaman kilometrin pyrähdys tutulla pururadalla - ehkäpä reittivalintakin oli huono? Joka tapauksessa Enne ei oikein missään vaiheessa syttynyt vetämään kuten ennen - liekö vähän pihalla siitä, mitä oltiin tekemässä... Oletin tietysti itse, että isken koiralle valjaat päälle ja homma hoituu ilman ongelman poikastakaan. Näemmä se ei ollutkaan niin simppeliä... Oikeasti olin kyllä melkoisen hämilläni tilanteesta, Ennekö ei vedä täysillä?! Ennen kuin ehdin pukea edes valjaat koiralle, tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Jotenkin mystisesti vetoliina irtosi vetovyöstä. Joustollinen kun on, pamahti se tietysti voimalla Enteen takapuoleen... Ennehän ei yleensä juuri mitään säiky ja pelkää, mutta ilmeisesti luuli tehneensä jotakin todella väärää, kun sai tuollaisen rangaistuksen :( Matkalla säpsyi, mikä tietysti vaikutti vetämiseen. (Käyttämämme vetoliinahan tosiaan on sellainen, että sen saa oikein vääntämällä vääntää paikalleen, joten irtoaminen on täysi mysteeri! Luulin ensin koko liinan hajonneen, koska en vain käsitä irtoamisen mahdollisuutta...) Lopputuloksena oli siis se, että Eps pyrki merkkaamaan noin joka toisen puun (tätä pelkäsinkin viime kaudella opittujen "kivojen" tapojen jälkeen... Puutuin toki asiaan, mutta eihän se varsinaisesti koiran mielialaa nosta, kun omistaja karjuu ja kiskoo hullun lailla - ja tietysti siitä pahanilmanliinasta) ja katseli maisemia. Laukalle sain sen kyllä innostettua, mutta muuten esitystä kuvaa lähinnä sana "vaisu". Voi kökkö.

Eikä asiaa tietenkään auttanut se, että edellisen illan ruuasta oli kulunut treeneihin mennessä vain yhdeksän tuntia - auttamatta aivan liian vähän.

Nyt katsellaan, miten säät kehittyy ja miltä maailma näyttää. Mikäli viileät aamut jatkuvat, koitellaan maanantaina uudelleen paremmalla onnella :)

Ps. Kärsin kovasta, pahasta pentukuumeesta ja polte toisen koiran ottamiseen on kova! Pitäisi oikeasti alkaa katsella tulevia yhdistelmiä ja miettiä, mistä voisin saada seuraavan monitoimihuskyn hihnan päähän - josko suunnitelma tällä kertaa oikeasti pääsisi toteutumisvaiheeseen asti :)

Laiskat treenit ja motivaatiokato

2011-08-13T18:22:00.005+03:00

Käsittämätöntä. Koira on innoissaan tekemässä käytännössä mitä vaan, itse odotin koko työpäivän sitä hetkeä, kun pääsemme treenaamaan, ja silti treenit olivat huomattavasti heikkotasoisemmat kuin viimeksi. Ei ymmärrä, ei...

Nyt pienessä päässäni mietiskelenkin, mistä tämä johtuu. Tämän hetkiset vaihtoehdot ovat
a) ilma oli liian kuuma. Eihän mittari näyttänyt "kuin" 21°C, mutta Enteen läähätyksen määrästä ja kielen pituudesta voidaan päätellä siinä olleen noin 20°C liikaa.
b) Enne on oppinut, että muiden koirien läsnäollessa treenataan, eikä se nyt osaa yhdistää kahdenkeskisiä treenihetkiämme kunnon tokoiluun.
c) käyttäydyn ite eri tavalla, kun treenaamme porukassa verrattuna näihin omiin treenihetkiin
d) palkka oli huonoa. Enne söi eilen illalla niin paljon kuin napa veti, ja taisi maha edelleen olla täynnä tuosta illallishetkestä

Itse veikkaisin syyksi motivaation puutteeseen kaikkia noita yhdistettynä. Tai no, ei oikeastaan voi edes sanoa, että motivaatio olisi ollut kateissa. Ei se huipussaankaan ollut, mutta on huonompiakin päiviä ollut. Sanotaan siis, että häiriöherkkyys oli huipussaan ja toisaalta mielenkiinto vahvasti kiinnittynyt miljoonaan muuhunkin asiaan kuin siihen, mitä minä sanoin.

Mutta, tehtiin me jotain kuitenkin! Alkuun otettiin kontaktitreeniä pari kertaa: katse -> palkka. Perusasento, palkka.

Seuraaminen oli oikeastaan aikas nättiä, varsinkin kokonaistasoon nähden! Kontakti pysyi ja paikka oli normaali (eli liian edessä, mutta siinähän on sitten :D). Viimeisessä seuraamisharjoituksessa Enne jäi käännöksissä, mutta kiri hyvin oikeaan paikkaan nopeasti.

Koska ruokapalkka ei näyttänyt olevan se maailman ihanin juttu tänään, otin maahanmenoja patukan kanssa. Ensin kuumensin koiran kiehumispisteeseen, käsky, palkkaus patukalla. Toimi, ja huomattavasti paremmin kuin ruokapalkka tänään! Pitäisi ehkä useamminkin keskittyä nostamaan virettä patukalla, siinä kun koira kuitenkin pysyy hanskassa eikä lähde riemukierroksilleen... Maahanmenot olivat nopeita ja oikeaoppisia, joskin pari kertaa E meinasi varastaa patukalle. Mutta sehän on vaan hyvä, kertonee palkkausvalinnan onnistumisesta ;)

Pallolla otettiin seisomisia. Peruuttelin itse, annoin käskyn, hetken odotus ja pallo lentää. Tavoitteena on palkata Enne seisomisesta aina taakse, ettei ala ottaa askelia. Ihan mukavia pysähdyksiä, joskin parempiakin on nähty...

Loppuun vielä 2,5 minuutin paikkamakuu. Etäisyys ehkä 5 metriä, pysyi hyvin. Asento tosin oli ihan järkyttävä (kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa).

Täytyy koittaa tästälähin makuuttaa naama sinne, missä tapahtuu, josko se auttaisi korjaamaan tuon asennon. Ennehän vaihtaa asentoa makuullemenon jälkeen, joten tuntuu vähän turhalta alkaa sitä itse maahanmeno korjata: se saattaa nytkin toimia moitteetta, mutta sitten asento muuttuu. Enne ei myöskään ole sellainen koira, että uskoisin sen kestävän kauheaa jankkaamista asennon korjaamiseksi (näen jo sieluni silmin sen "pidä tunkkis"-ilmeen ja tyynen nousun ja paikalta poistumisen...).

Huomenna jos vaikka ottaisi vähän kapulatreeniä, maanantaina treenit Viivin kanssa ja keskiviikkona treenaillaan vähän isommalla porukalla :)

Bc is back in da house!

2011-08-11T21:02:00.002+03:00

Nooo, ei tuo otsikko nyt ehkä ihan täysi totuus ole, mutta riittävän lähellä totuutta kuitenkin ;) Takana siis oikein hyvät treenit kimpassa Sailan & Aidanin ja Petran & Ainon kanssa, vaikka sää ei sateisena varsinaisesti meitä suosinut.

Aluksi Enne sai odotella tolpassa, kun muut suorittivat vuoroillaan. Omalla vuorolla annoin ipanan ensin vetää rallia, koska touhu olisi muuten ollut täysin holtitonta. Ralli sitten olikin todellista kiihdytysajoa miljoonaa joka suuntaan, vaan eipä edes harkinnut härkkivänsä koiria (ei edes ah-niin-ihastuttavaa-ja-parasta-kaveria, Ainoa). Juoksemisen jälkeen sitten perusasentoa (hyvä) ja seuraamista (mahtis! Aletaan päästä takaisin siihen pisteeseen, missä jo aiemmin oltiin :) Kiva myös huomata, että kontaktitreeneistä on ollut apua - nyt pystyin ottamaan jo seuraamisen ihan oikeana liikkeenä, vaikkakin lyhyenä sellaisena).

Liikkeestä maahanmeno oli alkuun hiiiiiidaaaaas, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi toimia kivasti. Lähetys palkalle heti, kun koira kosketti maata, pitäisi varmaan vahvistaa tällaisilla toistoilla hommaa ja siten palauttaa nopeus laskeutumisiin.

Luoksetuloa otin ensimmäistä kertaa niin, että palkkapurkki jää Enteen taakse lähtötilanteessa, kutsun normaalisti ja vapautan palkalle. Ekalla kerralla toimi hyvin (joskin kaahotti miljoonaa ohi, ennen kun pääsi perusasentoon), toisella sai hepulin ja ryöstäytyi täysin. Itse asiassa tarvi kaksi käskyä lähteäkseen, tiedä sitten oliko omissa maailmoissaan vai harkitsiko jo silloin palkalle juoksua. Sain estettyä kuitenkin palkkaantumisen ja napattua koirankin kiinni jossain vaiheessa. Uusi yritys lyhyemmällä eätisyydellä, toimi. Pitäisi vaan saada ne ylimääräiset kaarrokset pois, nyt luoksetulo sisältää mukavat kunniakierrokset varsinaisen juoksumatkan lisäksi...

Eipä me muuta varmaan tehtykään... Loppuun vielä hallintaharjoitus: itse lähden kävelemään ympäri kenttää, Enne vapaaksi juoksemaan ja huutelin välillä palkalle. Nätisti pysyi kuulolla eikä säntäillyt mihinkään. On vaan niin tärkeää tuo juokseminen, ettei suunnallakaan ole väliä. Taas tuli selväksi, että kokeissa tulee olemaan suuria ongelmia asian kanssa!

Päijätsalo - osa Päijänteen kansallispuistoa

2011-08-10T22:38:00.020+03:00

Luvassa kuvapäivitys viime torstain työpäivästäni, retkestä Päijätsaloon. Paikan päälle kuljettiin laivalla, M/S Elbatarella, ja perillä tehtiin kävelyretki. Kuvat kertokoot päivästä enemmän (tosin innostuin kuvailemaan hienoja pilvimuodostelmia, joten suuri osa kuvista keskittyykin taivaaseen muiden maisemien sijaan :D). Paluumatkalla pääsimme poikkeuksellisesti vierailemaan Koreakoivun saaressa, jossa erakko, kuuluisa vaapun valmistaja Toivo Pylväläinen.

Vauhdikas viikonloppu

2011-08-09T14:20:00.005+03:00

Tässäpä tiivistettynä meidän viikonloppumme saldo:

Lauantaina Enne pääsi mukaan pienimuotoiselle road tripille, kun suuntasimme siskoni kanssa Sääksmäen sillan kautta Tampereelle katsomaan Puistosählyn SM-kisoja. Enne olisi mieluusti toiminut kisojen virallisena pallokoirana, ja nappasikin tehokkaasti kaikki riittävän lähelle vierineet pallot. Järjestäjät varmasti tykkäsivät...

Sunnuntaina tokoltiin kotikotipihassa. Palkkauksessa astuttiin aimo harppaus eteenpäin: siskoni kävi täyttämässä palkkakupin, itse en käynyt purkilla asti lainkaan (no, kerran kävin, kun pikkupaholainen ryösti ja nappasi seuraavan liikkeen namit heti ensimmäisten perään. Oma vika, en tajunnut ohjeistaa siskoa siihen, että Eps ei saa päästä uusiin nameihin käsiksi ennen kuin annan sille luvan). Hyvin toimi, eli alkaa oppia purkin ideaan, vaikkei olekaan mukana täyttöoperaatiossa. Lisäksi otin ensimmäistä kertaa liikkeitä niin, että vapautin Enteen välissä, mutten päästänyt sitä palkalle. Yllättävän hyvin toimi tämäkin, tästä on hyvä jatkaa!

Muuten treenattiin siis pikkujuttuja, perusasentoja, seuraamispätkiä, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Perusasennot jees, seuraamisessa kontakti vähän hukassa (koitin ottaa seuraamista ihan oikean kaavan mukaan, eli liikkeelle lähdöstä alkaen). Osittain johtui kyllä siitä, että Enne oli hepulikuumumistilassa ja olisi halunnut joka välissä keskittyä ennemmin juoksemaan miljoonaa kuin pysymään aloillaan ja tekemään, mitä pyydetään... Liikkeestä maahanmeno oli nätti ja SUORA! Seisomista otettiin taas ihan peruuttelemalla ja sivuun pysäyttämällä, alkaa toimia. Huomattavasti odottamaani nopeammin on tuo uusi käsky alkanut toimia, ehkä tässä onkin vielä toivoa... ;) Oikeastaan en muista tehtiinkö muutakin, mutta nuo nyt ainakin.

Maanantaina käytiin lenkkeilemässä Suvin ja Vilin kanssa, ja sen jälkeen tokoiltiin pienesti. Tai no, yritettiin, mutta Eps oli niin läkähtynyt, ettei hommasta tullut mitään. Luovutettiin sitten neljän namin jälkeen, eli kerrankin edes omistajan päässä liikkui jotain!

Tänään Enne pääsi koirapuistoon leikkimään Hilen kanssa, joskin huskilaiset tuntuivat olevan vähän laiskalla tuulella... Enteen mielestä tärkeämpää oli ylläpitää järjestystä ja kuria viereisessä aitauksessa oleville koirille eikä niinkään keskittyä juoksuleikkeihin. Iltasella herra bordercollie oli taas ottanut voiton huskyluonteesta, ja otettiin rattopuuhaksi keittiössä vielä noutokapulatreeniä (juu-u pitäisi alkaa kiinnittää huomiota siihen, ettei Enne roikottaisi kapulaa päistä...). Hyvin on treenit näemmä sujuneet, kun ipana sai jälleen hepulin jo kapulan näkemisestä :) Kapuloinnin jälkeen vielä muutama seuruu, liikkeestä maahanmeno ja perusasentotreeni. Kerran vapautin ilman palkkausta, kovasti lähti palkkaa kohti, mutta palasi nätisti. Jesjes.

(Kuvia lauantain retkeltä tulossa, kunhan kameran akku on latautunut.)

Tokoviikko

2011-08-03T20:59:00.006+03:00

Otsikko sinänsä on liitoittelua, että menossa on vasta viikon puoliväli. Hyvällä omatunnolla voin kuitenkin nimetä kuluvan viikon tokoviikoksi - olemmehan treenanneet joka päivä jotakin!

Maanantaina kävimme Löytynmäen kentällä varta vasten hyppytreenejä ajatellen. Tokoesteitä ei kuitenkaan ole kadun varsilla jaossa, joten ilo on otettava irti siitä, mitä on :)
Alkuun otimme helppoa perushuttua: nami esteen toiselle puolelle, koiran lähetys ja koira saa palkan. Ei ongelmaa. Sitten aste haastavampaan: koiran lähetys ja palkka koiran ollessa esteen toisella puolella. Koska tämäkin sujui kuin vanhalla tekijällä, seuraavaksi pidennettiin odotusaikaa esteen toisella puolella, vaatimuksena koiran pysyminen paikallaan. Pikku-Eps oli liekeissä ja toimi juuri kuten toivoin. Hieno homma!

Tiistaina treenailtiin Petran (uusi idolini!) ja Ainon kanssa. Perussettiä, seuraamista samalla "kontakti - käsky - palkka" -mallilla. Perusasentoa pyörien. Paikkamakuuta. Enne sai kunnon hepulit eikä hetkeen kyennyt keskittymään juoksemisen ohessa oikein mihinkään, mutta pianhan se tokoilukin taas maistui. Petra huomautteli oikein urakalla siitä, miten paljon tuijotan koiraa (mikä on ihan totta). Naksutin saikin uuden käyttötarkoituksen, kun seuruutin koiraa ja Petra naksuttelee hyvästä kontaktista minulle, jotta tiedän, koska vapauttaa palkalle. Toimi ihan mainiosti, tätä pitäisi nyt vaan treenata paljonpaljon lisää! Onneksi on aina erilliset aivot noissa treeneissä kertomassa, mitä milloinkin sekoilen ;)

Tänään oli vuorossa kimppatreenit Viivin ja Leevin kanssa. Käytännönsyistä eilen opittu koiran tuijottamattomuus jäi unholaan, ja otettiin perusseuraamista (alkaa muuten olla taas nättiä katsottavaa!), perusasentoja ja paikkamakuuta.

Enne esitteli taas viehättävää metsästäjän luonnettaan karkaamalla lintujahtiin mutaojaan. Ärsyttää, että pääsi lähtemään, juuri kun ajattelin oppien menneen edes vähän jakeluun! Ja vielä enemmän ärsyttää se, että Enne tuli luokseni, mutta palkkapurkki oli kentän toisella laidalla, enkä tajunnut edes yrittää palkata pallolla. Ja sehän lähti sitten uudelleen... Huoh. Nyt tosin on hämärän peitossa, lähtikö Enne lintujen perään kuumumistaan, viettiensä voimin vai mikä oli syynä ko. liikkeeseen. Peräänhän se lähti, se on selvä, mutta olisiko voinut olla vaan sitä, ettei päässyt juoksemaan hepulirallia kentällä muuten..? Ota siitä nyt selvää, ärsytti yhtä kaikki.

Muuten Eps toimi ihan kohtuullisen hyvin, seuruu oli nättiä, vaikka kontakti välillä katosikin. Suunnanvaihto auttoi tähän (kiitos Petra!), ja kontakti palasi pian nätiksi Enteen tajutessa, ettei ympärille kuikuilulla tavoita tasan mitään.

Paikkamakuusta nousi kerran Leevin juostessa lelun perään, mutta palautuksen jälkeen pysyi nätisti häiriöstä huolimatta. Kovastihan tuo jää vinoon, vääntää itsensä s-mutkalle ja tutkii kiihkeästi maisemia, mutta pysyy kuitenkin. Kisoissa ropisee pisteitä tietty, mutta kunhan nyt saisi sen varmuuden ensin...

Huomenna pidetään välipäivä tokoiluista, katsotaan sitten, miten loppuviikko etenee treenien suhteen.

Kuvina tänään treenikuvia viime kesältä - näemmä niiden tuoreiden kuvien saaminen kun on aivan liian työlästä...

Maailman mahtavin Enne

2011-07-31T20:06:00.004+03:00

Heti ensi alkuun: tämä postaus sisältää kuvan! Vihdoin :D Ei kylläkään varsinaisesti aiheesen liittyvää, mutta kuvan kuitenkin...

Perjantaina tokoiltiin Enteen kanssa kahdestaan pikaisesti. Samalla kaavalla kuin viimeksi: koira palloilee, ja kun itse ottaa kontaktin sivulla kulkiessaan, käsky "seuraa", kehu ja vapautus. Alkaa toimia oikein näppärästi. Otettiin samalla kaavalla myös muutama pyöriminen perusasennossa, toimii sekin. Tokoilun jälkeen riehutin Epsua tennispallon kanssa, ja ipanahan nautti täysin rinnoin :) Nätisti olikin sitten koko illan ja alkuyön yksin kotona, kun lähdimme onnittelemaan Tommin kaveria valmistumisen johdosta.

Lauantaina tokoiltiin Petran ja Ainon kanssa. Sama kaava taas, tällä kertaa uskalsin ottaa jo vähän pidempää seuraamista. Hyvin toimii edelleen. Pidemmässä tosin kontakti välillä häviää (Enne siis vilkaisee ympärilleen ja jatkaa sitten normaalisti), joten en kamalasti uskalla vielä pidentää tuota matkaa. Yksi liikkeestä maahanmeno otettiin myös, sekin hyvä.

Lauantain treeneissä olin vähän huolissani keskittymisestä, kun ensin tokoillut Aino löysi kentältä mielenkiintoisia hajuja vaikka kuinka. Enne sen sijaan yllätti eikä piitannut hajuista juuri lainkaan normaalia enempää. Treenien jälkeen koirat juoksivat hetken aikaa (siitä kuvakin), kunnes Enne sitten bongasi metsän laidasta jotakin ja lähti saalistamaan. Kaksi kertaa karjaisin sen perään ja luovutin, kunnes mamman ihana pikkumussuka teki täyskäännöksen metsän laidassa ja palasi miljoonaa "äiti sä huusit!"-ilmeen kera. Taisi saada puolikkaan grillimakkaran ihan vaan palaamisen kunniaksi - Ennehän nimittäin ei tavallisesti todellakaan tule takaisin, kun on jahtiin lähtenyt. Ei vaikka huomaisi, ettei mitään jahdattavaakaan ole. Vaan joko kyse oli ihan tuurista tai ipana on oppinut jotain - oli miten oli, onnellisuuden tilaa ei riitä kuvaamaan mikään mittari tuon jälkeen!

Kamalaa tokoa ja suuria oivalluksia

2011-07-26T21:26:00.002+03:00

Olikohan lauantaina, kun otettiin kapulatreenejä. Enne sai hepulin heti kapulan nähdessään, ja treenitkin meni hyvin. Kymmenen kertaa tehtiin, ja hyvin tuo nostelee. Vähän treenattiin myös ihan pitoa, sekin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Pitkä matka on edessä, mutta alku näyttää hyvältä.

Sunnuntaina treenattiin "kunnolla", mutta oli kyllä ihan kamalaa tekemistä. Olin itse uskomattoman huonolla tuulella, mikä tietty näkyi tekemisessä... Mutta pakkohan sitä silti oli vääntää, tyhmä kun on...

Seuraaminen oli ihan hukassa. Kontakti kateissa, paikka hakusessa, oikeastaan kaikki oli pielessä.

Liikkeestä maahanmeno oli itse asiassa ihan ok, tällä kertaa toimi parikin kertaa putkeen.

Luoksetulo oli jees.

Liikkeestä seisomista otettiin taas ihan alkutekijöistä, siitä ei juurikaan sanottavaa... Vähän yritti askeltaa, mutta palautin takaisin paikoilleen ja pysyi ok.

Ihan kamalat treenit, oli kyllä kaikki hakusessa. Enteen sisäinen bordercollie oli mitä ilmeisimmin lomalla...

Tänään käytiin sitten treenailemassa Petran ja Ainon kanssa. Ja vitsit, mitä oivalluksia kohtasimmekaan (tai no, Petrahan ne kaikki keksi, ja itse vaan kuuntelin selityksiä ja totesin tekeväni kaiken pieleen). Näillä siis mentiin:

- seuraaminen oli taas kamalaa. Kontakti hukassa ja paikka mitä sattuu. Ja se Petran oivallus: kaipa se kontakti on hukassa, kun en sitä vaadi! Kyllä, sanon uudelleen käskyn, huomautan asiasta, mutta Enne ei osaa tällä hetkellä yhdistää kontaktia seuraamiskäskyyn.

- lisäksi Enteelle pitäisi tehdä selväksi se, että ollaan menossa treenaamaan. Selkeät merkit, selkeä palkka, hyvä vire. Tätä täytyy pohdiskella, ennen kuin sanon asiasta enempää :P

- ja näin toimittiin: kun kerran kontakti oli kateissa, aloitin ihan alkeista koko homman. Ei käskyä, ei merkkiä, ei mitään. Kun koira katsoo, bileet ja vapautus palkalle (kaukopalkka käytössä siis). Näitä muutama. Siirtyminen liikkumiseen, edelleen ei käskyä tai muuta vihjettä. Kun koira katsoo, bileet ja palkka. Muutama näitä. Sitten liike, koira katsoo, käsky "seuraa", muutama askel kontaktissa, bileet ja palkka. Ja sehän toimi! Pari kertaa vapautin (tietysti) väärään aikaan, mutta noin kaikenkaikkiaan ihan mahtavaa! Nyt siis hetki panostetaan tähän, sitten katsotaan jatkoa. Tavallaan harmittaa paluu näin alkutekijöihin, mutta toisaalta on myös hyvä fiilis siitä, että nyt rakennetaan jotain kestävää ja toimivaa :) edelleen on mysteeri, miksi jo hyvin toiminut seuraaminen kosahti niin täydellisesti, mutta tästä on suunta ylöspäin!

Hyvä mieli jäi :)

(Kuva-/videomateriaalia ei ole, koska en muistanut ladata kameran akkua.)

Uusia juttuja, upeat treenit

2011-07-20T21:12:00.002+03:00

Möllikisojen jälkimainingeissa olen vallan yli-innostunut treenari, tai ainakin treenien suunnittelija ja pohdiskelija. Jopa tämän hetkisessä melko massiivisessa flunssatilassa onnistuin saamaan ajatukset järkevään järjestykseen ja tolkkua treenailuun.

Treeniseurana oli jälleen Viivi ja Leevi ja paikkana tällä kertaa entuudestaan tuntematon Launeen koulun vanha kenttä. Kenttä olikin oikein passeli treenailuun, mitä nyt Enne jälleen suuntasi turhankin aktiivisesti katsetta & kuonoa kohti laidalla alkavaa metsää metsästysretkien ja Suurten Saaliiden toivossa. Vaan eipä se mihinkään sitten lähtenyt, vaikka kerran ehdin pelästyäkin.

Ensimmäisenä uutena juttuna otin käyttöön kaukopalkan. Aika kylmiltään lähdettiin tätä testaamaan, mutta hyvin näkyi ipanalle sopivan ja toimivan mainiosti! Aloitin treenit tosikkomaisesti kunnon liikkeillä, mikä sekin tuntui olevan ihan oikea ratkaisu.

Seuraaminen oli alkuun hienoa, mutta lässähti kahden ensimmäisen pätkän jälkeen. Ekoilla kerroillakin oli vähän vilkuilua ympärille ja yleistä säätämistä muutenkin, mutta kokonaisuutena paketti pysyi kasassa nätisti. Ne jälkimmäiset seuruut olikin sitten aika kamalaa katsottavaa... Hyvään kohtaan saatiin kuitenkin lopetettua, sehän on tärkeintä kuitenkin :)

Liikkeestä maahanmeno toimi ekalla kerralla mahtavasti. Toisella ei ollenkaan. Kolmannella taas ihan ok, mutta varmistelin aika vahvasti. Taidettiin ottaa vielä neljäskin jossain välissä, se samaa tasoa kolmosen kanssa. Tähän tarvisin oikeasti useamman parin vieraita silmiä kyttämään: mitä ihmettä teen erilailla ensimmäisellä kerralla?? Nyt on jo useamman kerran käynyt sama homma, ensimmäisellä kerralla toimii moitteettomasti, sen jälkeen menee ihan säätämiseksi. Toisaalta, eihän sitä kisoissa tehdäkään kun se eka kerta...

Luoksetulo otettiin kerran, jäi nätisti, pysyi ja tuli lujaa. Eikä törmännyt! Palkka patukalla, toimi ok tässä. Palloa en uskaltanut näissä treeneissä käyttää, olisi todennäköisesti lähtenyt käsistä se juokseminen...

Paikkamakuu oli jees. Leevi nousi vierestä pari kertaa, mutta Eps pysyi nätisti. Pitäisi vaan alkaa vaatia niitä suoria makuita, eikä tuollaisia puoliksi poikittain edessä -tyyppisiä, joita meidän makuut tällä hetkellä tuntuu olevan... Mutta enpä ota tästäkään sen suurempaa stressiä vielä, pääasia että Ep oppii pysymään siellä maassa!

Kauko-/takapalkka oli käytössä kaikissa näissä luoksetuloa lukuunottamatta. Enne ymmärsi idean hyvin samantien, vaikkei montaakaan kertaa olla tällä palkkauksella treenattua ja tämäkin oli ihka eka kerta ulkoilmassa, oikeissa treeneissä.

Toisena uutuutena oli liikkeestä seisominen, joka aloitettiin siis ihan alkeista. Uusi käsky, joka toimi välittömästi, joski Enne kuvitteli sen olevan vastaava kuin näyttelyseisomista tarkoittava käsky... Ensin pysäytin eteen seisomaan, lopuksi siirsin sivulle. Sivulla seisominen tuotti ongelmia, mutta onnistuihan sekin lopulta :) Päälle vielä muutama maahanmeno ja sivulletulo, jotta oppii heti alkajaisiksi erottamaan käskyt toisistaan.

Kamalan tyytyväinen olen taas kerran, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Nyt pyritään pitäytymään tuossa kaukopalkassa ja jatkamaan kisatyyppisiä treenejä, eiköhän ne liikkeet ala muotoutua kohdilleen pikkuhiljaa :)

Elämä on ihanaa!

2011-07-18T20:10:00.002+03:00

Tuo taisi olla ainoa ajatus Enteen päässä eilen ;)
Ensin kävimme koirapuistoilemassa piiiitkästä aikaa Tinjan ja Hilen kanssa, ja kyllä vaan oli huskypoika onnellinen tavattuaan tyttönsä pitkästä aikaa! Kuuma sää verotti leikkihaluja, mutta kivaa näytti silti olevan.

Puistosta jatkettiin mökille, jossa luvassa oli uimahetkiä ja jopa hieman hepulivapautta. Enne nautti täysin siemauksin niin uimisesta, juoksemisesta kuin ulkona ruokailustakin :) Harmi, että heti tapahtumien jäätyä vähemmällä, alkoi Enteen reviiri laajeta - vapaana olo jäi siis melko vähiin kuitenkin. Voi, kun tuo ipana tajuaisi, että saisi mennä ja rellestää miten paljon vaan, kun ei lähtisi jahtaamaan kaikkea elävää/jälkiä/ääniä/jotain muuta. Huoh.

Tänään otettiin pikkutreeni tokoon liittyen, kohteena pitkästä aikaa nouto. Viime kerran kapulatreeneistä on aikaa kuukausia, joten oletetusti Enne oli unohtanut koko homman. Vaan pianpa ipana muisti, että nameja tippuu kapulaan koskemisesta, kapulan otosta suuhun, kapulan nostamisesta... Eli ilmeisesti jotain oli kuitenkin jäänyt takaraivoon kolkuttelemaan, kun Eps lopulta jo nosteli kapulaa maasta. Edelleen kapulan päät kiehtovat jostain syystä keskikohtaa enemmän, mutta kunhan nyt alkuun vaan kiinnostuu edes koko kapulasta, hioa liikettä ehtii kyllä.

Runosuoni ei tänään oikein kuki, joten päivitys jääköön näin tylsäksi (ja vielä tylsemmäksi, koska olen varsinainen lahopää: eilen kamera oli mukana sekä puistossa että mökillä, mutta yhtään kuvaa en saanut otettua. Tänään tarkoituksenani oli ottaa kamera mukaan metsälenkille juurikin tätä postausta varten, vaan siellähän sitä oltiin metsän siimeksessä jo, kun muistin koko laitteen ja sen, miten se tyytyväisenä odotti olohuoneen pöydällä lenkin ajan...).

Tosikkotreenit

2011-07-17T10:52:00.004+03:00

Mölleistä innostuneena päätin ottaa Eteen kanssa lyhyet, mutta kunnolliset treenipätkät tokoiluun liittyen eilisellä lenkillä. Jo lähtiessä päätin, että nyt ei treeneissä pelleillä, vaan tehdään ihan aikuisten oikeasti töitä! Ja niinhän me tehtiinkin :) Paikkana toimi lähikoulun tyhjä jääkiekkokaukalo (jonka huomasin lähtiessä olevan täynnä lasia - onneksi selvittiin vammoitta!), jossa pystyin huoletta pitämään Ennettä vapaana.

Seuraaminen oli ok, välillä todella hyvää pätkää, mutta välillä mielenkiinto herpaantui. Tehtiin kisatyyppinen liike pituuksineen, pysähtymisineen, kääntymisineen ja nopeusmuutoksineen. Periaatteessa toimi kuitenkin hyvin, kunhan vaan treenataan lisää näitä pidempiäkin juttuja. Otettiin muistaakseni kaksi pätkää.

Liikkeestä maahanmeno oli joko ihan super, tai sitten mitä sattuu. Näemmä äänenpainoni on todella suuressa asemassa siinä, meneekö koira maahan vai ei... Treenattiin myös pelkkää nopeaa maahanmenoa, sen kautta saatiin lopuksi nätti jääväkin.

Luoksetulosta otettiin kolme pätkää, jotka kaikki hyviä. Kerran uskalsin antaa koiran juosta kuten juoksee (väistämättä sen tieltä siis), eikä se mitään törmännyt. Epäilyttää silti, ei tunnu kivalta tuokaan määrä koiraa polveen törmänneenä :D Mutta yllättäen luoksari on itse asiassa liikkeistämme parhaassa kunnossa tällä hetkellä! Lopuksi otettiin vielä yksi istuminen, ts. jätin koiran istumaan kuten luoksetulossa, istutin hetken ja palasin luo. Ei ongelmaa, ei edes yritä varastaa. Mahti juttu!

Keli oli lämmin ja hiostava, ja loppua kohden alkoi Enteenkin vauhti hiipua. Hyvät treenit kuitenkin, näitä vaan lisää niin johan alkaa homma toimia! Ja se seisominen täytyy nyt oikeasti miettiä alusta asti uudelleen...

Möllitoko 14.7. Lahti

2011-07-15T11:24:00.003+03:00

Eilen pääsimme ihan sattuman kaupalla osallistumaan Lahdessa järjestettyihin möllitokokisoihin. Koska oma tilanteeni on se, että työ haittaa harrastusta erittäin paljon, tarkoituksenani oli alunperin mennä hakemaan kunnon häiriötreenit kentän laidalta. Vaan kävipä melkoinen tuuri, kun puolet mölleilijöistä oli vielä täysin aloittamatta, ja päästiin mukaan tosikoitokseen :)

Ilma oli melkoisen lämmin ja aurinkoinen, ei kuitenkaan mahdottoman paahtava. Emme ehtineet tutustua kovin pitkään paikkaan enkä myöskään ehtinyt erityisemmin purkaa huskilaisen energioita ennen suoristusta, mutta näppärästihän tuo toimi. Lähestulkoon kaikki palaute tuli ohjaajalle, ja toisaalta koiran tekemät toheloinnit olivat nekin ohjaajan aiheuttamia - vaikka vieraan silmään ehkä näyttikin vaan motivaation puutteelta ;D Jännitys iski taas hyvinkin vahvana, ja sehän näkyi taas haisteluna ja hillumisena. Mutta edistys viime kertaan oli huima, niin koiran suorituksessa kuin omistajan toiminnassakin! Tässä saamamme pisteet, ja alla vielä analyysini jokaisesta liikkeestä:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 2 min 5
Seuraaminen kytkettynä 0
Seuraaminen taluttimetta 5
Liikkeestä maahanmeno 9
Istumisesta luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen -
Vapaa hyppy 7
Kokonaisvaikutus 8

Pistemäärä yht. 112, 3-tulos

Luoksepäästävyys: Levottomuutta ilmassa, mutta pysyi istumassa. Nami oli kädessä apuna, koska kiehumispiste oli kulman takana odottamassa... Lisää treeniä, mutta tästä en ole huolissani.

Paikalla makuu: Meni maahan ensimmäisellä käskyllä, ja vielä kohtuullisen suoraan! Jäi hyvin. Vieressä makasi rotikkapentu, jolle paikkamakuu oli "hieman" haastava, joten omistajalla oli namit käytössä ja runsaasti lisäkäskyjä. Lisäksi koira nousi muutaman kerran. Enne keskittyi lähinnä naapuriparin toimiin (olihan siellä sentään herkut lähes tassun ulottuvilla!). Kerran kävin välissä palkkaamassa ja kerran annoin kaukaa uuden käskyn - näytti nimittäin lähtevän naapurin nameille, mutta nätisti pysyi käskyn jälkeen. Saatiin siis se kaivattu ehjä suoritus, joskaan ei kisamallinen ;) Mutta Enne pysyi, se on tärkeintä! Ja yllättävän nopeasti meni tuo aika! Nollille olisi mennyt muuten, mutta saatiin säälistä vitonen, kun naapuri aiheutti "kohtuuttomasti häiriötä" meille :D

Seuraaminen kytkettynä: Yksilöliikkeiden alkaessa jännitys iski pintaan taas niin vahvana, ettei mistään tullut mitään. Enne keskittyi lähinnä haistelemiseen ja ympäristön tarkkailuun, ei niinkään itse suoritukseen. Kahden metrin jälkeen tuomari ilmoitti, että nolla on jo varma "koiran haahuluin vuoksi, ja viimeisenä niittinä olivat ohjaajan hihnapakotteet". Kysyi vielä, haluanko edes yrittää taluttimetta seuraamista... No, totta kai halusin, kun hihnassa liikettä ei saatu suorittaa edes loppuun saakka. Ja kyllä, minähän ilmoitan koiralle hihnalla, että olisi aika kuunnella, ei huskya kiinnosta siinä vaiheessa lisäkäskyt, kun jokin muu on mielessä...

Seuraaminen taluttimetta: Nyt päästiin jo lähemmäs Enteen normaalia seuraamista! En tarkalleen muista liikkeen kulkua, mutta ilmeisesti Enne sähelsi pahemman kerran :D Sen muistan, että olisi kuulemma mennyt nollille tämäkin, mutta välissä oli niin nättiä pätkää, että jälleen se säälivitonen napsahti.

Liikkeestä maahanmeno: NÄTTI! Seurasi hyvin, meni yhdestä käskystä maahan ja pysyi hyvin. Nousi käskystä. Himppasen vinoon jäi ja itse taisin varmuudeksi pysähtyä, näistä ilmeisesti pistemenetys.

Luoksetulo: NÄTTI! Jäi hyvin, pysyi hyvin, tuli lujaa. Tosin tuli niinkin lujaa, että jouduin väistämään, ettei pieni huskilainen jysähtänyt polvia päin :D Mutta pääasia, että liike on hallussa ja vauhti on löytynyt! Ohihan se painaa, kun miljoonaa juoksee, mutta siihen voidaan miettiä ratkaisua myöhemmin :D

Liikkeestä seisominen: Totaalisen hakusessa koko liike, joten jätettiin suosiolla väliin. Tämän opetuksen taidan alottaa kuitenkin uudelleen alusta, josko siitä saataisiin sitten toimiva...

Hyppy: Tätähän ei taaskaan oltu treenattu, mutta koitettiin silti. Hyppäsi hyvin, joskin itse annoin epähuomiossa kaksoiskäskyn (sanallinen ja käsimerkki). Toisella puolella vähän haahuili, muttei lähtenyt omille teilleen ja malttoi ihan pysyä aloillaan. Istui sivulle ennen käskyä.

Kokonaisvaikutus: Pisteet menetettiin omasta säätämisestäni sekä koiran haahuilusta (molemmat menetti kuulemma yhden pisteen). Oikeissa kisoissahan olisi mennyt enemmänkin pisteitä, mutta saatiin armoa, kun tuomari itsekin totesi, ettei kyllä kadehdi huskyn kanssa tokoilevaa, vaan nostaa hattua jaksamiselle :D

Kokonaisuutena hyvä treeni. Kyllä se koirakin toimii, kunhan itse saan jotain johdonmukaisuutta koko touhuun. Nyt vaan treeneihin jotain tolkkua, enemmän kisatyyppisiä treenejä ja kokonaisia liikkeitä. Palkkausta täytyy alkaa vähentää ja siityä oikeasti siihen kaukopalkkaan. Se hyvä puoli näissä mölleissä on, että oma into ja tekemisen halu kasvaa, joten on mahdollista saada omiin treeneihinkin jotain tolkkua :) (saatoin myös sivusilmällä katsella noita syksyn kokeita uusimmasta Koiramme-lehdestä, joten tositreenailu olisikin jo aika aloittaa...)

Aktiivitreenausta

2011-07-07T21:58:00.003+03:00

Tämän päivän treenit Viivin ja Leevin kanssa olivat melko mielenkiintoiset, joten niiden kuvailemisessa on pieniä ongelmia. Hihnan kaksijalkainen osapuoli oli maailman laiskin ja nelijalkainen otus läkähtynyt ja maailmanmenoa enemmin tarkkaileva kuin käskyjä kuunteleva. Ja silti, huolimatta tästä yhtälöstä, koin todellisia ahaa-elämyksiä ja saimme treeneistä jotain irtikin.

Päivän teemanahan piti alunperin olla paikkamakuu ja liikkeestä maahanmeno. Eilen suunnitelma muuttui niin, että tälle päivälle jäivät jäävät liikkeet. Yllättävää kyllä, pitäydyin suunnitelmassani melko hyvin, enkä juurikaan tehnyt ylimääräisiä - mitä nyt pari hassua seuraamista ja muutamia sivullaolopyörähdyksiä.

Liikkeestä maahanmeno oli onneton. Hidas, vino, kaikkea mahdollista huonoa. Enne ei ollut lainkaan oma innokas maahanmenijänsä, vaan ennemmin istui ja viiiiiivytellen laskeutui makuuasentoon. Kuuma sää varmasti vaati veronsa, mutta ei senkään nyt NOIN paljon pitäisi vaikuttaa. Hmm. Kyttäsiköhän se nyt namikättä vai pelleilikö muuten vaan? Täytyykin pyytää toiset silmät katsomaan tilanne ensi kerralla (tämä kädenkyttäysajatus kun tuli mieleeni tasan sekunti ennen kuin kirjoitin sen) ja miettiä jatkoa sen mukaan. Saatiin kai yksi onnistunut liike, muuten oli kyllä kamalaa touhua.

Liikkeestä seisomista otettiin ihan vaan peruuttamalla taas. Ihan ensimmäinen huomio itelleni: anti olla viimeinen kerta, kun palkka tulee kädestä! Tästä lähtien aina, aina, aina takapalkka! Toimii huomattavan paljon paremmin, estää ylimääräiset askeleet ja koira vire (Viivi: olihan se nyt pakko edes yrittää mainita! :D) huomattavasti parempi. Jännä, miten tämäkään ei ole voinut aiemmin mennä perille omaan päähäni, vaikka samaa olen täälläkin hokenut ties kuin useaan otteeseen...

Treenien jännittävin oivallus oli kuitenkin se, että Enne, puhdasverinen husky, palkkautuu pallosta. Maassa, paikallaan olevasta pallosta. Huvikseni testasin yhden seisomisen siten, että pallo oli ns. takapalkkana - ja sehän toimi! Totta kai tiedän, että Enne palkkautuu lentävästä pallosta, mutta tämä oli ihan täysi yllätys. Vaan mikäs sen oivallisempaa, taas uusi mahdollisuus hyödynnettäväksi!

Riehuttiin pallon lisäksi myös patukan kanssa, mukavasti Enne syttyi siihenkin. Pitäisi ehkä oikeasti perehtyä tuohon leikkimiseen ja viettien hyödyntämiseen koulutustilanteissa, mutta on vaan huomattavan paljon helpompaa mennä ja tehdä ajattelematta sen enempiä. Ja edelleen, ne tokosäännötkin voisi kerrata siinä ohessa.

Välissä otettiin myös rauhoittumisharjoituksia (hieno nimitys hetkille, jolloin en jaksanut tehdä mitään, vaan ennemmin istuin maassa juoruamassa). Ihan viime kerran veroisiin tuloksiin ei päästy, mutta kyllä Enne kohtuullisen rauhassa oli nytkin. Ei piippaa eikä vedä juoksuhepuleita, se on jo loistava alku!

Kokonaisuutena ihan ok treenit, vaikkakin löysät niin koiran kuin minunkin puolestani. Hukkaan ei kuitenkaan missään tapauksessa mennyt, mutta nyt olisi oikeasti aika alkaa miettiä asioita ja niiden opettamista ihan aikuisten oikeasti.

Treenaamisen suunnitelmallisuus

2011-07-06T17:14:00.003+03:00

Eilen tein pyhän päätöksen, jonka mukaan teen tämän päivän treeneihin toimintasuunnitelman. Kun selvisi, että saadaan treeniseuraa huomisellekin, päätin olla ahkera ja tehdä suunnitelman samalla myös toisiin treeneihin. Koska selvästi jaksoin panostaa suunnitelmien tekoon ja liikkeiden miettimiseen, näyttää kahden päivän suunnitelmani valmiina tältä:

Keskiviikko:
- luoksetulo
- liikkeestä seisominen

Torstai:
- paikkamakuu
- liikkeestä maahanmeno

Niin, mitäpä sitä turhaa availemaan sen enempää miten ollaan mitäkin tekemässä, millaisia määriä tai ylipäänsä minkäänlaisia toimintatapoja. Näillä mennään!
(Tämä tekstin pätkä on kirjoitettu ennen treenejä, suunnitelman teon jälkeen. Treenien jälkeen päivittelen perään tiedon siitä, miten loistavasti suunnitelmani toimi ja miten täydellisesti toimimme vain ja ainoastaan sen mukaan!)

Ja sitten itse treeneihin:

Keskiviikona seurana olivat Petra ja Aino. Treenit alkoivat aktiviisesti sillä, että esittelin ylpeänä vaaleanpunaiselle post-it -lapulle kirjoittamani treenisuunnitelman. Kommentiksi sain "miks ette voi ottaa paikkamakuuta tänään, kun me tarvittais harjotusta siinä?". Välittömästi totesin suuni sanovan, että tokihan suunnitelmaa voidaan muokata, eli paikkamakuu vaihtoi päivää. Eli se siitä viimeisestäkin suunnitelmallisuudesta sitten... Mutta itse treeneihin:

- seuraaminen paikoitellen erittäinkin nättiä, paikoitellen Enne oli ihan muissa maailmoissa ja tähysi lähinnä lenkkipolulle ihmisten, koirien ja jänisten varalta. Jännittäväksi homman teki se, että huolimatta tähyilyistään Enne reagoi siirtymiseeni tulemalla uudelleen sivulle. Hämmentävää, se siis on ihan mukana touhussa, muttei jatkuvasti pidä kontaktia yllä?! Aina vaan epähuskymaisempia piirteitä :D

- luoksetulo ok, parempiakin on nähty, mutta laukkasi ja päätyi sivulle. Jälleen tähyili ja selvästi mietti ensimmäisellä kerralla Ainon luokse juoksemista, mutta nätisti tuli sivulle (tuplakäskytin tosin varmuuden vuoksi). Vaisuun luoksetuloon saattoi syynä olla myös perässä laahannut hihna - tähyily kun oli sen verran aktiivista, etten uskaltanut päästää Ennettä juoksemaan ihan valtoimenaan...

- paikkamakuu olikin parasta treeniä! Välimatka koirilla oli melko pieni, ehkä 1,5 metriä huonolla arviointikyvyllä. Tehtiin pitkää makuuta: kerran Enne oli nousemassa mennäkseen moikkaamaan Ainoa, ehti nostaa kyynärät kun karjaisin käskyn, laskeutui nätisti kyselemättä sen enempää. Toisella kertaa kaivoin lihapullan taskusta palkkausta varten, ja Ennehän nousi salamana. Pysyi kuitenkin paikallaan ja kaukokäskynä laskeutui nätisti suorilta jaloilta takaisin makuulle. Käsittämätöntä! Ei sillä, että tykkäisin tuosta nousemisesta, mutta mitä ihmettä?! Sehän alkaa oppia! :D (ja omistaja voisi myös oppia, ettei kaivele niitä nameja houkuttelevin elkein) Lopuksi vielä edellistäkin suurempi ihmetyksen aihe: Aino nousi ja käveli Enteen luo, ja Enne pysyi maassa! Annoin uuden käskyn huomatessani Ainon liikkuvan, ja ipanahan pysyi! Mahtavaa! Toki jos kyseessä olisi ollut vieras koira, tilanne olisi ollut eri, mutta täytyy sanoa, että jonkinlainen helpotus pyyhkäisi ylitseni Enteen pysyessä. Tuon jälkeen pieni hetki makuuta ja bileet pystyyn. Kokonaisuudessaan otettiin kaksi erillistä makuuta, mutten enää muista, missä vaiheessa vapautin ja otettiin liike uusiksi...

Kokonaisuutena onnistuneet treenit, vaikka vire välillä katoilikin. Lämmin sää osaltaan vaikuttaa tietysti, eli tyytyväinen saa olla. Näemmä toimii myös hyvin tämä muutamaan asiaan keskittyminen, varmasti koirankin kannalta helpompi toimia, kun treenit eivät ole yhtä sillisalaattia. Katsotaan siis, miten huomenna käy!

Äly hoi!

2011-07-02T10:14:00.004+03:00

Näemmä tunteenpurkausestani ei tule loppua, joten kirjaillaanpa tännekin ajatuksia viime aikojen älyttömyyksistä. Enteen treeneihin tämä ei liity tasan mitenkään, ja vielä vähemmän tekstillä on yhteyttä retkeilyyn. Vaan mitäpä sen väliä, koiriin ja koiran omistamiseen liittyvistä asioista sentään vaahtoan ;)

Koiran hankinta ei ole mikään pikkujuttu. Se vaatii uhrauksia ja muuttaa elämää merkittävällä tavalla. Koiraa ei koskaan pitäisi hankkia hetken mielijohteesta, vaan hankintaa tulisi edeltää tarkka pohdinta siitä, miksi koira hankintaan, milloin se hankitaan, miten jatkossa toimitaan tiettyjen asioiden suhteen (esim. lomamatkat ja työpäivät). Lisäksi ihan omana osionaan voidaan mainita pohdinta siitä, millainen koira talouteen astelee: rotujen kirjo on valtava (puhumattakaan kaikista mahdollisista roturisteytyksistä), niiden käyttötarkoituksissa ja luonteissa on huimia eroja. Mikä sopii kenellekin, millä perusteella koira valitaan? Suuria kysymyksiä, jotka valitettavan monelta jäävät taka-alalle pentukuumeessa ja koiran omistamisesta haaveillessa.

Karu totuushan on, että koiraa vaatii aikaa, rahaa ja lisää aikaa. Oltuaan yksin työpäivän ajan, se on täynnä virtaa ja tarmoa tekemiseen. Sille ei riitä vartin pissalenkki, jonka jälkeen omistaja voi lähteä kahvittelemaan kavereidensa kanssa tai humputtelemaan koko yöksi. Totta, tästäkin on erilaisia mielipiteitä (omani varmasti sieltä toisesta ääripäästä - minusta kun koiran ei tarvi jäädä enää yksin oltuaan jo sen reilut 9h nätisti nukkumassa poissaollessani). Koiraa ei voi jättää yksin lähtiessään viikonlopun festarireissulle tai minilomalle Lontooseen. Koiran takia on aina tehtävä lisäjärjestelyjä: etsittävä luotettava hoitaja, saatava aikataulut sopimaan yksiin, totutettava koira siihen, että myös joku muu voi hoitaa sitä. Päivänselviä asioita, voisi luulla, vaan toisinpa näyttää olevan!

Mutta siihen varsinaiseen hermojani kiehauttaneeseen asiaan: nyt, kun ulkolämpötila lähentelee +30°C ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta, huomaa itse kukin tukalan lämmön vaikuttavan omaan jaksamiseen ja tekemisintoon. Jos ihminen on jo läkähtymispisteessä, voi vain kuvitella koiran tilaa vastaavalla kelillä. Mitä ilmeisimmin tämä ei kuitenkaan saavuta kaikkien ihmisten helteen pehmentämiä aivoja: eilen työmatkallani näin yhtälön +27°C, kuuma asvalttitie, paahtava aurinko ja mies, joka juoksuttaa koiraa pyörän vieressä! Harmitti todella, että olin liikenteessä autolla eikä ko. hetkellä ollut mahdollisuutta pysähtyä - kovin mieluusti kun olisin käynyt pelastamassa tuon läkähtyneen nelijalan idioottiomistajansa huomasta. Vertailun vuoksi voinen todeta, että palasimme Enteen kanssa reilu tunti tämän näyn jälkeen kävelylenkiltämme, jonka jälkeen Enne oli puolisen tuntia kieli pitkällä reporankana. Miten kenellekään voi tulla edes mieleen lähteä pyöräilemään tuolla kelillä?! Eikä itse asiassa ollut montaa päivää aiemmin, kun muutamaa astetta viileämmässä auringonpaisteessa omalla pyörälenkilläni (johon ei koiraa todellakaan sisältynyt) tuli vastaan canicrossaava parivaljakko. Nuo tosin olivat liikenteessä vähän rennommalla mielellä, lähestyessäni koira hyppäsi ojaan haistelemaan ja omistaja antoi sen tutkia hajuja rauhassa...

Koiran jättämisestä autoon näillä keleillä en edes aloita. Jos joku ei ko. toiminnan riskejä tiedä, Google osaa auttaa.

Toissapäivänä - helteisenä päivänä jälleen - tuttu naapuritalon ryyppyporukka oli jälleen vallannut normaalin alakerran parvekkeen. Seurueen mukana kulkee usein koira, joka nytkin oli läsnä. Hetken ennen koiran näkemistä mietin, mitenhän mahtavat huomioida koiran olot tuollaisilla keleillä. Vaan mitä vielä, koira oli sidottu pitkällä liinalla puuhun, etäälle autotiestä mutta lähelle parveketta, puiden varjoisaan katveeseen. Ja vieressä vielä iso kuppi vettä! Voin kertoa, että koira näytti todella tyytyväiseltä oloonsa sillä hetkellä. Vaikka en tavallisesti missään määrin pidäkään yhdistelmästä koira ja alkoholi, tässä tilanteessa en voinut kuin todeta, ettei se alkoholikaan aina niitä typeryyksiä aiheuta. Kyllä sitä nähtävästi kuka tahansa tallaaja voi tehokkaasti pilata koiransa elämää.

Pointti tästä tekstistä on kadonnut jo kauan sitten, mutta ainakin tavoitteeni purkaa tunteitani on toteutunut. Kärjistystä ja puutteita tässäkin tekstissä on runsaasti, mutta tässä raivotilassa ei ajatuskaan kulkenut vetreimmällä mahdollisella tavalla. Toivottavasti seuraava päivitys on jo positiivisemmissa merkeissä!

Like dog like owner

2011-07-01T10:20:00.002+03:00

Juhannuksesta selvittiin hengissä, joskaan ei täysin vammoitta. Itse aiheutan toisinaan hulvattomuutta kanssaihmisissä omalla vahinkoalttiudellani - kaikki normaalista kävelystä poikkeava johtaa lähes sadan prosentin varmuudella siihen, että jokin ruumiinosani on paketissa. Näemmä tässä koirakossa on toinen samanlainen: sunnuntaina herra kolmijalka päätti, että kipeästä koivesta huolimatta kunnon juoksuhepuli viilenevässä illassa on paikallaan. Valitettavasti Enteelle oli vain patoutunut turhankin suuri määrä energiaa, eikä Eps ihan hallinnut itseään... Lopputuloksena koira juoksi noin kahta miljoonaa päin tuolia, luonnollisesti kipeä jalka edellä. Hyvällä mallilla ollut parantuminen otti siis runsaasti takapakkia, kun ipana ei alkuun laskenut painoa lainkaan koko jalalle (tähän väliin voinen huomauttaa, että minkäänlaista valitusta ei kuulunut, vaan Enne käyttäytyi kuin koko juttu olisi suunniteltu...), sen jälkeen konkkasi t-o-d-e-l-l-a vaivalloisesti ja joutui lepäämään parin metrin välein. Seuraavana aamuna tilanne ei ollut juuri parempi, mutta pahin kipu oli mitä ilmeisimmin lieventynyt.

Enne vietteli siis sairaslomaa aina keskiviikkoon asti, vaikkakin tiistai-iltana alkoi energiamäärä taas nousta kattoon ja tekemisen puute näkyä. Valitettava tosiasiahan on, että tuossa tilassa en voinut edes tokoilla Enteen kanssa, kun sekin nostaa ipanan kierrokset taivaisiin... Keskiviikkona tehtiin sitten jo vähän pidempi lenkki - 20 minuuttia - ja otettiin pieni tokohetki. Keskittyminen oli vähän kateissa ja liikkeet vähän sinne päin, mutta mitä muutakaan voi tuossa tilassa odottaa?!

Seuraaminen oli periaatteessa ihan ok, mutta kaukopalkalla tehtäessä kontakti katoili. Paikka kuitenkin ihan hyvä, mitä nyt välillä poikitti nähdäkseen palkan.

Liikkeestä maahanmeno ok.

Liikkeestä seisominen tehtiin peruuttamalla, toimi. Palkka takana, joten ei edistänyt. Ei myöskään kääntyillyt tai jäänyt vinoon. Hyvä!

Paikkamakuu hyvä, mutta kääntyy lonkalle. Tosin itselleni se nyt on ihan se ja sama, kunhan pysyy maassa.

Eilen käytiin uimassa, Enne oli totaalisen huumassa! Eipä ipanaa suuremmin tarvinut edes houkutella veteen ja uimaan saakka, vaan sinne meni ja lujaa :) Tällä kertaa ui myös nätisti niin pitkään, kunnes käskin kääntyä takaisin rantaan (viimeksihän yritti vähän oikoa). Rannalla sitten taas kunnon juoksuhepulit siinä määrin kuin hihna sen salli. Pelastusliivit eivät tälläkään kertaa olleet käytössä, taidan jättää ne lähinnä venematkoja yms. varten, kun uiminen kerran sujuu ilmankin näin hyvin. Vielä kun löytäisi sopivan rannan, jossa Ennettä voisi pitää vapaana - saisi vedettyä kunnon spurtit aina uimisen jälkeen...

Kolmijalka

2011-06-23T21:24:00.001+03:00

Kyllä, meillä onnutaan taas. Mitä ilmeisimmin ongelman aiheuttajana on tällä kertaa toissapäivänä saatu kuivaushepuli, jossa Enne on venähdyttänyt ranteensa (tämä siis tutkimisen jälkeen oma diagnoosini). Eilen Eps pääsi puistoilemaan Ainon kanssa, mikä ilmeisesti rasitti jalkaa sen verran, että ipana oli aamulla käytännössä kolmijalkainen. Nyt tilanne on taas parempi, eli rauhassa elellään ja katsotaan, miten tuo lähtee paranemaan.

Nti Laiska ja Hra Pätevä

2011-06-20T19:30:00.003+03:00

Kuvittelin kamalasti aktivoituneeni tokotreenien suhteen, mutta karu totuus paljastui - mistäpä muualtakaan kuin - blogista. Viimeksi ollaan siis treenattu viime keskiviikkona, joka mielestäni oli "ihan vasta eilen". Nyt olisi aika ottaa itseään niskasta kiinni ja panostaa touhuun, kun Ennekin on täysillä mukana puuhailussa!

Mutta siis, tänään treenailtiin jälleen Viivin ja Leevin kanssa. Mitä ilmeisimmin tarvitaan se toinen koirakko treenaamaan, jotta allekirjoittanut saa treeniliivin päälleen ja lihapullat taskuun... (Ja tähän kohtaan voisin huomauttaa, että maltoin pidättäytyä tämän treenipostauksen teosta niin kauan, että laitoin (valmiiksi täytetyn) pyykkikoneen ja (valmiiksi täytetyn) tiskikoneen pyörimään sekä söin yhden suklaakeksin. Prioriteetit kunnossa siis.

Vaan niihin treeneihin: Enne oli jälleen oikein pätevä, eikä tällä kertaa pahasti bongaillut jänöjusseja/hirviä/norsuja/muita eliöitä. Tai bongaili toki, muttei vaatinut sen suurempia palautuksia maan pinnalle. Nätisti teki, eikä liiemmälti välittänyt ympärillä tapahtuvista asioista.

Seuraaminen oli ah-niin-nättiä (huom! En ole vielä nähnyt Viivin kuvaamaa videota, joten hyvällä omatunnolla voin sanoa kuvittelevani sen todella olleen hienoa). Välillä pientä edistystä ja poikitusta, mutta pääsääntöisesti kivannäköistä touhua. Huomattava parannus siihen, mitä vielä muutama kuukausi sitten oli! Kotonahan tuo seuruu on käytännössä täydellistä (...), mutta näemmä kierrokset nousevat heti vieraammassa paikassa. Lisää treeniä, eiköhän se sillä hoidu :)

Sivulletulot napakoita ja nopeita.

Maahanmenot ok niin kauan, kun en ottanut koko jäävää. Siinä vauhti oli hiiiidaaaaas, tai vaihtoehtoisesti koira varmisteli ja odotti toista ja kolmatta käskyä. Katsotaan, miltä näyttää jatkossa, vaatiiko kenties toimenpiteitä.

Seisominen totaalisen hakusessa. Ottaa askelia heti, jos siirryn vähänkin kauemmas. Pitäisi ehkä vahvistaa tätä takapalkalla? Vapautus pitäisi aina tehdä taakse, se on tässä kohtaa se selvä - vaan enhän sitä koskaan silti niin tee. Jos alkaa näyttää siltä, ettei homma edisty mihinkään, otetaan käyttöön uusi käsky ja alotetaan opettelu alusta. Tuo "odota" kun tuntuu olevan muilla kuin minulla Enteen kanssa käytössä vähän missä sattuu...

Paikkamakuu hyvä. Pysyi, tarkkaili ympäristöä kyllä, muttei edes pyrkinyt nousemaan. Asiaan saattoi vaikuttaa, että omistaja istui koiran edessä, kun seisominen olisi selvästi ollut liian rankkaa...

Istu-maahan -kaukoyritys tehtiin myös, toimi hyvin! Matka oli naurettavan lyhyt, ehkä metri, mutta pääasia että koira nousi ja laskeutui paikallaan eikä säheltänyt sivulletuloja tai muita älyttömyyksiä mukaan tähän.

Ennen seuraavia treenejä voisin tarkistaa nuo kisasäännöt ja katsoa, mitä kaikkea alokasluokkaan oikeastaan kuuluu. Ja suunnitella treenit tätä tietoa hyväksikäyttäen :P
Lisäksi missiona on selvittää ajoissa ja etukäteen lähistöllä järjestettävät möllikisat, jotta päästäisiin taas treenaamaan oman jännitykseni alaisina toimimista.

Kaikenkaikkiaan oikein kivat treenit. Lisäplussaa siitä, että Enne malttaa olla rauhassa myös silloin, kun mitään Suurta ja Mahtavaa ei tapahdu. Istuskelimme välissä nurmikolla jutellen, eikä Enne edes yrittänyt vetää hulluushepulikohtauksia taikka valittanut tylsyyttään. Se alkaa olla aikuinen!

LISÄYS: Täällä vielä Viivin kuvaama video meidän seuraamisesta. Sehän alkaa oikeasti jo kohta näyttää seuraamiselta, vaikka virheitä ja tekemistä vielä toki riittää! :)

Häiriötreeniä pitkästä aikaa

2011-06-15T21:51:00.003+03:00

Jee, vihdoinkin koira on terve ja treeni-into kohdillaan hihnan molemmissa päissä. Pitkästä aikaa päästiinkin tekemään kunnon treeniä (nojoo, kunnon ja kunnon..) häiriössä. Tällä kertaa tämä tarkoitti käytännössä yhteistreenejä Leevin ja Viivin kanssa.

Paikkana toimi jalkapallokenttä, jossa yhdistyivät kaksi pahinta vihollistamme: vieras treenikaveri, liikkuvat tahot (lue: lapset, jalkapallot jne.) sekä nurmikenttä. Lähdin liikkeelle vähän testimielellä, eikä alku näyttänyt kovin lupaavalta: Enne näppärästi pääsi irti (note to self: märkä ilma, kuolainen käsi ja metrinen grippi yhdessä tekevät koiran hallinnasta mahdotonta) ja syöksyi suoraa kohti Leeviä. Vähemmän mukavasti otin ipanan haltuun, mutta mitä ilmeisimmin kaipasi jälleen paluuta maan pinnalle - tuon jälkeen kun toimi varsin näppärästi! Tehtiin melko maahanmeno painoitteinen treeni, kun en tietenkään muistanut mitään suunnitelmaa tehdä etukäteen...

Sivulletulos hienoja, vire hyvä. Tarjosi useampaan kertaan itse, vaikka en mitään koiralta pyytänyt.

Seuraaminen vähän mitä sattuu, into kova, mutta luonnollisesti itse suoritus kärsi tästä. Pienestä edisti ja kulki vinossa, mutta yllättävän nättiä tämäkin, noin niinkun verrattuna aiempiin häiriöseuraamisiin. Lisätreeniä vaan, niin eiköhän tuo keittiötokon seuruu siirry ulkotiloihin ja häiriöönkin.

Liikkeestä maahanmenot ok, märästä maasta huolimatta meni nätisti ja hyvällä vauhdilla alas. Tarjoaa maahanmenoa jopa enemmän kuin sivulle tuloa! Varsinaisena liikkeenä ei vielä toimi, vaati kaksi käskyä. Mutta tyytyväinen olen tähänkin :)

Paikkamakuu hyvä, joskin laskeutui TAAS aivan vinoon. Pitäisi varmaan alkaa palkata vain suorista makuista... Vaan eipä tuo ipana taitaisi ymmärtää senkään tarkoitusta. Täytyy pohtia, taas kerran. Mutta pääasia kuitenkin on, että Eps pysyi maassa, vaikka pari kertaa selkäni takana selvästi tapahtui jotain mielenkiintoista - kyynärät meinasivat jo nousta, mutta malttoi mielensä. Hieno poika!

Luoksetulo hyvä. Yksi tehtiin ja se toimi. Matka oli melko lyhyt, joten E ei ehtinyt kiihdyttää vauhtiaan miljoonaa ja päätyi mukavasti sivulle ilman valtaisia kaarroksia ja hepulirinkejä.

Lopputreenailut menivät vähän miten sattuu, Enne kun bongasi kentän viereisestä metsästä ohikulkevan koiran, muttei ilmeisesti tajunnut liikkuvan otuksen olleen lajikumppani. Pitihän sitä sitten tuijotella metsään vähän pidemmänkin aikaa, jos vaikka herkullinen jänispaisti olisi juossut sopivasti kentälle...

Kaikenkaikkiaan siis varsin hyvä treeni, koira toimi huomattavasti paremmin kuin odotin. Tätä lisää, kiitos! :)

Kaukopalkkaus vol. 4(kö?)

2011-06-13T18:23:00.003+03:00

Tänään testattiin jälleen kaukopalkan voimaa. Kerran tuo pirulainen pääsi ryöstämään palkalle ennen aikojaan, mutta kerrottuani mielipiteeni asiasta, ei ipana edes yrittänyt uudelleen. Tästäkin siis jotain hyötyä ;)

Seuraamiset toimii. Liikkeestä maahanmeno ihan mahti! Laskeutuu heti ja jopa lähes suoraan. Hienoa! Liikkeestä seisomisessa tarjosi jälleen ensimmäisellä kerralla makuuta, mutta sen jälkeen sujui nätisti. Paikalla istuminen hyvä, myös piilossa. Sivulletulot napakoita (joskin napakkuus alkoi paikoitellen mennä jo vähän yli, kun koira nojasi reiteeni oikein antaumuksella...). Muutama pidempi sarja otettiin jo, hyvin kestää pää. Itse asiassa Enne tuntuu tällä hetkellä odottavan namipalkan lisäksi myös rapsutuksia, mikä tietysti sopii paremmin kuin hyvin! Täytynee alkaa palkata se aina ensin rapsuilla ja vapauttaa namille sen jälkeen, ja pikkuhiljaa lisätä liikkeiden määrää palkaten välissä rapsutuksilla ja lopuksi nameilla.

Tällä viikolla olisi vihdoin tarkoitus päästä treenailemaan ihan seuran kanssa, täytynee alkaa jo suunnitella liikkeitä ja treenitapoja. Kaukopalkkailua ollaan treenattu kuitenkin vasta sisällä, joten taitaa tuo vasen käsi päästä palkkaushommiin kuitenkin - en halua riskeerata hyvin alkanutta uutta palkkausta.

Uimamaisteri

2011-06-11T19:21:00.002+03:00

Enne pääsi tänään avaamaan uimakauden, ja hyvin avasikin. Olen aiemminkin täällä maininnut, että toisinaan Enteen täytyy saada rauhassa miettiä ja pohdiskella asioita, ennen kuin se pystyy toimimaan toivotulla tavalla. Nähtävästi uiminen on yksi näistä asioista: viime kesänähän Enne kyllä viihtyi missä tahansa vähänkin kosteassa ojanpoikasessa yhtä hyvin kuin järvessä, mutta uimaan sen sai kantaa. Saatiinkohan koko kesän aikana kaksi riemuvoittoa, jolloin Enne itse lähti uimaan (houkuteltuna tosin).

Nyt on mitä ilmeisimmin kulunut riittävästi aikaa ja asia on saanut hautua, sillä niin vaan ipana itse lähti uimaan (jälleen houkuteltuna, mutta mitä sitten?! :D) joka kerta, kun halusin. Ui nätisti selällekin päin, kunnes omistaja ei pysynyt tahdissa mukana, ja oli pakko kääntyä takaisin rantaan. Aivan mahtava juttu, tämä helpottaa huomattavasti kesän liikutusta! Liivejä ei tällä kertaa ollut mukana, mutta eipä niille näemmä olisi ollut tarvettakaan.

Enne näytti nauttivan niin uinti- kuin sitä seuranneista juoksuosuuksistakin täysin siemauksin, joten eiköhän tätä jatketa pitkin kesää kuumina päivinä :)

"Ai mitä sä sanoit?"

2011-06-08T19:21:00.002+03:00

Eilen ja tänään olen koittanyt purkaa Enteen ylitsepursuavia energiavarastoja tokoilemalla. Eilen otettiin perinteistä keittiötokoa, joka sujui oikein mukavasti. Tekeminen napakkaa, paikat ja asennot hyvät. Jäävät sujuivat kuin niissä ei ikinä olisi ongelmia ollutkaan - siis myös kokonaisina liikkeinä! Kaukoina istu-maahan -litaniaa lyhyellä välimatkalla, ja taitaa senkin ajatus alkaa hahmottua.

Lisäksi otin vaativampaa makuutreeniä siten, että heittelin namia Enteen edessä, vieressä, kohti jne. ja ipanan tuli maata. Ääntä joutui pari kertaa käyttämään, mutta pysyi se lopulta oikeinkin hyvin :)

Tänään otettiin pitkästä aikaa ulkotreenit, ja niistähän ei tullut mitään. Enne keskittyi lähinnä ihmisiin, lapsiin, kaukana näkyviin koiriin, yleiseen ympäristöntarkkailuun ja-lista-jatkuu. Löytyi se kontaktikin lopulta, ja saatiin tehtyä mm. maailman historin hienointa seuraamista! Heti kun nami siirtyi pois oikeasta kädestä, koira seuraa suoraa eikä edistä. Voi se vaan olla pienestä kiinni...

Makuissa pyrki pariin kertaan jättämään kyynärät ilmaan, mutta laski itse kun palkkaa ei kuulunut. Ja sittenhän tein Sen Virheen. Palkkasin heittämällä namin niin, että Enne koppasi sen. Eli toisin sanoen eilen rankaisin ko. toiminnasta, ja tänään se oli palkka. Justiinsa, oikein johdonmukaista. Tämän onneksi tajusin heti, ja jäin ihan miettimään asiaa :D Eli jatkossa makuutreeneissä joko EI palkata noin tai vaihtoehtoisesti EI rankaista, jos koira toimii kuten on aina tottunut toimimaan. Ja ainakin opetetaan se, mitä siltä halutaan.

Yskä näyttäisi olevan menneen talven lumia (*koputtaa puuta*), mutta ainakin tämä viikko otetaan vielä rauhallisesti ja tarkkaillaan tilannetta. Mitään köhinää ei kuitenkaan ole kuulunut, ja Enne on todella energinen oma itsensä - mitä se kyllä oli taudin aikanakin...

Pippurinen tokokoira

2011-06-03T18:50:00.004+03:00

Eilen Enne alkoi ihan toden teolla näyttää, ettei tykkää sairastamisesta. Se sai hepulijuoksukohtauksia lenkillä, riekkui sisällä ja kerjäsi huomiota jatkuvasti. Katsottuani touhua hetken verran, päätin kaivaa pakastimesta pari lihapullaa ja palautella tokojuttuja ipanan mieleen.

Enteellä oli käsittämätön into tehdä, mitä vain keksin pyytää. Se oli innoissaan, häntä heiluen toteuttamassa jokaisen käskyn, osan jopa etukäteen :D Kokonaisuudessaan treenit sujuivat oikein mukavasti, asennot olivat hyviä, käskyjen toteutus nopeaa ja into kova. Perusjuttuja tehtiin, sivulletuloja, seuraamista, jääviä peruuttaen. Lisäksi otettiin muutamia temppuja, lähinnä jalkojen välistä pujottelua ja kahdeksikkoa jalkojen ympäri. Huitomatassut pääsivät näissä vauhtiin, mutta muuten tekemisen into oli kohdillaan. Ihana treenata koiraa, josta iloisuus ja kiinnostus paistaa :)

Yskä alkaa olla parempi, köhinää kuuluu enää harvoin, lähinnä esim. juoksuhepulin jälkeen. Näitä pyrin toki pitämään kurissa parhaani mukaan, mutta huskyn kanssa se on helpommin sanottu kuin tehty... Antibiootteja on vielä pariksi päiväksi, sitten alkaa tauti toivottavasti olla nujerretta. Vähintään viikon verran pyrin kuitenkin pitämään kiinni tämän hetken liikuntarytmistä, jossa ei juoksemista tai riehumista ole. Saapi nähdä, miten toteutuksen käy ;)

ps. Otin muutaman kesäisen kuvan Enteestä, mutta siinä missä kamera, nelijalka ja omistaja ovat Hämeenlinnassa, on kuvien siirtopiuha Lahdessa... Yritän siis muistaa päivitellä kuvat tähän perään myöhemmin!

"Hei, mä oon ihan terve jo!"

2011-05-30T21:20:00.002+03:00

Otsikko kuvaa Enteen yhtä ja ainoaa ajatusta tällä hetkellä. Omasta mielestään Eps voi oikein mainiosti riehua, leikkiä, jahdata kissoja, vaania oravia... Listaa voisi jatkaa loputtomiin, kunhan tekeminen vaan vaatii sykkeen nousua ja mieluusti edes muutamaa juoksuaskelta. Eli kyllä, pulassa ollaan pian!

Eilen hain lainaan Canny Collar -kuonopannan, jotta sain edes jonkun tolkun noihin kävelylenkkeihin. Ennehän alkoi jo paahtaa miljoonaa eteenpäin aina ulos päästessään, eikä vetämään tottunut koira tietenkään ymmärtänyt käskyjä kulkea rauhassa... Nyt ulkoillaan siis kuonopannan kanssa, ja se pitää kuin pitääkin ipanan edes jokseenkin kurissa. Paitsi, jos kissa sattuu sopivasti juoksemaan kuonon edestä.

Piakkoin täytyy kyllä yrittää ottaa päiväohjelmaan vaikka pieniä tokohetkiä, että tuota virtaa saa purettua edes johonkin! Rauhallista tekemistä on käytännössä mahdotonta keksiä, koska Enne innostuu silmittömästi kaikesta. Yksi vaihtoehto voisi olla, että testaisin naminpiilotusta, josko tuo malttaisi vaikka keskittyä nenän käyttöön - edes hetkeksi.

Yskiminen on laantunut huomattavasti heti antibioottikuurin alettua, mutta edelleen Enne saa välillä kunnon yskä- ja oksennuskohtauksia. Pelkään koko ajan, että tekemämme lenkit ovat turhan rankkoja/reippaita/pitkiä/jotakin muuta... Vaan minkäs teet, pakkohan tuota on edes jotenkin liikuttaa! Toivottavasti vaan vältytään jälkitaudeilta, niitä tässä eniten taidan tällä hetkellä pelätä :/

Toipilas

2011-05-26T19:37:00.002+03:00

Kylläpä muuttuu taas nopeasti asiat tässä elämässä...

Eilen niin innokas ja aktiivinen koira alkoi iltasella saada ihmeellisiä kohtauksia. Ihan kuin ei olisi saanut ollenkaan henkeä, vaikka hullunlailla yritti. Kohtauksia tuli useita, ja ne päättyivät aina oksentamiseen - tai yritykseen ainakin. Kestoltaan ne vaihtelivat, mutta eivät mitenkään hirmuisen pitkiä olleet kuitenkaan. Yöllä sama meno jatkui useita kertoja tunnissa, välissä Eps sai sentään vähän nukuttua rauhassa. Aamua kohti kohtaukset tihenivät, ja kahdeksalta olinkin puhelin kädessä valmiina soittamaan ensimmäiseen eläinlääkäriin. Valitettavasti ykkösvaihtoehtoni avasi ovensa vasta klo 12 ja toiseenkin ensimmäinen vapaa aika olisi ollut 14.30. Kolmannesta tärppäsi, ja Enne pääsi diagnosoitavaksi. Tällä kertaa olin itsekin kartalla tilanteesta ja epäilyni oli oikea - kennelyskä! Alkuoireet olivat vain sen verran hämärät, että halusin varmistua diagnoosista. Mistä tuo pirulainen on Enteeseen iskenyt - ei ole tietoa. Kahtena kisakautena ollaan vaivalta säästytty, vaikka tauti on iskenyt lähes epidemiaksi asti - ehkä nyt vain ole Enteen vuoro.

Antibioottikuurin ipana sai, ja nyt koitetaan elellä rauhallisesti. Kävellä saa normaalisti, mutta ainakaan tänään Enteestä ei ole ollut lenkkikaveriksi lainkaan - innostuessaan alkaa lima nousta keuhkoista samantien... Katsellaan ja odotelleen.

Herra Hepulin kaukopalkkatreenit

2011-05-25T20:45:00.002+03:00

Enne oli tänään, kuten muutamina muinakin päivinä, vielä normaaliakin energisempi. Päätin yrittää kohdistaa tämän energiatulvan kaukopalkkatreeneihin.

Ensin otettiin sivulletuloja. Hienosti teki, asento oli oikea ja asenne mahtava. Vapautuksesta syöksyi namille. Ymmärtää siis homman tämänhetkiset juonen.

Liikkeestä maahanmeno napakka ja hyvä.

Liikkeestä seisomisessa lähti ihan kunnolla ryysimään eteenpäin (nami takana), fyysisesti pakotin takaisin sivulle, jonka jälkeen toimi hyvin. Pysähtyy välittömästi, ei askella. Päätää käänsi kyllä ensimmäisellä kerralla rajusti taakse (...se nami...), mutta nopeasti tajusi jättää hölmöilyn.

Kaukokäskyinä istu-maahan -litaniaa, toimi ihmee hyvin - ei kuitenkaan olla treenattu aikoihin tätä! Kerran siirtyi lattialta matolle, mutta sekin ilmeisesti tassujen liukumisen takia. Muuten mainiota.

Saatettiin tehdä muutakin, mutta nuo sentään muistan vielä ;) hyvä tästä tulee, kunhan saadaan palkka riittävän vahvaksi ja sitten kestoa pidennettyä.

Kymmenen kaukopalkkausta

2011-05-23T18:13:00.002+03:00

Jeps, tänään oli vuorossa kaukopalkkaustreenin 2. osa. Kamalan pitkä välihän näille kahdelle ensimmäiselle tuli, jatkossa koitan tiukentaa tahtia opettelussa!

Päätin jo etukäteen, etten ahnehdi tämän päivän treeneissä. Niinpä sulatin Enteelle yhden lihapullan, jonka jaoin kymmeneen osaan. "Treenit loppuvat, kun lihapulla loppuu" oli päivän motto.

Nami lattialle pakastinpurkin kannen päälle ja koira kontaktiin. Riemuhan siitä repesi, kun pieni pääse tekemään ja toimimaan - ja olikin oikein pätevä tänään, joskin hieman hepuloiva. Sivulletuloja, lyhyttä seuraamista, maahanmenoa - aina palkka heti liikkeen (eli erittäin lyhyen hetken) päätteeksi kannelta. Pari kertaa yritti intopiukassa varastaa, mutta nätisti uskoi ja teki mitä käskettiin.

Lopuksi otin testiluontoisesti liikkeestä seisomisen peruuttamalla itse koiran edellä (nami koiran takana), pysähtyi heti kuin napista, pysyi eikä ottanut askelia! Jes, tätä aletaan treenata tästä eteenpäin vain ja ainoastaan takapalkalla (ja seuraavassa päivityksessä voitte lukea, miten huomaan tämä olleen huono idea ja aloitetaan taas alusta...)!

Hei me juostaan miljoonaa!

2011-05-21T08:33:00.003+03:00

Mitä saadaan, kun kuvataan pokkarikameralla kahta miljoonaa juoksevaa koiraa?

Kyllä, päättömiä, jalattomia, hännättömiä yksilöitä. Pimeitä, ylivalottuneita, tärähtäneitä kuvia. Oli siellä joukossa sentään muutama sellainenkin, missä molemmat koirat näkyivät edes suunnilleen kokonaan... Vaan ehkäpä nuo epämääräiset ja puutteelliset kuvat kertovat paremmin kaverusten tunnelmista - eivät nimittäin kovin montaa hetkeä olleet paikallaan ja käyttäytyneet sivistyneesti. Ensi kerralla voisin kyllä koittaa muistaa ladata tuon järkkärin akun kuitenkin... ;)

Kaukopalkkaus vol. 1

2011-05-17T11:27:00.003+03:00

Vihdoin sain itseäni niskasta kiinni, ja aloitin kaukopalkkatreenit Enteen kanssa. Minullahan ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta kaukopalkkauksesta, joten saapi nähdä miten tämän parivaljakon käy :D

Kaukopalkan haluan opettaa Enteelle tokoa ajatellen. Koska kyseessä on husky, todennäköisesti sen mielenkiinto tekemiseen namien puuttuessa alkaa jossain vaiheessa laskea. Niinpä päätin opettaa sen kaukopalkkaukseen, jossa lopulta palkka tulee vasta kaikkien tokoliikkeiden suorittamisen jälkeen. Tähänhän toki menee aikaa, mutta ehkä me joskus päästään tavoitteeseen saakka :)

Ensimmäinen oppitunti alkoi koirapuistossa. Tarkoituksenani oli ottaa ihan perinteiset treenit, mutta ympäristön tarkkailu ja puiston hajut verottivat Enteen mielenkiintoa hyvin paljon. Näin ollen päätin muutaman hassun seuraamisen ja maahanmenoyrityksen jälkeen testata, mitä ipana sanoo erilaisesta treenailusta. Palkka penkin reunalle odottamaan, herkun perään kiehuva koira sivulle ja pientä tekemistä. Tässä tapauksessa se tarkoitti muutamaa sivulletuloa liikkuen, josta vapautus palkalle. Tuntui toimivan.

Kotona jatkettiin harjoitusta. Pakasterasian kansi lattialle, lihapulla sen päälle ja koira hanskaan. Sivulletulot ja lyhyet seuraamiset toimivat niin hyvin, että päätin ahnehtia: liikkeestä seisominen, liikkeestä maahanmeno. Ja mitä ihmettä - molemmat toimivat! Jopa liikkeestä seisominen pelitti ihan oikeasti! Palkasta poispäin liikuttaessa alkoivat haasteet, mutta niistäkin selvittiin kohtuudella. Selvästi huomaa, että Enne kiehuu (totta kai, ensimmäinen treenikerta vasta!) namin perään, mutta malttaa silti tehdä - ja mikä tärkeintä, pysyy kontaktissa!

Tästä jatketaan. Alkuun lyhyillä ja simppeleillä pätkillä, joista pääsee heti palkalle. Pikkuhiljaa pidennetään kestoa ennen palkkausta, sitten lisätään liikkeen vaativuutta. Loppujen lopuksi pystytään toivottavasti jo yhdistämään liikkeet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tai sitten tajutaan, ettei homma nyt vaan pelitä näin, ja palataan takaisin lähtöruutuun.

Jumitusta

2011-05-16T19:30:00.003+03:00

Enne pääsi tänään pitkästä aikaa hierojan käsittelyyn. Varsinaisia oireita ipanalla ei ole, mutta halusin kuulla hierojankin mielipiteen selän jumitusten ja muiden varalta. Eikä ollut yhtään huono idea, jumejahan nimittäin löytyi! Enne tosiaan oireili selkäänsä rekikauden alettua, mutta vaiva saatiin kuriin hieronnalla ja venyttelyllä, eikä oireita sen jälkeen ollut.

Alkuhieronnassakaan ei löytynyt mitään ihmeellistä, eikä Enne näyttänyt kuin tyytyväiseltä saatuaan jonkun jakamattoman huomion itselleen ;) Hieronnan edetessä reagointi kuitenkin alkoi - ja lopulta oli melkoisen vahvaakin jo. Ongelmana joko iskiashermo tai syvällä olevat, totaalijumittuneet lihakset. Kamalasti tuota ei saanut avattua näin yhdellä kerralla, joten ainakin alkuun Enne pääsee nauttimaan (tai "nauttimaan") hieronnasta jopa viikottain.

Muutoin Enne oli kunnossa, keskeltä selkää löytyi jumi, mutta siihen ei reagoinut yhtä vahvasti kuitenkaan. Erityiskommentin sai Enteen venyvyys, tuota kun saa venyteltyä vaikka sun miten :)

Paha, pirullinen piski

2011-05-13T21:47:00.002+03:00

Ollaan taas saatu (tai no, yritetty) treenattua pariin kertaan tokoa. Ensin keskiviikkona tokoiltiin Suvin seuratessa vierestä, mutta nämä treenit loppuivatkin hyvin nopeasti... Enne katseli ennen aloitusta läheiseen ryteikköön, mutta ajattelimme sen katsovan lintuja. Otin muutaman lyhyen seuraamisen ja kontaktiharjoituksen, joiden jälkeen oli vuorossa luoksetulo. Tai no, suunnitelmissa ainakin... Enne lähti nätisti tulemaan luokse, kääntyi kesken matkan ympäri, syöksyi ryteikköön ja pian matkaa jatkavat peräkanaa JÄNIS ja Enne. Hieno homma, sinne sitten lähti se koira. Jäin itse treenipaikallemme odottamaan Enteen mahdollista paluuta ja Suvi lähti kävellen etsimään ipanaa. Sieltähän se oli löytynyt, mutta kiinni ei ollut meinannut antaa... Kymmenisen minuuttia taisi olla poissa, eikä mitä ilmeisimmin saanut pupusta kiinni (ihme kyllä, Enne nimittäin lähti miljoonaa eikä jänis todellakaan näyttänyt juoksevan niin nopeasti, että ehtisi pois alta). Arvannette, ettei treenauksesta tullut tämän jälkeen enää mitään. Muutama seuraaminen ja maahanmeno saatiin tahkottua, mutta eipä niissä kehumista ollut.
Treenipaikallamme oli lapsille tarkoitettu tasapainopuu (kuten nimityksestä voi päätellä, en todellakaan tiedä ko. vempeleen oikeaa nimeä). Ajatuksena tuolla puulla siis on se, että lapset kävelevät tasapainoillen sen päästä päähän, ja puu itsessään heiluu sivusuunnassa. Tästähän piti ottaa liikealustaherkän Enteen kanssa ilo irti agilityn keinua ajatellen ;) Ihmeen vähän Enne keikuntaa pelkäsi, joten ehkä meillä on toivoa keinunkin suhteen...

Eilen otettiin sitten tokotreenit edes hieman paremmalla menestyksellä. Seuraamisissa Eps edisti, mutta hidastaessa korjasi itse paikkansa. Liikkeestä maahanmeno toimi kahdella ensimmäisellä kerralla, sen jälkeen ei enää. Ilmeisesti alkoi väsymys ja keskittymiskyvyn puute painaa kesken kaiken... Liikkeestä seisomisia saatiin otettua muutama ihan ok, kyllä tämäkin saadaan kuntoon kursittua :) Paikkamakuu ok, kerran nousi, mutta siihenkin syynä olivat ympäristön runsaat häiriötekijät. Luoksetulot nättejä, tule l-u-j-a-a ja herkästi päin, mutta malttaa silti tulla sivulle eikä jatka rallailua ympäriinsä.

Loppuun Enne sai vielä juosta tennispallon kanssa, ja sehän oli tietysti huippujuttu. Nätisti se pysyy pallon kanssa lähellä, kun ei mitään äääääärettömän mielenkiintoista tule eteen. Osaapa E nykyään tuoda pallon jo takaisinkin (joskaan ei käteen päinkään, mutta eteeni kuitenkin)!

Aivot hoi!

2011-05-08T12:26:00.002+03:00

Tänään tokoiltiin taas Ainon ja Petran kanssa. Heti alkuun Enne oli täynnä virtaa eikä kiehui keskittymisen yli. Sitten tapahtui jotakin, ja koko koira sääti ihan omiaan - haisteli maata, ei kuunnellut, ei istunut sivulle jne. Vaan siitähän se lähti taas rullaamaan, kun saatiin otettua yksi luoksetulo ja koira liikkeelle. Juokseminen on näemmä meillä päin apu kaikkeen.

Paikkamakuu otettiin kuitenkin ennen tuota luoksetuloa, ja se nyt oli mitä oli... Enne haisteli, kääntyili ja katseli maisemia maatessaan. Kerran nousikin, jonka jälkeen palautus ja vähän lisää makuuta, siitä palkka. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut varsinaisesti levoton tai yrittänyt varastaa hepulijuoksuun, siitä plussaa.

Seuraamisessa poikitti aluksi pahasti. Paikka oli hakusessa, koira vinossa, pahaa edistämistä... Siinä vaiheessa Petra huomautti, että kaipa se koira nyt poikittaa ja edistääkin, kun OIKEA käsi on namikäsi. Niin, totta, vaan eipähän ole käynyt itsellä mielessä! Palkkahan Enteelle tulee siis suusta, mutta oikealla kädellä otan namit taskusta ja laitan suuhun, oikea käsi haisee nameille, namipussi on oikeassa taskussa, jos annan palkan kädestä, on käytössä oikea käsi... Ja sitten ihmettelen, kun koira kulkee vinossa, kun ei muuten nää sitä pirun oikeaa kättä!! Namipussi siirtyi siis vasempaan taskuun ja aloin laittaa namit suuhun vasemmalla kädellä ja kas - heti paranee suoritus! On se kumma, että tällaiseenkin tarvitaan toinen ihminen sanomaan asiasta, ennen kuin itse tajuaa...

Luoksetulot hyviä, nopeita ja Enteelle selvästi on selvillä, että tavoitteena on tulla sivulle. Ihmeen hyvin malttaa siinä vauhdin hurmassakin hidastaa ja edes yrittää tähdätä oikealle paikalle.

Liikkeestä maahanmeno ok, kunhan Eps vaan malttaa kuunnella käskyn. Tänään onnistui kuitenkin jo yksi makuu vauhdin hidastamisella, mutta ilman pysähtymistä. Vähän Enne pyrkii jäämään vinoon, mutta sekin varmaan on tuon oikean käden käytön aiheuttama ongelma - aiemminkin olen palkannut kädestä maahanmennessä.

Liikkeestä seisomista tehtiin peruuttamalla pari kertaa. Enne ei tästä liikkeestä erityisemmin pidä, mutta pysähtyi ja pysyi nätisti. Jokin tuolla takaraivossa kyllä varoittelee, että tämän kanssa tulee vielä ongelmia...

Loppuun vielä leikkihetki Ainon kanssa, ja nyt on vieressä tyytyväinen ja hiekkakuorutettu koira - tokihan joku ikivanha pituushyppypaikka on loistava leikkipaikka nelijaloille ;)

Aurinko!

2011-05-07T18:56:00.002+03:00

Tänään on koko päivän ollut aivan mahtava ilma, joten suuntasimme Enteen kanssa lähimetsään lenkille. Alunperin olisin kovasti halunnut korkata kevään retkikauden kunnolla, mutta viimeisten menneiden ja seuraavien tulevien päivien tuskaiset aikataulut muuttivat mieleni... Niinpä lenkkeiltiin ihan kotikulmilla, ja hyvä päätös olikin! Alkumatkasta annoin Entsun pinkoa miljoonaa lähipellolla, minkä jälkeen suunnattiin metsään. Eipä ehditty kuin pellolta tielle, kun tajusin pellolla jo olevan toisen koiran. Sehän olikin tuttu Gisse-setteri! Pojat juoksivat ensin hetken pellolla, ja suuntasimme sen jälkeen yhdessä metsään. Metsälenkin jälkeen sitten juoksivat vielä hetken pellolla, ja kyllä vaan oli kotiin päästessä tyytyväinen koira mukana :)

Tänään myös Enne totesi ilmojen lämmenneen niin, että kesäinen viilentymisrituaali tuli aloittaa jo ennen metsään pääsyä. Totta kai tarkoitukseen valittiin mutaisin mahdollinen oja, jota vielä kaivettii mutahoidon takaamiseksi. Enteellähän on tapana mennä makaamaan mihin tahansa märkää muistuttavaan paikkaan lämpimillä keleillä, ja näemmä nämä riemun hetket alkavat jo olla käsillä...

Omien aikataulujeni seurauksena treenailut ovat jääneet hävettävän vähiin, mutta huomenna tarkoituksena olisi päästä tokoilemaan Petran ja Ainon seurassa. Sen jälkeen Eps pääseekin taas muutamaksi päiväksi Hämeenlinnaan hoitoon, kun omistajansa juoksee töiden perässä kahdessa eri paikassa aamuvarhaisesta yömyöhään... Onneksi tämä elämänrytmi alkaa tasaantua ihan oikeasti parin viikon päästä, josko sitten alkaisi treenailukin taas maistua tosissaan!

Laiskuus loppuu!

2011-05-03T11:40:00.003+03:00

Vihdoinkin me tehdään oikeasti jotain! Omat aikataulut, väsymys ja mitä-ilmeisimmin-allergiaoireet ovat vieneet voimat treenaamiselta, ja ollaankin viime aikoina tehty hävettävän vähän mitään järkevää. Tänään sitten ryhdistäydyttiin, ja lähdettiin Petran ja Aikun kanssa tokoilemaan.

Alkuaika oli järkyttävää. Enne keskittyi tasan kentän vieressä olevaan metsään, kentän laidalla lentelevään varikseen, ilman tuomiin hajuihin... - no, ylipäänsä kaikkeen muuhun kuin omistajaansa saati lihapulliin. Tovi siinä sitten jankattiin ja säädettiin, ja löytyihän se oikea vaihde lopulta!

Seuraaminen aika kamalaa. Poikittaa rajusti kuumuessaan, ja innostuessaan alkaa hyppiä (!?). Omasta mielestänihän tuo oli vain söpöä, mutta ehkä pitäisi oikeasti alkaa hakea jo sitä oikeaakin seuraamista :D No, olihan se paikoitellen ihan nättiäkin, joten siitä palkka. Pitäisi alkaa treenata enemmän sitä vasemmalle kaartuvaa seuraamista, asento on siinä parempi.

Paikkamakuu oli yllättävänkin hyvä. Pysyi pääsääntöisesti hyvin, pari kertaa nousi erikoisemmissa tilanteissa (Aino haukkui tai riehui kovasti). Hyvää treeniä kuitenkin, ja selvästi Enne huomasi noustuaan, että nyt ei mennyt ihan putkeen... Palautin sen ilmeettömästi takaisin paikalleen, jäi ja pysyi nätisti. Aikaa en ottanut, mutta saatiin useampi vähän pidempi onnistunut pätkä. Loistavaa! Paikkamakuuseen sotkettiin myös liikkeestä maahanmenoa, ts. käskin koiran maahan (ja ei muuten taaskaan mennyt liikkeestä sivulla ollessaan! Edestä laski heti nätisti kyllä) ja annoin maata siinä seisten tai kävellen itse lähistöllä. Ekaa kertaa testattiin myös se, että seisoin takana, mutta Aino oli huomattavasti ohjaajaa kiinnostavampi, joten nätisti makasi vilkuilematta taakse.

Yksi liikkeestä seisominen edestä käskyttäen. Pysähtyi, mutta varmuutta tähän tarvitaan rutkasti lisää!

Luoksetuloja treenattiin useampi. NYT alkaa homma näyttää siltä, miltä kuuluukin! Tai no, eihän se ole mitään oikeaan suuntaankaan, mutta... :D Tulee vauhdilla, eli raviongelma on poistunut. Sivulle tulee kyllä, mutta kovan vauhdin seurauksena menee yleensä ensin sen pari metriä ohi... Tänään myös kiersi kerran takaa sivulle - ja näinhän meillä ei koskaan ole tultu sivulle. No, päätyi oikeaan paikkaan kuitenkin, joten... Enne on selvästi alkanut yhdistää istumaan jätön ja sitä seuraavan juoksumahdollisuuden. Ihmeen hyvin se kuitenkin pysyy, tänään jätin istumaan, kävelin melko kauas ja käännyin, Enne oli lähdössä, mutta ennen kuin ehdin mitään sanoa, takapuoli palasi maahan "aijoo, käskyä ei tullu vielä"-ilmeen saattelemana. Tästä palasin palkkaamaan, ja varsinainen luoksetulo sitten vähän lyhemmällä matkalla. Taisi se sitten pari kertaa päästä nousemaankin, niistä palautus istumaan ja uusi (onnistuneempi) yritys.

Lisäksi otettiin ihan vaan kävelyä ympäri kenttää käskyllä "lähellä". Käytännössä Enne siis kulki parin metrin päässä minusta määräämääni suuntaan eikä saanut hillua omiaan. Ekaa kertaa treenattiin tällaista, ja hyvin toimi. Muutaman kerran sai vähän painokkaammin käskeä Ainon juostessa kentän laidalla houkuttelevasti, mutta kertaakaan ei sinne karannut. Hienoa :)

Lopuksi vielä ipanat juoksivat keskenään miljoonaa, ja hauskaakin hauskempaa oli.

Ihan mahtavat treenit, lisää tällaisia, kiitos!

Malli-Enne

2011-04-28T11:06:00.005+03:00

Reilu viikko sitten meille tarjoutui uskomaton tilaisuus: mahdollisuus saada studiokuvat Enteestä! Kyseessä olisi siis valokuvaajaopiskelijan projekti, johon kaivattiin koiramalleja. Tartuin tietysti tilaisuuteen, ja Enne pääsi poseeraamaan kameran eteen. Ihmeen hyvin se onnistuikin, vaikka kauhukuvissani koko kuvausstudio tuhoutui Enteen hepuleiden seurauksena :D

Tässä kuvausten satoa, kaikkien kuvien © Jasmin Rauha

Tuhannet kiitokset Jasminille upeista kuvista! :)

Ruovesi RN 25.4.2011

2011-04-25T21:07:00.002+03:00

" Rotutyyppi hyvä. Tänään karvattomassa kunnossa, tekee heikon ja hintelän vaikutelman. Pieni kapea pää, mutta sopii kokonaisuuteen. Pitkä hyvä kaula. Hyvä selkä. Hyvät rinta ja raajat. Luustoltaan koiran tulisi olla vankempi. Liikuu, esiintyy ja esitetään hyvin :) "

Tuloksena KÄY H ja mielenkiintoisimmat kommentit pitkään aikaan (kuten tuo arvoteluun kuuluva hymiökin jo kertoo)...

Koko touhuhan alkoi siten, että tuomarin ensimmäinen kommentti (ennen kuin ehti edes kunnolla luoksemme) oli, että "se ei taida olla oikein karvassa. Tuot sen uudelleen näytille, kun on kunnon turkki!" No, mikäs siinä sitten, tätä aavistelinkin jo :D

Sen jälkeen juostiin, ja siitä seurasi kommentti "ei viitsi enempää juoksuttaa, esittäjä on niin hintelä", sen jälkeen kehätoimitsijan kommentti "lähtee muuten pian tuulen mukana!". Sen jälkeen päästiin itse asiaan, mutta vähän kyllä koiran arvostelun vierestä sekin ..."tässä on täydellisesti esitetty koira, oot varmaan saanu tehdä paljon töitä että se esiintyy noin? Toista se on niillä metsämiehillä, jotka vaan nostaa koiran tohon eikä kato miten se seisoo!"

Että sellainen näyttely meillä :D Kyllä sai hyvät naurut hetkeksi noista kommenteista!

(Lisäilen muutaman kuvan, jahka jaksan etsiä kameran ja siirtopiuhan kaikkien tavaroiden joukosta...)

Pääsiäis-ageilut

2011-04-23T21:24:00.003+03:00

Tänään treenattiin pienellä huskyporukalla agiliitoa Lohjalla. Kivat treenit, joskaan eivät menneet osaltamme ihan putkeen...

Ensin muut aloittivat 2005 vuoden kisaavien Agirotu-radalla - sillä samaisella, jolla starttasin itsekin Torniossa Kuisman ohjaksissa! Oman polveni vuoksi en pystynyt itse tekemään koko rataa, vaan kehittelin siitä meille sopivia pätkiä. Tai no, tarkoitus oli suorittaa pätkiä, mutta Enne oli "hieman" eri mieltä. Ipana kävi niin kuumana, että pystyi keskittymään tekemiseen tasan yhden esteen verran. Sen jälkeen oli vuorossa riemuhepuli, jossain vaiheessa taas se yksi este, hepuli, este, hepuli... Saatiinhan ne pätkät lopulta säädettyä, mutta ei se nyt ihan putkeen mennyt :D

Toisena rakensimme ohjausharjoituksia ajatellen radan, jossa oli A-este keskellä, ja kaksi hyppyestettä A:n kummallakin puolella rinnakkain, ikään kuin X:n mallisesti (hypyt kohti A-estettä). Tavoitteena oli ohjata koiraa siten, että hypyt otettiin ristiin (A-este suoritettiin välissä), mutta A-esteen ohjaus tuli tehdä kummallakin kerralla samalta puolelta A:ta (ts. eri käsillä). Alku meni jälleen hepuloidessa, mutta tällä kertaa saatiin jotain tolkkuakin hommaan. Tosin, eipä se "rata" niin helppo ollut kuin kuvittelin! Tätä on olemassa itse asiassa videomateriaaliakin, mutta sen julkaisukelpoisuus onkin sitten toinen juttu... Täytyy nyt katsoa, josko saisin ne ladattua tänne asti, ihan vaikka vaan päivän vitsiksi ;D Mutta itse suorituksesta sen verran, että Enne pystyy uskomattomiin suorituksiin, vaikka ohjaaja sähläilikin ihan omiaan. Tehtäväksi siis oman kehon hallinnan treenaamista ja raajojen käytön ymmärtämistä!

Loppuun otettiin vielä vauhtisuora, jossa ajatuksena oli irtoaminen. Tämä ei sujunut Enteeltä millään. Hyppäsi yhden hypyn, sen jälkeen kiersi loput ja juoksi suoraa kohti palkkaajaa. Säädettiin ja väännettiin, mutta ilmeisesti väsymys alkoi painaa Ennettä siinä määrin, ettei touhusta tullut mitään. Kerran otettiin suora niin, että juoksin itse täysillä Entee rinnalla, silloin suoritti esteet hyvin (ja polvi voi suoran jälkeen vähemmän hyvin...). Lopuksi vielä puomi, hyppy, hyppy takaa kiertäen (tässä kohtaa siis u-käännös), ja kaksi tai kolme hyppyä suoraa. Näillä hypyillä alkoi jo irrota paremmin, ja tähän onnistuneeseen pätkään oli hyvä lopettaa.

Muistettavat asiat tällä hetkellä mielessä:

- kontaktien ylösmenot. Paukkuvat tehokkaasti, täytyy kiinnittää huomita näihin. Alastulot ottaa paremmin, kunhan on hanskassa esteellä.

- Enne näemmä osaa pöydän ja pituusesteen :D

- pujottelu ok, samoin hypyt.

- keinua treenattiin pikkukeinulla, liike selvästi ahdistaa Ennettä, mutta samoin tekee pysähtyminen keskelle estettä. Täytyy taas ottaa harkinnan alle tuon opetus...

- ne omat liikkeet: Enne seuraa uskomattoman tarkasti jokaista liikettäni. Myös niitä vääriä ja tahattomia liikkeitä. Kehonhallinta ja ohjauskuviot täytyy siis saada kuntoon!

Kotitokoa

2011-04-18T12:16:00.002+03:00

Eilen harrastettiin olohuonetokoa.

Seuraaminen nättiä, asento ja paikka hyvä.

Liikkeestä seisomista peruuttamalla, hyvin pysähtyi ja pysyi.

Luoksetulon jättöä, ts. että koira jää istumaan, vaikka itse lähden kävelemään. Hyvin jäi ja pysyi, vaikka kävin piilossa (harjoite tosin ei ollut kovin pitkäkestoinen, kerrostalokaksiossa kun ei kamalasti tuota matkaa ole piiloon ;D).

Lisäksi treenattiin kosketusta alustan kanssa. Näyttää siltä, että Enne alkaa ymmärtää jutun juonen, ainakin se asettui jo muutaman kerran nätisti seisomaan etujalat alustalla. Tosin sen lisäksi se yritti kantaa alustaa mukanaan, hyppi sen päälle ja pyöri ympyrää näkemättä koko alustaa... Tajuaa tai ei tajua, ota siitä nyt selvää :D Loppuun otettiin alustatreeniä vielä niin, että kävelimme rinnakkain kohti alustaa, ja hieman ennen sitä annoin käskyn. Enne ei ihan ollut mukana, mutta sähelsi tehokkaasti vaikka sun mitä temppuja. Saatiin lopulta onnistunutkin suoritus, siihen oli hyvä lopettaa.

Tänään treenattiin sitten ulkona aurinkoisessa tuulessa. Mitä ilmeisimmin tuuli toi hyvinkin herkullisia hajuja Enteen nenään tai ipana ei muuten vaan ollut kovin motivoitunut (luuli ilmeisesti pääsevänsä lenkille, joten treenailu ei ollut kovin kiva vaihtoehto...).

Seuraaminen nappiin! NYT se asento on hyvä, ei edistä eikä poikita. Miten sen saa pidettyä tällaisena?! Huomasin myös, että seuruutin tänään hitaammin kuin yleensä, liekö tässä ratkaisu?

Liikkeestä maahanmeno hyvä, kerran tehtiin liikkeestä, muuten peruuttamalla. Peruuttamalla siksi, koska ympäristö kiinnosti niin kamalasti, että halusin ottaa varman päälle. Hyvin toimi.

Liikkeestä seisomista peruuttamalla. Periaatteessa ihan hyvä, pysähtyi ja pysyi, mutta haisteli tuulia enkä ole varma, pysyikö käskyn takia vai siksi, että haistoi sopivasti paikaltaan jotain mielenkiintoista... On se hankalaa.

Palkkana tällä kertaa lihapullat ja tennispallo, jonka kanssa piti muutamat hepuliringitkin juosta. Pallo ei kuitenkaan kovin pitkään kiinnostanut, mutta toimi kuitenkin muutaman kerran ihan hyvin - niin kuin kuvittelinkin.

Muuta ei treenattukaan, kun Enteen ajatukset kerran olivat aivan muilla mailla. Loppuun kuitenkin vielä näyttelykäytöstä: seisominen nätti, samoin juoksu. Jälleen totaaliyllätys, koskahan tuo koira on oppinut ravaamaan nätisti näyttelyhihnassa?! Jos siis hyvä tuuri käy, ei ensi maanantaina välttämättä olekaan luvassa sirkustemppuja kahdelle jalalla ;)

Möllitoko 16.4.2011 - hengissä ollaan!

2011-04-16T15:36:00.002+03:00

Tänään oli vuorossa kauan odottamani ja pelkäämäni möllitoko. Oma jännitystilani oli järkyttävä, en muista koska viimeksi olisin ollut yhtä kauhuissani, jännittynyt ja stressaantunut yhtä aikaa! Ja sehän tietysti näkyi... Enne kävi todella kuumana, kuunteli kyllä, mutta olisi kaivannut jämäkämpää otetta - varmasti stressaantuneisuus tarttui siihenkin: miksi omistaja, jonka pitäisi olla tukena ja turvana, on epävarma eikä tiedä miten toimia?! Vaan selvittiinhän tästäkin koetuksesta. Ei missään nimessä huippupistein, mutta selvittiin. Tällaisia pitäisi ehdottomasti tulla lisää, jotta oman pään saisi kuriin ja järjestykseen...

Tässäpä kuitenkin ne lopputulokset. Ensin liike ja pisteet, suluissa omat kommentit:

- Luoksepäästävyys 10 x1 = 10 (lopussa nousi seisomaan, mutta se tuomari räpelsi aika kauan, eli mun mittapuun mukaan pysyin kyllä hyvin)

- Paikalla makaaminen 10 x1 = 10 (vuosisadan vitsi! Enne jäi makaamaan kai VIIDENNELLÄ käskyllä! Kyllä se sitten pysyi hyvin (palkkasin välissä useampaan kertaan, yksi koira lähti useemman kerran liikkeelle ja sitä vähän pelkäsin, mutta Enne pysyi nätisti. Onneks ei ollu meidän vieressä se liikkuva!), mutta miten ihmeessä muka KYMPPI, kun ei se maahanmeno tosiaan menny ihan kun olis toivottavaa...?!

- Seuraaminen kytkettynä 8 x2 = 16 Kontaktista saatiin paljon kehuja (Se jännitys... Huoh. Seuras ihan hyvin juu, mutta pysähtymiset ja käännökset tuotti ongelmia. Itse seuraaminen oli ihan nättiä, vähän edisti ja poikitti kyllä.)

- Luoksetulo 7 x3 =21 (SE LAUKKASI!! Mutta ei meinannu millään jäädä istumaan, siitä miinukset.)

- Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 x2 =10 (Enne oli ihan muissa maailmoissa, eikä kiinnostunut kyllä pätkän vertaa lähteä liikkeeseen. Jo perusasento haki piiiiiitkään, mutta saatiin sentään suoritettua jotenkin...)

- Seisominen seuraamisen yhteydessä -

- Estehyppy 5 x2 =10 (Täähän nyt oli vuosisadan vitsi, kerran oltiin treenattu koko juttua :D mutta kun piti valita jäävistä ja hypystä kaks, päätin testata ennemmin hyppyä kuin seisomista. Itse asiassa Enne hyppäs hyvin, käskin sen odottamaan, mutta ei ihan pysyny paikkallaan ja sitten hajut vei taas mennessään... Mutta siis siihen treenimäärän nähden ihan loistosuoritus! Vähän kyllä jäi ihmetyttämään se, että liikkeen aikana kehästä karannu koira sai myös vitosen....)

- Kokonaisvaikutus 7 x1 =7 (Jännitin ihan älyttömästi. Siis niin paljon, ettei ollu mitään tolkkua koko hommassa! Ja sehän tietty näky Enteessä... Varsinkin toi liikkeestä maahanmeno oli sellanen, että se selvästi rauhotteli mua haistelemalla, mutta sillähän tietty on ihan päinvastainen merkitys mulle ;D Mutta siis, selvittiin hengissä, Enne ei karannu ja treeni teki varmasti hyvää. Pitäis vaan löytää lisää noita "kisa"mahdollisuuksia, että alkais toi oma pää kestää...)

Yhteensä pisteitä 104.

Nyt voidaankin treeneissä keskittyä myös liikkeestä seisomiseen sekä kaukopalkkaan. Niiden mukaanottoa kun välttelin juuri tämän kisan takia (olin siis jotenkin ymmärtänyt niin, ettei jääviä ja hyppyä tule pakollisina lainkaan, vaikka todellisuudessa niistä valittiin kaksi suoritettavaa liikettä). Lisäksi voisin yrittää ottaa käyttöön ennakoivat, jos vaan pysyisivät mielessä... Täytyy katsoa.

Tätä lisää lauantaina!

2011-04-14T19:48:00.002+03:00

Tämän päiväinen olohuonetoko palautti taas uskon koiraan ja yhdessä tekemiseen.

Seuraaminen nättiä, paikka hyvä ja pysyi suunnilleen sivulla, vaikka itse katsoin eteenpäinkin. Pysähdyksessä tarjosi kerran istumista, jee!

Liikkeestä maahanmeno hyvä, laskeutuminen nopea ja pysyi nätisti maassa. Sivulle palatessa pysyi maassa nousukäskyyn saakka.

Luoksetulo hidas, mutta innokas. Ilmeisesti Enne on blokannut avoistaan mahdollisuuden laukata luoksetulossa :D Otin liikkeen virallisesti, Enne jäi nätisti paikalleen "istu" käskyllä ja ymmärsi, että hakusessa on palaaminen sivulle. Asento oli vähän mitä sattuu, mutta ajatus on hallussa.

Liikkeestä seisomista treenattiin peruuttamalla, Enne pysähtyi tosi nätisti eikä hiipinyt. Asentoa korjasi kyllä, mutta muuten hyvä. Palkka heittämällä, jottei opi liikkumaan vahingossakaan eteenpäin.

Nyt odotan jo ihan hyvillä mielin lauantaita: jos näyttää muuten menevän harakoille, otetaan lihapullat kunnolla käyttöön ja pidetään hauskaa. Ensisijaisena tavoitteena kuitenkin kisamainen treeni välipalkoilla. Ja hauskuushan meillä on kyllä pääosassa aina treenatessa :)

Aina ei voi onnistua...

2011-04-12T13:28:00.002+03:00

Tänään treenattiin tokoa. Tai ainakin yritettiin.

Sovittiin yhteistreenit Petran ja Aikun kanssa lauantaina möllikisojen kentälle. Jo heti autosta otettaessa Enne kurvasi hajujen maailmaan, jossa se olisi pysynyt paljon mieluummin kuin treenannut. Ja sama meno jatkuikin aikalailla koko ajan...

Aloitettiin paikkamakuulla. Jos aiemmin on saanut huumailla Enteen hienoja makuita, nyt tuli totaalipalautus maan pinnalle. "Yäk, maahan on kostea, en varmaan mene maahan!" -> "No jos nyt on pakko, mutten ainakaan laske kyynäriä alas saakka" -> "Ja siis ihan turha kuvitella jättäväs mua tähän makuulleen!" Toisin sanoen heti, kun käänsin selkäni, Enne nousi seisomaan. Eikä muuten meinannut mennä millään maahan, saati pysyä siellä! Taisi olla ensimmäinen kerta, kun oikeasti lähti liikkumaan makuusta omille teilleen. Hyvin kyllä pysähtyi käskystä ja palasi takaisin (eikä mennyt makuuta myös suorittaneen Ainon luokse, jos tästä jotain hyvää pitää löytää!). Mutta oli kyllä vaikeaa, vaikeaa... Loppuun sain lyhyen pätkän, jonka pysyi, siitä palkka. Ainon mennessä autoon otin vielä eri kohdassa uuden makuun, ei ongelmaa - maa kun oli siinä kohdassa kuiva. Kiva treenailla herra hienohelman kanssa.

Otettiin seuraaminen ja liikkeestä maahanmeno Petran toimiessa liikkurina. Yritin kerrankin keskittyä siihen, etten tuijota koiraa, ja mikä on seuraus? No sehän ei seuraa! Tai no, kyllä se nyt jossain siinä vasemmalla puolella hengaili, mutta nimenomaan hengaili. Aina, kun katsoin koiraa, alkoi kunnon toiminta. Hienoa, nyt olen typeryyksissäni opettanut sille tuollaisenkin tavan! No, josko tätä lähdettäisi purkamaan sen kautta, etten ole jatkuvassa kontaktissa koiraan, ja pikkuhiljaa vähennän katsomiskertoja.

Liikkeestä maahanmeno oli nätti, joskin Petran mukaan vähän hidas. Vaan mitä väliä, se meni maahan ja jäi sinne!

Luoksetulo oli onneton, Enne ravasi perässä laahautuvaa hihnaa vältellen. Taisi vaatia uuden käskyn sivulletuloonkin.

Loppuun vielä muutama seuraaminen, ihan ok.

Osittain (no, oikeastaan kokonaan, kuten tavallista) ongelmat menevät ihan omaan piikkiini:
- hermostuin jo paikkamakuusta, ja Ennehän sen vaistosi. Tiesin jo etukäteen makuun vaikeuden noissa olosuhteissa, joten negatiivisuus varmaan paistoi läpi jo ennen liikkeen alkua
- jos olen opettanut koiran seuraamaan vain ja ainoastaan katsekontaktissa, onko ihme ettei se pelitä ilman kontaktia?
- jos unohdan, että Enne välttää perässälaahaavaa hihnaa, en voine syyttää koiraa luoksetulon laadusta?
- jos koiraa ei ole treenattu lumien sulettua kertaakaan ulkona, onko ihme jos hajut vievät sen mennessään (varsinkin kun omistaja on känkkäränkkä hihnan päässä)?
- ja lopuksi: jos oma polvi on pirullisen kipeä, voinee treenailut jättää vähemmälle tai keskittyä ihan vaan kontaktiin ja pikkujuttuihin?

Eli kaikenkaikkiaan Enne toimi ehkä kuitenkin hyvin olosuhteisiin nähden, itse vaan en sitä vielä ole tajunnut ;) Nooo, katsotaan, miten lauantain mölleissä käy!

Vetämätön vetokoira ja miljoonan lihapullan tokot ja agit

2011-04-10T20:44:00.002+03:00

Tänä viikonloppuna treenattiinkin kunnolla!

Ensin lauantaina käytiin valjakoimassa 8 km lenkki. Keli oli lämmin, ja matka siihen nähden ehkä himpun verran liian pitkä, mutta selvittiinpähän takaisin. Alkumatkasta piti taas muutaman kerran pärähdellä - ilmeisesti tuo huono käytös on suoraa sidonnainen parina juoksevaan koiraan... Muuten Enne meni kohtuullisesti, mutta lämpötilan kyllä näki sen tekemisessä. Loppua kohti ipana tuntui parantavan menoaan.

Tänään ajeltiin taas, tällä kertaa vain reilu neljän kilometrin lenkki. Enteelle uusi pari viereen paremman käytöksen toivossa, vaan mitä vielä. Pärinä väheni kyllä (joskin alkumatkasta parivaljakko haukkui juostessaan), mutta niin väheni vetäminenkin. Puoliväliin saakka Enne sentään meni jotenkuten, mutta sen jälkeen molemmat koirat lopettivat tyystin vetämisen. Ei Eps sentään raahautunut mukana, mutta eipä paljon puuttunut... Joko sää oli liian lämmin, Enne ihmetteli mönkijää (taisi ipana juosta ensimmäisetä kertaa pyöräparissa mönkijän edessä) tai sitä ei yksinkertaisesti kiinnostanut pätkän vertaa. Kovasti se ainakin oli kuumuneen oloinen, eli täytyy alkaa tarkkailla lämpömittaria taas sillä silmällä...

Tänään käytiin lisäksi treenailemassa tokoa ja agia. Toko aloitettiin paikkamakuulla. Kolme makaajaa, välit normaalia leveämmät, aika kaksi minuuttia. Palkkasin kolme kertaa, viimeisen kerran (joka ajoittui viimeiselle kymmenelle sekunnille) jälkeen Enne nousi. Siihen saakka pysyi, vaikka ympärillä oli häiriötä. Ihme epeli kyllä, heiluttaa häntää makuussakin :D Nousun jälkeen laitoin sen uudelleen maahan, pidin hetken ja palkkasin.
Seuraamisessa poikittaa, muttei yhtä pahasti kuin aiemmin. Kontakti hyvä ja into kova. Palkkasin alkuun kädestä, mutta vaihdoin suuhun. Poikittaminen väheni heti, mutta innoissaan pomppi muutaman kerran. Muuten oikein hyvä. Palautetta sain jälleen siitä, että katson liikaa koiraa. Tähän pitää oikeasti alkaa kiinnittää huomiota.
Liikkeestä maahanmeno sujuu taas! Ongelmana tällä hetkellä totaalisen vino makuu, mutta Enne laskeutuu hienosti ja jää aloilleen. Vauhtia hidastan edelleen aika rajusti, mutta ehkä sen kautta saadaan varmuutta tekemiseen. Nyt ainakin toimii. Ylipäänsä pitäisi kyllä hidastaa tuota seuraamistahtia...
Liikkeestä seisominen oli aivan kateissa, mutta josko sen antaisi nyt olla ja aloittaisi treenaamisen möllien jälkeen.
Tokon hyppyä harjoiteltiin myös. Nami esteen toiselle puolelle, lähetys, ja palkka vielä perään. Vieteri-Enne yllättäen selvisi hommasta paremmin kuin hyvin, ja yritti pari kertaa ryöstää esteelle! Koitettiin muutama kerta ilman namiakin, näytti tuo pikkuhiljaa ymmärtävän idean.

Agissa otettiin uusina juttuina keinua ja rengasta. Matalaa rengasta muutaman kerran namille houkutellen, ei ongelmaa. Keinulla asetettiin palkka keinulle ja avustaja hidasti keinun laskua Enteen kiivetessä. Ensimmäinen kerta sujui hyvin, sen jälkeen iski epävarmuus ja Enne rimpuili itsensä alas. Saatiin vielä kaksi hyvää toistoa, joihin lopetettiin. Keinu tulee selvästi olemaan meille se kaikista haastavin juttu, johon täytyy todella panostaa.
Pujottelua otettiin pari kertaa, nätisti tuo menee vaikkei taatusti ihan hanskassa olekaan ko. este ;) Pikkuhiljaa voisin koittaa kääntyä etuperin, tällä hetkellä kun ohjaan vielä takaperin liikkuen.

Loppuun otettiin vielä kahden putken ja kahden hypyn sarjaa eri variaatioin. Tavoitteena oli saada pientä "rataa", jossa itse pystyn olemaan mahdollisimman paikallaan (...se polvi...). Enne meni upeasti, irtosi nätisti ja juoksi putkiinkin pelkällä käskyllä. Upea poika! Ihanaa, kun koira tekee innoissaan ja pysyy hanskassa, vaikka vauhti kovenee ja kierrokset kasvavat :)

Minkäänlaista materiaalia mistään treeneistä ei ole, koska olen hukannut kamerani mukanani kulkeneeseen tavarapaljouteen. Huomenna toivottavasti on aikaa purkaa kaikki tavarat tänne Lahteen, ja tiistaina palatessani Hämeenlinnaan, lähtee mukaan vain ne tarvittavat tavarat (ei koko omaisuus, joka näyttää olleen mukanani Kuusamossa).

Tokoilua ja kosketusta

2011-04-08T22:13:00.003+03:00

Jatkoimme kosketusalustatreeniä tänään. Enne osaa näemmä jo yhdistää alustan ja makkaran toisiinsa, joskaan ei ole ihan varma, mitä alustalla pitikään tehdä. Jälleen testattiin alustalle syöksyminen, makaaminen, pureminen... Mutta saatiin onnistuneita etutassujen kosketuksiakin, eli eiköhän se tästä ;) Naksutin olisi kyllä äärettömän kätevä apuväline, vaan kun en ole saanut (eli jaksanut) koiraa ehdollistettua, niin minkäs teet... Tästä jatketaan kuitenkin eteenpäin.

Tokosta treenattiin seuraamisen lopetuksia: perusasento, kaksi-kolme askelta ja päätös. Ja Ennehän istui oma-alotteisesti! Mahtavaa :)

Maahanmenot sujuvia myös sivulla kulkiessa (ilman käskyä), jäi hyvin.

Nyt tuli totaalinen ajatuskatkos, mutta ilmeisesti ei tällä kertaa tehty muuta.

Ainiin, ja jos joku ihmettelee tuota "agility" tunnistetta: laittelen kaikki kosketusalustajutut agilityn alle, kun kerran sitä varten ko. asiaa treenataan.

Pieni Karhunkierros

2011-04-08T10:17:00.020+03:00

Tuossa jokin aika sitten kävelimme Enteen kanssa aamulenkkinä Pienen Karhunkierroksen. Reitin pääsi hyvin kulkemaan ilman lumikenkiä, vaikka alkuun mietinkin lähtemistä ne jalassa. Tässä retkemme kuvin (juu, kuvien määrä voisi toki rajoittaakin, mutta... mitä turhia!):

Myllykoski. Kevään merkkejä on jo ilmassa!

Enne kuuntelee koskea.

Pienellä Karhunkierroksella on opastauluja reitin varrella. Uutena ideana opastauluissa on "elävä kuva": ts. aukko, josta näkee opasteeseen liittyvän maiseman juuri sen hetkisenä.

Reitin haastavin osuus (haastava lähinnä allekirjoittaneen kunnolle): "Tuonne ylös mun siis pitäis jotenkin päästä..."

Muitakin on ollut liikkeellä...

Ei ihan se perinteisin yhteiskuva ;)

Riippusillan ylitys hieman jännitti Ennettä, mutta nätisti poika sillan lopulta ylitti. Sen jälkeen kelpasi taas kuunnella kosken pauhua...

Ensimmäiset kontaktialustatreenit

2011-04-07T16:45:00.003+03:00

Kuten edellisessä postauksessa pohdin, päädyin opettamaan Enteelle alustakosketuksen agilityn kontaktiesteitä ajatellen. Alustana toimi vanha hiirimatto, joka on aivan loistava tähän tarkoitukseen: se kun on "vanhanmallinen", eli ei liu'u kummaltakaan puolelta!

Treeni aloitettiin hepuloivan koiran kanssa sillä, että ohjasin sitä kohti alustaa. Makkara veti puoleensa, syylin olisi ollut kiva kiivetä (kyllä, olin polvilääkärin takia yön poissa, ja Enteen maailma repesi riemusta kun palasin tänään...) tai ihan vaan juosta ympäriinsä. Sivulletuloa ja maahanmenoa tarjottiin (ja oli muuten nättejä, vaikken niitä hakenutkaan!)... Lopulta muutaman toiston jälkeen Enne alkoi ymmärtää, että matolla olleella punaisella lätkällä oli jotain tekemistä homman kanssa. Seuraavat yritykset koskivatkin lähinnä hiirimaton nostamista tai syöksymistä sen päälle makaamaan. No, matto kuitenkin kiinnitti huomion, sekin oli plussaa. Ja kyllähän se oikea ideakin alkoi hahmottua, kun Enne tekemisen innoltaan malttoi kuunnella ohjeitani. Lopulta yritti jo tarjota "vähän sinne päin", joten siihen oli hyvä lopettaa. Nyt treenaillaan tätä kotioloissa, niin eiköhän siitä hyvä tule!

Lisäksi otettiin lyhyt tokoilupätkä: muutama sivulletulo ja kolme seuraamista päättymisineen. Seuraamiset kahdesta kolmeen askelta, ja loppuun siis perusasento. Liikkeen loppu on vielä hukassa (luonnollisesti, kun ei olla sitä treenattu), mutta sekin alkaa varmasti hahmottua pikkuhiljaa.

Kokonaisuudessaan ihana treenihetki, ipanan häntä meinasi irrota ja molemmilla oli ylikivaa. Nyt jännitetään, päästäänkö starttaamaan tokon mölleihin, vai onko emäntä kovasti paljon sairaslomalla silloin...

Koulutusjuonia

2011-04-05T09:42:00.002+03:00

Päivityksiä puuttuu välistä, kerrattakoon tässä lyhyesti viime aikojen tapahtumat:
- Kuusamon reissu sai vihdoin retkensä, kun kiersimme Enteen kanssa aamupuhteeksi Pienen Karhunkierroksen. Siitä oma juttunsa, jahka saan kuvat koneelle (toivottavasti jo tänään).
- Kaksi vetolenkkiä on myös jäänyt raportoimatta, mutta niissä ei juuri kehumista ollut. Koirat olivat löysän oloisia ja Enne pelleili ihan omiaan. Toisen lenkin juoksi kärjessä, toisellakin oli tarkoitus, mutta kun pärinät ja jalan nostelut olivat päälimmäisenä mielessä, siirtyi pyörään, jossa toimikin nätisti. Toisen lenkin alkumetreillä satutin polveni, minkä seurauksena en tällä hetkellä pysty liikkumaan kunnolla. Kuusamosta palattiin siis vajaa viikko liian aikaisin takaisin etelään, koska olen käytännössä kyvytön tekemään mitään "kunnollista". Vietämme siis ainakin hetken vanhempieni hoteissa, jotta Eps saa kunnon lenkit. Sunnuntaina sai ipanasta olla todella ylpeä, muutaman sadan metrin lenkkien jälkeen se malttoi edelleen pysyä housuissaan eikä riehunut kuin viimeistä päivää. Tokihan tämä kostautui eilen huimalla energiamäärällä, mutta selvästi ipana alkaa aikuistua.

Mutta sitten, siihen asiaan: tässä istuskellessa ja treeneistä haaveillessa on hyvä miettiä, miten nykyisestä tasosta jatketaan eteenpäin. Viime viikon agilitytreenit avasivat silmäni oikeasti sille, että koulutsta täytyy miettiä etukäteen ja suunnitella, miten tietyt asiat opetetaan ja miten niissä edetään.

Tokopuolella tiedän jo nyt suurimmaksi ongelmaksi muodostuvan suoritusten keston. Miten saan huskyn toimimaan useamman liikkeen verran putkeen ilman kunnon palkkaa (=nami/lelu/juokseminen)? Harkitsen, että luopuisin käsipalkkauksesta ja sen sijaan ottaisin käyttöön palkka-alustan. Omassa päässäni tuntuisi loogiselta myös koiran kannalta, että palkkaa ei odoteta minulta, vaan ainoastaan lupaa palkan saamiseen. Toisin sanoen käytännössä toteuttaisin tämän niin, että asetan namin alustalle esim. kentän reunalle, otetaan liike, kehupalkka, toinen liike ja lupa namille. Alkuun tietysti jo ensimmäisen liikkeen jälkeen, mutta pikkuhiljaa kahden, sitten kolmen jne. liikkeen jälkeen. Toimisikohan? Koskaan en ole kenelläkään koiralla tuollaista systeemiä testannut, joten saattaa olla ihan tuulesta temmattu koko ajatus! Tavoitteena olisi siis, että vastaavasti kisoissa voin jättää alustan kehän ulkopuolelle, jolloin koiralle muodostuisi selkeä kuva siitä, että nyt tehdään, ja palkka on luvassa myöhemmin. Tai sitten se ryöstää joka välissä alustalle katsomaan, joko saisi jotain... Voisihan tuota ainakin testata, eihän siinä mitään menetäkään.

Agilityssa pitäisi oikeasti miettiä nuo kontaktien opetukset. Tällä hetkellä Enne ottaa kontaktit nätisti, kunhan saan sen esteelle rauhallista vauhtia ja palkattua kontaktilla. Pidemmän päällehän tuo ei toimi millään, vauhtia pitää saada lisää ja irtoaminenkin olisi kiva juttu. Kuisma-huskyn kanssa harrastaessani sille laitettiin nami paperilapun päälle ennen ja jälkeen kontaktin, jolloin se ei yksinkertaisesti päässyt hyppäämään suoraa esteen päälle ja alas sieltä. Ehkäpä jotain saman suuntaista voisi koittaa Entsunkin kanssa... Vaikkakaan en ihan ymmärrä, miten koira lopulta ottaa kontaktit, kun paperilaput hävitetään? Kaipa niitä pienennetään ja lopulta ne katoavat, mutta jäljelle jää silti ehjä suoritus. (Siis ihan oikeasti, kaipaisin sellaista ohjaajille suunnattua agilitykurssia, mitä opetan, miten opetan, miten ohjaan, mitä-missä-milloin-miksi??)

Tosin, jos otan molemmissa lajeissa käyttöön lippulaput, sotkeentuu niiden ajatus taatusti. Ehkäpä siis tokossa käyttöön palkkapurkki ja kontakteille lappuset. Tai jotakin. Nythän tässä on aikaa miettiä, huomenna olen toivottavasti viisaampi polven tulevaisuuden suhteen, mutta normaalista liikkumisesti ei taida lähipäivinä olla tietoakaan.

Treenejä isolla porukalla, agia ilman liitoa ja minitokoiluja

2011-03-29T20:41:00.006+03:00

Miljoona asiaa varmasti unohtuu, ja postauksella tuntuu silti olevan mittaa vaikka miten paljon... No, tässä nyt ainakin osa viimeaikaisista touhuistamme.

Valjakkoajo: Olemme nyt muutaman kerran käyneet ajamassa isommalla valjakolla kaksi päällä. En vaan suostu uskomaan, että jatkuva peräkkäin ajo tekisi hyvää kisoja ajatellen, joten parempi välillä koota kaikki koirat yhteen ja ajaa yhdellä kokonaisuudella... Ensin ajettiin torstaina yhdeksällä koiralla 8 km lenkki ja lauantaina kympillä kympin lenkki. Torstain lenkillä pikku-Ennekin pääsi testaamaan johtajan kykyjään - sehän ei koskaan ollut juossut noin ison porukan keulassa. Hyvinhän tuo pätkä meni, joskin Enne kuumuuksissaan haukkoi lunta. Mutta ei vilkuillut ja eteni mukavaa tahtia - loistava homma! Koko lenkkiä se ei kärjessä juossut, mutta testin vuoksi halusin nähdä, miten se käyttäytyy tuon kokoisen porukan keulilla (viime talvenahan iso porukka sai aikaan sen, että Eps ei juossut mihinkään, vilkuili taakse ja keskittyi parinsa häirintään...).

Lauantain lenkillä ei sitten vaihdeltu johtajia, vaan Enne juoksi koko matkan puolivälissä valjakkoa. Hyvin sujui, vaikkakin lunta haukkoi taas... Pitäisi vaan muistaa se juoton tärkeys tuolle koiralle! Pärinöitä ei ollut kummallakaan lenkillä samoin kuin aiemmin, lauantaina Enne kuitenkin rähähti kaksi kertaa parilleen: ensin kapealla uralla, jossa molempien oli haastava juosta rinnakkain, sen jälkeen täyskäännöksessä, joka ei sujunut kaikkien sääntöjen mukaan vaan sai aikaan valtavan koiramytyn. Selkeästi tuo pärräys liittyi noissa tilanteissa ahdisteneisuuteen - Enne ei koe olevansa osa ko. laumaa ja puolustautuu herkästi joutuessaan ahtaalle. Muutoin häirintäpärinät ja muut huonot tavat ovat jääneet unholaan, tedä sitten miksi. Mutta ehdottomastihan se on aivan upea juttu :)

Tässä vielä muutama kuva lauantain lenkiltä. Hämärän vuoksi kuvat eivät ole laadultaan loistavia, mutta onpahan upea auringonlasku! Lenkiltä on olemassa myös videomateriaalia, mutta sen lataaminen tänne vie niin kauan, että jääkööt toiseen kertaan...

Sunnuntaina tarkoitukseni oli ajella kutosella "mukavan mittainen" lenkki. Vaan kaikki ei aina mene, kuten suunnitelmissa - tällä kertaa "kaikki" voidaan ilmaista myös sanoin "ei mikään". Valjakko ei toiminut niin yhtään, ainoa koira, joka juoksi yhtään johdossa oli Enne (jonka ylensin johtoon katsottuani kahden koiran pelleilyä), mutta muuten lenkki menikin pelleilyksi... Jos kuuden koiran valjakossa YKSI koira juoksee koko lenkin samalla paikalla, ei kaikki taida olla ihan ok.. ;) Nelisen kilometriä oli lopulta lenkin pituus - uskomatonta, mikä määrä ongelmia, säätämisiä ja kaatumisia tuohon matkaan jo mahtuu! Enteen kannalta positiivista oli vastaantulleen valjakon ohitus ja matkan jatkaminen sekä täyskäännöksen tekeminen. Ohitus onnistui yllättävänkin kivuttomasti, vaikka muutama koira valjakossa päätti kääntyä ohitetun valjakon (=omistajansa) perään. Täyskäännöksessä jouduin antamaan useamman käskyn, mutta lopulta Enne uskalsi kääntää parinsa väkisin ja päästiin jatkamaan matkaa takaisin päin.

Tokoilu: Olemme treenailleet lähinnä pikkujuttuja muutaman nakinpalan verran: liikkeestä maahanmenoa, lyhyttä seuraamispätkää, sivulletuloja, liikkeestä seisomista ja kaukokäskyjä. Erityishuomion kohteena ovat olleet liikkeestä maahanmeno ja seuraaminen, muita lähinnä muistuteltu mieleen vanhoilla tekniikoilla eikä opeteltu uutta tai tehty harjoituksista haastavampia. Seuraaminen alkaa taas olla mallissaan. Liikkeen vauhti on ollut t-o-d-e-l-l-a hiljainen, koska silloin pystyn reagoimaan Enteen asennon muutokseen helpommin ja korjaamaan linjan oikeaksi. Palkka - tai vähintään kehu - lentää heti oikeasta asennosta. Tästä sitten pidennetään pätkin. Liikkeestä maahanmeno alkaa myös toimia, joskin itse makuu on usein vino. Pääasia kuitenkin, että koira iskeytyy maahan, vaikka itse jatkaisin matkaa. Jatkamme treenejä ;)

Agility: Eilen kävimme pitkästä aikaa (hassua, miten pitkältä ajalta tämä pari viikkoa tuntuu, kun muistelee viimeisintä treenauskertaa) ageilemassa Koillismaan Koirakerhon treeneissä. Vähän ns. mustina lampaina menimme mukaan, mutta onneksi menimme! Tila oli pieni, eikä siinä juuri mahtunut juoksemaan (mikä oli ohjaajan kannalta erittäin hyvä, koska teloin polveni edellisenä päivänä niin, että pystyin hädintuskin kävelemään kauniisti ontuen). Otimme siis lähinnä erilaisia ohjauskuvioita ja irtoamista. Ja mikäpä olisi meille sen oivallisempaa, näitä kun ei ole tullut harjoiteltua sitten... yhtään :D Enne teki nätisti ja kuuntelikin kohtuullisen hyvin. Nyt pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, koska koira toimisi vaikka miten hyvin, kun vaan ohjaaja toimisi! Kiinnostuneet voivat kurkata täältä ja täältä lyhyet videot sähellyksestämme. Jälkimmäisessä haettiin ihan tarkoituksella tuota käden heilumista, niin hassulta kuin se tuossa näyttääkin... Järjestäisiköhän joku agilityn ohjauskursseja ohjaajille?!

Arkielämää: tässä muutamana päivänä minua on odottanut melkoinen kaaos, kun olen palannut harjoittelupaikastani Enteen luo. Tai no, ei nyt kaaos, Ennehän on rajattu omaan karsinaansa päivien ajaksi, mutta siellä se on myllännyt ihan urakalla. Hämmentävintä on, että ilmeisesti se ei juurikaan pidä ääntä muotoillessaan uudelleen kompostiverkkoja, repiessään peittoaan tai pedatessaan pohjalla olevaa kangasta. Toivon todella, että esimerkiksi tämänpäiväinen episodi johtui melko hektisestä elämästä viime aikoina - laskujeni mukaan kävimme viimeksi oikealla, kahdenkeskisellä hihnalenkillä viikko sitten! Muutenhan Enne on toki päässyt liikkumaan ja tekemään, mutta ilmeisesti se silti kaipaa tekemisen lisäksi "omaa rauhaa".

Sormet sinisenä? Ei enää!

2011-03-26T08:21:00.004+02:00

Tässä vaiheessa, kun neljän sormen päät ovat paleltuneet muissa jutuissa, on hyvä kirjoitella siitä, miten pidän kädet lämpimänä valjakolla ajellessa :D

Viime talvena testasin ensimmäisen kerran Erjan ja Micken ajohanskoja. Kyseessä on siis hanskat, jotka kiinnitetään tarroilla reen ohjauskaareen siten, että ohjauskaari jää hanskojen sisään. Todella lämpimät - ja kätevät! - ajaessa, varsinkin kun alle saa tarvittaessa paksummatkin hanskat.

Sisäinen käsityöihmiseni päätti, että vastaavanlaiset hanskat on saatava. Eipä siinä muuta, kuin jo hyväksihavaitut kappaleet lainaan. Kaavat niiden mukaan, materiaaliksi isän vanha pilkkihaalari ja ompelukone sauhuamaan.

Olen todella kylmänarka käsistäni, eikä riittävän lämpimiä ajohanskoja tahdo löytyä. Lisäksi ongelmaksi on muodostunut koirien valjastaminen ja muut varikkoalueen puuhat, joissa vaaditaan jopa jonkinlaista sorminäppäryyttä. Tämä hanskat helpottavat sitäkin - alle puen lämpimillä keleillä ohuet ratsastushanskat, kylmemmillä koirankarvalapaset. Ajohanskat eivät huku tai putoile lumeen, ja silti kädessä on jotakin suojaamassa. Sopivat ehdottomasti minulle!

Suunnitelmissa on tehdä ensi kaudeksi toiset vastaavat, mutta paranneltuina ;) Loppuun saakka käytetyssä pilkkihaalarissa kun on kulumia väkisinkin, joten josko paukkupakkasille tekisi sitten ihan uudet, erityisen paksulla vuorella varustetut hanskat!

Aurinkoisia rekikelejä

2011-03-23T11:53:00.003+02:00

Aarnivalakioiden jälkeen maanantaina lähdimme Urhon kanssa treenilenkille, Urho vitosella edelle ja minä kisanelosellani perään. Sää oli nätti, aurinko kurkisteli pilvien välistä ja matka taittui rattoisasti. Ajeltiin sitten "vähän" pidemmän kaavan mukaan, matkaa kertyi kaikkiaan arviolta 20 km, kun seikkailimme tutkimassa uusia reittejä. Ja jottei nyt liian helpoksi olisi mennyt, tokihan reitti sisälsi pätkän asvalttitietä ja muita sirkustemppuja vaativia osuuksia - miksi, voi miksi ei ollut kameraa mukana?! Vatsalihakset saivat ainakin kunnon treenin nauramisesta, ja koiratkin olivat melkoisen puhki lenkin päätteeksi. Enne juoksi hyvin, eikä minkäänlaisia typeryyksiä ilmennyt. Tiedä sitten, miksi se pärinä välillä nostaa niin vahvasti päätään...

Eilen oli tarkoituksena tehdä kevyt palauttava kävelylenkki, johon sisällytän hieman lumikenkäilyä. Kevyet ja palauttavat olivat kyllä lenkistä kaukana, kun rämmin itse puoleen reiteen ulottuvassa hangessa ja Enteestä näkyi paikoitellen vain pää - ja tätä jatkettiin tunnin verran... Illalla käytiin vielä lyhyt lenkki, jolla oli mukana myös Vattu-russeli. Hieman huvittava näky tuo parivaljakko kyllä oli toisinaan, kun rinnakkain kulkivat eteenpäin ;)

Tänään kävin sitten ihana ilman innoittamana ajamassa lyhyen, ehkä n. 6 km pätkän kolmella koiralla. Enne juoksi alkumatkan yksin keulassa, sen jälkeen siirsin Taiston pyörästä kaveriksi Enteelle. Nätisti pojat juoksivat yhdessä, vaikka pientä kyräilyä on toisinaan ollut ilmassa. Ongelmia ei kuitenkaan tullut, mutta taisi koko porukka olla vielä vähän jumissa maanantaina lenkistä. Lenkin kohokohtana taisi olla täyskäännös: Enteellä riitti itsevarmuus johtajakaverin kiskomiseen perässä, kun toinen ei ollut käännöksestä ihan kartalla. Hieno ipana :)

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna olisi ajatuksissa ottaa itseä niskasta kiinni myös tokoilun suhteen, josko vaikka lähdettäisiin taas Rukan vilinään treenailemaan...

Aarnivalakiat 20.3.2011

2011-03-20T19:55:00.003+02:00

Lievien yhteysongelmien vuoksi saatte tällä kertaa hyvin tiivistetyn tarinan tämän päivän kisasta: erittäin pehmeä ura, lähtöpaikkana 39/40, ohituksia matkalla kisan jälkeisten laskujen mukaan viitisentoista, ohitukset sujuivat erittäin hyvin, mutta koirat väsyivät loppuajasta rämpimiseen. Tuloksena 14/40 (siperialaisista 14/28) ja REK2.

Porukassa johdossa Veli ja Rekimiinan Sylvi, pyörässä Enne ja Wintry Pocahontas. Kiitos Urholle koirien lainasta sekä Annille, Antille ja Annelle reen kanssa säätämisestä ;D

(Ainiin, ja Nti Musher on mustapolvinen, koska on näemmä päättänyt tehdä jalaksilta polvilleen putoilusta kisoissa tavaramerkkinsä...)

Tokoilua, vetotreenejä ja kisajännitystä

2011-03-19T11:15:00.002+02:00

Lyhykäisyydessään viime aikojen tekemiset ja kokemiset tiivistetyssä muodossa:

Jalaksille olen päässyt kahteen kertaan sitten viime päivityksen. Toinen kerta totaalinen katastrofi, toinen oikein onnistunut treeni. Ensimmäisissä treeneissä valjakossa tappelu (jossa Enne toisena osapuolena) ja koko pakka sekaisin. Loppumatka sujui ihan jees, kun vaihdeltiin koiria valjakosta toiseen ja paikalta toiselle. Enne juoksi kärjessä ja pelleili kympillä. Pinna oli kireällä ja Kiimingin kisan miettiminen sai epätoivon vellomaan koko kropassa. Selvittiin kuitenkin takaisin reissusta, matkaa kertyi ehkä 10 km.

Toinen kerta oli sitten kisaherkistelyä, ts. johtajatesti. Lenkki oli vitosen luokkaa ja ajoin sen kolmella koiralla. Mukavasti meni, puhalsi aivan eri tuulet kuin aiemmin. Toivottavasti tämä tuuli jatkuu kisoissakin...

Tokoiltu ollaan pikkujuttuja aamulenkeillä, lähinnä perusasentoa, lyhyttä seuraamista ja maahanmenoa. Eilen tehtiin pidemmän kaavan treenit Rukalla häiriön keskellä. Toimii! Lyhyet seuraamiset, joissa paikka ja asento oikein hyvät, perusasento napakka, maahanmeno toimii jopa liikkeestä! Maahanmenossa hidastin vauhtia tosin rajusti, jottei virhesuorituksia pääsisi tulemaan joukkoon, ja ilmeisesti oikein hyvä päätös - lopputulos kun oli loistava! Yksi lyhyt paikkamakuu, ei ongelmaa. Hienoa!

Huomenna pitäisi nousta ennen aurinkoa ja kääntää auton nokka kohti Kiiminkiä. Saapi nähdä, millä mielellä ollaan kisojen jälkeen: en ole päässyt ajamaan kisavaljakkoani kokonaisuudessaan koskaan, ja edelleen on epäselvää kuka tulee toiseksi johtajaksi. No, pitäähän sitä elämässä olla jännitystä...

Suuntana Kuusamo

2011-03-13T21:56:00.001+02:00

Lauantaiaamuna suuntasin nokan kohti Kuusamoa. Enne oli luonnollisesti matkassa mukana, samoin kuin kaksi luokkakaveriani. Matka meni mukavasti, sää oli aina Ouluun saakka mitä mainioin ja kilometrejä kertyi mittariin mukavaa tahtia. Enne oli koko matkan rauhallinen ja nukkui suurimman osan matkasta tyytyväisenä häkissään. Muutaman sadan kilometrin välein pysähdyimme itse oikomaan jalkojamme ja samalla Enne pääsi kävelemään tai leikkimään pallolla. Tavoitteena oli saada se olemaan rauhassa autossa oltavat ajat ja purkamaan ylimääräiset energiansa tauoilla. Suunnitelma toimi hyvin, ja toisinaan Enne ei näyttänyt edes kaipaavan ulos...

Kuusamossa meitä odotti kaverini tarjoama, Rukajärvellä sijaitseva majapaikka kera russeleiden, mäykyn ja russeli- sekä alaskalaispennuin. Enne oli aluksi lähinnä hämillään uudesta paikasta ja miljoonasta haistelemaan hyökkäävästä koirasta. Ainoastaan pari vuotiaan russeliuroksen kanssa Enteellä oli pientä sanaharkkaa, narttujen ja pentujen kanssa se tuli toimeen - joskin varamurinoiden jälkeen.

Yö meni olosuhteisiin nähden oikein hyvin, Enne herätteli puoli kuuden aikaan täynnä tarmoa ja halua tutustua toden teolla ympäröivään uuteen maailmaan. Aamu alkoikin ulkoilujen jälkeen leikkihetkellä Mimmi-mäykyn kanssa, Mimmistä kun jostain syystä tuli Enne-fani :)

Päivällä kävimme ensin ajamassa kuuden kilometrin lenkin nelosen valjakoilla. Itse ajoin kutosen liinoilla, jolloin Enne juoksi "vauhtiparissa". Enteen osalta lenkki sujui mukavasti, normaaliin tapaansa se oli kuuro kaikelle muulle kuin edellä menevälle valjakolle...

Ajolenkin jälkeen suuntasimme Kuusamoon ruokakauppaan ja asioille. Sattumalta kaupungissa oli samaan aikaan porokilpailu, jota halusin tietysti päästä katsomaan. Enne ei ollut koskaan nähnyt poroa, joten päätin ottaa sen remmin päähän - ennemmin näen sen reaktion tuollaisessa hallitussa tilanteessa kuin jalaksilla seisten ;) Enne oli poroista kiinnostunut, mutta käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin odotin. Kaksi ensimmäistä kisalähtöä se seurasi kiinnostuneena ja olisi varmasti sännännyt porojen perään mahdollisuuden tullessa. Jostain syystä (kenties salakavalasti iskenyt väsymys?) kolmas lähtö kuumensi Enteen totaalisesti, eikä kontaktia juuri saanut porojen lähdettyä matkaan. Enne tätä olin onneksi ehtinyt käyttää tilaisuuden hyväkseni ja treenata muutaman sivulletulon ja yhden maahanmenon mukavalla menestyksellä. Koska tilaisuus oli päättymässä eikä Eps enää malttanut keskittyä kuin poroihin, päätin lähteä pois tapahtuma-alueelta. Kauempana Enne palautui nopeasti omaksi itsekseen, keskittyi sanomiini suuntiin ja kulki muutenkin nätisti eteenpäin. Muutaman kerran se vilkaisi toiveikkaasti kaukana siintäviä poroja, mutta silloinkin matka jatkui heti kehoituksen jälkeen.

Nyt katsellaan, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Lumikengät odottavat käyttövuoroaan autossa, valjakkoja on tarkoitus treenailla ja tämän päivän ilma lupaili hienoja lenkkeilykelejä. Ensi sunnuntaina suuntana on Kiiminkin ja Aarnivalakiat - lumikautemme viimeiset viralliset kisat. Saapi nähdä, mitä sieltä on kotiin tuomisina - vai onko mitään ;)

Suunnitellut treenit - uskomatonta!

2011-03-12T06:04:00.003+02:00

Kyllä, kerrankin otin itseäni niskasta kiinni ja tein treenisuunnitelman eilisiltaa varten. Vielä tätäkin käsittämättömämpää on, että pysyin edes suunnilleen tehdyssä suunnitelmassa :D Näin me siis toimimme:

Agility:

- esteen kierto takaa: aloitettiin treenailu käskysanalla "takaa" ja vahvalla käsiohjauksella. Hienosti tajusi heti jutun juonen, vaikka välillä pyrkikin hyppäämään menomatkalla siivekkeen yli. Pääasia tässä vaiheessa kuitenkin, että koira tuli esteen yli minua kohti ja rimat pysyivät ylhäällä. Hyvä!

- kontaktit: alastulokontakti on yllättävänkin varma, käskysana "alas" on jo jossain määrin juurtunut Enteen mieleen, ja se laskeutuu nätisti alas asti. Ylösmenokontakti onkin sitten Entsun mielestä ihan turha, koska agilityn yhtenä osiona tulisi olla "kuka hyppää suoraa A:n laelle"-kisa... Näitä varmisteltiin namilla: nami kontaktin alalaitaan, koiralle vauhtia, käskyllä "ota" se nappaa namin ja jatkaa ylös. Toimii. Ongelmaksihan tuossa tulee oletettavasti se hetki, kun namia ei enää ole. Joko E alkaa taas hyppiä, tai vaihtoehtoisesti jää etsimään puuttuvaa herkkupalaa. Täytynee miettiä jatketaanko näin, vai opetanko sen esim. pysähtymään tai menemään maahan kontaktilla.

- pujottelu: tästä olen edelleen ihan hämilläni! Enteellä on selvästi ajatus jo olemassa, ja se pujotteleekin nätisti pienellä ohjauksella (itse peruutan, pieni vartalonliike ja ohjaava sormi). Väleihin sitä ei tarvi tunkea, vaan enemmänkin tukea siinä vaiheessa, jos epävarmuus iskee. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kehuminen - liian riemukkaalla äänellä tulleet kehut kun johtivat keskeyttämiseen. En kuitenkaan halua antaa namipalkkaa välissä, koska se selvästi keskeyttää liikkeen - ja Enne toisaalta osaa pujotella koko kepitkin, joten tuntuu turhalta pysäyttää se kokonaan.

- suunnitelman ulkopuoliset ratapyrähdykset: kunnon rataa ei tällä kertaa tehty (esteiden valmiista asettelusta johtuen), mutta pientä hyppyjen ja putken sarjaa tehtiin kyllä. Omat ohjauskuviot olivat aivan hukassa, ja sehän näkyi koirassakin... Pitäisi oikeasti miettiä valssauksia ja muita, mutta aina on vaan helpompaa koittaa juosta suoraa eteenpäin :D Enne toimi nätisti, teki mitä pyysin, joskin pari kertaa mutkaputki oli pelottava ja vaati useamman käskyn (tosi koska E oli ennen tätä mennyt putkeen ilman ongelmia, voinemme epäillä syyksi - tittidii - omistajan olematonta ohjauskykyä!).

Toko:

- liikkeestä maahanmeno: harjoiteltiin normaaliin tapaan peruuttaen, hyvin iskeytyy maahan. Muutaman kerran otin sivulta "syöksymisen" maahan, ts. oma käteni menee vauhdista maata kohti, jolloin Eps seuraa perässä. Tässä tavoitteena oli saada nopeutta liikkeeseen myös Enteen ollessa sivulla. Toimihan se. Kaksi kertaa otettiin sivullaolessa maahanmeno pysähdyksen kautta. Näissä ongelmana suoran maahanmenon katoaminen: Enne istuu ensin ja siirtyy vasta siitä makuuasentoon. Jatketaan treenejä siis edestä käsin, ja sen jälkeen siirettään liike sivulle. Edelleen on vähän hämärän peitossa, miten periaatteessa jo valmis liike on näin kadonnut koiran päästä... Varmistellaan, varmistellaan.

- hyvien seuraamisten palkkaus: muutaman askeleen seuraamisia, asento ja asenne hyvä. Palkkaus kädestä tai suusta, kontaktikin hieno näin. Lisäksi vasemman kautta ympyrää kiertävä seuraaminen takapuolen hallitsemiseksi, haastavaa oli! Vaikka normaalissa seuraamisessa en ongelmaa huomaa, Enne selvästi painostaa vasemmalle käännyttäessä, eikä koiran "läpi" meinaa päästä. Täytyy miettiä, pitäisikö tähän antaa joku merkki ennen käännöstä vai yksinkertaisesti vain treenata lisää. Muuten seuraamispätkät nättejä.

- paikkamakuu: jälleen yllättävä! Ensin otettiin pikkupätkiä muiden ageillessa (itse olin vieressä kyykyssä), Enne malttoi hienosti, palkkaus ahkerasti liikeärsykkeen takia. Lopuksi otettiin muutama kunnon makuu kahden koirakon voimin. Enne jäi vinoon, ikään kuin eteeni. Asentoon en kuitenkaan tässä vaiheessa kiinnittänyt huomiota, tärkeintä oli koiran pysyminen. Ja sehän pysyi - taas! :) Malttoi hienosti maata, vaikka vieressä oli liikettä ja vaikka toinen koirakko nousi ja käveli. Vieressä ollessani koitettiin vielä makuuasennossa se pahin: toiset alkavat leikkiä ja riehua ympärillä. Pysyi. Jee! Tästä on hyvä jatkaa.

Kokonaisuutena keskittymiskyky oli vähän kadoksissa niin koiralla kuin omistajallakin. Enne ei periaatteessa tehnyt mitään tyhmää eikä hölmöillyt, mutta tekeminen oli jotenkin levottomampaa kuin aiemmin. Syyksi veikkaan eilistä säheltämispäivää: ilta oli aivan älyttömän kiireinen pakkailuiden ja muiden takia, ja Ennehä totta kai vaistoaa sen. Tyytyväinen olen joka tapauksessa, vaikkei sitä kaikista terävintä osaamista tänään nähtykään.

Vihoviimeiseksi otettiin kaksi ilottelupätkää leijonan kanssa, siitähän E syttyi ja piti omia bileitä lelun kanssa. Hyvä lopetus jälleen kerran.

Tuossa vajaan tunnin päästä käännämme auton nokan kohti Kuusamoa, jossa vietämme seuraavat neljä viikkoa työharjoitteluni merkeissä. Päivittelen blogia mahdollisuuksien mukaan tuona aikana, joskin luvassa saattaa olla enemmänkin kuvapäivitystä uusista maisemista.

Luoksepäästävyys

2011-03-09T19:46:00.003+02:00

Eilen vietimme mukavan illan Asikkalassa muutaman luokkakaverini kanssa. Enne oli luonnollisesti touhuissa mukana, ja illan päätteeksi kotona olikin kaksi väsynyttä matkaajaa :)

Makkaroiden ja vaahtokarkkien välissä ehdimme ottaa hyödyn irti seuralaisistamme: mikäs sen oivallisempaa, kuin pyytää Katja ja Kamilla apuun ja treenailla luoksepäästävyyttä. Otettiin pehmeä lasku, ja tytöt lähinnä silittelivät sen päätä ja hieman nostelivat huulia. Ene pysyi nätisti istumassa, yllättävän hyvin todella! Palkkailin välissä ja Eps pysyi nätisti aloillaan, tosi hyvä treeni :) lisäksi otettiin muutama seurautus ja sivulletulo, virtaa taas miljoona wattia liikaa, mutta tekihän se mitä pyydettiin. Luoksepäästävyydestä en kuitenkaan enää ota samanlaista stressiä kuin aiemmin!

Ainiin, ja loppuun vielä tiedotusluontoinen asia (kun jotakin sanoo ääneen, ei sitä voi enää perua, eikös? ;D): ilmoittauduin Enteen kanssa tokon möllikisoihin 16.4. Saapi nähdä, mitä tapahtuu..!