Sivut

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Kohti koekesää - sairausloman kautta

Tavalliseen tapaan aloin viime vuoden lopulla miettiä sopivia tavoitteita tälle vuodelle. Tavoitteisiin lukeutui viime vuosien tapaan PKSM:t, joita varten on tehty (kerrankin!) säännöllisesti töitä tottiksen saralla. Lisäksi asetin tavoitteeksi haun treenaamisen niin, että pääsisimme korkkaamaan etsintäkokeet tämän vuoden aikana. Kevään kuluessa mieleeni nousi myös ajatus toko-SM:iin osallistumisesta. Vaadittavat tulokset eivät olleet kasassa, mutta aikaa niiden saamiseen oli hyvin. Menestystähän noista karkeloista ei Suomen huippujen keskellä olisi ollut luvassa missään määrin, mutta olisihan se kiva osallistua, jos mahdollisuus olisi.

Innostuin jopa niin paljon, että ryhdyin tutkimaan viime vuoden tokokokeiden pisteitämme ja analysoimaan, missä liikkeissä on eniten treenattavaa. Olen todella maailman huonoin suunnittelemaan treenejä ja lähes poikkeuksetta suuntaan hyvin tuulella käyden ja fiilispohjalta asioita tehden treeneihin. Olikin ilo huomata, että myös pisteiden valossa ne liikkeet, jotka itse olin kokenut heikkoimmiksi, olivat sitä. Oikeita asioita oli siis tullut nyt tunteella treenattua, mutta toki myös muissa liikkeissä oli paljon parannettavaa. Fiilis tokon suhteen oli kuitenkin todella hyvä, kun Lystin tunnetila alkoi olla kohdillaan ja tekeminen oli molemmille kivaa. 

Vappuaattona kuitenkin meni suunnitelmat uusiksi, kun Lysti loukkasi jalkansa lenkillä. Nyt ollaankin suunnitelmien vastaisesti sairauslomalla, ja jo tehdyt koeilmoittautumiset on peruttu. Myös suunnitellut jälkikokeet jäävät luonnollisesti pois kevään ohjelmasta. Kokeisiin pääsy on kuitenkin aivan toissijaista, tärkeintä on, että Lystin vamma paljastui lopulta huomattavasti pienemmäksi kuin pelkäsin, ja toivottavasti muutaman viikon päästä päästään jo kiinni normaaliin arkeen! 

Vaan nytpä täytyykin löytää se suunnitelijaluonne sisältään ja miettiä, millaisia juttuja tämän parin viikon aikana voisi treenailla, kun liikkuminen rajoittuu lyhyisiin kävelyihin. Yksi tottis- ja mielentilakoulutus on toukokuussa, enkä sitä ainakaan vielä ole perunut. Teemana olisi kuitenkin seuruu, joten päätin katsoa miltä Lystin jalka näyttää tässä lähipäivinä. Jos ontumista ei enää ole, uskon että kevyt treeni on ihan ok, kun palkkauksenkin hoitaa maltilla. Muuten saikkuajan teemaksi on noussut tähän mennessä tarkkuus. Lysti on päässyt tekemään erilaisia tarkkuusruutuja, ja näitä ajattelinkin nyt laajentaa myös kovilla alustoille. Jahka tässä hetki ollaan elelty rauhakseltaan, täytyy katsoa jos uskaltaisi jonkinlaisen keskittymisjäljenkin polkaista. Lystillä tuota vauhtia kun vaan meinaa olla jäljellä aika tavalla, ei se voi olla vaihtoehtona ihan heti toipumisen alkuvaiheessa. Joku pienillä esineillä tehty tai muuten keskittymistä vaativa treeni voisi kuitenkin toimia, jos vaan saan koiran luotsattua matkaan oikein eväin…

Vaikka tavallaan harmittaa, että juuri maastokauden alussa tulee tällainen tauko, on tämä myös ehkä ihan hyvä juttu tulevien treeniemme kannalta. Nyt on oiva mahdollisuus oikeasti hioa sivuun jääneitä juttuja, panostaa tarkkuuteen ja pieniin juttuihin, ja suunnata toipumisen jälkeen uudella innolla täysipainoisiin treeneihin! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti