Sivut

torstai 22. marraskuuta 2018

Enteen oma postaus

Enne vietti toissapäivänä synttäreitään - herralle kertyi ikää mittariin jo 10 vuotta! En ymmärrä, miten se muka voi olla jo niin vanha?!






Enteen kesä meni vähän huolestuttavissa merkeissä, ja välillä ehdin jo miettiä, mahdammeko nähdä koko synttäripäivää. Enne on tässä viime vuosien aikana oireillut vähän kummallisesti, ja kesällä samat haasteet jatkuivat. Kesäkuussa siltä operoitiin haljennut poskihammas. Olin jo ennen tätä kiinnittänyt huomiota Enteen suuren nukkumismäärään ja lyhytpinnaisuuteen, mutta oletin näiden johtuvan hammaskivusta (opin muuten tarkistamaan koirien hampaat kunnolla ja säännöllisesti tämän episodin jälkeen, soimaan itseäni varmaan ikuisuuden siitä, miten en ollut huomannut hammasta aiemmin!). Hampaan poiston jälkeen Enne oli kuitenkin edelleen vaisu ja nukkui paljon. Toki kesän helteet veivät varmasti myös oman osansa energiasta, mutta huoli painoi silti. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani päätimme heinäkuun loppupuolella aloittaa kipulääkekuurin ja katsoa, miten se vaikuttaa. Ja sehän vaikutti! Enne oli kuin uudesti syntynyt, energinen, innokas ja leikkisä. Sain itselleni taas huonon fiiliksen siitä, miten en ollut aiemmin ymmärtänyt miten kovasti se oli muuttunut. Vanhan koiran kanssa on todella hankalaa pähkäillä tällaisia asioita: vanhuus itsessään (mahdollisesti) tuo rauhoittumista ja vanhus alkaa nukkua enemmän, mistä ihmeestä sitä osaa päätellä, mikä on normaalia ja mikä ei?!



Suunnilleen vuoden päivät sitten löysin Entsusta patin, joka todettiin rasvapatiksi. Näitä on tullut nyt lisää, ja yhteensä patteja on neljä. Onneksi kolme pateista on hyvin samantuntuisia koostumukseltaan ja irtonaisuudeltaan. Neljännen löysin vasta maanantaina, ja se on hassusti kurkussa ollen välillä tuntuvilla ja välillä ei. Tätä täytyy luonnollisesti seurailla. Jottei huolenaiheet tähän loppuisi, on Enne nyt viime aikoina juonut tavallista enemmän. Useana yönä herään sen juomiseen, joka jatkuu ja jatkuu. Tästä olen keskustellut eläinlääkärin kanssa, mutta toistaiseksi seuraamme tilannetta - juomismäärä ei kuitenkaan ole vielä holtiton.

Kesällä Enne sai yhtäkkiä ihmeellisen paniikkikohtauksen keskellä yötä. Se tunki väkisin sänkyyn, istui ja tuijotti ulos makuuhuoneesta, eikä suostunut laskeutumaan maahan millään. Lopulta yhdistin "kohtauksen" takaoven hyttysverkon ääneen (meillä on kaitaleet, joiden alareunassa on muovivahvikkeet. Oven ollessa auki ja tuulen osuessa sopivasti verkkoon hakkaavat nämä muoviosat toisiinsa). Paniikista päästiin yli, kun kävin nostamassa verkon sivuun tuulesta. Tämän jälkeen Enne on saanut minun poissaollessa vähän vastaavia "kohtauksia", joissa tunkee sohvalle. Nyt ekaa kertaa se sai tällä viikolla tällaisen kohtauksen minun ollessa kotona. Ei ollut mitenkään erityisen paniikkinen, mutta tuli sohvalle, tuijotti keittiötä kohti eikä suostunut menemään takaisin lattialle. En keksinyt (enkä edelleenkään ole keksinyt) mikä tämän aiheutti. Saatuani Epen lattialle se meni nukkumaan sohvan viereen, eli ei ollut missään paniikkitiloissakaan loppujen lopuksi. Sohvalle kiipesi kuitenkin selvästi pelästyttyään jotakin, kyseessä ei ollut mikään omavaltainen päätös. Kesäisin episodin jälkeen kävimme eläinlääkärille perustutkimuksessa ja laajassa silmätutkimuksessa. Näissä ei löytynyt mitään - silmistä ei edes minkäänlaisia normaaleja vanhuuden tuomia muutoksia.


Lenkeillä Enne on nyt ollut superenerginen ja eilen leikkivät Lystin kanssa pihalla useampaan kertaan niin juoksu- kuin painileikkejäkin. Sisällä se on todella rauhallinen (paitsi silloin, kun ei ole saanut mielestään riittävän ajoissa ruokaa...) ja nukkuu paljon. Nyt nukkuminen kuitenkin vaikuttaisi mielestäni enemmän juuri vanhan koiran ominaisuudelta kuin oireelta mistään. Vaan kyllähän sitä silti miettii, että entä jos...

Olen myös huomannut, että jos Enteellä ei ole kaikki hyvin, Lystin pinna Entsun kanssa on todella lyhyt ja se murisee Enteelle vähän asiasta kuin asiasta. Jatkossa täytyy siis tarkkailla myös Lystin fiiliksiä Enteen voinnin kartoittamiseksi.

Enne kävi kesällä myös aineenvaihduntatutkimuksessa, jossa sillä oli muutama arvo vähän sinne sun tänne. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani ei kuitenkaan mitään huolestuttavaa tai mitään, mihin tulisi reagoida. Nyt siis eletään vähän sellaisessa katseluvaiheessa - tänään kaikki on hyvin, toivottavasti myös huomenna ja monina tulevina huomisina.


Vielä kerran - myöhässäkin - niin kovin paljon onnea, rakas Enne ♥ Kuvissa hetkiä pitkin tätä vuotta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti