Sivut

torstai 22. marraskuuta 2018

Enteen oma postaus

Enne vietti toissapäivänä synttäreitään - herralle kertyi ikää mittariin jo 10 vuotta! En ymmärrä, miten se muka voi olla jo niin vanha?!






Enteen kesä meni vähän huolestuttavissa merkeissä, ja välillä ehdin jo miettiä, mahdammeko nähdä koko synttäripäivää. Enne on tässä viime vuosien aikana oireillut vähän kummallisesti, ja kesällä samat haasteet jatkuivat. Kesäkuussa siltä operoitiin haljennut poskihammas. Olin jo ennen tätä kiinnittänyt huomiota Enteen suuren nukkumismäärään ja lyhytpinnaisuuteen, mutta oletin näiden johtuvan hammaskivusta (opin muuten tarkistamaan koirien hampaat kunnolla ja säännöllisesti tämän episodin jälkeen, soimaan itseäni varmaan ikuisuuden siitä, miten en ollut huomannut hammasta aiemmin!). Hampaan poiston jälkeen Enne oli kuitenkin edelleen vaisu ja nukkui paljon. Toki kesän helteet veivät varmasti myös oman osansa energiasta, mutta huoli painoi silti. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani päätimme heinäkuun loppupuolella aloittaa kipulääkekuurin ja katsoa, miten se vaikuttaa. Ja sehän vaikutti! Enne oli kuin uudesti syntynyt, energinen, innokas ja leikkisä. Sain itselleni taas huonon fiiliksen siitä, miten en ollut aiemmin ymmärtänyt miten kovasti se oli muuttunut. Vanhan koiran kanssa on todella hankalaa pähkäillä tällaisia asioita: vanhuus itsessään (mahdollisesti) tuo rauhoittumista ja vanhus alkaa nukkua enemmän, mistä ihmeestä sitä osaa päätellä, mikä on normaalia ja mikä ei?!



Suunnilleen vuoden päivät sitten löysin Entsusta patin, joka todettiin rasvapatiksi. Näitä on tullut nyt lisää, ja yhteensä patteja on neljä. Onneksi kolme pateista on hyvin samantuntuisia koostumukseltaan ja irtonaisuudeltaan. Neljännen löysin vasta maanantaina, ja se on hassusti kurkussa ollen välillä tuntuvilla ja välillä ei. Tätä täytyy luonnollisesti seurailla. Jottei huolenaiheet tähän loppuisi, on Enne nyt viime aikoina juonut tavallista enemmän. Useana yönä herään sen juomiseen, joka jatkuu ja jatkuu. Tästä olen keskustellut eläinlääkärin kanssa, mutta toistaiseksi seuraamme tilannetta - juomismäärä ei kuitenkaan ole vielä holtiton.

Kesällä Enne sai yhtäkkiä ihmeellisen paniikkikohtauksen keskellä yötä. Se tunki väkisin sänkyyn, istui ja tuijotti ulos makuuhuoneesta, eikä suostunut laskeutumaan maahan millään. Lopulta yhdistin "kohtauksen" takaoven hyttysverkon ääneen (meillä on kaitaleet, joiden alareunassa on muovivahvikkeet. Oven ollessa auki ja tuulen osuessa sopivasti verkkoon hakkaavat nämä muoviosat toisiinsa). Paniikista päästiin yli, kun kävin nostamassa verkon sivuun tuulesta. Tämän jälkeen Enne on saanut minun poissaollessa vähän vastaavia "kohtauksia", joissa tunkee sohvalle. Nyt ekaa kertaa se sai tällä viikolla tällaisen kohtauksen minun ollessa kotona. Ei ollut mitenkään erityisen paniikkinen, mutta tuli sohvalle, tuijotti keittiötä kohti eikä suostunut menemään takaisin lattialle. En keksinyt (enkä edelleenkään ole keksinyt) mikä tämän aiheutti. Saatuani Epen lattialle se meni nukkumaan sohvan viereen, eli ei ollut missään paniikkitiloissakaan loppujen lopuksi. Sohvalle kiipesi kuitenkin selvästi pelästyttyään jotakin, kyseessä ei ollut mikään omavaltainen päätös. Kesäisin episodin jälkeen kävimme eläinlääkärille perustutkimuksessa ja laajassa silmätutkimuksessa. Näissä ei löytynyt mitään - silmistä ei edes minkäänlaisia normaaleja vanhuuden tuomia muutoksia.


Lenkeillä Enne on nyt ollut superenerginen ja eilen leikkivät Lystin kanssa pihalla useampaan kertaan niin juoksu- kuin painileikkejäkin. Sisällä se on todella rauhallinen (paitsi silloin, kun ei ole saanut mielestään riittävän ajoissa ruokaa...) ja nukkuu paljon. Nyt nukkuminen kuitenkin vaikuttaisi mielestäni enemmän juuri vanhan koiran ominaisuudelta kuin oireelta mistään. Vaan kyllähän sitä silti miettii, että entä jos...

Olen myös huomannut, että jos Enteellä ei ole kaikki hyvin, Lystin pinna Entsun kanssa on todella lyhyt ja se murisee Enteelle vähän asiasta kuin asiasta. Jatkossa täytyy siis tarkkailla myös Lystin fiiliksiä Enteen voinnin kartoittamiseksi.

Enne kävi kesällä myös aineenvaihduntatutkimuksessa, jossa sillä oli muutama arvo vähän sinne sun tänne. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani ei kuitenkaan mitään huolestuttavaa tai mitään, mihin tulisi reagoida. Nyt siis eletään vähän sellaisessa katseluvaiheessa - tänään kaikki on hyvin, toivottavasti myös huomenna ja monina tulevina huomisina.


Vielä kerran - myöhässäkin - niin kovin paljon onnea, rakas Enne ♥ Kuvissa hetkiä pitkin tätä vuotta.


lauantai 10. marraskuuta 2018

Harrastuksena tokokokeet

Naureskelin tänään tokokokeeseen ajaessani, että me olemme aloittaneet Lystin kanssa tokokokeiden harrastamisen. Emme juurikaan treenaa, mutta kokeisiin on silti kiva mennä. Tapa se on sekin :D

Kaksi viikkoa sitten suuntasimme Tampereelle Aino Juhantalon  silmien alle. Tuomari oli uusi tuttavuus, mutta koekenttänä tuttu SPL:n kenttä. Oman lisäjännityksensä koevalmisteluihin toi vaihtelevat säät: viikolla tuli lunta, ja viikonlopun sääoloja sai jännittää viimeiseen asti - olihan kyseessä ulkokoe. Päätin ottaa riskin ja ajella katsomaan kentän kunnon, ainahan sitä voi keskeyttää, jos nurmi tuntuu liukkaalta.

Pääsin paikalle ihan viime tipassa, kellon kääntäminen ja yleinen väsymystila aiheuttivat haasteita aikataulutuksessa. Paikalle pääsin siis juuri puoli tuntia ennen EVL:n alkua ja kuulin luokan starttaavan heti, kun kehä on valmiina. Pikapissatus Lystille, muutama mielentilanaksutus ja paikkiksiin. Liikkeet oli jaettu kahteen osaan, mutten muista yhtään ekan osan liikejärjestystä. Tokan liikkeiden järjestys jäi paremmin mieleen, koska siellä järkkä aiheutti vähän harmaita hiuksia :D

Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu + luoksari: 10

Seuraaminen: 7 - kaksi haukahdusta! Ei kovin säntillistä Lystiä.
Kiertohässäkkä: 7 - vilkaisi kapulaa, mutta jatkoi tötsälle. Luovutti edessä tosi vinosti.
Zeta: 6 - seisoi istumisen .
Ohjattu: 0 - Oikea. Ei nähnyt kapulaa, ja sain ohjattua vasta liian monella lisäkäskyllä oikeaan suuntaan. Vasemmalla oli tötsä häiriönä, oikealla kapula hukkui kuoppaan - ajattelin, että asetelma oli siis tasapuolinen :D

Luoksari: 6 - sain tuomarilta palautetta siitä, miten omat käskynantopaikkani ovat aivan pielessä. Stopit venyivät.
Tunnari: 0 - tämä oli täysi mysteeri! Meni kapuloille, otti ensimmäisen haistelematta yhtään ja palautti. Matkalla näin, miten tajusi tapahtuneen, ja pyrki sen jälkeen aktiivisesti palaamaan kapuloille uudelleen paikkaamaan virheensä.
Ruutu: 0 - pyrki tunnaripaikalle, joka onneksi oli lähetyspaikan takana. Lähti vauhdilla, mutta ihan vailla fokusta - sinkosi sillä asenteella, että oli menossa etsimään lelua tai jotakin vastaavaa. Sain lisäkäskyillä korjattua rinkiin ja siitä loppuliike kivasti, mutta ilmeisesti käytin liikaa käskyjä.
Kaukot: 8 - hyvät vaihdot, mutta liikkui hieman.

Pisteillä ei siis juhlittu, ja nolliin menetettiin 100 pistettä - hups! :D Tuomari antoi kuitenkin parhaan mahdollisen palautteen: sanoi olevansa liikuttunut siitä, miten kauniisti ohjaan koiraa ja olisi toivonut, että alempien luokkien osallistujatkin olisivat nähneet tapani ohjata. Melkein tuli tippa linssiin itselläkin! Myös Lysti sai kovasti kehuja ja tuomari harmitteli kovasti, miten ekan osan jälkeen tapahtui jotakin. No, siinä tapahtui tunnari, jossa hyvin epätyypillinen (=ensimmäistä kertaa koskaan tapahtunut) virhe, jonka seurauksena Lysti tiesi kämmänneensä ja olisi ruudun sijaan halunnut paikata tunnarimokaa... Kokonaisuudesta jäi kuitenkin hurjan hyvä mieli.

Tämän kokeen jälkeen treenattiin tokoa kerran, ja tänään suunattiin jälleen kokeeseen, tällä kertaa Janakkalaan Harri Laisin tuomaroitaviksi. Koe alkoi EVL:llä ja paikkisten jälkeen kaikki liikkeet suoritettiin putkeen kerralla. Olipa muuten pitkä aika odotettavaksi, kun starttinumerona oli numero kolme! Liikejärjestyksen unohdin jo onnellisena, mutta yritän muistella edes sinne päin.

Paikkamakuu + luoksari: 9 - saisi siirtyä nopeammin edestä perusasentoon
Kiertohässäkkä: 9 - luovutti niin vinossa, että olisin itse antanut enemmän miinusta. Muuten ok.
Seuraaminen: 8 - haukkuja tuli juoksuosuudessa, mutta ei lähtenyt lapasesta, palasi kivaan moodiin ja tuntui kokonaisuudessaan hyvältä.
Ruutu: 9 - vaati toisen lisäkäskyn rinkiin, lähti vähän päämäärättömästi ruutuun, mutta matkalla bongasi ja meni hyvin. Seuraamiseen tulo oli tosi hankalasta suunnasta, mutta ilmeisesti tuli hyvin suoraa...
Zeta: 10 - en tiedä oliko oikeasti ihan kympin arvoinen, mutta tuntui hyvältä!
Ohjattu: 10 - olisi mielestäni saanut mennä vähän ripeämmin merkille, siitä eteenpäin oli hieno!
Luoksari: 9 - jälleen ei ehkä ysin arvoinen, mutta osasin ajoittaa käskyt paremmin ja oli tosi hyvä luoksari Lystiksi!
Tunnari: 7 - otti oman, epävarmuus iski, pudotti ja tutki loput (koskematta), otti oman ja toi hyvin. Luovutusasento sivulla, mutta vinossa.
Kaukot: 9 hyvät vaihdot - mutta takakoivet ei ihan pysyneet aloillaan.

Tällä saatiin siis kasaan EVL1-tulos ja kaupan päälle luokkavoitto. Hyvä fiilis, vaikka itse olin aivan kuutamolla puolet ajasta - mm. zetan lähtöpaikalle menin rintamasuunta 90° väärään suuntaan, jolloin tuomari joutui korjaamaan suuntani... Joka liikkeessä muutenkin kävin vaan jotenkin todella hitaalla, mutta onneksi Lysti paikkaili omia toilailujani!