Sivut

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Lystille piirinmestaruushopeaa jäljeltä

Sunnuntaina kisailtiin Etelä-Hämeen Kennelpiirin pk-jäljen piirinmestaruudesta. Piirinmestikset järjesti tänä vuonna oma kerhomme. Onneksi niin, koska tämän liian haipakan kevään jälkeen alkaa paukut olla vähän vähissä, ja puoli kahdeksaksi sunnuntaiaamuna kovin kauas selviäminen olisi ollut turhan suuren työn takana :D Koe oli anottu 14 (tai 16, en enää muista...) koiran maastoilla, ja onnekkaasti karsintaa ei tarvittu. Tämän seurauksena kokeessa hoidettiin ensimmäisenä jäljet, sen jälkeen tottis ja viimeisenä esineet.

Arvoin meille kutosjäljen, joka sattumalta oli samassa paikassa kuin kaksi aiempaa oman kerhon kokeen jälkeä. Ekalla kertaa hukattiin jälki ekan kepin jälkeen, toisella nousi kaikki kepit, mutta ylimääräisen lenkin kera. Riistaa alueella on paljon, joten oletus oli, että haasteita sen suhteen tulee.

Edellisen kokeen jälkeen emme käyneet jäljellä kertaakaan. Tiistaina muistin, että jana oli kokeessa huono, joten torstaina käytiin tekemässä pikajanatreenit. Kaksi janaa, molemmilla kaksi keppiä, molemmilla koira seilasi jäljen alun niin, että ensimmäinen keppi jäi. Ekalla takajälki, annoin jäljetää tielle ja heitin hetkeksi autoon. Uudelleen lähetys oli vaikea, koska en päässyt yhtään sivuun lähettämään, ja Lystin oli vaikea käsittää, että tarkoitus oli edetä samaa uraa, vaikka oli päätynyt autoon. Tahkoamisen jälkeen jälki nousi hyvin ja toinen keppi nousi varmasti. Toisella janalla lähti reippaasti, otti jäljen oikeaan suuntaan ja toinen keppi nousi hyvin. En usko, että kummallakaan kerralla sai hajua ekasta kepistä, koska ei reagoinut mitenkään.

Perjantaina tehtiin pikatottikset - vähän seuraamista ampumisella. Näissä vähän hässäkkää, mutta loppujen lopuksi fiilis oli hyvä.

Mutta siihen jälkikokeeseen siis. Sain odotella hyvän tovin jäljelle pääsyä. Janalle sain rauhoitettua Lystin hyvin, vaikka ennen sitä oli turhan fiiliksissä tulevasta. Lähti reippaasti, vähän ihmettelin kun meni vain ravilla, mutta itse kyllä sain jousta täysillä perässä. Tämä siis itse asiassa oikein sopiva vauhti meille! Otti jäljen varmasti eikä tarkistanutkaan takajälkeä. Eka keppi nousi nopeasti ja varmasti. Siitä matka jatkui, oli ojan ylitystä, polkujen ylityksiä, runsaasti papanoita ja riistan jälkiä. Keppejä nousi tasaiseen tahtiin, ja neloskepillä totesinkin kepposen olevan edessä. Ja kylläpä tuntuikin nelosen ja vitosen väli pitkältä. Väliin mahtui myös piikki, jossa lintu lähti Lystin nenän edestä lentoon. Sen verran lähelle Ly pääsi, että epäilen maassa olleen linnunpesä, johon Lysti törmäsi mentyään hieman yli piikistä. Lysti onneksi jatkoi aktiivisesti työn tekoa, lintu meni menojaan ja mahdollinen pesä jäi rauhaan. Tässä kohtaa Lystillä oli hieman haasteita löytää jälki, mutta lopulta matka jatkui varmasti. Vitoskeppi oli koko jäljen hienoin - Lysti meni ohi eri puolelta puuta, palasi takaisin hajun saatuaan ja tarkensi varmasti löytäen kepin. Lopputulemana kaikki kepit ja janalta täydet pisteet, jäljen jälkeen kasassa oli siis 170 pistettä.

Tottista ennen tein pätkän seuraamista ja muutaman perusasennon. Lysti tuntui kivalta ja rennolta. Vaan kuinkas kävikään, kun suunnattiin kentälle? Ilmoittautuminen meni vielä kohtuudella, mutta suorituspaikalle siirryttäessä alkoi homma rakoilla. Ja niinpä niin, Lysti on kivasti keksinyt, että jos ammutaan, ollaan kokeessa. Ja kokeessa on luvassa liikkeet tietyssä järjestyksessä tyhmimmästä alkaen. Ekasta laukauksesta alkoi siis varsinainen show: seuraamista tapahtui ehkä puolet kaaviosta, lisäkäskyjä sai viljellä ihan urakalla, kerran Lysti jopa päätti poistua asenteella "tää olikin varmaan tässä". Haukkua runsaasti pitkin kaaviota. Ansaitusti lopputulemana puutteellinen.

Jäävissä istuminen ihan ok, muistaakseni erittäin hyvä. Maahanmenossa olis voinut pysähtyä nopeammin ja tulla vähän vauhdikkaammin luokse. Varmaan oli haukkuakin. Muistaakseni tyydyttävä. Seisomisessa meni TAAS maahan. Puutteellinen. Noudot sitten taas parempaa Lysti, ehkäpä kaksi erittäin hyvää ja yksi erinomainen. Eteenmenossa olis voinut reagoida maahanmenokäskyyn vähän nopeammin, mutta taisi olla vielä erinomainen. Paikallaolossa ei mitään ihmeellistä, erinomainen. Kokonaisuudessaan 79 pistettä ja kaikki vähennykset todella aiheellisia. Tottis oli ihan kamala, oikeasti. Jopa treenikaverit sanoivat, että oli kuin olisin ollut jonkun ihan toisen koiran kanssa kentällä.

Esineillä Lysti oli ihan todella outo. Se eteni Lystiksi hitaasti ja palautukset olivat sille vaikeita (??). Siis Lystille, joka rakastaa tuoda kaiken. En tiedä, jäikö sille tottiksesta väärä mielentila, kun olin itse aikasta pinna kireällä kentällä, oliko se liian kuumissaan, oliko sen maha täynnä vettä (jäljellä upposi taas reilu puoli litraa kuitenkin) vai mikä oli homman nimi. Kolme esinettä nousi, neljännestä ei saanut hajua. Työskentely hyvää (varmaan ensimmäinen kerta koskaan, kun työskentelystä tulee esineillä näin huono arvosana), pisteitä yhteensä 24.

Koko kokeesta siis 273 pistettä, JK3 1-tuloksella ja piirinmestaruushopeaa. Jäljellä ja esineillä tuomarina Jani Heinilä ja tottiksessa Kari Santikko.

Mitkäkö fiilikset? No voihan rähmä tuota tottista! Suoritus oli kamala, siis yksinkertaisesti kamala. Ei mitään yhteistä fiilistä, oltiin ihan eri kartoilla ja fiilis jo kentällä huono. Huomaan, että mulla kiristyy pinna heti, kun Lystiltä tulee ääni, ja sen jälkeen koko loppuseuraaminen olikin pelkkää taistelua. Nyt siis tunnetila treeniin - uskon, että se on tässä ongelman ydin. Teknisesti Lysti osaa kyllä, mutta koko paletti on nyt ihan vinksallaan.

Tänään kävimme treenaamassa Ninan kanssa Kirstulassa, ja sattumalta paikalla oli myös Janne, jolla oli ase. Saatiinkin siis kunnon testitreeni käyntiin heti: ilmoittautumisen kautta kentälle, odotus ja seuraaminen. Ja kas vain, kylläpäs olikin vaikeaa! Jo pelkkään kentälle menoon tarvittiin kolme yritystä, samoin seuraamiseen itseensä. Haukusta ja holtittomuudesta käskin Lystin pois, mutten oikein tiedä, oliko se hyvä ratkaisu. Yhtäkkiä homma loksahti kohdilleen, ja saatiin superhieno pätkä. Siitä mitä tapahtui, ei ole oikeastaan mitään aavistusta. Tämän jälkeen saatiin hommaa vähän paremmin kasaan, vaikka välillä väärä mielentila yrittikin ottaa valtaa. Palkkasin lopputreenin sosiaalisella palkalla, seuraamisessa naksuttelin pari kertaa ja näistä palkkasin ruualla. Palkkaustakin täytyy miettiä - osittain tuntuu, että Lystin palkan odotus ja oletus on noussut liian korkeaksi ja samalla sosiaalisen palkan merkitys laskenut. Täytyy tätäkin nyt pyörittää ja miettiä. Ja tehdä oikea suunnitelma ennen kuin lähtee hosumaan treenajä eteenpäin. Tällä hetkellä fiilis on se, että ilmo SM:iin saa odottaa vielä hetken. Tällaisella tekemisellä on vähän yhtä tyhjän kanssa lähteä tottiskentälle pyörimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti