Sivut

lauantai 26. toukokuuta 2018

Jälkikoekauden avaus

Tänään suuntasimme kauden ensimmäiseen jälkikokeeseen Hämeenkyröön. Kyseessä oli 10 tottiksen perusteella maastoon -koe, eikä odotukset lähtökohtaisesti olleet kovin korkealla. Mietin pääni puhki lähdenkö ylipäätään ajamaan kokeeseen, sillä jälleen oli luvattu hellelukemia mittariin. Päädyin kuitenkin lähtemään, olihan tottisten alku jo heti aamuyhdeksältä.  Tuomarina kokeessa oli Mika Mattila, joka olikin aivan uusi tuttavuus itselleni. Tottiksia tuomaroi toisella kentällä toinenkin tuomari, mutta koska meille sattui Mattila, joka tuomaroi myös janat ja esineet, ei tämä nimi jäänyt mieleen... joku Antti ehkä? Mahdollisesti Konttaniemi? :D

Arvoin meille tottikseen numeron kaksi - heti alkajaisiksi kentälle siis, ja onneksi ensin makuuseen. Kerrankin muistin seurauttaa Lystin paikkikseenkin, mutta koska aiemmin kulkeminen on ollut vapaata ja nyt käskytin sen heti takaisin sivulle, jos yhtään harhautui kauemmas vanhasta tottumuksesta, tuntui Ly jotenkin vähän oudolta. Makuussa oli haistellut pari kertaa jätön jälkeen, mutta sen jälkeen oli ihan super! Piilon raosta näin Lystin, ja katsoinkin mielenkiinnosta ensimmäisen luoksetulon aikaisen paikkiksen - ei hairahtanut katse kertaakaan suorittavaan koiraan! Jälkikäteen kuulin, että oli maannut käytännössä koko ajan kuin sfinksi piiloa tuijottaen, jee! Toki piti kuitenkin loppuun ottaa pikkumoka ja nousta perusasentoon vasta toisella käskyllä ;)

Paikkiksesta piilolle siirsin myös seuraten, ja tämä oli ehkä koko kokeen paras seuruuosuutemme. Suorittamaan lähtiessä Ly oli ihan katastrofaalinen. Seuruu tuntui ihan kamalalta, ja ääntähän riitti. Kielsin ja annoin lisäkäskyn. Koko seuruun aikana Lysti ei tuntunut hyvältä, vaikka kuulemma oli näyttänyt ihan ok:lta. Ja se äänen määrä, aargh! Ja jälleen siis nimenomaan haukkumista, ei mitään vinkumisia (ja toki haukutkin yksittäisiä haukahduksia, ei mitään jatkuvaa, mutta kyllä huomasi taas oman jännityksen vaikutuksen!). Sopivasti laukausten kohdalla Lysti oikein villiintyi ja odotetusti tuomari sanoikin sen reagoivan ääniin. No, niin no, ei se kyllä niihin ääniin reagoinut (kuten ei koko päivänä koepaikalla muutenkaan - tai ylipäätään koskaan), mutta sai jonkun vääntämiskohtauksen kohdistettuna jäykistelevään ohjaajaan... Seuraaminen kuitenkin vielä tyydyttävä, vaikka taatusti puutteellisen reunalla keikuttiinkin.

Liikkeestä istuminen ok, taas joku lähtöhaukku ja kuulemma annan itse pienen vartaloavun EDELLEEN. Voi terve. Apu on kuulemma melko huomaamaton, mutta silti olemassa. Tämä ehkä erittäin hyvä? Liikeestä maahanmenossa seuruu taas samaa kaavaa, maahan meni muutaman askeleen jälkeen pysähtymisen kautta. Luoksetulo ja perusasento ok, ehkä hyvä? Liikkeestä seisomisen seuruu tuntui jo inasen paremmalta, mutta Lysti meni maahan seisomisen. Lysti hei oikeesti, koska elämässä aiemmin oot näin tehnyt? Pitäiskö kuunnella?

Noudoissa tuomarinkin mukaan koira olikin sitten ihan eri tyyppi, missään ei mitään sen suurempaa huomautettavaa. Yksi erittäin hyvä ja kaksi erinomaista, mutten enää edes muista miten päin nämä menivät. Eteenmeno takuuvarmaa Lystiä, siinä ei huomautettavaa ja erinomainen.

Kokonaisuudessaan saatiin kasaan enemmän ja vähemmän ansaitusti 89 pistettä ja paikka maastoon. Koepaikalla oli tosi lämmin ja sanoinkin jo, etten tiedä olisiko parempi saada maastopaikka vai jäädä ilman paikkaa. Koska tulospainetta ei kuitenkaan ollut (esim. valioitumisen kannalta/SM-tuloksien kasaan saamiseksi), päätin lähteä maastoon ja tarvittaessa jättää jäljen kesken, jos lämpö sitä vaatii. Arvonnassa sain jäljen numero kahdeksan, eli odottelua metsässä oli luvassa... Ensimmäistä kertaa päädyinkin istumaan suljetussa, käynnissä olevassa autossa pitääkseni koiran viileänä ilmastoinnin avulla. Metsässä kun tietysti oli vielä lämpimämpää kuin kentällä. Puuh, ei ole meikäläisen hommaa nämä hellekokeet! Lysti lähti janalle tavallista rauhallisemmin (pitäisi treenailla erilaisia tilanteita - itsellä meni pasmat ihan sekaisin, kun tuomari halusi ilmoittautumisen myös jäljelle ja sitä myöten en esimerkiksi kysynyt tai katsonut jäljellelähtöaikaani), otti jäljen oikeaan suuntaan, jolloin itse astuin kuoppaan ja jalkani jäi jumiin niin, että liinaan tuli selvä kiristyminen. Noh, Lystihän tämän seurauksena kääntyi ympäri ja lähti takajäljelle. Käskystä kääntyi ja lähti kivasti oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi todella pian, samoin kakkoskeppi. Sen jälkeen hetki saatiinkin jäljestellä ennen seuraavan löytymistä hien puskiessa pintaan. Hämeenkyrön maastot ovat sikäli haastavat, että siellä risteilee metsäautoteitä melkolailla, ja kaikki tiet näyttävät samalta. Tänään kolmannen ylityksen kohdalla olin ulapalla, oliko kyseessä samainen tie, jolla automme on vai kenties joku aivan muu tie... Lysti onneksi selvitti ylityksetkin hyvin, vähän saattoi tarkistella tietä molempiin suuntiin ennen kuin nappasi jäljen toiselta puolelta, mutta näinhän meillä on treenattukin :) Lopulta kaiken hien ja kuumuuden jälkeen pääsimme kutoskepille, ja kasassa oli kaikki asiaankuuluvat kepit. Ehdittiin ajallaan palauttamaan kepit (vaikka kyllähän se, että melkein saatiin koko aika kulumaan hommassa, kertoo omaa kieltään vallinneista kelioloista: vastaavassa maastossa ollaan ajettu voittajajälki 20 minuuttiin kerran...), joten jäljeltä pisteitä 166.

Esineruutua varten olisin toivonut voivani antaa koiran hengitellä vähän pidempään (kuten kaikki muutkin kisaajat), mutta Lysti ei ilmeisesti läähätyksestään huolimatta kaivannut taukoa sen enempää. Ensimmäisen lähetyksen tein sattumalta melkeinpä suoraa etuesineen kohdalta, ja Lysti kääntyi melkein ilmassa hajun saadessaan. Jotain hyvää siis väsymyksessäkin - oli ainakin nenä auki heti ruutuun mennessä! Loputkin kolme esinettä nousivat nopeasti, kerrankin osasin tehdä suunnitelman ruutua varten ja jopa noudatin sitä! Ensimmäinen lähetys oikeasta etukulmasta, ja siitä lähdin rauhassa kulkemaan kohti vasenta kulmaa. Kulmaan asti en koskaan päässyt, sillä esineet nousivat ennen tätä. Lähetin koiran aina esineen luovutuspaikasta, ja tämä tuntui toimivan tänään superhyvin Lystille. Pisteitä siis täydet 30.

Kokonaisuutena siis 285 pistettä, 1-tulos ja päivän paras tulos. Pätevä Lynks! Erityisesti tuo tsemppi ja toiminta esineruudussa oli mahtava nähdä raskaan päivän jälkeen. Nyt vielä kun saisi tuon tottiksen kuosiin kokeisiinkin - nyt ollaan sikäli ikävässä tilanteessa, että haasteet eivät näy treeneissä eikä niihin pääse puuttumaan. Mietintämyssy päähän siis... Päivän tuloksen kunniaksi korkkasin Lystin KVA-kuoharin, joten ehkäpä ideat alkavat nyt lentää toden teolla!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti