Sivut

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Vuoden toinen leiri - jäljestys kovalla alustalla

Puuh, hengissä ollaan, vaikka hiljaiseloa onkin blogin puolella ollut. Kokopäivätyö yhdistettynä opiskeluun on vaatinut veronsa ja koneella vietetty aika on lähinnä keskittynyt erilaisiin raportteihin ja powerpointteihin. Tai tenttiin lukuun. Opintovapaata odotellessa..!

Maaliskuussa oltiin Lystin kanssa vuoden toisella leirillä, teemana kovan pinnan jälki. Supermielenkiintoinen leiri, vaikka jatkossakin keskitytään ensisijaisesti metsäjälkeen. Kouluttajana leirillä olivat Kimmo Sairanen ja Maarit Rokkamäki. Maarit oli entuudestaan tuttu kouluttaja, mutta Kimmo oli aivan uusi tuttavuus. Aloitimme leirin teoriaosuudella - mielenkiintoista asiaa, jota olisi voinut kuunnella pidempäänkin! Kovan pinnan lisäksi käsittelimme id-jälkeä, mutta se jääkööt taka-alalle tässä tekstissä. Muistiinpanot on kirjattu tähän kuten ne kuunnellessa kirjasin - tuntuivat itsestä sen verran johdonmukaisilta, että uskallan ne listailla tähänkin suoraa vihkosesta:

- tavoite? -> pitkä kaava vs. helpon kautta
- menetelmiä monia - jos tavoitteena kahden kilometrin jälki id-nostolla, menetelmä eri kuin temppujäljellä
- ensimmäinen asia määrittää oma tavoite - millaiset alustat, millaiset iät jne.
- pelastus- ja työkoirilla ei jäljellä esineitä
- oikeissa tilanteissa haasteita, jos jälki opetettu esineeltä esineelle
- esineistä vahvempi haju
- esineeltä esineelle opetettu koira herkästi väsyy, jos esineitä ei olekaan
- koirasta jälkiaktiivinen, jäljestä huolen pitävä koira

- metsäjäljen hajut
- rikkoutunut maa
- kasvillisuus
- ominaishaju
- materiaalit (kengät, vaatteet, hiuslakat jne.)
- pieneliöt (päälleastutut)
- sorajäljen hajut
- rikkoutunut maa
- ominaishaju
- materiaalit
- pieneliöt
- asfalttijäljen hajut
- ominaishaju
- materiaalit
- vanhetessa hajut poistuvat: pieneliöt, materiaalit, rikkoutunut maa, kasvillisuus -> viimeiseksi jää ominaishaju
- opetus ominaishajulle, jolloin mikään alusta ei ole ongelma
- alkuopetus lumella -> leimataan koira ominaishajuun (lumi steriili)
- lähtökohtana se, että koira haluaa seurata jälkeä
- koiran jäljestämistapaa ei voi päättää!
- luonnollinen jäljestäminen
- koiraa ei ajeta stressiin
- jos koira on ilmavainuinen, mahdoton opettaa varmaksi maavainuiseksi
- voidaan tehdä treenejä, joissa maavainu on ainoa vaihtoehto, mutta tilanteen tullen vaihtaa ilmalle
- alkujäljet lumeen "hiihtämällä" -> jalkoja hangaten mahdollisimman paljon ominaishajua
- ensin ohjaaja tekee itse
- koira jäljelle, ei käskyä -> annetaan "karata" jäljelle -> jäljen päässä palkka
- palkka ei saa näkyä, tuulen suunta niin, ettei koira saa palkasta hajua
- jos koira pysähtyy, ohjaaja passiivisena paikallaan -> koira ratkaisee itse -> jos koira ei lähde ajamaan, harjoitus liian vaikea -> uusi treeni
- seuraavana serpentiinitreeni
- kun 80% treeneistä onnistuu, siirrytään eteenpäin! -> jos 100% onnistuu, ollaan liian pitkällä (tavan poisopettaminen ennen uuden lisäystä)
- koiralla mahdollisuus jäljestää -> jos poistuu jäljeltä, ei anneta edetä -> vahvistus, kun koira ottaa hajun uudelleen -> EI vasta koiran päästessä uudelleen jäljen päälle
- ensimmäinen puoli vuotta vain omia jälkiä -> ohjaajalle varmuus ja osaaminen koiran lukemiseen -> mahdollisuus myös juosten jäljestämiseen (pelastuspuoli)
- jäljen ikä alussa 5-15 minuuttia
- lumella jälkiä niin, että alkaa sujua hyvin -> viimeistään 10 jäljen jälkeen häiriöalueelle (harhat), jottei opi etsimään silmillä
- jäljen epäsäännöllisyys: kaaria, kulmia jne. satunnaisesti sekaisin
- vanhentaminen aina tuplana (5-10-20-40-80 min) -> jos ei onnistu, palataan edelliseen

- jos koira vaihtaa harhalle, palataan opetuksessa ominaishajuun -> harhat saa tarkistaa, mutta ne ovat merkityksettömiä
- jos koira menee ylikierroksille, viedään tunnetulle jäljelle jäljen päälle (ohjaajan tulee muistaa aina viimeiset 20 metriä jäljestä) -> makuu -> kun rauha, koira uudelleen töihin lähettämällä
- jos koira ylittää loppuesineen/-palkan, palkataan jäljestyksestä -> ei korjata/neuvota, ei puututa ylitykseen
- vaaranpaikkoja:
- kolikoiden, avainten ym. esineiden katoaminen
- koira alkaa tarjota kaikkia esineitä -> tarkistaa esim. lumella kivet, sulat ym.
-> rukkiovi esineeksi (läpinäkyvä muovi, jota ei näe millään alustalla), jotta pakko haistaa
- joka jälki dokumentoidaan
- kuka, missä, milloin, olosuhteet jne.
- lisäksi raportti ja kaavio
- jokaisen jäljen jälkeen mietitään seuraava harjoitus tehdyn perusteella -> virheet jäljitettävissä vanhojen treenien perusteella
- metsäjälkikoira leimautuu jälkeen 100 metrin jälkeen -> tämän jälkeen ei pitäisi enää vaihtaa
- ruoka jäljellä laskee viettiä -> jäljen loppuun pääsemisen motivaatio laskee -> loppupalkka voi olla isompi ruoka-annos -> jos koiraa halutaan laskea ennen jälkeä, ruoka ennen jälkeä
- hajustetun veden sijaan hiihto
- metsään tehty jälki salapoliisitehtävä

- jäljen ikä "muuttuu" alustan mukaan: sama jälki eri alustoilla: metsä 12h, pelto 17h, hakkuu 20h, sora 24h -> tallausaika ei merkkaava
- kosteus imee ja säilyttää hajua paremmin
- pakkanen jäädyttää pinnan ja kapseloi hajun
- jos hajua ei saa, kannattaa palata auringon sulatettua maa
- pellolla jos traktori möyhinyt maan -> jäljen tallaus -> ominaishajuun opetetulla koiralla ei ongelmaa, murtuneen maan hajuun opetettu ei kykene jäljestämään

Käytännön treeneissä lähdettiin tekemään hiihtotekniikalla jälkiä puhtaalle alustalle. Lystin ensimmäinen lyhyt suora sujui hienosti, ainoana pohdinnan kohteena oli paikka, jossa toinen leiriläinen seisoi hetken ennen kuin ehdin huutaa, ettei kannata tehdä jälkeä meidän jäljen päälle :D Loppupalkan sijaan Lystin kaikki jäljet päättyivät esineeseen (pala vanulappua tai puolikas vanupuikko). Iltapäiväksi siirryimme paikallisen koulun pihalle tekemään jälkiä. Ensimmäinen Lystin jälki kulki auratulla piha-alueella, jossa oli ennen jäljen tallausta lapsiporukka pelaamassa korista. Hieman harhat vaativat huomiota, mutta Lysti selvitti jäljen hienosti. Loppuesineen ohitti hieman sivusta (ohjaajan moka: loppuesine aivan katosrakennuksen kulmalla, jolloin kulman takaa tullut kevyt tuuli painoi jäljen hieman sivuun), joten palkka jäljestämisestä. Toisella jäljellä Lysti pääsi serpentiinin kimppuun (tai näin oli tarkoitus, kunnes ohjaaja teki melkoisen piikkijäljen loivan serpentiini sijaan...). Tämä olikin ohjaajalle superhaastava: metsäjäljellä olen tottunut antamaan tilaa koiralle, ja kovalla alustalla tuo 10 metrin liinan päässä jälkeä etsivä koira ei ollut kovinkaan hyvä ratkaisu - ja siitä sain palautettakin. Selvittiin jälki loppuun, mutta oma fiilis oli aika huono jäljen jälkeen.

Toisena päivänä suunnattiin suoraa tositoimiin ja jälleen paikalliseen keskustaan. Lystille tein ensin serpentiinijäljen jalkakäytävälle. Heti jäljen jälkeen pienen lisähaasteen toi jäljen yli kävellyt ihmisporukka - ja koska kulkivat jalkakäytävää pitkin, oli koko jälki tokikin hyvin harhatallattu... Vähän harhat tuottivat Lystille päänvaivaa, ja kun en sitä päästänyt tutkimaan harhoja kovin pitkälle, meni se vähän epävarmaksi. Normaalistihan annan Lystille hyvin tilaa ratkoa haasteet ja etsiä itse oikea ratkaisu, joten tämä poikkeuksellinen tapa taisi vähän sekoittaa pienen päätä. Selvittiin kuitenkin loppuun, ja loppuesine nousi hienosti. Omat fiilikset vähän ristiriitaiset. Toisen jäljen tein vastaavasti eri paikkaan jalkakäytävälle, ja eikös siihen saatu vieraat ihmiset kävelemään päälle :D Harmillisesti en itse ajatellut jäljelle lähtöä kovin johdonmukaisesti eikä jälki alkanut puhtaalta alustalta - mistäpä olisi koira voinut tietää, mitä jälkeä pitäisi seurata? Kovasti Lysti yritti ja nappasikin jäljen, mutta ei jäljestänyt selkeän varmasti. Jossain hetkellisessä järjen häivenessä olin onneksi tallannut samaisen tien toiseen reunaan suoran jäljen varmuuden vuoksi, kun huomasin perässäni tulevat ihmiset - saatiin siis hyvä paikkaustreeni heti edellisen treenin perään.

Iltapäivällä missiona oli saada järkevä, onnistunut treeni. Tällä kertaa jälki oli koulun parkkipaikalla, aloitus selkeästi puhtaalta alustalta, serpentiiniä ja loppuesine. Ja olihan se tuttu Lysti paikalla leirillä, upea jälki, tarkisti harhat muttei reagoinut sen enempää eikä poistunut jäljeltä niin, että olisi kertaakaan tarvinut korjata. Tästä jäi huippuhyvä fiilis!

Omana suurimpana huomiona tuli itselle todella vieras koiran ohjaus - metsässä olen tottunut siihen, että koira saa (tai oikeastaan koiran pitää!) itse tarkistaa harhat ym. ja pitää huoli omasta jäljestä. Tuntui siis todella vieraalta ajatukselta kontrolloida koiran etenemistä pois jäljeltä. Tärkeänä ajatuksena nousi esiin myös jäljen aloituksen tärkeys.

Leirin jälkeen tehtiin muutama jälki lumelle ihan kotiovelta. Nämä sujuivat kivasti, ja helpotti omaa ohjaustakin, kun vaihdoin 10 metrin liinan kolmemetriseen näille jäljille. Tarkoitus oli tehdä jälkiä enemmänkin, mutta ajan rajallisuuden vuoksi nämä jäivät. Nyt odotellaan jo kuumeisesti metsään pääsyä, haaveissa on päästä korkkaamaan metsäjälkikausi tänään! Kova pinta tulee varmasti kulkemaan mukana treeneissä, mutta ihan näin perusteellisesti en Lystin kanssa opetusta lähde tekemään - onhan tämä meille vain tukitreeniä metsään, ei niinkään treeniä juuri kovalle alustalle. Todella mielenkiintoinen leiri kuitenkin takana, uusia ajatuksia ja ennen kaikkea runsaasti uutta oppia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti