Sivut

perjantai 1. joulukuuta 2017

Hakua, tarkkuutta, tokoa, tottista... ja vähän aksaakin.

En tiedä miten tässä nyt niin kävi, että marraskuu oli ja meni, eikä yhtäkään blogitekstiä tullut kirjoitettua. Vaikka eipä tuolla lokakuun saldollakaan juhlia voi...
Summa summarum, "yllättäen" onkin ehtinyt välissä tapahtua melkoisen paljon. Lyhykäisyydessään ollaan ainakin

- hakuleireilty Lystin kanssa. Hausta on ollut taukoa reilu puoli vuotta, mutta kivasti pieni harmaa muisti homman juonen ja sinkosi tohkeissaan metsään. Ekana päivänä tehtiin vähän muistuttelua, mutta taisi jo toisella lähetyksellä olla maalimiehet viidessäkympissä. Tehtiin vain suoria pistoja, palataan laatikkoihin jahka ollaan vähän saatu kertailtua juttuja ensin. Koira sai kehuja ja ohjaaja noottia - käskyt oli turhan hiljaisia (koetta ajatellen siis - jos tuomari ei kuule käskyä, oletus on, että koira on varastanut) ja liinan käyttö aivan hakusessa.
Toisena päivänä päätettiin kokeilla, mitä Ly sanoo irtorullista kiintorullaan siirtymisestä. Ensimmäiseltä maalimieheltä tuli hienosti kiinto suussa, mutta sen jälkeen toinen alkoi epäilyttää ja jätti maalimiehen, kun ei irtirullaa löytynyt ja maalimies epäilyttävästi kurkotteli kohti. Vaihdettiin lennosta irtorullaan, sillä sujui ongelmitta. Kolmannella sama maalimies kuin ekalla, joten yritettiin uudelleen. Epäilys oli edelleen voimassa, joten lopputulemana lähetin koiran samalle maalimiehelle kolme kertaa, jokaisella lähetyksellä se lähti yhtä innoissaan ja vauhdilla, vikalle vaihdettiin sitten suorilla irtorulla. Mä aina sanon hakutreeneissä, että Lystiä ei saa kutsua eikä siihen saa koskea - tässä treenissä näkyi loistavasti miksi näin :D Maalimiesten kanssa leikki ongelmitta näidenkin selkkausten jälkeen, Ly ei vaan pidä vieraista ihmisistä liian lähellä töitä tehdessään.
Nelosella meni sitten taas aikalailla kaikki pieleen, irtorullan toi hyvin, mutta lähti vähän hassusti kohti maalimiestä. Annoin kuitenkin mennä, mutta onnistuin itse tippumaan kivenkoloon puolta reittä myöten. Hetki meni kaivautua ylös, ja sinä aikana Lysti oli mennyt maalimiehelle, todennut mun hävinneen ja lähtenyt etsimään mua... Voi puuh! :D Löydettiin maalimies ja koira sai palkkansa. Vitonen tehtiin sitten ihan peruskaavalla ilman kommervenkkejä, se oli oikein hieno.

- käyty Lystin kanssa Pasasen koulutuksessa. Valitettavasti en päässyt koulutukseen kuin sunnuntaina, joten en kuullut lauantain luentoa ja nähnyt treenejä, joten sunnuntaina olin lievästi sanottuna ulapalla koko koulutuksesta. Lopulta tehtiin pikkupätkä tottista (kröhöm yllättäen seuruuta), jossa Juha ehdotti kokeilemaan lelupalkkaa aina heittämällä ja jättämään taisteluleikin kokonaan pois. Mielenkiintoinen näkemys, jota onkin kiva päästä kokeilemaan!
Toisella kierroksella toivoin nenähommia ja katsottiin vähän tarkkuusetsintää. Tehtiin hyvin erilainen treeni kuin aiemmin - Lysti näki esineen laitoin ja ilmaisi. Sen jälkeen mukamas laitoin esineen uudelleen, ja katsottiin miten koira työskentelee, kun esinettä ei heti löydykään. Kun koira keskittyi etsimään löytämättä, laitettiin esine huomaamatta maahan ja normaali palkkaus. Lysti teki töitä hurjan keskittyneesti ja tarkasti eikä siihen vaikuttanut, vaikka esinettä ei löytynytkään. Treeni erosi aiemmista treeneistämme myös sikäli, että teimme sen treenikentällä, jossa tallauksina toimivat aiemmin tulleet jäljet - selvää aluerajausta ei siis ollut. Kerran Lysti nappasi esineen mutta pudotti matkalla, ja kun kehotin etsimään uudelleen, meni Ly vähän hämilleen. Hienosti selvisi tästäkin. Kovasti Lystistä tykättiin, ja on sen kanssa vaan niin makea tehdä noita nenäjuttuja!

- ilmoitettu Lysti tokokokeeseen. Niin, kun kerran nenäjutut sujuu, on hyvä ottaa rinnalle se meidän murheenkryynikin! Ollaan vähän muisteltu taas tokojuttuja, joskin treeniolosuhteet eivät ole kovin otolliset ja sen vuoksi isommat liikkeet ovat vielä jääneet odottamaan hallikäyntejä. Kivaa tekemistä kyllä kuitenkin, ja paletti tuntuu olevan yllättävän hyvin kasassa treenimäärään ja omiin liikkeitä pilaaviin kuningasajatuksiini nähden...

- käyty Enteen kanssa agilitykisoissa. Isänpäivänä juostiin pari starttia Janakkalassa, ja huskyeläimellä oli maailman siisteintä. Aika vähäisissä määrin se pysyi lapasessa, mutta sitäkin enemmän nautti ja nauratti yleisöä :D Tuloksena siis odotetusti kaksi hyllyä. Hetken jo mietin, pitäisikö ensi vuodelle kuitenkin ostaa lisenssi, ihan vaan koska Enne nauttii niin suunnattomasti radalla rallattamisesta....

Kirjottamatta näyttää olevan myös KVA-koekertomus, Kivimäen Riitan tokokoulutus sekä Jälki Käteen -jälkileirin tarinat. Ja mitähän muuta? Josko tässä vähän saisi taas niskasta tämän kirjoittamisenkin suhteen, tämäkin postaus tuli melkoisessa kiireessä ja vasemmalla kädellä. Katsellaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti