Sivut

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

SM-zen on täällä! (Kahden Jarin koulutukset)

Viime päivien huipputreenit ovat vieneet huiman harppauksen kohti orastanutta SM-zeniä. En olisi uskonut, että 2,5 viikkoa ennen koetusta voi tunnelma olla näin rento, odottava ja yksinkertaisesti hyvä! Ollaan tehty hirveän hyviä ja tilanteeseen sopivia treenejä, saatu onnistumisia ja sopivasti haasteita. Kaikki edellytykset parhaaseen mahdolliseen suoritukseen on siis olemassa, mutta toisaalta myös mahdollisuus suorituksen päättymiseen tottiksen jälkeen on hyvin tiedossa. Sekään ei kuitenkaan harmita, sillä tiedän jo nyt, että kaikki mahdollinen on tehty - enempään emme tänä vuonna olisi pystyneet, kävi miten kävi! Tämän tiedostamisen jälkeen oma fiilis lähteä SM:iin on entistä korkeammalla, ja toivon kovasti saman tunnelman kantavan tottiskentälle asti!

Viime viikon torstaina pääsimme pitkästä aikaa metsään Ramin tallaamalle jäljelle. Kyllä olikin taas sellainen jälki, ettei tarvinut yrittää pysyä kartalla, mistä on tullut ja mihin menossa :D Hienosti Lysti jäljen selvitti ja nosti varmasti kaikki kepit. Ennen kolmoskeppiä kuului autolta koiran haukahdus, Lysti nosti pään, mutta jatkoi hyvin. Kepillä laitoinkin koiraa palkatessa viestin, että voisivatko odottajat vähän metelöidä tiellä. Hyvä muuten, mutta tämän seurauksena he ilmeisesti luulivat mun eksyneen metsään... :D Hups! Mutta koita nyt siinä koiraan keskittyessä pystyä kirjoittamaan kaikki olennainen ylös... No, hirveän hyvä fiilis jäljestä jäi joka tapauksessa! (Jana oli vähän huono, täytyy tehdä nyt ihan erillisiä janatreenejä muutama ennen kisoja!)

Lauantaina kävimme päiväkäynnille holskuleirillä jälkiryhmässä. Kouluttajana oli itselleni uusi tuttavuus, päivätyökseen koirien kanssa Puolustusvoimilla töitä tekevä Jari Ikonen. Koska en tiennyt kouluttajasta mitään, en osannut oikein odottaa mitään. Olin myös päättänyt, että mikäli ajatukset kouluttajan kanssa eivät kohtaa, tallon vaikka itse jäljet Lystille ja jätän koulutuksellisen annin parempaan hetkeen - näin lähellä SM:iä en kaipaa yhtään ylimääräisiä epäonnistumisia ;) Onneksi ei tarvinut asiasta huolehtia! Heti aamulla jutellessamme totesin pitäväni kouluttajasta ja hänen näkemyksistään. Aamulla Jari tallasi Lystille Z:n mallisen jäljen vastatehdyillä kepeillä. Janalle Ly lähti miljoonaa (ja se todella lähti niin, että muut leiriläiset olivat todenneet, etteivät jaksa juosta perässä sellaista vauhtia - en tajunnut sanoa, että kyllä me itse jäljellä sitten kävellään :D) ja otti jäljen varmasti. Jäljesti tarkasti ja varmasti. Ekan kepin merkkasi ja nosti, mutta jätti. Tuoreet kepit oli selvästi vaikeat, eikä Lysti ollut ihan varma, pitikö ne ilmaista vai ei. Leikitin kepillä ja jatkettiin matkaa. Tien ylitykset hienoa ja jäljestys ylipäätään hirvittävän hienoa. Toinen (ja samalla viimeinen keppi) nousi hyvin. Jari totesi Lystin olevan taitava ja lahjakas ja sen työskentelyä olevan ilo seurata. Myös oma ohjaukseni oli kiinnittänyt huomiota positiivisessa mielessä, jes!

Iltapäivän jäljelle pyysin alustan vaihtoja, niitä kun ei hetkeen ole tehty. Jari kävi taas itse tallaamassa jäljen meille, uudet kepit tälläkin kertaa. Jana ei yhtä hyvä - janalla oli tien ylitys, ja Lysti poikkesi sen kohdalla suorasta linjasta ja jouduin korjaamaan. Tarkisti hetken aikaa jäljen suuntaa, valitsikohan takajäljen? Jäljelle lähti hyvin, eka keppi nousi varmasti. Tien ylitykset ja metsästä soratielle vaihto sujuivat hyvin, toinen keppi jäi, koska Lysti ylitti tien hieman ennen keppiä (ei siis saanut hajua kepistä lainkaan). Asfaltille päästessämme Lysti selvisi asfaltista hyvin, mutta sen jälkeen metsäisellä pohjalla alkoi haasteet, ja melkoinen tovi sompailtiin jälkeä etsien. Annoin Lystin etsiä jälkeä irti, ja pian selvisikin todellinen haaste - kyseisessä paikassa olivat ilmeisesti tottisryhmäläiset pissattaneet koiriaan, ja pienen poikasen pää meinasi mennä hajuista sekaisin. Etsi ja etsi todella hyvin, ja kouluttajakin hiippaili jo taakseni kertomaan koiran tekevän aivan oikein. Jossain välissä pissa vei mennessään ja jouduin komentamaan. Sen jälkeen jälki kuitenkin nousi heti! Sen verran kauan oltiin jouduttu tahkoamaan, että Lystillä alkoi olla todella kuuma ja loppujäljen se oli todella väsynyt. Viimeinen keppi oli tien ylityksen jälkeen - ylitys hyvä, nosti kepin, mutta jätti taas. Laitoin etsimään uudelleen, häntä heiluen etsi ja nosti hyvin, siitä superpalkka. Tosi hyvä fiilis jäi päivän treeneistä ja itse sain hyviä vinkkejä jäljen kadotessa: koiran irtipäästäminen sai positiivista palautetta, mutta oma paikallaan nököttämiseni aiheuttaa turhaa painetta koiralle. Parempi olisi, jos esimerkiksi kääntäisin rintamasuuntaani pikkuhiljaa ympyrää tehden, jolloin koirankin olisi helpompi etsiä jälkeä joka suunnasta. Tämä muistiin!

Sunnuntaina lähdimme koirien kanssa automatkalle kohti Kannusta ja Shepmates-leiriä. Alunperin tarkoitus oli mennä paikalle ihan vaan katselemaan ja kuulostelemaan, mutta sattumalta Jari Kantoluodon koulutuksesta vapautui koirakkopaikka, ja pääsimmekin Lystin kanssa katsomaan taas tottisjuttuja. Pieni stressikriisi kuitenkin iski maanantaiaamuna, kun heräsin paniikkisen aussien kiivetessä sänkyyn vinkuen. Hetki meni tilanteessa kartalle pääsemiseen - kipureaktio oli selvä, mutta kivun löytämisessä meni hetki. Lähdin kävelyttämään koiria ulos, ja Lysti vain käveli peitsaten. Raville en saanut sitä millään, se vaan läähätti kipuillen. Koskiessa vaikutti aristavan selkää. Palasimme sisälle ja nostin Lystin takaisin sänkyyn rauhoittumaan, samalla silitellen sen selkää. Jonkin ajan päästä lähdimme uudelleen kävelemään, ja samalla törmäsimme yhteen leiriläiseen, joka oli samaa mieltä selän osuudesta asiaan. Samalla kuulin, että eräs leiriläinen on eläinlääkäri ja päätin kysyä hänen mielipidettään (lähinnä siihen, varaanko ajan lääkärille vai suuntaammeko akupunktioon, fyssarille, hierojalle vai minne). Ajatus alkoi pikkuhiljaa kulkea, ja epäilin kyseessä olevan lihaskramppi, jonka lattian kylmä veto oli aiheuttanut (Ennekin löytyi aamulla nukkumasta huoneen toisesta sängystä - ja mun koirathan eivät sängyssä nuku...). Kävellessä tilanne oli edelleen sama. Laitoin koirat hetkeksi autoon ja koitin hengitellä syvään. Olin kävellessä kuvannut Lystiä videolle ja kaveri videoanalyysien perusteella olisi samaa mieltä selän aristamisesta. Eläinlääkärin pikatsekkauksessa löytyi lämpöero kyljistä, mutta muuten ei mitään. Liikkeitä näyttäessä Lysti ravasi ja tarkastuksen päätteeksi teki Lystiloikan noin 1,5 metrin korkeuteen. Todettiin sitten yhteen ääneen, että se on tainnut parantua :D Päivän aikana kävelyttelin koiria useampaan kertaan ja ensimmäistä kertaa taisin olla vilpittömästi onnellinen autosta löytyneestä flexistä - saipa näppärästi liikutettua Lystin tehokkaammin kuin perushihnassa. Koulutusvuoro meillä oli vasta tiistaina, joten päätin katsoa tilannetta aamulla ja päättää silloin, osallistunko Lystin kanssa vai nappaanko autosta hupikortti-Enteen.

Onneksi koko maanantain Lysti oli normaali, yöksi jätin koirat varoiksi autoon ja tiistaina vastassa oli vallan normaali pikkuinen. Uskalsin siis osallistua koulutukseen, vaikka koko ajan kovasti tarkkailinkin Lystin tilaa. Paneuduimme tällä kertaa juoksuseuraamiseen, joka on viime aikoina niin sanotusti levinnyt käsiin. Lisäksi löytyi pikkuongelmana Lystin edistäminen seuraamiskäskyn kuullessaan - se ei odota liikkeellelähtöä, vaan nousee heti käskyn saatuaan seisomaan. Muutamalla toistolla saatiin muistuteltua homman nimeä. Juoksuosuuteen tehtiin pysähdyksiä kesken liikkeen ja palkattiin vain hyvistä pysähdyksistä. Selvästi muistutti vähän ajattelemaan asioita ja saatiinkin hyviä toistoja. Varsinainen ongelma (ilon kuplinta - lue: ääni) jäi piiloon, mutta ehkäpä näillä päästään askel eteenpäin tämänkin suhteen!

Toisella kierroksella katsottiin noutoa, joka Jarin mielestä oli parantunut viime kerrasta - jes! Kiloisella kapulalla toistot olivat ihan jees ja luovutukset kivoja, mutta kaksikikoisella jäi vähän kauas. Tehtiin pelkkää pitoa, nostosta eteentuloa ja muutama kokonainen nouto. Peruuttamalla tiivisti kivasti myös isolla kapulalla, joten täytyy muistaa tehdä näitäkin! Tänään katson, jos saisin kaverilta lainaan kapeamman kapulan, oma on niin kovin leveä, että sitä on vaikea tasapainottaa. Nyt siis panostusta pelkkään pitoon, nostoon ja peruuttelutreeniä. Lisäksi pitäisi miettiä niskalihasten vahvistamiskeinoja tukemaan noutoa. Kivat vinkit siis loppuvalmisteluihin, tästä on hyvä jatkaa kohti elokuuta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti