Sivut

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Well, hello there, tottisinto!

Poissaolollaan loistanut tottisinto nostelee päätään. Kirjaamatta on jääneet niin toiset Kantoluodon Jarin kuin Pekka Korrinkin treenit. Näiden lisäksi meillä oli paikka Kivimäen Riitan koulutukseen huhtikuulle, mutta sen myin pois - liikaa kouluttajia liian lyhyessä ajassa ei kannata, sen olen jo oppinut. Lisäksi kyseessä oli nimenomaan tokokoulutus, joten totesin ettei se ehkä ole oikea paikka ratkoa meidän tottishaasteita.

Toukokuussa järkkäsin kerhollemme tosiaan kaksi Kantoluodon koulutusta, joissa toisessa olin kuuntelemassa ja toisessa koiran kanssa. Tykkään Jarista ihan tosi paljon, ja seuraava paikka hänelle onkin puolentoista viikon päästä. Katsottiin vähän seuraamista, jossa ongelmakohdaksi nousi palkkauksen suunnan aiheuttama poikittaminen, edistäminen ja muut ongelmat. Lystihän saa vapautuksesta tulla eteeni hyppimään, ja kyllähän kun loogisesti asiaa ajattelee, olen tämän(kin) ongelman ihan itse aiheuttanut. Ly vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti, ja odotusarvo tuolle eteenloikkaamiselle onkin aika korkea. Koitettiin ensin vähän pyöräyttää palkkaussuuntaa, mutta tapa oli jotenkin hankala hahmottaa mulle itselle (en enää muista, miten päin siinä oikein piti pyörähtää, muistaakseni tehtiin ensin vähän käännöstä vasemmalle ja siitä siirryin itse koiran eteen ja vapautin. Ehkä.), ja Lystihän ei taipunut "väärään" suuntaan yhtään. Tämä siis mietintämyssyyn ja treenin alle. Lisäksi katsottiin liikkeestä istumista, jossa annan jonkun typerän vartaloavun tajuamatta asiaa. Muutaman toiston jälkeen Jari totesi, että koira istuu nopeammin ja varmemmin ilman apujani, joten eipä muuta kuin taas itseä niskasta kiinni ja tähän treeniä. Helpotti huomattavasti, kun Jari naksutteli oikeita suorituksia ja itse sain keskittyä liikuttamaan molempia käsiä (kyllä, loogistahan on että koiran seuratessa vasen käsi liikkuu ja oikea on paikallaan - whaaat?! :D), pitämään katseen eteen ja olemaan kumartelematta, kyykistelemättä ja mitä näitä nyt on...

Treenien jälkeen ollaan harjoiteltu molempia juttuja, istuminen sujuu oikein kivasti ja kuvittelen jättäneeni avut pois. Palkkaussuunnan päädyin lopulta muuttamaan niin, että vapautuksesta Lysti kieppaa takaani oikealle puolelle ja saa sen jälkeen hypätä ilmaan. Jotenkin en vaan osannut kieppua toista kautta, ja Lysti kääntyi oikean kautta melkein väkisin, vaikka esimerkiksi heitin sille lelun vasemman kautta taakse. Tämä selvästi sopi meille, ja jo ekassa treenissä homma alkoi hahmottua (tarvittiin tähänkin kuitenkin tokosm:t, joista ajatuksen nappasin).


Viime viikolla käytiin Korrin Pekan opissa. Yllättäen katsottiin ihan vähän seuruuta, johon Pekka kehoitti ottamaan namit vasempaan käteen ja tekemään luopumisen kautta. Kylläpä muuten oli vaikeaa pikkuaussielle, jolla luopuminen on kuitenkin ihan peruskauraa! Joutui pieni ihan vallan ajattelemaan... Lisäksi haettiin vähän sähäkkyyttä liikkeestä maahanmenoon. Esimerkkisuorituksen jälkeen Pekka totesi, että "niin, toihan kyllä riittäis suurimmalle osalle ihmisistä noin, mutta kyllä sieltä vähän lisää saa kaivettua". Ja sittenhän kaivettiin, koska mitään puolivillaistahan me ei tahdota ;) Lystihän on "aika" nopea liikkeissään arjessakin, joten kunhan vaan saan sille ajatuksen nopeasta maahanmenosta, se varmasti tulee siltä hyvinkin luontevasti. Treenailtiin peruuttaen niin, että koira kulkee mun oikealla puolella. Koska paikka olis Lystille vieras, otin namit käteen ja pidin sen niiden avulla oikeassa kohdassa. Saatiin muutama ihan huipputoista ja muutama hyvä, mutta ei niin hyvä. Treeninä vaikutti kuitenkin oikein toimivalta!

Koulutusten jälkeen ollaan treenailtu omatoimisesti varmaan enemmän kuin edellisinä kolmena kuukautena yhteensä :D Seuraamista ollaan tehty kivalla sillisalaattipaletilla namilla, käsikosketuksella ja lelullakin välissä, tärkeimpänä koittaa muistaa vapautus aina takakautta. Ihan huippupätkiä on jo ollut nähtävissä, joten eiköhän tämä tästä! 19. päivä olisi sitten tarkoitus esitellä Jarille mitä ollaan saatu aikaan, joten treenimotivaattori ainakin on kohdillaan... (Niin, mehän siis tehtiin seuraamista jo siellä helmikuisessa koulutuksessa, enkä kyllä kehtaa mennä paikalle enää semmoisella "no ei me nyt oikein olla treenattu" -asenteella - tiedän jo nyt, että mitä vaan haluan tehdä, tsekataan se seuruu kuitenkin.) Jääviä ollaan tehty kaikkia nyt peruuttamalla, ja kateissa ollut nopeus on alkanut löytyä kivasti. Eilen käytiin treenaamassa ihanassa sadekelissä Epen aksatreenien jälkeen (Enne oli oikein pätevä!), ja totesin että orastavaa paluuta yrittävä ääniongelma ei ollut läsnä, kun en anna koiralle seuraamiskäskyä lainkaan. Se alkaa siis varmaan olla jo yhdistänyt käskyn tuohon mielentilaan, joten katsotaan, onko tässäkin joku muutoksen paikka... Ei se pahasti ääntele, mutta edelleen vähän kuplii ilosta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti