Sivut

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Koeraportit - kaksi keskeytystä

Tämän jälkikoekauden korkkaus oli kaukana suunnitellusta. Tai no, kokeet itsessään kyllä suunniteltuja, mutta tulokset vallan muuta kuin ajatuksissa oli. Käyttövalioituminen heti kevään ekoissa kokeissa oli lähinnä kaukainen haave, mutta kaksi keskeytystä kyllä veti mielen melkolailla maihin.

Ensimmäinen koe oli oman kerhomme koe 21.5. Koe alkoi maastoilla, arvonnassa nappasin vitosjäljen (osallistujia kuusi), joten hetken saimme odotella. Kävin kurkkaamassa janapaikan - ihan mahtava jana, lähetys käytännössä polkua pitkin. Fiilis oli hyvä. Tuomarin ja tuomariharjoittelijan saapuessa suuntasin Lykän kanssa janaa kohti. Lysti oli hyvällä sykkeellä lähdössä töihin, muutama intoääni pääsi, mutta janalla keskittyi hyvin. Lähti loistavalla vauhdilla, nappasi jäljen varmasti. Muutaman metrin jäljestettyään tarkasti pienen matkan taakse, jonka jälkeen jatkoi varmasti eteenpäin. Melko läheltä löytyi ykköskeppi, matka jatkui. Jossain vaiheessa huomasin, että Lystin jäljestys oli vähän tarkistelevaa ja samalla näin muutaman kymmenen metrin päässä talon. Annoin koiran etsiä jälkeä, tuloksetta. Kun ei mitään löytynyt, palasimme hieman matkaa taaksepäin ja annoin Lystin jatkaa etsimistä. Ei mitään. Meinasin vähän alkaa hermostua, ja vähän tiukkasanaisesti käskinkin etsimään jäljen. Ei edelleenkään mitään. Lähdin suuntaamaan kohti keppipaikkaa kehoittaen välillä etsimään jälkeä. Välillä näytti jo hyvältä, kunnes orastava jälki katosi tai Lysti muuten palasi takaisin. Koitin kannustaa etsimään, turhaa. Palasimme janalle, josta lähetin koiran uudelleen. Lähti vähän epävarmasti - tässä kohtaa ohjaaja olisi voinut jo ymmärtää prässänneensä koiraa aivan liikaa. Jatkoimme matkaa, kuonon noustessa ja koiran pysähtyessä kehoitin etsimään jäljen. Niin liian monta kertaa. Lopulta Lysti, pieni Lysti joka harvoin ottaa itseensä palautteestani, oli jo niin puhki painostettu, ettei se tehnyt enää muuta kuin seisoi vieressäni eteenpäin tuijottaen. Meinasin alkaa itkeä metsässä tajuttuani, miten tappiin asti olin sen pakottanut, miten kovasti se oli yrittänyt ja yrittänyt, ja miten kovasti olin samalla sitä prässännyt jatkamaan. Päästin Lystin irti ja koukkasimme kauemmas tiestä katsomaan, josko sattuisimme jäljelle. Melko varmasti lopussa jäljellä olimme, sen verran tiiviisti Lysti laski nenän maahan ja jäljesti tielle saakka. Kiitos ohjaajan toikkaroinnin, keppejä ei kuitenkaan noussut. Fiilis autolle kävellessä oli kamala. Sellainen sanoinkuvaamaton tyhjyys kun tajuaa, miten itse on töpännyt todella pahasti. Päätin mennä esineruutuun ainoana toiveenani edes yksi esine, jotta saan koiran palkattua ja keskeytettyä ruudun jälkeen.

Ruutuun päästiin samantien, koitin keräillä ajatukseni kasaan ja olla iloinen. Lysti lähti mukaan innoissaan. Matkalla ruutuun vielä mietin ääneen Ramille, jätänkö leikin kesken ensimmäisen esineen jälkeen, johon Rami tyynesti totesi "kato nyt miltä se vaikuttaa ensin". Ensimmäinen esine nousi 18 sekunnin kohdalla, toinen sujuvasti perään. Kolmas esine oli kädessäni 2.04 ja tuomarin sanoin "joutui se sentään vähän etsimään kolmatta". Täydet 30 pistettä, tuomarilta kehut koiran työskentelystä ja omat maagiset sanat "kiitos, ohjaaja luopuu".

Olin jo asennoitunut vain seuraamaan tottiksia, kun toinen voittajaluokan ohjaaja kysyi voisinko olla nollakoirana heidän parinaan. Tähän suostuin, kun tuomari antoi luvan tehdä liikkeet vähän sinne päin ja soveltaen. Lopulta päädyimme tekemään vain seuruun, tasamaanoudon pienellä kapulalla sekä eteenmenon  (jossa Ly ei ilmeisesti kuullut maahanmeno käskyä, sillä sain sen lopulta pysähtymään kentän laidalla olevan mäen harjanteelle :D). Tottis kaipaa vielä paljon treeniä SM:iä ajatellen...

Toinen koe oli Hämeenkyrössä 27.5. Kokeeseen oli ilmoittautunut 24 koirakkoa, joista karsittiin 10 tottiksen perusteella maastoon. Arvoin meille viimeisen parin pienemmän numeron - ihan meni siis putkeen, kun toivoin olevamme alkupäässä ja ensin paikkamakuussa... Pienen ylimääräisen hässäkän ja muutamien ekstrasydämentykytysten jälkeen lopputulemana jouduimmekin suorittamaan tottiksen kolmen ryppäänä, jolloin onni kääntyi - Ly oli ensin makuussa, sitten tauolla ja lopuksi suorittamassa.

Paikkamakuu oli hyvä, makasi rauhassa ja katseli pääasiassa piilolle. Erinomainen. Seuruussa edisti, poikitti ja tuomarin sanoin "pirskahteli ilosta, joka ilmeni äänenä". Ei mitään pahaa huutoa, mutta pientä kuitenkin. Arvasanasta ei tietoa, ehkä tyydyttävä? Jäävissä seuruu samanlaista, asennot ok ja luoksarit + sivulletulot hyvät. Veikkaisin arvosanaksi ehkä hyvää kaikista? Oliskohan joku ollut erittäin hyvä? (Muistaako kaikki muut kisaajat oikeasti nämä arvosanat helposti?!) Tasamaanoudossa lähti mahtavalla asenteella ja palautti lujempaa kuin ikinä kokeessa. Palautus tosin tapahtui hyvin varmasti suoraa sivulle - hetkinen hei Lysti! :D Tuomari kehui muuten noutoa, ainoastaan palautuksessa on huomautettavaa. Hyvä. Hyppynoudossa heitin vähän vinoon, hyppäsi ja otti hyvin, mutta kiersi takaisin! Ja palautti vielä kaiken kukkuraksi sivulle! Vinoja on kyllä treenattu, mutta lisää toistoja siis... tämä puutteellinen. Estenouto superhieno, erinomainen. Eteenlähetys nopea, erinomainen. Yhteensä 86 pistettä ja maastoon.

Tällä kertaa arvoin meille ykkösjäljen. Jana lähti suoraa asfalttitieltä, ja vähän ahdisti jättää auto ja Enne tiensivuun jäljen ajaksi. Jana oli jostain syystä mulle kovin vaikea hahmottaa, mielestäni se oli ihan banaani ja lähetyspaikkakin oli hankala hahmottaa. Ehdin katsoa janapaikan ja ottaa koiran autosta, kun tuomari jo saapui ja kehoitti janalle. Valmistelut jäivät siis vähän puolitiehen, ehdin sentään käskeä Lystin pissalle.

Lysti lähti vähän epävarmasti, varmaan omasta epävarmuudestani johtuen. Puolenvälin jälkeen otti väärän jäljen, joten takaisin janalle. Lähetin eteenpäin, Lysti eteni janan loppuun ja olisi jatkanut matkaa eteenpäin. Oltiin siis ylitetty jälki ensimmäistä kertaa ikinä! Lähetin takaisin janan alkua kohti, eteni melkein lähtöpaikalle saakka kunnes siirtyi jäljelle. Takajälki. Olin itse lähinnä hämilläni siitä, miten lähellä lähetyspaikkaa jälki kulki! Päästiin kuitenkin matkaan, vaikkakin vähän epävarmasti. Lysti jäljesti, pari kertaa tarkisti mutta jatkoi matkaa. Jossain vaiheessa tajusin meidän olevan todella lähellä janaa ja ehdin miettiä koiran kääntämistä ympäri, kun se nosti kepin. Ykköskeppi (kyllä, kepit oli numeroitu!), ja matka jatkui. Kakkoselle päästiin muutaman varmistelun kautta, mutta kepiltä lähdettäessä jälki katosi. Lysti ei yksinkertaisesti saanut siitä enää kiinni. Hetken etsittyään lähti jatkamaan epävarmasti, mutta jäljestäen. Pehmeässä sammaleessa näkyi askelten jäljet, mutta epävarmasta jäljestyksestä johtuen en ollut aivan vakuuttunut, ollaanko todella oikealla jäljellä. Vähän väliä Lysti tarkasteli ja etsi jälkeä, ja samalla oma epävarmuus kasvoi. Metsässä näkyi lenkkeilijöitä umpimetsässä ja aavistin, että hukassa ollaan. Tällä kertaa pidin pään kylmänä ja pyrin viimeiseen asti olemaan rento ja reilu. Palattiin kakkoskepin paikalle, mutta jälkeä ei löytynyt. Päätin olevan turhaa yrittää jankata, jälkiä oli omaan silmäänkin todella paljon ja koira selvästi edellisen kokeen jäljiltä epävarma. Siispä valjaat pois ja autolle. Harmitus oli suuri, mutta enemmän ahdisti epäonnistuminen edellisen kokeen jälkeen. Päätin olla menemättä ruutuun, oma fiilis oli niin maassa. Sen sijaan suunnattiin Hannan kanssa takaisin kentälle tekemään pienet tottistreenit. Janalta saatiin pisteitä 31, kepit taisin palauttaa myöhässä.

Kokeiden jälkeen on tulevat treenit olleet paljon mielessä. Kotimatkalla Pirjo sai kuunnella lähes tunnin vuodatusta ja käytiin hyvää keskustelua jatkosta. Ramia  kävi jo melkein sääliksi puhuessamme, kun linjan toisessa päässä oli kiukkusurullinen nainen, joka ei juuri sanojaan säästellyt :D vaan tärkeinhän se sieltä tuli kommentiksi - "muista, rakasta koiraasi". Ja niinhän teen! Maanantaina tein itse jäljen Lystille, se sujui kivasti. Kuivuus toi oman haasteensa, ja todennäköisesti on ollut osasyy kokeissakin. Keskiviikkona tehtiin esineruutu, siihen en ollut oikein tyytyväinen. Eilen keppiruutu ihan tuohon naapuripellolle, ekat kolme keppiä nousi hyvin, sen jälkeen iski epävarmuus, joka kuitenkin selätettiin ja haettiin loput kaksi keppiä. Tänään käytiin asfalttijäljellä, jossa Lysti oli todella pätevä! Nyt ylipäätään treenaillaan hetki muualla kuin metsässä, katsotaan sinne paluuta sitten vaikka parin viikon päästä.

4 kommenttia:

  1. Kyllä se kolmas ykkönen vielä tulee, ehkä silloin, kun sitä vähiten odottaa. Niin vain talvitauolla ehtii tapahtua kaikenlaista ja menee aikansa ennen kuin saa korjattua esim riistalle vaihtamista tai muuta, kun koira kerran pääsee sitä tekemään. Mutta Lysti on hieno jälkikoira, kun vaan taas pääsette vauhtiin. Ehkä se toinen hukka tuli tarkoituksella - hyvä paikka katsoa oppiko ohjaaja ensimmäisestä koehukasta jotain. Ainakin meille viime vuoden Raision kokeessa painostin koiraa liikaa jäljelle ja sen jälkeen on tullut asennoiduttua kokeeseen sillä mielin, että pää pitää pysyä kylmänä koetilanteessa, jos hukka tulee, vaikka muuten myönnänkin olevani jonkin sortin kuumakalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan varmasti tuleekin! Enemmän tässä on (taas) ohjaajassa vikaa kuin koirassa :D

      Poista
  2. Onko Lystillä tapana tuoda keppi siulle vai kuinka se ilmaisee ne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuo, Lystin kanssa se oli oikeastaan ainoa vaihtoehto - se roudaa aina ja kaiken mulle, on tehnyt niin luonnostaan pennusta lähtien :)

      Poista