Sivut

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Well, hello there, tottisinto!

Poissaolollaan loistanut tottisinto nostelee päätään. Kirjaamatta on jääneet niin toiset Kantoluodon Jarin kuin Pekka Korrinkin treenit. Näiden lisäksi meillä oli paikka Kivimäen Riitan koulutukseen huhtikuulle, mutta sen myin pois - liikaa kouluttajia liian lyhyessä ajassa ei kannata, sen olen jo oppinut. Lisäksi kyseessä oli nimenomaan tokokoulutus, joten totesin ettei se ehkä ole oikea paikka ratkoa meidän tottishaasteita.

Toukokuussa järkkäsin kerhollemme tosiaan kaksi Kantoluodon koulutusta, joissa toisessa olin kuuntelemassa ja toisessa koiran kanssa. Tykkään Jarista ihan tosi paljon, ja seuraava paikka hänelle onkin puolentoista viikon päästä. Katsottiin vähän seuraamista, jossa ongelmakohdaksi nousi palkkauksen suunnan aiheuttama poikittaminen, edistäminen ja muut ongelmat. Lystihän saa vapautuksesta tulla eteeni hyppimään, ja kyllähän kun loogisesti asiaa ajattelee, olen tämän(kin) ongelman ihan itse aiheuttanut. Ly vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti, ja odotusarvo tuolle eteenloikkaamiselle onkin aika korkea. Koitettiin ensin vähän pyöräyttää palkkaussuuntaa, mutta tapa oli jotenkin hankala hahmottaa mulle itselle (en enää muista, miten päin siinä oikein piti pyörähtää, muistaakseni tehtiin ensin vähän käännöstä vasemmalle ja siitä siirryin itse koiran eteen ja vapautin. Ehkä.), ja Lystihän ei taipunut "väärään" suuntaan yhtään. Tämä siis mietintämyssyyn ja treenin alle. Lisäksi katsottiin liikkeestä istumista, jossa annan jonkun typerän vartaloavun tajuamatta asiaa. Muutaman toiston jälkeen Jari totesi, että koira istuu nopeammin ja varmemmin ilman apujani, joten eipä muuta kuin taas itseä niskasta kiinni ja tähän treeniä. Helpotti huomattavasti, kun Jari naksutteli oikeita suorituksia ja itse sain keskittyä liikuttamaan molempia käsiä (kyllä, loogistahan on että koiran seuratessa vasen käsi liikkuu ja oikea on paikallaan - whaaat?! :D), pitämään katseen eteen ja olemaan kumartelematta, kyykistelemättä ja mitä näitä nyt on...

Treenien jälkeen ollaan harjoiteltu molempia juttuja, istuminen sujuu oikein kivasti ja kuvittelen jättäneeni avut pois. Palkkaussuunnan päädyin lopulta muuttamaan niin, että vapautuksesta Lysti kieppaa takaani oikealle puolelle ja saa sen jälkeen hypätä ilmaan. Jotenkin en vaan osannut kieppua toista kautta, ja Lysti kääntyi oikean kautta melkein väkisin, vaikka esimerkiksi heitin sille lelun vasemman kautta taakse. Tämä selvästi sopi meille, ja jo ekassa treenissä homma alkoi hahmottua (tarvittiin tähänkin kuitenkin tokosm:t, joista ajatuksen nappasin).


Viime viikolla käytiin Korrin Pekan opissa. Yllättäen katsottiin ihan vähän seuruuta, johon Pekka kehoitti ottamaan namit vasempaan käteen ja tekemään luopumisen kautta. Kylläpä muuten oli vaikeaa pikkuaussielle, jolla luopuminen on kuitenkin ihan peruskauraa! Joutui pieni ihan vallan ajattelemaan... Lisäksi haettiin vähän sähäkkyyttä liikkeestä maahanmenoon. Esimerkkisuorituksen jälkeen Pekka totesi, että "niin, toihan kyllä riittäis suurimmalle osalle ihmisistä noin, mutta kyllä sieltä vähän lisää saa kaivettua". Ja sittenhän kaivettiin, koska mitään puolivillaistahan me ei tahdota ;) Lystihän on "aika" nopea liikkeissään arjessakin, joten kunhan vaan saan sille ajatuksen nopeasta maahanmenosta, se varmasti tulee siltä hyvinkin luontevasti. Treenailtiin peruuttaen niin, että koira kulkee mun oikealla puolella. Koska paikka olis Lystille vieras, otin namit käteen ja pidin sen niiden avulla oikeassa kohdassa. Saatiin muutama ihan huipputoista ja muutama hyvä, mutta ei niin hyvä. Treeninä vaikutti kuitenkin oikein toimivalta!

Koulutusten jälkeen ollaan treenailtu omatoimisesti varmaan enemmän kuin edellisinä kolmena kuukautena yhteensä :D Seuraamista ollaan tehty kivalla sillisalaattipaletilla namilla, käsikosketuksella ja lelullakin välissä, tärkeimpänä koittaa muistaa vapautus aina takakautta. Ihan huippupätkiä on jo ollut nähtävissä, joten eiköhän tämä tästä! 19. päivä olisi sitten tarkoitus esitellä Jarille mitä ollaan saatu aikaan, joten treenimotivaattori ainakin on kohdillaan... (Niin, mehän siis tehtiin seuraamista jo siellä helmikuisessa koulutuksessa, enkä kyllä kehtaa mennä paikalle enää semmoisella "no ei me nyt oikein olla treenattu" -asenteella - tiedän jo nyt, että mitä vaan haluan tehdä, tsekataan se seuruu kuitenkin.) Jääviä ollaan tehty kaikkia nyt peruuttamalla, ja kateissa ollut nopeus on alkanut löytyä kivasti. Eilen käytiin treenaamassa ihanassa sadekelissä Epen aksatreenien jälkeen (Enne oli oikein pätevä!), ja totesin että orastavaa paluuta yrittävä ääniongelma ei ollut läsnä, kun en anna koiralle seuraamiskäskyä lainkaan. Se alkaa siis varmaan olla jo yhdistänyt käskyn tuohon mielentilaan, joten katsotaan, onko tässäkin joku muutoksen paikka... Ei se pahasti ääntele, mutta edelleen vähän kuplii ilosta ;)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Koeraportit - kaksi keskeytystä

Tämän jälkikoekauden korkkaus oli kaukana suunnitellusta. Tai no, kokeet itsessään kyllä suunniteltuja, mutta tulokset vallan muuta kuin ajatuksissa oli. Käyttövalioituminen heti kevään ekoissa kokeissa oli lähinnä kaukainen haave, mutta kaksi keskeytystä kyllä veti mielen melkolailla maihin.

Ensimmäinen koe oli oman kerhomme koe 21.5. Koe alkoi maastoilla, arvonnassa nappasin vitosjäljen (osallistujia kuusi), joten hetken saimme odotella. Kävin kurkkaamassa janapaikan - ihan mahtava jana, lähetys käytännössä polkua pitkin. Fiilis oli hyvä. Tuomarin ja tuomariharjoittelijan saapuessa suuntasin Lykän kanssa janaa kohti. Lysti oli hyvällä sykkeellä lähdössä töihin, muutama intoääni pääsi, mutta janalla keskittyi hyvin. Lähti loistavalla vauhdilla, nappasi jäljen varmasti. Muutaman metrin jäljestettyään tarkasti pienen matkan taakse, jonka jälkeen jatkoi varmasti eteenpäin. Melko läheltä löytyi ykköskeppi, matka jatkui. Jossain vaiheessa huomasin, että Lystin jäljestys oli vähän tarkistelevaa ja samalla näin muutaman kymmenen metrin päässä talon. Annoin koiran etsiä jälkeä, tuloksetta. Kun ei mitään löytynyt, palasimme hieman matkaa taaksepäin ja annoin Lystin jatkaa etsimistä. Ei mitään. Meinasin vähän alkaa hermostua, ja vähän tiukkasanaisesti käskinkin etsimään jäljen. Ei edelleenkään mitään. Lähdin suuntaamaan kohti keppipaikkaa kehoittaen välillä etsimään jälkeä. Välillä näytti jo hyvältä, kunnes orastava jälki katosi tai Lysti muuten palasi takaisin. Koitin kannustaa etsimään, turhaa. Palasimme janalle, josta lähetin koiran uudelleen. Lähti vähän epävarmasti - tässä kohtaa ohjaaja olisi voinut jo ymmärtää prässänneensä koiraa aivan liikaa. Jatkoimme matkaa, kuonon noustessa ja koiran pysähtyessä kehoitin etsimään jäljen. Niin liian monta kertaa. Lopulta Lysti, pieni Lysti joka harvoin ottaa itseensä palautteestani, oli jo niin puhki painostettu, ettei se tehnyt enää muuta kuin seisoi vieressäni eteenpäin tuijottaen. Meinasin alkaa itkeä metsässä tajuttuani, miten tappiin asti olin sen pakottanut, miten kovasti se oli yrittänyt ja yrittänyt, ja miten kovasti olin samalla sitä prässännyt jatkamaan. Päästin Lystin irti ja koukkasimme kauemmas tiestä katsomaan, josko sattuisimme jäljelle. Melko varmasti lopussa jäljellä olimme, sen verran tiiviisti Lysti laski nenän maahan ja jäljesti tielle saakka. Kiitos ohjaajan toikkaroinnin, keppejä ei kuitenkaan noussut. Fiilis autolle kävellessä oli kamala. Sellainen sanoinkuvaamaton tyhjyys kun tajuaa, miten itse on töpännyt todella pahasti. Päätin mennä esineruutuun ainoana toiveenani edes yksi esine, jotta saan koiran palkattua ja keskeytettyä ruudun jälkeen.

Ruutuun päästiin samantien, koitin keräillä ajatukseni kasaan ja olla iloinen. Lysti lähti mukaan innoissaan. Matkalla ruutuun vielä mietin ääneen Ramille, jätänkö leikin kesken ensimmäisen esineen jälkeen, johon Rami tyynesti totesi "kato nyt miltä se vaikuttaa ensin". Ensimmäinen esine nousi 18 sekunnin kohdalla, toinen sujuvasti perään. Kolmas esine oli kädessäni 2.04 ja tuomarin sanoin "joutui se sentään vähän etsimään kolmatta". Täydet 30 pistettä, tuomarilta kehut koiran työskentelystä ja omat maagiset sanat "kiitos, ohjaaja luopuu".

Olin jo asennoitunut vain seuraamaan tottiksia, kun toinen voittajaluokan ohjaaja kysyi voisinko olla nollakoirana heidän parinaan. Tähän suostuin, kun tuomari antoi luvan tehdä liikkeet vähän sinne päin ja soveltaen. Lopulta päädyimme tekemään vain seuruun, tasamaanoudon pienellä kapulalla sekä eteenmenon  (jossa Ly ei ilmeisesti kuullut maahanmeno käskyä, sillä sain sen lopulta pysähtymään kentän laidalla olevan mäen harjanteelle :D). Tottis kaipaa vielä paljon treeniä SM:iä ajatellen...

Toinen koe oli Hämeenkyrössä 27.5. Kokeeseen oli ilmoittautunut 24 koirakkoa, joista karsittiin 10 tottiksen perusteella maastoon. Arvoin meille viimeisen parin pienemmän numeron - ihan meni siis putkeen, kun toivoin olevamme alkupäässä ja ensin paikkamakuussa... Pienen ylimääräisen hässäkän ja muutamien ekstrasydämentykytysten jälkeen lopputulemana jouduimmekin suorittamaan tottiksen kolmen ryppäänä, jolloin onni kääntyi - Ly oli ensin makuussa, sitten tauolla ja lopuksi suorittamassa.

Paikkamakuu oli hyvä, makasi rauhassa ja katseli pääasiassa piilolle. Erinomainen. Seuruussa edisti, poikitti ja tuomarin sanoin "pirskahteli ilosta, joka ilmeni äänenä". Ei mitään pahaa huutoa, mutta pientä kuitenkin. Arvasanasta ei tietoa, ehkä tyydyttävä? Jäävissä seuruu samanlaista, asennot ok ja luoksarit + sivulletulot hyvät. Veikkaisin arvosanaksi ehkä hyvää kaikista? Oliskohan joku ollut erittäin hyvä? (Muistaako kaikki muut kisaajat oikeasti nämä arvosanat helposti?!) Tasamaanoudossa lähti mahtavalla asenteella ja palautti lujempaa kuin ikinä kokeessa. Palautus tosin tapahtui hyvin varmasti suoraa sivulle - hetkinen hei Lysti! :D Tuomari kehui muuten noutoa, ainoastaan palautuksessa on huomautettavaa. Hyvä. Hyppynoudossa heitin vähän vinoon, hyppäsi ja otti hyvin, mutta kiersi takaisin! Ja palautti vielä kaiken kukkuraksi sivulle! Vinoja on kyllä treenattu, mutta lisää toistoja siis... tämä puutteellinen. Estenouto superhieno, erinomainen. Eteenlähetys nopea, erinomainen. Yhteensä 86 pistettä ja maastoon.

Tällä kertaa arvoin meille ykkösjäljen. Jana lähti suoraa asfalttitieltä, ja vähän ahdisti jättää auto ja Enne tiensivuun jäljen ajaksi. Jana oli jostain syystä mulle kovin vaikea hahmottaa, mielestäni se oli ihan banaani ja lähetyspaikkakin oli hankala hahmottaa. Ehdin katsoa janapaikan ja ottaa koiran autosta, kun tuomari jo saapui ja kehoitti janalle. Valmistelut jäivät siis vähän puolitiehen, ehdin sentään käskeä Lystin pissalle.

Lysti lähti vähän epävarmasti, varmaan omasta epävarmuudestani johtuen. Puolenvälin jälkeen otti väärän jäljen, joten takaisin janalle. Lähetin eteenpäin, Lysti eteni janan loppuun ja olisi jatkanut matkaa eteenpäin. Oltiin siis ylitetty jälki ensimmäistä kertaa ikinä! Lähetin takaisin janan alkua kohti, eteni melkein lähtöpaikalle saakka kunnes siirtyi jäljelle. Takajälki. Olin itse lähinnä hämilläni siitä, miten lähellä lähetyspaikkaa jälki kulki! Päästiin kuitenkin matkaan, vaikkakin vähän epävarmasti. Lysti jäljesti, pari kertaa tarkisti mutta jatkoi matkaa. Jossain vaiheessa tajusin meidän olevan todella lähellä janaa ja ehdin miettiä koiran kääntämistä ympäri, kun se nosti kepin. Ykköskeppi (kyllä, kepit oli numeroitu!), ja matka jatkui. Kakkoselle päästiin muutaman varmistelun kautta, mutta kepiltä lähdettäessä jälki katosi. Lysti ei yksinkertaisesti saanut siitä enää kiinni. Hetken etsittyään lähti jatkamaan epävarmasti, mutta jäljestäen. Pehmeässä sammaleessa näkyi askelten jäljet, mutta epävarmasta jäljestyksestä johtuen en ollut aivan vakuuttunut, ollaanko todella oikealla jäljellä. Vähän väliä Lysti tarkasteli ja etsi jälkeä, ja samalla oma epävarmuus kasvoi. Metsässä näkyi lenkkeilijöitä umpimetsässä ja aavistin, että hukassa ollaan. Tällä kertaa pidin pään kylmänä ja pyrin viimeiseen asti olemaan rento ja reilu. Palattiin kakkoskepin paikalle, mutta jälkeä ei löytynyt. Päätin olevan turhaa yrittää jankata, jälkiä oli omaan silmäänkin todella paljon ja koira selvästi edellisen kokeen jäljiltä epävarma. Siispä valjaat pois ja autolle. Harmitus oli suuri, mutta enemmän ahdisti epäonnistuminen edellisen kokeen jälkeen. Päätin olla menemättä ruutuun, oma fiilis oli niin maassa. Sen sijaan suunnattiin Hannan kanssa takaisin kentälle tekemään pienet tottistreenit. Janalta saatiin pisteitä 31, kepit taisin palauttaa myöhässä.

Kokeiden jälkeen on tulevat treenit olleet paljon mielessä. Kotimatkalla Pirjo sai kuunnella lähes tunnin vuodatusta ja käytiin hyvää keskustelua jatkosta. Ramia  kävi jo melkein sääliksi puhuessamme, kun linjan toisessa päässä oli kiukkusurullinen nainen, joka ei juuri sanojaan säästellyt :D vaan tärkeinhän se sieltä tuli kommentiksi - "muista, rakasta koiraasi". Ja niinhän teen! Maanantaina tein itse jäljen Lystille, se sujui kivasti. Kuivuus toi oman haasteensa, ja todennäköisesti on ollut osasyy kokeissakin. Keskiviikkona tehtiin esineruutu, siihen en ollut oikein tyytyväinen. Eilen keppiruutu ihan tuohon naapuripellolle, ekat kolme keppiä nousi hyvin, sen jälkeen iski epävarmuus, joka kuitenkin selätettiin ja haettiin loput kaksi keppiä. Tänään käytiin asfalttijäljellä, jossa Lysti oli todella pätevä! Nyt ylipäätään treenaillaan hetki muualla kuin metsässä, katsotaan sinne paluuta sitten vaikka parin viikon päästä.