Sivut

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jälkileiritunnelmissa

Meillä oli tänä viikonloppuna jälkileiri Jämillä. Sen kunniaksi kävimme torstaina hakemassa vikalistaa jäljeltä, joskin suunnitelma ei "ihan" toteutunut... Lystille oli tallattu huippukivan näköinen siksaksekoitusjälki (näin kaavion jäljen jälkeen), ja oltiin hyvällä fiiliksellä lähdössä matkaan. Janapaikalla mallatessa huomasin irtokoiran metsässä, ja siitähän se ilo alkoi. Koira oli lenkkeilemässä omistajansa kanssa eikä sinänsä olisi ollut ongelma, jollei samainen koira omistajineen olisi lenkkeillyt juuri jälkemme päällä risteille, myös janan ylittäen. Janalta siis väärälle jäljelle, ja sitten alkoi säätäminen. Pari kertaa Lysti löysi oikean jäljen (melkoisen vaikea tehdä vaihtoa, kun koira on jo janalta lukinnut väärän jäljen, ja tämän saan tietää vasta myöhemmin), mutta otti takajäljen. Kääntäessäni sen ympäri joutui taas keskelle jälkisekasotkua, jossa bonuksena vielä omat jälkeni. Ei saanut millään jäljestä kiinni, vaikka yritti kuinka. Lopulta siirryimme paikkaan, josta mukana (onneksi!) kulkenut jäljentekijä tiesi varmasti kulkeneensa. Tästä Ly saikin jäljen, nappasi sen varmasti ja pian nousikin ensimmäinen keppi. Loppujälki sujui mallikkaasti ja kaikki kepit nousivat varmasti. Vikalistaa ei siis saatu kasaan lainkaan, ja melkoiseksi säätämiseksi meni koko touhu. Suuren plussan saa Lysti, joka haasteista huolimatta jäljen saatuaan työskenteli todella varmasti ja epäröimättä.

Leirille suunnattiin siis vähän tunnelmissa, joissa ei ollut mitään selkeää ajatusta leiriviikonlopun sisällöstä. Jotenkin olisin kovasti halunnut edes vähän miettiä etukäteen, mihin treenimme voisivat keskittyä, mutta tällä kertaa kävi toisin.


Perjantaina aloitettiin leiri esineruudulla. Jämin maastot ovat huippuhyviä erilaiseen treeniin - siellä on hassuja poteroita ja suppia, jolloin koira joutuu ruudussa käymään suppien pohjalla ja nousemaan taas ylös toiselle puolelle käydäkseen läpi koko ruudun. Lysti sai ruutuun pienen pehmonorsun, nahkaisen pussukan, kovamuovisen perunaharjan tms. ja jonkin nahkaisen pikkujutun. Ensimmäisenä nousi oikean takakulman pussukka varmasti, sen jälkeen joutui hetken etsimään etualalla (vasen supan pohjalla) norsua ja nahkajuttua. Molemmat kuitenkin löytyi, vaikka töitä joutuikin tekemään. Vasemman takakulman perunaharja oli huippuvaikea, eikä Lysti löytänyt sitä, vaikka kävi aivan sen vieressä kääntymässä. Ei noussut ei, joten ruudun jälkeen otin pikkutreenin pelkällä harjalla. Pudotetun tapaan tiputin sen taakseni ja lähetin Lystin. Kaksi kertaa juoksi harjan yli saamatta hajua. Lopulta tarkkuusetsintätyyppisellä treenillä löysi, joskin silloinkin joutui tekemään todella kovasti töitä. Täytyykin koittaa haalia vastaavaa materiaalia olevia esineitä treeniin - oli aika yllätys itselleni!

Lauantaina suunnattiin jälkimetsään. Tänä vuonna vaihdoimme kouluttajia päikseen, ja pääsimme siis Lystin kanssa Toivasen Hannan ryhmään. Hanna tallasi Lystille jäljen, 800 metriä neljällä kepillä ja muutamalla kommervenkillä. Ja niinhän tässä treenissä heti selvisi viikonlopun teemamme - jana! Kolmannella vai neljännellä lähetyksellä sain Lystin loppuun saakka, siihen asti juoksi liinan mitan päähän ja tuli vauhdilla takaisin luokseni. Sitä saa mitä vahvistaa, mutta mitähän olen tehnyt saadakseni tämän aikaan?! Itse jäljelle lähti hyvin sinne asti päästyään ja jäljesti Lystimäiseen tapaan. Tylpän kulman suoritti todella hyvin, samoin puunrungolla kävelyt selvitti hienosti (joskin luulin sen etsivän keppiä oksien lomasta, kun Hanna oli tallatessaan ottanut tukea oksista päästäkseen rungolle). Piikit ja kulmat hyviä. Toinen keppi jäi matkalla, eikä Lysti millään tavalla merkannut keppiä - tuuli varmaan kuljetti siis hajua niin, että joko emme olleet aivan jäljen päällä tai kepin haju kiersi muualle. Jälki loppui tien viertä kulkien, tiellä oli välissä kulkenut meidän porukkaa koirien kanssa sekä ainakin yksi koiranulkoiluttaja. Ilmeisesti hajuja oli melko tavalla, ja sen seurauksena viimeinen keppi löydettiin vasta riisuttuani valjaat ja ohjattuani Lystin etsimään vapaana. Itse jäljestä jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja treenisuunnitelma janojen suhteen tehtiin iltapäivää ajatellen.

Iltapäivällä tehtiin ensin esineruutu. Vieraat esineet hieman sateisessa kelissä. Kolme lähetystä, kolme esinettä, vaikkei vauhti ollutkaan parasta Lystiä. Hyvä fiilis suorituksesta jäi kuitenkin. Jälkien sijaan Lysti sai kaksi janaa, joilla ajatuksena oli olla täysin passiivinen, mikäli koira palaisi luokse. Ei siis lähetystä uudelleen, vaan Lysti saisi itse ratkaista tilanteen. Kummankin janan jälkeen oli keppi ja varakeppi, jos ensimmäinen keppi ei syystä tai toisesta nousisi suunnitelman mukaan. Ensimmäisellä janalla Lysti palasi takaisin, jolloin seisoin ja odotin ratkaisua. Hetken Ly pyöri ja haki jälkeä vähän sivusuunnista, mutta pikkuhiljaa päästiin jäljelle saakka (liikuin itse eteenpäin Lystinkin edetessä, mutta sen kääntyessä pysähdyin). Itse jäljen hoiti kivasti, vaikka sääolosuhteet olivat "mielenkiintoiset" - koettiin muutamassa tunnissa suunnilleen kaikki mahdolliset Suomen säävariaatiot, minkä seurauksena jäljillä oli kiva kerros puoliksi sulaneita rakeita... Ilmeisesti tämä peite esti hajun nousemisen maasta melko tehokkaasti, sen verran suuria haasteita ryhmämme koirilla oli. Ei ollut helppoa Lykälläkään, mutta selvittiin ekalle kepille, joka nousi vahvasti. Toisella janalla Lysti palasi taas lähetyksen jälkeen, mutta tällä kertaa jatkoi itsenäisesti eteenpäin. Jälleen jälki hyvä ja keppi nousi varmasti.


Sunnuntaina tein aamulla janojen vanhenemista odotellessa kaksi tarkkuusetsintään samaan ruutuun. Lysti oli huipputaitava! Ensin isohko mutteri kaarnanpalan ja oksien alla, löytyi samantien ja toi hienosti. Toisella pieni mutteri kannon päällä, tällä kertaa joutui etsimään vähän enemmän, mutta paikallisti hyvin ja toi kivasti, vaikka selvästi pienen mutterin kantaminen olikin oma haasteensa :D

Ensimmäisellä janalla Lysti palasi taas kuin bumerangi liinan loppuessa. Jäin odottamaan etenemistä, mutta Lysti tuli viereeni seisomaan ja pyöri siinä. Suunnatessaan vähänkin janaa eteenpäin, otin askeleen eteen, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Kun ei muutamaan minuuttiin tapahtunut mitään, ehdotin josko ottaisin valjaat pois ja laittaisin koiran hetkeksi sivuun "jäähylle" ja koittaisin sen jälkeen uudelleen. Muutama minuutti odoteltiin, ja uudella lähetyksellä liinan päässä olikin ihan uusi koira. Lähdin liikkeelle ennen liinan loppumista, hienosti päästiin kertalaakista jäljelle asti, vaikkei vauhti ollutkaan huima. Jäljelle lähti hyvin ja keppi nousi varmasti. Toisella janalla tavattiinkin sitten tuttu Lysti - eteni hyvin ja sain itsekin juosta sen perässä, nappasi jäljen varmasti ja nosti molemmat muutaman sadan metrin jäljellä olleet kepit. Lysti sai kovasti kehuja jäljestämisestään, ja nyt suunnitelmissa onkin tehdä muutama tällainen treeni ja katsoa, miltä janat alkavat näyttää. Tavoitteena tietysti, että toukokuussa olisi kokeissa paletti kasassa ;)

Iltapäivällä tein vielä omatoimisesti kolme pudotettua esinettä. Ensimmäinen hyvä, joskin liikkumiessä havaittavissa pientä keulimista: Lysti ei seuraa varsinaisella seuruukäskyllä, ja tämä vapaamuotoisempi seuruu on näemmä vallan hyvin suoritettavissa yhdellä etujalalla pomppien. Tällaiseen en jaksa puuttua, varsinkaan, kun takana on rankka treeniviikonloppu ja olin lähinnä todella ilahtunut huomatessani, että Lysti oli edelleen todella innoissaan hommissa. Ensimmäinen toisto (25 + 50 askelta) hyvä, vaikka juuri ennen esinettä kaarsi hieman sivuun kulku-uralta. Toisella (30 + 75) juoksi railakkaasti ohi esineestä juostessaan hieman varsinaisen kulku-uran sivussa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin meni hieman ohi, sai hajun ja nappasi varmasti. Kolmannella varmaan 10 + 50 askelta pururadalla, juoksi nopeasti, nappasi varmasti ja palautti kovaa vauhtia. Kiva pieni lisätreeni, tuntuu että ek-erikoislajit ovat viime aikoina jääneet vähän syrjään. (Ollaan muuten tehty myös hakuilmaisujuttuja muutama kerta, en vaan ole ehtinyt niitä tänne kirjailla.)

Keppien määrästä jäljellä puhuttiin paljon. Meidän treeneissä on pääasiassa paljon keppejä, Lystin perusjäljellä (n. 600-800 metriä) yleensä 8-10 keppiä. Hanna treenaa käytännössä päinvastoin, ja käyttää treenijäljillä vain muutamaa keppiä per jälki. Tällöin koira todella ilahtuu kepeistä ja niiden arvo kasvaa. Tässäkin siis miettimisen aihetta - onko keppejä jo niin paljon, että "ei haittaa", jos ei ihan jokaista bongaakaan?

Leirin kokonaiskeppisaldo siis viideltä jäljeltä (lasken janatkin nyt jäljiksi) 7/9.

 
Ruokailupuitteet olivat aika askeettiset :D

1 kommentti:

  1. Mä noudatan myös keppien suhteen tuota, että vähempi parempi. Haluan niiden olevan todella spesiaaleja. Toki Saida on koiramateriaalinakin erilainen kuin Lysti, mutta en usko, että siinä vaiheessa, kun koira jo osaa kepit, niin niiden paljous toisi mitään lisäarvoa.

    VastaaPoista