Sivut

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ei ne maastotkaan aina niin helppoja ole...

Meillä on tosiaan käyty jäljellä jo useampaan kertaan, ja esineitäkin ollaan tehty nyt kaksi kertaa. Tällä viikolla käytiin perjantaina tekemässä jälki ja esineet, ja tänään tallasin itse kauden ekan jäljen. Poikkeuksellisesti aiemmat jäljet on olleet kaikki vieraita, mikä on varsin positiivinen poikkeus aiempiin vuosiin! Tokikin kaikki jäljet ovat kyllä saman ihmisen tallaamia, mutta eivät omia kuitenkaan.

Perjantaille sovittu treenipäivä alkoi kivasti, kun herätessäni taivaalta tulee lunta. No, ei ne sääolot aiemminkaan ole pelästyttäneet, joten metsään suunnattiin. Optimistini laitoin jalkaan lenkkarit ja pakkasin mukaan vaelluskengät - paikan päällä totesin, että onni kuitenkin on autoon unohtuneet Icebugit. Tie metsään oli niin jäässä, että ryömittämälläkin meinasi livetä auto ojaan, ja itse uskalsin nousta tasan autosta ulos ja siirtyä takaovelle vaihtamaan pitoa jalkojen alle - muuten olisi olleet polvet ympäri ja pää auki samantien.


Koska viime kertainen jälki sisälsi hukan, viedyn kepin ja ylipäätään oli kokonaisuutena melkoista säätöä, pyysin Lystille helpon laatikkojäljen, jossa kepit saisivat olla haastavia. Jälkien vanhetessa tallattiin ruutu tosi kivalle hakkuuaukealle, jossa risukkoa riitti enemmän kuin tarpeeksi. Esineet takakulmiin (ruutu oli kyllä kaukana neliöstä, mutta takakulmiin kuitenkin), oikeaan etukulmaan vasemmalle ehkä 1/4 ruudun etureunasta kuoppaan sekä melkolailla samalle etäisyydelle, mutta hieman kuopasta keskemmälle ruutuun. Lysti lähti toisena, ja siinä vaiheessa oli jo tiedossa, ettei ruutu ole ihan hirvittävän helppo... Lysti juoksi vasemman reunan ja keskellä olevaan esineen läheltä ja olin jo hieman pinna kireällä, kun ei tehnyt elettäkään tarkentaakseen. Ilmeisesti ei kuitenkaan oikeasti saanut hajua, vaikka keskiesineestäkin juoksi melkein yli - hajun saatuaan jäi nimittäin tarkasti paikantamaan hajua eikä luovuttanut ennen esineen löytymistä keskiesineellä. Kuopalla jätti kerran, sillä siirryttyään vähän sivummalle paikantamaan, haju selvästi katosi nenästä kokonaan, eikä enää paikantanut sitä uudelleen, vaan ajautui kauemmas. Keskiesine nousi ensimmäisenä, sen jälkeen kuoppaesine. Pysyin koko ajan paikallani aikalailla vasemmasta reunasta arviolta muutama metri keskemmälle päin, joten oikea etukulma oli melko kaukana. Sieltä esine nousi kolmanneksi. Ruudun hassu muoto taisi hämätä Lystiä, sillä lähtiessään mun luota se törmäsi vinoon oikeaan sivurajaan ja kääntyi pois kuten olisi tullut takarajalle. Ei siis päätynyt missään vaiheessa takarajalle asti niin, että olisi ollut edes teoriassa mahdollista löytää takaesineet. Ja tästähän saikin taas miettimisen aihetta... Tänään teki mieli tehdä ruutu uudelleen, mutta ajatuksissani kävelin jälkien vanhetessa ruutupaikaksi suunnittelemani alueen läpi, joten turhahan siihen oli mitään alkaa tallata. Ehkäpä huomenna voisi ruutuilla lenkin yhteydessä...


Jälki oli... no, itse jälki oli hyvä. Jana oli aivan kamala, Rami oli tehnyt janan metsään, ja Lysti nappasi kulkujäljen ja jäi siihen jumiin. Tykkään ja haluan, että Ly avaa nenää jo ennen metsään menoa, joten se treeneissä ja kokeissa jäljestelee pientareita kävellessämme janalle. Nyt, kun tämä jälki johti metsän puolelle, jäi Lysti vahvasti kiinni siihen, ja lähetettäessä olisi kovasti halunnut singota suoraa vasemmalle (jonne jäljestämänsä jälki olisi suorana jatkunut, jollei se olisi päättynyt lähetysmerkille...). Uudelleen lähetettäessä lähti, mutta liinan kiristyessä kääntyi ja juoksi takaisin. Uudelleen sama juttu, kolmannella lähetyksellä päästiin jäljelle saakka. Jäljestys kivaa, muutamassa kohdassa kulki hieman sivussa (tuuli painoi hajua selvästi metrin-pari sivuun), ja yksi keppi jäikin tällaisessa kohdassa puun toiselle puolelle. Toinen keppi jäi syystä x, Lysti ei silloinkaan kulkenut aivan jäljellä, ja ilmeisesti kepin haju ei noussut nenään. Tässä kohtaa ehdin itse nähdä kepin ja sivusilmällä ja pysähtyessäni katsomaan tarkemmin päästin koiran irti. Hienosti pysähtyi vähän matkan päähän odottamaan käskystä ja jatkoi kivasti luvalla. Viimeinen keppi jäi myös, siinäkin Lysti kulki pienen kuusen eri puolelta, eikä haju oksien alta noussut sen nenään. Saldona siis 7/10, joskin yhteispelillä 10/10 :D (vikaa keppiä en kyllä olisi ilman loppumerkkiä bongannut)

Tänään halusin tehdä jäljen itse ilman sen suurempia ajatuksia sen sisällöstä. Janapaikka oli vähän huono, ja Lysti lähti tosi huonosti (olin katsonut janapaikan eri kohtaan, mutta jälkeä tallatessani huomasin janan olevan aivan jäässä. Lähetin siis koiran matkaan eri kohdasta kuin oli suunnitelma, mutta paikka ei ollutkaan koiralle ihan niin selkeä kuin kuvittelin...). Toiselle lähetykselle vaihdoin alkuperäiseen paikkaan, mutta tämä taisi vain sekoittaa Lystiä entisestään - huoh. Ei millään meinannut irrota eteenpäin ja näytti siltä, ettei tiennyt yhtään, mitä ollaan tekemässä. Lopulta sain sen lyhyemmällä liinalla jäljelle asti, jolloin nappasi takajäljen. Tällä kertaa käänsin vaan ympäri, sillä koko jana oli mennyt niin pieleen, että ajattelin etten saa Lystiä uudelleen lähtemään enää lainkaan... Eka keppi nousi varmasti heti alusta, samoin toinen ja kolmas. Neljäs oli piikissä, jonka oikaisi, eli se jäi metsään. Ennen tätä olin vähän mutkitellut jälkeä, ja se yhdistettynä runsaisiin peuranpapanakasoihin toi selvästi vähän lisähaastetta. Hienosti Lysti selvitti kuitenkaan, ja maltillisesti tarkensi pientenkin keppien paikat! Vitos- ja kutoskepit olivat vain noin viiden metrin päässä toisistaan, hienosti nousivat molemmat, samoin seiska. Janaa lukuunottamatta kivaa työskentelyä, vaikkei selvästi ollutkaan helpoin mahdollinen jälki. Valjaille mun täytyy keksiä nyt kyllä joku lisäosa selkään, sillä Lystiä selvästi ärsyttää, kun jouduin aina kepeillä korjaamaan sen jalat oikeisiin paikkoihin. Seuraavana treeninä voisi olla kaksi lyhyttä, helppoa jälkeä, joilla keskitytään enemmän janaan (selkeät janapaikat, joissa eteenpäin eteneminen on helppoa).


Myös Enne on jäljestänyt molempina päivinä. Ekana päivänä lyhyt kolmen kepin jälki ärsyttävässä maastossa - pettävä hankikanto matalassa kuusikossa, joten oman hermojenmenetyksen seurauksena pituutta jäljellä oli muutama kymmenen metriä :D Eka keppi nousi hyvin, toinen oli pudonnut melkein pystyyn pieneen kuoppaan, ja jäi. Nappasin sen itse mukaani, mutta Enne ehti hukata jäljen ja alkoi etsiä sitä uudelleen. Hötäkässä päätyi keppipaikalle, ja selvästi haistoi paikassa olleen kepin, joka siinä kohtaa jo poltteli taskussani - voi höh! Ohjasin Enteen jatkamaan, mutta sekoittuneet jäljet olivat sille suuri haaste ja vaati aika paljon tukea, kunnes sai jäljestä kiinni ja nosti viimeisen kepin hyvin. Tänään Enteelle ihanassa maastossa vajaa 100 metrin jälki neljällä kepillä. Alkuun Entsun oli kovin vaikea löytää jäljen alkua, mutta saadessaan hajusta kiinni, nosti kivasti ekan ja tokan kepin. Vähän jälki meinasi kadota, mutta palasi hienosti itse takaisin (vähän jouduin muistuttelemaan hommista, kun viereisen pellon muuttolinnut olivat "vähän" turhan kiinnostavia). Kolmoskeppi jäi, mielestäni kiersi vähän eri puolelta pientä kuusta kuin olin itse kävellyt, eli todennäköisesti ei saanut hajua lainkaan. Nelonen nousi varmasti, ja Enne olisi kovasti halunnut jatkaa vielä hommia :) Entsun kanssa jäljestys on jotenkin äärettömän siistiä, sillä mulle tullessaan sen nenänkäyttötaito oli aivan nolla - se ei siis lenkilläkään osannut jäljestää mitään mielenkiintoista, vaikka riistanhajut kiinnostivatkin. Hieno Epes!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti