Sivut

lauantai 18. maaliskuuta 2017

On siis kevät...

...kuljen, no, käytännössä mihin vaan lähimetsään treenaamaan maastoja!


Aloitetaan kuitenkin Epen tilannepäivityksellä. Vein Enteen tosiaan eläinlääkäriin, koska se on ollut vähän outo ja pidemmän aikaa - taas kuitenkin vähän määrittelemättömällä tavalla, enkä oikein osaa nimetä kuin selkeät oireet, esimerkiksi ettei se aina halua hypätä autoon. Varasin Enteelle selkäkuvat ja samaan rauhoitukseen anaalien huuhtelun. Myös viime lauantaina löytynyt patti tsekattiin samalla. Uutiset olivat varsin iloisia: selkä kokonaisuudessaan edelleen puhdas, anaaleista toinen tyhjentynyt itsestään ja toisenkin erite pääosin normaalia sekä patti todennäköisesti vain rasvaa. Patti oli niin pieni, ettei siitä oikein varmaksi olisi saanut edes ohutneulanäytettä, joten päätettiin jäädä tarkkailemaan tilannetta - pojat täytyy joka tapauksessa rokottaa loppukesästä, joten saadaan näppärästi siihen kontrolli, ellei tarvetta ole aiemmin. Näistä ei siis löytynyt selitystä Epen käytökselle, mutta eläinlääkäri heitti ilmoille ajatuksen, josko kastraatiohaava (se leikkauksesta toipuminenhan ei "ihan" putkeen mennyt) oli suuren kokonsa vuoksi parantuessaan muodostanut arpikudosta siinä määrin, että se häiritsisi Ennettä. Nyt käydään siis hierojalla tai fyssarilla tsekkauttamassa mahdolliset liukastelujumit ja sen jälkeen suunnataan laserhoitoihin mahdollisen arpikudoksen osalta. Enne oli rauhoituksesta herätessään kauhea kitisemään, varmaan osittain myös siksi, että se tuntui olevan nälkäinen kuin susi. Takapuoltaan se ei nuollut missään vaiheessa, enkä jaksanut laittaa sille kauluria missään vaiheessa. Eikä olisi ollut tarvettakaan, jee!


Lysti on treenannut haun ilmaisuja, jälkeä ja tehtiinpä kevään eka esineruutukin eilen! Ilmaisuja treenattiin ensin sisätiloissa niin, että maalimiehellä oli rulla - Lysti haki rullan - maalimies laittoi pakasterasian lähelleen maahan - Ly teki maahanmenon rasialle - maalimies palkkasi merkistäni ensin ruualla ja sitten lelulla. Tai no, se oli suunnitelma, muutamien mutkien kautta päästiin tähän lopputulokseen :D Alkuun Lysti selvästi sekoitti treenit: se nappasi kyllä rullan, mutta tarjosi se suussa maahamenoa maalimiehelle. Käskystä toi hyvin, ja saatiin loppuosa onnistumaan. Kun ei vaatinut enää tuontikäskyä, ehti tarjota maahanmenon rulla suussa jo mun sivullakin, mutta muutamalla toistolla päästiin haluttuun lopputulokseen. Ruokaa Lysti tosin ei halunnut joka kerralla syödä, kun lelun odotus oli niin korkea ja Naturiksen sijaan nameina vain kuivaruokaa... Tämän jälkeen siirrettiin treeni ulos mukamas metsäiselle alueelle. Uudet haasteet tulivat heti kuvioon: tällä kertaa Lysti hahmotti hyvin, että kyseessä on hakutreeni (sisätreeneissä sillä ei myöskään ollut hakuvermeitä, jotka ulkona puettiin ennen treenejä). Rullan haku, palautus ja näytölle lähtö hyvät, mutta maalimiehelle Lysti viis veisasi rasiasta ja odotti vain lelupalkkaa :D Hetki siinä meni, mutta lopulta tarjosi maahanmenon, josta maalimies-Tiia ehti onneksi heti palkata jo ennen omaa reaktiotani. Tämän jälkeen parempia, joskin makuu hieman kesti - huomasi selvästi, että hallintaa olisi hyvin voinut ottaa mukaan kuvioon jo viime kesänä, nyt on koko kesän tehty kaava juurtunut tiukasti Lykän päähän. Onneksi se oppii nopeasti eikä tällainen muutos,jossa vain odotetaan maahanmenon tarjoamista, saa sitä epävarmaksi tai keskeyttämään toimintaa. Hyvä tästä vielä tulee!



Jälkiä ollaan tehty kevään lumiseen aikaan vaan vieraan tallomina. Koska treenikaverina on ollut Rami on jäljiltä löytynyt jos sun minkälaista haastetta. Viime aikojen ensimmäiselle jäljelle jäi yksi keppi matkalle sekä viimeinen pikkukeppi, joka oli piilotettu harvennettujen männynoksien alle. Muutoin Lysti selvitti jäljen hienosti. Eilisellä jäljellä olosuhteet eivät olleet puolellamme, ja jälki lähti niin sanotusti metsään jo janalta. Lysti otti takajäljen, annoin sen jäljestää takaisin tielle, odoteltiin pikkuhetki ja yritettiin uudelleen. Toisella kertaa Lysti vähän oikaisi jäljen suuntaan, eka keppi taisi nousta hyvin. Sen jälkeen Lysti sai selvästi ilmavainun ja seurasi sitä, mutta nosti kepin. Tässä kohtaa taisin itse huomata toisen kepin, jonka nostatin. Tästä alkoikin kunnon säätö, kun tajusin (juu, ei saisi lumellakaan katsella niitä jälkiä itse - eilen jäljen jälkeen totesinkin Ramille, että ensimmäistä kertaa lumijäljillämme toivoin, ettei lunta olisi) sen jäljestävän väärään suuntaan. Hetken raksutti aivot, mutta päätin antaa jatkaa matkaa - enhän sulallakaan maalla voi ohjailla koiraa, ja annan sen myös tehdä virheitä tällöinkin. Keppejä nousi hyvin, mutta päädyimme (no, luonnollisesti) takaisin janalle. Lähdin koiralla pitkällä liinalla haravoimaan maastoa, Lysti ei selvästi hahmottanut mitä oltiin tekemässä, kun vein sen pois jäljeltä. Olimme talloneet lähialueen niin ristiin rastiin, ettei siitä ollut toivoakaan hahmottaa, mihin suuntaan koiraa pitäisi lähettää. Lysti ehti kävellessä tarjota kiville ja kannoille nousuja, koska en uskaltanut ihan summa mutikassa lähettää jälkikäskylläkään matkaan. Lopulta Lysti nappasi jäljen, tarkisti takajäljen ja lähti jatkamaan oikeaan suuntaan. Pian nousi keppi, jonka jälkeen uskalsin jo vähän kehuakin etenemisestä (note to self: ei kannata, koira kääntyi ympäri ihan ihmeissään :D). Keppejä nousi tasaisesti, kunnes tultiin kohtaan, jossa Lysti alkoi taas pyöriä ja hääriä, tarkisteli maata tosi tarkasti eikä oikein saanut jäljestä kiinni. Lopulta jäljesti meidät tielle, johon päätin lopettaa - olin itse tehnyt Ramille jäljen tien toiselle puolelle, ja tuo jälki kulki myös tietä pitkin. Lysti nappasi tuoreemman Ramin hajun, ja koska säätö metsän puolella oli ollut melkoista, päätin etten enää palauta koiraa jäljelle. Kuljettiin tietä ja hakiessani loppumerkin nosti Lysti viimeisen kepin. Autolla selvisi, että Ramin koira oli etsinyt omaa jälkeään irti ja käynyt siinä hötäkässä hakemassa yhden kepin Lystin jäljeltä - tämä oletettavasti oli tapahtunut tuossa loppupuolen säätökohdassa, josta Lysti jäljesti lopulta tielle. Keppien tarkastuslaskenta kertoi lopputulemana olevan 7/9 (10, jos lasketaan jäljeltä ennen meidän tuloamme poistunut keppi) keppiä! Päädyimme siis alun säädön jälkeen jäljelle niin, ettei yhtään keppiä jäänyt väliin, ja lopussakin päädyimme tielle ennen aivan viimeisiä kymmeniä metrejä. Alun hässäkkäkin selvisi Ramin kanssa jutellessa: jälki kulki melko lähellä itseään, ja tuuli oli sopivasti tuonut kepin hajun edempää jäljeltä. Kokeissa tällaista tilannetta ei voi vastaan tulla (jäljen etäisyys itsestään määritelty säännöissä), mutta täytyy miettiä onko tarpeen tehdä jonkinlaista nenän maassa pysymistreeniä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut ongelma Lystille, joten en näkisi ajankohtaiseksi.


Muistilista itselle tämän tiimoilta:
- jos teet lumella jälkiä, ÄLÄ katso tallaajan jälkiä! Lysti peilaa tunnetilaa liinan toisesta päästä niin vahvasti, että homma menee heti metsään työskentelyvarmuuden puolesta.
- jos jälkiä katoaa, anna koiralle tilaa ja aikaa! Lysti kyllä hoitaa homman, jos sille annetaan mahdollisuus. (Erityisen tyytyväinen olin Lystin paineensietokykyyn ja siihen, miten suvereenisti se sai hommasta kiinni jäljen löydettyään.)
- tarkkaile nenän pysymistä maassa.
- muista myös helpot jäljet! Treenin ei aina tarvitse haastaa koiraa samalla tavalla, välillä on hyvä tehdä myös rentoja, itsevarmuutta ylläpitäviä treenejä.
- juotava palkka käytössä aina! Lysti selvästi kaipaa jo nyt nestettä jäljellä, saati sitten kesän kuumilla. Mieti ja selvittele erilaisten energiajuomien optimaalisuutta.
- anna koiran tehdä virheitä äläkä reagoi niihin. Ja kun et tätä osaa, opettele.


Esineruutu tehtiin ennen jälkeä, Lysti vaikutti vähän olevan menossa hakumetsään, mutta sai nopeasti homman juonesta kiinni. Kaikki neljä esinettä nousivat hienosti, myös hassu, pieni limalisko. Ruutu oli selvästi koeruutua pienempi, esineet takanurkissa maassa, keskivaiheilla kaatuneen puun juurakon päällä (vaati Lystiltä takajaloille nousu) sekä lisko etukulmassa korkean kannon juurella. Kovin tyytyväinen olen kevään ekaksi ruuduksi!


Enne teki pienen keppitreenin ja etsi neljä metsään heittämääni keppiä. Muutaman kerran piti käydä nostamassa jalkaa välissä, mutta kivasti oli nenä auki ja kepit löytyivät. Vähän joku riistanhaju taisi tulla tuulen mukana nenään, mutta ennätyshienosti palasi tehtävän pariin!


Lystin kansa ollaan tahkottu myös seuraamisen paikkaa ihan lyhyillä harjoitteilla. Testailin ensin kahvikuppitreenin tyyppistä tapaa, mutta en tykännyt koiran liian vahvasta fokuksesta kuppiin - en usko sen keskittyneen lainkaan itse seuraamiseen, vaan odottaneen mahdollisuutta tarjota kosketusta kuppiin/käteen. Lisäksi ahdistuin omasta jäykkyydestäni treenissä. Siirryin siis seuraamisrautatreeniin, jossa raudan sijaan käytössä on aurauskeppi. Tämä toimii kivasti, ollaan päästy tekemään yksi treeni jo ulkona olkkarin sijaan ja availen keppiä jo aktiivisesti jatkuvan edessäolon sijaan. Paikka on pysynyt kivana ja saan oman asentoni pysymään neutraalimpana, myös lelu kainalossa. Tällä treenillä ollaan palattu vähän taaksepäin äänen suhteen, mutta jäähyillä on saatu tilanne kivasti kuriin. En ole yhdistänyt ääntä leluun, vaan oletusarvoisesti teen jotakin muuta hassua, mikä on Lystille epäselvää. Toki joudun vielä myös miettimään aika paljon keppiä - sitä, etten vahingossakaan käytä sitä pakotteena, miten avaan ja suljen keppiä ja millä kohdalla se on optimaalisessa paikassa. Lystin paikka on kuitenkin parantunut ja huimasti, joten eiköhän tästä vielä saada tottis kivaan kuntoon! Viikon päästä mennään Mian tottis-workshoppiin, jossa on tarkoitus katsoa noutojen asennetta, toukokuussa päästään uudelleen Jari Kantoluodon oppiin ja kesäkuussa katsotaan tottista Korrin Pekan kanssa. Huhtikuisen Kivimäen Riitan tokokoulutuksen myin eteenpäin (ko. koulutuksessa on muuten vielä yksi paikka vapaana, jos joku on kiinnostunut), sillä toko jää nyt selvästi taka-alalle, ja koin yhden lisäkouluttajan tuovan enemmän haittaa kuin hyötyä tämän hetken tilanteeseen. Kiva tottiskevät siis tulossa - nyt vaan vielä kartoittamaan uusia jälkimaastoja ja jälkitreenikavereita, jotta saadaan vieraita jälkiä vieraissa maastoissa. SM:t, täältä tullaan! Wihii!

4 kommenttia:

  1. Te ootte ehtineet hyödyntää sulaa metsää jo paljon enemmän kuin me! :D Aion kyllä talloa jäljen myös pian. Näkee miten hirveää säätöä sekin on tänä vuonna. Tosin vähän intoa latistaa se, että asutaan tooosi kyisellä alueella. Näin keväisin en halua niiden talvikolojen läheisyyteen päätyä vahingossa :D

    VastaaPoista
  2. Ei kun me ollaan jäljestetty tänä vuonna myös lumella, eikä jääty odottamaan sulaa :D noi kyyt on kyllä syvältä, itekin vähän jännitän niiden tapaamista kesken jäljen. Meidän treenimaastoissa on noita ollut, enkä tykkää yhtään. Toisaalta koitan kuitenkin miettiä, että ei näitä maastolajeja oo mahdollista harrastaa, jos liikaa stressaa. Onneks noi meidän alueet ei oo mitään tosi pahoja kyyalueita!

    VastaaPoista
  3. Kiltisti kirjoitettu :) "lopulta tarjosi maahanmenon, josta maalimies-Tiia ehti onneksi heti palkata jo ennen omaa reaktiotani." Kyllä mä vielä joskus opin toimimaan ohjeiden mukaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli vaan hyvä, että ehdit reagoida ennen mua! :D

      Poista