Sivut

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Anne Talvitien mentaalivalmennusluento


Tänään oli pitkään ja hartaasti odotettu Anne Talvitien mentaalivalmennusluento. Kävin joskus syksyllä (..kö? Nyt on kyllä ajantaju hävinnyt kokonaan!) Annen avoimissa ovissa kuulostelemassa ja haistelemassa ilmaa. Tuon käynnin jälkeen oli selvää, että haluan uudelleenkin kuuntelemaan Annea ja tekemään käytännön harkkoja mentaalivalmennuksen osalta. Ja kun jotain haluaa, varmimmin sen saa itse tekemällä - ja siitähän se ajatus sitten lähti. Tänään järjestettiin siis kerhomme luento, jossa luennoitsijana oli Anne. Ja kyllä, edelleen oma fiilis oli lähinnä "vau", kun eivät sanat riittäisi kuvaamaan tuntemuksia kokonaisuudessaan. Alla muistiinpanoja (suuri osa näistä on kirjattu kuvina, joten katsotaan miten aukeavat tekstimuotoon) luennosta, mutta jos Annea on mahdollisuus päästä kuuntelemaan, suosittelen erittäin lämpimästi! Paljon asiaa, ja suuri osa mahdotonta kirjoittaa auki. Mukana oli paljon käytännön esimerkkejä ja muutama käytännön mentaaliharjoitusesimerkki.


- faktat, kehitys ja mieli oltava tasapainossa, jotta valta ja vastuu ovat itsellä
  •  faktat: ravinto, uni (pitkäaikainen univelka -> tasoitus kanssakilpailujoille 30%!), raha, koira, välineet, säännöt, fysiikka, tunteet
  • kehitys: treenit, oppiminen
  • mieli: ajattelu, motivaatio, asenne, halu, ilo, tunteet
-> pyrkimyksenä tasapaino
- etsitään pienin mahdollinen muutos -> lopulta päästään haluttuun lopputulokseen

- jännitys on kuin liikkuva viisari. Viisarin ääripäät ovat "lahna" (ei jännitystä, "mikään ei tunnu") ja kauhu. Näiden väliin mahtuvat voimauttavat kutina ja innostus sekä vedenjakajan toiselle puolelle sijoittuvat lamauttavat oksennus ja pelko. Viisari voi liikkua edestakaisin asteikolla, selkein ero vedenjakajan kohdalla.
- HUOM! Jännitys on aina sama, oli se sitten voimauttava tai lamauttava

- fokus voi olla kapea tai leveä ja itsessä tai ulkopuolella.  Esim:
  • kapea itsessä: ajatus (esim. vihoitteleva polvi -> ajatus "koska sattuu?")
  • leveä itsessä: suoritus
  • kapea ulkopuolella: koira, tuomari, joku...
  • leveä ulkopuolella: yleisö, paikka
- tavoitteena keskellä oleva flow

- valta ja vastuu ohjaajalla - ei koiralla, ei tuomarilla, ei seurakavereilla jne.


- kisat/koe (tai henkilö, tilanne, asia...)
-> merkitys
  • kisasta kiinni (esim. SM:iin pääsy)
  • pitää onnistua erinomaisesti
  • pettymyksiä, onnistumisia
  • mittaa osaamista
 -> jännitys
- kisat itsessään eivät koskaan jännitä!
  • kisoille annettu merkitys jännittää
  • merkitykseen voi vaikuttaa 100%
VERTAA:

- kisat/koe
-> merkitys
  • lottovoitto saada osallistua
  • näytetään, mitä osataan
  • kiva koira, kiva tehdä
-> arvon nousu, halutut tulokset, onnistuminen
-> hyvä mieli

ROOLIT

- kokeva minä, nykyhetkessä
- kertova minä, menneisyys -> ennustaa tarinaa tulevaisuuteen
  • esim. "tässä hallissa ei olla koskaan pärjätty" -> ei pärjätä nytkään
  • kertovan minän ennustuksista tulee totta, kun niihin alkaa uskoa
  • ennustukset tulisi saada kiinni ja katkaistua
- myös tarkkailija, aina neutraali
- sisäinen puhuja (voi olla ilkeä ja julma tai kannustava ja mukava), puhuu 300-1000 sanaa minuutissa (tajunnanvirta)
- oma sisäinen lapsi
- tunneotus

- minkä värinen oma jännitys on? Minkä kokoinen, missä se sijaitsee, miltä se näyttää? Miten sen saisi muuttamaan väriä ja siirrettyä niin, että lopulta jännitys poistuu?

Luennon innoittamana keräsimme porukan, jolla varasimme ajan käytännön harkkoihin - jotta koesuoritus voi onnistua 100%, täytyy ohjaajan pään olla kunnossa! Innolla odotan siis tätä "treeniä" itselle!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

On siis kevät...

...kuljen, no, käytännössä mihin vaan lähimetsään treenaamaan maastoja!


Aloitetaan kuitenkin Epen tilannepäivityksellä. Vein Enteen tosiaan eläinlääkäriin, koska se on ollut vähän outo ja pidemmän aikaa - taas kuitenkin vähän määrittelemättömällä tavalla, enkä oikein osaa nimetä kuin selkeät oireet, esimerkiksi ettei se aina halua hypätä autoon. Varasin Enteelle selkäkuvat ja samaan rauhoitukseen anaalien huuhtelun. Myös viime lauantaina löytynyt patti tsekattiin samalla. Uutiset olivat varsin iloisia: selkä kokonaisuudessaan edelleen puhdas, anaaleista toinen tyhjentynyt itsestään ja toisenkin erite pääosin normaalia sekä patti todennäköisesti vain rasvaa. Patti oli niin pieni, ettei siitä oikein varmaksi olisi saanut edes ohutneulanäytettä, joten päätettiin jäädä tarkkailemaan tilannetta - pojat täytyy joka tapauksessa rokottaa loppukesästä, joten saadaan näppärästi siihen kontrolli, ellei tarvetta ole aiemmin. Näistä ei siis löytynyt selitystä Epen käytökselle, mutta eläinlääkäri heitti ilmoille ajatuksen, josko kastraatiohaava (se leikkauksesta toipuminenhan ei "ihan" putkeen mennyt) oli suuren kokonsa vuoksi parantuessaan muodostanut arpikudosta siinä määrin, että se häiritsisi Ennettä. Nyt käydään siis hierojalla tai fyssarilla tsekkauttamassa mahdolliset liukastelujumit ja sen jälkeen suunnataan laserhoitoihin mahdollisen arpikudoksen osalta. Enne oli rauhoituksesta herätessään kauhea kitisemään, varmaan osittain myös siksi, että se tuntui olevan nälkäinen kuin susi. Takapuoltaan se ei nuollut missään vaiheessa, enkä jaksanut laittaa sille kauluria missään vaiheessa. Eikä olisi ollut tarvettakaan, jee!


Lysti on treenannut haun ilmaisuja, jälkeä ja tehtiinpä kevään eka esineruutukin eilen! Ilmaisuja treenattiin ensin sisätiloissa niin, että maalimiehellä oli rulla - Lysti haki rullan - maalimies laittoi pakasterasian lähelleen maahan - Ly teki maahanmenon rasialle - maalimies palkkasi merkistäni ensin ruualla ja sitten lelulla. Tai no, se oli suunnitelma, muutamien mutkien kautta päästiin tähän lopputulokseen :D Alkuun Lysti selvästi sekoitti treenit: se nappasi kyllä rullan, mutta tarjosi se suussa maahamenoa maalimiehelle. Käskystä toi hyvin, ja saatiin loppuosa onnistumaan. Kun ei vaatinut enää tuontikäskyä, ehti tarjota maahanmenon rulla suussa jo mun sivullakin, mutta muutamalla toistolla päästiin haluttuun lopputulokseen. Ruokaa Lysti tosin ei halunnut joka kerralla syödä, kun lelun odotus oli niin korkea ja Naturiksen sijaan nameina vain kuivaruokaa... Tämän jälkeen siirrettiin treeni ulos mukamas metsäiselle alueelle. Uudet haasteet tulivat heti kuvioon: tällä kertaa Lysti hahmotti hyvin, että kyseessä on hakutreeni (sisätreeneissä sillä ei myöskään ollut hakuvermeitä, jotka ulkona puettiin ennen treenejä). Rullan haku, palautus ja näytölle lähtö hyvät, mutta maalimiehelle Lysti viis veisasi rasiasta ja odotti vain lelupalkkaa :D Hetki siinä meni, mutta lopulta tarjosi maahanmenon, josta maalimies-Tiia ehti onneksi heti palkata jo ennen omaa reaktiotani. Tämän jälkeen parempia, joskin makuu hieman kesti - huomasi selvästi, että hallintaa olisi hyvin voinut ottaa mukaan kuvioon jo viime kesänä, nyt on koko kesän tehty kaava juurtunut tiukasti Lykän päähän. Onneksi se oppii nopeasti eikä tällainen muutos,jossa vain odotetaan maahanmenon tarjoamista, saa sitä epävarmaksi tai keskeyttämään toimintaa. Hyvä tästä vielä tulee!



Jälkiä ollaan tehty kevään lumiseen aikaan vaan vieraan tallomina. Koska treenikaverina on ollut Rami on jäljiltä löytynyt jos sun minkälaista haastetta. Viime aikojen ensimmäiselle jäljelle jäi yksi keppi matkalle sekä viimeinen pikkukeppi, joka oli piilotettu harvennettujen männynoksien alle. Muutoin Lysti selvitti jäljen hienosti. Eilisellä jäljellä olosuhteet eivät olleet puolellamme, ja jälki lähti niin sanotusti metsään jo janalta. Lysti otti takajäljen, annoin sen jäljestää takaisin tielle, odoteltiin pikkuhetki ja yritettiin uudelleen. Toisella kertaa Lysti vähän oikaisi jäljen suuntaan, eka keppi taisi nousta hyvin. Sen jälkeen Lysti sai selvästi ilmavainun ja seurasi sitä, mutta nosti kepin. Tässä kohtaa taisin itse huomata toisen kepin, jonka nostatin. Tästä alkoikin kunnon säätö, kun tajusin (juu, ei saisi lumellakaan katsella niitä jälkiä itse - eilen jäljen jälkeen totesinkin Ramille, että ensimmäistä kertaa lumijäljillämme toivoin, ettei lunta olisi) sen jäljestävän väärään suuntaan. Hetken raksutti aivot, mutta päätin antaa jatkaa matkaa - enhän sulallakaan maalla voi ohjailla koiraa, ja annan sen myös tehdä virheitä tällöinkin. Keppejä nousi hyvin, mutta päädyimme (no, luonnollisesti) takaisin janalle. Lähdin koiralla pitkällä liinalla haravoimaan maastoa, Lysti ei selvästi hahmottanut mitä oltiin tekemässä, kun vein sen pois jäljeltä. Olimme talloneet lähialueen niin ristiin rastiin, ettei siitä ollut toivoakaan hahmottaa, mihin suuntaan koiraa pitäisi lähettää. Lysti ehti kävellessä tarjota kiville ja kannoille nousuja, koska en uskaltanut ihan summa mutikassa lähettää jälkikäskylläkään matkaan. Lopulta Lysti nappasi jäljen, tarkisti takajäljen ja lähti jatkamaan oikeaan suuntaan. Pian nousi keppi, jonka jälkeen uskalsin jo vähän kehuakin etenemisestä (note to self: ei kannata, koira kääntyi ympäri ihan ihmeissään :D). Keppejä nousi tasaisesti, kunnes tultiin kohtaan, jossa Lysti alkoi taas pyöriä ja hääriä, tarkisteli maata tosi tarkasti eikä oikein saanut jäljestä kiinni. Lopulta jäljesti meidät tielle, johon päätin lopettaa - olin itse tehnyt Ramille jäljen tien toiselle puolelle, ja tuo jälki kulki myös tietä pitkin. Lysti nappasi tuoreemman Ramin hajun, ja koska säätö metsän puolella oli ollut melkoista, päätin etten enää palauta koiraa jäljelle. Kuljettiin tietä ja hakiessani loppumerkin nosti Lysti viimeisen kepin. Autolla selvisi, että Ramin koira oli etsinyt omaa jälkeään irti ja käynyt siinä hötäkässä hakemassa yhden kepin Lystin jäljeltä - tämä oletettavasti oli tapahtunut tuossa loppupuolen säätökohdassa, josta Lysti jäljesti lopulta tielle. Keppien tarkastuslaskenta kertoi lopputulemana olevan 7/9 (10, jos lasketaan jäljeltä ennen meidän tuloamme poistunut keppi) keppiä! Päädyimme siis alun säädön jälkeen jäljelle niin, ettei yhtään keppiä jäänyt väliin, ja lopussakin päädyimme tielle ennen aivan viimeisiä kymmeniä metrejä. Alun hässäkkäkin selvisi Ramin kanssa jutellessa: jälki kulki melko lähellä itseään, ja tuuli oli sopivasti tuonut kepin hajun edempää jäljeltä. Kokeissa tällaista tilannetta ei voi vastaan tulla (jäljen etäisyys itsestään määritelty säännöissä), mutta täytyy miettiä onko tarpeen tehdä jonkinlaista nenän maassa pysymistreeniä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut ongelma Lystille, joten en näkisi ajankohtaiseksi.


Muistilista itselle tämän tiimoilta:
- jos teet lumella jälkiä, ÄLÄ katso tallaajan jälkiä! Lysti peilaa tunnetilaa liinan toisesta päästä niin vahvasti, että homma menee heti metsään työskentelyvarmuuden puolesta.
- jos jälkiä katoaa, anna koiralle tilaa ja aikaa! Lysti kyllä hoitaa homman, jos sille annetaan mahdollisuus. (Erityisen tyytyväinen olin Lystin paineensietokykyyn ja siihen, miten suvereenisti se sai hommasta kiinni jäljen löydettyään.)
- tarkkaile nenän pysymistä maassa.
- muista myös helpot jäljet! Treenin ei aina tarvitse haastaa koiraa samalla tavalla, välillä on hyvä tehdä myös rentoja, itsevarmuutta ylläpitäviä treenejä.
- juotava palkka käytössä aina! Lysti selvästi kaipaa jo nyt nestettä jäljellä, saati sitten kesän kuumilla. Mieti ja selvittele erilaisten energiajuomien optimaalisuutta.
- anna koiran tehdä virheitä äläkä reagoi niihin. Ja kun et tätä osaa, opettele.


Esineruutu tehtiin ennen jälkeä, Lysti vaikutti vähän olevan menossa hakumetsään, mutta sai nopeasti homman juonesta kiinni. Kaikki neljä esinettä nousivat hienosti, myös hassu, pieni limalisko. Ruutu oli selvästi koeruutua pienempi, esineet takanurkissa maassa, keskivaiheilla kaatuneen puun juurakon päällä (vaati Lystiltä takajaloille nousu) sekä lisko etukulmassa korkean kannon juurella. Kovin tyytyväinen olen kevään ekaksi ruuduksi!


Enne teki pienen keppitreenin ja etsi neljä metsään heittämääni keppiä. Muutaman kerran piti käydä nostamassa jalkaa välissä, mutta kivasti oli nenä auki ja kepit löytyivät. Vähän joku riistanhaju taisi tulla tuulen mukana nenään, mutta ennätyshienosti palasi tehtävän pariin!


Lystin kansa ollaan tahkottu myös seuraamisen paikkaa ihan lyhyillä harjoitteilla. Testailin ensin kahvikuppitreenin tyyppistä tapaa, mutta en tykännyt koiran liian vahvasta fokuksesta kuppiin - en usko sen keskittyneen lainkaan itse seuraamiseen, vaan odottaneen mahdollisuutta tarjota kosketusta kuppiin/käteen. Lisäksi ahdistuin omasta jäykkyydestäni treenissä. Siirryin siis seuraamisrautatreeniin, jossa raudan sijaan käytössä on aurauskeppi. Tämä toimii kivasti, ollaan päästy tekemään yksi treeni jo ulkona olkkarin sijaan ja availen keppiä jo aktiivisesti jatkuvan edessäolon sijaan. Paikka on pysynyt kivana ja saan oman asentoni pysymään neutraalimpana, myös lelu kainalossa. Tällä treenillä ollaan palattu vähän taaksepäin äänen suhteen, mutta jäähyillä on saatu tilanne kivasti kuriin. En ole yhdistänyt ääntä leluun, vaan oletusarvoisesti teen jotakin muuta hassua, mikä on Lystille epäselvää. Toki joudun vielä myös miettimään aika paljon keppiä - sitä, etten vahingossakaan käytä sitä pakotteena, miten avaan ja suljen keppiä ja millä kohdalla se on optimaalisessa paikassa. Lystin paikka on kuitenkin parantunut ja huimasti, joten eiköhän tästä vielä saada tottis kivaan kuntoon! Viikon päästä mennään Mian tottis-workshoppiin, jossa on tarkoitus katsoa noutojen asennetta, toukokuussa päästään uudelleen Jari Kantoluodon oppiin ja kesäkuussa katsotaan tottista Korrin Pekan kanssa. Huhtikuisen Kivimäen Riitan tokokoulutuksen myin eteenpäin (ko. koulutuksessa on muuten vielä yksi paikka vapaana, jos joku on kiinnostunut), sillä toko jää nyt selvästi taka-alalle, ja koin yhden lisäkouluttajan tuovan enemmän haittaa kuin hyötyä tämän hetken tilanteeseen. Kiva tottiskevät siis tulossa - nyt vaan vielä kartoittamaan uusia jälkimaastoja ja jälkitreenikavereita, jotta saadaan vieraita jälkiä vieraissa maastoissa. SM:t, täältä tullaan! Wihii!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Hulvaton Enne rallykokeessa

Kävimme tänään Enteen kanssa toisessa rally-tokokokeessamme. Enne oli kovin tohkeissaan - ensin se oli menossa halliin agilitymielellä, mutta huomasi pian jomman juonen ja alkoi kaveerata jokaisen halukkaan ihmisen kanssa :D


Rata vaikutti ensisilmäyksellä kivalta ja aika simppeliltä. Muutama meille vaikea juttu (erityisesti saksalainen ja eteentulo takaa sivulle kiertäen). Rataantutustumisessa koitin kovasti hahmottaa omia kulkulinjojani, jotta jättäisin Enteelle riittävästi tilaa suorittaa tehtävät. Ennen radalle menoa testattiin saksalainen, edestä takakautta sivullesiirtyminen sekä liikkeestä maahanmeno. Enne teki innoissaan ja lopetettuamme yritti yhä tarjota maahanmenoja tai sivulletuloa. Söpö Eps!

Radalle mennessä Epen moottori lähti tehokkaasti käyntiin ja jouduin ottamaan sen pienen ilohepulin jälkeen aika tiukasti hanskaan, ettei se pyrähtäisi enää ulos kehästä.

Radalta saimme heti ekalta tehtävältä -10 TVÄ (rintamasuunta). Mietin uusimista, mutta jotenkin se sitten jäi :D kyltit 9 ja 10 sitten uusin, mutta silti kympiltä -10 TVÄ - varmaan olisi ollut sama lopputulema ilman uusimistakin! Enne tarjosi eteentulon sijaan sinnikkäästi sivulletuloa, takakautta siirtymä oli ok. Kyltiltä 11 -1 (vino). Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä suoritus, Epen häntä heilui koko ajan innoissaan ja saimme tuomarin nauramaan. Päivän tavoitteet siis saavutettiin! Näillä eväillä Entsulle myös tuomaripalkinto saatesanoin koiran iloisesta työskentelystä :) kokonaisuudessaan siis 73 pistettä ja toinen hyväksytty tulos alokasluokasta.


Ja niin vaan muuten taas jännitti oma vuoro! Onneksi parin viikon päästä on mentaalivalmennusluento, odotan jo innolla! (Jos muuten teitä lukijoita luento kiinnostaa, vielä on tilaa! Lisätietoja vaikkapa TÄÄLLÄ.)

Vähän tunnelmaa laimensi se, että paitsi että päädyin eilen lienevän parasta viedä Epe varoiksi uusiin selkäkuviin (se on oireillut vähän hassusti ja satunnaisesti taas, ja haluan varmistua ettei selässä ole mitään kipua aiheuttavaa - se kuitenkin juoksee, aksaa jne. innoissaan eikä silloin vaikuta lainkaan kipeältä, muttei aina halua hypätä autoon tai muuta pientä), löysin sen kainalon vierestä pienen patin. Tuskin mitään vakavaa, mutta saihan siitä pienet itkut silti aikaan eilen... Täytyy siis huomenna soitella lääkäriin. Toivottavasti huoli on turha :)

Ps. Pahoittelen taas mahdollisia kirjoitusvirheillä - puhelin haluaisi korjata suuren osan sanoista ihan muiksi kuin ne kirjoitin...

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Agilityn avaamia ajatuksia

Lauantaina suuntasimme Epen kanssa Tampereelle agilitykisoihin. Ilmoitin Epen vain kahdelle radalle, sillä ehdimme käydä viikolla treenaamassa vain kerran, ja edellisistä treeneistä olikin näppärästi kolme viikkoa - hups! Tällainen yhtälö tuo melko massiivisen riskin huskyeläimen hallintahaasteista, koska juokseminen on vaan niin siistiä... Ajattelin siis, että on turhan kallis treeni maksaa kolme tai neljä rataa, jos jokaisella päästään se yksi este.

Ennen kisoja käytiin vähän kävelemässä, ja sen jälkeen leikitin Ennettä vielä hallin pihassa flexissä palloa heitellen. Pallo oli vähän last season, kun tarjolla oli siisti lumivalli, jonka päälle juosta ja syöksyä alas... Kovin paljoa en mielestäni edes liikuttanut koiraa ennen ensimmäistä rataa, mutta ilmeisesti ihan riittävästi :) (itse asiassa Enne oli varsinkin toisella radalla jotenkin tosi jähmeä ja tahmea, tuntui jopa jotenkin vähän epävarmalta. Tosi erikoista Enteeltä, täytyy nyt tarkkailla sitä ja sen käytöstä myös arjessa.)


Ensimmäinen rata vaikutti tosi kivalta, ja laitoinkin kaverille heti nähtyäni radan viestin "Sssraisaan kivan oloinen rata! Enne tulee rakastaan tätä". Radalla bongasin heti radan meille haastavimman kohdan - neloshypyn jälkeen kääntö putkeen. Ja siihenhän se kosahtikin! Osittain väittäisin kyllä syyksi omaa "hyppääköhän se nyt varmasti renkaan läpi" -jumituksen... Ja sittenhän olinkin jo myöhässä, ja muutenkin vähän kujalla. Kokonaisuudessaan rata oli kiva, mutta jostain syystä mulle hankala muistaa. Kyllähän se välissä sitten unohtuikin, pariinkin kertaan. Enteellä pudonnut rima on suora palaute ohjaajalle - Enne ei ikinä pudota rimoja, ellen itse ole sen tiellä/ohjaa sitä ihan mahdottoman huonolle linjalle. Mutta hei, huskyeläin pysyi näpeissä!


Toinenkin rata oli kamalan kiva. Enne oli tosi hyvin kuulolla, kepeillä ohjasin sen huonolle linjalle ja haki kepit väärältä puolelta, mutta muut ohjausmokani Enne sai paikattua hyvin. Meno oli tosi verkkaisen tuntuista, mutta mun köpöttelyvauhdille toisaalta ihan hyväkin :D Koska radalta ei tullut lainkaan nollia, päästiin keppivitosella kakkossijalle!

Startteja odotellessa...

Kisoissa heräsi vähän ajatuksia agilityyn ja ylipäätään harrastamiseen liittyen. Paikalla oli Oreniuksen Jouni ja Isabelle, ja olihan heidän menonsa vaan niin upeaa katsottavaa. Alkuun vähän naureskeltiin, kun itse katsoimme menoa ihan huuli pyöreänä ja silmät ihastuksesta loistaen, mutta koirien ohjaajat eivät tulleet upeiden ratasuoritusten jälkeen radalta ihan yhtä tyytyväisen oloisina. Kyllähän se aika pian pamahti alitajuntaan - onhan munkin postauksissa monesti "hyvä hylly", "superhyvä kolmostulos" tai sitten ne nollat/ykköset "pelastelua". Miksihän sitä itse kyllä hahmottaa omat kriteerinsä ja sen, mihin on tyytyväinen, mutta toisen kohdalla on vaikea käsittää, miksi hieno suoritus ei kelpaakaan? Varsinkin agilityssa tuntuu monesti hämärtyvän koko lajin tarkoitus - ei se ole selvitä rataa läpi, vaan löytää onnistuneet ja toimivat ohjaukset ja saada etenemisestä sujuvaa, vaikkei se sitten koko radan tekemistä mahdollistaisikaan. Vielä, kun sen muistaisi itsekin treeneissä... Entsun kanssa treenatessa vastaan tulee toki sen toistokestävyys (tai lähinnä sen puute), jolloin yhden kohdan tai yhden ohjaustekniikan hiominen on melko haastavaa. Pitäisi kuitenkin muistaa, ettei se radan läpi selviytyminen johda yhtään sen parempiin tuloksiin.

The day after ;) No, itse asiassa kuva on otettu maanantaina, mutta menkööt!

Toinen ajatuksia herättänyt seikka oli koirien lihaskunto ja hyppytekniikka. Enne on tällä hetkellä lihaksettomassa kunnossa, kiitos joulukuisen kennelyskän ja tämän ihanan jäätalven, jonka vuoksi vetolenkit ovat jääneet taka-alalle. Koiraa, jota ei voi pitää irti, on ollut aika haastava liikuttaa niin, että lihaskunto olisi kasvanut lepotauon jälkeen... Vaan siitä huolimatta kisoissa oli vielä lihaksettomamman oloisia koiria, ja jopa koiria, jotka pahimmillaan tärisivät radan suorituksen jälkeen väsymyksestä. Vähän pistää huolestuttamaan... Lisäksi aivan liian monella oli hyppytekniikka todella kaukana siitä, miltä hyvä tekniikka näyttää. Oliko kyse jumeista vai ihan vaan huonosta tekniikasta, sitä on tietysti mahdotonta sanoa. Mutta jos koira joutuu hakemaan joka hypylle, ei se nyt vaan ole kovin hyvä juttu. Ulkopuolisena ilman sen kummempia meriittejä tuntuu kovin vaikealta mennä sanomaan asiasta kanssakilpailijoille, mutta kovasti toivoisin ihmisten havahtuvan lajin rasittavuuteen ja siihen, miten pahat (ja pahimmillaan pysyvät) vammat koiralle voi aiheutua hoitamattomista jumeista, heikon lihaskunnon aiheuttamista ongelmista tai huonosta hyppytekniikasta. Tuskin kukaan itsekään lähtee juoksemaan kilpaa satasen aitoja vastaassa tilanteessa ;) Toivottavasti tähänkin aletaan entistä enemmän kiinnittää huomiota myös seuroissa ja kerhoissa, ja ohjaajiksi päätyvät ihmiset, jotka näkevät nämä haasteet. Toivotaan!

torstai 2. maaliskuuta 2017

Entsun oma treenipostaus

Enne aloittaa tämän vuoden kisaurakkansa ylihuomenna, kun suuntaamme Tampereelle juoksemaan kaksi starttia aksaa. Siitä viikon päästä sunnuntaina on luvassa Enteen uran toinen rally-tokon alokasluokan startti. Treenailut on jääneet vähän vähemmälle, joten tällä viikolla otettiin Epen kanssa pieni kiri treenien suhteen.

Tiistaina käytiin aksailemassa ekaa kertaa kolmeen viikkoon. Yhtälönä ei kovin hyvä, koska huskyeläin niin mieluusti ottaa yleisönsä ja vähät välittää radasta vauhtiin päästyään. Entsu on kyllä ihan huippu harrastelukoirana - se tykkää tehdä (kunhan muistaa toistokestävyyden olevan minimaalinen), se näyttää miten kivaa sillä on eikä sen omista sähläyksistä voi pahastua - päinvastoin, se todella osaa ottaa sen yleisönsä! Tiistain treeneissä koitin ennen radalle menoa purkaa suurimmat hepulienergiat pallolla, mutta parempaan tulokseen päästiin odottaessa rally-tokoliikkeitä tehdessä ja niistä palkatessa ja vapauttaessa. Tovin huskylainen juoksi sen jälkeen ympyrää hihnan mitan päässä muristen... Radalla oma ohjaukseni oli vähän pielessä, heti toinen hyppy oli takaakierto (hyvällä suoralla linjalla ykkösen ja kolmosen välissä), ja halusin väkisin ohjata hypyn takapuolella seisten - oma ajatukseni oli saada enemmän etumatkaa kolmoselle (ja takaakiertona tehtävälle neloselle...), mutta eihän se täysillä kohti ampuva koira ihan niin näppärästi taipunutkaan sylkkärin suuntaiseen ohjaukseen. Tahkoiltiin rata virheineen läpi lähinnä ajatuksella "puretaan pahimmat ja treenataan sitten", ja ohjauksia treenatessa Enne vastasi ohjauksiin kivasti ja pysyi hanskassa. Huomaa kuitenkin, että heti parin kerran jälkeen Epen vauhtia alkaa selvästi laskea... Eipä sillä nyt sinänsä väliä ole, kun ei tähtäimenä ole ne kolmoset, mutta kyllä koitan silti päästä aika nopsaan radalta pois siinä vaiheessa, kun meno alkaa muistuttaa enemmän matelua (etenee se sentään laukalla koko ajan) kuin alun vauhtipätkiä. Testattiin alun takaakiertoa ihan takaakiertona niin, että kun olen saanut koiran esteen taa, jatkan itse jo eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla Enne meni hämilleen ja tovin mietti ennen hyppyä, mutta jo toisella kerralla suoritti hypyn varmemmin yksinkin. Kokonaisuudessaan kivat treenit, vaikka toiveet lauantain kisastarttien osalta eivät olekaan kovin korkealla. Hallissa tuskin on lämppäesteitä kahden kisaradan vuoksi, joten ainakin ensimmäinen rata lienee lähinnä energianpurkua...

Epe sai pitkästä aikaa leikkiä röhinäpossulla, ja siitä seurasikin varsinainen vahtimisurakka Lystin suuntaan...

Eilen päädyin ottamaan koirat mukaan autoon mennessäni kouluttamaan tokoryhmääni, osasyynä viime aikojen onneton rallytreenaus. Koe lähenee ja viimeksi olkkaritreeneissä Enne meinasi istua jokaisessa seuraamisen käännöksessä, suunnasta riippumatta. Tilaa tarvitaan siis selvästi enemmän, joten ryhmäläisten lähdettyä otettiin Epen kanssa muutamia juttuja. Alkuun tehtiin seuraamista ja erilaisia käännöksiä. Jätin palkkapurkin odottamaan reunalle ja otettiin seuruuta kokeenomaisesti. Ihan oikeasti hei, miten mä ikinä olen saanut opetettua Enteelle noin makean seuraamisen, kun Lystin kanssa koko paletti on ihan levällään?! Enne teki tosi hyvällä fiiliksellä, oli innoissaan ja keskittynyt - tällä kertaa pysyi myös aikalailla hiljaa tavanomaisen juttelun sijaan. Muisteltiin myös liikkeestä maahanmenoa, yksittäisiä askelia sivulla sekä edessä ja sivulletuloa takakautta. Lopuksi muistin vielä spiraalin ja pujottelun olemassaolon, joten pikatreeninä käytiin nekin läpi vähän sellaisella "meniköhän se nyt oikeasti näin" -asenteella. Eps oli kovin pätevä ja taitava, jos sama flow jatkuu, on sen kanssa tosi kiva lähteä kokeeseen! Luvassa on rintamasuuntavirheitä ja muuta pientä, mutta niistä me vähät välitetään :)

Enne on jostain syystä viime aikoina kovin mielellään nukkunut vessassa. 
Iltaisin nukkumaanmennessäni se siirtyy heti vessaan, jos ovi vaan on jäänyt raolleen niin, että sinne pääsee.


Sen verran Lysti tulee kuokkimaan Enteen postauksen loppuun, että kerron eilisen fyssarikäynnin sisältäneen oikein hyviä uutisia. Lyn jalka on lähtenyt parantumaan tosi hyvin, ja saadaan palata takaisin normaaliin arkeen. Pikkuhiljaa ja huolellisesti lämmitellen toki, mutta arkeen joka tapauksessa. Nyt siis Lystin osalta tottistreenit käyntiin! Aksailut taidetaan jättää nyt Entsulle loppukevääksi ja keskittyä Lystin kanssa tuohon hyvään mielentilaan ja asenteeseen tottispuolella.