Sivut

lauantai 11. helmikuuta 2017

Suunnanmuutoksia kevääseen

Niinhän se menee, että kaikkia suunnitelmia ei ole tehty toteutettaviksi. Olin varannut Lystille tälle päivälle fyssarin, sillä se on kaksi kertaa (Torronsuon retkellä istuttuaan nuotiolla ja kotona herättyään sikeästä unesta) lähtenyt liikkeelle kolmella jalalla. En ole ollut ihan hirvittävän huolissani, sillä liikkuminen on ollut puhdasta ja (erittäin) innokasta, Lysti on juossut ja treenannut normaaliin tapaan eikä se ole ollut jäykkä, kipuileva tai muuten noita kahta jalan nostoa lukuunottamatta oireillut. Sen verran asia kuitenkin jäi jäytämään pään sisään, että aika oli varattava vaikka sitten yleistsekkauksen vuoksi. Alkututkimuksessa löytyi kireyttä lannenikamista, SI-nikamat liikkuivat normaalisti eikä lonkankoukistajissa tai muualla kropassa ollut mitään erityistä mainittavaa. Käsittelyssä lanneranka lähti aukeamaan. Käsittelyn jälkeen loppututkimuksessa Lysti antoi kuitenkin selkeän kipureaktion vasemman takajalan lonkankoukistajan seudulta - ei mitään massiivista, mutta selvä pään kääntäminen. Fyssari (ihana Riina Koskelma, en vaihtaisi enää muualle!) totesi kyseessä olevan pienen venähdyksen, joka todennäköisesti on peräisin liukastumisesta. Eipä ihme noilla hetki sitten olleilla keleillä...

Arktinen huskyeläin lenkkeilee -20 asteen pakkasissa nykyään tossut jalassa...
 

Nyt siis Lystille luvassa vähintään kaksi viikkoa laukka- ja hyppylepoa. Liikkua saa muuten normaalisti, mutta laukkaaminen, hyppyminen ja vastaava ääriliikkeitä aiheuttava liikunta on pannassa. Onni onnettomuudessa on, että vamma löytyi jo tässä vaiheessa eikä se ole ennättänyt edetä pahemmaksi! Riina sanoikin, että itsestään tällainen ei parane, ja jos haluaa koiran olevan kunnossa kesällä, on lepo nyt paikallaan.

Nyt meni siis kertarysäyksellä kevään suunnitelmat uusiksi. Lepo tarkoittaa tietysti taukoa osasta tokoliikkeitä, vetohommista sekä aksatreeneistä. Tokotauon seurauksena kokeet siirtyvät tulevaisuuteen, veikkaisin että ainakin huhtikuulle. Ilman treeniä ei lähdetä ruutua, luoksaria ja muita kokeisiin kokeilemaan, vaan ne treenataan sitten tauon päätyttyä ensin koekuntoon. Vetojuttujen jäädessä tauolle saattaa käydä niin, ettei päästä kertaakaan Lystin kanssa hiihtämään. Kennelyskäepisodin vuoksi koko kauden treenit ovat muutenkin menneet vähän penkin alle, joten katsotaan sitten ensi talvena uudelleen :D Aksatauosta pääsee nauttimaan Enne, joka saa siis kaiken treeniajan itselleen. Myös ensi lauantain frisbeekurssi jää luonnollisesti nyt väliin Lystiltä. Pääasia kuitenkin tietysti on, että saadaan Lysti kuntoon, vaikka tuntuukin vähän hölmöltä pitää tauolla koiraa, jonka arjessa vamma ei näy. Onneksi on sen verran tullut ymmärrystä ja jopa sitä kaivattua kärsivällisyyttäkin, että tilanne otetaan vastaan lähes lehmänhermoin ja tuleville viikoille kehitetään laukkaa vaatimattomia treenejä vauhtitreenien sijaan. Huomiseen Kantoluodon koulutukseen täytyy nyt miettiä toimintasuunnitelma, jotta palkkaus ym. onnistuvat vamman huomioiden.

Potkukelkkailemassa ihanassa kuutamossa. Upea keli, joskin pakkanen jäädytti omat reiteni ja sormeni turhan tehokkaasti...
 
Ja kun nyt kerran terveydestä puhutaan, täytyy se Ennekin mainita... Enne on kärsinyt nyt parisen vuotta anaaleistaan. Säännöllisen epäsäännöllisesti ne täyttyvät, mutta eivät tyhjene itsestään. Käydään siis tilanteesta riippuen muutaman kuukauden välein eläinlääkärissä tyhjentämässä rauhaset. Viimeksi käytiin tammikuussa, ja jostain syystä Enne jo nyt nuolee takapuoltaan hirvittävän maanisesti. Anaalien leikkausta ollaan puntaroitu, mutta jätetty asia aina sivuun, sillä tyhjennysväli on kuitenkin pysynyt jokusessa kuukaudessa eikä rauhasissa ole ollut tulehdusta. Nyt alkaa kuitenkin taas pohdituttaa, pitäisikö ne sittenkin nipsaista pois... Voi, kun olisi silloin kastraation aikaan tiennyt, ettei pelkkä huuhtelu auta! Vaakakupissa kuitenkin painaa myös se, ettei Enne tule tuosta nuorentumaan, ja nukutuksessa on aina riskinsä (jotka eivät ainakaan vähene iän myötä). Täytyy vielä tutkia ruokavalion merkitystä anaalien toimintaan, jos sieltä löytyisi apu ongelmaan. Luiden syönti ei ainakaan näytä vaikuttaneen tilanteeseen, mutta mietin jo vaikkapa päivittäistä kanansiipeä kovettamaan mahaa pidemmällä aikavälillä. Tiedä häntä, pelkkää pohdintaa vielä tässä vaiheessa. Ja tietysti asia nousee mieleen nyt, kun leikkaus alkaisi olla järkevä hoitaa pois alta - kesäaikaan en halua leikkausta tehtävän, kuten en myöskään syksyn kurakeleillä. Mietintämyssy päähän siis...

Ei kai ole pakko nousta jos ei halua? Tuona aamuna fiilis oli molemminpuolinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti