Sivut

tiistai 28. helmikuuta 2017

Mia Skogsterin yksäri

Meillä on alkanut SM-valmistautuminen ihan urakalla - ei voi ainakaan yrityksen puutteesta syyttää! Toivottavasti treenit, koulutukset, hoidot ja semmat tuottavat tulosta. 

Kaikkihan alkoi oikeastaan fyssarikäynnistä, josta jatkettiin Jari Kantoluodon koulutukseen. Tänään käytiin Mia Skogsterin opissa ja huomenna on kontrollifyssari. Lisäksi keväällä on suunnitteilla lisää Miaa, lisää Jaria sekä mahdollisesti ripaus Korrin Pekkaakin. Muutama jälkileiri treenien lisäksi sekä tietysti rutiinifyssarit. Kokeita riippuen tottiksen tilanteesta... Toteutukseen voidaan palata sitten kevään ja kesän edetessä :D

Tänään kuitenkin suunnattiin Riihimäelle Mian oppiin. Alunperin varasin yksärin ajatuksenani katsoa vähän noutoja, toiveissa oli saada vähän lisää asennetta erityisesti kaksikiloiseen. No, nyt kun Lysti on edelleen laukkakiellossa takajalkansa vuoksi ja yksäri oli kuitenkin sovittu, päädyin ottamaan ah-niin-ihanaa seuraamista jälleen kerran. Jarilta saaduilla vinkeillä ollaan saatu korjattua paikkaa jonkin verran taaksepäin (näemmä, ainakaan tämän päivän malliseuraamisissa Ly ei ollut enää niin mahdottoman keuliva), mutta tekemistä on vielä paljon. Ekalla pätkällä Mia katsoi lähinnä koiran mielentilaa, joka oli aika kiva! Ei ollenkaan sellainen holtiton haukkutila, lähdössä aivasti, mutta muuten aika kiva. Tokalla kerralla Mia katsoi enemmän tekniikkaa, ja olihan siinä tekemistä... Tosin hän myös totesi, että jos käännökset ja paketti muuten on kasassa, tuolla tekniikalla kokonaispisteissä menetys voisi olla viiden pisteen luokkaa - mutta miksi antaa heti tietoisesti muille tasoitusta se viisikään pistettä ;) 

Lähdettiin testaamaan seuraamista seuraamisraudan avulla. Rauta on siis sellainen metallinen "rima", jota ohjaaja pitää poikittain edessään oikeassa kädessä. Raudassa on metallisia tappeja koiraa kohti, jolloin koiran siirtyessä liian lähelle rautaa, tuntuu se ikävältä. Ohjaajan on tarkoitus pysyä täysin neutraalina ja raudan paikallaan, jolloin koiran ollessa oikeassa seuraamispaikassa rauta on selvästi sen edessä osumatta koiraan. Osuessaan rautaan koiraa ei satu, vaan tunne on epämukava. Periaatteessa esimerkiksi Lystin kohdalla raudan sijaan voisi todennäköisesti käyttää mitä vain rimaa/keppiä/tms., sillä en hetkeäkään usko sen alkavan esimerkiksi nojaamaan käytettyyn esineeseen, kuten joillakin koirilla kuulemma on tapana. Lähdimme liikkeelle niin, että käskin Lystin istumaan ja siirryin itse sen viereen, koska - yllätys yllätys! - myös Lyn perusasento oli hieman liian edessä. Pidin alkuun palkkalelua kainalossa, ja palkkasin muutaman kerran ihan vaan istumisesta rauta edessä. Tämän jälkeen siirryimme muutamaan askeleeseen, joissa Lysti ei varsinaisesti arvostanut rautaa - sen sijaan se yritti kiertää ja alittaa mokoman esteen. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, miten herkkä Lysti oli reagoimaan rautaan - osuessaan se siirtyi todella nopeasti oikeaan paikkaan, kuitenkin ajatuksena nimenomaan sivulla pysyminen eikä pois peruuttaminen tai muutoin paikalta poistuminen. Kokeiltiin myös niin, että pallo siirtyi kainalosta vasempaan käteeni koiran kuonon yläpuolelle, ja hyvistä muutamasta askeleesta pallo putosi palkaksi. Saatiin ihan huippuhyviä muutaman askeleen pätkiä! 

Juteltiin erilaisista tavoista palauttaa seuruu oikeaan paikkaan (esim. rauta vrt. imutus vrt. paikan korjaus), mutta raudan selväksi eduksi nousi ohjaajan eleettömyys ja neutraalius. Tässä metodissa koira itse oppii oman paikan, eikä treeni tuhraannu ohjaajan tekemiin korjauksiin. Rauta on täysin neutraali, sillä ei huidota tai missään tapauksessa yritetä osua koiraan, vaan mikäli koira pysyy oikealla paikalla, ei raudalla ole käytännössä mitään merkitystä. Jatkossa rautaa siirretään pois koiran edestä ja takaisin, kunnes lopulta päästään pisteeseen, jossa rauta on ohjaajan oikealla sivulla, sen jälkeen vaikkapa taskussa ja lopulta kentän laidalla ja kokonaan poissa. Tästä on erilaisia versioita, joissa käytetään esim. raippaa ja annetaan sillä kevyt palaute koiralle, mutta tässä metodissa rauta on vain olemassa, se ei liiku eikä koiran toimiminen vaikuta raudan asentoon. Aika mielenkiintoista, tällaiset ovat ihan uusia juttuja itselleni ja onkin taas paljon työstettävää tässä ajatuksessa. Periaatteessa en tykkää ylimääräisistä häivytettävistä avuista, mutta toisaalta pidän ajatuksesta, jossa ohjaaja pysyy neutraalina eikä heilu ja huoju (käsi pystyssä tavallisen toimintatavan merkiksi!). Taas siis uutta ajattelemisen aihetta jatkoon... Lystillä oli joka tapauksessa sssairaan hauskaa, vaikka se alkuun vähän kummissaan olikin raudasta.

Nyt tavoitteena on treenailla seuruuta kotona eteenpäin. Satuin saamaan Mian tottisworkshoppiin koirakkopaikan ihan tuurilla maaliskuun lopulle, joten siellä voisi katsella sitä noutojen asennetta kohdilleen. Mielenkiinnolla jään odottamaan! Miasta tykkäsin kovasti, hirvittävä määrä tietoa, ja koin hänen olevan koiraa kohtaan mukava ja reilu. Seuraavaa kertaa odotellessa :)  

3 kommenttia:

  1. Treenikaveri, jolla on Mian kasvatti, on käyttänyt tuota rautaa. En tiedä toimiko se heillä, kun tosiaan koira enemmän vain nauttii fyysisestä haasteesta niin mikäpä siinä rautaakin vasten puskemaan. Itse käytin Jalolle joskus samaan tarkoitukseen hiusharjaa :D Sama efekti, kun koiraa ei satu, mutta kuonossa tuntuu hieman epämukavalta, jopa Jalosta. No nyttemmin olen korjannut vain kädellä paikkaa taaemmas, mutta ei haittaisi ottaa taas harjaa käyttöön. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiusharja :D alan tuntea itteni tosi mielikuvituksettomaksi!

      Poista
  2. Epätoivoisena sitä tulee kokeiltua kaikenlaista :)

    VastaaPoista