Sivut

perjantai 3. helmikuuta 2017

Koska maastolajit.

Tällä viikolla löysin Facebookin ihmeellisestä maailmasta ihania kuvia Lystistä viime kesän hakuleiriltä (samaiset kuvat kuvituksena tässä tekstissä, joskin Facesta lataaminen sai laadun vähän kärsimään...). Kun vielä samana päivänä tuli Aussieyhdistykseltä viesti Lystin kakkossijasta Vuoden pk-koirakisassa, nosti maastokuume päätään ihan toden teolla. Ei kai se pieni lumi mitään haittaa...


Tänään suuntasin siis vapaapäivän kunniaksi metsään. Lunta oli *kröhöm* aika paljon enemmän kuin olin ajatellut - miten sitä voi olla metsissä niin paljon enemmän kuin missään muualla?! Kaverin jäljen tallauksen jälkeen hiki valui selässä ja mietin kauhulla sitä, kun pitäisi kiitää pikkuaussien perässä samanlaisessa hangessa... (Toim. huom. Oikeasti sitä lunta nyt ei ollut kuin ehkä nilkkoihin, mutta se oli enemmän kuin odotin ja olen ihan rapakunnossa edelleen joulun sairasjakson ja reilun kuuden viikon tekemättömyyden jälkeen.)


Lystin jäljen vanhetessa Enne sai ajaa oman pikkujälkensä. Epelle tänään 118 askelta, kolme suoraa kulmaa ja viisi keppiä. Kepit siis melko lähekkäin, koska en ole ihan vielä vakuuttunut, miten hyvin Enteen mielenkiinto kestää, jos sen täytyy jäljestellä pitkiä pätkiä ja muistaa ilmaista kepitkin vielä. Tämä vaikutti olevan aika hyvä tasotesti - alkuun Enne lähti niin tohkeissaan, ettei malttanut tarkentaa jäljelle vaan sinkoili ympäriinsä jälkeä etsien. Kun sai hajusta kiinni, lähti vauhdilla ja varmasti seuraamaan jälken. Eka keppi nousi hyvin ja palautui vauhdilla (!!). Ennen tokaa keppiä oli kulma, jossa tuli pientä hässäkkää ja sen seurauksena Enne meni ohi kepistä. Löysi takaisin jäljelle niin paljon kepin jälkeen, ettei varmaan saanut hajua koko kepistä lainkaan. Kolmannen kepin löysi ja otti mukaansa, mutta palautti vasta käskystä - ja siinä kohtaa oli ehtinyt jo jättääkin koko kepin. Mitäs ihmettä :D Neljäs keppi tosi hyvä, tarkensi rauhallisen varmasti ja toi hyvin. Vika kulma meni vähän pitkäksi ja Enne lähti vähän omille teilleen tutkimaan. En oikein tiedä, oliko sillä ajatus jäljelle koko ajan kuitenkin, vähän sen tekeminen vaikutti siltä. Kun pääsi takaisin jäljelle (aika vahvasti avustettuna), ajoi hyvin ja löysi vitoskepin kivasti. Aika pätevä Eps, selvästi alkaa ajatus kepeistä olla nyt iskostettu takaraivoon!


Lystin jälki ehti vanheta vajaan tunnin (varmaan aika reilustikin vajaan, en katsonut taas lainkaan kelloa). Ohjeistukseksi sain tiedon kymmenestä kepistä, joista yksi piikin päässä. Näillä eväillä matkaan, kun saatiin vähän ylitsepursuavan innokasta koiraa hiljaisemmaksi. Jana oli to-del-la vauhdikas, vähän vino oikealle, mutta nappasi jäljen kivasti ja suoraa oikeaan suuntaan. Keppejä nousi mukavasti ja palautukset oli vauhdikkaampia kuin ikinä :D Parhaimmillaan en edes tajunnut koiran löytäneen kepin, kun se oli jo luonani... Tien ylitykset sujuivat kivasti, piikissä ollut keppi meinasi jäädä, mutta korjasi huippuhienosti: oikaisi piikin, mutta ajaan 10 metriä kuljettuaan pysähtyi, palasi ja löysi kepin. Tämän jälkeen jatko oli vähän vaikeaa, Lysti koitti sinnikkäästi etsiä eteenpäin jatkuvaa jälkeä, jota tietenkään ei piikissä ole. Lopulta päätyi takaisin piikkiin, jossa todella hartaasti tarkisti kepin paikan varmistuakseen, ettei siinä enää ollut mitään. Tämän jälkeen rauhallisen varmasti etsi oikean jäljen ja päästiin jatkamaan matkaa. Varmaa työskentelyä ja hyvää keppiasennetta, sai olla tyytyväinen! Loppumatkasta pieni edestakaisin kuljettu pätkä jäi tarkistamatta ensimmäistä askelta pidemmälle, mutta tärkeimpänä pidän koiran reagointia asiaan - kokeessahan tällaisia ei toivottavasti (!!) koskaan tule vastaan, mutta kivaa treeniä itselle koiran lukemiseen ja koiralle vähän erikoisempaan tilanteeseen. Viimeinen keppi oli Lystille vaikea, etsi ja tarkensi tosi kauan, mutta ei löytänyt. Välillä juoksi ja tarkistamaan jäljen mun takaakin (hetken ehdin jo miettiä, onko lopussa oikeasti kuljettu samoja jälkiä taaksepäin ja viimeinen keppi onkin jossain muualla). Palasi kuitenkin takaisin samaan paikkaan ja jatkoi etsimistä - ja löytyihin sieltä lopulta se kahden sentin mittainen keppi!


Lopputulemana kaikki kepit ja todella kiva asenne. Nyt onkin ristiriitaiset tunnelmat, kun toisaalta toivoisi hiihtokauden jatkuvan vielä hyvän tovin, ja toisaalta polte maastoihin olisi jo kova! Ihan kamalan aktiivisesti en noita lumijälkiä ehkä jaksa kuitenkaan tehdä, vaikkei se näemmä koiran työskentelyyn vaikuttanutkaan. Oli myös kiva huomata, että metsässä edettiin todella nenän voimin eikä epäselvissä tilanteissa sinkoiltu näön perusteella tutkimassa kengänjälkiä oikeaa etsien.

Kaikki kuvat kesän mudiyhdistyksen leiriltä, jossa oltiin hakuilemassa. Kiitos kuvista kuuluu Ritva Mikkoselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti