Sivut

lauantai 25. helmikuuta 2017

Koirankäyttöohjeet

Lystin jalkavamman lisäksi onnistuttiin haalimaan jostakin nenäpunkki, joten treenit ovat keskittyneet nyt vain kotiolkkariin. Niistä ei juuri ole raportoitavaa, tuossa arviolta 1,2x2 metrisellä matolla ei hirveän suuri juttuja treenata :D Eilen päästiin lääkityksessä siihen pisteeseen, ettei tartuntariskiä enää ole - nyt täytyisi alkaa siis treenailla tosissaan Epen rallykoetta varten. Tiistaina mennään Lystin kanssa Skogsterin Mian yksärille katsomaan seuruuta (koska alkuperäinen suunnitelma noudoista ei jalan vuoksi nyt toteudu). Onpa kiva päästä pitkästä aikaa treenaamaan Ihan Oikeasti! Tässä hiljaisina (lue: jäätävän työkiireen aiheuttaman väsymyksen aiheuttamina) hetkinä on ollut aikaa miettiä ja pähkäillä arkisia juttuja. Luvassa siis tekstiä tämän hetken mietteistä, jotka voivat jo kahden viikon päästä olla aivan jotain muuta (ja samalla teksti, jossa ei ole oikein päätä eikä häntää, taaskaan!)...

Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat todenneet treeneissämme "kyllä sulla on tosi erilaiset koirat". Varsin totta, joskin olisin myös aika huolissani tilanteesta, jossa husky ja aussie olisivat millään tavalla keskenään verrannolliset :D Vasta viime aikoina on kuitenkin itsellekin kirkastunut, miten erilaiset nuo koirat ihan oikeasti on. Ne toimintatavat, jotka ovat Epen kanssa olleet ne toimivimmat, ovat (jälkiviisaushan on paras viisaus!) aiheuttaneet eniten haasteita Lystin kanssa - ja tietenkin niin, että näin kolme vuotta virheiden jälkeen tajuan asian...

Toisella on päätuki ja toinen on katollaan...
 
Enne on luonteeltaan todella tasainen. Se ei hätkähdä oikein mistään, ja jos se pelkää jotain (riippusillat on Epen mielestä pelottavia, samoin korkeat metalliportaat, joista näkee läpi), sen pelko on rauhallisen hallittua ja käsiteltävää. Aina ollaan pahoista paikoista selvitty yhdessä, ja ainoa tilanne jossa koira on todella yrittänyt kaikkensa paetakseen paikalta, on anaalien tyhjennys eläinlääkärillä. Se ei pelästy tai reagoi epämääräisiin asioihin (mm. tällä viikolla kotiovemme viereisen mäntypuskan juureen lentäneisiin ja kiinni jääneisiin ilmapalloihin), ihmisiä se ei ole koskaan pelästynyt saati reagoinut aggressiivisesti, jännittäen tai muutoin negatiivisesti. Ei se kaikista jaksa välittää, joskin kastraation jälkeen siitä on tullut vähän pehmompi tämän suhteen. Koiriin se reagoi vaihtelevasti, pääasiassa sen huonoin tapa on kyttääminen. Tämän se on oppinut Lystin myötä - kun mulla on käsissä kaksi koiraa, joista Lysti vaatii enemmän huomiota, Eps kyllä osaa ottaa tilanteesta kaiken edun irti. Ennen tuijotusflowhun pääsemistä sen voi vielä saada kiellolla lopettamaan, mutta kun katse on kiinnittynyt riittävän tehokkaasti toiseen koiraan, yleensä paras lääke on vaikka tökkäys sormella. Nameista Enne ei perusta lainkaan, koska "me ollaan lenkillä". Luonnetestissä Enne sai tuomareilta lausunnon "puolustaa passiivisesti" - se siis tuli seisomaan eteeni eikä tehnyt sen enempiä. Seinässä kiinniollessaan se oli istunut, tuijottanut ja heiluttanut häntää asenteella "eikö voitais olla kavereita". Kaikenkaikkiaan siis helppo koira, jonka kanssa ei tarvitse pelätä yllättäen luokse sinkoilevia ihmisiä tai juoksevia lapsia. Muiden koirien kanssa saa olla vähän tarkkana, Enne ei arvosta yhtään iholle luvatta tulevia koiria, olivat ne sitten uroksia tai narttuja. Niin kauan kuin koirat pysyvät kauempana, ei niistä tarvitse huolehtia.

Ja sitten on Lysti. Maailman ihanin Lysti, joka voisi välillä reagoida vähän vähemmän elämässä vastaantuleviin juttuihin :D Pentuna Ly ei pelännyt oikein mitään. Kymmeniä koiria omistanut kaverini katsoi sen menoa ja totesi "onpa muuten oikeasti tosi rohkea pentu". Ja niinhän se oli - irtiollessaan se kävi tsekkaamassa pelottavat jutut ennen kuin ehdin kissaa sanoa saati päästä itse paikalle. Jos katosin sen näkyvistä ulkona, Lysti ei hetkeäkään näyttänyt hätkähtävän tilannetta, vaan rauhassa totesi tilanteen ja järjestelmällisesti lähti etsimään minua. Jo pennusta alkaen Lysti on reagoinut vahvasti kaikkeen outoon ja äkilliseen, se myös vahtii paljon. Toisaalta Lysti kuitenkin on todella varma, sen kanssa voi kulkea missä vain pelkäämättä alustoja tai ääniä. Päinvastoin, sen kanssa saa olla tarkkana, koska se herkästi sinkoaa itsensä mitä erikoisempaan paikkoihin (sitä saa mitä vahvistaa...). Haasteita ovat yhtäkkiä ilmestyneet ihmiset (jos hätkähdän näitä itse, Lysti reagoi samantien tilanteeseen) ja lapset (lähipiirissä ei ole lapsia, ja vaikka pikkupentuna siedätys lapsiin hoitui hyvin, olisi samaa pitänyt pystyä jatkamaan myös nuoruusikä). Lysti reagoi tekemällä syöksyjä kohti, ei kuitenkaan koskaan ole käyttänyt hampaita, vaan ennemmin menee lähelle ja haukahtaa. Tilanteen ratkettua menee iloisesti häntä heiluen moikkaamaan aikuisia ja rauhallisia lapsia. Nykyään Lyn luonne näyttää jossain määrin tasoittuneen ja jotenkin myös pehmentyneen, ja esimerkiksi ne puskassa olleet ilmapallot piti haukkua lyttyyn ja sen jälkeen järkevän varovasti käydä tutkimassa. Missään vaiheessa Lysti ei tällaisissa tilanteissa jää toimettomaksi tai mene lukkoon, muttei myöskään suinpäin säntää tilanteeseen. Vaikka kyllähän se vähän huvitti katsoa, kun toisella on tällainen tutkimus menossa, ja samaan aikaan toinen katsoo vieressä ihan ihmeissään, kun ei ollut itse reagoinut millään tavalla koko palloihin :D

 Ihan varmasti joku sanoi "lenkille"!

Oikea toimintamalli Lystin kanssa on kovin erilainen kuin Enteen kanssa. Lysti ottaa hirveästi vaikutteita Entsusta ja esimerkiksi koirien ohitukset ovat olleet haastavia, jos Enne on aloittanut tuijotusurakkansa. Lysti ei ole koskaan ollut sellainen varsinainen remmiräyhä, mutta näitä ihania syöksyjään se kyllä on harrastanut. Jotenkin olen mieltänyt tavan ehkä enemmänkin viestiksi mennä kauemmas kuin yritykseksi tehdä mitään typerää. Ja tämän kanssahan on tahkottu... on kielletty, rauhoitettu, namitettu, leikitetty, puhuteltu... nyt, noin kolme vuotta myöhemmin, on ohiteltu kontaktin tarjoamisen voimin ja kas! Meillähän on toimiva toimintamalli. Ylipäätään Lystin reagoiva käytös on varmasti joltain osin itseaiheutettua, tasaisen huskyn jälkeen terävä paimen kun vaatii vähän erilaiset otteet, ja huomaan tiedostamattani vahvistaneeni tätä syöksyilymallia. Koirien ohitukset tämän oikeastaan kirkastivat, sillä jossain vaiheessa aloin huomata, miten paljon voimakkaammin Lysti reagoi aina oman, vääränlaisen puuttumisena jälkeen. Onni on, että käsiini tuli juuri Lysti, joka on kestänyt vähän väärätkin toimintamallit ja jonka kanssa ollaan rakennettu hyvä suhde kaikista virheistäni huolimatta. Siinä missä Enne on vaivaton koira arjessa, Lystistä ei voi sanoa samaa. Ei se mikään ongelmakoira missään tapauksessa ole (itse asiassa jollekin muullehan tämä voisi olla ihan perusarkea - mun kanssa se vain vaatii vähän erilaista toimintamallia kuin mihin olen itse tottunut), vaan itse asiassa juuri sellainen kuin toivoinkin - vaikka se reagoi asioihin, se ei missään tapauksessa ole arka, pelokas tai jännittynyt. Itse uskon, että tämä kombo myös tekee siitä niin hyvän harrastuskoiran kuin se on - sen moottori riittää vaikeisiinkin tilanteisiin eikä se hevillä anna periksi haastavinakaan hetkinä. Se on aina valmis toimimaan, ja treenitilanteissa se kykenee jättämään huomiotta häiriöt. Siinä on se tietty särmä, mitä itse koirasta etsin ja joka monelta "helpommalta" koiralta puuttuu. Tiedostan toisaalta myös sen, että erilaisessa elämäntilanteessa olisin asiasta todennäköisesti hyvin eri mieltä... Ja kyllä sitä nytkin välillä miettii, miten paljon helpommalla sitä voisi päästä :D (Vaikka veikkaanpa, että silloin kaipaisin sitä viimeistä vaihdetta, jolla tekemisestä saadaan se paras mahdollinen teho irti...)

Lystin kohdalla arvon kovasti, veisinkö sen luonnetestiin vai MH-kuvaukseen. MH on mulle aikalailla vieras, mutta kuunneltuani pidemmän linjan pk-harrastajien mielipiteitä luonnetestistä (mm. "naistuomarit eivät pysty antamaan koiralle kunnon uhkaa, ei silloin voida nähdä todellista puolustushalua"), alkaa MH kuulostaa vähän paremmalta :D

Mutta summa summarum: mulla on kyllä ihan parhaat pojat! En usko täydellisiin koiriin, mutta uskon mulle täydellisesti sopiviin :) Ja vaikka nämä sellaisia ovatkin, on seuraava todennäköisesti taas aivan erilainen - ja silti toivottavasti mun käteen kuin hansikas!

Aika monesti oon toivonut, että itsekin löytäisi yhtä rentoja asentoja kuin Enne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti