Sivut

tiistai 28. helmikuuta 2017

Mia Skogsterin yksäri

Meillä on alkanut SM-valmistautuminen ihan urakalla - ei voi ainakaan yrityksen puutteesta syyttää! Toivottavasti treenit, koulutukset, hoidot ja semmat tuottavat tulosta. 

Kaikkihan alkoi oikeastaan fyssarikäynnistä, josta jatkettiin Jari Kantoluodon koulutukseen. Tänään käytiin Mia Skogsterin opissa ja huomenna on kontrollifyssari. Lisäksi keväällä on suunnitteilla lisää Miaa, lisää Jaria sekä mahdollisesti ripaus Korrin Pekkaakin. Muutama jälkileiri treenien lisäksi sekä tietysti rutiinifyssarit. Kokeita riippuen tottiksen tilanteesta... Toteutukseen voidaan palata sitten kevään ja kesän edetessä :D

Tänään kuitenkin suunnattiin Riihimäelle Mian oppiin. Alunperin varasin yksärin ajatuksenani katsoa vähän noutoja, toiveissa oli saada vähän lisää asennetta erityisesti kaksikiloiseen. No, nyt kun Lysti on edelleen laukkakiellossa takajalkansa vuoksi ja yksäri oli kuitenkin sovittu, päädyin ottamaan ah-niin-ihanaa seuraamista jälleen kerran. Jarilta saaduilla vinkeillä ollaan saatu korjattua paikkaa jonkin verran taaksepäin (näemmä, ainakaan tämän päivän malliseuraamisissa Ly ei ollut enää niin mahdottoman keuliva), mutta tekemistä on vielä paljon. Ekalla pätkällä Mia katsoi lähinnä koiran mielentilaa, joka oli aika kiva! Ei ollenkaan sellainen holtiton haukkutila, lähdössä aivasti, mutta muuten aika kiva. Tokalla kerralla Mia katsoi enemmän tekniikkaa, ja olihan siinä tekemistä... Tosin hän myös totesi, että jos käännökset ja paketti muuten on kasassa, tuolla tekniikalla kokonaispisteissä menetys voisi olla viiden pisteen luokkaa - mutta miksi antaa heti tietoisesti muille tasoitusta se viisikään pistettä ;) 

Lähdettiin testaamaan seuraamista seuraamisraudan avulla. Rauta on siis sellainen metallinen "rima", jota ohjaaja pitää poikittain edessään oikeassa kädessä. Raudassa on metallisia tappeja koiraa kohti, jolloin koiran siirtyessä liian lähelle rautaa, tuntuu se ikävältä. Ohjaajan on tarkoitus pysyä täysin neutraalina ja raudan paikallaan, jolloin koiran ollessa oikeassa seuraamispaikassa rauta on selvästi sen edessä osumatta koiraan. Osuessaan rautaan koiraa ei satu, vaan tunne on epämukava. Periaatteessa esimerkiksi Lystin kohdalla raudan sijaan voisi todennäköisesti käyttää mitä vain rimaa/keppiä/tms., sillä en hetkeäkään usko sen alkavan esimerkiksi nojaamaan käytettyyn esineeseen, kuten joillakin koirilla kuulemma on tapana. Lähdimme liikkeelle niin, että käskin Lystin istumaan ja siirryin itse sen viereen, koska - yllätys yllätys! - myös Lyn perusasento oli hieman liian edessä. Pidin alkuun palkkalelua kainalossa, ja palkkasin muutaman kerran ihan vaan istumisesta rauta edessä. Tämän jälkeen siirryimme muutamaan askeleeseen, joissa Lysti ei varsinaisesti arvostanut rautaa - sen sijaan se yritti kiertää ja alittaa mokoman esteen. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, miten herkkä Lysti oli reagoimaan rautaan - osuessaan se siirtyi todella nopeasti oikeaan paikkaan, kuitenkin ajatuksena nimenomaan sivulla pysyminen eikä pois peruuttaminen tai muutoin paikalta poistuminen. Kokeiltiin myös niin, että pallo siirtyi kainalosta vasempaan käteeni koiran kuonon yläpuolelle, ja hyvistä muutamasta askeleesta pallo putosi palkaksi. Saatiin ihan huippuhyviä muutaman askeleen pätkiä! 

Juteltiin erilaisista tavoista palauttaa seuruu oikeaan paikkaan (esim. rauta vrt. imutus vrt. paikan korjaus), mutta raudan selväksi eduksi nousi ohjaajan eleettömyys ja neutraalius. Tässä metodissa koira itse oppii oman paikan, eikä treeni tuhraannu ohjaajan tekemiin korjauksiin. Rauta on täysin neutraali, sillä ei huidota tai missään tapauksessa yritetä osua koiraan, vaan mikäli koira pysyy oikealla paikalla, ei raudalla ole käytännössä mitään merkitystä. Jatkossa rautaa siirretään pois koiran edestä ja takaisin, kunnes lopulta päästään pisteeseen, jossa rauta on ohjaajan oikealla sivulla, sen jälkeen vaikkapa taskussa ja lopulta kentän laidalla ja kokonaan poissa. Tästä on erilaisia versioita, joissa käytetään esim. raippaa ja annetaan sillä kevyt palaute koiralle, mutta tässä metodissa rauta on vain olemassa, se ei liiku eikä koiran toimiminen vaikuta raudan asentoon. Aika mielenkiintoista, tällaiset ovat ihan uusia juttuja itselleni ja onkin taas paljon työstettävää tässä ajatuksessa. Periaatteessa en tykkää ylimääräisistä häivytettävistä avuista, mutta toisaalta pidän ajatuksesta, jossa ohjaaja pysyy neutraalina eikä heilu ja huoju (käsi pystyssä tavallisen toimintatavan merkiksi!). Taas siis uutta ajattelemisen aihetta jatkoon... Lystillä oli joka tapauksessa sssairaan hauskaa, vaikka se alkuun vähän kummissaan olikin raudasta.

Nyt tavoitteena on treenailla seuruuta kotona eteenpäin. Satuin saamaan Mian tottisworkshoppiin koirakkopaikan ihan tuurilla maaliskuun lopulle, joten siellä voisi katsella sitä noutojen asennetta kohdilleen. Mielenkiinnolla jään odottamaan! Miasta tykkäsin kovasti, hirvittävä määrä tietoa, ja koin hänen olevan koiraa kohtaan mukava ja reilu. Seuraavaa kertaa odotellessa :)  

lauantai 25. helmikuuta 2017

Koirankäyttöohjeet

Lystin jalkavamman lisäksi onnistuttiin haalimaan jostakin nenäpunkki, joten treenit ovat keskittyneet nyt vain kotiolkkariin. Niistä ei juuri ole raportoitavaa, tuossa arviolta 1,2x2 metrisellä matolla ei hirveän suuri juttuja treenata :D Eilen päästiin lääkityksessä siihen pisteeseen, ettei tartuntariskiä enää ole - nyt täytyisi alkaa siis treenailla tosissaan Epen rallykoetta varten. Tiistaina mennään Lystin kanssa Skogsterin Mian yksärille katsomaan seuruuta (koska alkuperäinen suunnitelma noudoista ei jalan vuoksi nyt toteudu). Onpa kiva päästä pitkästä aikaa treenaamaan Ihan Oikeasti! Tässä hiljaisina (lue: jäätävän työkiireen aiheuttaman väsymyksen aiheuttamina) hetkinä on ollut aikaa miettiä ja pähkäillä arkisia juttuja. Luvassa siis tekstiä tämän hetken mietteistä, jotka voivat jo kahden viikon päästä olla aivan jotain muuta (ja samalla teksti, jossa ei ole oikein päätä eikä häntää, taaskaan!)...

Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat todenneet treeneissämme "kyllä sulla on tosi erilaiset koirat". Varsin totta, joskin olisin myös aika huolissani tilanteesta, jossa husky ja aussie olisivat millään tavalla keskenään verrannolliset :D Vasta viime aikoina on kuitenkin itsellekin kirkastunut, miten erilaiset nuo koirat ihan oikeasti on. Ne toimintatavat, jotka ovat Epen kanssa olleet ne toimivimmat, ovat (jälkiviisaushan on paras viisaus!) aiheuttaneet eniten haasteita Lystin kanssa - ja tietenkin niin, että näin kolme vuotta virheiden jälkeen tajuan asian...

Toisella on päätuki ja toinen on katollaan...
 
Enne on luonteeltaan todella tasainen. Se ei hätkähdä oikein mistään, ja jos se pelkää jotain (riippusillat on Epen mielestä pelottavia, samoin korkeat metalliportaat, joista näkee läpi), sen pelko on rauhallisen hallittua ja käsiteltävää. Aina ollaan pahoista paikoista selvitty yhdessä, ja ainoa tilanne jossa koira on todella yrittänyt kaikkensa paetakseen paikalta, on anaalien tyhjennys eläinlääkärillä. Se ei pelästy tai reagoi epämääräisiin asioihin (mm. tällä viikolla kotiovemme viereisen mäntypuskan juureen lentäneisiin ja kiinni jääneisiin ilmapalloihin), ihmisiä se ei ole koskaan pelästynyt saati reagoinut aggressiivisesti, jännittäen tai muutoin negatiivisesti. Ei se kaikista jaksa välittää, joskin kastraation jälkeen siitä on tullut vähän pehmompi tämän suhteen. Koiriin se reagoi vaihtelevasti, pääasiassa sen huonoin tapa on kyttääminen. Tämän se on oppinut Lystin myötä - kun mulla on käsissä kaksi koiraa, joista Lysti vaatii enemmän huomiota, Eps kyllä osaa ottaa tilanteesta kaiken edun irti. Ennen tuijotusflowhun pääsemistä sen voi vielä saada kiellolla lopettamaan, mutta kun katse on kiinnittynyt riittävän tehokkaasti toiseen koiraan, yleensä paras lääke on vaikka tökkäys sormella. Nameista Enne ei perusta lainkaan, koska "me ollaan lenkillä". Luonnetestissä Enne sai tuomareilta lausunnon "puolustaa passiivisesti" - se siis tuli seisomaan eteeni eikä tehnyt sen enempiä. Seinässä kiinniollessaan se oli istunut, tuijottanut ja heiluttanut häntää asenteella "eikö voitais olla kavereita". Kaikenkaikkiaan siis helppo koira, jonka kanssa ei tarvitse pelätä yllättäen luokse sinkoilevia ihmisiä tai juoksevia lapsia. Muiden koirien kanssa saa olla vähän tarkkana, Enne ei arvosta yhtään iholle luvatta tulevia koiria, olivat ne sitten uroksia tai narttuja. Niin kauan kuin koirat pysyvät kauempana, ei niistä tarvitse huolehtia.

Ja sitten on Lysti. Maailman ihanin Lysti, joka voisi välillä reagoida vähän vähemmän elämässä vastaantuleviin juttuihin :D Pentuna Ly ei pelännyt oikein mitään. Kymmeniä koiria omistanut kaverini katsoi sen menoa ja totesi "onpa muuten oikeasti tosi rohkea pentu". Ja niinhän se oli - irtiollessaan se kävi tsekkaamassa pelottavat jutut ennen kuin ehdin kissaa sanoa saati päästä itse paikalle. Jos katosin sen näkyvistä ulkona, Lysti ei hetkeäkään näyttänyt hätkähtävän tilannetta, vaan rauhassa totesi tilanteen ja järjestelmällisesti lähti etsimään minua. Jo pennusta alkaen Lysti on reagoinut vahvasti kaikkeen outoon ja äkilliseen, se myös vahtii paljon. Toisaalta Lysti kuitenkin on todella varma, sen kanssa voi kulkea missä vain pelkäämättä alustoja tai ääniä. Päinvastoin, sen kanssa saa olla tarkkana, koska se herkästi sinkoaa itsensä mitä erikoisempaan paikkoihin (sitä saa mitä vahvistaa...). Haasteita ovat yhtäkkiä ilmestyneet ihmiset (jos hätkähdän näitä itse, Lysti reagoi samantien tilanteeseen) ja lapset (lähipiirissä ei ole lapsia, ja vaikka pikkupentuna siedätys lapsiin hoitui hyvin, olisi samaa pitänyt pystyä jatkamaan myös nuoruusikä). Lysti reagoi tekemällä syöksyjä kohti, ei kuitenkaan koskaan ole käyttänyt hampaita, vaan ennemmin menee lähelle ja haukahtaa. Tilanteen ratkettua menee iloisesti häntä heiluen moikkaamaan aikuisia ja rauhallisia lapsia. Nykyään Lyn luonne näyttää jossain määrin tasoittuneen ja jotenkin myös pehmentyneen, ja esimerkiksi ne puskassa olleet ilmapallot piti haukkua lyttyyn ja sen jälkeen järkevän varovasti käydä tutkimassa. Missään vaiheessa Lysti ei tällaisissa tilanteissa jää toimettomaksi tai mene lukkoon, muttei myöskään suinpäin säntää tilanteeseen. Vaikka kyllähän se vähän huvitti katsoa, kun toisella on tällainen tutkimus menossa, ja samaan aikaan toinen katsoo vieressä ihan ihmeissään, kun ei ollut itse reagoinut millään tavalla koko palloihin :D

 Ihan varmasti joku sanoi "lenkille"!

Oikea toimintamalli Lystin kanssa on kovin erilainen kuin Enteen kanssa. Lysti ottaa hirveästi vaikutteita Entsusta ja esimerkiksi koirien ohitukset ovat olleet haastavia, jos Enne on aloittanut tuijotusurakkansa. Lysti ei ole koskaan ollut sellainen varsinainen remmiräyhä, mutta näitä ihania syöksyjään se kyllä on harrastanut. Jotenkin olen mieltänyt tavan ehkä enemmänkin viestiksi mennä kauemmas kuin yritykseksi tehdä mitään typerää. Ja tämän kanssahan on tahkottu... on kielletty, rauhoitettu, namitettu, leikitetty, puhuteltu... nyt, noin kolme vuotta myöhemmin, on ohiteltu kontaktin tarjoamisen voimin ja kas! Meillähän on toimiva toimintamalli. Ylipäätään Lystin reagoiva käytös on varmasti joltain osin itseaiheutettua, tasaisen huskyn jälkeen terävä paimen kun vaatii vähän erilaiset otteet, ja huomaan tiedostamattani vahvistaneeni tätä syöksyilymallia. Koirien ohitukset tämän oikeastaan kirkastivat, sillä jossain vaiheessa aloin huomata, miten paljon voimakkaammin Lysti reagoi aina oman, vääränlaisen puuttumisena jälkeen. Onni on, että käsiini tuli juuri Lysti, joka on kestänyt vähän väärätkin toimintamallit ja jonka kanssa ollaan rakennettu hyvä suhde kaikista virheistäni huolimatta. Siinä missä Enne on vaivaton koira arjessa, Lystistä ei voi sanoa samaa. Ei se mikään ongelmakoira missään tapauksessa ole (itse asiassa jollekin muullehan tämä voisi olla ihan perusarkea - mun kanssa se vain vaatii vähän erilaista toimintamallia kuin mihin olen itse tottunut), vaan itse asiassa juuri sellainen kuin toivoinkin - vaikka se reagoi asioihin, se ei missään tapauksessa ole arka, pelokas tai jännittynyt. Itse uskon, että tämä kombo myös tekee siitä niin hyvän harrastuskoiran kuin se on - sen moottori riittää vaikeisiinkin tilanteisiin eikä se hevillä anna periksi haastavinakaan hetkinä. Se on aina valmis toimimaan, ja treenitilanteissa se kykenee jättämään huomiotta häiriöt. Siinä on se tietty särmä, mitä itse koirasta etsin ja joka monelta "helpommalta" koiralta puuttuu. Tiedostan toisaalta myös sen, että erilaisessa elämäntilanteessa olisin asiasta todennäköisesti hyvin eri mieltä... Ja kyllä sitä nytkin välillä miettii, miten paljon helpommalla sitä voisi päästä :D (Vaikka veikkaanpa, että silloin kaipaisin sitä viimeistä vaihdetta, jolla tekemisestä saadaan se paras mahdollinen teho irti...)

Lystin kohdalla arvon kovasti, veisinkö sen luonnetestiin vai MH-kuvaukseen. MH on mulle aikalailla vieras, mutta kuunneltuani pidemmän linjan pk-harrastajien mielipiteitä luonnetestistä (mm. "naistuomarit eivät pysty antamaan koiralle kunnon uhkaa, ei silloin voida nähdä todellista puolustushalua"), alkaa MH kuulostaa vähän paremmalta :D

Mutta summa summarum: mulla on kyllä ihan parhaat pojat! En usko täydellisiin koiriin, mutta uskon mulle täydellisesti sopiviin :) Ja vaikka nämä sellaisia ovatkin, on seuraava todennäköisesti taas aivan erilainen - ja silti toivottavasti mun käteen kuin hansikas!

Aika monesti oon toivonut, että itsekin löytäisi yhtä rentoja asentoja kuin Enne!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Jari Kantoluodon koulutus 12.2.

Istun kotisohvalla ja syön kanasaalattia. Odotan, että salaatti loppuu, jotta voin hyökätä keksipaketin lopun kimppuun ja tyhjentää sen ajatuksiani kasaillen. Suunnattiin aamusella Lystin kanssa Jari Kantoluodon koulutukseen, jossa vierähti koko päivä. Hirvittävän paljon ajatuksia, jolloin lopputulemana on lähinnä tyhjentynyt pää. Päivä alkoi luento-osuudella ja totesin taas kerran, että olen maailman huonoin tekemään muistiinpanoja luennoilla. En vaan kykene keskittymään kuuntelemiseen, kirjoittamiseen ja ajattelemiseen yhtä aikaa :D Jotain *kröhöm kuusi vihon sivua* kuitenkin kirjoittelin, joten omalla vastuulla saa nämä lukea... Teemana siis koiran aktiivisuus ja yhteistyö. Kantoluoto sanoikin, että hänen koulutuksensa perustuvat aina yhteistyöhön ja siihen, miten yhteistyöstä saisi mahdollisimman hyvää.

- yhteistyö, tasapaino, aktiivisuus
- operantin koulutuksen kautta tekninen osaaminen
  • toimii, jos yhteistyö on kunnossa
  • vain tekniikan opetus
- ihannetilanteessa koira, ohjaaja ja yhteistyö ovat sisäkehällä, ulkokehällä ruoka, lelut, naksutin jne.
  • monesti ihminen jää pois, vaikka ohjaajan pitäisi olla palkkaa merkittävämpi 
- ilman ohjaajaa työskentelevä, itsenäinen koira voi näyttää hyvältä, mutta ei  johda mihinkään (koiralla yhteys palkkaan, ei ohjaajaan)
- koira oppii ratkaisemaan asioita
- koira oppii hakemaan aktiivisuutta itse, ohjaajan kanssa
- jos ihminen tekee aloitteen, ohjaaja aktiivinen -> koira vastaa reaktiivisesti -> ei toivottavaa
  • halutaan koiran tekevän aloite
- koira haluaa aina palkkaa, eroja kuitenkin on
  • vaatiiko koira palkkaa
  • saako se palkan yhteistyön kautta
  • kokeeko se saavansa palkan suoraa
- hyvästä yhteistyötä seuraa hyviä asioita!
- jotta koulutus onnistuu, oltava kunnossa:
  • ympäristöoppi
  • sosiaalisuus
  • motivaatio
  • suhde (tärkein!)
- ympäristöoppi: annetaan koiran tutustua ympäristöön -> koira kokee ympäristön turvalliseksi
- kun aktiivisuus saavutettu, koiran toivotaan ratkaisevan itse, mitä sen tulisi tehdä
- tarjoaminen dynaamista, prosessointi rauhallista -> prosessointi toivottavaa -> nopeus tulee varmuuden kautta, vaikka alkuun prosessointi hidasta -> koira tekee sillä nopeudella kuin hallitsee
- jotta koira opiskelee nopeasti, sen motivaation tulee olla hyvä
- ensin tulee (vahva) käytös, vasta kun käytös on varma ja nopea, yhdistetään käsky -> käsky koiran päästyä lopputulokseen -> yleistäminen -> ympäristön muutos, oman käytöksen muutos jne. -> ärsykekontrolli (aina vain oikea toiminta)
  1. käytös
  2. vihje
  3. yleistäminen
  4. ärsykekontrolli
- tarjoaminen esiaste turhautumiselle (ylitarjoaminen) -> toiminnan katkaisu (esim. kaukoissa kauemmas siirtyminen ja paluu ennen virhettä, jolloin koira keskittyy ohjaajan liikkeeseen eikä tarjoa toistoja holtittomasti)
- ohottelu vrt. Bertilsson (kaikesta toiminnasta palkkio, oikeasta suuri palkkio)
- harmonia, aktiivisuus ja yhteistyö -> vasta sen jälkeen tekninen puoli
- työ -> palkkio
  • energia kasvaa oppimisen kautta
  • ei hetsausta, haukuttamista tms.
- koulutus ohjaajan vastuulla
- koira "hölmöilee", koska ei tiedä mitä tekee -> ohjaajan virhe, ei rankaisua
- koiran tulee kantaa vastuu, kun tietää tehtävänsä
- koiran täytyy koko ajan tietää, mitä se on tekemässä
- "pakotettu rakkaus" ei toimi -> koiralta ei voi kieltää esim. haistelua, vaan odotetaan aktiivisuutta
  • suhde oltava kunnossa!!
- ei ajeta koiraa virheeseen, vaan nostetaan kriteeriä -> jos käytetään virheeseen ajoa, koiran tulee todella osata
- koira haluaa toimia oikein vrt. koira ei halua tehdä väärin -> halutaan ensimmäistä
- virheeseen ajaminen voi toimia huipputaitavalla ohjaajalla, muilla lopputulemana riski passiivisesta koirasta
- "Hyvä kouluttaja saa koiran tekemään, mitä haluaa. Erinomainen kouluttaja saa koiran haluamaan, mitä ohjaaja haluaa."
- mistä koira motivoituu? -> oppiminen
  • kun eläin ratkaisee positiivista ongelmaa, se tuottaa dopamiinia
- jos koira menee häiriöön ja sille antaa palautteen, haluaako se aktoivitua ohjaajaa kohtaan vrt. hyväksyntä koiran palatessa aktiiviseen mielentilaan ohjaajaa kohtaan
- miksi kasvattaa koiran halua kiinnittyä johonkin muuhun kuin omaan ohjaajaan? -> esim. koira joka haluaa agilityradalle toisten tehdessä, oman vuoron odotus jne.
- pyrkimystila stressitön, keskittynyt, mieleltään avoin

Lysti pääsi peruutuspaikalta mukaan koulutukseen. Muiden treenejä katsellessa mietin, mitähän mahtaa olla luvassa, mutta omalla vuorolla yllätyin positiivisesti. Muutamia huomioita omaa vuoroamme koskien:
- palkka vain oikeassa mielentilassa
- seuraamiselle tehtävä jotakin!
  • haluamani toiminta on eri kuin koiran haluama
  • Lysti pyrkii pitämään kontaktia silmiini ja siksi edistää ja poikittaa
  • kontaktin kohde siirrettävä muualle, jolloin paikka korjattavissa
- kriteerit kuntoon
- mielentilatreeni AINA ennen varsinaista tehtävää (esim. seuraamista) -> mielentilatreeni esim. istu-maahan-seiso -vaihdot, joista palkka oikeasta mielentilasta

Lisäksi Lysti teki "kuppitreeniä", jossa se opetettiin tekemään kuonokosketus kertismukin pohjaan. Muki siirrettiin niin, että pidin sitä kylkeni vieressä, ja koiran ollessa hyvässä mielentilassa se laskettiin niin alas, että annettiin mahdollisuus tehdä kosketus. Tällä pyrittiin siirtämään koiran fokus pois silmistä. Lysti haki hienosti oikeaa, rauhallista mielentilaa, ja tästä on varmasti hyvä jatkaa eteenpäin. Nyt vaan on pää vähän tyhjänä siitä, mikä on lopullinen suunta jatkolle. Ja keksitkin loppui. Mutta - kuten kouluttajakin totesi - seuraamiselle on tehtävä jotain!

lauantai 11. helmikuuta 2017

Suunnanmuutoksia kevääseen

Niinhän se menee, että kaikkia suunnitelmia ei ole tehty toteutettaviksi. Olin varannut Lystille tälle päivälle fyssarin, sillä se on kaksi kertaa (Torronsuon retkellä istuttuaan nuotiolla ja kotona herättyään sikeästä unesta) lähtenyt liikkeelle kolmella jalalla. En ole ollut ihan hirvittävän huolissani, sillä liikkuminen on ollut puhdasta ja (erittäin) innokasta, Lysti on juossut ja treenannut normaaliin tapaan eikä se ole ollut jäykkä, kipuileva tai muuten noita kahta jalan nostoa lukuunottamatta oireillut. Sen verran asia kuitenkin jäi jäytämään pään sisään, että aika oli varattava vaikka sitten yleistsekkauksen vuoksi. Alkututkimuksessa löytyi kireyttä lannenikamista, SI-nikamat liikkuivat normaalisti eikä lonkankoukistajissa tai muualla kropassa ollut mitään erityistä mainittavaa. Käsittelyssä lanneranka lähti aukeamaan. Käsittelyn jälkeen loppututkimuksessa Lysti antoi kuitenkin selkeän kipureaktion vasemman takajalan lonkankoukistajan seudulta - ei mitään massiivista, mutta selvä pään kääntäminen. Fyssari (ihana Riina Koskelma, en vaihtaisi enää muualle!) totesi kyseessä olevan pienen venähdyksen, joka todennäköisesti on peräisin liukastumisesta. Eipä ihme noilla hetki sitten olleilla keleillä...

Arktinen huskyeläin lenkkeilee -20 asteen pakkasissa nykyään tossut jalassa...
 

Nyt siis Lystille luvassa vähintään kaksi viikkoa laukka- ja hyppylepoa. Liikkua saa muuten normaalisti, mutta laukkaaminen, hyppyminen ja vastaava ääriliikkeitä aiheuttava liikunta on pannassa. Onni onnettomuudessa on, että vamma löytyi jo tässä vaiheessa eikä se ole ennättänyt edetä pahemmaksi! Riina sanoikin, että itsestään tällainen ei parane, ja jos haluaa koiran olevan kunnossa kesällä, on lepo nyt paikallaan.

Nyt meni siis kertarysäyksellä kevään suunnitelmat uusiksi. Lepo tarkoittaa tietysti taukoa osasta tokoliikkeitä, vetohommista sekä aksatreeneistä. Tokotauon seurauksena kokeet siirtyvät tulevaisuuteen, veikkaisin että ainakin huhtikuulle. Ilman treeniä ei lähdetä ruutua, luoksaria ja muita kokeisiin kokeilemaan, vaan ne treenataan sitten tauon päätyttyä ensin koekuntoon. Vetojuttujen jäädessä tauolle saattaa käydä niin, ettei päästä kertaakaan Lystin kanssa hiihtämään. Kennelyskäepisodin vuoksi koko kauden treenit ovat muutenkin menneet vähän penkin alle, joten katsotaan sitten ensi talvena uudelleen :D Aksatauosta pääsee nauttimaan Enne, joka saa siis kaiken treeniajan itselleen. Myös ensi lauantain frisbeekurssi jää luonnollisesti nyt väliin Lystiltä. Pääasia kuitenkin tietysti on, että saadaan Lysti kuntoon, vaikka tuntuukin vähän hölmöltä pitää tauolla koiraa, jonka arjessa vamma ei näy. Onneksi on sen verran tullut ymmärrystä ja jopa sitä kaivattua kärsivällisyyttäkin, että tilanne otetaan vastaan lähes lehmänhermoin ja tuleville viikoille kehitetään laukkaa vaatimattomia treenejä vauhtitreenien sijaan. Huomiseen Kantoluodon koulutukseen täytyy nyt miettiä toimintasuunnitelma, jotta palkkaus ym. onnistuvat vamman huomioiden.

Potkukelkkailemassa ihanassa kuutamossa. Upea keli, joskin pakkanen jäädytti omat reiteni ja sormeni turhan tehokkaasti...
 
Ja kun nyt kerran terveydestä puhutaan, täytyy se Ennekin mainita... Enne on kärsinyt nyt parisen vuotta anaaleistaan. Säännöllisen epäsäännöllisesti ne täyttyvät, mutta eivät tyhjene itsestään. Käydään siis tilanteesta riippuen muutaman kuukauden välein eläinlääkärissä tyhjentämässä rauhaset. Viimeksi käytiin tammikuussa, ja jostain syystä Enne jo nyt nuolee takapuoltaan hirvittävän maanisesti. Anaalien leikkausta ollaan puntaroitu, mutta jätetty asia aina sivuun, sillä tyhjennysväli on kuitenkin pysynyt jokusessa kuukaudessa eikä rauhasissa ole ollut tulehdusta. Nyt alkaa kuitenkin taas pohdituttaa, pitäisikö ne sittenkin nipsaista pois... Voi, kun olisi silloin kastraation aikaan tiennyt, ettei pelkkä huuhtelu auta! Vaakakupissa kuitenkin painaa myös se, ettei Enne tule tuosta nuorentumaan, ja nukutuksessa on aina riskinsä (jotka eivät ainakaan vähene iän myötä). Täytyy vielä tutkia ruokavalion merkitystä anaalien toimintaan, jos sieltä löytyisi apu ongelmaan. Luiden syönti ei ainakaan näytä vaikuttaneen tilanteeseen, mutta mietin jo vaikkapa päivittäistä kanansiipeä kovettamaan mahaa pidemmällä aikavälillä. Tiedä häntä, pelkkää pohdintaa vielä tässä vaiheessa. Ja tietysti asia nousee mieleen nyt, kun leikkaus alkaisi olla järkevä hoitaa pois alta - kesäaikaan en halua leikkausta tehtävän, kuten en myöskään syksyn kurakeleillä. Mietintämyssy päähän siis...

Ei kai ole pakko nousta jos ei halua? Tuona aamuna fiilis oli molemminpuolinen.


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Lukusuosituksia?

Nykyään huomaan, ettei työpäivän jälkeen tule kamalasti istuttua koneella. Näin viikonloppuisin kuitenkin joskus on aikaa rauhallisiin aamuihin - hyvä aamupala ja blogien lukua rauhassa sohvalla. Vaan mitä lukea?! Mua kiinnostavia koirablogeja harvemmin päivitetään päivittäin, ja koska monesti arkenakin lounastauolla kulutan aikaani syömisen ohessa blogien parissa, ei viikonloppuna välttämättä olekaan uusia tekstejä luettavana.

Kuva ei millään tapaa liity aiheeseen, mutta tuli vastaan arkistoista. Kuva napattu Kuusamossa vuonna... 2010 ehkä? Kaverin kanssa käytiin treenailemassa, Ennekin on tässä porukassa juoksemassa. 

Suositelkaa siis hyviä, mielenkiintoisia blogeja! Tykkään lukea treeneistä, realistisista ajatuksista, nähdä kivoja kuvia. Erityisesti kiinnostaa pk- ja pelastuspuolen treenit, mutta myös toko. Aksa ja rallykin joo... Retkeily koiran kanssa nappaa ehdottomasti! Myös muita blogeja saa suositella - tiedä vaikka löytäisin innostuksen jostain ihan uudesta asiasta tekstin muodossa. Ilmiantakaa omat bloginne tai suositelkaa omalle lukulistallenne päässeitä blogeja!

perjantai 3. helmikuuta 2017

Koska maastolajit.

Tällä viikolla löysin Facebookin ihmeellisestä maailmasta ihania kuvia Lystistä viime kesän hakuleiriltä (samaiset kuvat kuvituksena tässä tekstissä, joskin Facesta lataaminen sai laadun vähän kärsimään...). Kun vielä samana päivänä tuli Aussieyhdistykseltä viesti Lystin kakkossijasta Vuoden pk-koirakisassa, nosti maastokuume päätään ihan toden teolla. Ei kai se pieni lumi mitään haittaa...


Tänään suuntasin siis vapaapäivän kunniaksi metsään. Lunta oli *kröhöm* aika paljon enemmän kuin olin ajatellut - miten sitä voi olla metsissä niin paljon enemmän kuin missään muualla?! Kaverin jäljen tallauksen jälkeen hiki valui selässä ja mietin kauhulla sitä, kun pitäisi kiitää pikkuaussien perässä samanlaisessa hangessa... (Toim. huom. Oikeasti sitä lunta nyt ei ollut kuin ehkä nilkkoihin, mutta se oli enemmän kuin odotin ja olen ihan rapakunnossa edelleen joulun sairasjakson ja reilun kuuden viikon tekemättömyyden jälkeen.)


Lystin jäljen vanhetessa Enne sai ajaa oman pikkujälkensä. Epelle tänään 118 askelta, kolme suoraa kulmaa ja viisi keppiä. Kepit siis melko lähekkäin, koska en ole ihan vielä vakuuttunut, miten hyvin Enteen mielenkiinto kestää, jos sen täytyy jäljestellä pitkiä pätkiä ja muistaa ilmaista kepitkin vielä. Tämä vaikutti olevan aika hyvä tasotesti - alkuun Enne lähti niin tohkeissaan, ettei malttanut tarkentaa jäljelle vaan sinkoili ympäriinsä jälkeä etsien. Kun sai hajusta kiinni, lähti vauhdilla ja varmasti seuraamaan jälken. Eka keppi nousi hyvin ja palautui vauhdilla (!!). Ennen tokaa keppiä oli kulma, jossa tuli pientä hässäkkää ja sen seurauksena Enne meni ohi kepistä. Löysi takaisin jäljelle niin paljon kepin jälkeen, ettei varmaan saanut hajua koko kepistä lainkaan. Kolmannen kepin löysi ja otti mukaansa, mutta palautti vasta käskystä - ja siinä kohtaa oli ehtinyt jo jättääkin koko kepin. Mitäs ihmettä :D Neljäs keppi tosi hyvä, tarkensi rauhallisen varmasti ja toi hyvin. Vika kulma meni vähän pitkäksi ja Enne lähti vähän omille teilleen tutkimaan. En oikein tiedä, oliko sillä ajatus jäljelle koko ajan kuitenkin, vähän sen tekeminen vaikutti siltä. Kun pääsi takaisin jäljelle (aika vahvasti avustettuna), ajoi hyvin ja löysi vitoskepin kivasti. Aika pätevä Eps, selvästi alkaa ajatus kepeistä olla nyt iskostettu takaraivoon!


Lystin jälki ehti vanheta vajaan tunnin (varmaan aika reilustikin vajaan, en katsonut taas lainkaan kelloa). Ohjeistukseksi sain tiedon kymmenestä kepistä, joista yksi piikin päässä. Näillä eväillä matkaan, kun saatiin vähän ylitsepursuavan innokasta koiraa hiljaisemmaksi. Jana oli to-del-la vauhdikas, vähän vino oikealle, mutta nappasi jäljen kivasti ja suoraa oikeaan suuntaan. Keppejä nousi mukavasti ja palautukset oli vauhdikkaampia kuin ikinä :D Parhaimmillaan en edes tajunnut koiran löytäneen kepin, kun se oli jo luonani... Tien ylitykset sujuivat kivasti, piikissä ollut keppi meinasi jäädä, mutta korjasi huippuhienosti: oikaisi piikin, mutta ajaan 10 metriä kuljettuaan pysähtyi, palasi ja löysi kepin. Tämän jälkeen jatko oli vähän vaikeaa, Lysti koitti sinnikkäästi etsiä eteenpäin jatkuvaa jälkeä, jota tietenkään ei piikissä ole. Lopulta päätyi takaisin piikkiin, jossa todella hartaasti tarkisti kepin paikan varmistuakseen, ettei siinä enää ollut mitään. Tämän jälkeen rauhallisen varmasti etsi oikean jäljen ja päästiin jatkamaan matkaa. Varmaa työskentelyä ja hyvää keppiasennetta, sai olla tyytyväinen! Loppumatkasta pieni edestakaisin kuljettu pätkä jäi tarkistamatta ensimmäistä askelta pidemmälle, mutta tärkeimpänä pidän koiran reagointia asiaan - kokeessahan tällaisia ei toivottavasti (!!) koskaan tule vastaan, mutta kivaa treeniä itselle koiran lukemiseen ja koiralle vähän erikoisempaan tilanteeseen. Viimeinen keppi oli Lystille vaikea, etsi ja tarkensi tosi kauan, mutta ei löytänyt. Välillä juoksi ja tarkistamaan jäljen mun takaakin (hetken ehdin jo miettiä, onko lopussa oikeasti kuljettu samoja jälkiä taaksepäin ja viimeinen keppi onkin jossain muualla). Palasi kuitenkin takaisin samaan paikkaan ja jatkoi etsimistä - ja löytyihin sieltä lopulta se kahden sentin mittainen keppi!


Lopputulemana kaikki kepit ja todella kiva asenne. Nyt onkin ristiriitaiset tunnelmat, kun toisaalta toivoisi hiihtokauden jatkuvan vielä hyvän tovin, ja toisaalta polte maastoihin olisi jo kova! Ihan kamalan aktiivisesti en noita lumijälkiä ehkä jaksa kuitenkaan tehdä, vaikkei se näemmä koiran työskentelyyn vaikuttanutkaan. Oli myös kiva huomata, että metsässä edettiin todella nenän voimin eikä epäselvissä tilanteissa sinkoiltu näön perusteella tutkimassa kengänjälkiä oikeaa etsien.

Kaikki kuvat kesän mudiyhdistyksen leiriltä, jossa oltiin hakuilemassa. Kiitos kuvista kuuluu Ritva Mikkoselle!