Sivut

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Voi jukra - FI TVA Lysti!!

Siinä missä KVA-arvoa osasin vähän odottaa ja toivoa, eilisen TVA tulikin melkolailla puskista. Treenimäärä ennen koetta oli hävettävän pieni ja tuntui, että treeneissä enemmän pilattiin asioita kuin saatiin onnistumisia. Pohjatyö kuitenkin kantaa pitkälle, ja kokeesta jäikin superhyvä fiilis. Muutamassa liikkeessä olisin itse napannut jokusen pisteen pois.

Paikkaistuminen 10 - jäi kivasti, ei reaktiota muiden käskyihin

Paikkamakuu ja luoksetulo 10 - omaan makuuni vähän maahanmeno. Ei reagoinut muiden käskyihin kummassakaan vaiheessa. Kutsuin eteen, tuli varmasti joskin mun mielestä inasen vinoon. Sivullesiirtymä varma ja reipas.

--

Tunnari 10 - varma ja hieno, ehkä vähän hidas palautus. Luovutti sivulla.

Seuraaminen 8,5 - yksi haukahdus, kielsin. Paransi fiilistä tosi paljon! Vähän väljyyttä, muuten jäi kiva olo itselle. Kaavio tuntui tosi lyhyeltä!

Kiertohässäkkä 10 - meidän bravuuri ♡ ei ihan fokusoinut kiertoa lähdössä, mutta lähti hienosti eteenpäin etsimään ja kiersi varmasti kun bongasi tötsän. Asento seiso, oli hyvä. Nouto ja hyppy varmat. Luovutus sivulle, inasen hidas. Liikkuri unohti käskyttää luovutuksen ja sen sijaan päätti liikkeen, joten pitkä, hieno pito. Tuomari lopulta antoi luovutuskäskyn :D

Luoksari 9 - molemmat stopit venyi, tuli hyvin suoraa sivulle.

Ohjattu 8 - arvoin oikean. Arvasin heti, että keskikapulalle päädytään, ja oikeassa olin. Merkki vähän hidas. Pysähtyi hyvin ylimääräisellä käskyllä ja korjasi supervarmasti! Luovutti hyvin sivulla, taisi tosin pyöräyttää kapulaa pari kertaa, mutta tuomari ei tätä paikaltaan tainnut nähdä.

Kaukot 10 - i-s-m-s-i-m. Hienot! Superhieno i-s -vaihto!!

Zeta 10 - s-i-m. Ohjaaja oli taas kujalla tötsien kanssa, onneksi pelastelin omaa höpöilyä suunnilleen kivasti. Lysti oli hyvä.

Ruutu 6 - yhdellä merkittömälle, jäi ihan oikeaan reunaan, mutta riskillä jätin korjaamatta (onneksi, oli kokonaan sisällä!). Ei bongannut ruutua, lähti hitaasti mutta koko ajan liikkuen. En antanut uusia käskyjä, bongasi ruudun itse, mutta stopista jäi kovin etureunaan. Käskin peruuttaa, jolloin istui ennen liikkumista. Sen jälkeen upea peruutus! (Kokeessa on hyvä kokeilla ekaa kertaa tuolta etäisyydeltä!) Loppuliike hieno ja varma.


Yhteensä siis 289,5 pistettä, TK4 ja KP. Tuomarina Juha Kurtti. Ruudun ajattelin menevän nollille istumisen takia, mutta koska Ly oli istuessaan kokonaan ruudussa, ei se vielä ollutkaan nollaava tekijä.

Menin itse kehään melko huolettomasti, enkä ollut lainkaan perillä esimerkiksi liikejärjestyksestä. Tästä johtuen vähän puskin Lystiä sosiaaliseen palkkaan, koska en tiennyt mihin mennä ja valmistautua... Yllättävää kyllä Ly vastasi palkkaan kivasti - yleensä kokeissa se on tosikkotyöläinen eikä arvosta ylimääräistä häslinkiä lainkaan. Kiva ylläri siis, että saatiin muutamat pomputkin aikaan!

En vienyt Lystiä välissä lainkaan autoon, toin sen sisään jo 20 minuuttia ennen paikkiksia ja niiden jälkeen käytin pikaisesti ulkona. Hallissa odoteltiin kahden meitä ennen olleen koirakon ajan, Lysti oli rennosti katollaan rapsuteltavanani ja teki kivasti pikkujuttuja ennen kehää. Oma jännitys pysyi kivasti kurissa ja ehkä siksi Lystikin oli niin oma itsensä, kun ei tarvinut ihmetellä omaa käytöstäni.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kohti tokokoetta

Eilen käytiin treenaamassa Riihimäellä tokokoetta silmällä pitäen. Kun kerran suunta oli sisätiloihin, lämpimään ja riittävän isoon halliin, oli treenilistalla ohjattu nouto ja kierto. Myös ruutua pitäisi päästä treenaamaan, mutta sitä en halunnut DIA:lla treenata tilan kapeiden takia.

Lysti oli tohkeissaan. Se ei meinannut pysyä nahoissaan päästessään halliin, mutta ääni pysyi poissa! Jes! Tehtiin alkuun vähän seuruuta, palkka takakautta kiertämisen jälkeen heittäen eteen. Hienoa! Muutama jäävä superhienoilla asennoilla, palkka sekalaisesti takaa tai heittämällä.

Ohjatun Jenni liikkuroi. Viimeksi oikea oli vaikea, sillä Ly ei nähnyt kapulaa merkiltä lainkaan. Kapula oli ruutumerkkien välissä varjossa näkymättömissä ja Lysti luopui ruudusta menemättä niin lähelle, että olisi bongannut kapulan. Eilen merkille meno oli tahmea, mutta noutoon lähti supervarmasti. Vapautin heitetylle pallolle kesken matkan .

Kiertoa tehtiin pelkkänä kiertona, matkalla avoeste ja aksaeste sekä putken paino ja muurin päälipalikoita. Jenni liikkuroi ja vei kapulat. Sen jälkeen Jenni heitti vielä yhden kapulan ja leluja. Alkuun oli vaikeaa - ekalla Lysti lähti kiertoon, mutta kierrettyään kaarsi hakemaan kapulaa luoksetulon sijaan. Toisella ja kolmannella luuli tehneensä väärin ja juoksi tötsän ohi etsimään kierrettävää kohdetta. Helpotettiin vähän ja saatiin hieno onnistuminen. Toinen samalla tavalla, ja lopuksi yksi vaikeampi. Tämä oli hieno!

Välissä Lysti meni tauolle portin taakse Riemun treenatessa. Nätisti napotti hiljaa ja odotti vuoroaan, pieni murunen. Tauon jälkeen muutama lyhyt seuruu heittopalkalla, tämä tuntuu toimivan. Lopuksi kaukoja, Jenni katsoi liikkumista. Pohdiskeltiin vähän tekniikan muistuttelua - tällä hetkellä Lysti kyllä tekee vaihdot vaivatta, mutta mustavalkoinen nollatoleranssi liikkumiseen on kadonnut. Nyt vähän paluuta taaksepäin ja muistellaan kaukojumpilla tekniikkaa, jottei tulisi tyhmiä pistemenetyksiä kokeessa.


Kuva täysin tekstiin liittymätön otos hakuleiritunnelmista.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Hakua, tarkkuutta, tokoa, tottista... ja vähän aksaakin.

En tiedä miten tässä nyt niin kävi, että marraskuu oli ja meni, eikä yhtäkään blogitekstiä tullut kirjoitettua. Vaikka eipä tuolla lokakuun saldollakaan juhlia voi...
Summa summarum, "yllättäen" onkin ehtinyt välissä tapahtua melkoisen paljon. Lyhykäisyydessään ollaan ainakin

- hakuleireilty Lystin kanssa. Hausta on ollut taukoa reilu puoli vuotta, mutta kivasti pieni harmaa muisti homman juonen ja sinkosi tohkeissaan metsään. Ekana päivänä tehtiin vähän muistuttelua, mutta taisi jo toisella lähetyksellä olla maalimiehet viidessäkympissä. Tehtiin vain suoria pistoja, palataan laatikkoihin jahka ollaan vähän saatu kertailtua juttuja ensin. Koira sai kehuja ja ohjaaja noottia - käskyt oli turhan hiljaisia (koetta ajatellen siis - jos tuomari ei kuule käskyä, oletus on, että koira on varastanut) ja liinan käyttö aivan hakusessa.
Toisena päivänä päätettiin kokeilla, mitä Ly sanoo irtorullista kiintorullaan siirtymisestä. Ensimmäiseltä maalimieheltä tuli hienosti kiinto suussa, mutta sen jälkeen toinen alkoi epäilyttää ja jätti maalimiehen, kun ei irtirullaa löytynyt ja maalimies epäilyttävästi kurkotteli kohti. Vaihdettiin lennosta irtorullaan, sillä sujui ongelmitta. Kolmannella sama maalimies kuin ekalla, joten yritettiin uudelleen. Epäilys oli edelleen voimassa, joten lopputulemana lähetin koiran samalle maalimiehelle kolme kertaa, jokaisella lähetyksellä se lähti yhtä innoissaan ja vauhdilla, vikalle vaihdettiin sitten suorilla irtorulla. Mä aina sanon hakutreeneissä, että Lystiä ei saa kutsua eikä siihen saa koskea - tässä treenissä näkyi loistavasti miksi näin :D Maalimiesten kanssa leikki ongelmitta näidenkin selkkausten jälkeen, Ly ei vaan pidä vieraista ihmisistä liian lähellä töitä tehdessään.
Nelosella meni sitten taas aikalailla kaikki pieleen, irtorullan toi hyvin, mutta lähti vähän hassusti kohti maalimiestä. Annoin kuitenkin mennä, mutta onnistuin itse tippumaan kivenkoloon puolta reittä myöten. Hetki meni kaivautua ylös, ja sinä aikana Lysti oli mennyt maalimiehelle, todennut mun hävinneen ja lähtenyt etsimään mua... Voi puuh! :D Löydettiin maalimies ja koira sai palkkansa. Vitonen tehtiin sitten ihan peruskaavalla ilman kommervenkkejä, se oli oikein hieno.

- käyty Lystin kanssa Pasasen koulutuksessa. Valitettavasti en päässyt koulutukseen kuin sunnuntaina, joten en kuullut lauantain luentoa ja nähnyt treenejä, joten sunnuntaina olin lievästi sanottuna ulapalla koko koulutuksesta. Lopulta tehtiin pikkupätkä tottista (kröhöm yllättäen seuruuta), jossa Juha ehdotti kokeilemaan lelupalkkaa aina heittämällä ja jättämään taisteluleikin kokonaan pois. Mielenkiintoinen näkemys, jota onkin kiva päästä kokeilemaan!
Toisella kierroksella toivoin nenähommia ja katsottiin vähän tarkkuusetsintää. Tehtiin hyvin erilainen treeni kuin aiemmin - Lysti näki esineen laitoin ja ilmaisi. Sen jälkeen mukamas laitoin esineen uudelleen, ja katsottiin miten koira työskentelee, kun esinettä ei heti löydykään. Kun koira keskittyi etsimään löytämättä, laitettiin esine huomaamatta maahan ja normaali palkkaus. Lysti teki töitä hurjan keskittyneesti ja tarkasti eikä siihen vaikuttanut, vaikka esinettä ei löytynytkään. Treeni erosi aiemmista treeneistämme myös sikäli, että teimme sen treenikentällä, jossa tallauksina toimivat aiemmin tulleet jäljet - selvää aluerajausta ei siis ollut. Kerran Lysti nappasi esineen mutta pudotti matkalla, ja kun kehotin etsimään uudelleen, meni Ly vähän hämilleen. Hienosti selvisi tästäkin. Kovasti Lystistä tykättiin, ja on sen kanssa vaan niin makea tehdä noita nenäjuttuja!

- ilmoitettu Lysti tokokokeeseen. Niin, kun kerran nenäjutut sujuu, on hyvä ottaa rinnalle se meidän murheenkryynikin! Ollaan vähän muisteltu taas tokojuttuja, joskin treeniolosuhteet eivät ole kovin otolliset ja sen vuoksi isommat liikkeet ovat vielä jääneet odottamaan hallikäyntejä. Kivaa tekemistä kyllä kuitenkin, ja paletti tuntuu olevan yllättävän hyvin kasassa treenimäärään ja omiin liikkeitä pilaaviin kuningasajatuksiini nähden...

- käyty Enteen kanssa agilitykisoissa. Isänpäivänä juostiin pari starttia Janakkalassa, ja huskyeläimellä oli maailman siisteintä. Aika vähäisissä määrin se pysyi lapasessa, mutta sitäkin enemmän nautti ja nauratti yleisöä :D Tuloksena siis odotetusti kaksi hyllyä. Hetken jo mietin, pitäisikö ensi vuodelle kuitenkin ostaa lisenssi, ihan vaan koska Enne nauttii niin suunnattomasti radalla rallattamisesta....

Kirjottamatta näyttää olevan myös KVA-koekertomus, Kivimäen Riitan tokokoulutus sekä Jälki Käteen -jälkileirin tarinat. Ja mitähän muuta? Josko tässä vähän saisi taas niskasta tämän kirjoittamisenkin suhteen, tämäkin postaus tuli melkoisessa kiireessä ja vasemmalla kädellä. Katsellaan...

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

FI KVA Lysti

Tänään saavutettiin yksi virstanpylväs harrastusmatkallamme. Oman kerhomme kaksipäiväisessä kokeessa haimme maastosta 192 pistettä ja tottiksesta 88 pistettä. Yhteensä siis 280 pistettä, kolmas ja siten käyttövalion arvoon oikeuttava ykköstulos.

Maailman paras Lysti!




keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Paluu tokokentille

Kuten jo parina vuonna aiemmin, tänäkin vuonna tokon piirinmestaruuskisoihin osallistuminen tuntui alunperin tosi hyvältä idealta. Todellisuus iski vasten kasvoja jo aika aikaisessa vaiheessa, mutta koska PKSM:ien jälkeen päätin aloittaa taas kokeisiin keskeyttämään -projektin, saisi piirinmestiksetkin oman paikkansa projektissa. Lauantaina suunnattiin siis Kirstulaan, loppujen lopuksi kovin hyvällä fiiliksellä. Tavoitteena oli olla keskeyttämättä ja nollata vain ruutu. Molempiin tavoitteisiin päästiin!

Lauantai liikekohtaisesti, tuomarina Vesa Kallio:

(Liikejärjestystä en muista enää lainkaan, taisi alkaa tunnarilla? Paikkikset kivasti vasta lopuksi.)

Paikalla istuminen ryhmässä 2 min: 10

Paikalla makaaminen 1 min ja luoksetulo: 8 - vaati kaksoiskäskyn maahanmenoon

Seuraaminen: 7 - seisoi kaksi perusasentoa, juoksussa pari haukahdusta. Ei parasta Lystiä ylipäätään. Odotin huonompaa arvoisanaa.

Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8,5

Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan: 9

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo: 0 - sain ihmeen kaupalla kahdella korjauksella rinkiin. Ruutua ei bongannut ja ajautui kehäksihän yli, nollan lisäksi siis myös keltainen kortti ja -10 pistettä :D kutsuin pois jatkamatta loppuun.

Ohjattu noutaminen: 9,5

Merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu nouto esteen yli hypäten: 9,5

Tunnistusnouto: 8,5

Kauko-ohjaus: 7 - kaksoiskäsky jätettäessä maahanmenoon

Yhteensä siis 228,5 pistettä ja EVL 2.



Tänään suunnattiin Forssaan keskeyttämismielessä. Kamala kiire tuli, saavuin paikallekin hieman myöhässä, Lystin lenkki oli 100 metriä tarpeiden tekoon ja muutama pallon heitto... Liikejärjestys toi vähän harmaita hiuksia - vaikeimmat jutut viimeisenä.

Paikalla istuminen ryhmässä 2 min: 10 - vähän pisti jännittämään, Lysti oli komeasta koirasta keskimmäinen ja samalla ainoa paikallaan pysynyt. Ennen makuuta muut ohjaajat kävivät viemässä koiransa takaisin riviin, eipä oltu tätäkään treenattu aiemmin!

Paikalla makaaminen 1 min ja luoksetulo: 8 - taas tuplakäsky maahan.

Luoksetulo jää pysäytykset seisomaan ja maahan: 7 - tuplakäsky jätettäessä...

Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

Kauko-ohjaus: 8 - TUPLAKÄSKY JÄTETTÄESSÄ!!!

Tunnistusnouto: 9 - oli huolimaton, ei meinannut keskittyä alkuun lainkaan.

Merkin kiertäminen jne.: 8 - pysähtyi merkin viereen ilman käskyä.

Ohjattu nouto: 10 - arvoin vielä oikean, ja oli silti hieno!

Seuraaminen: 8,5 - kiva koeseuruu! Haukahdus juoksussa. Kokonaisuudessaan positiivinen yllätys! Oli kiva fiilis tehdessäkin!

Ruutu: 8 - ekalla rinkiin! Ruutua ei taaskaan meinannut bongata, lisäkäsky siihen. Muuten hieno!

Yhteensä 269,5 pistettä, EVL1!

torstai 24. elokuuta 2017

Keskittymisen kautta onnistumiseen?

Siinä missä SM:t aiheuttivat massiivisia treenisuunnitelmia ja -toteutuksia, tulevat tokon piirinmestaruudet eivät juuri hetkauta - välillä vähän huolettaa, miten huolettomasti olen suuntaamassa kentällä jo puolentoista viikon päästä! Ongelmakohdat ovat hyvinkin vahvasti tiedossa, mutta en jaksa stressata niistä. Epäonnistuminen on ei vaan mahdollista, vaan myös todennäköistä.


Ollaan me kuitenkin treenattu. Ja ollaan myös saatu useampi hiljainen treeni putkeen - aika makeaa! Treenejä ollaan tehty omissa oloissa sekä kavereiden kanssa. Eilen päästiin taas Kantoluodon Jarin silmien alle, ja kylläpä taas avasi omia silmiä ja pään sisäisiä palasia ajattelemaan. Tein jo hyvissä ajoin treenisuunnitelman: pyydän mukaan jonkun vieraamman kaveriksi ilmoittautumiseen, ja toisen mukaan tuomariksi. Toinen "kisaaja" vie koiransa paikkikseen ja me lähdemme tekemään kaaviota. Tavoitteena saada esiin ääni ja sitä myöten Jari kertomaan, mikä sen äänen aiheuttaa. Ajatuksena tasolla tuntui hyvältä, kunnes treenit alkoivat sujua ja aloin ahdistua valtavasti ajatuksesta, että väkisin vääntäisin ongelman esiin Lystistä. Niinpä kentälle marssiessa ainoa ajatukseni oli, etten tiedä lainkaan mitä tekisimme, kunhan vaan seuraamista ei junnata koko aikaa :D Olin aiemmin jutellut Jarin kanssa tokojutuista, ja hän sitten ehdottikin, että josko nappaisimme sieltä jonkun liikkeen - teknisen puolen sijaan hän voisi kommentoida itselleen mieleen tulevia asioita ja voisimme jutella niistä.

Tuumasta toimeen siis! EVL:n harmaita hiuksia aiheuttava merkitön merkki työn alle ja ajatukset liikkeelle! Lystin kanssa ollaan tehty merkitöntä alunperin kosketusalustalla. Rehellisesti voin sanoa, etten edes muista, teimmekö välissä muullakin tapaa (tarkoitan siis pidempään kuin kokeiluluontoisesti, testejä on kyllä tehty eri tavoin)... Nyt tauon jälkeen tein muutaman treenin alustalla ja sen jälkeen aloin tehdä toistoja ilman alustaa heittäen palkan koiran edetessä. Lopputulos oli ekassa treenissä ihan huikea, mutta jos toisessa treenissä totesin Lystin keskittyvän todella vahvasti taakse palkkaa odottaen. Eteni se kyllä, mutta ilme oli väärä.

Nyt palattiin takaisin alustalle. Kerroin Lyn flänkkäävän vähän alustalle mennessään, ja sama ongelma on vielä pienemmässä mittakaavassa luoksetulossa. Tehtiin muutama toisto luoksaria niin, että Jari jäi seisomaan oletetulla flänkkäyslinjalle, jolloin luoksetulo olikin hieno ja suora. Muutama toisto, ja sen jälkeen merkittömän kimppuun. Lysti kulki mukanani kun vein alustan, ja lähti hienosti alustalle. Flänkkäsi aavistuksen, mutta vasta juuri alustaa ennen - näytti itse asiassa hyvin samalta kuin kierto, jossa Lysti ottaa hieman etäisyyttä mennessään tötsälle, jotta pääsee tekemään kierron lopun mahdollisimman tiiviisti. Tämä ei vielä häiritsevä missään tapauksessa. Jari kävi siirtämässä alustan niin, ettei Lysti nähnyt, ja uusi toisto. Lähti hyvin oikeaan suuntaan, mutta arviolta 1,5-1 metriä ennen alustaa kääntyi ja pinkaisi edelliselle paikalle etsimään alustaa. Positiivista siis se, ettei selvästi hae erityisen vahvasti silmillä, kun ei alustaa bongannut. Toisella toistolla sinkosi (kuten sanoinkin jo ennen lähetystä) suoraa vanhalle paikalle. Seuraavaksi koitettiin aivan eri suuntaan ilman alustaa, ajatuksena Jarin heittämä palkka koiran edetessä. Vaan Lystihän lähti suvereenisti suoraa vasemmalle - siis ilman minkäänlaista ajatusta oikeasta suunnasta. Itse ongelmahan tässä tulikin hyvin esiin: ei liike vaan ole hallussa sitten millään tavalla. Jatkettiin siis alustan kanssa niin, että alusta oli riittävän lähellä ja sain palkattua Lystin onnistumisista. Nämä taas kivoja, vaikka Jari kävikin siirtämässä alustaa väleissä kauemmas.

Olennaisena asiana treenissä oli Lystin päästäminen eteenpäin vasta oikeassa mielentilassa. Teimme treeniä, jossa tein alkuvalmistelun (jonka jälkeen Lystillä on selvä fokus juoksuun lähtemiseen) ja palkkasin sen perusasentoon, kun se oli täysin luopunut lähtemisestä. Palkkasin ruualla ja lelulla, mutta Jari totesi ruuan olevan tähän riittämätön palkka (jatkoin siis pelkällä lelulla). Aika huikeaa keskittymistä saatiin aikaan! Kerran Lysti äänteli valmistelevassa osuudessa, jolloin jätin sen odottamaan ja siirryin itse pois sen vierestä. Toimi superhyvin!

Jatkoon Jari ehdotti alustan käytön jatkamista etäisyyttä pidentäen, sekä oman kropan suuntaamisen vahvistamista - useampi alusta eri suuntiin siis, ja lähetys niille vuorotellen, jolloin Lystin on pakko keskittyä siihen, mihin suuntaan haluan sen lähtevän. Nämä jatko-ohjeet olivat aika tuttua kauraa, mutta itse treenistä jäi huippuhyvä fiilis, ja paljon eväitä taas jatkoon! Nyt lähdetään kasvattamaan keskittymistä (tai ainakin yritetään...). Ja hei! Se onnellisuuden tila, kun ihan oikeasti jätettiin kajoamatta siihen seuraamiseen tällä kertaa ;)


Maastoissakin ollaan käyty. Jälkiryhmäni treenien jälkeen koirat ovat etsineet heiteltyjä jälkikeppejä, mutta ollaan me kunnolla treenattukin. Lysti on tehnyt tarkkuutta kivalla asenteella niin omissa kuin vieraissakin ruuduissa. Tarkkuuksissa eri kokoisia esineitä ja joka ruudussa kädenpainamia. Esine korkeinteen sammaleeseen laitettu, ei siis piilotettuja tällä kertaa. Yksi pudotettukin ehdittiin tehdä, reagoi poikkeuksellisen vahvasti pudottamiseen, mutta pysyi sen jälkeen hyvin mukana. Haki ja toi vauhdilla, esineen nosto oli hieno!

Maanantaina tehtiin esineruutu, jossa oli sekä hyvää että treenattavaa. Kolme esinettä nousi hienosti, mutta neljäs oli vai-ke-a. Puhelimen muovinen suojakuori kuopassa, tuulettomassa maastossa. Hyvin näkyi taas sama tuttu ongelma - Ly saa hajun, mutta ei osaa tarkentaa, kun menettää hajun. Lisää treenejä tähän siis! Positiivista kuitenkin se, että Lys teki koko ajan täysillä töitä ja keskittyi hommaan. Apuja se ei missään vaiheessa saanut, ja treeni olikin kokonaisuuten tosi hyvä! Enne pääsi pitkästä aikaa vieraalle jäljelle, ja huskyeläin oli kovin pätevä! Kaikki kepit nousivat, ja juoksuhepulistakin rauhoittui jatkamaan hommia ihan vaan sanallisella kehoituksella. Huippu Eps!

Kuvat parin vuoden takaa, oman koneen ollessa rikki ja puhelimen reissatessa neljättä kertaa huollossa, on uusien kuvien siirtäminen jäänyt...

maanantai 14. elokuuta 2017

SM-raportti

Tämän vuoden päätavoite, PKSM 2017 on nyt koettu ja elämä kisojen jälkeen jatkuu kiireisenä. Onneksi mukaan on mahtunut treenejä, jottei koirienkaan tarvi vallan toimettomina olla – onhan seuraava koitoksemme (tokon piirinmestaruus) Lystin kanssa jo pian ovella. Eihän meidän pitänyt enää tokoilla, voisin ajatella, vaan eipä koskaan saa sanoa ei koskaan! Mutta hetkeksi kuitenkin palataan pk-tunnelmiin ja Paimioon.

Suuntasin Lystin kanssa kohti kisakeskusta perjantaina heti aamusta. Enne pääsi onneksi hoitoon kisojen ajaksi, joten ei tarvinut miettiä sen osalta tylsää autoviikonloppua. Kisapaikalle saavuttuamme kävin ilmoittautumassa, varmistin että joukkueilmo oli kunnossa ja jäin odottamaan eläinlääkärin tarkistusta. Tarkistuksessa siru löytyi ja saatuani pienen pomppivan aussien hetkellisesti ravaamaan, saatiin lupa jatkaa itse kisaan. Perjantain ohjelmassa oli kenttään tutustumiset sekä avajaiskulkue.
Voihan hyppytekniikka! Aiemmin niin kauniisti hypännyt Lysti...
Kenttään tutustumista saimme Lystin kanssa odotella muutaman tunnin. Ennen tutustumista treenasimme hieman kisa-alueella, ja totesinkin jo silloin kivan pienen haukkuongelmamme olevan vahvasti läsnä. Osittain tästä ja osittain keskusteluista muiden kanssa johtuen tein viime hetken muutokset kenttään tutustumista ajatellen – tavoitteena oli hyvänmielen seuruupätkä, liikkeestä seisominen, estenouto ja paikkamakuu. Eteenmenon päätin jättää tekemättä – Lystillä ei ole ollut ongelmia itse eteenmenossa, vaan päinvastoin se herkästi tahtoisi suorittaa Maailman Siisteimmän Juoksuliikkeen jo heti ensimmäisellä seuraamissuoralla. Sovimme parini kanssa, että menemme kentälle yhtä aikaa, jotta saamme tehokkaasti hyödynnettyä koko ajan ja toisaalta otettua paikkikset toisen tehdessä. Kentällä totesin olevani jännityshorkassa, eivätkä muistikuvat tekemisestä ole kirkkaimmat mahdolliset… Menimme ensin paikkamakuuseen, jossa Lysti vaikutti rauhalliselta ja tarkkaavaiselta. Pidin makuun lyhyenä, jonka jälkeen jäimme tekemään pikkujuttuja makuupaikan tienoille. Parimme siirtyessä makuuseen taisin toteuttaa suunnitelmaani: seuraamista tein lelun kanssa, siitä jäi hyvä fiilis, vaikka haukku ei kokonaan pysynytkään poissa. Liikkeestä seisomisen tekemisestä tai tekemättömyydestä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Estenoudon tein patukalla, se oli hyvä. Loppuajan käytin kapuloiden heittelyyn Lystin maatessa kaavion aloituspisteen tienoilla. Kentän pohja oli ihanan joustava ja tuntui märkänäkin pitävältä, mutta kapuloiden heittoa ajatellen se oli melkoisen haastava – kapulat pomppivat minne sattuu varsinkin, jos heitin normaalilla voimalla. Pieni lisästressin aihe siis siitäkin!
Kenttään tutustumisen jälkeen oma tunnelma oli hyvä. Treeni oli niin onnistunut kuin lyhyessä ajassa ja itseä jännittävissä olosuhteissa oli mahdollista. Avajaiskulkuetta odotellessa vierähti taas tovi, mutta viimein pääsimme kokoontumaan kansallisten kentälle marssiaksemme IPO-kentällä avajaisseremoniaan. Harmillisesti emme saaneet kulkea joukkueena yhdessä, vaan kaikki kisaajat järjestettiin numerojärjestykseen lajeittain. Jälkikoirien häntäpäässä oli kyllä niin hyvä tunnelma, että harmitus hävisi nopeasti ;) Lystillä oli vähän vaikeuksia ymmärtää kulkueen perimmäistä tarkoitusta, ja se olisikin mielellään osallistunut vähän toiminnallisempaan kulkueeseen. Oli kulkue silti aika hieno kokemus, ainakin näin ensimmäistä kertaa mukanaolleelle.
Lauantaina päädyin jäämään majapaikkaamme joukkuetovereiden ja majoituskavereiden lähtiessä kisapaikalle. Totesin, että omien hermojeni kannalta on parempi, etten hengaile paikalla aamusta iltapäivään omaa vuoroani hermoillen. Parisen tuntia vietin kuin paraskin teini nenä puhelimessa kiinni Farm Feveriä pelaten ja omaa fiilistä kuunnellen ja pohtien. Joku ajatus loksahtikin kohdilleen, kun sain järkeiltyä osallistumiseni olevan juuri sitä, mihin on tähdätty ja mitä haluan. Asian käsitteleminen auttoi aimo harppauksen eteenpäin, ja kentälle astellessa tunnelma olikin aivan erilainen.
Vähän on vaikeaa kiivetä esteen yli, kun ohjaaja heittää kapulan ihan miten sattuu :D
Kisapaikalle päästessäni lukitsin korvani kaikilta pistetiedoilta ja mahdollisilta pisterajoilta. Hakukoirien tuloksia sentään kävin kurkkaamassa nähdäkseni tuttujen tilannetta. Yhden joukkuekaverin suorituksen ehdin vielä nähdä, joskin tällöinkin poistuin paikalta arvostelun alkaessa. Aikaa kuluikin tehokkaasti IPO-katsomossa, jossa pystyi huoleti kuuntelemaan tuomarien kommentitkin. Kävin Lystin kanssa kävelemässä ja treenailin vähän – tavoitteena palkata hiljaisesta tekemisestä. Ennen omaa vuoroamme hengailimme nurmialueella makoillen ja leikkien, Lysti tuntui mukavan rennolta ja teki innolla töitä kanssani. Oman vuoromme koittaessa jonkunlainen sisäinen zen otti vallan, ja ainoa ajatus leveän hymyn takana oli ”vitsi me ollaan oikeasti täällä”. Lysti meni ensin paikallaoloon – viedessä se oli kovin energinen ja innokas, mutta meni hyvin maahan ja jäi rauhallisena. Keskityin visusti katsomaan parini tekemistä katsomossa olevien tuttujen sijaan. Jossain vaiheessa vähän vilkuilin katsomoonkin, mutta aivan yhtä tiiviisti sieltä tuijotettiin suorittavaa koirakkoa – ei siis mitään vinkkejä siitä, mitä paikkiksessa tapahtuu :D Välillä toinen tuomari tuntui tuijottavan huolestuttavan pitkään Lystiä, mutta lopputulemana paikallaolosta arvosana erinomainen.
Suorittamaan päästessään Lysti oli vähän… no, erilainen kuin olisin toivonut. Pahamaineinen ääni pääsi valloilleen käytännössä jo ennen seuraamisen liikkeellelähtöä, ja melkoista mekkalaa olikin koko seuraamiskaavio. Seuraaminen muutenkin oli varsinaista säätöä, ja puolet kaaviosta Lysti kulki jossain suunnilleen vasemmalla puolella kuin olisi lenkillä. Ansaitusti tästä puutteellinen.
Jäävissä haukkua tuli edelleen, varsinkin juoksuosuuksissa. Itse asennot kuitenkin oikeita ja tuomarien mukaan nopeita. Muuten näiden osalta muistikuvat on aivan hämärän peitossa, arvostelut muistaakseni istumisesta ja seisomisesta hyvä ja maahanmenosta tyydyttävä. Noudoissa ääni onneksi hiipui pois, ja saatiin kivaa tekemistä aikaan. Hyppynoudossa heittokin onnistui nappiin! Estenoudossa tyhmiä virheitä – heitin kapulan ja koska en nähnyt sitä esteen molemmilta puolilta, oletin heiton olleen onnistunut. Juuri kun avasin suuni käskyn antaakseni, kapula kieri esteen vasemmalta puolelta näkyviin ja todella sivuun. Herra Lystikäs vieressäni tulkitsi suun avauksen jo käskyksi ja ryösti esteelle – sekunnissa tehty päätökseni heiton uusimisesta vaihtui siis auttamatta myöhässä olevaksi kiipeämiskäskyksi… Onni onnettomuudessa ollaan hyppyesteellä jankattua hyvinkin  vinojenkin heittojen palautuksia, ja Lysti palauttikin huonosta kulmasta huolimatta esteen kautta. Palautus olisi saanut olla voimakkaampi, mutta itse olin vaan onneni kukkuloilla koiran kavutessa esteen yli takaisinkin päin. Noutojen arvosanoista ei mitään muistikuvaa. (En ihan oikeasti ymmärrä, miten ihmiset kykenevät suorituksensa jälkeen sisäistämään tuomarin puhetta!) Eteenmenossa Lysti lähti vauhdilla ja pysähtyi upeasti – joskin seisomaan. Toisella käskyllä meni maahan, mutta tästä tuplakäskystä johtuen erittäin hyvä.
Kokonaisuutena saatiin kasaan 82 pistettä, joka tänä vuonna ei riittänyt maastoihin. Harmittamaan jäi ainoastaan tuo haukkuminen, joka oltiin saatu jo aika kivasti kuriin. Kumma juttu tuo oma jännitys ja sen vaikutus koiraan… Jahka saadaan seuruu kuntoon, alkanee tottis pisteiden valossa näyttää vallan kivalta – nyt siis kuumeinen tulosten metsästys käyntiin ja toivottavasti ensi vuonna uudelleen tulta päin!
Sunnuntaipäivä menikin kaatosateessa pääasiassa IPO-katsomossa suorituksia seuraten ja samalla kuumeisesti tulospalvelua päivittäen. Tunnelma kisapaikalla oli mukava, juttuseuraa löytyi niin parkkipaikan naapuriautolta kuin buffetistakin. Oli ilo huomata, miten valtarotujen lisäksi kisaamassa oli harvinaisempiakin rotuja – mieleen jäi erityisesti kovin kivalla asenteella tottista tehnyt jälkidalmis.
Jos vielä hieman analysoin oman pääni sisältöä, olin erittäin hämmentynyt siitä, miten maastoista jääminen ei harmittanut koepaikallakaan. Tietysti olisi ollut hienoa päästä tekemään osioita, joissa on koira on parhaimmillaan, mutta tämän kertaisella suorituksella emme ansainneet tietämme eteenpäin. Haukkumisen esiintulo harmitti, sen myönnän kyllä – ja sen osalta taidetaankin syksyllä juosta tokokokeissa keskeyttämässä suoritus, mikäli haukkuminen lähtee lapasesta. Hankalaa treenata asiaa, joka tässä mittakaavassa ilmenee vain koetilanteissa! Edes möllitottiksissa vastaavaa ei tullut esiin… Lysti selvästi tietää, miten ohjaajan rahat tuhlataan tehokkaimmin ;) 
Kokonaisuudessaan SM:istä jäi kuitenkin hyvä ja jollain tavalla tyyni olo – vielä jonain päivänä suorituksemme riittää pidemmälle, mutta onneksi meillä ei ole siihen päivään vielä kiire!
Kaikki postauksen ihanat kuvat ovat Sporttirakin - suuri kiitos!
(Toistaiseksi tuntemattomasta syystä Blogger päätti muuttaa koko tekstin asetukset ihan miten sattuu. Nyt on koodista korjattu se mihin kykenen, pitäisi olla luettavissa nyt...)

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

SM-zen on täällä! (Kahden Jarin koulutukset)

Viime päivien huipputreenit ovat vieneet huiman harppauksen kohti orastanutta SM-zeniä. En olisi uskonut, että 2,5 viikkoa ennen koetusta voi tunnelma olla näin rento, odottava ja yksinkertaisesti hyvä! Ollaan tehty hirveän hyviä ja tilanteeseen sopivia treenejä, saatu onnistumisia ja sopivasti haasteita. Kaikki edellytykset parhaaseen mahdolliseen suoritukseen on siis olemassa, mutta toisaalta myös mahdollisuus suorituksen päättymiseen tottiksen jälkeen on hyvin tiedossa. Sekään ei kuitenkaan harmita, sillä tiedän jo nyt, että kaikki mahdollinen on tehty - enempään emme tänä vuonna olisi pystyneet, kävi miten kävi! Tämän tiedostamisen jälkeen oma fiilis lähteä SM:iin on entistä korkeammalla, ja toivon kovasti saman tunnelman kantavan tottiskentälle asti!

Viime viikon torstaina pääsimme pitkästä aikaa metsään Ramin tallaamalle jäljelle. Kyllä olikin taas sellainen jälki, ettei tarvinut yrittää pysyä kartalla, mistä on tullut ja mihin menossa :D Hienosti Lysti jäljen selvitti ja nosti varmasti kaikki kepit. Ennen kolmoskeppiä kuului autolta koiran haukahdus, Lysti nosti pään, mutta jatkoi hyvin. Kepillä laitoinkin koiraa palkatessa viestin, että voisivatko odottajat vähän metelöidä tiellä. Hyvä muuten, mutta tämän seurauksena he ilmeisesti luulivat mun eksyneen metsään... :D Hups! Mutta koita nyt siinä koiraan keskittyessä pystyä kirjoittamaan kaikki olennainen ylös... No, hirveän hyvä fiilis jäljestä jäi joka tapauksessa! (Jana oli vähän huono, täytyy tehdä nyt ihan erillisiä janatreenejä muutama ennen kisoja!)

Lauantaina kävimme päiväkäynnille holskuleirillä jälkiryhmässä. Kouluttajana oli itselleni uusi tuttavuus, päivätyökseen koirien kanssa Puolustusvoimilla töitä tekevä Jari Ikonen. Koska en tiennyt kouluttajasta mitään, en osannut oikein odottaa mitään. Olin myös päättänyt, että mikäli ajatukset kouluttajan kanssa eivät kohtaa, tallon vaikka itse jäljet Lystille ja jätän koulutuksellisen annin parempaan hetkeen - näin lähellä SM:iä en kaipaa yhtään ylimääräisiä epäonnistumisia ;) Onneksi ei tarvinut asiasta huolehtia! Heti aamulla jutellessamme totesin pitäväni kouluttajasta ja hänen näkemyksistään. Aamulla Jari tallasi Lystille Z:n mallisen jäljen vastatehdyillä kepeillä. Janalle Ly lähti miljoonaa (ja se todella lähti niin, että muut leiriläiset olivat todenneet, etteivät jaksa juosta perässä sellaista vauhtia - en tajunnut sanoa, että kyllä me itse jäljellä sitten kävellään :D) ja otti jäljen varmasti. Jäljesti tarkasti ja varmasti. Ekan kepin merkkasi ja nosti, mutta jätti. Tuoreet kepit oli selvästi vaikeat, eikä Lysti ollut ihan varma, pitikö ne ilmaista vai ei. Leikitin kepillä ja jatkettiin matkaa. Tien ylitykset hienoa ja jäljestys ylipäätään hirvittävän hienoa. Toinen (ja samalla viimeinen keppi) nousi hyvin. Jari totesi Lystin olevan taitava ja lahjakas ja sen työskentelyä olevan ilo seurata. Myös oma ohjaukseni oli kiinnittänyt huomiota positiivisessa mielessä, jes!

Iltapäivän jäljelle pyysin alustan vaihtoja, niitä kun ei hetkeen ole tehty. Jari kävi taas itse tallaamassa jäljen meille, uudet kepit tälläkin kertaa. Jana ei yhtä hyvä - janalla oli tien ylitys, ja Lysti poikkesi sen kohdalla suorasta linjasta ja jouduin korjaamaan. Tarkisti hetken aikaa jäljen suuntaa, valitsikohan takajäljen? Jäljelle lähti hyvin, eka keppi nousi varmasti. Tien ylitykset ja metsästä soratielle vaihto sujuivat hyvin, toinen keppi jäi, koska Lysti ylitti tien hieman ennen keppiä (ei siis saanut hajua kepistä lainkaan). Asfaltille päästessämme Lysti selvisi asfaltista hyvin, mutta sen jälkeen metsäisellä pohjalla alkoi haasteet, ja melkoinen tovi sompailtiin jälkeä etsien. Annoin Lystin etsiä jälkeä irti, ja pian selvisikin todellinen haaste - kyseisessä paikassa olivat ilmeisesti tottisryhmäläiset pissattaneet koiriaan, ja pienen poikasen pää meinasi mennä hajuista sekaisin. Etsi ja etsi todella hyvin, ja kouluttajakin hiippaili jo taakseni kertomaan koiran tekevän aivan oikein. Jossain välissä pissa vei mennessään ja jouduin komentamaan. Sen jälkeen jälki kuitenkin nousi heti! Sen verran kauan oltiin jouduttu tahkoamaan, että Lystillä alkoi olla todella kuuma ja loppujäljen se oli todella väsynyt. Viimeinen keppi oli tien ylityksen jälkeen - ylitys hyvä, nosti kepin, mutta jätti taas. Laitoin etsimään uudelleen, häntä heiluen etsi ja nosti hyvin, siitä superpalkka. Tosi hyvä fiilis jäi päivän treeneistä ja itse sain hyviä vinkkejä jäljen kadotessa: koiran irtipäästäminen sai positiivista palautetta, mutta oma paikallaan nököttämiseni aiheuttaa turhaa painetta koiralle. Parempi olisi, jos esimerkiksi kääntäisin rintamasuuntaani pikkuhiljaa ympyrää tehden, jolloin koirankin olisi helpompi etsiä jälkeä joka suunnasta. Tämä muistiin!

Sunnuntaina lähdimme koirien kanssa automatkalle kohti Kannusta ja Shepmates-leiriä. Alunperin tarkoitus oli mennä paikalle ihan vaan katselemaan ja kuulostelemaan, mutta sattumalta Jari Kantoluodon koulutuksesta vapautui koirakkopaikka, ja pääsimmekin Lystin kanssa katsomaan taas tottisjuttuja. Pieni stressikriisi kuitenkin iski maanantaiaamuna, kun heräsin paniikkisen aussien kiivetessä sänkyyn vinkuen. Hetki meni tilanteessa kartalle pääsemiseen - kipureaktio oli selvä, mutta kivun löytämisessä meni hetki. Lähdin kävelyttämään koiria ulos, ja Lysti vain käveli peitsaten. Raville en saanut sitä millään, se vaan läähätti kipuillen. Koskiessa vaikutti aristavan selkää. Palasimme sisälle ja nostin Lystin takaisin sänkyyn rauhoittumaan, samalla silitellen sen selkää. Jonkin ajan päästä lähdimme uudelleen kävelemään, ja samalla törmäsimme yhteen leiriläiseen, joka oli samaa mieltä selän osuudesta asiaan. Samalla kuulin, että eräs leiriläinen on eläinlääkäri ja päätin kysyä hänen mielipidettään (lähinnä siihen, varaanko ajan lääkärille vai suuntaammeko akupunktioon, fyssarille, hierojalle vai minne). Ajatus alkoi pikkuhiljaa kulkea, ja epäilin kyseessä olevan lihaskramppi, jonka lattian kylmä veto oli aiheuttanut (Ennekin löytyi aamulla nukkumasta huoneen toisesta sängystä - ja mun koirathan eivät sängyssä nuku...). Kävellessä tilanne oli edelleen sama. Laitoin koirat hetkeksi autoon ja koitin hengitellä syvään. Olin kävellessä kuvannut Lystiä videolle ja kaveri videoanalyysien perusteella olisi samaa mieltä selän aristamisesta. Eläinlääkärin pikatsekkauksessa löytyi lämpöero kyljistä, mutta muuten ei mitään. Liikkeitä näyttäessä Lysti ravasi ja tarkastuksen päätteeksi teki Lystiloikan noin 1,5 metrin korkeuteen. Todettiin sitten yhteen ääneen, että se on tainnut parantua :D Päivän aikana kävelyttelin koiria useampaan kertaan ja ensimmäistä kertaa taisin olla vilpittömästi onnellinen autosta löytyneestä flexistä - saipa näppärästi liikutettua Lystin tehokkaammin kuin perushihnassa. Koulutusvuoro meillä oli vasta tiistaina, joten päätin katsoa tilannetta aamulla ja päättää silloin, osallistunko Lystin kanssa vai nappaanko autosta hupikortti-Enteen.

Onneksi koko maanantain Lysti oli normaali, yöksi jätin koirat varoiksi autoon ja tiistaina vastassa oli vallan normaali pikkuinen. Uskalsin siis osallistua koulutukseen, vaikka koko ajan kovasti tarkkailinkin Lystin tilaa. Paneuduimme tällä kertaa juoksuseuraamiseen, joka on viime aikoina niin sanotusti levinnyt käsiin. Lisäksi löytyi pikkuongelmana Lystin edistäminen seuraamiskäskyn kuullessaan - se ei odota liikkeellelähtöä, vaan nousee heti käskyn saatuaan seisomaan. Muutamalla toistolla saatiin muistuteltua homman nimeä. Juoksuosuuteen tehtiin pysähdyksiä kesken liikkeen ja palkattiin vain hyvistä pysähdyksistä. Selvästi muistutti vähän ajattelemaan asioita ja saatiinkin hyviä toistoja. Varsinainen ongelma (ilon kuplinta - lue: ääni) jäi piiloon, mutta ehkäpä näillä päästään askel eteenpäin tämänkin suhteen!

Toisella kierroksella katsottiin noutoa, joka Jarin mielestä oli parantunut viime kerrasta - jes! Kiloisella kapulalla toistot olivat ihan jees ja luovutukset kivoja, mutta kaksikikoisella jäi vähän kauas. Tehtiin pelkkää pitoa, nostosta eteentuloa ja muutama kokonainen nouto. Peruuttamalla tiivisti kivasti myös isolla kapulalla, joten täytyy muistaa tehdä näitäkin! Tänään katson, jos saisin kaverilta lainaan kapeamman kapulan, oma on niin kovin leveä, että sitä on vaikea tasapainottaa. Nyt siis panostusta pelkkään pitoon, nostoon ja peruuttelutreeniä. Lisäksi pitäisi miettiä niskalihasten vahvistamiskeinoja tukemaan noutoa. Kivat vinkit siis loppuvalmisteluihin, tästä on hyvä jatkaa kohti elokuuta!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

SM sitä, SM tätä, SM:iä varten sitä, SM:iä varten tätä...

Viime aikoina olen ihmetellyt, että mulla on enää ystäviä jäljellä (niin, siis olemassa. Ei jäljellä niinkuin jälkimetsässä :D). Kesäloma tuo tullessaan kivasti vapaa-aikaa, mutta näemmä treeneihin ja treenipohdintoihin on mahdollista hukata tunteja ja tunteja aikaa - eikä välttämättä silti saavuttaa mitään suurta ja mahtavaa, saada ahaa-elämyksiä tai edistää omaa tai koiran osaamista. Ihan parastahan se on, mutta siinä kohtaa kun lähettää kaveriporukalle viestin sisällöllä "En pääsekään keskiviikkona, Lystillä on fysioterapia. Hauskaa terdeilyä!" alkaa itsekin miettiä, miten hyvä kaveri sitä viime aikoina on ollut :D milloin on pitänyt olla metsässä, milloin kentällä, milloin juostu festareilla etsimässä järkkäreitä ja koitettu saada tietoa alueen purusta (juu, tämä oli ihan toissapäivänä. Kamalan ystävälliset järkkärit, vaikka vähän ihmettelivät kysymyksiä!) ja ties mitä muuta. Onni on ystävät, jotka siitä huolimatta kyselee, miten treenit meni ja mistä koko lajissa ylipäätään on kyse. Kiitos teille kaikille! Ja myös teille, jotka olette olleet mukana treeneissä!

Mutta niin, niihin treeneihin. Pysyttelimme melko kauan poissa metsästä ja keskityimme tukitreeneihin muulla tavoin. Viime viikolla suunnattiin kuitenkin pitkästä aikaa metsään, ja suoraa harhajälkitreeniin. Meitä oli kolmen poppoo, joten saatiin hyvin tehtyä niin, että yksi kiersi harhat kahdelle jäljelle, ja me sitten päikseen tallasimme jäljet toisillemme. Jälki itsessään oli simppeli, piikki ja ehkä kaksi kulmaa, harhajälki ylitti jäljen neljä kertaa. Keppejä meidän jäljellä oli kahdeksan, joista neljäs piikissä. Jana lyhyt, ehkä 15 metriä.

Lysti lähti hyvin, mutta nappasi takajäljen. Käänsin poikkeuksellisesti käskyllä, koska treenin pointti oli harhat. Janatreeniä sitten toisen kerran ;) Ekaan harhaan ei reagoinut lainkaan, toisella tarkasti paru metriä vasemmalle, palasi itse oikealle jäljelle ja jatkoi varmasti. Kolme ekaa keppiä nousi varmasti, ja aloin jännätä nelosta. Eteni huippuhyvin piikkiin, keppi nousi varmasti. Jatkoi eteenpäin, ylitti askeleella piikin ja kääntyi superhienosti jäljen suuntaan. Lystillä on aika hienoja piikkejä, mutta tämä oli jotenkin vielä tavallistakin upeampi! Kolmanteen harhaan ei reagoinut, neljättä en edes nähnyt itse (harha siis merkattu) :D Keppejä jäi matkaan seitsemän, puuttuvan sijainnista ei ole tietoa, eikä Ly siihen mitenkään reagoinut - jäänyt siis jonnekin saatujen hajujen ulkopuolelle. Mahtava treeni, olin todella tyytyväinen!

Torstaina pääsin mukaan  naapuriseuran "maastontutkimuksiin", kun heidän tulevassa kokeessa ratamestarina toimiva kaveri kysyi halukkuutta lähteä treenaamaan uusiin maastoihin. Pyysin Lystille voittajajäljen, jossa janalle ei ole merkitty jäljen paikkaa. Jana oli pitkä kuin nälkävuosi (kuten oli tarkoitus), ja taisin lähettää koiran vähän vinoon tai se itse lähetyksestäni huolimatta lähti vinosti. Eteni kuitenkin hyvin, vaikka itse jäin kaksi kertaa jumiin ja liinan stopatessa pysähtyi koirakin. Jatkoi hyvin eteenpäin sotkujen jälkeen eikä tehnyt tämän kesän bumerangipaluita. Jäljellä tarkasti takajälkeä metrin verran ja lähti varmasti oikeaan suuntaan. Jäljellä oli runsaasti riistan hajuja, neljä ojan ylitystä, ihanaa ja vähemmän ihanaa maastoa. Lysti ajoi kivasti, vaikka olikin aika kuumissaan. Keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Perässämme kulki loppuseurueen kaksi jäsentä, ja yllätyksekseni tajusin jossain vaiheessa kuuntelevani todella tarkkaan, tulevatko vielä perässä - eli käytännössä olemmeko vielä oikealla jäljellä. Voi aargh! Neloskepin jälkeen äänet loppuivat, ja niin vaan iski epävarmuus itselle - varsinkin, kun juuri ennen äänten häviämistä oli Lysti joutunut tarkistelemaan moneen kertaan riistajälkien vuoksi oikeaa suuntaa. Arvoin mitä tehdä, kunnes järki voitti ja sanoi, että eipä tuo takapirujen häviäminen hukkaa tarkoita, hehän ovat vallan hyvin voineet palata tielle odottamaan. Jatkoimme siis matkaa, ja onneksi pian (tuntui metsässä kyllä ikuisuudelta!) nousi vitoskeppi. Jes! Matka jatkui, Lysti teki hienosti töitä ja nosti kutosen. Kutoselle myös muu seurue löysi tiensä, ja puhelinta katsoessani totesin siellä odottavan viestin "hukattiin sut :D". Taas opetus itselle, miten koiraan täytyy vaan luottaa ;) Kaikki kepit ja jälki hieno kokonaisuus - tätä onnistumista kaivattiinkin!


Tänään oli luvassa hieman erilainen treeni. Lauantaina metsästin niitä festarijärkkäreitä alueelta ihan tarkoituksella, ja tänään suunnattiin viikonlopun juhla-alueelle jäljelle. Tein lyhyen jäljen viidellä esineellä (kyllä! Kaksi pikkukeppiä, korkkarin korkolappu, pieni kangaspala ja kahden purkan paketti), yksi kulma ja yksi piikki (aavistuksen leveämpi kuin metsässä). Suoraa tallauksen jälkeen jäljelle, sillä aurinko alkoi houkutella ihmisiä puistoon, enkä halunnut ottaa riskiä auringonottajista jäljen päällä (jälkiviisaana on hyvä todeta, että koska jälki kulki kuljetusta odottavien Bajamajojen luona, auringonottajat oletettavasti olisivat valinneet jonkun muun paikan...). Lysti lähti jäljestämään kivasti jo ennen jäljen alkua (aloitus ekalta kepiltä, ei mitään janayrityksiä), nostatutin ekan esineen enkä antanut mennä muiden hajujen mukana ohi. Nousi hyvin, eka suora ja kulma hyvät. Toisena esineenä ollut korkolappu jäi, enkä löytänyt sitä enää itsekään... Varmaan tuuli painoi hajun sopivasti sivuun ja esine oli uponnut ruohon sekaan piiloon. Kävelytien ylitys ok, tarkisteli vähän (heti jäljen tehtyäni tietä kulki mies ja koira). Kolmas esine (kangaspala) nousi varmasti. Piikki oli aivan Bajamajarivistössä kiinni, ja selvästi vahvat hajut sekoittivat nenää. Hienosti Lysti yritti ja tarkisti, lopulta saatiin jäljestä kiinni ja päästiin jatkamaan. Nelosesine ohitettiin tuulen kuljettamina sivusta, purkkapussi oli kuopassa (en halunnut Lystin näkevän sitä) eikä haju noussut sieltä sivuun. Hyvin jäljesti kuitenkin! Toinen tien ylitys oli haastava, selvästi tiellä oli paljon hajuja, ja Lysti palasi kertaalleen luoksenikin jäljen ollessa kateissa. Selvitti kuitenkin itse, ja päästiin jatkamaan matkaa. Viimeinen keppi oli tien reunassa, ja taas kerran hajut sekoittuivat todella tehokkaasti. Pyörimisen ja yhden uuden käskyn jälkeen keppi löytyi (itselläni ei taas ollut havaintoa koko kepistä...). Hirveän vaikea treeni, ja jälkiviisaana olisi ollut hyvä antaa jäljen vanheta ja ehkä myös talloa se asfalttijäljen tapaan metsäjäljen sijaan... Mutta hirveän hyvä fiilis jäi, Lysti yritti täysillä ja kamalasti hajujen sekamelskasta huolimatta keskittyi, yritti ja onnistui.

Jäljen jälkeen tein vielä muutaman puolikkaan tulitikun haun tarkkuusruudun tapaan, ja olihan tuo alusta hirveän haastava. Hienosti malttoi keskittyä ja tikut löytyi, Ly on niin taitava!

Nyt pohdintaan ennen SM:iä tehtävät treenit, aika alkaa hiipua vähiin ennen kuin loppuu - ennen kisoja haluan pitää viimeisen viikon maastotreenivapaana ja kasvattaa intoa. Toivottavasti sitä tarvitaan ja pääsemme maastoihin asti! Myös tottista on treenattu ihan urakalla viime aikoina, mutta näitä treenejä voisin kirjailla ihan omana tekstinään myöhemmin.



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Well, hello there, tottisinto!

Poissaolollaan loistanut tottisinto nostelee päätään. Kirjaamatta on jääneet niin toiset Kantoluodon Jarin kuin Pekka Korrinkin treenit. Näiden lisäksi meillä oli paikka Kivimäen Riitan koulutukseen huhtikuulle, mutta sen myin pois - liikaa kouluttajia liian lyhyessä ajassa ei kannata, sen olen jo oppinut. Lisäksi kyseessä oli nimenomaan tokokoulutus, joten totesin ettei se ehkä ole oikea paikka ratkoa meidän tottishaasteita.

Toukokuussa järkkäsin kerhollemme tosiaan kaksi Kantoluodon koulutusta, joissa toisessa olin kuuntelemassa ja toisessa koiran kanssa. Tykkään Jarista ihan tosi paljon, ja seuraava paikka hänelle onkin puolentoista viikon päästä. Katsottiin vähän seuraamista, jossa ongelmakohdaksi nousi palkkauksen suunnan aiheuttama poikittaminen, edistäminen ja muut ongelmat. Lystihän saa vapautuksesta tulla eteeni hyppimään, ja kyllähän kun loogisesti asiaa ajattelee, olen tämän(kin) ongelman ihan itse aiheuttanut. Ly vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti, ja odotusarvo tuolle eteenloikkaamiselle onkin aika korkea. Koitettiin ensin vähän pyöräyttää palkkaussuuntaa, mutta tapa oli jotenkin hankala hahmottaa mulle itselle (en enää muista, miten päin siinä oikein piti pyörähtää, muistaakseni tehtiin ensin vähän käännöstä vasemmalle ja siitä siirryin itse koiran eteen ja vapautin. Ehkä.), ja Lystihän ei taipunut "väärään" suuntaan yhtään. Tämä siis mietintämyssyyn ja treenin alle. Lisäksi katsottiin liikkeestä istumista, jossa annan jonkun typerän vartaloavun tajuamatta asiaa. Muutaman toiston jälkeen Jari totesi, että koira istuu nopeammin ja varmemmin ilman apujani, joten eipä muuta kuin taas itseä niskasta kiinni ja tähän treeniä. Helpotti huomattavasti, kun Jari naksutteli oikeita suorituksia ja itse sain keskittyä liikuttamaan molempia käsiä (kyllä, loogistahan on että koiran seuratessa vasen käsi liikkuu ja oikea on paikallaan - whaaat?! :D), pitämään katseen eteen ja olemaan kumartelematta, kyykistelemättä ja mitä näitä nyt on...

Treenien jälkeen ollaan harjoiteltu molempia juttuja, istuminen sujuu oikein kivasti ja kuvittelen jättäneeni avut pois. Palkkaussuunnan päädyin lopulta muuttamaan niin, että vapautuksesta Lysti kieppaa takaani oikealle puolelle ja saa sen jälkeen hypätä ilmaan. Jotenkin en vaan osannut kieppua toista kautta, ja Lysti kääntyi oikean kautta melkein väkisin, vaikka esimerkiksi heitin sille lelun vasemman kautta taakse. Tämä selvästi sopi meille, ja jo ekassa treenissä homma alkoi hahmottua (tarvittiin tähänkin kuitenkin tokosm:t, joista ajatuksen nappasin).


Viime viikolla käytiin Korrin Pekan opissa. Yllättäen katsottiin ihan vähän seuruuta, johon Pekka kehoitti ottamaan namit vasempaan käteen ja tekemään luopumisen kautta. Kylläpä muuten oli vaikeaa pikkuaussielle, jolla luopuminen on kuitenkin ihan peruskauraa! Joutui pieni ihan vallan ajattelemaan... Lisäksi haettiin vähän sähäkkyyttä liikkeestä maahanmenoon. Esimerkkisuorituksen jälkeen Pekka totesi, että "niin, toihan kyllä riittäis suurimmalle osalle ihmisistä noin, mutta kyllä sieltä vähän lisää saa kaivettua". Ja sittenhän kaivettiin, koska mitään puolivillaistahan me ei tahdota ;) Lystihän on "aika" nopea liikkeissään arjessakin, joten kunhan vaan saan sille ajatuksen nopeasta maahanmenosta, se varmasti tulee siltä hyvinkin luontevasti. Treenailtiin peruuttaen niin, että koira kulkee mun oikealla puolella. Koska paikka olis Lystille vieras, otin namit käteen ja pidin sen niiden avulla oikeassa kohdassa. Saatiin muutama ihan huipputoista ja muutama hyvä, mutta ei niin hyvä. Treeninä vaikutti kuitenkin oikein toimivalta!

Koulutusten jälkeen ollaan treenailtu omatoimisesti varmaan enemmän kuin edellisinä kolmena kuukautena yhteensä :D Seuraamista ollaan tehty kivalla sillisalaattipaletilla namilla, käsikosketuksella ja lelullakin välissä, tärkeimpänä koittaa muistaa vapautus aina takakautta. Ihan huippupätkiä on jo ollut nähtävissä, joten eiköhän tämä tästä! 19. päivä olisi sitten tarkoitus esitellä Jarille mitä ollaan saatu aikaan, joten treenimotivaattori ainakin on kohdillaan... (Niin, mehän siis tehtiin seuraamista jo siellä helmikuisessa koulutuksessa, enkä kyllä kehtaa mennä paikalle enää semmoisella "no ei me nyt oikein olla treenattu" -asenteella - tiedän jo nyt, että mitä vaan haluan tehdä, tsekataan se seuruu kuitenkin.) Jääviä ollaan tehty kaikkia nyt peruuttamalla, ja kateissa ollut nopeus on alkanut löytyä kivasti. Eilen käytiin treenaamassa ihanassa sadekelissä Epen aksatreenien jälkeen (Enne oli oikein pätevä!), ja totesin että orastavaa paluuta yrittävä ääniongelma ei ollut läsnä, kun en anna koiralle seuraamiskäskyä lainkaan. Se alkaa siis varmaan olla jo yhdistänyt käskyn tuohon mielentilaan, joten katsotaan, onko tässäkin joku muutoksen paikka... Ei se pahasti ääntele, mutta edelleen vähän kuplii ilosta ;)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Koeraportit - kaksi keskeytystä

Tämän jälkikoekauden korkkaus oli kaukana suunnitellusta. Tai no, kokeet itsessään kyllä suunniteltuja, mutta tulokset vallan muuta kuin ajatuksissa oli. Käyttövalioituminen heti kevään ekoissa kokeissa oli lähinnä kaukainen haave, mutta kaksi keskeytystä kyllä veti mielen melkolailla maihin.

Ensimmäinen koe oli oman kerhomme koe 21.5. Koe alkoi maastoilla, arvonnassa nappasin vitosjäljen (osallistujia kuusi), joten hetken saimme odotella. Kävin kurkkaamassa janapaikan - ihan mahtava jana, lähetys käytännössä polkua pitkin. Fiilis oli hyvä. Tuomarin ja tuomariharjoittelijan saapuessa suuntasin Lykän kanssa janaa kohti. Lysti oli hyvällä sykkeellä lähdössä töihin, muutama intoääni pääsi, mutta janalla keskittyi hyvin. Lähti loistavalla vauhdilla, nappasi jäljen varmasti. Muutaman metrin jäljestettyään tarkasti pienen matkan taakse, jonka jälkeen jatkoi varmasti eteenpäin. Melko läheltä löytyi ykköskeppi, matka jatkui. Jossain vaiheessa huomasin, että Lystin jäljestys oli vähän tarkistelevaa ja samalla näin muutaman kymmenen metrin päässä talon. Annoin koiran etsiä jälkeä, tuloksetta. Kun ei mitään löytynyt, palasimme hieman matkaa taaksepäin ja annoin Lystin jatkaa etsimistä. Ei mitään. Meinasin vähän alkaa hermostua, ja vähän tiukkasanaisesti käskinkin etsimään jäljen. Ei edelleenkään mitään. Lähdin suuntaamaan kohti keppipaikkaa kehoittaen välillä etsimään jälkeä. Välillä näytti jo hyvältä, kunnes orastava jälki katosi tai Lysti muuten palasi takaisin. Koitin kannustaa etsimään, turhaa. Palasimme janalle, josta lähetin koiran uudelleen. Lähti vähän epävarmasti - tässä kohtaa ohjaaja olisi voinut jo ymmärtää prässänneensä koiraa aivan liikaa. Jatkoimme matkaa, kuonon noustessa ja koiran pysähtyessä kehoitin etsimään jäljen. Niin liian monta kertaa. Lopulta Lysti, pieni Lysti joka harvoin ottaa itseensä palautteestani, oli jo niin puhki painostettu, ettei se tehnyt enää muuta kuin seisoi vieressäni eteenpäin tuijottaen. Meinasin alkaa itkeä metsässä tajuttuani, miten tappiin asti olin sen pakottanut, miten kovasti se oli yrittänyt ja yrittänyt, ja miten kovasti olin samalla sitä prässännyt jatkamaan. Päästin Lystin irti ja koukkasimme kauemmas tiestä katsomaan, josko sattuisimme jäljelle. Melko varmasti lopussa jäljellä olimme, sen verran tiiviisti Lysti laski nenän maahan ja jäljesti tielle saakka. Kiitos ohjaajan toikkaroinnin, keppejä ei kuitenkaan noussut. Fiilis autolle kävellessä oli kamala. Sellainen sanoinkuvaamaton tyhjyys kun tajuaa, miten itse on töpännyt todella pahasti. Päätin mennä esineruutuun ainoana toiveenani edes yksi esine, jotta saan koiran palkattua ja keskeytettyä ruudun jälkeen.

Ruutuun päästiin samantien, koitin keräillä ajatukseni kasaan ja olla iloinen. Lysti lähti mukaan innoissaan. Matkalla ruutuun vielä mietin ääneen Ramille, jätänkö leikin kesken ensimmäisen esineen jälkeen, johon Rami tyynesti totesi "kato nyt miltä se vaikuttaa ensin". Ensimmäinen esine nousi 18 sekunnin kohdalla, toinen sujuvasti perään. Kolmas esine oli kädessäni 2.04 ja tuomarin sanoin "joutui se sentään vähän etsimään kolmatta". Täydet 30 pistettä, tuomarilta kehut koiran työskentelystä ja omat maagiset sanat "kiitos, ohjaaja luopuu".

Olin jo asennoitunut vain seuraamaan tottiksia, kun toinen voittajaluokan ohjaaja kysyi voisinko olla nollakoirana heidän parinaan. Tähän suostuin, kun tuomari antoi luvan tehdä liikkeet vähän sinne päin ja soveltaen. Lopulta päädyimme tekemään vain seuruun, tasamaanoudon pienellä kapulalla sekä eteenmenon  (jossa Ly ei ilmeisesti kuullut maahanmeno käskyä, sillä sain sen lopulta pysähtymään kentän laidalla olevan mäen harjanteelle :D). Tottis kaipaa vielä paljon treeniä SM:iä ajatellen...

Toinen koe oli Hämeenkyrössä 27.5. Kokeeseen oli ilmoittautunut 24 koirakkoa, joista karsittiin 10 tottiksen perusteella maastoon. Arvoin meille viimeisen parin pienemmän numeron - ihan meni siis putkeen, kun toivoin olevamme alkupäässä ja ensin paikkamakuussa... Pienen ylimääräisen hässäkän ja muutamien ekstrasydämentykytysten jälkeen lopputulemana jouduimmekin suorittamaan tottiksen kolmen ryppäänä, jolloin onni kääntyi - Ly oli ensin makuussa, sitten tauolla ja lopuksi suorittamassa.

Paikkamakuu oli hyvä, makasi rauhassa ja katseli pääasiassa piilolle. Erinomainen. Seuruussa edisti, poikitti ja tuomarin sanoin "pirskahteli ilosta, joka ilmeni äänenä". Ei mitään pahaa huutoa, mutta pientä kuitenkin. Arvasanasta ei tietoa, ehkä tyydyttävä? Jäävissä seuruu samanlaista, asennot ok ja luoksarit + sivulletulot hyvät. Veikkaisin arvosanaksi ehkä hyvää kaikista? Oliskohan joku ollut erittäin hyvä? (Muistaako kaikki muut kisaajat oikeasti nämä arvosanat helposti?!) Tasamaanoudossa lähti mahtavalla asenteella ja palautti lujempaa kuin ikinä kokeessa. Palautus tosin tapahtui hyvin varmasti suoraa sivulle - hetkinen hei Lysti! :D Tuomari kehui muuten noutoa, ainoastaan palautuksessa on huomautettavaa. Hyvä. Hyppynoudossa heitin vähän vinoon, hyppäsi ja otti hyvin, mutta kiersi takaisin! Ja palautti vielä kaiken kukkuraksi sivulle! Vinoja on kyllä treenattu, mutta lisää toistoja siis... tämä puutteellinen. Estenouto superhieno, erinomainen. Eteenlähetys nopea, erinomainen. Yhteensä 86 pistettä ja maastoon.

Tällä kertaa arvoin meille ykkösjäljen. Jana lähti suoraa asfalttitieltä, ja vähän ahdisti jättää auto ja Enne tiensivuun jäljen ajaksi. Jana oli jostain syystä mulle kovin vaikea hahmottaa, mielestäni se oli ihan banaani ja lähetyspaikkakin oli hankala hahmottaa. Ehdin katsoa janapaikan ja ottaa koiran autosta, kun tuomari jo saapui ja kehoitti janalle. Valmistelut jäivät siis vähän puolitiehen, ehdin sentään käskeä Lystin pissalle.

Lysti lähti vähän epävarmasti, varmaan omasta epävarmuudestani johtuen. Puolenvälin jälkeen otti väärän jäljen, joten takaisin janalle. Lähetin eteenpäin, Lysti eteni janan loppuun ja olisi jatkanut matkaa eteenpäin. Oltiin siis ylitetty jälki ensimmäistä kertaa ikinä! Lähetin takaisin janan alkua kohti, eteni melkein lähtöpaikalle saakka kunnes siirtyi jäljelle. Takajälki. Olin itse lähinnä hämilläni siitä, miten lähellä lähetyspaikkaa jälki kulki! Päästiin kuitenkin matkaan, vaikkakin vähän epävarmasti. Lysti jäljesti, pari kertaa tarkisti mutta jatkoi matkaa. Jossain vaiheessa tajusin meidän olevan todella lähellä janaa ja ehdin miettiä koiran kääntämistä ympäri, kun se nosti kepin. Ykköskeppi (kyllä, kepit oli numeroitu!), ja matka jatkui. Kakkoselle päästiin muutaman varmistelun kautta, mutta kepiltä lähdettäessä jälki katosi. Lysti ei yksinkertaisesti saanut siitä enää kiinni. Hetken etsittyään lähti jatkamaan epävarmasti, mutta jäljestäen. Pehmeässä sammaleessa näkyi askelten jäljet, mutta epävarmasta jäljestyksestä johtuen en ollut aivan vakuuttunut, ollaanko todella oikealla jäljellä. Vähän väliä Lysti tarkasteli ja etsi jälkeä, ja samalla oma epävarmuus kasvoi. Metsässä näkyi lenkkeilijöitä umpimetsässä ja aavistin, että hukassa ollaan. Tällä kertaa pidin pään kylmänä ja pyrin viimeiseen asti olemaan rento ja reilu. Palattiin kakkoskepin paikalle, mutta jälkeä ei löytynyt. Päätin olevan turhaa yrittää jankata, jälkiä oli omaan silmäänkin todella paljon ja koira selvästi edellisen kokeen jäljiltä epävarma. Siispä valjaat pois ja autolle. Harmitus oli suuri, mutta enemmän ahdisti epäonnistuminen edellisen kokeen jälkeen. Päätin olla menemättä ruutuun, oma fiilis oli niin maassa. Sen sijaan suunnattiin Hannan kanssa takaisin kentälle tekemään pienet tottistreenit. Janalta saatiin pisteitä 31, kepit taisin palauttaa myöhässä.

Kokeiden jälkeen on tulevat treenit olleet paljon mielessä. Kotimatkalla Pirjo sai kuunnella lähes tunnin vuodatusta ja käytiin hyvää keskustelua jatkosta. Ramia  kävi jo melkein sääliksi puhuessamme, kun linjan toisessa päässä oli kiukkusurullinen nainen, joka ei juuri sanojaan säästellyt :D vaan tärkeinhän se sieltä tuli kommentiksi - "muista, rakasta koiraasi". Ja niinhän teen! Maanantaina tein itse jäljen Lystille, se sujui kivasti. Kuivuus toi oman haasteensa, ja todennäköisesti on ollut osasyy kokeissakin. Keskiviikkona tehtiin esineruutu, siihen en ollut oikein tyytyväinen. Eilen keppiruutu ihan tuohon naapuripellolle, ekat kolme keppiä nousi hyvin, sen jälkeen iski epävarmuus, joka kuitenkin selätettiin ja haettiin loput kaksi keppiä. Tänään käytiin asfalttijäljellä, jossa Lysti oli todella pätevä! Nyt ylipäätään treenaillaan hetki muualla kuin metsässä, katsotaan sinne paluuta sitten vaikka parin viikon päästä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jälkileiritunnelmissa

Meillä oli tänä viikonloppuna jälkileiri Jämillä. Sen kunniaksi kävimme torstaina hakemassa vikalistaa jäljeltä, joskin suunnitelma ei "ihan" toteutunut... Lystille oli tallattu huippukivan näköinen siksaksekoitusjälki (näin kaavion jäljen jälkeen), ja oltiin hyvällä fiiliksellä lähdössä matkaan. Janapaikalla mallatessa huomasin irtokoiran metsässä, ja siitähän se ilo alkoi. Koira oli lenkkeilemässä omistajansa kanssa eikä sinänsä olisi ollut ongelma, jollei samainen koira omistajineen olisi lenkkeillyt juuri jälkemme päällä risteille, myös janan ylittäen. Janalta siis väärälle jäljelle, ja sitten alkoi säätäminen. Pari kertaa Lysti löysi oikean jäljen (melkoisen vaikea tehdä vaihtoa, kun koira on jo janalta lukinnut väärän jäljen, ja tämän saan tietää vasta myöhemmin), mutta otti takajäljen. Kääntäessäni sen ympäri joutui taas keskelle jälkisekasotkua, jossa bonuksena vielä omat jälkeni. Ei saanut millään jäljestä kiinni, vaikka yritti kuinka. Lopulta siirryimme paikkaan, josta mukana (onneksi!) kulkenut jäljentekijä tiesi varmasti kulkeneensa. Tästä Ly saikin jäljen, nappasi sen varmasti ja pian nousikin ensimmäinen keppi. Loppujälki sujui mallikkaasti ja kaikki kepit nousivat varmasti. Vikalistaa ei siis saatu kasaan lainkaan, ja melkoiseksi säätämiseksi meni koko touhu. Suuren plussan saa Lysti, joka haasteista huolimatta jäljen saatuaan työskenteli todella varmasti ja epäröimättä.

Leirille suunnattiin siis vähän tunnelmissa, joissa ei ollut mitään selkeää ajatusta leiriviikonlopun sisällöstä. Jotenkin olisin kovasti halunnut edes vähän miettiä etukäteen, mihin treenimme voisivat keskittyä, mutta tällä kertaa kävi toisin.


Perjantaina aloitettiin leiri esineruudulla. Jämin maastot ovat huippuhyviä erilaiseen treeniin - siellä on hassuja poteroita ja suppia, jolloin koira joutuu ruudussa käymään suppien pohjalla ja nousemaan taas ylös toiselle puolelle käydäkseen läpi koko ruudun. Lysti sai ruutuun pienen pehmonorsun, nahkaisen pussukan, kovamuovisen perunaharjan tms. ja jonkin nahkaisen pikkujutun. Ensimmäisenä nousi oikean takakulman pussukka varmasti, sen jälkeen joutui hetken etsimään etualalla (vasen supan pohjalla) norsua ja nahkajuttua. Molemmat kuitenkin löytyi, vaikka töitä joutuikin tekemään. Vasemman takakulman perunaharja oli huippuvaikea, eikä Lysti löytänyt sitä, vaikka kävi aivan sen vieressä kääntymässä. Ei noussut ei, joten ruudun jälkeen otin pikkutreenin pelkällä harjalla. Pudotetun tapaan tiputin sen taakseni ja lähetin Lystin. Kaksi kertaa juoksi harjan yli saamatta hajua. Lopulta tarkkuusetsintätyyppisellä treenillä löysi, joskin silloinkin joutui tekemään todella kovasti töitä. Täytyykin koittaa haalia vastaavaa materiaalia olevia esineitä treeniin - oli aika yllätys itselleni!

Lauantaina suunnattiin jälkimetsään. Tänä vuonna vaihdoimme kouluttajia päikseen, ja pääsimme siis Lystin kanssa Toivasen Hannan ryhmään. Hanna tallasi Lystille jäljen, 800 metriä neljällä kepillä ja muutamalla kommervenkillä. Ja niinhän tässä treenissä heti selvisi viikonlopun teemamme - jana! Kolmannella vai neljännellä lähetyksellä sain Lystin loppuun saakka, siihen asti juoksi liinan mitan päähän ja tuli vauhdilla takaisin luokseni. Sitä saa mitä vahvistaa, mutta mitähän olen tehnyt saadakseni tämän aikaan?! Itse jäljelle lähti hyvin sinne asti päästyään ja jäljesti Lystimäiseen tapaan. Tylpän kulman suoritti todella hyvin, samoin puunrungolla kävelyt selvitti hienosti (joskin luulin sen etsivän keppiä oksien lomasta, kun Hanna oli tallatessaan ottanut tukea oksista päästäkseen rungolle). Piikit ja kulmat hyviä. Toinen keppi jäi matkalla, eikä Lysti millään tavalla merkannut keppiä - tuuli varmaan kuljetti siis hajua niin, että joko emme olleet aivan jäljen päällä tai kepin haju kiersi muualle. Jälki loppui tien viertä kulkien, tiellä oli välissä kulkenut meidän porukkaa koirien kanssa sekä ainakin yksi koiranulkoiluttaja. Ilmeisesti hajuja oli melko tavalla, ja sen seurauksena viimeinen keppi löydettiin vasta riisuttuani valjaat ja ohjattuani Lystin etsimään vapaana. Itse jäljestä jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja treenisuunnitelma janojen suhteen tehtiin iltapäivää ajatellen.

Iltapäivällä tehtiin ensin esineruutu. Vieraat esineet hieman sateisessa kelissä. Kolme lähetystä, kolme esinettä, vaikkei vauhti ollutkaan parasta Lystiä. Hyvä fiilis suorituksesta jäi kuitenkin. Jälkien sijaan Lysti sai kaksi janaa, joilla ajatuksena oli olla täysin passiivinen, mikäli koira palaisi luokse. Ei siis lähetystä uudelleen, vaan Lysti saisi itse ratkaista tilanteen. Kummankin janan jälkeen oli keppi ja varakeppi, jos ensimmäinen keppi ei syystä tai toisesta nousisi suunnitelman mukaan. Ensimmäisellä janalla Lysti palasi takaisin, jolloin seisoin ja odotin ratkaisua. Hetken Ly pyöri ja haki jälkeä vähän sivusuunnista, mutta pikkuhiljaa päästiin jäljelle saakka (liikuin itse eteenpäin Lystinkin edetessä, mutta sen kääntyessä pysähdyin). Itse jäljen hoiti kivasti, vaikka sääolosuhteet olivat "mielenkiintoiset" - koettiin muutamassa tunnissa suunnilleen kaikki mahdolliset Suomen säävariaatiot, minkä seurauksena jäljillä oli kiva kerros puoliksi sulaneita rakeita... Ilmeisesti tämä peite esti hajun nousemisen maasta melko tehokkaasti, sen verran suuria haasteita ryhmämme koirilla oli. Ei ollut helppoa Lykälläkään, mutta selvittiin ekalle kepille, joka nousi vahvasti. Toisella janalla Lysti palasi taas lähetyksen jälkeen, mutta tällä kertaa jatkoi itsenäisesti eteenpäin. Jälleen jälki hyvä ja keppi nousi varmasti.


Sunnuntaina tein aamulla janojen vanhenemista odotellessa kaksi tarkkuusetsintään samaan ruutuun. Lysti oli huipputaitava! Ensin isohko mutteri kaarnanpalan ja oksien alla, löytyi samantien ja toi hienosti. Toisella pieni mutteri kannon päällä, tällä kertaa joutui etsimään vähän enemmän, mutta paikallisti hyvin ja toi kivasti, vaikka selvästi pienen mutterin kantaminen olikin oma haasteensa :D

Ensimmäisellä janalla Lysti palasi taas kuin bumerangi liinan loppuessa. Jäin odottamaan etenemistä, mutta Lysti tuli viereeni seisomaan ja pyöri siinä. Suunnatessaan vähänkin janaa eteenpäin, otin askeleen eteen, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Kun ei muutamaan minuuttiin tapahtunut mitään, ehdotin josko ottaisin valjaat pois ja laittaisin koiran hetkeksi sivuun "jäähylle" ja koittaisin sen jälkeen uudelleen. Muutama minuutti odoteltiin, ja uudella lähetyksellä liinan päässä olikin ihan uusi koira. Lähdin liikkeelle ennen liinan loppumista, hienosti päästiin kertalaakista jäljelle asti, vaikkei vauhti ollutkaan huima. Jäljelle lähti hyvin ja keppi nousi varmasti. Toisella janalla tavattiinkin sitten tuttu Lysti - eteni hyvin ja sain itsekin juosta sen perässä, nappasi jäljen varmasti ja nosti molemmat muutaman sadan metrin jäljellä olleet kepit. Lysti sai kovasti kehuja jäljestämisestään, ja nyt suunnitelmissa onkin tehdä muutama tällainen treeni ja katsoa, miltä janat alkavat näyttää. Tavoitteena tietysti, että toukokuussa olisi kokeissa paletti kasassa ;)

Iltapäivällä tein vielä omatoimisesti kolme pudotettua esinettä. Ensimmäinen hyvä, joskin liikkumiessä havaittavissa pientä keulimista: Lysti ei seuraa varsinaisella seuruukäskyllä, ja tämä vapaamuotoisempi seuruu on näemmä vallan hyvin suoritettavissa yhdellä etujalalla pomppien. Tällaiseen en jaksa puuttua, varsinkaan, kun takana on rankka treeniviikonloppu ja olin lähinnä todella ilahtunut huomatessani, että Lysti oli edelleen todella innoissaan hommissa. Ensimmäinen toisto (25 + 50 askelta) hyvä, vaikka juuri ennen esinettä kaarsi hieman sivuun kulku-uralta. Toisella (30 + 75) juoksi railakkaasti ohi esineestä juostessaan hieman varsinaisen kulku-uran sivussa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin meni hieman ohi, sai hajun ja nappasi varmasti. Kolmannella varmaan 10 + 50 askelta pururadalla, juoksi nopeasti, nappasi varmasti ja palautti kovaa vauhtia. Kiva pieni lisätreeni, tuntuu että ek-erikoislajit ovat viime aikoina jääneet vähän syrjään. (Ollaan muuten tehty myös hakuilmaisujuttuja muutama kerta, en vaan ole ehtinyt niitä tänne kirjailla.)

Keppien määrästä jäljellä puhuttiin paljon. Meidän treeneissä on pääasiassa paljon keppejä, Lystin perusjäljellä (n. 600-800 metriä) yleensä 8-10 keppiä. Hanna treenaa käytännössä päinvastoin, ja käyttää treenijäljillä vain muutamaa keppiä per jälki. Tällöin koira todella ilahtuu kepeistä ja niiden arvo kasvaa. Tässäkin siis miettimisen aihetta - onko keppejä jo niin paljon, että "ei haittaa", jos ei ihan jokaista bongaakaan?

Leirin kokonaiskeppisaldo siis viideltä jäljeltä (lasken janatkin nyt jäljiksi) 7/9.

 
Ruokailupuitteet olivat aika askeettiset :D

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Retkikoirat: Teijon kansallispuisto

Eilen suuntasimme Annen ja koirien kanssa kohti Teijon kansallispuistoa päiväretken merkeissä. Alunperin suunnitelmissa oli lähteä tutkimaan Pukalan virkistysmetsää, mutta koska kevätsäät ovat olleet kovin vaihtelevia, päädyimme viime tipassa muuttamaan kohteen eteläisemmäksi Teijoksi. Itselleni Teijo oli uusi tuttavuus, joten samalla kasvoi myös kansallispuistopistesaldo yhdellä :)

Matkaan lähdimme aamulla, ajomatkaan sai varata reilun pari tuntia per suunta. Karttamestari Anne oli suunnitellut reitin valmiiksi ja hoitanut ruokaostokset, joten omaksi tehtäväkseni jäi selvitä paikalle Trangian kannen ja psylliumin kanssa :D Matkaan lähdimme Teijon luontokeskukselta suunnaten ensin kohti Kalasunttia. Reitti kulki vaihtelevasti polkuja, pitkospuita sekä leveämpiä metsäautotiemäisiä pätkiä. Koirilla oli vähän haasteita pitkospuilla - pitkokset olivat kapeat, eikä reppuja kantaneen Enteen viereen mahtunut toista koiraa (tuskin olisivat ilman reppujakaan kovin sujuvasti vierekkäin mahtuneet). Lystin kulkiessa edellä Enne kävi pari kertaa tiputtamassa (!!) Lystin tyynesti pitkoksilta päästäkseen itse johtamaan porukkaa. Lystikään ei erityisemmin tykännyt kulkea taaemmaisena, muttei sentään pudottanut Ennettä suohon... Kamalasti ei voinut itsekään samaan aikaan kuvailla tai muuten säätää, jottei astunut ohi pitkoksilta.

Matka Kalasuntille meni varsin joutuisasti, vaikkakin vähäisissä määrin maisemia katsellen - ajatuksena oli pääasiassa ruoka (se retkeilymme tärkein elementti...). Ennen Kalasunttia poikkesimme vielä läheiselle näköalapaikalle ihastelemaan maisemia. Aurinkoiset kalliot houkuttelivat lounastauolle, mutta tällä kertaa oli maltettava jatkaa matkaa tulipaikalle saakka. Kalasuntti sijaitsee saaressa, jonne pääsee jäiden sulettua käsilossilla. Meillä kävi hyvä tuuri - vastaan tulleet retkeilijät osasivat kertoa, että vielä pari päivää aiemmin järvi oli ollut jäässä! Lossi tällaisena oli uusi tuttavuus niin itselle kuin koirillekin. Lysti hyppäsi lossiin kuin merikapteeni ja pääasiassa katseli maisemia häntä heiluen, Enne vähän jännitti, mutta tyynesti matkusti, vaihteli vähän paikkaa ja katseli maisemia. Häntäkin vapautui koipien välistä melko nopeasti. Omat käsivoimat pääsivät kyllä hommiin lossia hinatessa... Onneksemme vastarannalla sattui olemaan joku odottamassa lossia, ja kyseinen retkeilijä auttoikin meitä valtavasti hinaamalla meitä kohti rantaa omien vetojemme lisäksi. Kiitos siitä!

Kalasuntilla oli sopivasti tulet valmiina, joten pääsimme ruokien suhteen tositoimiin samantien. Tällä kertaa ruokalistallamme oli nuotiopitsaa sekä -korvapuusteja - molemmat taikinasta alkaen metsässä valmistettuna, tietysti. Koska nuotiolla oli muitankin, jätimme koirat suosiolla vähän kauemmaksi. Tästähän omani eivät erityisemmin piitanneet, vaan Enne meinasi vallan pistää ranttaliksi riehuen, ja Lysti kovasti vahti tilannetta ja ilmoitti kaikki muut liikkujat. Positiivisena Lystistä kuitenkin mainittakoot, että eräs retkeilijä pariskunta ehti huomaamattani siirtyä polulta (useamman metrin päässä koirista) kulkemaan aivan koirieni vieritse (kovasti katselivat kiinnostuneina ja juttelivat koirille mukavia), ja Lysti vain katseli tilannetta kommentoimatta tai hölmöilemättä mitään. Enteellä oli oma shownsa meneillään... Evästauko lohkaisi melko suuren osan retkeilyajastamme, sillä "tavallaan" nuotioruokien tekeminen alusta loppuun ei ole ihan hirvittävän nopeaa. Lopputulemana kuitenkin saatiin äärimmäisen herkulliset pitsat ja makoisat korvapuustit, joten jälleen kerran tavoite saavutettu! Paluumatkalla (kuljimme samaa reittiä kuin tullessa) mietimmekin, miten hyvä tuuri ruokien suhteen on käynyt: kaikki katastrofin ainekset on annettu käsiin, ja jollain ihmeellä kaikki kokeilumme ovat onnistuneet maastossa, vaikkemme ole niitä aiemmin esimerkiksi kotiolosuhteissa testanneet.

Kalasuntilta palattuamme kiersimme päälle vielä Matildajärven kierroksen sekä Jeturkastin kierroksen. Itse sekosin jo laskuissa matkan pituuden suhteen, mutta reipas parikymmentä kilometriä taidettiin saada kasaan (olisiko ehkä ollut 22?). Matildajärven kierroksella oli muutama kosteampi paikka, muutoin matkan pärjäsi lenkkareilla oikein mainiosti. Matildajärven tulipaikalla pidimme korvapuustitauon. Tuntui hassulta, että koko päivän vietettyään metsässä näkyi vastarannalla useampia taloja hyvin lähellä taukopaikkaamme. Jeturkastin kierroksella poikkesimme tutustumaan pirunpeltoon (muinaisranta, jonka mukaan reittikin on nimetty) ja jatkoimme takaisin luontokeskukselle.

Paikkana Teijo vaikutti mukavalta retkikohteelta, jossa varmasti olisi nähtävää vielä tulevaisuudessakin. Muutamia ihmisiä tuli vastaan (omalla mittapuullani turhan monia, mutta oikeasti ei nyt kuitenkin hirvittävän monia), useammalla koirat mukana. Omat koirat saivat kovasti ihailuja ja rapsutuksia, jotka molemmat ottivat häntä heiluen vastaan. Maastollisesti Teijo oli melko helppoa kuljettavaa, ja vauhti meillä olikin reippaampi kuin olisi ollut haastavammissa maastoissa.

Kuvina muutama räpsy eiliseltä - loput kuvat eivät vielä suostuneet siirtymään kamerasta koneelle, joten ne toivottavasti kuvituksena myöhemmissä postauksissa.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Testitreeni


Hukkajäljen jälkeen tein Lystille pienen testijäljen: kolmesivuinen laatikko, jossa kepit kulmissa (kummassakin n. 6 metriä ennen kulmaa ja kulman jälkeen) sekä lopussa kaksi keppiä noin viiden metrin välein. Jälki vanheni aika kauan, sillä tallasin sen metsään, ajoin Enteen agilitytreeneihin ja kotimatkalla kävin ajamassa jäljen. Välissä ehti jo sataa ainakin vettä ja räntää, muista sääoloista ei ole tietoa :D Jana oli kiva, nappasin hyvin oikean suunnan. Sade ja jäljen vanheneminen yhdessä näyttivät tuovan pientä lisähaastetta - Lysti jäljesti todella intensiivisesti ja innolla, mutta muutamaan otteeseen tarkisteli jäljen suuntaa. Nenä oli siis auki, hyvä! Eka keppi (ennen ekaa kulmaa siis) nousi hyvin. Toisesta (ekan kulman jälkeen) paineli ohi, ja suunnitelman mukaan nappasin sen itse ja aloitin bileet kepillä. Lysti tuli miljoonaa katsomaan homman nimen ja oli vähän pöllämistyneen näköinen :D Jatkettiin matkaa, ja loput kepit nousivat varmasti ja vauhdilla. Heräsipä ajatus, mahtaako pikkujätkällä olla takki vähän auki taas jäljestellessä, katsotaan vaikuttiko tämä treeni miten jatkoa ajatellen. Torstaille olin tehnyt jäljestä kaavionkin, mutta tähdet eivät olleet suotuisassa asennossa, ja jouduimme perumaan treenimme Sannan kanssa. Toisen kerran paremmalla onnella!

Tottisjuttuja ollaan tehty muutamaan kertaan. Kaksikiloisen noutoon ja seuraamiseen ollaan panostettu erityisesti, lisäksi ollaan tehty jääviä ja luoksarin loppuasentoa. Kaksikiloisesta on muodostunut aikas kiva juttu, ja tällä viikolla vapauttaessani Lyn seuruusta, se juoksi hakemaan kapulan palkaksi... Toivottavasti ei ole kohta uutta ongelmaa edessä! Seuruu on kulkenut vaihtelevasti, intoa ja draivia on välillä melkolailla, ja se aiheuttaa tuttua edistämistä. Seuraamiskeppiä olen käyttänyt, ja samalla vähän käsikosketusta ja kai jonkinlaista imutuksen esiastettakin. Näppärästi siis sotkenut eri metodeja taas... Tänään saatiin kuitenkin kivaa edistystä ilman keppiä ja hirvittävän suuria apuja olkkarissa, pitäisi vaan ehtiä aktiivisemmin treenaamaan muuallekin kuin kotipihaan tai tuohon olkkarin matolle.


Enne oli tämän viikon agilitytreeneissä hirvittävän kuuliainen. Ostin sille selkäkuvausreissulta roadkillin, ja Epes taistelee siitä vallan innoissaan! Aksahepulikin saatiin kyseisen nahan avulla kuriin! Hienoja ratoja, lukee ohjauksia hirvittävän hyvin myös takana ollessani ja on innolla tekemässä töitä. Vauhti alkoi tällä viikolla loppuvaiheessa vähän kadota, ja erityisesti kepit olivat kovin hitaat. Täytyy katsoa, miltä vauhti näyttää jatkossa. Ensi viikolle Epelle on varattu hieronta, vaikken uskokaan sillä erityisiä jumeja olevan. Laserhoitojen päätyttyä kuitenkin kiva tehdä kokonaistsekkaus. Kesäksi päädyin kuitenkin ilmoittautumaan agilityryhmään - en kouluta tokoa kesällä (tänään iski jo pieni haikeus asiasta, viime aikoina on saatu niin hienoja onnistumisia ryhmäläisten kanssa, että olishan se ollut kiva jatkaa pidemmällekin) jälkijuttujen takia (vähän alkaa jo jännittää eka oma ryhmä, vaikka ainakin puolet ryhmäläisistä onkin kokeneita ja varmasti osaavat enemmänkin kuin minä), joten säännöllisiä treenejä ei ole kuin kerran viikossa. Sehän aiheuttaisi varmaan jonkin sortin vierotusoireita, joten aksaryhmä tulkoot paikkailemaan tätä :D Lisäksi treenikentät ovat onneksi kivojen maastojen lähettyvillä, joten samalla hoituu Lystin maastotreenitkin ;)

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kauden ensimmäinen hukka

Viime viikon jälkitreenien jälkeen otettiin korjaussarjaa. Tiistaina käytiin Enteen aksatreenien (hepulirallia, ei kerrottavaa jälkipolville) tekemässä janatreeniä. Tein kaksi lyhyttä, kolmen kepin jälkeä janatreeninä. Annoin vanheta hetkisen, ja käytiin sillä aikaa pienellä kävelyllä. Päädyttiin ihanaan sammalmetsään, ja tein pikaruudun - arviolta 10 metriä leveä ja reilu 50 metriä syvä. Esineiksi laitoin omat hanskani takakulmiin, koska varsinaisia esineitähän en ollut autolta napannut mukaan. Pikkuaussie sinkosi ruutuun miljoonaa, suoraa oikeaan takakulmaan, esineelle ja samaa tahtia takaisin hanskan kanssa. Toisella lähetyksellä suoraa takarajalle, hetkinen meni että esine paikantui, mutta löydettyään palautti vauhdilla. Ei siis ongelmaa irtoamisessa :D

Janoilla sama tahti jatkui, eteneminen nopeaa ja varmaa, nappasi hienosti oikeat suunnat. Ekalla jäljellä nousi kaksi keppiä, viimeisestä ei ilmeisesti saanut hajua lainkaan ja siitä meni ohi. Toinen jana myös hieno, kepit nousivat kaikki varmasti ja vauhdilla. Irtoamis- ja etenemisongelmaa ei siis näissä treeneissä ollut.


Lauantaina suunnattiin treenaamaan Tiian kanssa. Käytiin tutkailemassa vähän uusia maastoja, ja tehtiin molempien koirille jäljet. Lysti sai 700 metrisen jäljen seitsemällä kepillä. Jana oli hyvä, joskin otti takajäljen vasemmalle. Annoin jäljestää takaisin tielle ja otettiin lähetys uudelleen. Eteni hyvin, joskin tällä kertaa oikaisi vähän oikealle päästäkseen varmasti jäljelle ;) Jäljesti hyvin suunnilleen saman matkan kuin takajälkeä tielle, sen jälkeen juoksi täysillä luokseni. Olin vähän monttu auki (luulin Lyn tuovan keppiä), hetken siinä katselin ja ehdotin matkan jatkumista, jolloin Lysti sinkosi täysillä jälkeä eteenpäin. Ei mitään tietoa, mistä tässä oli kyse :D Ekan kepin ohitti reagoimatta, ei ilmeisesti saanut hajua lainkaan. Toinen, kolmas ja neljäs keppi nousivat hyvin. Vitosesta mentiin ohi, ja peuranpapanoita katsellessani mietin, ollaanko Tiian jäljellä lainkaan... Vaan niin sieltä nousi kutonen ja sen jälkeen seiska (vaikka ohjaaja olikin siinä vaiheessa jumissa kuusikossa irroittelemassa pipoaan ja Lysti vapaana jatkamassa jälkeä). Kivaa jäljestämistä! Kaksi keppiä tosiaan jäi, mutta kumpaankaan ei reagoinut millään tavalla, ja vitosta en itsekään nähnyt lainkaan.

Tänään suunnattiin treenaamaan Ramin kanssa. Jälleen vähän uusia maastoja, Lysti sai n. 800 metrisen jäljen. Ensin tehtiin ruutu, jossa seitsemän esinettä. Ekat viisi nousi vauhdilla ja hyvin, kaksi viimeistä oli vaikeampia. Oikeassa etukulmassa esine oli ripustettu oksaan niin, että se oli koiran pään korkeudella. Hetken kesti, että haju päätyi Lystin nenään :) Toinen oli oikeassa takanurkassa (ruutu oli puolisuunnikkaan mallinen, ja oikea takakulma arviolta 70 metrissä). Lysti lähti kyllä hyvin takarajalla, mutta kaarsi järjestelmällisesti vasemmalle ennen takakulmaa (vasen takakulma oli noin 20 metrissä ja hakeutui takarajalle viistosti). Lopulta vasemmasta etukulmasta lähetettynä päätyi kulmaan asti, esine nousi varmasti ja palautui vauhdilla. Hieno Ly!

Olkkaritreeneissä pojille meinasi tulla kiistaa siitä, kumpi saa kaksikiloisen - ihmeiden aika ei ole ohi!
 
Jäljen jana taas metsässä, ja olipa vaikea taas lähteä matkaan! Eteni liinan mitan, sen jälkeen alkoi pyöriä ja etsiä jälkeä. Uudella lähetyksellä lähdin itse perään pari metriä Lystin jälkeen, tällöin eteni perille asti. Jatkossa täytyy miettiä virittely uudelleen: pitäisikö Lysti viedä janalle ilman maan haistelua? Pitäisikö virittely tehdä kauempana ja sen jälkeen seurauttaa koira lähetyspaikalle, jottei se jäisi kiinni seuraamaansa jälkeen? Täytyy miettiä ja seurata tilannetta! Joka tapauksessa, jäljelle lähti kivasti ja oikeaan suuntaan, mutta alle 10 metriä edettyään jäi kiihkeästi haistelemaan ja paikantamaan jotakin maasta. Olin pyytänyt Ramin mukaan jäljelle katsomaan keppitilannettamme, ja olikin pakko kysyä, onko keppi oikeasti noin lähellä janaa. Ei ollut, mutta Rami epäili kaivaneensa kepin taskustaan Lystin paikantamassa kohdassa ja kepistä pudonneen kuorenpalan sopivasti jäljelle. Tarkasti oli nenä auki ja kauan Lysti kohtaa tutki ennenkuin jatkoi matkaa. Neljä keppiä nousi kivasti ja Lysti seurasi jälkeä tarkasti. Lystin tuodessa nelosta Rami huomasi peuran hieman edessämme nousemassa rinnettä. Eli juuri sinne, minne jälki oli menossa... Vitoskeppi nousi hyvin, sen jälkeen alkoi Lystin nenä nousta ilmaan. Hienosti tsemppasi ja jäljesti, kutoskepin merkkasi vahvasti, mutta peuran haju vei nenän mennessään ja jäi pyörimään etsien seurattavaa hajua kepin unohtaen. Tässä vaiheessa vaihtoi tuoreelle peuran jäljelle päänsisäisen tahtojen taistelunsa jälkeen. Koitin lähettää Lystiä uudelleen, mutta selvästi tuore riistan haju oli liian vahva ja yrityksistään huolimatta oikeaa jälkeä ei löytynyt. Lysti olisi kovasti halunnut tehdä yhdessä, pyöri ympärilläni ja otti kontaktia ja lopulta alkoi tuoda käpyjä... Kysyin jo Ramiltakin, ettei hän vaan ollut korvannut keppiä kävyllä - ei ollut :D Koitin kävellä ja antaa Lystille mahdollisuuden nostaa jäljen, mutta ilmeisesti pyörimme sopivasti peuran jäljen päällä, sillä Lysti ennemmin pysyi lähelläni kuin nappasi väärän jäljen uudelleen. Lopulta päädyimme tielle, jossa riisuin valjaat kokonaan. Siirryimme kuitenkin metsän puolelle kulkemaan, ja sieltähän Lysti nostikin jäljen! Lähti seuraamaan sitä vapaana, välillä ihmetellen mihin jäin ja palaten takaisin (note to self: tätä ei kannata kovin montaa kertaa Lystille tehdä, ettei ala jäljelläkin kääntyillä ja odotella minua). Jäljesti loppuun saakka, joskaan viimeisestä kepistä ei saanut hajua sen ollessa kiven takana. Mutta siinäpä se siis tuli - kauden ensimmäinen hukka! Harmillisesti juuri silloin, kun ajatuksena oli Ramin kanssa katsoa keppitilannetta, jota ei nyt tällä jäljellä lopulta nähty... No, ehkäpä seuraavalla kerralla sitten!

Hashtag kevättreenit

Vähän tuo keppien jääminen kuitenkin mietityttää. Ennen tämän päivän hukkaa Lystin keppiprosentti oli 83% (omat+vieraat yhteensä), mikä on alhaisempi kuin aiemmin. Onko syynä lumella tehdyt treenit, viekö maan haju nyt mennessään? Kyllähän lumellakin keppejä jäi, joten tuntuu kaukaa haetulta. Vaikuttiko talven nenäpunkki koiran hajuaistiin jollain tavalla? Pitäisikö varmuuden vuoksi hankkia uusi lääkekuuri? Tuntuu sekin aika erikoiselta, että keppien jääminen johtuisi tästä, kun jälki kuitenkin pääasiassa sujuu ja keppejä nousee... Vai onko vaan käynyt tuuri, että joka jäljelle on sattunut keppejä, joista ei syystä tai toisesta nouse haju koiran nenään? Varsinkin Ramin tekemät jäljet eivät ole helppoja, ja meillä treenataankin paljon tilanteita ja kuvioita, joita ei kokeissa koskaan tule vastaan. Lystin motivaatio on kuitenkin korkealla, joten en usko ongelman olevan liian haastavat treenitkään - varsinkin, kun itse tallaamani ja Tiian tekemä jälki ovat olleet ihan peruskauraa (nojuu, omalla jäljelläni oli keppi piikissä, mutta noin muuten). Ehkäpä täytyy nyt vaan katsella ja seurata tilannetta - on vaan todella vierasta itselle, etten muista koska Lysti olisi nostanut kaikki kepit jäljellä!

No mutta, jos mietittävää on jälkijutuissa, on sitä ollut myös Entsun terveydessä. Kerroinkin aiemmin, että kävin kuvauttamassa Epen selän ja huuhtouttamassa sen anaalit. Samalla reissulla eläinlääkäri heitti ilmoille mahdollisen kastraatiohaavan arpeutumisen, ja tämän arpikudoksen mahdollisen kinnauksen tietyissä tilanteissa. Viime viikolla kävimme hierojalla pikatsekissä ja ensimmäisessä laserhoidossa, jonka jälkeen vuokrasin laitteen tällä viikolla meille kotiin. Nyt on kolme hoitoa takana - jännittävää nähdä, onko tällä minkä verran vaikutusta ja millaista vaikutusta (vai onko mitään). Ajattelin oman hoitojakson jälkeen varata Epelle vielä ajan samaiselle hierojalle, joka saa käydä koiran kauttaaltaan läpi sekä tutkia arpikudoksen uudelleen ja kertoa mielipiteensä hoidon vaikutuksista.

Enne on toistaiseksi ollut melko vaivaton hoidettava, alkuhoidon se yleensä makaa aloillaan, jossain kohtaa vähän vääntelehtii, kunnes rauhoittuu taas makaamaan.
Toivottavasti toimintamalli on sama myös jatkossa!