Sivut

torstai 29. joulukuuta 2016

Lajit sään mukaan

Koska meillä on riehunut sekä flunssa lisävivahtein että kennelyskä, olen ollut oikeastaan ihan tyytyväinen, ettei lumitilanne mahdollista hiihtämistä - eipä ainakaan tarvi miettiä, miten jää hyvät treenimahdollisuudet väliin ;) Nyt alkaa oma kunto olla siinä pisteessä, että ehkäpä ensi viikolla voisi napata sukset matkaan ja käydä katsomassa, miltä tilanne lumetetulla ladulla näyttää. Muualle ei ainakaan nyt näytä olevan asiaa...


Koirat on olleet nyt viikon yskimättä, eikä yskä itse asiassa iskenyt hirvittävän pahasti meille. Onneksi kävin vetolenkillä, ja siellä ilmenneet yskät pakottivat laittamaan koirat lepoon ilmeisen varhaisessa vaiheessa. Muilta kuultujen juttujen perusteella eivät kaikki ole olleet yhtä onnellisessa asemassa, vaan yskä on vaivannut koiria todella pahasti. Enne on oikeastaan koko ajan ollut aktiivinen, ja Lysti on nyt viime päivinä alkanut olla myös sitä mieltä, että lepo alkaisi jo riittää. Lenkit ovat vielä olleet melko lyhyitä ja vain hihnassa. Pari kertaa olen antanut koirien olla pihalla leikkimielessä, mutta Lysti on sitä mieltä, että mitään leikkejä kaivata, vaan tarjolla pitäisi olla Töitä. Olkkaritemppuilua ollaan tehty jonkin verran, ja molemmat ovat opetelleet uusi juttuja. Eilen laitoin taustalle soimaan koiratanssiohjelmaan suunnittelemani musiikin, ja temputtelin Lystiä sen tahtiin - saa nähdä, mihin tämä johtaa ;) Alunperin suunnittelin HTM:ia meidän lajiksemme seuraamisongelmien vuoksi, mutta kyllähän tuo freestyle olisi myös aikas kivaa... Katsellaan, voihan olla, että koko ajatus jää olkkaritoiminnan tasolle.



Tälle päivälle sovittiin Ramin kanssa jälkitreenit. Meidän karanteenin vuoksi suunniteltiin treenit niin, etteivät koirat liiku samoilla alueilla lainkaan ja kepit eivät sekoitu missään vaiheessa. Rami oli tallannut Lystille noin 700 metrin jäljen kahdeksalla kepillä. Tulisalamalla oli vähän vauhti päällä, ja heti autosta päästyään sinkaisi jäljen loppupään tienoille. Vähän ääntä korottamalla malttoi palata takaisin ja päästiin janalle. Ääni meinasi taas tulla väkisin lähetyksessä, mutta lopulta malttoi olla rauhassa. Janalle lähti tosi lujaa ja varmasti nappasi jäljen. Eka keppi nousi hyvin. Kepin jälkeen onnistuin päästämään liinasta irti, ja koira lähti miljoonaa eteenpäin. Taisi se kolmannella pysäytyshuudolla tajuta, että puhuin tosiaan sille :D Pitäisi muistaa tätäkin treenata - kokeessa ei olisi kovin kiva hukata itseään metsään koiran häipyessä jäljelle... Keppejä nousi tasaiseen tahtiin varmasti, kompakepit Ly tarkensi rauhassa ja varmasti. Maassa oli vähän lunta, mutta meillä oli sen verran haipakka tahti, etten juuri ehtinyt seurailla, kuljetaanko juuri vai melkein jälkeä. Yhdessä kohtaa luulin Lystin oikoneen piikin, mutta keppi olikin vain tosi lähellä piikkiä itseään. Seitsemän keppiä löytyi varmasti eikä auton lähelle päätyminen näyttänyt häiritsevän Lystiä missään määrin. Jäljen lopuksi Rami oli kävennyt jälkeä takaisin päin ennen viimeistä keppiä. Lysti sotkeutui tätä pohtiessaan puuhun, ja sotkua selvittäessä sotkin itse jälkeä - vaikka Rami oli kertonut, että lopussa oli vähän haastetta, en taas ihan katsellut jalkoihini ja tajunnut steppaavani juuri käännöskohdan päällä. Lopulta Lysti selvitti haasteen kyllä, mutta vähän oli kummissaan ja kaipasi lopuksi uuden kehoituskäskyn jatkaa. Lopputulemana kaikki kahdeksan keppiä nousivat, vaikka viimeinen olikin selvästi vaikea. Lystistä myös näki selvästi, että yskä oli vienyt terävimmän kärjen tekemisestä ja jälki selvästi väsytti Lystiä aika tavalla. Koko matkan piti kuitenkin huimaa vauhtia yllä ja intoa oli kuin pienessä kylässä. Jos kelit pysyvät tällaisina, otetaan ilo irti metsistä ja käydään tekemässä jälkiä lisääkin!


Kuvat muistoja viime kevättalven Lapin reissulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti