Sivut

lauantai 5. marraskuuta 2016

Uusia tuulia ja uusintatuulia

First things first: marraskuussa meidän menoa voi seurata myös Back on Track Finlandin Instagramissa (backontrackfinland) ja Facebookissa. Tulin valituksia BoT:n marraskuun stalkkaajaksi Janakkalan Koirakerhon edustajana. Näin syksyllä BoT:n verkkoloimet on meillä ahkerassa käytössä, ja onkin kiva päästä kuvin ja tekstein näyttämään meidän arkea tuotteiden kanssa :)

Viime aikoina ollaan treenailtu. Ja taas on monet treenit jääneet kirjaamatta (ja Epen viimeisimmät kisastartitkin!), koitan siis saada pääkohdat kirjailtua ylös. Voi, kun löytyisi enemmän aikaa blogille!

Viime sunnuntaina käytiin Enteen kanssa juoksemassa kaksi rataa JANKK:lla.



Ensimmäisellä radalla napattiin hylly heti kepeiltä - Enne tuli tosi lujaa (näin jo lähdössä, että haltuun otto ei todellakaan tule onnistumaan niin, että vauhti hiljenisi riittävästi), haki kepeille hyvin, mutta ei taipunut toiseen väliin ja veti suoraa kolmanteen. Tiedän, ettei se vaikeista kulmista yksinkertaisesti taivu, joten jatkettiin matkaa uusimatta keppejä. Seuraavista esteistä ei ole mitään havaintoa, sen verran haipakkaa oli meno :D Ysiputken meni väärään päähän, sen muistan. Loppu taisi mennä kivasti, joskin 15. esteellä olin aivan koiran linjalla, jonka seurauksena putosi rima (!! Riman pudotus Enteellä tarkoittaa ohjaajan mokaa. Enne ei todellakaan hyppää niin täpärästi, että pudotusriski olisi...). Pelasteltiin loppuun asti rata kuitenkin.

Agilityradalla meno oli lähes yhtä hulvatonta, ja tuntui että pääsin tekemään pelastuksia pelastuksen perään. Enne osasi kuitenkin lukea loistavasti mun epämääräiset takaaheitot ja ohjausyritykset - ei ihan riittänyt rikkinäisten polvien vauhti huskyeläimen menoon tällä kertaa. Hylly saatiin tältäkin radalta, koska Entsun kaarros 10-11-12 -esteillä venyi niin, että se juoksi 11 ja 12 välissä keppien läpi. Muutoin puhdas rata, huippuhienoja irtoamisia ja ennen kaikkea Eps pysyi näpeissä, vaikka meno olikin aivan hulvatonta. Enteen kanssa on vaan niin kiva kisata!


Tiistain treeneissä koin pienen ahaa-elämyksen. Tai no, oikeastaan elämys itsessään muotoutui lopulliseen muotoonsa vasta keskiviikon aikana. Olen käynyt treeneissä molempien koirien kanssa, kumpikin on saanut tehdä oma pienen pätkänsä. Lysti on aloittanut, koska silloin tiedän pääseväni lähtemään treeneistä hyvällä mielellä, kun Enne on jälkimmäisenä. Olen viime aikoina huomannut, ettei agility oikeasti taida olla mun ja Lystin laji. Treenien alettua meillä on vähän kaikki tekeminen mennyt alamäkeä, enkä keksi muutakaan syytä kuin agility, joka ei ehkä tällä hetkellä sovi arkeemme. Entsu on radalla elementissään, nauttii joka hetkestä ja etenee häntä heiluen, Lystin kanssa radat taas tuntuvat tahtojen taistolta huonojen ohjauksieni vuoksi. Niinpä ajattelinkin, että lienee parempi jättää aksa hetkeksi Lystin kanssa (tai ainakin jättää radat tekemättä ja keskittyä yksittäisiin esteisiin ja suoritusasenteeseen) ja ottaa koko treeniaika käyttöön Enteelle. Katsotaan, miten kauan tämä päätös pitää...




Vetotreenejä ollaan tehty kickbikella ja renkaalla. Molemmat koirat on päässeet tekemään molempia lajeja - Lystille haetaan hiihtokautta silmällä pitäen vauhtia kikkarilla ja toisaalta lihaskuntoa renkaalla, Enne nyt lähinnä kasvattaa kuntoaan kesän jäljiltä. Tuntuu suorastaan koomiselta, että minä, joka en ennen viime talvea kyennyt hiihtämään luisteluhiihtoa lainkaan, suunnittelen koiran treenejä hiihtokautta ajatellen! :D Niin sitä maailma muuttuu, kun sattuu oikeat, inspiroivat ihmiset ympärille!
(Kuvissa Lysti lenkkien jälkeen ja Enne lenkkien jälkeen.)


Perjantaina aloitettiin aamu jälkitreenillä. Pieni lumimäärä ei haitannut, kun suunnitelmissamme ole häiriötreeni. Talloin itse ensin M-muotoisen jäljen neljällä kepillä, sen jälkeen päälle tuli harha. Jäljen vanhetessa Enne sai etsiä heitettyjä keppejä metsästä, ja olikin hurjan taitava! Meinasi myös varastaa Tepon odottaneelle jäljelle - hups! Olen tosi tyytyväinen siitä, miten Enne on oppinut ja ymmärtänyt nenän käytön ja miten innoissaan se nykyään on treeneissä. Jälkijuttuja aloitellessa sen nenän käyttö oli aivan onnetonta ja se joutui näkemään hurjan paljon vaivaa seuratakseen jälkeään. Myös namien etsintä ym. oli sille todella vaikeaa. Jotain on tehty treeneissä oikein, kun Eps nyt on noin liekeissä!

Lystin osalta jälki ei mennyt ihan putkeen - se nappaili harhoja välillä ihan urakalla eikä meinannut luopua niistä millään. Parissa kohtaa meni yli ilman ongelmia, mutta muutoin oli todella haastavaa. Liekö sitten syynä Ramin tekemät harhat (Lystin on kesän aikana ajanut Ramin tallaamia jälkiä aika usein), ohut lumikerros, jälkeä tuoreempi harha vai mikä, tiedä sitä sitten. Seuraavaa kertaa varten tehtiin uusi suunnitelma, katsotaan, josko muutoksilla saataisi vähän ehjempi suoritus. Ja itselle muistutukseksi koiran päästäminen irti, jos lähtee harhalle. Kiellolla sain Lystin lopulta ihan totaalilukkoon, ja tovi meni, että se ymmärsi mitä haluan sen tekevän. Ja niin, väliin yksi helppo jälki, jossa ei ole mitään kommervenkkejä!


Tänään olimme Lystin kanssa EK-koulutuspäivän jatko-osassa. Päivä aloitettiin pudotetulla esineellä. Lysti oli ensimmäinen koira, ja sen ensimmäinen toisto meni mallikkaasti. Toisella toistolla matkaa pidennettiin huomattavasti, ja lähellä pudotuspaikkaa seisseet ihmiset (=kouluttaja ja treenikaverit) aiheuttivat sen verran epävarmuutta, että Lysti ei edennyt esineelle asti. Uusi lähetys, mutta lähti hyppelehtimään metsän puolelle ja alkoi etsimään lähistöltäni. Siirryin lähemmäs, ja kyllähän Lysti sitten useamman mutkan kautta päätyi esineelle asti. Viimeiseksi tehtiin vielä lyhyemmältä matkalta toisto niin, että saatiin onnistuminen. Kouluttaja Anne Juslin totesi, että Lysti etsii todella vahvasti silmillä eikä nenällä, niin kuin toki olisi tarkoitus. Tähän täytyy siis jatkotreeneissä kiinnittää huomiota. Lisäksi treenit täytyy siirtää polulta metsään, jolloin ongelma voi poistua "itsestään". Myös lenkillä tehtäviä treenejä täytyy miettiä ja suunnitella etukäteen vähän uudella tavalla.
Seuraavana oli vuorossa tarkkuusetsintä. Ensimmäisen esineen (iso mutteri) Lysti löysi suhteellisen helposti. Toinen esine (prikka) oli huomattavasti vaikeampi, ja oman lisähaasteensa toi maahan satanut lumi - hajut kun tietysti liikkuvat eri tavalla kuin sulalla maalla. Työvoitolla prikkakin löytyi, ja oli ilo huomata, että Lystin työmotivaatio ja jaksaminen riittivät, vaikka se joutui tekemään töitä ka-aa-auan löydön eteen. 


Viimeisenä treeniosiona oli haku. Päädyimme tekemään lähinnä ilmaisullisia treenejä, Lysti näki metsään lähtevän maalimiehen, mutta ei tarkkaa piiloa. Lysti toimi hienosti, joskin ohjaaja oli taas aikalailla kuutamolla... Muistilistalle tuli rullan luovutus (luovutusasento siistiksi, ei mitään hätäisiä edessä luovutuksia, vaan varma pito sivulla), liinan käsittely (yllätyyyys... Tällä kertaa huomion arvoisena asiana myös se, miten kauan mulla menee rullan luovutuksesta näytölle lähtemiseen.) ja ääntely. Kiitos agilityn, ääni on tunkenut nyt lähes lajiin kuin lajiin, ja tähän on puututtava. Ekan maalimiehen jälkeen aloin syöttää koiraa ennen lähetystä, ja se selvästi rauhoitti niin, että pahimmat äänet jäivät.

Nyt jännäillään, meinaavatko lumet jäädä maahan, ja päästääkö jatkamaan maastokautta vai voiko jo alkaa haaveilla siitä hiihdosta. Tokoakin täytyisi alkaa treenailla, saatoin vähän katsella koekalenteria sillä silmällä, josko saisi tälle syksylle vielä kokeen tai kaksi... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti