Sivut

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ahaa-elämyksiä

Maanantaina treenailtiin rally-tokoa.  Treenien teemana oli spiraalit ja pujottelu, ja Enne pääsi ensin suorittamaan näitä yksittäisinä liikkeinä. Huksis oli tohkeissaan ja tanssi menemään, välillä piti vähän muistutella oikeassa paikassa pysymisestä, mutta muutoin toinen oli niin kovin innoissaan. Treenien loppupuolen radalle otin Lystin, jonka kanssa ei kyllä taida olla tulevaisuutta tässä lajissa :D Tuo melkoisen lisähaasteen, kun koira on niin sukkela, etten ehdi edes kissaa sanoa. Esimerkiksi "liikkeestä maahanmeno" tässä lajissa tuottaa kovin suurta pään vaivaa: kyllä se osaa mennä  liikkeestä maahan, tai istumisen kautta pysähtyessäni. Mutta mitenkäs se tulisalaman nopeudella toimiva koira pitäisi saada maahan pysähdyksestä ilman, että se ehtii istua? Voi puuh! Varmaanhan se onnistuisi ihan simppelisti niin, että sanon käskyn juuri ennen pysähdystä, mutta vaikka kuinka yritin, ehti Ly silti istua ennen käskyä... Muuten ei Lystin kohdalla mitään kovin kummallista ollut, juoksuseuruussa yksi hau ja muuten epämääräistä pikkuääntä, lähinnä sellaista puhinakorinaa. Todennäköisesti johtu ihan puhtaasti siitä, ettei "hetkeen" olla ehditty toko- tai tottisjuttuja treenata ihan oikeasti. Radan jälkeen tehtiinkin vähän seuruuta, jääviä ja kaukoja.

Eilen olikin aksapäivä, ja tein sotasuunnitelman valmiiksi. Enne saisi ensin mennä radalle ja käyttää koko aikamme kerralla. Rata oli kiva, mutta jotenkin kamalan vaikea itselle. Kamalasti olisin halunnut olla koko ajan nenä samaan suuntaan koiran kanssa, mutta se ei ohjauksellisesti ollut mahdollista, vaikka kuinka yritti ja väänsi. Lopulta, kun saatiin ohjausajatukset reilaan, sujui rata kivasti. Erityistreenattavaa Entsulla on näemmä pujottelun hakemisessa eri kulmista - omasta mielestäni helppo kulma ei eilen jostain syystä auennut sitten millään... Videota radoista on olemassa, mutta puhelin ei nyt jostain syystä suostu syöksemään ulos kuvia eikä videoita.

Enteen jälkeen otin Lystin halliin tokoilemaan, sen mitä pienessä odotustilassa mahtui. Jälleen seuraamista, jääviä ja kaukoja. Vähän kiertoa (lyhyeltä matkalta) ja pomppustoppia. Tunnaria piti ottaa, mutta unohdin kapulat (=kotona mietin, että ovat varmaan autossa ja hallilla unohdin tarkistaa asian, joten koko treeni jäi). Koska kaikki aksaryhmäläiset olivat tavallista nopeampia, kysyivät, josko haluaisin Lystin kanssa tehdä. No, kaikki suunnitelmat mäkeen ja kentälle - joskin järki sentään pysyi mukana. Tehtiin eleettömällä ohjauksella yhtä estettä, palkka rauhallisesta suorittamisesta. Kouluttajan kehoituksesta koitetiin putki-hyppy -yhdistelmää, ja paketti levisi samantien. Vaan niinpä Lysti pääsi yllättämään: otin sen heti eleettämään seuraamiseen,ja se rauhoittui välittömästi tekemään todella kivaa seuruuta. Kouluttajakin katsoi suu auki ja pohti ääneen, miten koira voi vaihtaa moodia noin nopeasti. Niinpä, yllärinä tuli itsellekin! Ehdin jo vähän epätoivoistua asian suhteen jo siihen pisteeseen, että ajattelin Lystillä olevan kuitenkin palikat vähän väärässä järjestyksessä/ylipäätään väärä määrä palikoita pääkopassaan, mutta kyllä tuo osoitti, että tästä ei tarvi huolehtia. Ongelma on enemmän siinä, millaisen mielentilan koira yhdistää mihinkin lajiin. Tämä treeni oli jotenkin aivan huikea kokemus itselle ja vahvisti entisestään ajatusta siitä, että meidän agilityradan tekemiset on toistaiseksi jäähyllä ja jos jotakin lajiin liittyvää tehdään, tehdään vain yksittäisiä esteitä. Ja faktahan on, että Lystin kanssa mun intressit on vallan muissa lajeissa - muutaman minuutin treeni kerran viikossa ei kovin pitkälle vielä vie... (Niin ja myös alun tokoilut sujuivat tosi keskittyneesti, vaikka vieressä juostiin kahdella kentällä aksaa!) Lisää tällaisia treenejä, kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti