Sivut

lauantai 17. syyskuuta 2016

Etsintäkokeen koulutuspäivä

Olen jo tovin ollut todella kiinnostunut etsintäkokeesta, ja sen osa-alueita ollaankin treenailtu omaksi iloksi jäljen ohessa. Suurinta pään vaivaa on tuottanut haku, mutta myös erikoisosuudet (tarkkuusetsintä ja pudotettu esine) ovat mietityttäneet - käytännön tiedot kun niistä ovat olleet "vähän sinne päin". Päätin sitten ottaa härkää sarvista, ja järkkäsin meidän seuralle ek-tutustumispäivän, jossa käytiin läpi etsintäkoe teoriassa ja sen jälkeen tehtiin käytännön treenejä erikoisosuuksien osalta. Kouluttajana päivässä oli Anne Juslin.

Alla muistiinpanoni (joissa ei näemmä ole päätä eikä häntää nyt uudelleen katsottuna :D), jotka on kirjoitettu lähinnä itseäni varten - vastuu on siis lukijalla ;)

Jälki, 60 pistettä:
- lyhyt, usein laatikkomainen
- alo: 20 m jana ja 300 m jälki/avo: 30 m + 400 m/voi: 40 m + 500 m
- aina neljä keppiä
- eri aikaisten jälkien ajo, ei vain vanhoja voi-jälkikokeen tyyppisiä, erilaisia treenejä, jottei koira oleta jäljillä olevan pitkiä välejä, suoria jne.
 - yleensä jälki on ensimmäisenä kokeissa, mutta osioiden järjestys voi olla mikä vain

- lajeja voi treenata ristiin -> virittelyt lajeittain
- toistojen määrä ratkaisee oppimisen

- koiran nesteytys ja energiataso huomioitava, koepäivät pitkiä

Haku, 70 pistettä:
- 100 metrin hakurata, 2 maalimiestä (molemmat maalimiehet löydettävä!)
- etsintäaika alo 10 min/avo & voi 8 min
- koiran oltava kuulolla! Lyhyestä radasta huolimatta ei voi juosta ekalta pistolta radan loppuun maalimiehelle
- noin 3-4 pistoa, kulmat katsottava tarkasti
- jos ohjaaja kaatuu näytöllä, lisäkäskyjä ei saa antaa!
- hakuosuus on monesti ek-kokeessa ratkaiseva osuus
- myös radan loppu merkitty (vrt. hakukoe)

Esineruutu normaali koeruutu.

Tarkkuusetsintä, 20 pistettä:
- 3x3 metriä, esine kevyesti peitetty
- ruudun opetuksessa kosketeltava maata käsin -> ruudussa paljon käsien hajua
- etsintäaika alo 5 min/avo 4 min/voi 3 min
- eri painoisia esineitä harjoiteltava!
- ruutuun saa mennä tuomarin luvalla auttamaan, esim. jos koira pudottaa esineen, voi kehoittaa uudelleen tuomaan
- herkkäsuiselle koiralle paljon erilaisia esineitä, materiaaleja jne.
- treeneissä koealuetta suurempi tallattu alue -> treenit aina vaikeampia kuin koesuoritukset
- jos koira kiihkeä/mälvää/nieleksii paljon, tuomalla ilmaisussa riski esineen nielaisemiseen - HUOM! Riski nielaisuun on aina, oli koira millainen vain!

Pudotettu esine, 20 pistettä:
- oma esine, lähes mikä vaan (pehmeä/kova koiran otteen mukaan)
- paalulla odotettava lupaa seuruuseen (50 metriä)
- tuomari esim. kivellä/kalliolla -> näkee koko suorituksen
- kävelylinja merkitty
- koiran oltava hyvin hallinnassa
- koira ei saa nähdä pudotusta (paras pudotus selän takaa keskellä kulkureittiä)
- hakumatka alo 50 metriä/avo 100 metriä/voi 150 metriä
- EI käsimerkkejä lähetettäessä!!
- maasto vaihtelevaa! Linja voi kulkea esim. mäkisessä maastossa ylös ja alas mäkiä.
- opetus noudon kautta
- kaatumisen harjoittelu!! Kaatumisesta jää vahva hajujälki.
- luovutus vapaa (edessä/sivulla)
- treeniä erilaisissa paikoissa, pellot ym.
- kokeissa mahdolliset toisten koirien poikkeavat hajutunnelit häiriönä
- seuruu normaalivauhtia (metsässä voi olla hieman hitaampaa)

Teoriaosuuden jälkeen päästiin käytännön treeneihin, jotka aloitettiin pudotetulla esineellä. Lysti sai olla ensimmäinen koira, ja taisi olla eka kerta ikinä, kun tehtiin pudotettua oikeasti liikkeenä. Onhan tätä paljon treenattu lenkeillä, muttei koskaan ihan näin "virallisesti". Alun seuruu oli ehkä 15 metriä, pudotuksen jälkeen ensin seuruuta vajaa 50 metriä. Hienosti haki, vähän pyöritteli palautuksessa. Anne halusi nähdä, miten toimii pidemmällä matkalla, ja tokalla kierroksella tuplattiin pudotuksen jälkeinen matka. Tuuli painoi hajutunnelin vähän kiemuraan, ja Lysti koukkasikin sivukautta palaten kuitenkin itse takaisin polulle. Etäisyys esineeseen oli huomattavasti pidempi kuin ollaan treenattu, ja Lystille meinasikin iskeä epäusko. Annen mukaan oli näyttänyt siltä, että meinaa käänty takaisin, mutta hienosti tsemppasi, juoksi esineelle asti ja palautti kovaa vauhtia.


Muiden koirien kanssa taisi olla eka kerta pudotettua, ja olikin kiva päästä seuraamaan eri tyyppisten koirien alkeistreeniä. Hyvin samalla kaavalla asiaa lähestyttiin kaikkien kanssa - lyhyt kävely, selvä näyttö esineen pudotuksessa, hyvin lyhyt kävely ja koiran lähetys. Luovutuksia tekivät vain koirat, joilla oli nouto jo kuosissa, muut palkattiin vauhdista. Pudotusta edeltävää ja sen jälkeistä kävelymatkaa säädettiin koiran tason ja iän mukaan - mukana oli aikuisten koirien lisäksi pentujakin.

Pudotetun jälkeen siirryttiin tarkkuusetsintään. Ensimmäinen ruutu tehtiin heinittyneelle kentälle, ehkä 1x1 metrin alue. Tarkkuutta Lysti on tehnyt paljon erilaisissa paikoissa ja alustoilla, muttei koskaan ennen vieraan laittamalla esineellä. No, ongelmahan se ei ollut (esine, piilotus ja muutama "huijauspiilostus" näytettiin Lystille), oli hyvässä moodissa menossa tekemään oikeaa asiaa, korjasi itse harhautumisen ulos ruudusta, etsi ja palautti varmasti.


Toisella kierroksella isompi ruutu metsässä, tällä kertaa ruutu oli tehty näkemättäni ja esine jo piilossa, kun tulimme paikalle. Lysti pysyi hienosti alueella, teki hyvällä asenteella töitä, ja nopeastihan se esine taas löytyi. Luovutus hyvä, joskin itseni täytyy muistaa, etten nostata koiran päätä ylöspäin (pienen metalliesineen nielemiseen on tällöin suuri riski).

Muiden kanssa tehtiin niin valmista ruutua kuin ilmaisuakin. Käytännössä ilmaisvaihtoehtoina mietittiin tuomista, maahanmenoa sekä kuonokosketusta (yhdistettynä maahanmenoon). Kosketusta naksuteltiin muutamalle koiralle. Meillä tuominen oli päivänselvä valinta, sen kautta on tarkkuutta tehty jo pitkät tovit, mutta kyllähän se vähän pisti miettimään, mikä olisi järkevin ilmaisutapa, jos alusta aloittaisi. Tosin, maahanmenossa ja kosketuksessa esineen löytämisen vastuu jäisi ohjaajalle, enkä kyllä tiedä olisinko itse valmis moiseen :D Koiran nenä on kuitenkin taatusti monta kertaa tarkempi kuin silmäni ikinä!


Muutamalle koiralle tehtiin tarkkuutta isommalla esineellä (lusikka) piilottamalla esine, tämä voisi myös osaavalle koiralle olla tosi hyvää treeniä. Ei välttämättä ihan lusikan kokoisella esineellä, mutta vaikkapa kahden euron kolikolla... Muutenkin täytyy käydä kyllä mutteriostoksilla ja etsiä mahdollisimman eri kokoisia, muotoisia ja painoisia esineitä tähänkin lajiin. Välineurheilua ;)


Palo lajiin kyllä syttyi, vaan kyllähän tuo hakuosuus oikeasti vaatii aika paljon, ennen kuin oltaisi ek-koekunnossa. Täytyy katsoa, jos sitä ensi kesäksi koittaisi jälkiryhmän lisäksi saada paikan hakuryhmään...

Kuvat treenien jälkeiseltä poikien leikkihetkeltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti