Sivut

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Sirken tokokoulutus

Tänään osallistuimme Lystin kanssa kennelpiirin nuorten koirien tokoringin Sirke Viitasen tokokoulutukseen. Koska meidän tokoilut ovat olleet vähän vähäisiä viime aikoina, päätin ottaa teemaksi noudot.

Koska meidän suoritusvuoro oli viimeisenä, päästiin ensin tekemään paikkikset ja häiriökimppatreenit. Paikkis EVL:n kokeenomainen, Lysti teki hyvällä asenteella ja keskittyneesti. Sirken mukaan suurin virhe oli, kun tuuli toi hajun ja Ly käänsi nenäänsä sentin hajun suuntaan :D Luoksariosiossa Sirke ei huomannut Lystin tulevan eteen, enkä itse katsonut hänen liikkeitään liikkurina. Niinpä "käsky" sanalla mä käskin Lystin sivulle ja naapuri kutsui koiransa. Tästä juteltiin suorituksen jälkeen ja kuulemma ei ole mitenkään poissuljettua, etteikö kokeessakin voisi näin käydä. Hyvää treeniä siis! Häiriötreeninä tehtiin ensin kehään tuloa: porukka hengasi "odottamassa omaa vuoroaan", ja ajatuksena oli siis saada treeni, jossa koiran keskittyminen herpaantuu/tehdyt virittelyt eivät esim. pidentyneen odotusajan vuoksi kanna kehään asti/kehään joutuukin ennen kuin on valmistellut koiran jne. Meillä sattui oikein sopivat häiriöt ennen kehään menoa - ekalla kierroksella koira nro kolme juoksi aivan Lystin vierestä lelulleen nelosen mennessä kehään ja toisella kierroksella nelonen jäikin juttelemaan Sirken kanssa pidemmäksi aikaa kuin olin odottanut. Itse treenissä kävelimme ohjeistettuna "aloituspaikkaan". Ekalla kierroksella paikka oli hypyn edessä. Juuri kun olin ottamassa koiraa perusasentoon, Sirke heitti kapulan taaksemme. Lysti reagoi heti, mutta palasi kontaktiin. Käskystä käskin koiran hypyn sijaan maahan, tässä ei ongelmaa. Toisella kiekalla paikkana oli ruudun lähetyskohta, ja Sirke oikein korosti, miten olemme menossa tekemään ruutua. Lysti bongasi sanan heti, ja oli valmiina syöksymään ruutuun. Käskystä käännyinkin ympäri perusasentoon, Lysti nykäsi lähteäkseen ruutuun, mutta hienosti tajusi heti mitä pitää tehdä ja kääntyi mukana. Hirmu hyvää treeniä, eipä ole ennen tehty tällaista! Toisena häiriötreeninä oli luoksetulo ja nouto pareittain niin, että koirat ovat vastakkain suorittaessaan. Lysti ei oikein tykkää tällaisista, ja luoksarissa se tekikin pienen kaarroksen pois vastaantulevasta koirasta. Noudossa liikkui suoraa, mutta tavallista hitaammin. Lisäksi siirtyi edestä ihan itsenäisesti sivulle...

Välissä otettiinkin muutama sivullesiirtymätön luovutus, ja kyllä vaan se näppärästi on keksinyt ennakoida! Muutamalla toistolla saatiin muistuteltua homman juonta, mutta täytyypä kiinnittää tähän erityishuomiota.

Omalla vuorollaan Lystin teemana oli tosiaan noudot. Tilannehan on se, että Lystille on opetettu alunperin luovutukset sivulla, koska sain sen vain ahdistumaan edessä luovutuksissa. Pk-puolella eteenluovutusta kuitenkin tarvitaan (varsinkin nyt voittajaluokassa, jossa sivullaluovutuksesta menee suhteessa hillittömän paljon pisteitä). Kun treenasin aktiivisesti molempia lajeja, Lysti oppikin palauttamaan tokossa sivulle ja pk:ssa eteen (koska tokossa en heitä yhtäkään noudettavaa esinettä, ja tottiksessa taas heitän kaikki). Tauon jälkeen raja alkoi kuitenkin hämärtyä, ja lopputulemana Lystin pitää tottiksessa palauttaa kaikki eteen ja tokossa se saa itse valita... Joo-o, ihan oikein luettu :D

No, Lystin tyyppiselle koirallehan tuollainen valinnanvapaus ei toimi, joten halusin sille erilaisia treenejä vahvistamaan eteentuloa. En halua koskaan kieltää sitä tuomasta eteen, mutta toisaalta mun mielestä ei ole reilua tokossa vaatiakaan eteen palautusta. Ajattelin siis, että jos eteentuloa vahvistaa, ehkäpä se alkaa tarjota sitä tokossakin (viime kokeessahan näin jo kävi). Tehtiin ensin lähietäisyydeltä oikeaa asennetta eteentuloon (koira maassa, kutsutaan siitä kapulaan kiinni). Toisena treeninä tehtiin kiertoa, jossa koira lähetettiin kiertämään puu ja sen jälkeen eteen kapulaan kiinni. Toimi yllättävän hyvin! Varsinkin lelupalkan jälkeen alkoi löytyä oikeaa asennetta tekemiseen. Kerran kokeiltiin niin, että koira sai kapulan jo ennen kiertoonlähetystä, mutta siihen ei vielä asenne näiden treenien jälkeen riittänyt. Lisää näitä kahta siis ennen kuin lisätään kapulaa koiralle liikkeen alussa.

Koska aikaa jäi, tehtiin muutama seisomisharjoitus. Lystin luoksarin stoppi on alkanut valua, ja Ly selvästi kuvittelee käskyn jälkeisten askeleiden kuuluvan liikkeeseen. Tehtiin treeniä, jossa käskin koiran seisomaan ja sen jälkeen koitin vetää sitä liikkeelle. Vaikeaa, niin kamalan vaikeaa Lystille! Mutta hyvin alkoi myös vastata treeniin, vaikkei selvästi siitä pitänytkään. Tämän kautta voisi kuitenkin saada oikeaa asennetta stoppeihin. Sirkeltä tuli hyviä pointteja eri pysähdyksiin, ja taidan kuitenkin jatkaa tällä samalla vanhalla ja jättää pomppustopin ihan vaan tempuksi.


Kuvat viime kesän tokotreeneistä, saattavat olla olleet täällä jo aiemmin, mutta uusiakaan ei tähän hätään ollut. Kone ja Blogger eivät oikein toimineet tänään yhteen, joten kuviakin nyt tasan nuo eikä yhtään enempää - yrityksistäni huolimatta. Kuvista edelleen kiitos Jennalle.

lauantai 27. elokuuta 2016

Voihan aksa sentään!

Eihän tässä näin pitänyt käydä, ei missään mun suunnitelmissa! Ollaan nyt pariin kertaan käyty treenailemassa meidän seuran agilityn vapaavuorolla ja vähän innostuttukin taas. Siis me, kaikki kolme. Talveksi hain ryhmäpaikkaakin, ja eilen jo ääneen sanoin, miten ajattelin jakaa sen molempien koirien kanssa puoliksi. Hyvästi, hermot!

Entsun kanssa agility on hirveän hauskaa. Se nauttii kun saa juosta ja suorittaa tehtäviä, mutta se ei ota mitään liian vakavasti. Sen vauhti on sellainen, että itselle tule jatkuvasti ihan hirveää tuskaa, vaikka rikkinäisillä polvilla en senkään perässä pysy. Nykyään se pysyy kivasti näpeissä, ja itse asiassa ennemmin haasteena on saada se irtoamaan riittävän kauas kuin pyydystää sitä takaisin rallikierroksiltaan (ei hätää! Kyllä Enne silti edelleen osaa shown järjestää!). Sen mielestä on siistiä juosta ja se tulee aina häntä heiluen palkattavaksi. Toistokestävyys sillä ei ole huippuluokkaa tässäkään lajissa, mutta eipä se käskytettynä jaksa missään lajissa tehdä samaa hommaa uudelleen ja uudelleen. Kisoja sille pitäisi katsoa, koska Epen kanssa kisaaminenkin on sairaan kivaa - on niin mahtavaa katsoa, miten paljon se nauttii! Vaikkei aina ihan kaikki muut palikat kohdilleen osuisikaan :D


Ja sitten on Lysti. Agility Lystin kanssa on ihan eri maailmasta. Siinä ei naureta tai pidetä hauskaa. Siinä suoritetaan ja mennään lujaa. Ja jos ei mennä riittävän lujaa tai suoritetaan väärin, Lysti kyllä kertoo asiasta. Lysti on kaikissa lajeissa kamalan työorientoitunut. Se rrrrakastaa tehdä oikeastaan mitä vaan, mutta se on kovin vakava. Toiset kuvaavat koiriaan huumorintajuisiksi, Lysti on ihan kaikkea muuta :D Se ottaa hommat tosissaan eikä silloin ole aikaa pelleillä. Agilityä sen kanssa tehtiin pentuna (pentuaksaa tietty vain), ja sen jäljiltä sen lempieste oli keinu - kyllä, mulla oli tovin aikaa koira, joka tarjosi aina keinua, jos siihen oli mahdollisuus! Lystin täytettyä vuoden mulla oli ryhmäpaikka Enteen kanssa, ja Lysti sai silloin tehdä oman osuutensa. Se on pirullisen nopea, herkkä reagoimaan ja sähikäisenä joka suunnassa. Ja ehtii tehdä noin kolme asiaa ennen kuin ehdin itse pätkääkään kartalle sen meiningeistä. Tuolloin Lystin kuumuminen alkoi näkyä ekoja kertoja, kun sen mielestä en ohjattunnut riittävän selvästi/liikkunun riittävän nopeasti/ollut muuten riittävästi kartalla. Lopulta kuppi alkoi mennä niin nurin, että totesin ettei meillä kummallakaan ole hauskaa radalla. Taukoiltiin, välillä tehtiin jotain ihan yksittäisiä juttuja, mutta pääasiassa keskityttiin ihan muihin juttuihin. Tänä kesänä ollaan taas käyty muutaman kerran treenailemassa, ja kyllä toi koira aika potentiaaliselta vaikuttaa... Se on nopea, reagi edelleen nopeasti, hakee esteet ihan käsittämättömän hyvin treenimääriin nähden ja sille on helppo opettaa suoritustavat. Se irtoaa kauaskin tietyille esteille ja kestää sen, että itse esimerkiksi lähetän sen suorittamaan hypyn ja käännyn jo jatkamaan rataa. En oikeasti ihan tiedä, miten se osaa kaiken sen, mitä se radalla tekee! Paljon varmuutta se toki tarvii, este-erottelua ei olla tehty käytännössä lainkaan ja radat ovat olleet lyhyitä pätkiä. Edelleen se kuumuu ihan liikaa, ja eilisissä treeneissäkin joutui lopulta autoon asti jäähylle, kun ei pienemmät poistumiset riittäneet. Ja silti, silti mun päässäni on alkanut huudella pieni ääni, että Lystin kanssa aksailukin voisi olla hauskaa... Lystin vauhdissahan mä en ikinä tule pysymään, mutta tuolla estehakuisuudella ja fokuksella sille voisi oikeasti olla ihan mahdollista opettaa ohjausta kauempaa. Jos vaan ohjaajan taidot riittävät...


Eilen meillä joka tapauksessa oli treeneissä kivaa. Molemmat koirat pääsivät tekemään, molemmat koirat saivat onnistumisia. Mäkin onnistuin muutamassa jutussa, vaikka pyörin kentällä ihan omin päin ilman ohjausta :D Koirien eron kyllä huomasi treenien jälkeen: Enne oli tyytyväisen raukea ja nukkui illan. Lysti sen sijaan olisi ollut vielä valmis jatkamaan treenejä, ja jatkossa sille voisikin olla ihan hyvä aksailun jälkeen tehdä vaikka tarkkuusetsintään viime viikon tapaan. Väsyneenäkin pitää jaksaa käyttää nenää ja keskittyä, jotten tuossa saisi ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Mitenkään levotonhan se ei ole pelkän aksankaan jälkeen, mutta siinä missä Enne nukkuu, Lysti hakee lelun ja pureskelee sitä omissa oloissaan tai puuhastelee jotakin muuta pientä rauhakseltaan, ja vaikuttaakin siltä, että kaipaisi aksan lisäksi nimenomaan aivotyöskentelyä, ei niinkään liikuntaa.


Kuvat meidän PKSM-reissulta - majapaikan lähistöllä oli ihana hiekkaranta, jolla saatiin tehtyä hyvät aamulenkit Lystin kanssa.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Toiset on luotuja kulkemaan

Viime aikoina meidän arki on sisältänyt ihanan paljon retkeilyä. Syksyn lähestyessä täytyy jo tulevaa pidempää reissua varten alkaa kasailla jalkoja, vaikka tietysti retkeily muutenkin on itselleni todella tärkeää. Retkikoirien kanssa liikkuminen on vielä kivempaa, varsinkin kun molemmat pojat ovat omaksuneet retkeilijän roolin hienosti. Kulkevat mukisematta miten pitkään on tarpeen, tauoilla rauhoittuvat levolle ja lähtevät mieluusti mukaan mihin vain.

Tällä viikolla käytiin keskiviikon iltaretkenä noin 15 km Hämeenlinnan Ilvesreitti-osuudella ja tänään vajaa 30 km Kangasalla Laipanmaassa. Kuvat tältä päivältä, nyt kelpaa maata kotisohvalla suklaata syöden :)





torstai 4. elokuuta 2016

Asfaltti polttaa

No, ei onneksi sentään polta, mutta asfaltilla ollaan päästy tutustumaan ihan uuteen maailmaan - asfalttijälkeen!

Jälkikouluttajamme kysyi, olisinko kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan tekemään asfalttijälkeä, eikä tarvinut asiaa sen enempiä miettiä. Ajatuksena siis saada tukea metsäjäljelle ja opettamalla koira seuraamaan pelkkää ihmisen hajua (metsässähän suuri osa hajusta tulee rikkoutuneesta maasta). Hurjan mielenkiintoista! Ekalla kerralla Lysti lähti jäljestämään hyvin, mutta ei tajunnut esineinä toimineita avaimia, ja kun otin uudelleen, hävisi ajatus jäljestämisestä ja alkoi etsiä avaimia silmillä. Toisella kerralla homma näyttikin jo ihan erilaiselta! Hienosti lähti jäljestämään ja nappasi kaksi ekaa esinettä. Kolmannen ja neljännen jätti, koska ei kulkenut niiden kohdalla aivan jäljellä vaan palasi juuri takaisin jäljelle avaimen jälkeen. Viimeinen taas hienosti.

Maanantaina jälkitreeneissä Lystille hyvä jälki, janalla loppupätkä hieman vino, mutta eteni hyvin ja lähti varmasti oikeaan suuntaan. Jäljellä tarkisti muutaman harhan, mutta pysyi hyvin jäljellä ja eteni hyvää vauhtia. Lelupalkka toimi hyvin, joskin jatkossa täytyy muistaa ottaa mukaan pallo, jonka heitän taakseni enkä niinkään leiki repimisleikkejä - lämpimällä ilmalla ne ovat tosi rankkoja. Viimeinen keppi jäljellä oli pudonnut kuoppaan ja oli pystyssä, se jäi Lystiltä huomaamatta. Täytyy muistaa tehdä enemmän tällaisia treenejä, pystykepit on aiemminkin olleet haaste Lystille.


Myös Enne sai jäljestää, ehkä 30 metrin jälki muutamalla välipalkalla ja kahdella kepillä. Eps oli aivan liekeissä ja ilmaisi kepitkin! Hienosti jäljesti koko jäljen tarkasti. Jäljen jälkeen vielä muutama kepin etsiminen, ja häntä heiluen pieni huksis metsästeli kadonneet kepit takaisin käteeni. Toki nakkisilla käsillä (ja sitä myöten hyvin hajustetuilla kepeillä) saattoi olla tekemistä asian kanssa :D

Esineillä Lysti oli ensimmäinen koira. Eka esine hyvin, mutta paluumatkalla juoksi toisen esineen vierestä, sai hajun ja pysähtyi vaihtamaan. Kielsin, jolloin jätti molemmat esineet ja tuli luokse. Voi huoh :D Uudella lähetyksellä haki ensin toisen ja sitten ensimmäisen. Tämän jälkeen kaksi seuraavaa esinettä hienosti. Lelupalkka.

Treenien jälkeen molemmat koirat vaikuttivat kovin tyytyväisiltä, pitäisi jatkossa tehdä säännöllisemmin Entsullekin jälkihommia :)



 Mites nää Enteen kontaktit :D Ainakin se ottaa koko kontaktin!

 Etsi kuvasta pujotteleva husky



Kuvat kesäisiltä Ojangon agilitytreeneiltämme, kaikki kuvat Jenni Sohlberg.