Sivut

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Retkikoirat - Tiilikkajärven kansallispuisto


Kainuun reissua suunniteltaessa oli päivänselvää, että matkaan sisältyy myös retkeilyä. Harmillisesti ulkopuoliset tekijät pakottivat lyhentämään reissua, joten matkaan lähdimme perjantaiaamuna ja paluu oli suunniteltu maanantaille. Myös alkuperäiset reittisuunnitelmat muuttuivat reissun lyhentyessä, joten perjantaina tarkoitus oli ajella Tiilikkajärvelle pysähtyen jaloittelemaan Kuopioon (pikapissatukset toki tämän lisäksi). Kuopioon saimme pysähtymisvinkin, jonka seurauksena päädyimme Neulamäelle - ja olipa muuten mukava paikka pysähtyä, kätevän lähellä moottoritietä, mutta ihanaa metsää kulkea. Alkuillasta saavuimme Tiilikkajärvelle, josta jatkoimme autolla etsimään lähtöpaikkaa Pumpulikirkolle. Pumpulikirkko oli Virvatulten polun varrella, mutta harmillisesti aikataulu ei antanut periksi kulkea koko polkua. Reitin puolivälissä olevan parkkipaikan löytäminen oli aivan oma haasteensa, ja lopulta netin Retkikartta-sivusto pelasti ja navigoi meidät perille.

Autosta noustessa kävi heti selväksi, miksi Kainuuseen ei kannata tähän aikaan vuodesta lähteä. Hyttysten ja paarmojen määrä oli aivan käsittämätön, ja matkalla Pumpulikirkolle ei todella tehnyt mieli juuri pysähdellä. Autosta nousu, sinne pakkautuminen, koirien kyytiin saaminen ja muu ovien avausta vaativa muodosti jo ensimmäisestä hetkestä alkaen aivan oman taiteenlajinsa :D


Pumpulikirkko löytyi parkkipaikalta vaivattomasti, ja sinne oli hyvät opasteet. Itse Pumpulikirkko oli aika vaikuttava, vaikkei - yllätysyllätys - hyttysten takia kovin pitkäksi aikaa tehnyt mieli jäädä tutkimaan paikkaa. Takaisin autolle kuljettiin aika haipakkaa tahtia... Pumpulikirkon jälkeen siirryttiin Tiilikkajärven kansallispuiston eteläiselle parkkipaikalle, Sammakkotammelle. Päätin pitää ruokatauon ja kaivaa Trangian esiin, optimistina ajattelin järven rannassa tuulevan mukavasti ja ruokailupaikan olevan hyttysvapaata aluetta. Ja voi, kuinka väärässä olinkaan! Myös ruuanlaitosta tuli ihan uudenlainen rituaali, kun koitat yhtäaikaa hämmentää keitoksia, huitoa hyttysiä ja liikkua. Niin epäretkeilijämäiseen tapaan päätin nauttia ruokani autossa, suljettujen ovien takana :D Hyttysmyrkkyjä koitin vältellä viimeiseen asti (ja hei! Edelleen en tämän vuoden puolella ole myrkkyjä käyttänyt lainkaan!), sillä sunnuntaina olisi Lystin jälkikoe, enkä halunnut oudoilla lisätuoksuilla sekoittaa sen nenää. Illalla kuljettiin pätkän matkaa molempiin suuntiin parkkikselta lähtevää Uitonkiertoa, mutta matkat jäivät yhteensä muutamaan sataan metriin.


Yö nukuttiin kovin lämpimissä tunnelmissa autossa. Onneksi olin viime hetkellä kaivanut matkaan toisenkin verkkokankaan, ja sain sen avulla viritettyä myös kaksi ikkunaa auki takaluukun lisäksi. On sitä silti paremminkin nukuttu...


Aamulla suuntasimme aamupalan jälkeen Uitonkierrolle. Uitonkierto on 7 kilometrin lenkki ja kulkee lähes koko ajan järvimaisemissa. Alkumatkasta hyttyset pitivät taas seuraa kovinkin tehokkaasti, mutta kun pääsimme sopivasti järven rantaan, alkoi tuuli helpottaa tilannetta. Tuulessa oli jopa mukavakin kulkea, vaikka lämpötila olikin hieman turhan korkea. Tiilikkajärven erikoisuutena lienee suuret hiekkarannat - sellaiset etelän lomakuvien tyyppiset, vaaleat hiekkarannat. Harmillisesti (joskin ymmärrettävästi) olimme liikkeellä aikaan, jolloin osalla rannoista oli kulkukielto, ja osalla kulkeminen oli sallitua vain merkatuilla reiteillä (käytännössä rannalla kulku ei siis ollut sallittua, mutta rantojen vieressä kulkevien polkujen kyllä). Koska halusin edes nähdä nämä rannat, päädyin poikkeamaan Uitonkierron reitiltä ja kulkemaan kaunista kannasta pitkin Kalmoniemeen. Valitettavasti kuvat eivät anna kannakselle oikeutta, se oli luonnossa huomattavasti kauniimpi!


Kannaksella pidin ensimmäisen ruokatauon ja nautimme auringosta ja tuulesta. Kalmoniemessä sain myös kunnon sydämen tykytykset, kun herra Suuri Metsästäjä - Enteenäkin tunnettu - teki saalistusloikan varvikkoon, ja saalistuksen kohteeksi paljastui kyy. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta melkoista kyytiä ja tarkasti polulla pysyen palattiin takaisin Uitonkierron reitille. Enne oli (ja on vähän edelleen) erityistarkkailussa, mutta mitään merkkiä kyynpuremasta ei ole löytynyt. Joko se siis ilmeisesti ei ehtinyt tikata, tai vaihtoehtoisesti tikkaus oli varoitus ilman myrkkyä. Oli miten oli, Entsun mielestä käärme oli kamalan hauska lelu, kun alkoi kivasti kiemurrellakin... Huoh.


Jatkoimme matkaa Uiton kämpälle, jossa pidimme taas tauon. Lämpötila alkoi olla turhan korkea itsellekin, joten koirienkin kannalta oli mukava pitää tauko järven rannalla. Alkuperäinen suunnitelmani oli jatkaa Uitonkierrolta vielä Autionkierrolle, mutta lämmin sää ja kyyn kohtaaminen (ja tieto siitä, että Autionkierrolle olevista kyistä oli erikseen varoiteltu reittikuvauksessakin) muuttivat suunnitelmaa niin, että lähdimme jatkamaan Uitonkierron loppuun ilman lisälenkkiä.


Paluumatka Uitonkierrolta kulki pitkälti suomaisemissa pitkospuita ja polkuja pitkin. Loppumatkalla ei enää juuri pysähdelty, sillä koirien kannalta hyviä paikkoja (=niitä rantoja) ei tällä pätkällä oikein ollut - yksi kyyn kohtaaminen säikäytti pysymään poluilla aika tehokkaasti. Paikallisen pariskunnan kanssa jutellessani selvisi, että alueella on kyitä todella paljon vuosittain, ja monesti hekin olivat kauhulla katsoneet, kun ihmiset antoivat koirien juosta vapaana. Tottahan se on, että kyllähän kyy väistää ja itselläkin oli molemmat koirat kiinni koko ajan (muutamaa Lystin kuvan ottoa lukuunottamatta), mutta kyllähän se silti mietityttämään pisti. Entä, jos Enne todella olisi saanut osuman? Auto oli useamman kilometrin päässä eikä sitä olisi lähemmäs saanutkaan. Lähimmästä eläinlääkäristä ei ollut mitään tietoa, saati edes mihin kuntaan oli lyhin matka kyyn kohdatessamme. Huomaa taas, että alkaa omat retkeilyt olla saaneet aika huolettomia piirteitä ;)

Tiilikkajärveltä suunnattiinkin jo lauantai-iltapäivällä kohti Kajaania, sillä olo hyttysten keskellä sunnuntaiaamuun asti (ja ajomatka kukonlaulun aikaan koepaikalle) ei houkuttanut. La-su -yön vietimmekin koepaikalla, jossa hyttysiä ei ollut lainkaan, mutta paarmoja ja lämmintä sitten enemmän. Sunnuntaina koe päättyi hämmentävän aikaisin, ja lähdimmekin kotimatkalle jo ennen iltapäiväkahta. Tarkoitus oli yöpyä vielä su-ma -yö Eteläisen Konneveden kansallispuiston tienoilla ja käydä tutustumassa senkin maisemiin. Huonosti nukutut yöt alkoivat kuitenkin painaa, ja päätin ajaa sunnuntaina koko matkan kotiin saakka. Ajatuksena oli käydä virkistämässä mieltä poikkeamalla puistossa joka tapauksessa, mutta koska oikean risteyksen kohdalla vettä tuli saavista kaatamalla ja joka puolella salamoi, katsoin paremmaksi jatkaa suoraa kotiin.


Tiilikkajärvi oli retkikohteena sellainen, että mieluusti palaan sinne uudelleen esimerkiksi jonakin vuonna myöhemmin kesällä, jolloin kulku vapautuu esimerkiksi Venäjänhiekalle. Toki nuo kyyt vähän jäivät kaivelemaan, eikä hyttysten keskellekään ole ikävä... Mutta ehkäpä silti vielä joskus auton nokka kääntyy kohti Kainuuta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti