Sivut

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kaikki aksaa!

Jonakin heikkona hetkenä, sen enempiä miettimättä, lupasin lähteä Agirodun huskyjoukkueeseen Enteen kanssa. Viime viikon alussa iski kuitenkin tajuntaan, että Epes on kisannut viimeksi huhtikuun alussa eikä sen jälkeen ole edes nähnyt esteitä - hups! Keskiviikkona otettiinkin suunta Janakkalaan, jossa järjestettiin EO-tukiepikset. Ilmoitin Entsun mölliradalle sekä Agirodun Open-radalle, tavoitteena purkaa mölliradalla pahimmat kierrokset ja keskittyä Open-radalla jo vähän tekemiseenkin :D

Möllirata oli helppo, mutta toisaalta sen suoruuden vuoksi meille haastava - hirvittävän monta paikkaa, joissa koiralla oli mahdollisuus ottaa ritolat ohjaajan myöhästelyn takia. Arvelinkin, että päästään tuurilla kaksi ekaa hyppyä, ja sen jälkeen koira ei kääny putkeen. No, kääntyihän se, mutta ohjaaja oli juossut liian pitkälle ja ohjasi koiran ohi. Vaan pieni Epes totesi, että putkeen oli käsky, ja peruutti putken vierestä takaisin oikealle suuaukolle. Että mitähän ihmettä?! Ihan kaikkiin ohjauksiin en ehtinyt, mutta hienosti Enne toimi kauempaakin ohjaten. Enne puomia karjaisin turhan kovaa käskyn ja pysähdyin itse, siitä Enne ei oikein piitannut ja otti pienen omatoimiringin. Puomin alastulolta varasti, mutta päätyi ennen sitä varmasti kontaktille asti (voitto jo tämäkin, yleensä se hyppää puolivälistä suorilla alas...).

Ennen kisarataa oli hirrrvittävän pitkä odotus, sillä luokat etenivät säkäluokkien mukaan, ja minejä ja medejä oli ihan vaan muutama... Tehtiin siis Lynksin kanssa pitkästä aikaa vähän tokoa. Seuraamista, jäävät ja kaukot, kaikki superhyviä. Luoksarin stoppi parempi kuin ikinä. Luoksarin maahanmeno vähän valui, tähän täytyy keksiä joku asennetreeni. Mutta ehkäpä se piirinmestistoko heinäkuun lopussa ei ole ihan mahdottomuus...

Vihdoin, taisi kello olla jo yhdeksän, päästiin kisaavien radalle. Koko rata on vähän hämärän peitossa, muutama hylly sieltä kerättiin, mutta paketti pysyi kasassa ja koira näpeissä - kunnes taas ennen kontaktia sanoin liian kovaa ja pysähdyin. Mutta hirvittävän hyviä pätkiä mahtui radalle paljon, ja luotto koiran tekemiseen kasvoi huimasti.

Lauantaina koitti päivä, jota en ihan hetkeen uskonut näkeväni. Olin ilmoittanut Lystin Koskelman Riinan agilitykoulutukseen :D Eihän siitä aktiivisesta aksatreenaamisesta Lystin kanssa ollut kuin... kaksi vuotta? Paikalle tullessani ja radan nähdessäni en voinut kuin nauraa - rata oli jo itselleni todella haastava, saati sitten koiran kanssa, jonka taidot olivat aivan ruosteessa ja moni perusasiakin kateissa. Päädyttiinkin sitten treeaamaan alkuun ohjauskuviota ihan vaan kahdelle ensimmäiselle esteelle ja en jälkeen tekemään keppejä erillisenä esteenä. Kepeille täytyy saada lisää vauhtia tai poistaa palkka keppien päästä, fokus palkalle oli turhan suuri ja pienestäkin kehusta Lysti jätti pujottelun ja ampaisi Riinan luo lelulle. Ekan setin lopuksi tehtiin vielä pujottelun jälkeistä hyppy-putki-putki -kuviota niin, että Riina palkkasi lelulla toisen putken jälkeen.

Tauon jälkeen toisella pätkällä jatkettiin hyppy-putki-putki -linjalla, tarkoituksen jatkaa eteenpäin hyppyjen kautta puomille. Vaan hupsista, kun pikkuaussie olikin tauon aikana löytänyt ihan uuden vaihteen tekemiseen, ja vauhti oli moninkertainen edelliskierroksen lämmittelyyn verrattuna :D Pieni suunnitelman muutos ohjaukseen, ja kyllähän se oikea kuviokin alkoi löytyä. Ennen puomia saatiin muutama räyhähaukkuhetki, otettiin pienet jäähyt ja jatkettiin uudella asenteella. Puomilta oli tarkoitus jatkaa eteenpäin niin, että itse peruutan vähän taaksepäin Riinan syöttäessä nameja Lystille kontaktilla (koska eihän napero mitään kontaktilla pysymistä muistanut, vaan lähti peruuttamaan ylös puomia jos liikuin itse). Ihan ei tämä toiminut, sillä Lystihän ei todellakaan voi syödä nameja vieraalta, vaan kyseessä on vähintäänkin ufojen salaperäinen juoni kaapata Lysti namien avulla... Niinpä Riina tiputti namin kerrallaan maahan ja itse annoin luvan syödä sen. Ei ehkä ihan tarkoituksenmukaista? Puomin jälkeen jatkettiin rataa diagonaalisesti takakulmaan, ja tällä suoralla Lysti yllättikin ihan urakalla - niin vaan työnnöllä kävi hyppäämässä muurin, vastasi takaaleikkaukseen ennen putkea ja putken jälkeen takaaohjattuna suoritti loppupätkän suorasta. Enpä tiennyt opettaneeni tällaisiakin juttuja joskus historiassa!

Kokonaisuudessaan mahtava koulutus, tykkäsin Riinan koulutustavasta todella paljon ja saatiin todella hyviä pätkiä myös alkeistason koiralle. Riinan sanoin "huomaa, että sen kanssa on tehty, mutta huomaa että on ruosteessa", "vitsi se irtoaa hyvin" ja "se on niin kuuliainen". Ehkä sitä vaan täytyy alistua kohtaloon ja antaa Lystiaksalle vielä uusi mahdollisuus ;)


Eiliselle koira vaihtui taas, kun oli Agirotu ja sitä myöten huskien rotuviestit. Harmillisesti oma polveni oli oikutellut pari päivää ja kuullessani kentän pohjan olevan kuin perunapelto, tehtiin extempore-ohjaajanmuuton ja Jenni starttasi Entsun kanssa kisaavien huskien ankkurina. Radalla oli muutama haastava paikka Ennettä ajatellen, ja Jennin kanssa käytiin muutama kohta yhdessä läpi. Lämppäesteillä onneksi oli taas huomannut, miten hyvin Enne vastaa ohjauksiin, joten luotto parivaljakon yhteistyöhön oli kunnossa. Itse radalla tuli pieni, koko yleisöä huvittanut sattumus, mutta muutoin rata meni vallan sujuvasti. Tässä rata videolla, Enne tosiaan joukon viimeisenä.

Koska Lysti oli Agirodun ajan kotona nukkumassa, päätin vielä tehdä sen kanssa illalla pienen tokotreenin. Päädyin tunnariin ja ohjattuun. Ensin tunnari, ilmeisesti valitsin maasta todella hajuisen paikan, sillä Lystillä kesti todella kauan löytää kapula (välissä haisteli myös ihan maata kapuloiden ympärillä, mikä lie eläin sopivasti pyörinyt siinä kohtaa). Ei kuitenkaan koskenut vieraisiin tai sählännyt, vaan löysi varmasti lopulta oman. Luovutus oli kamala, toi alun hyvin, mutta perusasentoon tullessa kapula putosi mun jalkoihin - taas tätä turhaa huolimattomuutta! Toisella toistolla löysi nopeammin, edelleen varma suoritus, palkka vauhdista ennen luovutusta.

Ohjatun merkki oli tosi hyvä, ekasta lelupalkka kädestä. Toisella palkkasin nameilla merkille. Oikean haki ongelmitta, mutta vasen oli vähän piilossa eikä meinannut millään bongata kapulaa. Lopulta työvoittona löytyi sekin. Halusin haastavat olosuhteet myös toisin päin, joten vaihdoin kapulat lähetyspuolella ja siirsin lähetyksen keskikapulalle. Lysti kulki mukana lelun kanssa viedessäni kapuloita, eikä ilmeisesti katsonut yhtään vientiä - merkille lähti kyllä, mutta sen jälkeen tuijotti vaan mun molemmille puolille, jossa kapulat olivat edellisellä kerralla. Tätä saatiinkin sitten säätää ihan tosissaan, mutta kyllä ne kapulat lopulta vääntämisen jälkeen löytyivät ja palautuivat. Lopuksi vielä ihan vaan kahdella kapulalla vauhtinostoja puolittain, lelupalkka heti nostosta kädestä. Treeni päätettiin erillisillä luoksarin stopilla (hyvä!) ja maahanmenolla (hei, nyt alkoi olla asennetta putoamiseen!). Tästä sitä taas lähdetään liikkeelle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti