Sivut

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Maastokuumetta


Blogin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina todella taka-alalle kaiken muun keskellä. Tosin, niin tuntuu jääneen moni muukin asia... Lämpimät kelit vähän sotkivat treenisuunnitelmia, mutta josko taas pikkuhiljaa pääsisi maastojen kimppuun ihan tosissaan. Vappu vietettiin jälkileirillä Hanna Närhen opissa, ja olipa vaan loistava viikonloppu. Hyviä treenejä, hyvää seuraa, hyvät kelit, hyvää ruokaa - mitäpä sitä muuta voisi ihminen toivoa! Vähän tuli myös takapakkia, kun Lystin lauantainen janatreeni aiheutti totaalilukon koko janatouhuun, mutta josko sekin saataisi pikkuhiljaa aukeamaan ja janat taas kuntoon.

Palkkaa, kiitos!
 
Jälkikoepaikat ovat todella kiven alla, ja olenkin nyt aika surutta koittanut ilmoitella edes tottiksen perusteella karsittaviin kokeisiin. Näitäkään ei ole nyt kuin kaksi varmasti tulossa. Pitäisi harrastella vaan alemmissa luokissa, koepaikkoja on huomattavasti helpompi saada niihin! (Nojoo, jälkikokeet on kyllä aina vähän tuurinkauppaa sen suhteen, miten pääse soittoaikana läpi ja miten paljon kokeeseen on varattu paikkoja etusijalaisille. Ehkäpä me vielä joskus päästään korkkaamaan voittajan maastotkin!

Aika näppärästi löytyi esineet, vaikka ruudun paikka oli haastava poteromaisine syvänteineen.
 
7.5. mua oli pyydetty pitämään koulutuspäivä aktivointinenänkäytöstä meidän koirakerholaisille. Lysti pääse puheiden lomassa näyttämään esimerkkikoirana esineruudun ja ajamaan jäljen. Esineruutu hyvä, vähän tuuli pyöritti hajua, mutta Ly työskenteli kivasti. Jälki sujui varsin mallikkaasti, muutama haastavampi paikkakin mahtui mukaan - ensin autotien ylitys, jossa luonnollisesti sattui kulkemaan auto juuri niin, että jouduin kutsumaan Lystin sivuun odottamaan ennen matkan jatkamista ja toisena metsäkoneuralle metsästä käännyttäessä, jolloin tuuli ilmeisesti pyöritteli hajua, ja Lysti olisi kovasti halunnut ylittää myös tämän uran ja jatkaa eteenpäin. Hetki pyörittiin hukassa (maksimissaan 15 metriä jäljestä), mutta hienosti Lysti etsi ja löysi takaisin jäljelle.

Palautukset esineillä ovat kovin korrektit, palkkauksesta voikin olla montaa mieltä :D Mutta näin me se aina tehdään!

Möllitottiksessakin ehdittiin käydä pyörähtämässä, ja kaikkien odotusten vastaisesti Lysti suoritti koko kaavion hienosti ilman ääntä. Jes! Olin varoittanut kaikkia jo etukäteen siitä, miten me lopetetaan heti haukahduksen kuuluessa, porukka vähän katsoi kulmien alta suorituksen jälkeen, kun koira teki vallan mallikasta tottista. Mutta hei, aina parempi näin! Lisävahvistusta tarvii erityisesti luoksetulon ja noutojen eteentulot - ylläri... Heti, kun pakettiin isketään oma jännitys, menee pakka sekaisin. Kokeita ajatellen täytyy kuitenkin muistaa, että jos koira tulee sivulle, on parempi antaa tulla kuin koittaa korjata - korjatessa ainakin mölleissä tuppasin aina liikkumaan, ja sehän tarkoittaa saman tien nollaa ko. liikkeestä.

Loppuun vielä lelupalkka - maailman parasta!

Näistä tunnelmista jatketaan eteenpäin - tänään onkin ensimmäinen sopivan viileä päivä hetkeen, ja voidaan hyvillä mielin lähteä jäljelle! Tai no, liekö ne janatreenit ennemmin paikallaan tänään... Pääasia kuitenkin, että pääsee maastoon!

Kaikki ihanat leirikuvat on ottanut Henna Koskela.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti