Sivut

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Vappua odotellessa

Jipii, tänään suuntaamme Lystin kanssa vappujälkileirille - siistiä! Valitettavasti Enne joutuu jäämään kotiin, torstaihin asti olin ihan ottamassa sitäkin mukaan, mutta majoitussysteemin tarkennuttua tulin siihen tulokseen, etten hätätapauksessa raaski laittaa Epeä autoon nukkumaan. Niinpä se pääseekin viikonlopuksi hoitoon, ja kuulin huhua luvassa olevista metsäretkistä - Enne siis on varmasti vain tyytyväinen ratkaisuun!


Ollaan sitten viime päivityksen käyty pari kertaa jäljellä, molemmilla on sujunut kivasti. Vähän tekisi mieli kokeilla, mitä Enne tykkäisi kepeistä jäljellä :D Lystin suorittaminen on ollut tasaisen varmaa, erityisesti janat ovat parantuneet huomattavasti. Innostuin pitämään jälkitreeneistä päiväkirjaa (kiitos Heidin postauksen), toivottavasti into kantaa läpi kauden!


Jäljen lisäksi Lysti on tehnyt yhden tarkkuusruudun - kivasti alkaa hahmottaa rajoja ja avaa hyvin nenän tarkkaan työskentelyyn ja lähetettäessä. Onneksi kuukauden päästä on Ninan jälki- ja ek-leiri, jos sieltä saisi vinkkejä eteenpäin (ennen kuin pilaan kaiken heti alkajaisiksi).

Ihan parasta jälkkäriä - retki-rocky roadia! Alle syötiin herkulliset nokkosletut.

Lysti on tehnyt myös tottista, kivasti ollaan saatu tehtyä haukutonta pätkää ja täten kokonaisia suorituksia. Estenoudot sujuvat ilman epätöintiä, nyt täytyisi vaan päästä muutaman kerran vierailla esteille, ettei tarvi kokeita ajatellen stressata tästä. Tokossa ollaan treenattu erityisesti jäävien asentoja, jostain syystä Lysti on taas alkanut sotkea seisomista ja istumista. Hyviä toistoja ollaan kuitenkin saatu, ja hirvittävän napakoita asentoja!

Tee sitä missä sulle on järkee... Tai ei siinä aina järkeäkään tarvi olla! Kuva Anne

Ennekin on hassutellut tokon ja rally-tyyppisen treenin parissa lähinnä jäävien asentoja (sillä alkaa istuminen jo vähän sujua!), kiertämistä (joka on maailman vaikeinta, koska voi tehdä merkin kiertämisen sijaan) ja oikealle sivulle tuloa (taitaa loppupeleissä olla vaikeampaa ohjaajalle kuin koiralle...).


Treenien lisäksi (itse asiassa tuntuu, että ollaan vaan laiskoteltu treenien suhteen!) käytiin maanantaina suolla lumikenkäilemässä Annen kanssa. Vähän erilaista liikuntaa itse kullekin, ja hauskaa oli niin koirilla kuin omistajillakin! Retken suuntana oli Heinisuo Hämeenlinnassa, ja vaikka kilometrejä kertyi vähäisesti, aikaa meni koko ilta. Voin kertoa, että varsin kosteaa ja vielä raskaampaa tuo lumikengillä tarpominen - koskaan talviolosuhteissa ei ole ollut noin rankkaa! Postauksen kuvat ovat tältä reissulta.

Kuva Anne

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kun jälkikoiria onkin kaksi

Eilen käytiin iltapuhteena jälkimetsällä. Tallasin Lystille noin 600 metrin jäljen ihanaan kangasmetsämäiseen maastoon, jossa oli useita suppamaisia kuoppia. Omaan silmään upea jälkimaasto, koirasta päätellen hyvin haastava - tuuli ilmeisesti pyöritti hajua kuoppien kautta hassusti, ja Lysti saikin tehdä töitä ihan kunnolla. Paljon on vielä itsellä opittavaa maastosta, tuulista ja muista oman vaikutusalueen ulkopuolella olevista asioista!

Lystin jäljellä oli useampi kulma ja kaksi piikkiä, keppejä kahdeksan. Jana oli superhieno, eteni hyvin suoraa (ja lujaa!), lähti hyvin oikeaan suuntaan. Jes! Jäljen alussa ilmeisesti astui johonkin terävään, sillä kiljaisi ja pysähtyi (voin muuten kertoa, että ensimmäinen ajatus oli salamana kyy ja paniikki sen mukainen). En ehtinyt liikahtaa koiran luo, kun se jo jatkoi etenemistä ongelmitta, mikä lie oksanpätkä ollut siis. Kulmat sujui hienosti, piikit nappasi hyvin, mutta haju selvästi painui sivuun ja Lysti sen mukana. Eihän sillä väliä ole, niin kauan kun kepit nousee... ja eilenhän nousivat varmasti kaikki kahdeksan! Kokonaisuutena hyvä ja ehjä treeni.


Myös Enne sai oman jälkensä - ehkä 30 metriä, normaali askel, neljä tampattua välipalkkaa, aloitus ja lopetus. Ja vitsit! Huksis oli aivan intona, kiskoi jäljelle ja teki hienosti töitä. Kulman selvitti kärsivällisesti ilman apuja. Loppusuoralla tuuli painoi jäljen sivuun, mutta hienosti pähkäili tiensä loppupalkalle. Kulman jälkeinen palkka jäi syömättä, muuten stoppaili hyvin nakeille. Ihana huomata, miten innoissaan Epeskin oli hommasta! Varsinkin kun muistaa, miten vaikeita jälkihommat on sille aiemmin olleet...

Hirmu hyvät treenit molemmille koirille - kevät on niin parasta harrastusaikaa!



torstai 14. huhtikuuta 2016

Nenähommia ja vähän tokoakin

Tiistaina käytiin Tiian kanssa tekemässä jäljet ja esineruutu. Jälkien vanhentuessa aloitettiin esineruudulla. Halusin Lystille helpon, motivoivan treenin, ja sovittiinkin että viedään ruutuun kahdeksan esinettä ja lähetetään koirat vuorotellen hakemaan esine. Toimi Lystille kuin häkä tällä kertaa - monestihan näillä treeneillä ei ole ihan toivottua vaikutusta ollut. Nyt haki hienosti kaikki neljä esinettään, palkkasin vasta lopussa. Lystin nenään sattui kolme omaa esinettä (nahkainen lompakko, pehmoleluheijastin ja pehmofrisbee) ja yksi Tiian esine (hanska). Kivasti toi sekä läheltä että kaukaa, kerran jäi tutkimaan Saidan jo tyhjentämää paikkaa. Työskenteli koko ajan vauhdikkaasti ja sillä asenteella, mitä olen kahdessa edellisessä ruudussa jo ehtinyt kaipailla.

Ruudun jälkeen suunnattiin jäljille. Tiia tallasi Lystille 1100 metrisen jäljen, jolla oli kulmia ja yksi piikki. Janalle lähti hyvin, mutta poukkasi kesken kaiken oikealle. Otin takaisin ja lähetin uudelleen, eteni hienosti ja vauhdilla jäljelle saakka ja lähti varmasti oikeaan suuntaan. En oikein tiedä onko tuo oikeaan suuntaan lähtö hyvä vai huono asia :D Kun Lysti välissä lähti useamman kerran takajäljelle, en tiedä osaako se todella katso hajun suunnan vai nappaako vain hajun mihin suuntaan vain. Nämä oikeaan suuntaan lähdöthän on olleet vierailla jäljillä ja takajäljet omilla, joten voihan sekin vaikuttaa... Varsinkin, kun keppitilastokin näyttää omien jälkien osalta huomattavasti huonommalta kuin vieraiden! Mutta siihen eiliseen jälkeen. Lysti eteni varmasti ja tarkasti, selvitti kulmat ja piikin hienosti. Kepit nousivat varmasti kaikki kuusi ja eteneminen oli kivan tasaisen aktiivista koko matkan. Olin tosi tyytyväinen.

Ehkä maailman parasta! S-ryhmältä saa nykyään kissanruokaa koko paketin joko kastikkeessa tai hyytelössä sekoituksen sijaan. Jälkikoira kiittää ;)
 
Välissä olin omissa treeneissä, ja kotiin päästyäni tein Entsulle muutaman nose work -treenin. Siirsin homman pitkästä aikaa ulos, ja piilotin kaksi puolikasta pumpulipuikkoa. Alkuun Enne tarjosi kaadettujen puiden rungoille kiipeämistä useampaan otteeseen, ja taisi se välissä maahankin jo mennä (aika siistiä, kun tuo koira on viimeisen kahden vuoden aikana oppinut vähän yrittämään jotain itse!). Kun tajusi homman juonen, etsi hajut innoissaan ja löysinkin kivasti. Täytyy vaan tehdä useammin, että tulee varmuutta ja ymmärtää nopeammin, mitä haluan tehtävän.

Eilen otin Lystin kanssa pikaiset tokoilut ennen tokoryhmäni alkua. Lysti sai tehdä ohjatun (oikea), koitti lintsata merkin (vaelluskenkä toimi merkkinä, koska olin kuluttanut kaikki tötsät ruutuun eikä ollut tokokassia mukana...), toisella toistolla hieno merkki ja varma haku. Muutama mun ryhmäläinen seisoi koirineen suoraa oikean kapulan takana ehkä 10 metrin päässä, ei haitannut tai aiheuttanut epävarmuutta. Luovutus inasen vino. Ruutuun olin jättänyt lelun, jonka Lykä yritti käydä jo etukäteen varastamassa... Ruutuun sinkosi siis miljoonaa, mutta juoksi lelun yli ja stoppasi ruudun taakse. Super! Ennemmin yli kuin vajaaksi, aina. Itsehän sen pysäytän kuitenkin ;) Huippua, ettei ennakoi pysähdystä liian aikaisin. Pari toistoa niin, että heitin lelun ruutua kohti vapauttaessa, nämä hyviä. Molemmat leluttomat toistot ikään kuin koira olisi merkittömällä, olin itse lähempänä ja vein koiran stoppipaikalle kuitenkin. Hienosti haki kummankin suunnan. Pieni seuraaminen, ei haukkuja, mutta koska alla oli lelupalkkoja, aivasteli ja vähän kiehuäänteli. Tähän ei siis kuitenkaan nyt puututa, täytyy vaan muistaa jatkossa, ettei lelupalkka pohjalla ole kovin hyvä juttu. Vikaksi vielä yksi pk-eteenmeno, kun yksi ryhmäläisistäni kyseli sen opetuksesta ja siitä intoutuneena tein Lystille sitten kunnon (yli)pitkän. Sinkosi miljoonaa, ihan suoraa ei edennyt (kaarsi kohti ruutua, jossa oli ollut lelu, mutta palasi hyvin oikealle linjalle), mutta lujaa meni joka tapauksessa. Pätevä Ly!

Ehkä maailman parasta oli myös se, kun jälkitreenien jälkeen pääsi sohvalle!

Ps. Jos joku ihmettelee, niin Enne ei arvosta lenkeillä poseerausta ja yleensä kotona painelee häkkiinsä nukkumaan, ja esiintyy siksi huomattavasti Lystiä vähemmän kuvissa :D

tiistai 12. huhtikuuta 2016

"Valitettavasti luokka on täynnä, haluatteko varasijalle?"

No, halutaanhan me. Ja nyt sitten ollaankin varalla kahteen tokokokeeseen ja kahteen jälkikokeeseen. Ihan ymmärrettäväähän se on - tokossa todennäköisesti metsästetään SM-tuloksia, ja jälkikokeisiin nyt on aina vaikea mahtua. Mutta silti hieman harmittaa :D Varsinkin, kun olis ajatellut pääseväni testaamaan haukkujäähyä myös kokeessa (ennen kuin tulee ne oikeasti merkittävät kokeet, joissa jäähyjä ei toivottavasti enää tule). No, katsellaan, josko joku vaikka peruisi koepaikkansa...

Lysti selvittää piikkiä jäljellään

Jäljellä ollaan käyty kaksi kertaa - ensin Hyvinkäällä Jennin ja Riemun kanssa ja eilen ominpäin kotikulmilla. Hyvinkäällä Lystillä Jennin tekemä jälki, 1200 metriä, kuusi keppiä. Kaikki kepit nousi, ja kylläpä muuten merkkasi koira tarkkaan kohdat, joissa Jenni oli hetkeksi pysähtynyt! Aika siistiä. Janalla taisi puolivälissä lähteä vinoon, otin takaisin ja lähetin uudelleen, eteni hyvin mutta nappasi takajäljen. Kai..? Eilinen oma jälki oli olosuhteiden puolesta vähän sellainen "ohjaaja voisi miettiä kaksi kertaa". Oltiin liikkeellä aamulla, mutta aurinko lämmitti älyttömästi. Ekaa kertaa tänä keväänä  meinasin lähteä jäljelle ilman takkia! Jäljen tallaamisen jälkeen käytiin lenkillä, ja turhan reippaasti (ja turhan vähäisellä juomisella) suunnattiin jäljelle. Jana oli hieno! Eteni hyvin, vähän kaarsi loppupäässä jäljelle, mutta hienosti nappasi jäljen ja lähti vihdoin oikeaan suuntaan, jes! (Heti kun oli toimintasuunnitelma tehtynä, alkoi homma toimia...) Kaksi ekaa keppiä nousi hyvin, kolmas jäi. Neljäs, viides ja kuudes ok, seiska jäi, kasi ok. Kolme piikkiä, kaikki hienoja. Kulmia useita, nämä myös hyviä. Tien ylitys hyvä (välissä oli kulkenut tietä vieras ihminen ja koira, ei mennyt lankaan). Puolenvälin tienoilla Lysti alkoi kuitenkin olla tosi kuumissaan, täytyy pikaisesti vähän vähentää tuota sen tukkakuontaloa!

Veljekset kuin ilvekset jälkien jälkeen

Esineruutujakin ollaan tehty pariin otteeseen. Ensimmäinen oli hakkuuaukealla aika raskaassa maastossa. Aikalailla koeruudun kokoinen ruutu, esineitä neljä (vasen takakulma, keskellä 3/4 syvyydessä, oikeassa reunassa keskisyvyydessä ja edessä keskellä. Raskas maasto verotti, mutta hienosti pieni tsemppasi ja kaikki esineet nousi. Toisella kertaa ajattelin tehdä kevyempään maastoon, mutta päädyinkin suomaiselle, hyvin eri tavalla raskaalle alustalle... Syvyys koesyvyys, leveys noin puolet. Esineet takana vasemmalla, keskisyvyydessä oikeassa reunassa, 1/4 syvyydessä vasemmassa reunassa ja edessä oikealla. Keskiesine oikealta tuli vaivattomasti, vasemman reunan esinettä etsi jo pidempään. Sen jälkeen homma ei enää näyttänyt toivomanilaiselta ja lopulta otin pois ennen kahden viimeisen esineen löytymistä. Vähän saattoi pienelllä pinna palaa, kun joutui autoon ja kävin Entsun kanssa hakemassa jääneet esineet ;)


Tottistakin ollaan tehty ennen ruutuja ja pari kertaa ihan kentälläkin. Haukkumisen suhteen ollaan päästy huimasti eteenpäin, ja viimeksi saatiin tehtyä jo koko paletti ilman jäähyn jäähyä! Selvästi on joku ajatus naksahtanut kohdilleen, sillä siinä missä haukkuminen on jäänyt pois, on jäänyt myös kähinä, aivastelu ja muu turha. Pitkä tie on vielä edessä, mutta ainakin nyt tuntuu, että tie on oikea.


Aksaakin on tehty! 2.4. Enne kävi juoksemassa kaksi kisarataa lainakuski Jennin kanssa Hyvinkäällä. Tarkoitus oli kisata itse, mutta koska nilkka oli (ja on edelleen...) vähän kyseenalaisessa kunnossa, pääsi Enne edellisen torstaina aksatreeneissä ekaa kertaa ikinä vieraan ohjattavaksi, ja kisoissa sitten ekaa kertaa Jennin kanssa radalle. Törkeän hienosti homma sujui, ja molemmilla näytti olevan kivaa. Itse saatoin olla ihan kipsissä jännityksestä (kyllä, vieraan ohjatessa jännitys nousee näemmä ennennäkemättömiin lukemiin!), ja Jenni joutui pariin kertaan jo toteamaan että "Rauhotu nyt oikeesti. Oot jo kertonu kaiken, mitä mun tarvii tietää." Mutta hengissä, ehjinä ja iloisina pääsivät maaliin, mahtavaa! Hyllyiksihän ne radat päätyivät, mutta kuten aina, tärkeintä että Epellä on kivaa ja maailman siisteintä. Alla videot radoista.