Sivut

lauantai 6. helmikuuta 2016

Tokoa Pekka Korrin opissa

Taas on viime aikojen treenit jääneet kirjaamatta, mutta tänään oli niin huipputreenit, että pakkohan niistä oli edes jotain saada ylös tännekin! Meillä oli siis kennelpiirin nuorten koirien tokoringin treenit, joissa kouluttajana olivat Riitta ja Pekka Korri. Meillä oli oma puolen tunnin setti, paikallaolot sekä häiriötreenit Pekan opissa.

Paikalle päästyäni en tiennyt yhtään, mitä tekisin. Ikuisuusongelmana ollut seuraaminen on ollut tapetilla joka koulutuksessa viimeisen puoli vuotta, ja vähän alkoi jo ärsyttää sen esiintuominen. Uskoin kuitenkin Pekalla olevan hyviä pointteja asiaan, joten päätin tehdä muutaman liikkeen kokeenomaisen suorituksen. Liikkeet koitin valita niin, että seuraamisen ongelmat mahdollisimman todennäköisesti tulisivat esiin. Näinpä valikoitui tehtäviksi ensin kiertohässäkkä (vähän vino kierto, mutta ei ollut menossa hypyille eikä kapuloille, pysähtyi kivasti maahan, nouti ja hyppäsi hyvin, luovutus huolimaton), tunnari (etsi toooosi kauan ja tarkasti omaa! Hienosti kuitenkin nappasi oikean, luovutus taas huolimaton), ruutuun lähetys merkittömälle seisomaan jättäen (ei lähetystä siis), loppuosa normaalisti (lähti hyvin, reagoi kentän laidalla olleisiin omiin kapuloihin, mutta jatkoi. Jäi tosi etureunaan, korjasin kahteen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen, loppuosa ok) ja lopuksi seuraaminen. Seuraamisessa peruutusta, käännöksiä, sivuaskelia. Ja kyllä, sieltähän löytyi kaikki meidän ongelmat! Tuli kähinää, aivastelua, kitinää ja haukahdus. Jes! Pekan huomiot (tai ainakin ne, jotka nyt tähän hätään muistan):

- linja hyvä - haukusta puhuttelu, muutoin ei reagointia. Koira ei välttämättä ymmärrä pitävänsä ääntä ja kähisevänsä, ja oma linjan veto "liian suureen" ääneen on vaikea ja koiralle epäselvä. Koira tekee päätöksen haukkua, jolloin siitä voi kieltää selkeästi.

- ohjaaja käyttäytyy hyvin tyynesti eikä näytä ulospäin hermostumisen merkkejä, vaikka koira häröilisi.

- palkaksi ruokapalkka. Pätkä seuraamista, jonka jälkeen useampi kuivanappula (huom! nimenomaan tavallista ruokaa, ei mitään supernameja) kerralla. Haetaan koiralle mielentilaa, jolla se jo seuraamaan lähtiessään on syömistunnelmassa. Ei namituksia ennen seuruuseen lähtöä. Seuraaminen treenien lopussa, jotta koiran ei tarvi juosta täydellä mahalla vauhtiliikkeitä.

- vihjesanat käyttöön joka liikkeeseen. Ei ole reilua, että tehtävää suorittava koira on ainoa, joka ei tiedä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.



- huomion kiinnittäminen pikkujuttuihin - kapuloiden luovutukset, ruudun paikka jne. selviksi, jolloin koira ei ala kerryttää epäselvistä/sinne päin tehdyistä tehtävistä kuormaa. Selkeät toimintatavat kaikkeen!

- pitkiä treenejä. Yksittäisen treenin kesto 1-1,5 tuntia. Ei lyhyitä pikatreenejä. Haetaan mielentilaa, jossa koira olettaa tokosuorituksen olevan pitkä eikä sitä varten kannata alkaa hötkyillä.

- liikkeiden välit hyvät! On hyvä, että Lysti saa häilätä vapaana lähellä, jolloin se saa purettua kertynyttä painetta.

- Lysti on tosi taitava. Ohjaaja on tehnyt hyvää työtä kouluttaessaan, ja koira osaa teknisesti asiat hyvin. Se on selkeästi työkoira, ja on tärkeää, että sillä on myös joku työ (Pekka ei pidä tokoa työnä koiralle - työ on ennemmin tehtävä, josta ihminen ei voisi suoriutua ilman koiraa (meillä siis jälki)).


Häiriötreeneissä tosikko-Lysti ei yhtään arvostanut tehtyjä treenejä, joissa se joutuin tekemään kaukokäskyjen i-m -vaihtoa toisen koiran rinnalla ("käsky" sanasta annettiin vastakkaiset käskyt) tai tekemään luoksetuloa niin että toinen koira juoksi vastaan luoksaria tehden. Ruutua muut tekivät niin, että lähettivät koirat samaan aikaan kahdesta eri suunnasta - me skippasimme suosiolla ko. treenin, ihan jo ensi viikon kokeenkin takia ;) Noutoja tehtiin niin, että kaksi ohjaajaa seisoi vastakkain ja heitti kapulat (niin, etteivät menneet ristiin) ja koirat lähetettiin yhtä aikaa hakemaan kapuloita. Ekalla kertaa meidän pari ei uskaltanut lähteä noutamaan, joten Lysti yritti oman kapulan haettuaan saada tuotua myös toisen kapulan - pieni höpsö! Toisella kertaa onnistui hyvin, oma kapula riitti. Hyppyä tehtiin kutsuen ensin samaan suuntaan ja sen jälkeen vastakkain. Ekalla kerralla annoin vähän mitä sattuu käskyjä, mutta oikeiden löydyttyä homma sujui hyvin. Paikkiksessa pysyi hyvin, mutta vaati kaksi käskyä maahan. Luokse tuli ekalla käskyllä, joski vähän hitaasti ja takanani aitauksessa ollutta koiraa miettien.

Treenien jälkeen juteltiin vielä pitkät pätkät treenikavereiden kanssa meidän tilanteesta. Lopputulemana todennäköisesti osasyy (tai no, mahdollisesti ihan koko syykin) ongelmiin on oma ajatteluni. Lysti reagoi todella herkästi omaan mielialaani ja tekee omat tulkintansa tilanteesta sen pohjalta. Kun oma asenteeni treeneissä nykyään on monesti "miten reagoin jos se taas ääntelee?" ja "miten puutun siihen?", on päivänselvää, etten ole kovin rentona kentälle mennessä. Jatkossa täytyy siis kiinnittää erityishuomiota siihen, mitä ajattelen itse, vaikken mielestäni mitenkään ulospäin ajatuksiani näytäkään.


Kuvissa poikaset joulukuun lopussa - ilmeisesti jääneet kokonaan julkaisematta nämä kuvat, joten toimikoot kuvituksena nyt :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti