Sivut

perjantai 20. marraskuuta 2015

Onnistumisen iloa

Siinä missä lauantainen koe oli aivan hasardi, olivat eiliset treenit oikein onnistuneet. Arki kokeen jälkeen on ollut aika rankkaa - olen jättänyt pois kaiken (no... ainakin yrittänyt ja ainakin melkein kaiken) Lystille höpöttelyn (lue: en esimerkiksi kysy pikkuaussielta, tietääkö se mihin olen hukannut hanskani tai miksi tulin käymään keittiössä...), lenkeillä jatkuvan "voi miten hienosti otat kontaktia" -kehumisen ja huomioinut sitä vain omasta aloitteestani. Käsittämättömän vaikeaa! Näemmä tämä kuitenkin tuottaa tulosta, kun peilaa eilisten tokotreenien tekemisen tasoon. Se on sitten eri asia, miten pitkään tätä jaksaa arjessa toteuttaa... Mutta selvästi myös koiralla on nyt varmempi olo siitä, mikä sen paikka laumassa on. Lisäksi huomaan, että jatkuva seurailu taitaa myös olla osittain itse aiheutettua - toki Lysti edelleen vahtii, mihin kuljen ja mitä teen, muttei tunge joka välissä jalkoihin. Joku tasapaino täytyy siis löytää arkeenkin jatkossa!

 

Eilen suunnattiin Outin kanssa parkkihallitreeneihin. Vähän saattoi tulla tyhmä olo, kun viime ajat on tuskastellut märässä ja pimeässä treenimahdollisuuksia, ja hallissa sai näppärästi treenattua kuivassa, valoisassa ja kaupan päälle vielä hyvässä häiriössä! Juoksemista vaativia liikkeitä ei tokikaan tuollaisella pohjalla tehty, mutta muuten saatiin oikein kivoja juttuja treenattua. Eilisen teemana olivat häiriötreenit, joiden puitteissa tehtiin seuraamista, tunnaria ja kaukoja. Lisäksi tehtiin zetan asentoja sekä luoksarin pysäytyksen tueksi uudenlaisella tekniikalla stoppia.


Seuraamisessa pitkää pätkää, autojen välissä, ostoskärryjen kolistessa. Huomautus kontaktin putoamisesta tai muusta häröilystä. Vähän edisti poikittaen, mutta tyytyväinen olen. Ei haukkuja, kitinääkin yllättävän vähän. Myös juoksu ok. Viimeiseksi tehtiin vielä seuraamista niin, että Outi kulki lelu kädessä Lystin vasemmalla puolella - hurjan vaikeaa, mutta pieni tsemppasi upeasti!

Tunnarissa paneuduttiin vireen hallintaan. Kokeessa kierrosten ollessa korkealla Lysti nappasi kapulan haistelematta yhtään, ja vasta sen pudotettuaan alkoi etsiä omaa. Nenää tuolla koiralla on, siitä tämä ei jää kiinni. Tehtiin siis niin, että ohjeistin Outin laittamaan kapulat L-muotoon siten, että pystysivu on meidän suuntaan, ja sakara kääntyy vasemmalle. Oma toiseksi viimeinen vasemmalla. Hetsasin ja leikitin lelulla, lähetys suoraa siitä. Juoksi täysillä kapuloilla, hetken pyöri kapuloilla nenä kiinni ja lähti juoksemaan kiitolaukkaa takaisin lelulle. Uusi lähetys, haisteli huolimattomasti ja otti viereisen. Tästä palaute (en oikein tykkää antaa palautetta tunnarin väärästä, koska haluan että koira oppii itse varman tekniikan. Lystillä kuitenkaan homma ei ole osaamisesta kiinni, vaan ongelmana on keskittyminen ja oman tunnetilan hallinta, jotka johtavat virheisiin), pudotti ja lähti etsimään omaa. Löysi ja toi hyvin. Virheestä huolimatta lelupalkka. Toisella toistolla vaihdettiin lähetyskulmaa niin, että sakara oli oikealle ja oma toisena oikealta. Lähti vauhdilla, pyörähti kapuloille, oli jo tulossa takaisin, kun stoppasi itse ekan kapulan kohdalla, kääntyi ja lähti suorittamaan tehtävää. Haisteli tosi huolella, ehkä paras tunnari ikinä haistelun tarkkuuden puolesta! Löysi varmasti oman ja toi hyvin. Super-Lysti! Näitä treenejä tulee nyt ohjelmaan, jotta saadaan myös ei-ideaalissa mielentilassa tehtyä onnistumisia. Jes!
 

Kaukoissa on nyt jostain syystä uusi ongelma - sama, joka ilmeni jo kokeessa. Jostain syystä Lystin varmin vaihto, maahan-seiso, on aivan hakusessa, ja Ly tekee seisomisen sijaan istumisen. Outin suorituksia katsoessa huomasin meillä molemmilla ohjaajilla samaa ongelmaa (nauroinkin Outille, että ihme kun täytyy taas toisen tekemänä nähdä ongelma, että tajuaa saman pätevän itseenkin): ei-niin-jyrkkä palaute on sen verran epäselvä, ettei koira välttämättä ymmärrä, tekikö se väärin vai oliko suoritus ihan ok. Täytyy siis alkaa kiinnittää huomiota palautteenantotapaan! Vaihtoja tehtiin ristiin ja rastiin, suurimpana ongelmana tuo m-s. No, treeniä vaan lisää selkeämmillä kriteereillä! Loppuun tehtiin kaukot vielä niin, että Outi seisoi noin puoli metriä koiran edessä sivussa selkä koirana päin antaen mulle käsillä huitoen vaihtokäskyjä. Positiivisena yllätyksenä Lysti ei juuri reagoinut näihin, vaikkei olla ainakaan pitkään aikaan (jos koskaan) tällaisia tehty.

Zetan asentoja tehtiin ihan vaan peruuttelemalla, varmoja asentoja ilman virheitä. Hyvä Ly!


Luoksarin stoppi on aiheuttanut viime aikoina harmaita hiuksia, ja olen alkanut epäillä kykyjäni kouluttajana pysähtymisen nopeuden suhteen. Ongelmahan on se, että Lysti kyllä reagoi käskyyni heti, mutta näemmä olen opettanut pysähtymiseen kuuluvaksi metrin eteenpäin tulon ja jalkojen asettelun. Se hieno, jämäkkä pysäytys, joka jossain vaiheessa saatiin aikaan, on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Saadakseni lisää ponnekkuutta stoppiin aloinkin nyt opettaa Lystille pysähtymistä hypyn kautta. Tämä tuskin sellaisenaan tulee koskeen kokeeseen, mutta uskoisin sen tuovan uutta ajatusta pysähtymiseen kokonaisuudessaan. Katsotaan, katsotaan... Ainakin Lystillä oli kovin hauskaa eilen tätä treenatessa, joten sekin on jo kotiin päin ;)


Lystin tokoilun jälkeen oli Epen agilitytreenit, kenraaliradat ennen sunnuntain kisaratoja. Eka rata oli lievästi holtiton, kun herra huksis ei huonon ohjauksen jälkeen ihan pysynyt pöksyissään, vaan juoksi kolme kertaa vähintään miljoonaa mutkaputken läpi. En jaksa enää Entsun kanssa stressata näistä hölmöilyistä, pääasia että koiralla on hauskaa ja se tykkää tekemisestä! Saatiin oikein kivaakin rataa tehtyä, erityisesti keppien sisäänmenot olivat hienoja, kun vaan maltoin ohjata ne riittävän varmasti. Kauas putkiin lähettäessä omat kädet nousivat ihan taivaisiin ja lopputulos olikin sen näköinen, tähän täytyy jatkossa muistaa kiinnittää huomiota. Puomin alastulokontaktit upeita, hepulissakin malttoi hienosti laskeutua alas saakka ja asettua 2on2offiin. Toisella radalla saatiin jo oikein hienoja onnistumisia, joskin vaikea keppien avokulma tuotti ohjaajalle päänvaivaa. Koira oli kuitenkin hienosti messissä ja jaksoi tehdä innolla loppuun saakka - vaikka toistoa "muutama" tulikin...


Kuvituksena tällä kertaa kännykuvia syksyn varrelta - ihana pimeä syksy ja pitkät työpäivät eivät juuri tue kameran kanssa ulkona liikkumista...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti