Sivut

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Hyvää mieltä

Eilen suuntasimme kohti tokotreenejä Jennin kanssa. Edellisistä yhteisistä tokotreeneistä oli tovi, ja melkein alkoi jännittää, miten paljon ja millaista palautetta saadaan tekemisestä (...ja tekemättömyydestä).

Ei varsinaisesti tarvi olla huolissaan kierron laajuudesta ;) Lystin kuvan nappasi Jenni Sohlberg.
 
Lysti aloitti kiertohässäkällä, tällä kertaa pitkästä aikaa mukana myös hypyt kapuloiden lisäksi. Huomasi taas, miten pitkä tauko vaikuttaa... Homman juoni unohtuu ja tekeminen on "vähän sinne päin" - varmuus käskyistä on siis kateissa. Olen myös onnistuneesti oikonut tötsän kohdistamisessa, eikä Lystillä näyttänyt olevan aavistustakaan mihin päin sen pitäisi katsoa. Tehtiin muutama treeni niin, että Jenni suhisi kapulat ja kävi sen jälkeen näyttämässä tötsän. Muutama toisto vaadittiin, että luopuminen oli toivotulla tasolla, mutta kyllä se sieltä löytyi. Tehtiin myös liike loppuun saakka kerran - hyppy jäi välistä (koska sitä ei tosiaan ole ollut sitten elokuun), tokalla kerralla oikein hienosti. Nyt vaan paljon lisää treeniä ja vahvistusta tuohon aloitusvihjaukseen.

Kuvat Jenni Sohlberg

Toisessa setissään Lysti aloitti parilla ruudun paikalla. Ekalla meni hyvin, mutta pysähtyessä kääntyi puolittain ulos vasemmasta sivureunasta. Korjasi hyvin. Tokalla hienosti keskelle, jes. Varsinaisessa treenissä Ly teki ohjattua. Ohjattuhan on meillä vähän vasemmalla kädellä opeteltu, lähinnä kiireessä kasattu piirinmestiksiä varten (koska juuri niinhän koiraa koulutetaan!). Suurimpana ongelmana pidin sitä, ettei koira yksinkertaisesti ole aivan varma, mitä se on tekemässä, ja ehtii siksi vähän arpoa. Ekalla toistolla selvisi kuitenkin varsinainen ongelma: koska liikettä on jouduttu korjailemaan, on Lystin mielestä nyt ihan ok lähteä vaan johonkin (useimmiten keskikapulalle), koska korjaan kuitenkin sen oikeaan suuntaan. Lystin maailmassa liikkeeseen siis kuulu korjaus, jolloin sen ei oikeastaan tarvi edes alunperin lähteä oikeaan suuntaan (tai siis, kyllähän sillä selvä ajatus on suunnista, mutta päätyy monesti keskikapulalle reunimmaisen sijaan). Nyt otettiinkin uusi linja, jossa korjausta ei tehdä, vaan väärästä valinnasta Lysti kutsutaan pois ja otetaan homma uudelleen. Tehtiin kummallekin puolelle viisi toistoa (ohjasin kädellä merkille, vain kummankin puolen vikalla haulla lähetys merkille noin 1,5 metrin päästä) niin, että Jenni vei kapulat joka kerta kokeenomaisesti (ja kiitteli illalla tätä ajatustaan, muutaman kerranhan niiden kanssa sai sitten juosta eestaas :D). Ensin oikea, joka on Lystille vaikeampi. Tosi hyviä toistoja, ja loppui kokonaan keskimmäisen vilkuilukin. Kun vaihdettiin vasempaan, oletusarvoisesti koira lähti edelleen oikealle. Siirryin itse askeleen vasemmalle lähetyksellä, ja sehän sekoitti pakan. Toisella kertaa hyvä. Merkillemeno oli vaikea näiden jälkeen, mutta sitä vahvistellaan jatkossa erikseen ja yhdessä noutojen kanssa.

Lystin veli Riemu (Popotin Caviar)
 
Kotiläksyksi ja omalle muistilistalle muutama asia:
- älä käytä pallopalkkaa. Toistojen määrä ei ole riittävä ja koira ehtii nollata ajatuksensa treenattavasta asiasta, jos saa rallata pallon kanssa joka välissä.
- ne toistomäärät. Niitä täytyy olla paljon. Huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä.
- paljon, paljon, paljon kuuntelutreenejä
- arpominen ei ole vaihtoehto. Lysti osaa kyllä, joten tiukempi linja siihen, miten virhesuorituksiin reagoidaan. EI korjauksia.

"Kato nyt kun se osaa tulla eteen! Ja siitä vielä sivullekin!" Kuvat Jenni Sohlberg
 
Tokoilun jälkeen Enne pääsi tekemään rally-pätkän. Se oli taas niin liekeissä, kyllä tuo näyttää olevan sille paljon sopivampi laji kuin toko. Vähän oli vaikeita juttuja (kuten molempien täyskäännös oikealle), ja Jenni saikin välillä nauraa katketakseen, kun koitin ohjastaa koiraa oikeaan paikkaan ja vieressä kulkee jutteleva huksis. Treeni on kuitenkin tuottanut tulosta, sillä Enne pyörähti oikein näppärästi (avun kanssa toki) oikealta puolelta eteen istumaan! Siitä tulee vielä hieno rallykoira!

Kuinkas suloinen tuleva tokokoira meitä kävikään moikkaamassa? Pieni oli Morten-cardi, joka asustaa Pia Sandbergin luona.

Treenien jälkeen käytiin pienellä purkulenkillä ja sen jälkeen suunnattiin syömään (vähän pisti naurattamaan, kun ennen lähtöä Jennin kanssa viestiteltiin, ja molemmat odottivat syömistä melkein enemmän kuin itse treenejä). Syödessä saikin sitten taas ihan urakalla miettiä ja pohtia asioita - Jenni kun esimerkiksi heitti ilmoille ihan hyvän kysymyksen: mietiskelin, pitäisikö noudon luovutukset opettaa yhtenäisiksi (tällä hetkellä Lysti luovuttaa tunnarin sivulla ja muut edessä). Juteltiin asiasta, ja lopulta Jenni kehoitti miettimään, mikä meidän tokotavoite on ja millaisia asioita sen eteen kannattaa tai täytyy tehdä. Niin, mikä meidän tavoite on? No valioituminen tietysti, mutta entä sen jälkeen? Olisihan se kivaa päästä SM:iin joukkueessa, mutta... Niin, onko se sitten siinä? Muutama koe vuodessa, jotta saa riittävät tulokset arvokisaan, mutta sen pidemmälle ei suunnata? Tällä hetkellä SM:iä suuremmat arvokisat eivät ole tavoitelistalla, joten... Hmm. Täytyy kai alkaa miettiä vähän pidemmällekin tätä asiaa ja tehdä suunnitelmia kouluttamisen suhteen myös tältä kannalta.

Morten oli jo mukana isojen koirien hommissa - oikealla se päätti suorittaa ruudun yhdessä Riemun kanssa ;)
 
Tänään vaihdettiin treenit vähän fyysisempään puoleen ja käytiin kickbikelenkillä. Matka oli varmaan edelleen se kolmisen kilometriä, mutta tällä kertaa laitoin kickbiken perään lisäpainoksi autonrenkaan. Lisäpainon ansiosta vauhti oli luonnollisesti huomattavasti maltillisempi, ja juomataukojakin pidettiin pari (lämpötila oli vain kuutisen astetta, mutta ilma sumuisen kostea). Lenkki oli selvästi raskas ja koirat saivat tehdä töitä ihan kunnolla varsinkin ylämäissä. Renkaan kiinnitysviritelmä ei ollut paras mahdollinen, joten se vähän ärsyttävästi nyki kickbikea. Koirilla onneksi (luonnollisesti) oli joustot molemmilla, joten nykimisen haitta oli lähinnä oma ärsytykseni ;) Ennekin teki töitä paremmin kuin tähänastisilla lenkeillä, joten ehkäpä tuo vauhti on ainakin yksi syy motivaatio-ongelmiin. Nyt täytyy vain miettiä, miten jatkossa saisin sopivasti lisäpainoa kiskottavaksi... Tai sitten täytyy odotella luottovarustetekijää takaisin vieraalta mantereelta ja hankkia koirille pyöräkoiran valjaat renkaan vetoon ja liikkua itse pyörällä.

 Veljekset kuin ilvekset :D

Peltolenkkikuvat jääkööt seuraavaan kertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti