Sivut

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Tokomotivaatiota kasvattamassa

Eilen oli kennelpiirin nuorten koirien tokoringin treenit, joissa kouluttajana oli Nina Manner. Lystin kanssa ei olla kamalan aktiivisesti tokoiltu, ja matkalla kentällä oli vielä epäselvää, mitä aion treeneissä tehdä. Lopulta päädyin luoksetuloon, seuraamiseen ja koska aika jäi neljä minuuttia, ruutuun.

Vielä tunnelmakuva reissusta, Pallaksen rinteeltä.
 
Luoksetulossa aloitin kertomalla, että stoppi on nykyään vähän laiska, enkä oikeastaan tiedä tämän hetkistä tilannetta treenitauosta johtuen. Tehtiin ensin kokenomaisena luoksari, ja sehän olikin järkytys potenssiin monta odotuksiini nähden. Vauhti oli kiva, mutta pysähdys venyi heittämällä 3-4 metriä - niin paljon, että epäilin koiran jättävän kokonaan pysähtymättä! Maahanmeno parempi, mutta senkin Lysti saisi tehtyä ripeämmin. Keskityttiin seisomiseen, sillä Nina oli sitä mieltä, että maahanmenon ripeys voi tulla ns. itsestään, kun saadaan seisomisen stoppiin taas oikea asenne. Aloitettiin treenit takapalkalla niin, että kutsuin koiraa, annoin pysäytyskäskyn ja vapautin välittömästi odottamatta pysähtymistä. Ja kyllähän sieltä löytyi samantien se vanha tuttu jarrureaktio. Näitä muutama, sitten luoksari jossa käsky, odotus ja vapautus. Ehdin jo kysyä, mitä teen jos koira säntää jo pysäytyksestä pallolle, mutta eihän Lykä niin tee Pysäytykset joka kerta eri kohdassa, ettei ala ennakoida stoppia tiettyyn vaiheeseen. Tähän täytynee opettaa myös käsky kiertää minut, jotta saan sitä kautta vapautettua taakse myös.

 Potilaskoira

Seuraaminen on ollut meidän murheenkryyni, koska "Lysti ei tykkää, se tylsistyy ja säätää omiaan koska seuraaminen on niin tylsää". Ihan hyvä muuten, mutta vasta useamman ulkopuolisen asiasta sanottua, olen videolta huomannut koiran olevan kaikkea muuta kuin tylsistynyt - se on ihan liekeissä ja haluaa hirveästi tehdä! Ly ei vaan yksinkertaisesti ole riittävän varma seuraaja, ja ongelmat johtunevat suurelta osin tästä. Ninan mukaan seuraamisen tekniikka on puutteellinen, ts. Lystillä ei ole selkeään ajatusta oikeasta paikasta. Tähän saatiin hyviä vinkkejä kotitreeniin: Lysti saa nyt oppia olemaan aina vasemman jalan vieressä, oli jalka edessä, takana tai sivulla. Alkuun kahden askeleen settejä, siitä pikkuhiljaa pidempää pätkää ja käännöksiä. Naksutellen oikeaa paikkaa asteittain vaikeuttaen. 

Loppuun vielä "näytetään nopeasti ruutu, jos siihen on jotain kommentteja". Ajatuksena hyvä, toteutuksena aivan hasardi! Merkitön merkki hieno, koira lähti hyvällä vauhdilla ja asenteella, mutta totaalisen vinoon. Liekö jotain merkitystä vinossa seisseellä ohjaajalla... x( Täytyy näemmä alkaa tehdä tässä samaa kuin jäljen janalla - seistä omasta mielestään aivan vinossa, niin saattaa suunta olla suoraa eteenpäin. Hienosti saatiin kuitenkin korjattua lisäkäskyllä, jes! Muutama merkitön, jotka kaikki ekan tavoin vinoja omasta asennosta riippumatta. Vikasta ruutuun lähetys, lähti kohtuullisesti, mutta juuri ennen ruutua kaarsi ympäri ja lähti tulemaan luokse. Pysäytys ja uusi käsky, hienosti upposi ruutuun mutta suoraa makaamaan. Aargh! Eli tässä liikkeessä näemmä kaikki palikat sekaisin. En kuitenkaan jaksa vaipua epätoivoon - todennäköisesti kyseessä on vaan epävarmuus ja asioiden sekoaminen: ei olla pitkään aikaan treenattu, piirinmestiksiin treenatessa tuli paljon uusia juttuja nopeasti, ja nämä nyt sekoavat kaikki keskenään. Lisää treeniä ja hyvä tulee! :)


 Pieni potilas pääsi maanantaina mukaan töihin.

Kotona oli tietysti pakko kokeilla tuota vasemman jalan opetusta, ja kyllähän Lystillä selvästi on ajatus oikeasta paikasta. Tokotukipuhelu Jennin kanssa, jonka jälkeen testiksi vielä sama juttu peilin edessä - allekirjoittaneella kun on "joskus" "vähän" taipumusta "pieniin" vartaloapuihin... Kyllä se vaan peilin edessäkin toimii, joten katsotaan miten saadaan homma pelittämään jatkossa. Voihan olla, että eilinen oli vain tuuria ja paikka todellisuudessa on hakusessa, treenitilanne on vain liian siisti keskittymiseen tai muuta vastaavaa. Katsellaan. Joka tapauksessa ääntelyyn (maltilliseen sellaiseen siis) en toistaiseksi puutu, koska se näyttäisi johtuvan epätietoisuudesta tekemisen suhteen. Iltapuhteena tehtiin myös kaukoja molempien koirien kanssa samaan aikaan niin, että olin ensin itse istumassa ja sitten makaamassa maassa. Hämmentävää kyllä, huskyeläin selvisi näistä paremmin! Lystille oli kamalan vaikeaa nousta istumaan, jos en itse seiso. Muut vaihdot sujuivat ok. Enne teki kamalalla sykkeellä kaikki vaihdot (niin, sehän ei siis oikeasti edes osaa kaikkia vaihtoja!!) häntä heiluen. Murut



Lystin kanssa koppailtiin kiekkojakin yhtenä päivänä. Ei kerrottavaa jälkipolville, hirveä vauhti ja into kyllä! Lisää treeniä vaan tähänkin lajiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti