Sivut

lauantai 12. syyskuuta 2015

Syksy tuli ja treenikausi alkoi

Vetotreenien osalta nimittäin! Kaksi kertaa ollaan ehditty käydä kickbikeilemassa, ja kyllä se vaan on meidän kaikkien kolmen juttu. Varsinkin eräs pieni aussie on ollut niin huumassa puuhasta, että kiljuu kuin syötävä. Ihanaa omistaa koira, joka tykkää käyttää ääntään... No, onneksi nyt on kerrankin laji, jossa saa huutaa - varsinkin, kun huutoa ilmenee siis lähtökiihkeydessä ja esim. ylämäissä, kun kiskotaan täysillä että pääsee täysillä. Ja kyllä, se ei ole haukkua, vaan huutoa. Niin kaunista.

Matka on kummallakin lenkillä ollut vitosen luokkaa. Lysti juoksee hyvin, Entsulla ei meinaa kunto riittää tai ylimääräinen kerros kylkiluiden päällä hidastaa sen tahtia ;) Eka lenkki otettiin lähinnä höyryjen päästelyn kannalta, toisella kertaa jo suunnitelmallisempaa treeniä ja vauhdin säätelyä. Laukkavauhtia mentiin vielä kuitenkin, ravipätkät tulkoot ohjelmaan vähän myöhemmin. Nyt vaan toivottavasti jatkuu tällaiset kivat, sopivan viileät kelit, niin saadaan säännölliset treenit ohjelmaan.



Tällä viikolla käytiin pitkästä aikaa jäljellä ja esineruudussa. Esineruutu aika haastava: iso ruutu, jonka etureuna oli tasaista, keskellä jyrkkä isohko mäki ja takareuna mäen toisella puolella niin, että takareunan esinettä varten piti juosta ylä- ja alamäki kokonaan. Viisi esinettä, nostettiin neljä. Lähti hirveällä innolla ja sykkeellä, parhaat onnistumiset etureunan esineellä (juoksi ohi, sai hajun, löi liinat kiinni ja palasi, jes!!) sekä takareunalla (ei oikeastaan mitään tietoa mitä mäen toisella puolella tapahtui, mutta pääasia että irtosi mäen toiselle puolelle, ts. ei nähnyt mua yhtään). Treeniä sille, että voin itse liikkua lähetyssivulla, tällä hetkellä Lysti pitää mua aika tarkasti silmällä ja jos vaihdan sen huomaamatta paikkaa, se pysähtyy bongaamaan mut ennen kuin jatkaa töitä. Ei kuitenkaan mene paniikkiin tai muuten sählää, haluaa vaan tietää missä mä milloinkin olen. Helpossa maastossa tällaisia treenejä, niin eiköhän ala koko paletti hahmottua.


 Jäljellä Lystille tuli vähän ylimääräisiä haasteita, sillä alkupätkällä oli kävellyt motoristi (näimme ko. tyypin jäljelle tullessamme, siksi tiedossa (ja ennen kaikkea ratkaisevassa asemassa :D) on se, että kyseessä oli motoristi) ja sotkenut jäljen. Harhajälkiä ei ole Lystillä vielä treenattu, ja vähän sekaisinhan tuossa alussa mentiin. Lopulta päästiin oikealle jäljelle, ja se sujui kivasti. Keppejä alkupätkälle jäi kolme, mutta loput viisi nousi hyvin. Vähän jäljen tekijä oli tehnyt hämyjä meille, kulkenut loivaa s-mutkaa (olin muuten aivan varma, että koira ei taatusti ole jäljellä, kun kulkee niin kummallisesti! Tai että tekijä on ottanut välissä vähän vahvempia...) ja lopussa kulkenut tietä. Lysti teki upean tien ylityksen kyselemättä mitään, ja joutuikin vähän tarkistelemaan, ennen kuin uskoi jäljen todella kulkevan tiellä. Eka kerta tällaistakin...



 Enne teki myös oman jälkensä, muutaman kymmenen metriä kaartaen, ei nameja. Kauhea tohina ja into, vauhdilla Epe jälkensä suoritti ja kiireessä veteli ohi palkkapurkistakin. Mutta ainakin sillä oli kivaa :D Ja hirveän kiva huomata, miten E on oppinut käyttämään nenäänsä ja tietää, mitä jäljellä on tarkoitus tehdä!


Ollaan myös vähän temppuiltu - ja tietysti retkeilty (Ilves-reitti Hämeenlinnassa ja reitti Vanamajalle Hattulassa on olleet testissä). Kohta päästäänkin jo tositoimiin, kun suunnataan auto kohti pohjoista. En malttaisi enää odottaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti