Sivut

torstai 16. heinäkuuta 2015

Retkikoiria - Isojärven kansallispuisto

Eilen suuntasimme koirien kanssa kohti Kuhmoista ja Isojärven kansallispuistoa. Puisto oli uusi tuttavuus itselleni, ja olikin kiva päästä taas ihan uuteen paikkaan retkeilemään. Viime aikoina olen tosin miettinyt, miten vähän on tullut kierreltyä ihan näitä lähiseutujen metsiä ja reittejä, mutta jotenkin se retkelle lähtö, eväiden ja tavaroiden pakkaaminen ja autolla edes vähän pidemmän matkan siirtyminen tuo oman lisäfiiliksensä retkeilyyn. Lähiseuduilla sen sijaan voisi kyllä enemmänkin lenkkeillä - varsinkin nyt, kun pitää tosissaan aloittaa treenit syksyn ruskavaellusta ajatellen ;)

Lähdimme matkaan Heretyn parkkipaikalta. Koska aikaa oli rajoitetusti, totesin suunnittelemani 20 kilometrin lenkin olevan turhan kunnianhimoinen suoritettavaksi neljässä tunnissa. Lopputulema kiersimme siis kympin lenkin Heretty - Latokuusikko - Vahterjärvi - Heretty.



Reitti oli todella selkeästi merkitty (nimim. taas ilman karttaa liikenteessä...) ja maasto ja pohja vaihtelevaa. Paikoitellen kahden vetävän koiran kanssa eteneminen oli vähän haastavaa, ja jalassa olleet vaelluskengät tulivat todella tarpeeseen nilkkoja ajatellen. Reitillä oli nousuja ja laskuja, kivikkoa, kapeaa polkua ja leveämpää vanhan metsäautotien tyyppistä pohjaa. Pääasiassa reitti oli kuiva ja sellainen, että lenkkareilla olisi selvinnyt sen puolesta hyvin.

Heti alkumatkasta bongasimme ensimmäiset merkit majavista, ja lisää tulikin pitkin retkeä. Aika kivaa oli huomata, miten nykyään osasi jo bongailla ja vähän hakea enemmän merkkejä ensimmäiset nähtyään :) Alkumatkasta sai kulkea hyvän tovin ilman vesistöjen läheisyyttä, ja ensimmäinen vesialua tulikin koirille tarpeeseen. Tiesin kuitenkin vettä olevan luvassa, joten en tarjonnut vettä pullosta, vaikka sitä varoiksi mukana olikin. Ensimmäiset juomiset ja viilennykset hoidettiinkin uomassa, joka näytti aika tavalla majavan maihinnousupaikalta ;)

Majavatoverin kotikonnuilla

Merkit majavareviiristä olivat selkeät, kunhan piti omat silmät auki. Patokin oli sopivasti polun varressa!

Latokuusikko oli paikoitellen melkoista ryteikköä, mikä tietysti oli ihan ymmärrettävää - alueella kulku on rajattu niin, ettei ympärivuoden saa poiketa poluilta metsän puolelle. Tuolla pätkällä myös hyttysiä oli selvästi eniten... Latokuusikon alue oli vanhaa metsää, paljon kaatuneita puunrunkoja ynnä muuta.

Latokuusikossa oli selkeä opaste alueella toimimisesta ja kulkemisesta
 
Latokuusikolta jatkettiin kohti Vahterjärveä (Barebaria mutustaen...). Maasto oli helppokulkuisempaa ja kulki paljon kallioilla ja kivien lomassa alkumatkan tapaan. Vahterjärvellä löydettiin ensimmäiset pitkospuut, ja Vahterjärvellä bongasimme (Lysti ei tainnut bongata, Enne kylläkin) sorsaperheen oman lounastaukomme aikana. Vahterjärven laavu oli oikein kiva ja todella kauniilla paikalla - loistava paikka lounastaa, ja molemmat koiratkin sain enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan järveen viilenemään.


Matka Vahterjärveltä kohti Herettyä oli selkeäpohjaista polkua, joka kiemurteli kallioilla ja kivisillä alueilla. Varmaan yhdeltäkään reissulta ei ole tullut otettua yhtä montaa kuvaa erilaisista kivistä! :D (Lapin tunturikuvia ei lasketa, vaikka kiveä ovatkin...) Loppumatkasta edessä oli silta, jonka Lysti selvitti ongemitta reippaasti edellä kävellen, mutta Enne kulki mieluusti vieressä vähän jännittäen.

Ja jotta olisi voinut todeta niiden vaelluskenkien olleen oikeasti hyvä valinta, pyöräytin nilkkani ympäri vielä muutama sata metriä ennen autoa. Onneksi kengät tukivat sen verran, että pahemmilta vammoilta vältyttiin - lenkkareilla olisi kyllä mennyt ihan kunnolla ympäri.
Ja jotta olisi voinut todeta niiden vaelluskenkien olleen oikeasti hyvä valinta, pyöräytin nilkkani ympäri vielä muutama sata metriä ennen autoa. Onneksi kengät tukivat sen verran, että pahemmilta vammoilta vältyttiin - lenkkareilla olisi kyllä mennyt ihan kunnolla ympäri.

Kokonaisuudessaan Isojärvi oli ihan mukava päiväretkikohde. Tuohon kierrettyyn kymppiin olisi hyvin voinut lisätä sen puuttumaan jääneen toisen kympin, mutta myös tämä yksi kympin lenkki oli oikein sopiva matka (ainakin, kun aikaa oli näin rajatusti). Paikkana Isojärvi ei mitenkään täysin hurmannut minua, perusmukavaa suomalaista metsää, kallioiset maastot ja soiset järvet toki olivat kauniita. Mieluusti tuonne lähtisi uudelleenkin, mutta mitään hirvittävää paloa palata ei ainakaan tämän retken perusteella vielä jäänyt.

Lisää retkikuvia täällä.

Vahinkolaukaus, josta tulikin aika kiva!

Pojat löysivät metsästä jonkun jättämän vesipullon. Enne leikki pullolla innoissaan, ja lopulta päätyi piilottamaan sen sammaleeseen. Hämmästyttävän hyvin Eps pullon pienessä hetkessä kätki - joskin oli aivan rikki tyhjän omistajan kaivettua pullon esiin ja pakkaamalla reppuun odottamaan roskikseen pääsyä...

Uimahetki ja asiaankuuluva jälkihepuli

Vahterjärvellä lounastauolla - mahtava retkisää ja mahtava taukopaikka!







2 kommenttia:

  1. Heippa tuttu paikka, tosin moneen vuoteen ehtiny kotikulmilla seikkaileen. Yleensä suuntaamme Evolle mutta pitäisi taas verestää muistoja Isojärven puistikosta. Terveisiä meidän kolmikolta teidän hauvoille :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos terkuista! Evo onkin meille tutumpi kohde, joskin turhan harvoin tulee sielläkin retkimielessä käytyä. Pitäisi enemmänkin lähteä tuollaisille kunnon retkille ihan arjessakin, eikä aina vaan tallustaa näitä lähistön metsiä!

    VastaaPoista