Sivut

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Pekka Korrin jälkiyksäri

Huimaa, blogin 500:s postaus! Eikä edes mikä tahansa postaus, vaan pikakertomus eilisestä Pekka Korrin jälkiyksäristä. Olimme siis jo hyvän tovin puhuneet Jennin kanssa jälkiyksärin ottamisesta tsneh-veljeksille, ja saimmekin sovittua tunnin eiliselle illalle Korrin Pekan kanssa. Lystille oli "tilattu" 1,5h vanha, avoimen luokan mittainen kuuden kepin jälki, jossa kulmia miten jäljentekijä haluaa. Janaksi pyysin alo-mittaisen janan, koska lähetyksessä Lysti on vähän sooloillut, luullut lähtevänsä esineruutuun, edennyt viisi metriä ja sännännyt 90° kulmassa sivuun tms. Lopulta jälki ehti vanheta 1h 58 min. Olosuhteina kostea, lämpimän hiostava keli - pitkin päivää oli sadellut, mutta lämpötila oli silti 20 asteen kieppeillä.

Janalle lähti hyvin, joskin mielestäni vinosti. Lähti oikealle, otin pari askelta perään, pysähtyi ja tarkisti. Kääntyi ja suuntasi varmasti vasemmalle. Selvästi jäljellä, joten lähdin perään. Ja oikeinhan se meni - Pekan mukaan janalta olisi tullut täydet pisteet, koska en itse poistunut janalta (luulin kyllä lähteneeni liikaa perään...) eikä koira mennyt takajälkeä liinan mittaa, vaan selvästi vain tarkisti. Pekka kysyikin jäljen jälkeen, mistä tiesin olla lähtemättä koiran perään oikealle. Vastaus oli aikalailla "no siis ei se lähtenyt riittävän vahvasti sinne...". Taas huomasi, miten täytyy vaan luottaa koiraan ja siihen, miten itse on oppinut sitä lukemaan!

Ensimmäinen kulma täydellinen, sen jälkeen ojan ylitys kapeaa, liukasta halkaistuista puista rakennettua siltaa. Lysti selvitti sillan ongelmitta, mutta tovin joutui sen jälkeen odottamaan, kun itse pelkäsin liukastuvani siltaa ylittäessä. Ei mennyt pienellä pasmat sekaisin kuitenkaan, vaan hienosti jatkoi eteenpäin. Muista kulmista ei sitten itsellä olekaan niin selkeää muistikuvaa :D Maasto jäljellä oli vaihtelevaa, oli korkeaa heinää ja saniaisia (olipa muuten hämmentävää jäljestää niin, ettei nähnyt koiraa lainkaan!), kalliota ja kivikkoa, ihanan pehmeää sammalpohjaa... Keppejä oli erilaisilla alustoilla, kaikki löytyivät ongelmitta. Nelos- tai vitoskepin jälkeen Lystillä oli selvästi kuuma ja jano, vaikka nameina oli kissanruokaa kastikkeessa ja vettäkin tarjosin (mutta kuka ehtii muka juoda, kun on töitä tehtävänä?!). Tuossa välissä sitten omatoimisesti kostutin Lystin kielen, ja nähtävästi helpotti oloa. Ensimmäistä kertaa näin Lystin jäljestävän pää ylhäällä pitkiäkin pätkiä, koska kuumuden vuoksi sen oli pakko läähättää välillä. Toki osaltaan vaikutti varmasti myös hajun nouseminen maasta (ehkä, näistä kun en mitään ymmärrä...).

Kommentteina jäljen jälkeen "ohjaaja toimii juuri niinkuin kuuluu" (ja se fiilis, kun tajuaa oikeasti oppineensa lajista ja omasta tekemisestä - se oli aika huikea!) ja "ei mulla ole teille oikein mitään sanottavaa". Paljon toki juteltiin ja oli hienoa kuulla Pekan ajatuksia jäljestämisestä ja koirien kouluttamisesta ylipäätään. Olin mukana myös Jennin ja Riemun jäljellä, ja oli hienoa kuulla kouluttajan ajatuksia myös toisen jäljestäessä. Sanoinkin Jennille loppukävelyllä, että olisi pitänyt olla nauhuri mukana, jotta toinenkin olisi kuullut kouluttajan kommentit jäljen aikana - vaikka ne toki käytiinkin läpi vielä yhdessä jäljen päätteeksi.

Tärkeitä pointteja muistettavaksi, osa tuttuja:
- anna koiralle tilaa, 10 metrin liina saa olla koko ajan pitkänä
- kun koira pysähtyy, ohjaaja pysähtyy
- ihminen ei voi auttaa koiraa jäljestämisessä
- jäljestys vaatii ihmiseltä hyvää fyysistä kuntoa
- koiralle ajatus siitä, että ohjaajasta ei ole mitään hyötyä jäljellä -> kasvatetaan itsevarmuutta, vaikka koko muu elämä perustuu päinvastaiselle käytökselle
- uusien keppien käyttö: koira oppii etsimään nimenomaan vieraan ihmisen hajuisia keppejä - ei ohjaajan eikä muiden koirien kuolan
- grippiliina on huono liina :D
- paras oppimistilanne jälki, joka vieraan tekemä ja joka ajetaan koiran kanssa kahden
- jälkeä ei merkata -> ohjaajan tiedostamattomat avut saadaan pois
- koira kannattaa opettaa juomaan jäljellä jo alkuvaiheessa
- selvät valmistelut ennen jälkeä -> koira tietää mitä on tekemässä
- ihmisen tehtävä pitää löydetyt kepit tallessa -> koira hoitaa työt

Näin pikana mielessä nämä pointit, lisäilen muita varmasti myöhemmin ;) Mahtava ilta, erinomaisesti onnistunut jälki ja huikean paljon motivaatio itselle. Jälki on kyllä uskomattoman koukuttava laji!

Kuvat eivät liity millään tapaa aiheeseen, vaan ovat nämäkin edellisen postauksen tapaa Jenni Tuomaalan viime viikon tiistaina ottamia.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti