Sivut

torstai 30. heinäkuuta 2015

Back to basics!

Viime päivityksen stressin seurauksena on tokoiltu. Ja tokoiltu ja tokoiltu. No, ollaan vähän muutakin tehty, mutta kyllä tuo toko on lohkaissut leijonan osan viime aikojen treeneistä. 

Lauantaina Enne kävi Hausjärvellä juoksemassa pari hyllyrataa agilitykisoissa. Kamalan kova meno ja meininki sillä oli, ja juoksikin ihan eniten täysiä ja miljardia. Ihan ei käskyjä kyennyt noudattamaan tai olin itse ohjaukseni kanssa auttamattomasti myöhässä (kiitos ihanan juoksupätkän, johon ei näillä polvilla yksinkertaisesti pysty...). Mutta kylläpä sillä olikin kivaa! Viimeistä ykkösten nollaa metsästetään siis edelleen, mutta eipä meillä mikään kiire ole. Onneksi lauantaina sai kuitenkin juhlia, kun Lystin Riemu-veli ja omistajakartturinsa Jenni hakivat viimeisen nollansa ja siirtyivät sitämyöten kakkosiin - hyvä murut! 

Tyytyväinen aksailija ratojensa jälkeen.

Sunnuntaina oli sitten Lystin koetuksen vuoro, kun suuntasimme Vantaan Koivukylään kokeilemaan uusia tokosääntöjä harkkakokeeseen. Kokemus oli aika hurja, ja kyllä vaan huomasi, miten paljon on tekemistä paitsi uusissa liikkeissä, myös vanhoissa! Esimerkiksi seuruu on aivan levällään, ei pelkkä peruutusosio, vaan koko paketti lähtien perusasennosta. Aargh! Nyt siis tehokuuriin perusjutut - seuraaminen, jäävien nopeus, luoksarin stoppien nopeus, ylipäätään tekemisen ehdottomuus. Sunnuntaina Lysti teki kyllä, mutta moni juttu oli vähän sinne päin, "kunhan ehdin"-asenteella. Jännitin itse tosi paljon, liekö tämä taas reaktiota siihen?

Liikkeet suoritettiin kahdessa osassa, lisäksi toki paikallaolot ensin yhdessä. Pisteitä harkkakokeesta kerrytimme yhteensä 136, ja ne jakautuivat seuraavasti:
- paikallaolo, osa 1: 10, istui ilmeisesti siis hienosti
- paikallaolo, osa 2: 9, malttoi istua, vaikka käskytin vikana maahan (jee!). Vähän hidas maahanmeno, makasi hyvin. Luoksetulossa vähän hämillään, tuli eteen (!!!). Eteentulo vähän vino, oli tulossa sivulle, mutta muutti mieltään viime hetkellä. Sivulletulo ok, istui nätisti liikkeen loppuun saakka.
- seuraaminen: aivan kamala. Aloitettiin peruutuksella, joka meni ihan penkin alle. Paikka haki, perusasennot hitaita, jossain jouduin käskemään istumaan. Juoksuseuraamista aika pitkä pätkä, keuli ja loikki (on kuitenkin ollut joskus pahempikin). Jossain kohtaa räyhähti, en muista missä. Täyskäännökset kamalia.
- zeta: seiseominen oli ainoa, jossa luotin koiran tehneen oikean asennon. Asennot toooosi hitaita. Puuh.
- luoksari: Kaksoiskäsky maahan. Ja ne stopit... Mihin on hävinnyt meidän napakat ja hienot pysähdykset?!
- ruutu: 0 - Etutassut yli merkittömän eturajan. En korjannut. Tässä juttelin tuomarin kanssa, liekö se sekoittanut pasmat, kun ei irronnut ruutuun. Kun lopulta sain Lykän ruutuun asti, kiersi se vasemman etumerkin enkä saanut millään stopattua ruutuun. Voi apua... Ei tehty loppuosaa ollenkaan.
- kertohyppynouto: 0 -Jenni kävi näyttämässä kierrettävän merkin. Kävelin hyppyjen linjalle ja lähetin. Eipä onnistu ei, koska noutokapulat hei on tässä matkan varrella hei! Muutaman säädön jälkeen lopulta kiersi, mutta olipa vaikeaa. Lisää häiriötreeniä ja paljon!
- ohjattu: 0 - Vein merkille, lähetys (vasen). Tämä oli hieno! Luovutuksessa tuli vinosti eteen, oli tulossa sivulle tässäkin, kunnes muutti mielensä.
- tunnari: 0 - lähti hyvin, haisteli hyvin - ja yhtäkkiä bongasi reunimmaisen, oli kauhean iloinen napatessaan ja tuodessaan sen. Tuomarikin ihmetteli, kun koira näytti niin kovin iloiselta nähtyään tuon kapulan. Tämä meni multa aivan ohi, ymmärtäisin jos Lysti menisi väärällä asenteella, ymmärtäisin jos se ei haistelisi vaan toisi ensimmäisen, mutta tätä en yksinkertaisesti ymmärtänyt. Unohtiko se tehtävän kesken kaiken vai mitä ihmettä?!
- kaukot: Lystin kaukoiksi tosi hienot! Jäi vinoon ja meni maahan hitaasti. Inasen liikkui takajalat, mutta ehdottomasti meidän paras liike ko. päivänä!




Kokonaisuudessaan: treeniin perusasiat! Perusasennosta lähdetään liikkeelle, se on saatava kuntoon! Mustavalkoisuutta kaikkeen, unohdetaan koko sivullaluovutukset ja luoksarin sivulletulo, otetaan kaikki eteen, josko se kasvattaisi varmuutta näihin. Ja nyt lienee aika tehdä päätös, mitkä asiat jätetään treenaamatta piirinmestiksiin - kaikkea tätä ei ole edes reilua yrittää saada kasaan näin lyhyessä ajassa (kun välissä on vielä yksi jälkikoekin). Jennille jo sanoin, että jossain kohtaa tuntui siltä, ettei koko reissu ollut koiraa ajatellen edes reilu. Siinä hilkulla kuulemma - onneksi on koira, joka ei ota tällaisesta itseensä!

Tässä suoritukset videolla, jaettuna suoritusten mukaisesti kahtia. P

Nyt ollaankin kotona treenattu ihan vaan perusseuraamista, perusasennon tarjoamista (tätähän ei muuten enää meillä ole!) ja sitä peruuttamista seinän vieressä. Hirveän hyviä pätkiä, nyt vaan malttia itselle ja paljon treeniä. Jääviä ja luoksarin stoppeja ollaan tehty vauhtijuttuina, eiköhän nekin sieltä löydy. Puiden kierrosta asentoja, nämä tosi kivoja! Temppuillessa huomasin, että Lysti taitaa olla vähän jumissa - tätä täytyy tarkkailla, josko näillä olisi yhteys. Sisällä ollaan tehty kiertoa leluhäiriöllä, eilen mukana myös kapulat. Olohuone ei ole kovin ihanteellinen paikka tähän treeniin, täytyisi päästä hiekkakentälle tai maalata toinen tötsä jonkun muun väriseksi. Eiköhän se tästä taas...

Enne teki myös kiertoa, olen nyt ottanut senkin kanssa vähän tiukemman linjan ja puuttunut pahimpiin häröilyihin. Katsotaan, millä aikataululla sen osalta saataisi liikkeet riittävään kuosiin. 

Viime viikon kylpyläreissu oli melkoista luksusta - huksis pääsi oikein nojatuolille nauttimaan suolahuoneesta! Puolen tunnin uintisessio on aika passeli molemmille pojille, toivottavasti tämän saisi syksyn tullen säännöllisemminkin ohjelmaan.



Pätevät mustikanpoimijat pääsivät mukaan marjanpoimintaan. Ei tiedä pääsevätkö toiste, kun oma-aloitteisesti keksivät homman juonen ja sain kilpaa kerätä näiden hirmujen kanssa... :D

Sunnuntain huonon päivän päätteeksi käytiin lenkillä ihanan auringonlaskun aikaan - jäipä ainakin osa huolista ja murheista sille reissulle!

Ja loppuun vielä kevennys: kun on kaksi koiraa, joista toinen luovuttaa noutoesineet edessä ja toinen sivulla, oli pakko koittaa ottaa kuvaa tilanteesta. Enne ei oikein tätä treeniä arvostanut ja sen kanssa keskusteltiin aika pitkästikin kapulan pidosta, pikkuaussie sen sijaan napotti hyvät tovit kapula kauniisti suussa isoveikan kanssa tapellessani...


(Aargh, olen niin solmussa näiden päivitysten kanssa, kun en tätäkään saanut heti julkaistua. Nyt alkaa mennä jo päivätkin sekaisin, mutta pikalisäyksenä kerrottakoon, että tämän tekstin kirjoittamisen (=tiistaiaamu?) jälkeen ollaan käyty jäljellä: Lystille 10 kepin muistutusjälki, yksi jäi, parista joutui huomauttamaan. Tähän täytyy nyt oikeasti puuttu, kokeeseen asti mennään kotikonstein, sen jälkeen on onneksi paluu treeneihin ja päästään pureutumaan ongelmaan. Entsulle namiton, palkkapurkillinen jälki, jossa kulma. Nenä ylhäällä ajoi, kulmassa hukkasi mutta tajusi (!!) ja hienosti päästiin purkin luo. Jee!

Lisäksi Lysti on tokoillut, eilen saatiin ekaa kertaa ehjä kierto kapula- ja hyppyhäiriöllä. Eiköhän tämä tästä vielä...)

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Stressi

Aargh! Sunnuntaina on Lystin ensimmäinen koetus uusilla tokosäännöillä, ja paketti on kyllä aivan tuhannen levällään. Vaiheessa on niin uudet kuin vanhatkin liikkeet, ja olisikin paikallaan tehdä jonkunlainen toimintasuunnitelma sunnuntain suoritusta varten. Kaikkia liikkeitä ei suoriteta, se on varma. Vaan mitä ja millaisella variaatiolla, onkin sitten toinen kysymys. Taitaa tämä ilta mennä näitä pohtiessa.

Ohjattu on hanskassa ilman merkkiä. Merkki on Lystin mielestä tällä hetkellä... noh, suoraan sanottuna aivan turha. Se voi mielestään juosta merkin ohi kapuloille, mutta ajatusta varsinaisesti merkille menosta ei ole. Kapulavarmuus on aikalailla nollassa, viime treeneissä keksi yhtäkkiä kiepata itsensä keskikapulle. Oikea oli vähän ruohikkoisemmassa kohdassa, liekö tämä syynä? Varmuus ja osaaminen ovat vaiheessa, se on selvä. Tyhjään lähetys on tosi hieno - kunhan etäsyys on juuri sen kymmenen metriä. Siihen se pysähtyy, annan käskyä tai en. Täytyy alkaa vahvistaa stoppia vähän pidemmälle, mutta saa nähdä miten käy... Kiertohässäköinti on tuhannen vaiheessa, häiriö on Lystille tosi vaikea, ja kapuloiden ja esteiden ilmestyessä menee pasmat aivan sekaisin. Lisäksi oma seisomislinjani on kuulemma ihan mitä sattuu, joten onko ihme, että koira lähtee vähän miten kuten. Kaukot hitaat, mutta tekniikka suht ok. Viimeksi s-m -vaihto kaikista huonoin, mitä ihmettä?! Seuraamisen peruutus hakusessa, ollaan nyt tehty lähinnä liikkeelle lähtöä ja muutamaa askelta toooosi hitaasti. Jäävät sentään on toimineet kivasti! Tunnaria ollaan tehty viimeksi ties koska. Huoh.

Maanantaina Lystiltä hieno jälki, 8/8 keppiä ja upea jana! Jes! Esineruutu vaikea (iso ruutu jyrkkään ylämäkeen), mutta kaikki kolme esinettä nousi. Palkka vasta tokasta, ei haitannut. Selvästi vaikea Lystille, kesti tovin ennen kuin irtosi perälle asti. Aika kuitenkin taisi riittää kaikkiin kolmeen esineeseen :) Nyt menee tottis syyniin, koska kohtahan meillä on jo koe luvassa, enkä ole kyllä uhrannut ajatustakaan kakkosluokan liikkeille. Kiloista olen sentään viskonut noudettavaksi...

Enne on lähinnä temppuillut, ja ollutkin ihan liekeissä siinä lajissa. Se osaa askeltaa jo takajalkansa saaviin ja aloittaa peruuttaen ryömimisen. Vähän Epe on tokoillutkin, mutta tällä hetkellä toivon lähinnä sormet ristissä, ettei piirinmestiksiin tarvita varakoirakkoa suorittamaan - aivan hasardia on luvassa, jos meidän täytyy mennä kehään!

Eilen käytiin jäljellä ja esineruudussa. Lystille esineruudussa vaikeat esineet: muovinen hiusharja, muovinen bussikortin kotelo ja aurinkolasit. Lasit ja harja hyvin, mutta koska ennen ruutua ei malttanut käydä pissalla, hyvän tovin etsimisen jälkeen meni ruudun sivuun kyykkäämään. Autoon miettimään toviksi, ja uusi yritys. Korttikotelo oli vaikea, mutta löytyi juuri, kun ajattelin antaa asian olla. Kivasti teki töitä koko ajan, joten tosi hyvä treeni! Lystille jälki heinikossa, ryteikössä ja tosi märällä suolla. Jana hyvä, jäljesti hyvin, mutta nosti keppejä vain 4/6. Kaksi vikaa merkkasi, mutta ei nostanut. Mitä ihmettä?! Nämä olivat eri puuta, ja nyt kun asiaa tältä kannalta ajattelen, on tällaisten keppien kanssa tainnut ennenkin olla ongelmia. Omaan nenään haisivat vähän oudolle, olisivatko jossain välissä homehtuneet vähän? Jäljen jälkeen heittelin näitä kahta metsään, kyllä Lykä sieltä ne etsi ja toi hyvin. Hmm. Entsulle noin 20 metrin suora, nami joka kolmannella askeleella. Söi alkunamit ja jäljesti, mutta askelnameja ei pysähtynyt syömään yhtäkään :D Loppunamit sitten kyllä, varmaan koska iso keko haisi niin voimakkaasti. Entsullekin voisi ehkä alkaa tehdä vähän vaikeampia juttuja, kun kerran näin liekeissä on!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Nolla!

Enne kävi tiistaina Tampereella aksaamassa vallan virallisesti. Ilmoitin Epen agility- ja hyppyradalle, vaikka meillä hyppynolla jo onkin. Koska mahdollisuutta kahteen agilityrataan ei ollut enkä jaksanut ajaa tuntia vain yhden radan takia, käytiin juoksemassa hyppärikin.

Agilityrata oli ensin, ja lukuunottamatta toisena ollut a-estettä rata vaikutta todella kivalta ja meille sopivalta. Vähän kyllä pisti miettimään, kun kehän laidalla useampi kisaaja tuskasteli radan vaikeutta... Hämyesteitä ja vääriä mahdollisuuksia toki oli, mutta eivät nekään mun mielestä olleet mitenkään mahdottoman pahoja ja menin tutustumaan rataan todella innoissani.

Enne starttasi numerolla 19, joten tovi saatiin odotella. Jouduin jättämään auton aika kauas kentältä, joten varmuuden vuoksi täytyi koirakin hakea paikalle ajoissa. Enne vaikutti olevan kivalla fiiliksellä lähdössä radalle, joskin pahasti aavistelin, että ratamme kosahtaa jo a-esteelle. Ja no kas, kuinkas kävikään! Hienosti otti ylösmenon kontaktin, samoin alasmenon, mutta sitten lähti mopo lapasesta ja varasti eteenpäin. Säntäsin itse perään (tyhmä minä!) - hyppäsi hienosti seuraavan hypyn, mutta ehti sen jälkeen napata väärän hypyn ennen radalle paluuta. Hylly siis juuri siitä aalta, mutta sen jälkeen loppurata oli parasta mahdollista Epeä! Se keskittyi tekemiseen, eteni yhdessä mun kanssa, noudatti ohjausta, irtosi, mutta suoritti tarkasti. Loppurata oli ratavirheetön, vaikka se ei tietenkään tuota hyllyä poista :D Kamalan hyvä fiilis jäi kuitenkin!

Hyppäri saatiinkin sitten odotella kaaaauaaaan. Hyppäri vaikutti myös kivalta, joskaan ihan samanlaista jes-efektiä se ei saanut aikaan. Kivan virtaviivainen rata kuitenkin, joskin muutama linja täytyi huomioida ohjauksessa. Enne oli täynnä virtaa radalle lähtiessä, ja vähän jo mietin, miten mahtaa käydä. Välissä tuli jo hepulimurinaakin, mutta ihme kyllä paketti pysyi kasassa! Tuon radan jälkeen täytyy sanoa, etten tiedä missä välissä tuo koira on oppinut noin paljon estehakuisuutta, estevarmuutta ja irtoamista. Olimme sellaisessa flowssa, ettei ole moista nähty - itse keskityin pitämään koiraa silmällä koko ajan, ohjaamaan pitkään ja selkeästi ja antamaan Epelle tilaa suorittaa. Ja sehän suoritti! Irtosi, haki esteet upeasti ja säntäsi maaliin nollatuloksella! Murunen niin taitavana! Ihan ei kärkipaikkaa saatu pidettyä, mutta kakkoseksi Enne itsensä juoksi. Nyt hyvillä mielin kohti seuraavia kisoja ;)

Maanantaina jäljestettiin omatoimisesti, aika hasardia touhua. Epähuomiossa omatoimitreenareina oli tehty kaksi jälkeä osittain päällekkäin, ja Lystin kanssa päätettiin katsoa, pitääkö se saman jäljen. Aika typerä päätös sinänsä, kun molemmilla jäljillä oli luonnollisesti keppejä, eikä itselläni ollut tietoa kummankaan jäljen sijainnista. Korjailemaankaan en voinut ryhtyä, sillä milläs sitä olisin voinut vaikuttaa koiran toimintaan niin, että olisi varmasti ollut oikealla jäljellä. Janalle lähtö oli vino, mutta eteni hyvin. Eka keppi oli sopivasti jälkien risteyskohdassa, ja siinä vaiheessa Lysti vaihtoikin jäljen... Tällä pysyi kuitenkin hienosti, välissä tarkisteli ja yhdessä kohtaa lähti väärää jälkeä taaksepäin. Kutsuttaessa takaisin etsi hetken ja jatkoi hienosti samalla jäljellä. Harmillisesti vikalla suoralla vaihtoi kulmana toiseen jälkeen. Tästä jouduin ottamaan pois ja lähettämään uudestaan jälkeä etsimään (tämän ns. väärän jäljen viimeinen keppi oli ihan hollilla, enkä halunnut koiran palkkautuvan vaihdon jälkeen). Hetki meni, mutta löysi jäljen ja viimeisen kepinkin. Treeninä aika huono noin tarkemmin ajateltuna, mutta Lysti teki hienosti töitä. Keppejä nousi 9, yksi ekalta jäljeltä ja 8 tokalta. Kaksi toka jäljen keppiä jäi maastoon. Tähän perään olisi varmaan hyvä saada harhajälkitreeniä niin, että harhoilla ei keppejä ole... Tällä hetkellä tosin jälki vie voiton kepeistä, joten liekö sekään toimiva ratkaisu. Täytyy jutella ensi maanantaina kouluttaja-Ramin kanssa.

Esineruudussa kaksi esinettä hyvin, sen jälkeen etsi hyvän tovin. Joku herkullinen haju tuli nenään ja Lysti nosti jalkaa. Kesken etsimisen. Sehän ei meillä vetele, ja koira päätyi aika haipakkaa autoon. Hetken siellä oltuaan otin uudelleen muistelemaan käytöstapoja ja lähetin pissapaikan vierestä etsimään. Eikä muuten värähtänytkään koko koira, säntäsi miljoonaa takareunaan asti ja aloitti työt. Toiminee siis tällainen palaute, toivottavasti ei tarvitse jatkossa turvautua tähän kuitenkaan.

Retkikoiria - Isojärven kansallispuisto

Eilen suuntasimme koirien kanssa kohti Kuhmoista ja Isojärven kansallispuistoa. Puisto oli uusi tuttavuus itselleni, ja olikin kiva päästä taas ihan uuteen paikkaan retkeilemään. Viime aikoina olen tosin miettinyt, miten vähän on tullut kierreltyä ihan näitä lähiseutujen metsiä ja reittejä, mutta jotenkin se retkelle lähtö, eväiden ja tavaroiden pakkaaminen ja autolla edes vähän pidemmän matkan siirtyminen tuo oman lisäfiiliksensä retkeilyyn. Lähiseuduilla sen sijaan voisi kyllä enemmänkin lenkkeillä - varsinkin nyt, kun pitää tosissaan aloittaa treenit syksyn ruskavaellusta ajatellen ;)

Lähdimme matkaan Heretyn parkkipaikalta. Koska aikaa oli rajoitetusti, totesin suunnittelemani 20 kilometrin lenkin olevan turhan kunnianhimoinen suoritettavaksi neljässä tunnissa. Lopputulema kiersimme siis kympin lenkin Heretty - Latokuusikko - Vahterjärvi - Heretty.



Reitti oli todella selkeästi merkitty (nimim. taas ilman karttaa liikenteessä...) ja maasto ja pohja vaihtelevaa. Paikoitellen kahden vetävän koiran kanssa eteneminen oli vähän haastavaa, ja jalassa olleet vaelluskengät tulivat todella tarpeeseen nilkkoja ajatellen. Reitillä oli nousuja ja laskuja, kivikkoa, kapeaa polkua ja leveämpää vanhan metsäautotien tyyppistä pohjaa. Pääasiassa reitti oli kuiva ja sellainen, että lenkkareilla olisi selvinnyt sen puolesta hyvin.

Heti alkumatkasta bongasimme ensimmäiset merkit majavista, ja lisää tulikin pitkin retkeä. Aika kivaa oli huomata, miten nykyään osasi jo bongailla ja vähän hakea enemmän merkkejä ensimmäiset nähtyään :) Alkumatkasta sai kulkea hyvän tovin ilman vesistöjen läheisyyttä, ja ensimmäinen vesialua tulikin koirille tarpeeseen. Tiesin kuitenkin vettä olevan luvassa, joten en tarjonnut vettä pullosta, vaikka sitä varoiksi mukana olikin. Ensimmäiset juomiset ja viilennykset hoidettiinkin uomassa, joka näytti aika tavalla majavan maihinnousupaikalta ;)

Majavatoverin kotikonnuilla

Merkit majavareviiristä olivat selkeät, kunhan piti omat silmät auki. Patokin oli sopivasti polun varressa!

Latokuusikko oli paikoitellen melkoista ryteikköä, mikä tietysti oli ihan ymmärrettävää - alueella kulku on rajattu niin, ettei ympärivuoden saa poiketa poluilta metsän puolelle. Tuolla pätkällä myös hyttysiä oli selvästi eniten... Latokuusikon alue oli vanhaa metsää, paljon kaatuneita puunrunkoja ynnä muuta.

Latokuusikossa oli selkeä opaste alueella toimimisesta ja kulkemisesta
 
Latokuusikolta jatkettiin kohti Vahterjärveä (Barebaria mutustaen...). Maasto oli helppokulkuisempaa ja kulki paljon kallioilla ja kivien lomassa alkumatkan tapaan. Vahterjärvellä löydettiin ensimmäiset pitkospuut, ja Vahterjärvellä bongasimme (Lysti ei tainnut bongata, Enne kylläkin) sorsaperheen oman lounastaukomme aikana. Vahterjärven laavu oli oikein kiva ja todella kauniilla paikalla - loistava paikka lounastaa, ja molemmat koiratkin sain enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan järveen viilenemään.


Matka Vahterjärveltä kohti Herettyä oli selkeäpohjaista polkua, joka kiemurteli kallioilla ja kivisillä alueilla. Varmaan yhdeltäkään reissulta ei ole tullut otettua yhtä montaa kuvaa erilaisista kivistä! :D (Lapin tunturikuvia ei lasketa, vaikka kiveä ovatkin...) Loppumatkasta edessä oli silta, jonka Lysti selvitti ongemitta reippaasti edellä kävellen, mutta Enne kulki mieluusti vieressä vähän jännittäen.

Ja jotta olisi voinut todeta niiden vaelluskenkien olleen oikeasti hyvä valinta, pyöräytin nilkkani ympäri vielä muutama sata metriä ennen autoa. Onneksi kengät tukivat sen verran, että pahemmilta vammoilta vältyttiin - lenkkareilla olisi kyllä mennyt ihan kunnolla ympäri.
Ja jotta olisi voinut todeta niiden vaelluskenkien olleen oikeasti hyvä valinta, pyöräytin nilkkani ympäri vielä muutama sata metriä ennen autoa. Onneksi kengät tukivat sen verran, että pahemmilta vammoilta vältyttiin - lenkkareilla olisi kyllä mennyt ihan kunnolla ympäri.

Kokonaisuudessaan Isojärvi oli ihan mukava päiväretkikohde. Tuohon kierrettyyn kymppiin olisi hyvin voinut lisätä sen puuttumaan jääneen toisen kympin, mutta myös tämä yksi kympin lenkki oli oikein sopiva matka (ainakin, kun aikaa oli näin rajatusti). Paikkana Isojärvi ei mitenkään täysin hurmannut minua, perusmukavaa suomalaista metsää, kallioiset maastot ja soiset järvet toki olivat kauniita. Mieluusti tuonne lähtisi uudelleenkin, mutta mitään hirvittävää paloa palata ei ainakaan tämän retken perusteella vielä jäänyt.

Lisää retkikuvia täällä.

Vahinkolaukaus, josta tulikin aika kiva!

Pojat löysivät metsästä jonkun jättämän vesipullon. Enne leikki pullolla innoissaan, ja lopulta päätyi piilottamaan sen sammaleeseen. Hämmästyttävän hyvin Eps pullon pienessä hetkessä kätki - joskin oli aivan rikki tyhjän omistajan kaivettua pullon esiin ja pakkaamalla reppuun odottamaan roskikseen pääsyä...

Uimahetki ja asiaankuuluva jälkihepuli

Vahterjärvellä lounastauolla - mahtava retkisää ja mahtava taukopaikka!







sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Sielunrauhaa

Taas on useammat treenit jääneet kirjailematta. Nyt, kun yöllä heräsin kahteen otteeseen kaatosateeseen ja ruohonleikkuu on siksi vain haave sekä sovittuun päivälenkkiin on aikaa vielä 40 minuuttia, lienee hyvä hetki koittaa kirjailla jotakin viime ajoista ylös. Olin tällä viikolla ke-pe reissussa, joten treenailut ovat olleet aika vähissä poikien ollessa hoidossa, kun itse keskityin lähinnä hyvään ruokaan, juomaan ja seuraan Tallinnassa.

Viikko sitten olimme Entsun kanssa Agirodun joukkuradalle. Meidän aksatreenit ovat olleet aika vähissä, enkä luvannutkaan joukkueelle minkäänlaista tulostakuuta. Enne oli kisapaikalla aivan mahtava, ei välittänyt muista koirista tai hötkyillyt, tarjosi kontaktia eikä missään vaiheessa edes suunnitellut hepuliralleja. Lämppäesteillä toimi kivasti, ja hyvillä fiiliksillä odottelin omaa rataamme. Kisaavien maksien joukkuerata oli (taas) aika mielenkiintoinen, pyöritystä ja vääriä putkenpäitä täynnä näin kokemattoman kisaajan näkökulmasta. Rataantutustumisessa huomasin pari erityisen haastavaa paikkaa (juurikin kaksi putkea sekä yksi paikka, johon suunnittelin valssia - oma erikoisuutenihan on olla aivan tuhottoman myöhässä valsseissa!) ja koitin epätoivoisesti saada päähäni mahtumaan sekä oikean ohjaussuunnitelman että suunnitelman b-version. Enne oli joukkueen ensimmäinen lähtijä. Ekaan putkeen sain sen melko ison kaarroksen kautta oikein (näytti kuitenkin, ettei ollut nappaamassa naapuriputken päätä, kuten olin pelännyt), mutta sen jälkeen sai kyllä hakata päätä seinään. Ihan oikeasti, älä unohda koiraa, älä hukkaa koiraa! Siispä muurista ohi, koska ohjaaja keskittyi vaan olemaan ajoissa puomilla. Sen jälkeen päästiin pari estettä ok, ja seuraavaksi murheenkryynivalssi aivan liian myöhään ja aivan väärässä kohdassa. Vähän päästiin sentään etenemään - ja vielä ihan oikeaan suuntaan ja oikeaa rataa :D A-esteen jälkeen olin myöhässä eikä Enne irronnut, joten siellä joku ylimääräinen pyörähdys. Loppu taas ihan ok. Kaikenkaikkiaan agility olisi kamalan paljon kivempi laji, jos pystyisin itse juoksemaan - Enne kun siitä nauttii niin hirveästi. Totesin tosin Entsun olevan aika paljon hitaampi kuin aiemmin, ja viime aikoijen sairastelujen jälkeen tämä pisti tietysti miettimään. Mutta katsotaan, olihan tuolloin lämmin ilma ja leikkauskin saattaa rauhottaa menoa myös tässä suhteessa järkevämpään suuntaan. Niin kivasti joukkuerata kuitenkin sujui, että ilmoitin Epen juoksemaan pari hyvänmielen rataa tulevana tiistaina Tampereelle.


Maanantain jälkitreeneissä Lys oli taitava. Nyt on näemmä löytynyt ne oikeat ja selkeät vihjeet ruutuun ja jäljelle, kun jo vihjesanasta eräs pikkuaussie ryykäsi metsään :D Hienosti tuli takaisin, mutta pöksyt kyllä tutisi menofiiliksistä. Ruutu oli vähän taaksekapeneva, syvyys 50 m, leveys ehkä 25 etureunasta. Esineitä kuusi, tavoitteena virkistymispäivä: esineitä runsaasti, haetaan kolme, ajatuksena motivaation kasvatus ja onnistumiset. Vasemmassa etukulmassa oli jotain, kaikki koirat jäivät siihen kiinni ennen kuin luopuivat jatkamaan etsintää. Kaikki esineet aika takana, Lysti haki hienosti kolmella lähetyksellä kolme esinettä. Mitään pistojahan se ei tee, vaan juoksee edestakaisin mielensä mukaan - kuten aina. Jälki olikin taas taattua Rami-laatua, sellaista pyöritystä ja söheröä, että heikompaa hirvittää :D Yhdessä kohtaa jäljellä oli niin terävä piikki, että jälki kulki todella lähellä itseään - kepiltä Lysti nappasikin ilmasta hajun ja päätyä jäljestämään jo tulemaamme pätkää taaksepäin. Hyvin kutsusta tuli pois ja etsi oma-alotteisesti oikean jäljen, jota jatkoikin hienosti. Maasto oli soista, kosteaa pohjaa - ihan uusi juttu meille. Eipä se näyttänyt pätkääkään haittaavan, vaikken itse ehkä vastaavaan maastoon olisi uskaltanut jälkeä tallata... Keppejä 9/10, myös kymppikepin löysi ja mielestäni nosti, mutta jätti kuitenkin. Liekö ollut joku muurahaistilanne tai vastaava, koska ei noita löydettyjä ole tapana jäädä metsään. No, täytyy tarkkailla tätä jatkossa, ettei olekin joku uusi "kiva" tapa.



Eilen käytiin Lykän kanssa tokoilemassa. Teemana erottelu, ja treenattavina asioina kierto, merkki, tyhjään lähetys, eteenmeno sekä ohjattu. Saatiinhan niistä kunnon soppa aikaan... Merkki taisi olla ainoa, joka onnistui edes kohtuullisesti, joskin matala merkki ei Lykän mielestä ollut merkki lainkaan. Huoh. Isolla tötsällä tarjosi merkkiä kierto -käskylläkin, eikä millään meinannut tulla takaisin ilman apuja. Lopulta naksahti ajatus kohdilleen, mutta vauhti oli selvästi hitaampi kuin tahtoisin. No, lisää treeniä siis vaan... Tyhjään lähti kosketusalustalle hyvin (pysäytys ennen alustaa, tämä hyvä). Tyhjään lähti tosi vinosti, en oikein edes tiedä mitä luuli näkevänsä. Näyttötyhjälle hyvin. Täytyy unohtaa hetkeksi nuo tyhjät tyhjät ja keskittyä vahvistamaan oikeaa suuntaa ja asennetta. Tuo näyttö voisi olla ihan toimiva ja hyvä juttu. Ohjatussa oiotaan nyt niin pahasti opetuksessa, että saa nähdä miten pitkään korjailen näitä vaurioita... Ihmettelin, kun Lystin oli kovin vaikea lähteä kapulalle, kunnes tajusin syynkin: kai se nyt on vaikeaa, kun käsimerkkini on käytännössä sama kuin kaukojen m-s -vaihdon käsimerkki! Tämänkin ymmärtämiseen vaadittiin se, että koira oli maassa ja lähetin siitä, jolloin nousi seisomaan... Välillä sitä miettii, miten kiitollinen saa olla koirasta, joka ei tällaisista ota itseensä vaan epävarmanakin jaksaa tsempata ilman paineistumista. Pätevä pieni! Leikin kautta ohjattua (leikki lelulla -> kiitos -> tuo + käsi -> kiitos -> leikki lelulla jne.), tämä hyviä. Lopuksi eteenmeno, joka olikin sitten aivan hasardi. Täytyy muistaa pitää nämä tottikset mukana treeneissä myös, tavoitteena kuitenkin olisi päästä vielä tämän vuoden aikana katsastelemaan avoimen jälkikokeita....


Tokoilun jälkeen suunnattiin metsälenkille, rämmittiinkin tunnin verran metsässä mustikoita syöden ja omasta rauhasta nauttien. Ihanaa! Kuvituksena puhelinräpsyjä Agirodusta ja eiliseltä metsälenkiltä.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Pekka Korrin jälkiyksäri

Huimaa, blogin 500:s postaus! Eikä edes mikä tahansa postaus, vaan pikakertomus eilisestä Pekka Korrin jälkiyksäristä. Olimme siis jo hyvän tovin puhuneet Jennin kanssa jälkiyksärin ottamisesta tsneh-veljeksille, ja saimmekin sovittua tunnin eiliselle illalle Korrin Pekan kanssa. Lystille oli "tilattu" 1,5h vanha, avoimen luokan mittainen kuuden kepin jälki, jossa kulmia miten jäljentekijä haluaa. Janaksi pyysin alo-mittaisen janan, koska lähetyksessä Lysti on vähän sooloillut, luullut lähtevänsä esineruutuun, edennyt viisi metriä ja sännännyt 90° kulmassa sivuun tms. Lopulta jälki ehti vanheta 1h 58 min. Olosuhteina kostea, lämpimän hiostava keli - pitkin päivää oli sadellut, mutta lämpötila oli silti 20 asteen kieppeillä.

Janalle lähti hyvin, joskin mielestäni vinosti. Lähti oikealle, otin pari askelta perään, pysähtyi ja tarkisti. Kääntyi ja suuntasi varmasti vasemmalle. Selvästi jäljellä, joten lähdin perään. Ja oikeinhan se meni - Pekan mukaan janalta olisi tullut täydet pisteet, koska en itse poistunut janalta (luulin kyllä lähteneeni liikaa perään...) eikä koira mennyt takajälkeä liinan mittaa, vaan selvästi vain tarkisti. Pekka kysyikin jäljen jälkeen, mistä tiesin olla lähtemättä koiran perään oikealle. Vastaus oli aikalailla "no siis ei se lähtenyt riittävän vahvasti sinne...". Taas huomasi, miten täytyy vaan luottaa koiraan ja siihen, miten itse on oppinut sitä lukemaan!

Ensimmäinen kulma täydellinen, sen jälkeen ojan ylitys kapeaa, liukasta halkaistuista puista rakennettua siltaa. Lysti selvitti sillan ongelmitta, mutta tovin joutui sen jälkeen odottamaan, kun itse pelkäsin liukastuvani siltaa ylittäessä. Ei mennyt pienellä pasmat sekaisin kuitenkaan, vaan hienosti jatkoi eteenpäin. Muista kulmista ei sitten itsellä olekaan niin selkeää muistikuvaa :D Maasto jäljellä oli vaihtelevaa, oli korkeaa heinää ja saniaisia (olipa muuten hämmentävää jäljestää niin, ettei nähnyt koiraa lainkaan!), kalliota ja kivikkoa, ihanan pehmeää sammalpohjaa... Keppejä oli erilaisilla alustoilla, kaikki löytyivät ongelmitta. Nelos- tai vitoskepin jälkeen Lystillä oli selvästi kuuma ja jano, vaikka nameina oli kissanruokaa kastikkeessa ja vettäkin tarjosin (mutta kuka ehtii muka juoda, kun on töitä tehtävänä?!). Tuossa välissä sitten omatoimisesti kostutin Lystin kielen, ja nähtävästi helpotti oloa. Ensimmäistä kertaa näin Lystin jäljestävän pää ylhäällä pitkiäkin pätkiä, koska kuumuden vuoksi sen oli pakko läähättää välillä. Toki osaltaan vaikutti varmasti myös hajun nouseminen maasta (ehkä, näistä kun en mitään ymmärrä...).

Kommentteina jäljen jälkeen "ohjaaja toimii juuri niinkuin kuuluu" (ja se fiilis, kun tajuaa oikeasti oppineensa lajista ja omasta tekemisestä - se oli aika huikea!) ja "ei mulla ole teille oikein mitään sanottavaa". Paljon toki juteltiin ja oli hienoa kuulla Pekan ajatuksia jäljestämisestä ja koirien kouluttamisesta ylipäätään. Olin mukana myös Jennin ja Riemun jäljellä, ja oli hienoa kuulla kouluttajan ajatuksia myös toisen jäljestäessä. Sanoinkin Jennille loppukävelyllä, että olisi pitänyt olla nauhuri mukana, jotta toinenkin olisi kuullut kouluttajan kommentit jäljen aikana - vaikka ne toki käytiinkin läpi vielä yhdessä jäljen päätteeksi.

Tärkeitä pointteja muistettavaksi, osa tuttuja:
- anna koiralle tilaa, 10 metrin liina saa olla koko ajan pitkänä
- kun koira pysähtyy, ohjaaja pysähtyy
- ihminen ei voi auttaa koiraa jäljestämisessä
- jäljestys vaatii ihmiseltä hyvää fyysistä kuntoa
- koiralle ajatus siitä, että ohjaajasta ei ole mitään hyötyä jäljellä -> kasvatetaan itsevarmuutta, vaikka koko muu elämä perustuu päinvastaiselle käytökselle
- uusien keppien käyttö: koira oppii etsimään nimenomaan vieraan ihmisen hajuisia keppejä - ei ohjaajan eikä muiden koirien kuolan
- grippiliina on huono liina :D
- paras oppimistilanne jälki, joka vieraan tekemä ja joka ajetaan koiran kanssa kahden
- jälkeä ei merkata -> ohjaajan tiedostamattomat avut saadaan pois
- koira kannattaa opettaa juomaan jäljellä jo alkuvaiheessa
- selvät valmistelut ennen jälkeä -> koira tietää mitä on tekemässä
- ihmisen tehtävä pitää löydetyt kepit tallessa -> koira hoitaa työt

Näin pikana mielessä nämä pointit, lisäilen muita varmasti myöhemmin ;) Mahtava ilta, erinomaisesti onnistunut jälki ja huikean paljon motivaatio itselle. Jälki on kyllä uskomattoman koukuttava laji!

Kuvat eivät liity millään tapaa aiheeseen, vaan ovat nämäkin edellisen postauksen tapaa Jenni Tuomaalan viime viikon tiistaina ottamia.