Sivut

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Tien päällä: huiputuksia, lunta ja aurinkoa


Pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona suuntasimme Annen kanssa auton nokan kohti pohjoista, suuntanamme Tankavaara ja lähialueet. Tankavaarassa järjestettiin Gold Rush Run -rekikoirakilpailu (erillinen kuvapäivitys), johon Anne osallistui. Lisäksi suunnitelmissa oli lumikenkäillä lähimaastoissa. Tarkempia reittisuunnitelmia ei oltu etukäteen tehty, tosin proretkeilijä-Annella oli ajatuksia ja ideoita olemassa vaikka muille jakaa ;) Automatka sujuikin rattoisasti karttaa tutkien ja reittivaihtoehtoja miettien.


Ajelimme keskiviikkona Sodankylään asti, siellä yövyimme autossa (iso pakettiauto on kyllä huikea, kivuttomasti mahtui seitsemän koiraa (retkikoira-Lysti, Annen viisi kisakoiraa ja yksi retkikoira), kaksi ihmistä ja (liian) paljon tavaraa matkaan niin, että yöpyminenkin oli vielä varsin miellyttävää - ainakin omalta osaltani auton perässä). Torstaiaamuna jatkoimme matkaa kohti Tankavaaraa (noin 30 km Saariselältä etelään) ajatuksenamme käydä katsomassa, olisiko Nattasille vievä tie auki ja pääsisimmekö ottamaan ensimmäiset lumikenkäaskeleet kyseisille tuntureille. Paikalliset asukkaat osasivat kuitenkin sanoa, ettei tietä ole aurattu perille asti, joten otimme käyttöön b-suunnitelman ja suuntasimme kohti Kiilopäätä. Torstain retkellä kävimmekin huiputtamassa Kiilopään ja Niilanpään palaten (toistaiseksi tuntemattoman nimisen, Anne varmaan tietäisi...) kurun kautta takaisin. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja liikkeellä ole muitakin. Suurin osa kulkijoista oli liikkeellä hiihtäen, joten aika rauhakseltaan saimme Annen kanssa kulkea. Keli oli ihanteellinen, vain loppumatkassa hankikanto petti ja toi oman lisähaasteensa liikkumiseen. Tuulen takia jouduimme vähän mietiskelemään sopivaa ruokataukopaikkaa, mutta varsin vähällä vaivalla selvittiin tässäkin.


Perjantaina oli Annen ensimmäinen kisapäivä, ja olimme sopineet jo etukäteen, että emme tuona päivänä lähtisi lumikenkäilemään. Kävin kuitenkin Lystin ja Geean kanssa kävelemässä Tankavaaran Kultakylästä lähtevän Kuukkeli-luontopolun. Sää oli aika mielenkiintoinen, lunta satoi kiihtyvällä tahdilla, enkä tietenkään ajatellut tarvivani karttaa.... Muutamaan kertaan sai miettiä, miten pahasti olemme harhautuneet reitiltä, kun totesin nähneeni edelliset reittimerkit jo hyvän tovin sitten. Hollilla oltiin kuitenkin koko ajan, säässä en vain nähnyt kulkevani kymmenisen metriä reitin vieressä ;) Pääosa reitistä oli hyvin tamppautunut ilman lumikenkiä kuljettavaksi, mutta useamman kerran sain vääntää itseäni lantiota myöten upottuani takaisin pinnalle. Sää ei ollut kovin otollinen reissulle, maisemat jäivät käytännössä kokonaan näkemättä, vaikka näkötorniin astikin kiivettiin koirien kanssa.



Lauantaina aurinko palasi keskuuteemme, ja ehdimme hyvin Annen kisapäivän jälkeen napata lumikengät mukaan ja suunnata huiputtamaan Iisakkipäätä. Auringon lisäksi oli järkyttävä tuuli, joka teki esimerkiksi tauosta huipulla mahdottoman toteuttaa. Tämän päivän reissun saimme toteuttaa ihan rauhassa - ainoastaan yksi poro nähtiin matkalla :D  


Sunnuntaina lähdimme aamulla liikkeelle kohti etelää. Koska olimme ehtineet huiputtaa jo suunnittelemamme tunturit lähialueilla emmekä halunneet suunnata pohjoisemmaksi kotimatkan korvilla, päädyimme pysähtymään viimeiselle lumikenkäreissulle Ukko-Luostolle. Nousu tunturille oli ehdottomasti jyrkin, omalta osaltani kiittelin kovasti lumikenkien nousukantoja! Maisemat Ukko-Luostolla olivat hienot, kun sattui katsomaan oikeaan suuntaan - tunturin laelle rakennettu sääasema(ko?) vei "vähän" tunnelmaa nousun jälkeen. Huipulla oli kuitenkin hienoja tykkylumipuita ja kunhan katseen suuntasi oikein, mieli lepäsi näissäkin maisemissa. Alas tunturilta laskeutuessa kiitin mielessäni matkassa olevaa paimenpoikasta, joka sai kulkea alastulon vapaana. Aika suurella todennäköisyydellä olisin ollut polvet nurinpäin heti alkajaisiksi, jos olisin yrittänyt laskeutua rinnetta alas koiraan kiinnitettynä.


Retken jälkeen suuntasimme yhä etelämmäs pitäen ruokatauon Rovaniemellä, Napapiirin retkeilyalueella (mahtava löytö, nuotiopaikka heti ison tien varressa, kuitenkin syrjässä tiehen nähden). Yön vietimme jälleen autossa, tällä kertaa Siikalatvan kunnan retkeilualueen parkkipaikalla. Maanantaina ajelimme Pandan tehtaan kautta kotiin - väsyneinä, mutta niin onnellisina.


Lysti oli koko reissun ajan upea retkikoira, olisi jaksanut kulkea loputtomasti, tauoilla osasi käyttäytyä, matkusti ja nukkui tyytyväisenä autossa ja pääasissa söi hyvin - ainoastaan yhtenä iltana kiireessä ruoka ei maistunut kunnolla. Raskasta liikuntaa ja kylmän tuomaa kulutusta tuli kuitenkin sen verran normaalia arkea enemmän, että Lykä on nyt reissun jälkeisellä lihotuskuurilla. Ensi kerralla täytyy napata mukaan vaikka kunnon läskiä! Kokonaisuudessaan napero yllätti erittäin positiivisesti, kyllä sillä vaan on pääkoppa niin kunnossa kuin toivoa voisi. Kisapaikalla toimi maskottina sompaillen vapaana automme lähistöllä, autossa meni mielellään omaan boksiinsa (luulin joutuvani taistelemaan asiasta tosissani toisella kerralla), moikkaili vieraita maltillisen, kohteliaan ystävällisesti ja perjantai-lauantai -yön käyttäytyi varsin hienosti kaverin luona yöpyessämme.

Retkivarusteina mukana olivat Lystille
- Hurtta Ultimate warmer -takki
- Back on Track -verkkoloimi
- GMN-equipmentin valjaat, testikäytössä
- GMN-equipmentin joustoliina
- Manmatin vetovyö, kilpamalli
- ruokana pääasiassa Greenheartin Sportline Extreme, hieman myös Greenheartin Sportline

Itsellä käytössä oli
- TSL:n 325 -lumikengät
- Ospreyn reppu
- sekalainen valikoima vaatteita - kerrospukeutuminen nousi todella kunniaan kylmässä tuulessa ja lämpimässä auringossa
- kuvia nappailin Canonin 300D:llä - tuolla vanhaakin vanhemmalla järkkärillä, joka reissun jälkeen alkaa päästä eläkkeelle... Uusi, näppärästi mukana kulkeva järkkäri on hakusessa! Osa kuvista (laadusta huomannee, mitkä kuvat...) otettu Canon pokkarilla, jonka mallia en tarkemmin tähän hätään tiedä.
- Annella oli mukana trangia, jolla saatiin näppärästi lämmintä ruokaa maastossa - lyhemmillä retkillä mukana oli eväsleipiä sekä tietysti keksejä ja muuta nopeasti suuhun pantavaa ;)

Kaikin puolin reissu oli unelman täyttymys: parempia kelejä ei olisi voinut toivoa, maisemat olivat upeita - ja jäljelle jäi valtava kaipuu takaisin. Viikko reissun jälkeen kysyin esimieheltäni, olisiko mahdollista siirtää viikko kesälomastani syyskuulle - Lappi ja ruska, me olemme tulossa!

Lisää kuvia reissusta täällä

Ps. Koska blogger on taas eri mieltä siitä, miten kuvien ja tekstin asettelua tulkitaan, kuvat on nyt tyhmästi tekstin välissä epämääräisessä järjestyksessä. Jahka ehdin paneutua asiaan paremmin, saattaa tällä blogilla olla muutto edessä - joka ikinen kerta saa tapella tällaisen yksinkertaisen asian kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti