Sivut

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tee sitä missä sulle on järkee

Monena päivänä on ollut mielessä tänne kirjoittaminen, mutta käytännön toteutus on aina jäänyt vaiheeseen. Harmittaa vähän, sillä tähän mennessä olen ehtinyt jo unohtaa puolet muistamisen arvoisista jutuista! Ollaan käyty tokoilemassa, aksaamassa ja jäljenkin on Lysti ajanut.



Tokoa ollaan treenattu omissa treeneissä. Lysti teki tunnaria ilman alkuvalmisteluja - ja pääsinpä toteamaan sen, että ilman tekemiäni massiivisia rauhoittuleja koira menee hienosti kapuloille, nappaa nätisti suuhunsa lähimmän ja palauttaa sen. Aargh! No, eipä siinä muu auta kuin alkaa tehdä treenejä ilman valmisteluja - ei niitä jatkossa kokeissakaan voi kuitenkaan käyttää. Väärän otettuaan "höpöhöpö, ei käy" -> kapula tippui ja koira pysähtyi ->uusi lähetys -> nenä aukesi ja oma palautui. Lisää treeniä siis vaan, siitähän tämä on kiinni! Lysti teki myös paikkaistumista, hieno, ryhdikäs, rauhallinen istuminen, ajasta ei mitään muistikuvaa... Tuolla treenipaikassa on mahtava piilo - sellainen koulujen pihoilla oleva lautaseinä (mihin sellainen oikeasti on tarkoitettu?!), jossa on sopivasti pienet raot paikkiskoirien katseluun :D Lisäksi treenattiin uutta kiertohässäkkää (kierto-osuutta ja pysähdyksiä) puilla. Vähän taidettiin seuratakin, peruutus edelleen kamalaa, muuten hyviä pätkiä. Ainiin, ja ruutua merkin kautta, ei ongelmaa.

Enne etsi tunnarikapulaa ruohosta (tosin, vaikka kuinka yritin piilottaa kapulan näkymättömiin, taisi huksis aika vahvasti käyttää silmiään... Luovutus oli vai-ke-aa, jos kapulan on jo joutunut etsimään ja nostamaan, voi sen Epen mielestä hyvin jättää puoliväliin matkaa, tulla makaamaan sen kanssa tai härvätä jotain muuta aivan epäolennaista ja ei koskaan palkattua toimintaa... Huoh :D Lisäksi Enne teki ruutua - alan epäillä, että sillä saattaa olla haju homman juonesta! Ravilla, taakse vilkuillen ja häntä heiluen se menee ruutuun, vähän arpoo ja vähän saattaa reagoida tötsiin (tai no, toisinaan vähän vähemmän vähän - yrittää esim. noutaa niitä...), mutta ajatus ruutuun selvästi on! Jes! Taidettiin tehdä myös pieniä seuraamispätkiä ja muuta pientä. Vähän polttelisi ilmoittaa Enne kokeeseen, mutta taidetaan odottaa uusia sääntöjä eikä edes yrittää tunkea mihinkään kokeeseen enää tässä vaiheessa (paikkaakaan tuskin saisi). Lisäksi edelleen Enne on ympäristö- ja lämpöherkkä, sekin pitäisi muistaa näissä syksyisen viileissä keleissä...


Lauantaina Lysti pääsi tokoilemaan taas ihanan Leiviskän Marin oppiin, kun suuntasimme piirin nuorten koirien tokoringin treeneihin. Lystillä oli ohjelmassa kiertohässäkkä, merkitön merkki ja peruutus. Lisäksi tehtiin yhteisesti paikkikset. Kierron suhteen olen pohtinut pitkään ja hartaasti, pitäisikö itse kierto-osuus opettaa eri kautta kuin Lystin normaali kierto. Lystihän kiertää ns. väärin päin, mutta tämä liikerata on aina tullut sille luonnostaan. Jotenkin kiertosuunnan muutoksella olen ajatellut koiran sisäistävän paremmin kyseessä olevan liikkeen ja valmistautuvan eri tavalla jatkamaan suoritusta. Marin kanssa kiertoa katsottiin, ja hänen mielestään Lystin nykyinen kierto on tiivis ja kaunis, eikä ole oikein mitään syytä lähteä opettamaan kiertoa toisin päin. Itsekin kun tätä aloin miettiä totesin, että todennäköisesti kokeissa Lykä kiertäisi joka tapauksessa tuon oman suuntansa mukaisesti, kun pakkaan lisättäisi mm. oma jännitykseni (tämähän huomattiin jo jälkikokeessa kapuloiden palautuksissa...).


Kierrolle lähettäessä totesin, ettei kiertoa ole treenattu lainkaan tötsällä - ja kas, siellähän seisoikin merkkiä tarjoava aussie! Nyt siis hurjasti vahvistusta kiertoon ja kierrosta paluuseen, vasta sen jälkeen aletaan ottaa mukaan asentoja ja pysäyttämistä ylipäätään. Näiden tullessa mukaan voisi olla paikallaan piirrellä itselle viivoja koeliikkeen tapahtumien metrimitoille, että pääsee vähän jyvälle, millaisista etäisyyksistä todellisuudessa puhutaan. Lisäksi itse kiertoon täytyy jo piakkoin ottaa lisää etäisyyttä niin, että saadaan koe-etäisyys edes kiertoon ilman häiriötä. Häiriötä lisätään pikkuhiljaa - nyt treeneissä huomasi, että jo lyhyelle matkalle lisätyt hypyt toivat suurenkin haasteen: onhan voittajan hyppynoutoa ajatellen opetettu poimimaan hyppy vaikka miten vinosta linjasta! No, uusi asia tämäkin, ja helpotettuna saatiin lopulta hienoja onnistumisia. Onni on koira, joka ei näistä virheistä ota itseensä, vaan oikein näkee pään sisällä pyörivät rattaat :)

Tyhjään lähetystä olemme aloittaneet kosketusalustan kanssa. Tarkoitus on opettaa alusta todellista matkaa pidemmälle etäisyydelle ja pysäyttää koira lopulta ennen alustaa. Tätä koitettiinkin, ja hienostihan se stoppaa. Nyt pikkuhiljaa haetaan oikea etäisyys kosketusalustaan ja sen jälkeen aletaan pikkuhiljaa häivyttää alustaa. Häivytyksessä seuraava askel voisi olla se, että koira ei näe, mihin laitan alustan. Josko se sitten pikkuhiljaa alkaisi oppia, että tarkoitus on aina edetä eteenpäin, näkyi alustaa tai ei. Liikkeen loppuosaa en koe ongelmalliseksi, kunhan tuon tyhjään lähdön vaan saa kuntoon! (Kuuluisat viimeiset sanat: olen tässä viime päivinä miettinyt, että todennäköisesti uusissa säännöissä on vähintään yksi, oletettavasti useampikin, juju, joita en vielä tässä vaiheessa ole huomannut tai ymmärtänyt. Innolla odotellaan siis...)

Peruutus on nyt jossain määrin lähtenyt lapasesta. Lysti ymmärtää vähän turhankin hyvin, että tarkoitus on edetä taaksepäin, ja saattaakin ampua liikenteeseen niin, että ensimmäisen askeleeni jälkeen koira on 1,5 metriä taaempana kuin minä :D Lisäksi peruutuslinja lähtee herkästi kaartamaan niin, että suora linja on aivan hakusessa. Tätä voisi Marin mukaan testata seinän vieressä, josko se auttaisi oikaisemaan linjan. Vauhti tulee pitää maltillisena ja väärästä seuraamispaikasta huomauttaa samantien, ja toki auttaa koira oikeaan paikkaan.


Sekä paikkaistuminen (minuutti) että -makaaminen (2 min ehkä?) olivat hienot. Makuussa laskeutui tassu rullalla, korjasi jo ennen kuin käännyin piiloon. Muuten hyvät. Tehtiin myös uuden EVL:n paikkiksen käskytykset (ensin yksitellen maahan, yksitellen ylös, sitten jättö, yksitellen kaukokäkynä maahan, paluu ja yksitellen ylös). Näitä täytyisi tehdä paljon lisää, ihan vaikka vaan ihmishäiriössä. Yllättävän hyvin Lykä tällä kertaa selvisi, mutta yleensä nämä ovat niin kovin vaikeita...

Kokonaisuudessaan koulutuksesta muistettavaksi jäivät vähintään seuraavat asiat (suorat lainaukset kentän laidalla kiireessä kirjoitetuista):
- kierto luontaista kautta nätti ja siisti -> ei välttämättä tarvetta kääntää
- häiriötä lisätessä asia uusi -> jos epäonnistuu, helpotetaan
- alkuun pelkkää kiertoa perusasentoon -> nyt stoppi merkin taakse herkästi -> pikkuhiljaa asentoja lisäksi
- asennosta kapulalle ja hypylle ilman kiertoa (jätetään koira) -> yhdistetään vasta myöhemmin
- ohjatussa: kaarta tärkeämpää, että koira hakee AINA reunimmaisen riippumatta keskikapulan sijainnista
- tyhjään lähetys alustalla ok -> etäisyys testaamisen kautta -> käsky ennen alustaa
- myös esim. namin heitolla lähetys (lopulta ei namia)
- peruutus seinän vieressä, myös esim. hihna mahdollinen
- EI namia vas kädessä
- tyynet, rauhalliset käskyt
- alkuun vain suoraa
- "jos joudut miettimään oliko suoritus hyvä, se todennäköisesti ei ollut" (luoksarin stoppi, pätenee muuhunkin)

Ja sitten muihin lajeihin: viime torstaina päätin tehdä Lystille jäljen. Edellinen kunnolla onnistunut jälki oli kokeessa, ja alkoi jo pieni tuskan hipi hiipiä otsalle asian tiimoilta. Naureskelinkin sitten muutamalle tokoryhmäläiselleni (talloin jäljen, tulin pitämään treenit ja ajettiin jälki), että selkeästi ratkaisu ongelmaan on talloa jälki niin vaikeaan maastoon, ettei siellä meinaa itsekään päästä kävelemään... Kahdeksan keppiä, kulmia ja piikkejä maaston mukaisesti (ei varsinaisesti yhtään, käytännössä jälki oli kaikkea muuta kuin suora...), pitkä jana. Jana oli aivan kauhea, koira eteni viisi metriä ja loikkasi 90° oikealle. Sama uudelleen, mutta käännös vasemmalle. Lopulta luotsittiin tekohengittäen jäljelle, lähti takajäljelle, mutta vaihtoi hyvin ja seurasi tiiviisti. Maasto selvästi koirallekin haastavaa (paljon kaatuneita puita, jyrkkää ylämäkeä, kivikkoa jne), mutta hienosti teki töitä. Kahden polun ylityksen jälkeen jätetty kuittikeppi jäi, tuuli pyöritti jäljen jotenkin hassusti polulle, Lysti tarkisti ja kieppäsi jatkaan jäljelle kepin jälkeen. Muuten kaikki kepit nousivat hienosti ja motivaatio oli kohdillaan. Tänään suunnataan jälkiasioissa Korrin Pekan oppiin, jännittävää kuulla hänen mietteitään ja ajatuksiaan - ja erityisesti mielenkiintoista nähdä tuo janan tilanne.


Perjantaina käytiin pitkästä aikaa agilityesteillä - Enne on ilmoitettu siperialaisten Agirotu-joukkueeseen, ja joukkuetovereita ajatellen lienee reilua treenata edes pari kertaa ennen koitosta. Vaan kas, huskylainen yllätti todella positiivisesti halliten todella hienosti estehaut, takaakierrot ym. kuviot, joita epätoivon vimmalla koitin sille ohjeistaa. Hieno Epes, eiköhän sunnuntain radasta ihan hyvä tule! Lystikin sai vähän aksata, mutta edelleen emme kaikki kolme (Lysti, Lystin ääni ja minä) mahdu samalle agilityradalle... Hienoja pätkiä pienelläkin, mutta eipä tuosta meidän leipälajia todella taida olla tulossa!

Kaikki kuvat viime tiistailta, kuvaajana Jenni Tuomaala.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Onnistumisten määrä on vakio

Viime viikolla sain jonkunlaisen tokobuustin. Tokomotivaatio on ollut lomailemassa, eikä kiirettä lajin pariin ole ollut. Vähän puskista iski sitten into juuri tokojuttuihin, joten torstain kisaavien ringin treeneissä tehtiinkin ihan oikeaa tokoa.

Lysti teki seuraamista, joka alkaa näyttää aika hyvältä! Peruutusaskeleet oli jostain syystä aivan kamalia, mutta muuten saatiin varsin kivaa ja aika pitkääkin pätkää tehtyä. Alkaa tuntua, että ehkä tästä seuraamissuosta vielä noustaan! Nyt täytyy vaan keksiä hyviä treenejä tuohon peruuttamiseen, tällä hetkellä se on aika hirveää ja holtitonta - jos nykyiseen peruutukseen iskee mukaan käännöksen, en halua edes arvailla, kummalla meistä on luita poikki... Ly teki myös ruutua merkin (merkkinä kumisaapas, koska tämän tositokoilijan auto on totaalirikki eikä laina-autossa ole puoliakaan elämästä - eli treenitavaroista) kautta (tyhjää ei olla vielä tehty ollenkaan, odotan sen suhteen inspistä...), aika hyvin hahmotti ekalla (lelu ruudussa). Tokalla taisi vähän soveltaa, kun ehdittiin välissä tehdä uuden kiertohässäkän alkujuttuja, ja tarjosi puiden kiertämistä ruudun sijaan. Hyviä onnistumisia saatiin kuitenkin, ja koira oli hyvin kuulolla (=pysähtyi käskystä heti väärään suuntaan mennessään). Kiertohässäkässä treenattiin itse kiertoa (en kylläään ole vielä päättänyt, opetanko tätä varten Lystin kiertämään tötsän eri suunnasta kuin normaalissa kierrossa) ja sen jälkeisiä asentoja. Ja hetkinen, miten täpäköitä pysähdyksiä tulikaan! Varsinkin seisomiset oli tör-ke-än hienoa, tuo täytyy siirtää luoksariinkin! Liekö sitten se käsimerkki, joka vaikutti noin paljon... Paikkaistuminen oli hieno, jäi ryhdikkäästi eikä liikuttanut tassuja yhtään, todella rennon ja rauhallisen oloinen, mutta silti terävän tarkkaavainen. Varmaan tehtiin muutakin, mutta unholaan on näemmä jäänyt muut jutut.


Enne teki vanhan avoimen kokeenomaisena, hyppyä lukuunottamatta. Tosi hienoja pätkiä, vähän alkoi poltella kokeisiin ilmoittaminen! Harmi, että tuo kevät meni ohi doping-varoaikojen takia! No, täytyy katsoa, josko saisi uudet liikkeet järkevästi kasaan... Seuraaminen hyvä, jäävien asennot hitaat mutta pysyivät, luoksari hyvä! Stoppasi käsimerkistä hienosti, mutta edelleen epäilyttää tuo merkki sanallisen sijaan... Toisaalta, jos uusilla säännöillä mennään kokeeseen, ei tarvisi tätä hetkeen miettiä. Käsimerkki toimii paremmin, mutta näinköhän tuo oikeasti riittävän keskittyneesti katsoo mua koko ajan... Kaukoissa ajatukset vähän muualla, mutta taidettaan selvitä yhdellä kaksoiskäskyllä. Nouto ok, vähän hitaasti ja tassuilla kapulalle, mutta hieno tuonti.


Lisäksi ollaan tokoiltu kotona: Lysti on treenannut kapulan tuonnin erotteluja (eteen vs. sivulle), tänään alkoi jo hienosti hahmottaa pienillä avuilla. Ja kas, kun otti naksuttimen käyttöön, niin johan suoristui sivulletuonnitkin kummasti! Kaukoja otettiin pussit takajalkojen vieressä,  eikä muuten liikkuneet milliäkään. Ennekin teki kaukoja namijumppana, ja tarjosi i-s -vaihtoa hyppynä! Tähänhän tartuin heti, ja hienoja saatiinkin aikaan! M-s hienosti takajalat paikallaan, alas ei vielä onnistu. M-i pomppaa helposti vaihtaen paikkaa, tarkkaillaan. Molemmat treenasivat myös oikealle puolelle tuloa, oikealla seuraamista ja käännöksiä. Lystillä sujuu jo aika hyvin, Enne tarvii vahvat avut, mutta alkaa hahmottaa!


Lystin kanssa on treenattu myös maastoja. Keskiviikkona ja eilen tehtiin esineruudut. Keskiviikkona kolmion mallinen, lähetyssivu n. 10 metriä, takareuna 20m. Syvyys ehkä 25m, takareuna ylämäkeen. Uudet esineet: lompakko, käyttämätön pieni namipussi ja avaimenperä. Namipussi oikeasta takakulmasta löytyi hyvin, lompakko keskellä oli vaikea mutta löytyi. Avaimenperä selvästi haastavin, vasemmassa takakulmassa kannon juurakon päällä. Useampi tyhjä lähetys, lopulta sai hajun. Treeni heti tallauksen jälkeen.

Eilen nelikulmainen, heinikkoiseen pohjaan tehty, ehkä 25m leveä ja 30m syvä ruutu. Oikeassa takakulmassa hanska (piti jättää keskelle taakse, mutta enpäs muistanut enää esineen jättäessäni...), keskellä lapanen ja vasemmassa etukulmassa avaimenperäpehmolelu. Pehmo uusi, hanska ja lapanen olleet aiemminkin. Ensin nousi takakulma, hyvin ekalla lähetyksellä, vähän joutui tarkentelemaan. Etukulma hienosti suorasta lähetyksestä, jes! Ei siis paahtanut ohi, vaan nenä auki. Keskimmäinen vaikein, mutta nousi sekin. Taas treeni heti tallauksen jälkeen, selvästi levisi haju ruudusta. Keli tosi raskas, lämmin ja kostea. Hienosti pieni tsemppasi!


Tänään oli tarkoitus tehdä jälki. Tallasin itse, tavallista pidempi jana, kuusi keppiä. Tallauksen jälkeen lenkki, jälki vanheni vajaan tunnin. Lähti huonosti, taas ihan kuin olisi ollut menossa esineille. Otin uudestaan ja juostiin yhdessä - toimi hyvin, mutta suvereenisti reilusti yli jäljen. Mitähän ihmettä... Nappasi hajun ja löysi jäljen muutama metri jäljen jälkeen - olisiko tuuli sitten vaan kuljettanut sinne saakka? Eka keppi ok, sen jälkeen haki ja lähti piikistä harhalle. Käskytin pois, aika kauan kesti että nappasi oikean jäljen. En muistanut keppien paikkoja, nousi toinen tai kolmas. Sen jälkeen tuli kuitenkin Tilanne, jonka seurauksena jälki jäi kesken ja lähdimme pelastamaan Entsun kanssa lenkkeillessä itsensä satuttanutta siskoani... Vähän jäi hämärän peittoon, mikä tuo hässäkkä oikein oli - oliko keli liian kuuma ja hiostava, oli lenkki ollut liian raskas, tuuliko hassusti, eikö vain ollut Lystin päivä? Maasto oli heinikkoinen, mutta ei erityisen haastava normaalijälkiin verrattuna. Myöskään jälki itsessään ei ollut liian vaativa normaalitasoon nähden. En tiedä. Katsotaan, jos huomenna ehtisin järkevästi ennen Lykän osteopaattia tehdä jonkun helpon jäljen, näkisi toimiiko homma sellaisellakaan...


Kuvituksena puhelinräpsyjä eräältä menneiden päivien lenkiltä, jossa tutkailtiin uusia polkuja ja temppuiltiin kivillä ja kannoilla :)

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Ajattelemisen aihetta

Eilen koitti paluu maan pinnalle jälkitreenien muodossa. Aloitettin esineruudulla, sen jälkeen jälki. Tuuli oli kovempi kuin ehkä aiemmissa treeneissä ikinä, mutta ei mikään mahdoton myrskytuuli kuitenkaan - taidetaan olla oltu niin metsässä, ettei tuulikaan kunnolla osu (onneksi, kun viime aikojen tuulia miettii!).

Esineruutu L:n mallinen, etuosa leveä, oikea puoli pitkä. Esineet oikeassa takanurkassa (joku putken pätkä), keskellä edessä (pieni pehmolelun räpyläjalka) ja vasemmassa takanurkassa (=puolivälissä, jos suhteuttaa oikeaan reunaan; lasten kurarukkanen). Lähetin keskeltä, veti suoraa jalan ohi saamatta hajua. 20 sekuntia lähetyksestä palautui rukkanen, jes! (Tässä välissä palkkasinkin koiraa vaatimattomat 24 sekuntia, mikä aiheutti lievää huvittuneisuutta ottaen huomioon ekaan etsintään menneen ajan...) Lähetin uudestaan keskeltä, edelleen lujaa ohi jalasta hajua saamatta. Vaihdoin lähetyspaikkaa, ja lopulta tuuli toi sopivasti nenään hajun jalasta. Palautuksessa pureskeli tosi pahasti, ilmeisesti pieni esine ja roikkuva kieli eivät millään meinanneet mahtua samaan kitaan... Täytyy jatkossa kiinnittää tähän huomiota ja treenata enemmän pikkuesineillä, jos alkaa näyttää siltä, että leuat käy. Vaihtelin lähetyspaikkaa vikaa esinettä ajatellen, kun huomasin vanhan "ongelman" nostavan päätään: jos vaihdan itse paikkaa lähetyslinjalla koiran ollessa töissä, se ei palatessaan hahmota mihin olen siirtynyt. Pariin otteeseen linjaa lähestyikin gaselliloikin päätään pyörittävä aussie, joka lopulta hypyn päätteeksi jähmettyi niille jalansijoilleen ja pöllön lailla kurkki joka suuntaan ohjaajaansa etsien... Viimeistään äänimerkistä bongasi ja joko jatkoi etsimistä tai juoksi sivulle uudelleen lähetettäväksi. Aika kauan tahkottiin, mutta kyllä se viimeinenkin esine lopulta nousi ja palautui. Kokeneemmat osasivat kertoa, että tuollaisella tuulella koiran täytyi mennä ruudusta ulos saadakseen hajun ko. esineestä (joka materiaalinsa vuoksi ei ilmeisesti kovin vahvasti haissutkaan) - ei nimittäin oltu ainoita, joilla tovi vierähti tämän kanssa. Kokonaisaika oli 5min 30 sekunnin kieppeillä, ei siis mitään hätää vielä ;)

Huomiot esineruudusta:
- lisää esineitä eteen, kokoa vaihdellen. Voisi olla hyvä tehdä treeniä, jossa esineitä on vain edessä - nyt monesti kaahottaa menemään niin, etten tiedä onko nenä auki alkumetreillä vai eikö haju vain oikeasti satu sopivasti tulemaan nenään.
- tämä treeni oli tosi hyvä, koska koira selvästi väsyi eikä tekeminen enää ollut maailman siisteintä. Hienosti tsemppasi, lähti ja irtosi - mahtavaa, että takakulman esine sattui jäämään viimeiseksi, jolloin koiran oli pakko edetä pitkälle!
- jostain syystä Lysti on oppinut, että on ihan ok tulla ruudusta välillä pois perusasentoon odottamaan uutta lähetystä. Lähtee hienosti uuden käskyn saatuaan, tämä on meille vain ja ainoastaan positiivinen juttu!
- se pureskelu. Muilla esineillä kuin pehmojalalla en sitä huomannut, mutta silmät auki ja koira tarkkailuun.
- pohdintaan myös tuo ohjaajan kadottaminen - uskoisin, että kokemuksen myötä ongelma häviää itsestään, mutta täytyy muistaa tällaista haastetta olleen jo jonkun aikaa, jos edelleen sama jatkuu.

Ruudun jälkeen jäljelle, joka olikin ehtinyt vanhentua pari tuntia. Luvassa oli aika perusviime aikojen jälki, kulmia ja piikkejä, 7 keppiä. Jana aivan hirveä, Lysti kuvitteli ilmeisesti lähtevänsä esineruutuun (mutta oli muuten hieno, vauhdikas ja pitkä lähtö!). Otettiin uudestaan, edelleen aika kamala. Kolmannella kerralla taisin saada jäljelle, mutta takajälki... Huoh. Treenikaveri kyllä huikkasi, että tuuli voi kuljettaa jälkeä paljonkin niin, että on haastava koiralle. Itse jäljestys ei ollut ihan parasta Lysti. Normaalin luotisuoran etenemisen sijaan koira kaarteli ja kiemurteli, ilmeisesti tuuli siis kuljetti hajua paljonkin. Oikoi kuulemma piikkejä. Yhdellä kepillä joko luopui tai ei saanutkaan kunnolla hajua (vaikka niin luulin) - sen jälkeen hukka. Palasi ja löysi kepin, mutta olin itse sotkenut jäljen aika pahasti (ja luonnollisesti tiputtanut vielä kissan märkäruokaakin kepin löytymispaikan läheisyyteen...). Hetki siinä tarvottiin ja kerran keskusteltiin heinän syömisestäkin, mutta hyvin napero lopulta jäljen löysi (ja ihanasti näki, kun se alkoi tosissaan tehdä töitä hukkapaikassa - tuhina kuului naapuripitäjään ja häntä heilui rauhallista haisteluheiluntaa). Vikasta kepistä meni ohi, ilmeisesti sen verran reilusti ettei saanut hajua ollenkaan, koska ei reagoinut mitenkään, mutta loppugrepin (pari metriä kepistä eteenpäin) kyllä merkkasi.

Mitä tästä opimme? Lisää treenejä vaihtelevissa säissä - nyt on ehkä päästy liiankin helpolla! Tuulella voisi alkuun jättää piikit tekemättä, jotta vältytään turhalta oikomiselta. Äsken ulkona käydessä huomasin jo miettiväni, miten loistava sää nytkin olisi jäljelle - hyvä kun itse pysyin pystyssä tuossa tuulessa :D Oikeasti tämäkään jälki ei siis ollut mitenkään huolestuttava ja moni olisi varmasti ollut tyytyväinen, mutta mutta... Kun tietää, että parempaankin on mahdollisuus ja sen on nähnyt ihan käytännössä, alkaa kriteerit olla aika korkealla ;)

Ja jotta ilta olisi oikein kruunaantunut, päästimme Jonnan kanssa koirat juoksemaan hetkeksi treenien jälkeen. Lysti on oikeasti vähän tosikko nykyään näissä jutuissa, ja tosi herkästi sanomassa jos joku tulee liian iholle (nähtävästi myös nartuille!), vaikka kuitenkin tykkää leikkiä. Hetken juostuaan Enne onnistui kompuroimaan ja kaatui, jatkoi kuitenkin matkaa tullen hakemaan namia. Siinä syödessään vinkaisi pari kertaa ja kevensi toista takajalkaansa. En ehtinyt tehdä mitään, kun koira oli jo kolmijalkainen ja huusi kuin syötävä. Siitä mitä tapahtui, ei ole mitään tietoa. Itse olin paniikissa varma, että kyy oli ehtinyt tikata Epeä jalkaan -  viime kesänä kun samassa kohdassa meinasin sellaisen päälle astua. Pistojälki jalasta löytyikin, mutta ei kahta selkeää reikää. Lisäksi koko jalka tärisi koskiessani siihen. Hetki siinä puljattiin (onni on paimen, joka oikeasti pysyy käskyllä maassa vaikka veli huutaisi ja kaikki taivaan merkit kertoisivat, että meneillään on Tilanne), ja lopulta Enne lähti liikkeelle. Ehti se muutaman laukkaringinkin tehdä sen huiman muutaman kymmenen metrin matkan aikana, joka autolle siirrettiin. Autolla tutkittiin vielä paremmin jalka, ei vuotanut verta (vaikka selvä jälki olikin), ei turvonnut, ei aristanut. Tiedä sitten, olisiko siinä kaatuessaan onnistunut saamaan tuon reiän ja olisiko reisilihas vaan krampannut sen seurauksena. Hengissä koira kuitenkin edelleen on, tänään kevensi melko huomaamattomasti aamulenkillä kävellessään, söi ja joi normaalisti ja leikittäisi Lystiä jos saisi luvan. Ehkä siis selvittiin säikähdyksellä, toivottavasti ainakin!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Tien päällä: huiputuksia, lunta ja aurinkoa


Pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona suuntasimme Annen kanssa auton nokan kohti pohjoista, suuntanamme Tankavaara ja lähialueet. Tankavaarassa järjestettiin Gold Rush Run -rekikoirakilpailu (erillinen kuvapäivitys), johon Anne osallistui. Lisäksi suunnitelmissa oli lumikenkäillä lähimaastoissa. Tarkempia reittisuunnitelmia ei oltu etukäteen tehty, tosin proretkeilijä-Annella oli ajatuksia ja ideoita olemassa vaikka muille jakaa ;) Automatka sujuikin rattoisasti karttaa tutkien ja reittivaihtoehtoja miettien.


Ajelimme keskiviikkona Sodankylään asti, siellä yövyimme autossa (iso pakettiauto on kyllä huikea, kivuttomasti mahtui seitsemän koiraa (retkikoira-Lysti, Annen viisi kisakoiraa ja yksi retkikoira), kaksi ihmistä ja (liian) paljon tavaraa matkaan niin, että yöpyminenkin oli vielä varsin miellyttävää - ainakin omalta osaltani auton perässä). Torstaiaamuna jatkoimme matkaa kohti Tankavaaraa (noin 30 km Saariselältä etelään) ajatuksenamme käydä katsomassa, olisiko Nattasille vievä tie auki ja pääsisimmekö ottamaan ensimmäiset lumikenkäaskeleet kyseisille tuntureille. Paikalliset asukkaat osasivat kuitenkin sanoa, ettei tietä ole aurattu perille asti, joten otimme käyttöön b-suunnitelman ja suuntasimme kohti Kiilopäätä. Torstain retkellä kävimmekin huiputtamassa Kiilopään ja Niilanpään palaten (toistaiseksi tuntemattoman nimisen, Anne varmaan tietäisi...) kurun kautta takaisin. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja liikkeellä ole muitakin. Suurin osa kulkijoista oli liikkeellä hiihtäen, joten aika rauhakseltaan saimme Annen kanssa kulkea. Keli oli ihanteellinen, vain loppumatkassa hankikanto petti ja toi oman lisähaasteensa liikkumiseen. Tuulen takia jouduimme vähän mietiskelemään sopivaa ruokataukopaikkaa, mutta varsin vähällä vaivalla selvittiin tässäkin.


Perjantaina oli Annen ensimmäinen kisapäivä, ja olimme sopineet jo etukäteen, että emme tuona päivänä lähtisi lumikenkäilemään. Kävin kuitenkin Lystin ja Geean kanssa kävelemässä Tankavaaran Kultakylästä lähtevän Kuukkeli-luontopolun. Sää oli aika mielenkiintoinen, lunta satoi kiihtyvällä tahdilla, enkä tietenkään ajatellut tarvivani karttaa.... Muutamaan kertaan sai miettiä, miten pahasti olemme harhautuneet reitiltä, kun totesin nähneeni edelliset reittimerkit jo hyvän tovin sitten. Hollilla oltiin kuitenkin koko ajan, säässä en vain nähnyt kulkevani kymmenisen metriä reitin vieressä ;) Pääosa reitistä oli hyvin tamppautunut ilman lumikenkiä kuljettavaksi, mutta useamman kerran sain vääntää itseäni lantiota myöten upottuani takaisin pinnalle. Sää ei ollut kovin otollinen reissulle, maisemat jäivät käytännössä kokonaan näkemättä, vaikka näkötorniin astikin kiivettiin koirien kanssa.



Lauantaina aurinko palasi keskuuteemme, ja ehdimme hyvin Annen kisapäivän jälkeen napata lumikengät mukaan ja suunnata huiputtamaan Iisakkipäätä. Auringon lisäksi oli järkyttävä tuuli, joka teki esimerkiksi tauosta huipulla mahdottoman toteuttaa. Tämän päivän reissun saimme toteuttaa ihan rauhassa - ainoastaan yksi poro nähtiin matkalla :D  


Sunnuntaina lähdimme aamulla liikkeelle kohti etelää. Koska olimme ehtineet huiputtaa jo suunnittelemamme tunturit lähialueilla emmekä halunneet suunnata pohjoisemmaksi kotimatkan korvilla, päädyimme pysähtymään viimeiselle lumikenkäreissulle Ukko-Luostolle. Nousu tunturille oli ehdottomasti jyrkin, omalta osaltani kiittelin kovasti lumikenkien nousukantoja! Maisemat Ukko-Luostolla olivat hienot, kun sattui katsomaan oikeaan suuntaan - tunturin laelle rakennettu sääasema(ko?) vei "vähän" tunnelmaa nousun jälkeen. Huipulla oli kuitenkin hienoja tykkylumipuita ja kunhan katseen suuntasi oikein, mieli lepäsi näissäkin maisemissa. Alas tunturilta laskeutuessa kiitin mielessäni matkassa olevaa paimenpoikasta, joka sai kulkea alastulon vapaana. Aika suurella todennäköisyydellä olisin ollut polvet nurinpäin heti alkajaisiksi, jos olisin yrittänyt laskeutua rinnetta alas koiraan kiinnitettynä.


Retken jälkeen suuntasimme yhä etelämmäs pitäen ruokatauon Rovaniemellä, Napapiirin retkeilyalueella (mahtava löytö, nuotiopaikka heti ison tien varressa, kuitenkin syrjässä tiehen nähden). Yön vietimme jälleen autossa, tällä kertaa Siikalatvan kunnan retkeilualueen parkkipaikalla. Maanantaina ajelimme Pandan tehtaan kautta kotiin - väsyneinä, mutta niin onnellisina.


Lysti oli koko reissun ajan upea retkikoira, olisi jaksanut kulkea loputtomasti, tauoilla osasi käyttäytyä, matkusti ja nukkui tyytyväisenä autossa ja pääasissa söi hyvin - ainoastaan yhtenä iltana kiireessä ruoka ei maistunut kunnolla. Raskasta liikuntaa ja kylmän tuomaa kulutusta tuli kuitenkin sen verran normaalia arkea enemmän, että Lykä on nyt reissun jälkeisellä lihotuskuurilla. Ensi kerralla täytyy napata mukaan vaikka kunnon läskiä! Kokonaisuudessaan napero yllätti erittäin positiivisesti, kyllä sillä vaan on pääkoppa niin kunnossa kuin toivoa voisi. Kisapaikalla toimi maskottina sompaillen vapaana automme lähistöllä, autossa meni mielellään omaan boksiinsa (luulin joutuvani taistelemaan asiasta tosissani toisella kerralla), moikkaili vieraita maltillisen, kohteliaan ystävällisesti ja perjantai-lauantai -yön käyttäytyi varsin hienosti kaverin luona yöpyessämme.

Retkivarusteina mukana olivat Lystille
- Hurtta Ultimate warmer -takki
- Back on Track -verkkoloimi
- GMN-equipmentin valjaat, testikäytössä
- GMN-equipmentin joustoliina
- Manmatin vetovyö, kilpamalli
- ruokana pääasiassa Greenheartin Sportline Extreme, hieman myös Greenheartin Sportline

Itsellä käytössä oli
- TSL:n 325 -lumikengät
- Ospreyn reppu
- sekalainen valikoima vaatteita - kerrospukeutuminen nousi todella kunniaan kylmässä tuulessa ja lämpimässä auringossa
- kuvia nappailin Canonin 300D:llä - tuolla vanhaakin vanhemmalla järkkärillä, joka reissun jälkeen alkaa päästä eläkkeelle... Uusi, näppärästi mukana kulkeva järkkäri on hakusessa! Osa kuvista (laadusta huomannee, mitkä kuvat...) otettu Canon pokkarilla, jonka mallia en tarkemmin tähän hätään tiedä.
- Annella oli mukana trangia, jolla saatiin näppärästi lämmintä ruokaa maastossa - lyhemmillä retkillä mukana oli eväsleipiä sekä tietysti keksejä ja muuta nopeasti suuhun pantavaa ;)

Kaikin puolin reissu oli unelman täyttymys: parempia kelejä ei olisi voinut toivoa, maisemat olivat upeita - ja jäljelle jäi valtava kaipuu takaisin. Viikko reissun jälkeen kysyin esimieheltäni, olisiko mahdollista siirtää viikko kesälomastani syyskuulle - Lappi ja ruska, me olemme tulossa!

Lisää kuvia reissusta täällä

Ps. Koska blogger on taas eri mieltä siitä, miten kuvien ja tekstin asettelua tulkitaan, kuvat on nyt tyhmästi tekstin välissä epämääräisessä järjestyksessä. Jahka ehdin paneutua asiaan paremmin, saattaa tällä blogilla olla muutto edessä - joka ikinen kerta saa tapella tällaisen yksinkertaisen asian kanssa!

Tokoestradilla

Tänään järjestettiin Hämeenlinnan uudessa tapahtumapuistossa Animal Housen Koirafestarit. Festareille pyydettiin esiintyjä koirakerhostamme, ja lupauduin Lystin kanssa tokoilemaan. Perjantaina onneksi selvisi, että seurakaveri Tiina Peppi-villiksen kanssa tuli myös paikalle, joten saatiin vähän vuoroteltua tekemistä. Tapahtumapuisto on suuri nurmipohjainen alue, ja toko-osuus pidettiin nurmikolla kohdassa, josta ihmiset kulkivat match show -kehiltä poniajelupaikalle. Sää tänään oli vähän sateinen, varsinaiselta sateelta kuitenkin säilyttiin tokoilun ajan, muutama hassu pisara oli ilmassa meidän aikanamme.

Paikan päällä selvisi tapahtuman olevan kunnon häiriötreeniä ihmisten ja koirien kulkiessa tokokentällä ja poniajelun menevän kentän laitaa pitkin. Vaan pieni Lykä oli kovin pätevä ja keskittyi täysillä tekemiseen ja leikkimiseen. Kertaakaan ei edes yrittänyt mennä moikkailemaan ihmisiä tai eläimiä (joita muuten oli koirien ja ponin lisäksi myös alpakka ja kissa valjaissaan), kaksi kertaa haukahti odotellessaan omaa vuoroaan muiden leikkiessä turhan lähellä turhan kovaan ääneen...


Esitysaikaa oli kaksi tuntia - aluperin tarkoituksena oli pitää kaksi näytöstä, mutta koska ihmisiä tuli ja meni miten sattuu, päädyimme tokoilemaan ns. non-stoppina tuon kaksituntisen aikana aina, kun ihmisiä sopivasti sattui katsomaan. Lystille kertyi tekemistä aika paljon, mutta hienosti pieni tsemppasi ja keskittyi. Vasta ihan vikassa setissä seuraamisen peruutusaskeleet tuntuivat haastavilta, muuten saatiin tehtyä liikkeet oikein hienosti.


Olimme etukäteen Tiinan kanssa sopineet, mitä liikkeitä teemme. Listalla oli seuraaminen, jäävät, ruutu, luoksarit, kaukot ja nouto. Lysti pääsikin tekemään kaikkia näitä, ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Varsinkin seuraaminen oli hienoa, selvästi tauko tuli taas tarpeeseen! Jäävissä teki hienosti oikeat asennot, vaikka seisominen on välillä ollut vaikea erottaa istumisesta (liian vähäisen treenin lisäksi noottia ohjaajalle, joka ei osaa käskyttää selkeästi). Ruudussa meni kerran vasemmasta reunasta yli, korjasi hienosti. Kerran veti suoraa maahan pysähtymiskäskyllä. Kaukot alkuun hienoja, viimeisessä setissä korjasin koiran kerran paikalleen, kun alkoi pomppia turhan vauhdikkaasti eteenpäin. Tosi hienojakin vaihtoja, eli näihin vaan lisää varmuutta! Luoksarit ok, monta kun tehtiin kokeenomaisena, vikassa alkoi stopit valua. Vauhti edelleen aika hidas, täytyy miettiä millaiseksi sen haluan muotoutuvan. Nouto hieno, nostaminen törkeän upea joka kerralla, luovutusasennot vähän sinne päin. Tehtiin lisäksi kapulan luovutusta eteen, se itse asiassa näyttää luovutustreeninä tehtynä paremmalta kuin sivulla luovutus. Hmm...

Harmillisesti unohdin videointivehkeet kotiin, olisi ollut kiva saada kuvattua tämä!


Kuvat eiliseltä metsälenkiltä, kartoitettiin uusia polkuja ja temppuiltiin kivillä ja puunrungoilla. Viime aikoina on ollut niin kamala kiire, että tällainen terapialenkki tuli kyllä tarpeeseen!

Torstaina käytiin muuten pitkästä aikaa tokotreeneissä - tätä päivää ajatellen oli vähän pakko. Lysti kävi osteopaatilla keskiviikkona, joten aika rauhallisesti otettiin. Lykä teki kaukoja, vähän seuruuta ja jääviä, kaikki kivoja. Kaukot takapalkalla (lelu) oikein hienot 15 metristäkin.

Enne teki ruutua ja alkoi ymmärtää homman juonen! Ravilla ja häntä heiluan taakse vilkuillen se tekee edelleen, mutta selvästi ajatus on jo tötsille, jee! Lisäksi Enne seurasi ja teki avo-kaukoja. Seuraaminen oikein kivaa, kaukoissa pomppasi taas seisomisen kautta. Täytyy tarkkailla, viimeksi tämä oli yksi merkki siitä, ettei koiralla ollut kaikki kunnossa. Nyt van sormet ja varpaat ristiin, että hätäilen turhia - en enää kestä (ja jos totta puhutaan, oma henkinen puoli on vain toinen osa - en tiedä, kestääkö Entsun kroppa enää) toista samanlaista sairastamisrumbaa :(

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Gold Rush Run 2015

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - kunnon kuvapäivitys! Tämän vuoden Gold Rush Run -rekikoirakilpailu järjestettiin 10.-12.4.2015 Tankavaarassa. Kyseessä on pitkän ja keskipitkän matkan kilpailu, jossa avoimen luokan valjakot ajoivat 300 km, 6-8 koiran valjakot 2 x 85 km ja 3-5 koiran valjakot 2 x 45 km.

Harmillisesti vanha kunnon Arska-kamera alkaa olla tullut tiensä päähän (ja kuvaajalla on vielä aika paljon kehittymisvaraa!), joten kuvien laatu on vähän mitä on... No, onpahan jotain kuitenkin :)