Sivut

maanantai 4. toukokuuta 2015

Tokoilua ja Torronsuon valloitus

Eilen oli nuorten koirien tokoringin treenit Leiviskän Marin valvovan silmän alla. Lystin osalta teemana oli luoksarin stopit, noutokapulan nosto ja tunnari. Lisäksi yhdessä tehtiin paikallaolot ja kuuntelutreenit.

Luoksarin stopithan Lysti osaa. Omasta mielestäni sen pysähtyminen ei kuitenkaan ole riittävän napakka, vaan se pystyisi parempaankin. Ilmeisesti olen opettanut, että pysähdyksessä pointti on seisominen, vaikka todellisuudessa haluaisin sen olevan jarrutus. Tätä työstettiin takapalkalla (ei kokonaisia liikkeitä, vaan vapautus lelulle ilman käskyä tai - vauhdin ollessa liian hidas - koiran kierrettyö minut ympäri) sekä kiertämisen kautta (yhdistelmätreeninä kierto -> kutsu -> koiraa karkuun -> kääntyminen ja käsky). Nyt kuurina sekaisin monenlaisia harjoituksia, eiköhän sieltä ala jarrut löytyä :)

Kapulalla meno on mielestäni ollut viime aikoina vähän ruma, ennen kapulaa tulee herkästi kaksi loikkaa, mutta itse kapulalle (onneksi!) Lysti ei loiki. Muutaman toiston jälkeen selvisi, ettei Lystillä näemmä olekaan vakiintunutta tapaa mennä ja nostaa kapulaa, vaan se saattaa mennä hyvinkin kauniisti tai vaihtoehtoisesti niin, että korjattavaa on. Törkeän rumia sen nostot ja kapulalle menot eivät onneksi ole. Tätä ajatellen tehtiin oikeastaan vain nostoharjoituksia, jotka kuurina tehtynä oletettavasti nostavat koiran varmuutta kapulalle menosta, vähentävät, ylimääräistä miettimistä ja ehkäpä auttavat jättämään ne turha loikkimisetkin pois. Katsotaan!

Tunnari oli meidän bonusliike, joka näyttikin ihan uudet kasvot (taas...). Lystin ajatukset olivat muualla, se meni kapuloille muka hyvässä mielentilassa, mutta nenä aivan tukossa. Siellä se sitten kierteli kapuloilla, koska niin kuuluu tehdä, nappasi yhden kapulan suuhunsa ja toi sen, koska niin kuuluu tehdä. Olikin sitten ensimmäinen kerta aikoihin, kun Lysti tuo väärän kapulan, ja ihan puhtaasti koska ei edes harkinnut haistelua! Uusi lähetys, ja kyllähän se nenäkin alkoi aueta. Nyt tunnareiden suhteen kuurina kesken leikin lähetyksiä, jotta koira alkaa oppia toimimaan erilaisissa tunnetiloissa ilman, että joudun itse auttamaan sen rauhalliseen tilaan.

Paikkiksissa makuu ok, istumisessa oli vinkunut kolme kertaa alussa, muuten ok. Makuulta nousu huono, koska en katsonut koiraa. Samaa oli havaittavissa häiriötreenissä, kun katsoin koiraa, meni se maahan ja nousi sivulle vallan hienosti, mutta eteenpäin katsoessani alkoi ongelmat. Eipä siinä muuta kuin kuureina tätäkin :D Eihän me ehditä muuta tehdäkään ennen seuraavaa koetta kuin kuureilla!

Treenien jälkeen käytiin extemporevalloittamassa Torronsuon kansallispuisto. Suorastaan hävettää, kun vallan mainion ajomatkan päässä kotoa on kansallispuistoja, joita en ole saanut aikaiseksi tutkia... No, josko tämä olisi nyt sitten ensimmäinen askel siihen suuntaan!

Lähdimme matkaan Kiljamosta, reittiä sen enempää miettimättä tai suunnittelematta.
Ensimmäinen yritys päättyi ympärikääntymiseen, mutta toisella yrittämällä päädyimme
kiertämään Kiljamosta Louhoksen kautta Torroon ja sieltä takaisin Kiljamoon.
Kartta olisi ollut tarpeen, sillä reittimerkinnät olivat puutteelliset aikalailla ratkaisevalla hetkellä.
Onneksi nykyretkeilijällä on älypuhelin ja sitä myöten Google Maps käden ulottuvilla...
(oli muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun tähän jouduin turvautumaan!)
Suurin osa kulkemastamme reitistä oli pitkospuita.
Koirat onneksi eivät aristele tai ahdistu tällaisista,
vaikka välillä jompikumpi saattoi pitkoksilta pudotakin.
Alueella tehtiin jonkunlaista suostamisoperaatiota.
Näillä kaadetuilla puilla oli tukittu ojia ja siten edistetty alueen pysymistä
suona/soistumista - valitettavasti tästä ei ollut tarkempaa tietoa reitin varrella.
Enpä muista, koska olisi yhden päivän retkeen mahtunut noin monta säätilaa!
Löytyi lämmintä aurinkoa, tuulta, pilveä, sadetta vetenä ja rakeena...
Kuvissa näkyy edes pieni osa siitä, miten monivärisenä taivaskin retken
aikana näyttäytyi.
Paikoitellen pitkoksille ei mahtunut kahta koiraa rinnakkain.
Enne aika vahvasti osoitti, että hänen tehtävänsä on johtaa joukkoa
ja Lystin tyytyminen seuraajan rooliin :D
Suunnilleen puoleen väliin asti reitti oli erittäin hyvin merkitty ja siltä
eksyminen olisi vaatinut taitoa. Sen jälkeen tilanne muuttui aikas yhtäkkiä...
Louhoksella oli esillä erilaisia kivilajeja infotaulun kera.
Alamäki alkoi - ei vain hiihtoladulla, vaan myös reitillä pysymisessä :D
Extemporeretkeilyn yhtenä osa-alueena on varustuksen taso.
Jalassa oli tällä kertaa Salomonin Speedcrossit, jotka eivät suomaastossa
kovin hyvin toimineet. Jalat olivat läpimärät nilkkoja myöten, ja toisen
nilkankin yritin pariin otteeseen pyöräyttää ympäri. Tosin, se varsinainen reitti
ei välttämättä olisi kulkenut ihan NOIN suolla kuin meidän reittimme...
Muru söpistelee
Odotusarvo koirien pesuun ja kamalaan hajuun oli aika korkealla,
 sillä pojat ottivat ilon irti suomaastosta. Vaan toisin kävi -
kotiin päästessä selvittiin pelkällä kuivailulla!

Kuvat reissusta valitettavasti vain puhelinlaatuisia - kotoa lähtiessä en vielä ajatellut päätyväni retkeilemään. Paikkana Torronsuo oli yllättävän mukava! Oikein sopiva tuollaiseen päiväretkeilyyn, vaikka puistossa ei kovin pitkää lenkkiä saakaan tehtyä. Tuo meidän tekemä kierros oli noin 10 km, ja tosiaan siis "merkattu" reitti. Tuolla itseä kartalle etsiessä kyllä muistin luontoon.fi -sivuston sanoneenkin, että tuolle Torron kierrokselle tarvitaan kartta - vaan enpä sitä parkkipaikalla muistanut. Paikkana Torronsuo voisi olla kiva käydä esimerkiksi lastenkin kanssa. Lyhyt pätkä Kiljamosta lähdettäessä oli myös esteetön, tätä pätkää en tosin itse kulkenut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti