Sivut

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

JK1 Lysti!

Uskomatonta. Korkkasimme tänään Lystin kanssa jälkikoeuramme. Jännitys oli aika korkealla, mutta samalla uskomattoman hyvä fiilis. Koepaikalla sain arvonnassa numeron kolme - ihanteellinen numero meille ensimmäiseen kokeeseen! Ehdin tottiksissa nähdä ensimmäisen suorituksen (luettuani yöllä koeohjeita, ei kaikki ollut ihan kristallinkirkasta...), mutta en joutunut odottamaan kovin kauaa. 

Koe alkoi maastoilla. Lystin jana meni vähän huonosti, kiitos jännittyneen ohjaajan. Koira siis lähti hienosti tekemään töitä ja eteni suoraa, mutta ei valitettavasti janan suuntaisesti :D Tuomari ehti jo käskeä takaisin janalle, mutta koira oli ehtinyt jäljelle ja tuomari totesi, ettei tarvikaan. Vitoskepille asti jälki eteni oikein kivasti, välissä Lysti otti eläimen jäljen, mutta luopui siitä itse ja palasimme takaisin omia jälkiämme. Hienosti Lykä nappasi oikean jäljen, ja löytyihän se kutonenkin :) Janalta tuomari nappasi kaksi pistettä pois vinosta lähdöstä.

Esineruudussa Lysti lähti vähän tavallista hitaammin, mutta nenä selvästi auki. Hetken kierteli, päätyi tarkistaan oikeaa reunaa takarajalle asti, ja oikeassa takakulmassa sai hajun esineestä. Aika kauan joutui tarkentamaan, mutta teki keskittyneesti töitä ja jatkoi esineen löytymiseen saakka. Palautus ja luovutus hienot. Esineruudusta täydet pisteet.

Alunperin lähdin kokeeseen asenteella, että maastot selvitetään niin hyvin kuin mahdollista, ja koe saa sitten vaikka kaatua tottikseen. No, eihän se kovin kaunista katseltavaa ollutkaan, seuraaminen Lystin huonoin IKINÄ (sentään parempi valmistelevissa osuuksissa - tuntui, ettei itse seuraamisliikkeessä tajunnut olevansa seuraamassa ollenkaan) ja kaikki kapulan luovutukset suoraa sivulla :D Eihän näitä tässä jankattukaan, mutta niin vaan on jäänyt syvälle sivulle tulo. No, treenejä jatketaan! A-esteelle jäi jostain syystä keikkumaan harjalle niin, että jouduin antamaan kaksi noutokäskyä. Ylipäätään tuomari toivoi innokkaampaa tekemistä (niin, se tokokoiran korrektius...) ja nopeampaa toimintaa. Lysti oli vähän tavallista hitaampi, mutta pääasiassa sen tekemisen vauhti oli kyllä omaan silmääni ihan kohdallaan. Itse olen alusta lähtien ollut liikkeellä sillä asenteella, että tottis täytyy olla sen verran kuosissa, ettei mahdollisesti karsittavissa kokeissa jää siitä kiinni, mutta muutoin saa kyllä tehdä tokokoiran asenteella - otetaan sitten ne pisteet maastoista ;)

Kaiken kaikkiaan käsissä on sellainen napero, että onnenkyynelet on niin lähellä! Tuloksena 283 pistettä (maasto 198, tottis 85), 1-tulos, 1. sija, JK1. SUURI kiitos kaikille tukena olleille, niin koiraihmisille kuin niillekin, jotka tukevat itselleen vieraassa harrastuksessa. Erityiskiitos menee Ramille, joka koepäivän aikanakin oli puhelintukena pariinkin otteeseen kesken oman kokeensa. Mahtavaa saada treenata tällaisen gurun opissa, joka ohjeistaa, auttaa ja haastaa. Ja mahtavaa, että käsiin on luotettu tällainen koira, jonka kanssa tie on auki mihin vaan. (Ja kyllä, ne onnen kyyneleetkin sai jo silmiin.) Lysti ❤




torstai 21. toukokuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt

Lysti on aloittanut jälkikautensa vallan mallikkaasti. Treeneissä jäljet on sujuneet mainiosti (sitä yhtä peurahukkaan lukuunottamatta), kepit on löytyneet kivasti ja janat (...lähetyslinjat!) ovat olleet hienoja. Myös esineruudut ovat sujuneet tosi hyvin - koira irtoaa hyvin ja availee nenänsä kivasti. Vauhtia riittää, tykkään. Nyt pieni onkin ilmoitettu ensimmäiseen alokasluokan kokeeseen, katsotaan miltä homma näyttää, kun pakkaan isketään oma jännitys!


Pienen lisäjännitysmomentin koeasiaan on tuonut tottiksen esteet. Ylipäätään olen edelleen huolestuttavan ulapalla koko tottisosuudesta, mutta tämän viikon maanantaina Lysti suoritti ensimmäistä kertaa molemmat esteet 650 gramman kapula suussa. Miten niin meni tiukille ;) Nyt vielä treeniä eteenmenoon sekä luovutusten ja luoksetulon eteentuloon, meillähän kun kaikki tapahtuu suoraa perusasentoon... Näistä en jaksa stressata kuitenkaan - jos koe niistä jää kiinni, siinähän jää sitten. Kokeeseen mennään haistelemaan koetuulia ja katsomaan, miltä meno uudessa tilanteessa näyttää. Tavoitteita ehtii suunnitella sitten myöhemmin :)


Ennekin on päässyt tositoimiin, kun käytiin viime perjantaina agilitykentällä ihan liian pitkästä aikaa. Enne oli liekeissä, teki tarkkaa työtä ja kuunteli hyvin. Pitkästä tauosta huolimatta kontaktit muistui mieleen ja kepeille lähti oikein sähäkästi. Nyt, kun doping-varoaikakin alkaa olla ohi (pitäisi katsoa se tarkka päivä - kenties onkin jo mennyt!), voisi availla kisakalenteria sillä silmällä... ;)


 Tokon suhteen tarkoitus oli viettää hiljaiseloa. Jännittävää kyllä, heti kun oli suunnitelmissa ihan "luvallinen" loma, kasvoi motivaatio aika huimasti! No, katsellaan ja kuulostellaan - kokeisiin ollaan joka tapauksessa menossa vasta uusilla säännöillä, vaikka kuinka muuta yritetään ehdotella. En viitsi varailla Entsullekaan paikkaa kokeista, koska sen suorittaminen on aina vähän epävarmaa, enkä tässä yleisesti vallitsevassa koepaniikissa halua viedä kenenkään oikeasti paikkaa haluavan mahdollisuutta osallistua kokeeseen. Katsotaan sitten uusien sääntöjen tullen tilannetta Epenkin kanssa. Jos ei innostuta vaihtamaan ralleilun puolelle...


Kuvituksena tänään poikien leikkiotoksia 10.5. Pokkarillakin olisi varmaan saanut parempia kuvia, ei vaan tuo vanha järkkäri enää pysy lennokkaiden koirien perässä...

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Synttäripoika!

Lykä Lynkäster Lystikäs, "Puntti" "Pikkis" "Harmaa", viettää tänään kaksivuotissyntymäpäiväänsä!

Tämän kahden vuoden aikana Lysti on ehtinyt...
- tokoilla itselleen kolme koularia
- suorittaa käyttäytymiskokeen hyväksytysti
- näytellä arvosanan "tyydyttävä" edestä
- treenata pk-jäljen koekuntoon
- pyöriä agilityesteillä alkuun tavoitteellisesti ja myöhemmin huvin päiten
- aloittaa vetotreenit niin yksin, kaksin kuin valjakossakin
- opetellut hyödyllisiä ja hyödyttömiä temppuja

- juosta hillittömät määrät miljardia
- kiivetä lukemattomia kiviä, kantoja ja kasoja
- leikkiä useiden koirakavereiden kanssa
- reissata ympäri Suomea mukanani
- huiputtaa neljä tunturia 
- kieriä liian monissa epäilyttävissä kasoissa

- toimina projekti-insinöörinä liiankin monessa tilanteessa
- tutustua lukuisten pehmeiden esineiden sisälmyksiin hyvin läheisesti
- harrastaa puutarhasommittelua kaivurin ominaisuudessa

- ja ehkä tärkeimpänä, olla ilona niin arjessa kuin harrastuksissakin

Hyvää syntymäpäivää, rakas pikkuinen! 



Synttäreiden kunniaksi kuvasin pienen videon pikatemppuiluistamme. Valitettavasti koneeni alkaa todella sanoa sopimustaan irti, joten en saanut videota muokattua mitenkään.

Tokolomalle mars!

Kyllä. Eilen saavutettiin Ensimmäinen Tavoite, ja jaloissani makaa tällä hetkellä yhdeksällä kokeella kolme koularia totellut Lysti. Eilen saatiin viimeinen VOI1 ja sitä myöten TK3-titteli.

Paikkis 10 - ihana mielentila kehään mennessä, ehkä paras ikinä!

Seuraaminen 9 - tuntui pahalta, videolla näyttääkin ihan hyvältä. Yksi haukahdus, olin epäselvä täyskäännöksessä.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 10 - nähtävästi stoppitreenit on auttaneet, pysähdys oli taas jämäkämpi. Vauhti mun makuun vähän kateissa, mutta laukalla kuitenkin.

Ruutu 6 - aivan hasardi. Bongasi luoksarin merkit ja siitä se sitten lähti... Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta päästiinhän sinne ruutuunkin asti lopulta. Mietin tosi pitkään, oltaisiko ansaittu tästä pisteitä yhtään, mutta koska ykkönen olisi tullut ruutunollallakin, en jaksa pohtia asiaa sen pidemmälle.

Hyppynouto 10

Metsku 10 - vähän hidas palautus mun makuun, kuten yleensäkin... Mutta hei, eipä tarvi tätä enää miettiä - oli viimeinen metallinouto meille! (Ellen ole lukenut uusia sääntöjä väärin :D)

Tunnari 9 - arvon ohjaaja voisi oppia luottamaan koiraansa! Liikkuri laittoi meille oman eri kohtaan kuin aiemmille näkemilleni koirakoille, ja olin ihan varma, että kyseessä on väärä kapula. No, vaan kun eipäs ollutkaan... Huoh. Onneksi koiran itsevarmuus riitti, vaikka oma ilme oli varmaan kaikkea muuta kuin kannustava! Taas oppii uutta, ja tämä tulee muistaa jatkossa! Rauhoittui hyvin kosketuksesta.

Kaukot 7,5 - hajuahdistus kiitos peurojen. Hitaimmat kaukot ikinä, m-s -vaihtoa ei tehnyt ollenkaan. Muut yhdellä käskyllä, mutta käsittämättömän hitaasti. Selvästi lisää treeniä vaikeissa hajuissa!

Kokonaisvaikutus 8

Kautta linjan täytyy kiinnittää huomiota perusasentoihin, ne oli vähän vajaita.


Yhteensä 284 pistettä, sij. 2/8 ja TK3. Taitava muru!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Tokoilua ja Torronsuon valloitus

Eilen oli nuorten koirien tokoringin treenit Leiviskän Marin valvovan silmän alla. Lystin osalta teemana oli luoksarin stopit, noutokapulan nosto ja tunnari. Lisäksi yhdessä tehtiin paikallaolot ja kuuntelutreenit.

Luoksarin stopithan Lysti osaa. Omasta mielestäni sen pysähtyminen ei kuitenkaan ole riittävän napakka, vaan se pystyisi parempaankin. Ilmeisesti olen opettanut, että pysähdyksessä pointti on seisominen, vaikka todellisuudessa haluaisin sen olevan jarrutus. Tätä työstettiin takapalkalla (ei kokonaisia liikkeitä, vaan vapautus lelulle ilman käskyä tai - vauhdin ollessa liian hidas - koiran kierrettyö minut ympäri) sekä kiertämisen kautta (yhdistelmätreeninä kierto -> kutsu -> koiraa karkuun -> kääntyminen ja käsky). Nyt kuurina sekaisin monenlaisia harjoituksia, eiköhän sieltä ala jarrut löytyä :)

Kapulalla meno on mielestäni ollut viime aikoina vähän ruma, ennen kapulaa tulee herkästi kaksi loikkaa, mutta itse kapulalle (onneksi!) Lysti ei loiki. Muutaman toiston jälkeen selvisi, ettei Lystillä näemmä olekaan vakiintunutta tapaa mennä ja nostaa kapulaa, vaan se saattaa mennä hyvinkin kauniisti tai vaihtoehtoisesti niin, että korjattavaa on. Törkeän rumia sen nostot ja kapulalle menot eivät onneksi ole. Tätä ajatellen tehtiin oikeastaan vain nostoharjoituksia, jotka kuurina tehtynä oletettavasti nostavat koiran varmuutta kapulalle menosta, vähentävät, ylimääräistä miettimistä ja ehkäpä auttavat jättämään ne turha loikkimisetkin pois. Katsotaan!

Tunnari oli meidän bonusliike, joka näyttikin ihan uudet kasvot (taas...). Lystin ajatukset olivat muualla, se meni kapuloille muka hyvässä mielentilassa, mutta nenä aivan tukossa. Siellä se sitten kierteli kapuloilla, koska niin kuuluu tehdä, nappasi yhden kapulan suuhunsa ja toi sen, koska niin kuuluu tehdä. Olikin sitten ensimmäinen kerta aikoihin, kun Lysti tuo väärän kapulan, ja ihan puhtaasti koska ei edes harkinnut haistelua! Uusi lähetys, ja kyllähän se nenäkin alkoi aueta. Nyt tunnareiden suhteen kuurina kesken leikin lähetyksiä, jotta koira alkaa oppia toimimaan erilaisissa tunnetiloissa ilman, että joudun itse auttamaan sen rauhalliseen tilaan.

Paikkiksissa makuu ok, istumisessa oli vinkunut kolme kertaa alussa, muuten ok. Makuulta nousu huono, koska en katsonut koiraa. Samaa oli havaittavissa häiriötreenissä, kun katsoin koiraa, meni se maahan ja nousi sivulle vallan hienosti, mutta eteenpäin katsoessani alkoi ongelmat. Eipä siinä muuta kuin kuureina tätäkin :D Eihän me ehditä muuta tehdäkään ennen seuraavaa koetta kuin kuureilla!

Treenien jälkeen käytiin extemporevalloittamassa Torronsuon kansallispuisto. Suorastaan hävettää, kun vallan mainion ajomatkan päässä kotoa on kansallispuistoja, joita en ole saanut aikaiseksi tutkia... No, josko tämä olisi nyt sitten ensimmäinen askel siihen suuntaan!

Lähdimme matkaan Kiljamosta, reittiä sen enempää miettimättä tai suunnittelematta.
Ensimmäinen yritys päättyi ympärikääntymiseen, mutta toisella yrittämällä päädyimme
kiertämään Kiljamosta Louhoksen kautta Torroon ja sieltä takaisin Kiljamoon.
Kartta olisi ollut tarpeen, sillä reittimerkinnät olivat puutteelliset aikalailla ratkaisevalla hetkellä.
Onneksi nykyretkeilijällä on älypuhelin ja sitä myöten Google Maps käden ulottuvilla...
(oli muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun tähän jouduin turvautumaan!)
Suurin osa kulkemastamme reitistä oli pitkospuita.
Koirat onneksi eivät aristele tai ahdistu tällaisista,
vaikka välillä jompikumpi saattoi pitkoksilta pudotakin.
Alueella tehtiin jonkunlaista suostamisoperaatiota.
Näillä kaadetuilla puilla oli tukittu ojia ja siten edistetty alueen pysymistä
suona/soistumista - valitettavasti tästä ei ollut tarkempaa tietoa reitin varrella.
Enpä muista, koska olisi yhden päivän retkeen mahtunut noin monta säätilaa!
Löytyi lämmintä aurinkoa, tuulta, pilveä, sadetta vetenä ja rakeena...
Kuvissa näkyy edes pieni osa siitä, miten monivärisenä taivaskin retken
aikana näyttäytyi.
Paikoitellen pitkoksille ei mahtunut kahta koiraa rinnakkain.
Enne aika vahvasti osoitti, että hänen tehtävänsä on johtaa joukkoa
ja Lystin tyytyminen seuraajan rooliin :D
Suunnilleen puoleen väliin asti reitti oli erittäin hyvin merkitty ja siltä
eksyminen olisi vaatinut taitoa. Sen jälkeen tilanne muuttui aikas yhtäkkiä...
Louhoksella oli esillä erilaisia kivilajeja infotaulun kera.
Alamäki alkoi - ei vain hiihtoladulla, vaan myös reitillä pysymisessä :D
Extemporeretkeilyn yhtenä osa-alueena on varustuksen taso.
Jalassa oli tällä kertaa Salomonin Speedcrossit, jotka eivät suomaastossa
kovin hyvin toimineet. Jalat olivat läpimärät nilkkoja myöten, ja toisen
nilkankin yritin pariin otteeseen pyöräyttää ympäri. Tosin, se varsinainen reitti
ei välttämättä olisi kulkenut ihan NOIN suolla kuin meidän reittimme...
Muru söpistelee
Odotusarvo koirien pesuun ja kamalaan hajuun oli aika korkealla,
 sillä pojat ottivat ilon irti suomaastosta. Vaan toisin kävi -
kotiin päästessä selvittiin pelkällä kuivailulla!

Kuvat reissusta valitettavasti vain puhelinlaatuisia - kotoa lähtiessä en vielä ajatellut päätyväni retkeilemään. Paikkana Torronsuo oli yllättävän mukava! Oikein sopiva tuollaiseen päiväretkeilyyn, vaikka puistossa ei kovin pitkää lenkkiä saakaan tehtyä. Tuo meidän tekemä kierros oli noin 10 km, ja tosiaan siis "merkattu" reitti. Tuolla itseä kartalle etsiessä kyllä muistin luontoon.fi -sivuston sanoneenkin, että tuolle Torron kierrokselle tarvitaan kartta - vaan enpä sitä parkkipaikalla muistanut. Paikkana Torronsuo voisi olla kiva käydä esimerkiksi lastenkin kanssa. Lyhyt pätkä Kiljamosta lähdettäessä oli myös esteetön, tätä pätkää en tosin itse kulkenut.