Sivut

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Lystille VOI1

Käytiin eilen Forssassa Lystin toisessa voittajaluokan tokokokeessa. Harmillisesti keltanokkatokoilijan puhelimesta loppui akku toisen liikkeen kohdalla, joten videomateriaalia ei ole.
Sekoitettu järjestys, tässä pisteet (ja analyysit) suunnilleen suoritusjärjestyksessä:

Paikkis 10 - tuli kehään ja jäi makaamaan tosi hyvällä asenteella rauhassa, vaikka ennen kehään menoa muita koiria haukutettiin ja kitisivät (myös makuun aikana). Jäi ryhdikkäästi ja oli ryhdikäs ja rauhallinen edelleen palatessani.

Hyppynouto 10 - omaan makuuni edelleen kapulalle meno saisi olla kauniimpi, muuten hieno.
Kaukot 6 - tuplakäsky istumisesta seisomiseen, seisomisesta meni istumisen sijaan maahan eikä noussut toisellakaan käskyllä istumaan. Lysti tajusi homman menneen pieleen ja oli tämän jälkeen vähän laama, vire ei noussut lainkaan normaalille tasolle.
Luoksari 8,5 - hitain IKINÄ! Tulihan se laukalla juu, mutta ei yhtään sellaisella ihanalla, tutulla Lysti-asenteella. Ehdottomasti paras oli viimeinen pätkä, jossa oli jo tuttu tekemisen meininkiä mukana.
Metalli 10 - hieno! Toi laukalla takaisin, tätä iloa pääsee harvoin näkemään!
Tunnari 10 - ei parasta Lystiä. Tuomari sanoi, että oli lähellä ettei ottanut vierasta kapulaa suuhun, itse en osannut edes sanoa ottiko vai eikö ottanut. Asenne ei siis toivotulla tasolla, ehti hetken puuhastella kapuloilla ennen kuin muisti, miten tehdään rauhassa ja tarkasti töitä. Hyvin kuitenkin etsi ja toi oman. Palautus hieno, ei pureskellut missään vaiheessa.

Liikkeestä istuminen 9 - tämä oli omaan silmään hyvä, istuminen kaiketi vähän hidas, kun pisteitä on lähtenyt?
Seuruu 8,5 - paljon hyvää: piti paikkansa paremmin kuin aiemmin, kontakti pääasiassa oikein hyvä. Juoksussa vähän räjähti pakka käsiin, mutta pysyi suunnilleen ruodussa ja ennenkaikkea hiljaa! Askelsiirtymät hienoja, uusilla käskyillä selvittiin niistäkin ilman ääntä. Jossain vaiheessa (tosi epäloogisessa kohdassa, varmaan jossain peruskäännöksessä) kokeen ainoa ääni. Käännöksiä täytyy tehotreenata, vähän väljiä ja sinne päin tehtyjä.
Ruutu 10 - mahtava! Ensimmäinen liike, jossa Lysti selvästi vapautui ja antoi mennä miljardia.
Kokonaisvaikutus 10 - :)


Yhteensä 289 pistettä, VOI1, KP, sij. 1/4. Tuomarina Ilkka Stén. 

 Kuvat Kaisa Onnela-Ranta - kiitos!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Pätevää treeniä

Treenipäivitykset laahaavat tehokkaasti jäljessä, joten koitetaanpa pikakatsauksella ottaa tilannetta kiinni. Lapin reissun tekstiosuus alkaa olla kasassa ja kuvia vailla, tämän illan jälkeen on taas tokokoeasiaa ja reissun rekikoirakisaosuuskin pitäisi saada kasaan. Jospa siis puretaan sumaa pikaisella katsauksella treenirintamalle.

Oikeasti ollaan oltu tosi laiskoja. Naureskelin juuri eilen, miten tämän illan tokokokeeseen mennään kyllä niin takki auki ettei tosikaan - lahjattomat treenaa, me osataan kyllä :D No, ehkä sitä vähän olisi jotain voinut tehdä kuitenkin, kun viimeksi edellisessä kokeessa on tehty kokeenomaisena ruutu ja hyppynouto, perjantaina treenattiin yksi (1) tunnari (mutta niin hieno!) ja todettiin metallikapulan kanssa olevan suuria ongelmia. Seuraamista sentään on jo bh-koetta ajatellekin tehty, sekä treenattu askelsiirtymiä sivuille ja taakse. Paikkis on tehty kokeen jälkeen mölli-bh:ssa ja nyt varsinaisessa kokeessa lauantaina.

Eilen koitin tehdä viime hetken ryhtiliikkeen ja tehtiin ruutu lelulle ja pari metallia pallopalkalla. Hienosti nousi kapulakin, kun tiedossa oli palkan laatu. Toivottavasti kantaa läpi tämänkin illan. Mutta aika siistiä, hyvällä tuurilla meillä on enää kaksi metallinoutoa kokeessa ja sen on siinä! (Tai vaihtoehtoisesti aikas montakin enemmän...!)

Lauantain bh:n jälkeen käytiin agilitykisojen laidalla tokoilemassa pikaisesti: vähän kaukoja (puuh, liikkuupa se eteenpäin erityisesti istu-seiso -vaihdossa!) ja luoksetulo. Luoksaria ollaan tehty myös lenkeillä, koska totesin Lystin tietävän paremmin, koska ja miten liike jatkuu. Oli siis aivan sama, mitä sille sanoin, naperohan lähti tulemaan luokse ja lujaa, vaikka käskysanana olisi ollut "silakka" tai "käsky". Näiden suhteen tehtiinkin häiriötreeniä omilla mukakäskyillä, ja taisi joku ajatuksen siemen jäädä pienen päähän itämään. Sekä pysähdys että maahanmeno saisivat olla napakampia, mutta ajatus on selvästi oikea.

Ja käytiinhän me toissaviikon sunnuntaina jälkileirilläkin! Lysti oli äärettömän pätevä (suorastaan hämmentävän pätevä, nyt ei todella ole mitään syytä vitkuttaa kokeisiin menoa...). Päivän aikana tehtiin kaksi esineruutua: pienessä Lykä teki töitä oikein kivasti ja löysi esineet hyvin. Isompi oli selvästi haastavampi (vitsi, koekokoinen ruutu on oikeasti ISO!). Ruutu oli tallattu jo useampi tunti etukäteen ja esineet jätetty samalla. Lysti oli ensimmäinen koira, ja vaikka se hienosti teki töitä, kesti sillä aikansa löytää esineet. Ensimmäinen nousi kivasti, toiselle sai tehdä töitä tosissaan. Monesti kuulemma oli lähellä, mutta - johtuiko sitten tuulesta vai pitkästä välistä ruudun teon ja suorituksen välillä - ei saanut hajua nenään. Lopulta löytyi toinenkin, ja loistavasti ihan takakulmasta (viime kesänä haasteena oli saada koira irtoamaan itsevarmasti apua kyselemättä perälle asti). Ruutujen jälkeen vielä jälki, 560 metriä (meni kuulemma vähän pitkäksi...), kulmat ja ekaa kertaa piikki. 12 keppiä, joista Lysti löysi 13 xD Harmillisesti tuo yksi harhakeppi löytyi jo heti janalta, joka muutenkin oli hieman hakusessa - ei ihme, ettei koira oikein edennyt, kun bongasi hajun edellisen päivän jäljeltä jääneestä kepistä. No, katsotaan seuraavalla kerralla, onko tarpeen tehdä ihan erillisiä janatreenejä! Kovasti Lykä sai kehuja, ja olihan se nyt uskomattoman hieno pieni. Näki, että rankkaa oli, mutta hienosti tsemppasi loppuun saakka. Itse sain noottia siitä, että jään herkästi odottamaan liian suurta vahvistusta kulmissa, tässä on riski saada koira epävarmaksi. Kouluttajan mukaan sillä ei kuitenkaan ole ajatustakaan lähteä muualle kuin jäljelle, joten taas pitäisi vaan luottaa koiraan.

Enne on viime aikoina vaan höpöillyt, nyt kun haava alkaa vihdoin olla kunnossa, täytyy senkin kanssa tehdä treenisuunnitelma ja alkaa miettiä, mitä ja miten lähdetään treenaamaan :)

lauantai 25. huhtikuuta 2015

BH Lysti

Tänään korkkasimme Lystin kanssa virallisen pk-uramme käyttäytymiskokeen merkeissä. Valmistautuminen kokeeseen oli vähän kyseenalaista: teimme seuraamiskaavion kerran tämän vuoden puolella ja jäävien liikkeiden askelmäärät kertasin tänään aamulla koeohjeesta :D

Onneksi saimme numeron 3 - sopivasti alussa, mutta ei kuitenkaan heti ekassa parissa. Pääsimme ensin suorittamaan seuraamiskaavion ja vasta sen jälkeen paikkamakuun. Kaavio sujui odotusten mukaisesti - ei todellakaan parasta Lystiä, paljonkin korjattavaa, mutta lähinnä korjaukset viilauksen tasolla: vähän väljyyttä käännöksissä, kontaktin putoilua ihan liikaa, juoksuseuruun paikan rumuutta jne., mutta koira pysyi tehtävässä kuitenkin koko ajan. Hitaan käynnin seuraaminen oli aikas hienoa! Jäävät hyvät, tosin joko menin laskuissa sekaisin tai otin toooosi pitkiä askeleita - kenttä kun meinasi luoksetulossa loppua kesken :D Paikkis ilmeisesti hyvä, makasi rauhassa jätettäessä ja haettaessa ja peukkuja sai myös välimakuu. Tottiksen suoritusosuus videona:



Kaupunkiosuudella Lykä yllätti, eikä reagoinut mitenkään mihinkään :D Tuomarikin totesi, että huomasikohan se edes koko häiriökoiraa... Ihmisiä Lysti kyllä meni tapaamaan mielellään, mutta muutoin oli oikein hienosti käyttäytyvä junnunen.

Tästä on hyvä jatkaa kohti tottisesteiden treenejä ja suunnata katse jälkikokeeseen - tulihan kouluttajamme heti kokeen jälkeen onnittelemaan ja kysymään, kai on koe jo katsottuna :) Tuomarin kommentteja: tottis erittäin hyvä, treeni ja tehty työ näkyy. Ohjaaja saa olla kiitollinen koirasta, joka tekee ja toimii, vaikka ohjaaja jännittää hillittömän paljon. Kaupunkiosuuden jälkeen tuomari kyseli, onhan meillä suunnitelmissa jatkaa eteenpäin ja kehui kauheasti, miten mukavan oloinen koira Lysti on. Ja niinhän se onkin <3 br="">

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Sairastupa 3 - joko tämä alkaisi olla tässä?!

Lisäilen kuvat tähän tekstiin myöhemmin, puhelimeni ei tänä iltana halua tehdä yhteistyötä Bloggerin kanssa.

Palasin reissusta maanantaina, ja samana iltana hain Epen kotiin. Olin reissuun saanut kuvia leikkaushaavasta, joka pian lähtöni jälkeen oli alkanut vähän vuotaa. Tilanne ei kuitenkaan ollut paha, vaan haava saatiin kuriin huuhtelulla ja Bacibactilla.

Vaan tilannehan muuttui keskiviikon työpäiväni aikana - vielä aamulla ihan ok näköinen haava oli alkanut erittää mätämäistä eritettä ja olis selvästi kipeä. Kaulurihan Entsulla oli pakko olla edelleen, ettei se päässyt hoitamaan haavaa itse. Eipä siinä auttanut kuin soittaa leikanneelle klinikalle, ja kuin ihmeen kaupalla saatiin aika 45 minuutin päähän soitosta.

Ja niinhän siinä kävi, että tulehdus päällänsä taas! Aivan käsittämätöntä, eikö tässä leikkauksessa käytetty jo kaikki meidän huono tuuri?! Ilmeisesti sulavat tikit aiheuttivat vierasesinereaktion ja lisäksi haavan välittömässä läheisyydessä oleva iho tulehtui. Lääkäri antoi antibiootit, koska ongelmia on leikkauksen jälkeen ollut - normaalisti tällainen tilanne ei välttämättä antibiootteja olisi vaatinut.

Miksi näinkin sitten kävi? Sen kun tietäisi! Itse epäilen, että edellinen tulehdus ei kuitenkaan parantunut täysin ekan antibioottikuurin aikana. Lisäksi uskon, että varmasti edelleen viime vuoden sairastelujen aiheuttama vastustuskyvyn laskeminen vaikuttaa asiaan.

Enne on onneksi iloinen ja pirteä, lenkkeilee ja syö  mielellään. Kivempi tietysti olisi, jos kauluriakaan ei tarvisi enää käyttää... mutta josko se huono tuuri olisi nyt ollut tässä ja edessä vähän valoisammat ajat!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Lapin kevät - siihen ei ole sanoja

Palataan yksityiskohtiin myöhemmin. Nämä muutamat kuvat puhukoot puolestaan upeasta kevätreissusta - lisää kuviakin luvassa myöhemmin:

















perjantai 3. huhtikuuta 2015

Nenän käyttöä ja tokohäiriötä

Viime viikonloppuna avasi jälkikauden. Sää oli ihan kamala: satoi jotain epämääräistä ja tuuli hyytävästi. Jälki ei näissä olosuhteissa kovin kauaa vanhentunut - koira kyllä olisi kestänyt säätä, mutta ohjaaja oli liian mukavuudenhaluinen :D


Molemmat pojat tekivät jäljen: Enne ehkä kymmenmetrisen, jossa namia joka kolmannella askeleelle. Hienosti teki töitä ja keskittyi - vain yhdessä kohtaa tuuli kuljetti hajun (ja sitä myöten myös koiran) selvästi sivuun. Hyvin löytyi jäljen pää kuitenkin, ja Eps olisi mieluusti jatkanut pidempäänkin. Onpa kivaa, kun se malttaa taas keskittyä nenän käyttöön! Hyvää ja erilaista rasitusta Entsulle, jolle tuollainen haistelu on haastavaa.


Toista sitten oli herra tulisalaman kanssa. Unohdin laittaa SportTrackerin mittaamaan jäljen pituuden, mutta kyllä sille nyt vähän mittaa tuli, kun mukaan mahtui seitsemän keppiä ja useampi kulma. Jana oli hieno, tuuli kuljetti hajun vähän kauemmas todellisesta jäljestä, mutta Lysti paikansa hienosti jäljen oiken paikan. Suunta ja jäljelle lähtö hyviä! Janalla etenee kyllä hirveää tahtia, en tiedä pitäisi vähän yrittää himmailla...


Jälkeä tallatessa päädyin vahingossa lumiselle alueelle, josta ei järkevästi päässyt pois. Jatkoin siis jälkeä ihan tavalliseen tapaan - virhe! Lumelle päästyään Lysti heitti koko homman ihan leikiksi kierien ja ryömien lumessa (toki lunta samalla syöden...). Hetki keskusteltiin ja taisteltiin myös lumiosuudella olleen kepin nostamisesta (piilossa heinäisessä kohdassa). Meinasin jo heittää hanskat tiskiin ja antaa koko homman olla, mutta niin vaan muuttui ääni kellossa, kun päästiin takaisin sulalle.


Kaikenkaikkiaan jäljestä jäi lopulta kuitenkin hyvä maku suuhun. Selvästi lisää treeniä ja muistelua tarvitaan, mutta perusteet on kyllä koiralla päässä. Kepeistä yksi jäi matkalle, muuten tarkenteli kivasti ja rauhallisesti loput mulle asti. Kepeistä runsas namipalkka, tuntui toimivan ja rauhoittavan koiran jatkamaan. Muistaakseni viime vuonna palkkailin jossain vaiheessa lelulla ja rauhoitin sen jälkeen namilla (täytyy tarkistaa, olenko tästä kirjoittanut mitään ylös), mutta jotenkin se tuntuu kovin aikaavievältä, varsinkin kun ajattelee tämän hetkistä, kokeeseen suuntautuvaa treeniä - lähinnä siis pelkään, onko kokeessa sitten oikeasti aikaa alkaa hifistellä tuollaisia.


Jäljen lisäksi treenailtiin yhtenä päivänä pihalla tarkkuutta. Esineet ehkä turhankin pieniä, varsinkin pienin mutteri tallautui helposti sammaleeseen ja jäi sinne. Lysti pyrki herkästi laajentamaan etsintäaluettaan, tämä ehkä ihan vaan pitkästä aikaa tehtävän treenin vaikutusta ja toisaalta myös epäselvyyttä - talviaikaanhan olen heitellyt sille leluja tallaamattomalle alueelle. Tiedä sitten, miten fiksua tuo on esineruutuakin ajatellen, mutta Lykä tykkää lelua etsiä ja saa siinä vähän erilaista tekemistä päälleen...


Lysti on myös tokoillut. Kotona ollaan treenattua oikealla asenteella perusasentoon tuloa ja tunnarikapuloiden etsimistä (tässä myös Enne on mukana, mutta raukka ei ihan ymmärrä homman juonta... Kyllä se joka kerta silti pari kapulaa löytää, joskin keksi aika nopeasti olevan huomattavasti helpompaa napata jo löydetty kapula sohvapöydältä ja tuoda se mulle kuin etsiä yhä piilossa olevia :D <3 aina="" alkaa="" etsii="" innolla.="" ja="" jo="" kapuloita="" kivalta="" lysti="" n="" p="" perusasento="" ytt="">

Mutta vaikka perusasentoon tulo ja siinä olo sujuvat kotioloissa, huomasin eilen hallilla yhden perustavaa laatua olevan virheen Lystin tekemisessä. Se kuvittelee, että perusasento on nimenomaan tietty paikka. Sillä, mitä ko. paikassa tehdään tai mihin katsotaan, ei ole mitään merkitystä. Häiriötreeneissä huomautuksesta se siis pyrkii korjaamaan asentoaan, ei niinkään ymmärrä huomautuksen tulleen kontaktin häviämisestä. Ja tuo kontaktihan ei tokossa ole mitenkään olennainen osa suoritusta... Aargh! Eilen treenattiin sitten leluhäiriössä niin, että appari-Outi ensin heitteli palloa meidän takaa eteenpäin. Liian vaikea treeni, ei onnistunut niin yhtään. Helpotettiin niin, että Outi oli edessä ja pudotteli lelua. Edelleen vaikeaa, mutta parempi kuitenkin. Lopuksi onnistumisia saatiin toooosi matalasta pudotuksesta ja pallon vierittämisestä kohti. Puuh, tätä lisää ja paljon, siis!


Sunnuntaina meillä on Leiviskän Marin koulutus, lienee selvää, millä teemalla siellä edetään... Jotenkin yhtä aikaa turhauttaa ja on hirveän hyvä fiilis - toisaalta ärsyttää, että nämä perustreenit ovat pentuajan jälkeen jääneet ja ihan itse suunnitelluilla treeneillä on pilattu hyvää pohjaa. Toisaalta taas on hyvä fiilis siitä, miten selkeä treenisuunnitelma nyt on (in my dreams... taatusti muutan suunnitelmaa/päätän jonkun muun jutun olevan tärkeämpää/jotain muuta fiksua) ja odotus tämän vaikutuksesta tuloksiin on suuri. Katsotaan, katsotaan...
 

Kuvat nappailtu Aulangolta helmikuun puolivälissä. Näillä nostatin omaa retkikuumetta vielä vähän korkeampiin lukemiin - toivottavasti ensi viikolla pääsee nauttimaan vastaavista keleistä pohjoisessa! Tällä hetkellä Foreca ei ihan noin aurinkoista ilmaa lupaa, mutta ennusteessa pilkahteli valoa kuitenkin. Nyt vaan kovasti toivon, että sää muuttuisi parempaan suuntaan, jos johonkin on muuttuakseen!