Sivut

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Vaikeneminen on kultaa

Kuvitus ei liity itse tekstiin millään tapaa - totesin vain, että mulla on useammaltakin reissulta napsittuja, mutta jostain syystä julkaisematta jääneitä kuvia. Laatu tosin oli vähän mitä sattuu, mutta josko nyt muutaman pokkarilla otetun lisäisi tähän, ja tulevaisuudessa (=jahka akku on latautunut nyt, kun viimein löysin laturin) sitten järkkärillä napsittuja, jos ovat edes suunnilleen julkaisukelpoisia.


Mutta asiaan. Viime lauantain jälkeen tein sotasuunnitelma koskien Lystin ääntelyä tokottaessa. Varsinkin nuo kunnon haukut (ja koiran käytös niiden jälkeen) rassaavat hermoja - ja niistä eroon päästessä siirtyy rassaus aivan taatusti koskemaan myös piippausta. Nollatoleranssi siis, katsotaan miten lähtee lutviutumaan.


Eilen treenattiin ekaa kertaa uudella systeemillä. Päätin, että menen treenipaikalle zen-tilassa, en hermostu enkä koske koiraan sen äännellessä lainkaan. Sen sijaan äänen tullessa aloitan (ennemmin pettyneellä kuin vihaisella äänellä) puhumislitanian siitä, miten ääni ei ollenkaan ollut se, mitä haettiin, miten meni nyt ihan tositosi pahasti pieleen, miten olen todella pettynyt jne. Eihän se koira ymmärrä sanaakaan, mutta itselle se kirkastaa ajatusta :D Ja kas, sehän toimi! Saatiin tehtyä hirvittävän hienoja seuraamisia, sivuaskelia ja peruutusta (näissä käsi-/namiapua, koska ilmeisesti koira ei niitä oikeasti osaa) täysin ilman ääntä sekä sekalaisia jäävien asentojen treenejä. Useampia kertoja sain marssia ulos, mutta ääntely ei ollut lainkaan niin pahaa kuin aiemmin, ja jokaisen poistumisen jälkeen Lysti keräsi itsensä todella hienosti tekemään töitä. Ja kyllä vaan, tuli mukaan töitä tekemään loistavalla asenteella ;)


Treenistä jäi hirveän hyvä mieli sekä siksi, että systeemi ainakin eilen toimi ja saatiin huimia onnistumisia että siksi, etten oikeasti hermostunut kertaakaan, vaan oma fiilis pysyi tosi hyvänä koko ajan. Jotenkin koko tekemisessä oli hirveän kiva harmonia, eikä Lysti häiriintynyt odottamallani tavalla edes vieressä aksaavasta koirasta. Toki tila oli pieni ja agilityssä vauhti siten hiljainen. Töitä tehdessä Lysti ei ota häiriötä muista treenareista (oli laji mikä vaan), mutta liikkeiden välillä sillä on toisinaan aika reagoida. Vaan eilen ei ollut mielenkiintoa siihenkään, mahtavaa! Tällä fiiliksellä jatketaan eteenpäin.


Nyt, kun täällä etelässä alkaa olla kevät jo pitkällä, on jälkikärpänen taas heräillyt ja kutsuu kovasti metsään. Tikatun kaulurieläimen kuljettaminen mukana on hieman haastavaa, mutta eiköhän tässä viikonlopun aikana (säiden salliessa) joku keino keksitä! Lysti varmasti olisi jo innoissaan lähdössä käyttämään nenäänsä, ja koekautta ajatellen olisikin hyvä päästä muistelemaan asioita käytännössä...


Jälkihommien vuoksi lähitulevaisuuden treeneihin sisältyy myös bh-kaaviota, tottista ja tottiksen estetreenejä. Koekalenteri on jo avattu tutkittavaksi, huh! Toivottavasti vaan tuo suunniteltu BH-koe menee putkeen, jotta on se ainakin pois alta. Kovasti kyllä polttelisi päästä jo jäljen osaltakin kokeisiin, ihan vaan harjoittelemaan ja katsomaan, miltä koetilanne näyttää. Maastot Lystillä olivat hiomista vaille koekunnossa jo viime kesänä, joten niiden osalta en ole kovin huolissani. Sen sijaan ohjaajan hermorakenteen kestäminen ja tottisosuudet tuottavat vähän päänvaivaa... Mutta niinhän se (tässäkin lajissa) on, että kisaamaan oppii vain kisaamalla - otetaan siis rennosti tämäkin ja katsotaan, miltä tasomme tositilanteessa näyttää ;)
 

Entsun toipuminen ei edennyt ihan toiveiden mukaisesti, mutta kirjoitan siitä erikseen Sairastupa 2 -tekstin kuvien kera. Tällä hetkellä tilanne alkaa kuitenkin tasaantua ja näyttää hyvältä, joten eiköhän tästä nousta. Tästä lisää siis myöhemmin, nyt vain iloisia aiheita! 

 

Kesäiset kuvat jo viime toukokuulta (en löytänyt näitä blogista aiemmista teksteistä, toki saattaa olla, että jossain vaiheessa ovat täällä jo olleet) ja talven vetokuvat eräältä helmikuiselta, hyytävän tuuliselta kickspark-lenkiltä.

1 kommentti:

  1. Hei, mielellään voidaan reenailla joskus kauempanakin :) jos vain saadaan sopiva aika sovittua. Huuhtikuu ollaan reissussa ulkomaillam, mutta toukokuusta lähtien taas täällä päin. touko-heinäkuun aikana saattaa talossa olla kaksikin snowtimesia, kun Hyrrän sisko saattaa tulla jossain välissä hoitoon. Olisiko helpompi sopia tapaamista vaikka facessa?

    VastaaPoista