Sivut

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Jännitys tiivistyy

Meillä eletään jännittäviä aikoja. Huomenna on Entsun kastraatio ja lauantaina Lykän ensimmäinen voittajaluokan tokokoe. Jotten lauantain suhteen olisi jännitys varmasti riittävän korkealla, ollaan tässä taisteltu useamman liikkeen kanssa - ja lisäksi saatiin aikaan se ensimmäinen yhteenoton tynkäkin keskenämme. Viime lauantain treeneissä kun selvisi, että pieni paimenpoika ei suinkaan paineistu tekemisestä, vaan näyttää keskaria ohjaajalleen. Tämän jälkeen onkin muutama päivä mennyt vähän ristiriitaisissa tunnelmissa - toisaalta Lysti on ollut kovin nöyrä, sille riittää pienikin kehu oikein tekemisestä ja esimerkiksi vahtihaukkuminen on muuttunut maltilliseksi. Vaan toisaalta esimerkiksi koirien ohituksissa ollaan joko pidetty kunnon palaverit siitä, miten kuuluikaan käyttäytyä, tai ohitettu täydellisyyttä hipoen. Aina en ihan ymmärrä tuota aussien ajatusmaailmaa...

Lauantaina käytiin siis tokoilemassa Jennin kanssa. Tarkoitus oli tehdä Lystin ja Entsun molempien kanssa, mutta koska kenttä oli täynnä peuran jälkiä, päätin oman mielenterveyteni vuoksi jättää Enteen treenit tekemättä. Lysti teki ruudun (ennakoi lähetyksen, muuten ok), luoksarin (ihan ok, täytyy treenata volyymia noihin stoppeihin, molemmat on ok, mutta ei niillä kokeita voiteta), seuraamista (ihan ok, askelissa herkästi ääntä). Tunnarin kohdalla kaikki sitten kosahti, kun koira lähti tsiljoonaa kapuloille, nosteli miten sattuu, kielsin ja Lysti meni passiiviseksi. Varmaan vartin verran (no siltä se ainakin tuntui!) siinä törötettiin, kunnes ihana Jenni tuuppasi vähän oikeaan suuntaan ja saatiin koira liikkeelle.


Keskusteltiin ja säädettiin, koira saattoi käydä kapuloiden luonakin, mutta haistelusta ei ollut tietoakaan. Riittävän monta kertaa kun sain kieltää tekemästä jotakin, tuli sitten Se Reaktio - Lysti näytti todellisen karvansa, ja selvisi ettei passivoituminen suinkaan ole paineistumista. Lysti rallatteli menemään keskari pystyssä, kiinni antamisen sijaan veti leikkiasentoon häntä pystyssä ja asenne oli kaikkea muuta kuin paineistunut ja nöyrä. Yksi pikkuaussie lähti siis aika vauhdilla autoon...

Hetken jäähyn jälkeen testattiin uudemman kerran, ja saatiin lopulta väännettyä muutama tunnari, joissa koira jopa haisteli oikean kapulan. Lisäksi vähän seuraamista (ei ääntäkään!) ja lopuksi metalli (ok, palautus ravilla). Itselle treeneistä jäi paljon ajateltavaa, mutta - hämmentävää kyllä - myös rento ja hyvä mieli. Tätä olin odottanut jo tovin, ja nyt kun vihdoin saatiin se yhteenotto tehtyä, selkiytyi oma ajatusmaailmakin uudella tavalla.

Sunnuntaina oli vuorossa Etelä-Hämeen ja Salpausselän kennelpiirien nuorten koirien tokorinkien yhteistreenit. Lysti keskittyi lähinnä häiriötreeniin, jota on tehty aivan liian vähän.


Yhteistreeneissä tehtiin ryhmähäiriönä seuraamista, kaukokäskyjä, uuden evl:n paikkiksen luoksetulo ja ringissä makaamista. Omalla vuorollamme tehtiin perusasentoja, liikkeiden alkuja ja pieniä pätkiä itse liikkeitä. Kouluttajina toimineet Oili Huotari ja Laura Valkonen tekivät erilaisia häiriöitä koittaen houkutella koiraa katsomaan ja lähtemään perusasennosta, menemään maahan ilman lupaani sivulla tai muuten istuessa ja kiinnittämään huomiota heitettyyn palloon. Hirvittävän hyvää (ja väsyttävää!) treeniä Lystille, tuli ehdottomasti tarpeeseen. Häiriötreeniä täytyy lisätä ylipäätään hurjasti meidän treeniohjelmaan, jotta lisäarvo yhdessä tekemiselle on riittävän korkea.


Eilen käytiin lenkin yhteydessä tekemässä muutama tunnari. Laitoin kapulat epähuomiossa vähän turhan lähelle toisinaan (kolme tunnarisettiä), ja Lystin oli vaikea hahmottaa, mille kapuloille halusin sen menevän. Ekalla asenne väärä, mutta myös itse lähetys oli vähän sekava. Meni kuitenkin kapuloille, ja kahdella jälkimmäisellä alkoi näkyä jo asennetta nenän käyttöönkin. Tätä tehdään nyt muutama päivä ja katsotaan, miltä liikkeen tilanne näyttää lauantaita ajatellen.

2 kommenttia:

  1. Tuota noin... kyllä passivoituminen ON paineistumista kuten myös hepuloiminen ja ranttaliksi pistäminen. Koirat eivät näytä keskaria niin vaikea kuin minun onkin ollut se oppia kahden malamuutin kanssa. Leikkiin ryhtyminen on yksi rauhoittava signaali. Oma malamuuttini on tosi herkkis ja toisissa tilanteissa se alkaa riehua ja toisissa se menee täysin lukkoon. Mitä enemmän saan pidettyä itseni rentona ja iloisena, niin sen paremmin meillä menee. Se onkin se vaikein asia. :) Ymmärrystä Lystille, se on hieno koira! :)

    Tsemppiä teille tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :)

      Keskarin näyttäminen oli huono ilmaisu, eikä oikein kuvaakaan sitä, mitä tapahtui (kuvasi ennemmin omaa mielentilaa ja asiaan suhtautumista!). Ennehän on näyttänyt tuota hepulointipaineistumista, joten se on valitettavasti tuttua sekin. Lystin kanssa kyse ei kuitenkaan ole siitä - Lykä on tällä hetkellä ylipäätään elämässä liikkeellä sillä mielellä, että voisi syrjäyttää Enteen vallan kahvasta ja ryhtyä itse johtajaksi tässä porukassa. Valitettavasti tämä käytös kohdistuu myös minuun itseeni, ja tuo treenipäivän käytöskin oli selvästi osa tätä yritystä. En ole osannut tulkita tätä käytöstä ihan oikein aiemmin, ja tämä oli ehkä se "viimeinen niitti", jolla Lysti yritti vahvistaa omaa paikkaansa huipulla. Kun asiasta ollaan keskusteltu ja Lystille on tullut selväksi mielipiteeni asiasta, on meillä alkanut treenit sujua todella hyvin (Lysti tarjoaa tekemistä käytännössä koko ajan eikä sen häntä meinaa pysyä kiinni, kun pieni on niin innoissaan yhteisestä puuhasta). Ollaan myös päästy askel lähemmäs vaihetta, jossa koira tekee, koska saa ja haluaa tehdä, ei niinkään koska käsken sen tehdä - ja tämä edistys on ollut huimaa juuri tuon episodin jälkeen.

      Tällä hetkellä odotan vähän kauhunsekaisin tuntein, miltä laumajärjestys koirien välillä näyttää, jahka Enne tokenee leikkauksesta - toivon, että se edelleen pitää puolensa, eikä päästä tuota keskenkasvuista vielä korkeimmalle pallille!

      Poista