Sivut

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Sairastupa 2 - kun kaikki ei menekään putkeen

Kuten aiemmin kerroin, Enne kastroitiin viime viikon keskiviikkona. Jo alkuvaiheessa haava oli kovin turvonnut ja punainen. Lauantaiaamuun mennessä tilanne ei ollut muuttunut, ja sain eläinlääkäriltä ohjeen huuhtoa ja puhdistaa haavaa ahkerasti. Päivystysaikana ei kuitenkaan ollut kiire lähteä lääkäriin. Haava alkoikin parantua kivasti, mutta sunnuntai-iltana Enne oli kipeän oloinen ja maanantaiaamun aivan tuskissaan. Soitin lääkäriin tarvitsevai antibioottireseptin tulehtuneeseen haavaan, antibiootin jälkeen haava lähtikin paranemaan. Seuraavassa toipumista vaihe vaiheelta kuvin kerrottuna. Osa kuvista on huonolaatuisia ja useampi aika karun näköinen, herkimpien ei ehkä siis kannata näitä katsoa. Leikkaus siis oli 18.3. ja siinä poistettiin kivesten lisäksi kivespussit ja huuhdeltiin anaalirauhaset.

19.3. torstai


Haava oli kipeä ja koira halusi pysyä koko ajan mahdollisimman lähellä. Haavan hoito ja putsaus oli aikamoista taistelua, mutta Enne kuitenkin rauhoittui hyvin hoitotoimenpiteiden jälkeen. Lämpö 37,9.

20.3.  perjantai



Haava punoitti runsaasti, leikkauksen jälkeiset mustelmat massiiviset. Haava-alue oli selvästi arka ja haavasta tihkui eritettä - tilanne oli kuitenkin sama kuin heti leikkauksen jälkeen eikä siksi saamieni ohjeiden mukaan huolestuttava.Lämpö 38,3.

21.3. lauantai







Haava edelleen punainen ja märkivä. Ohjeistus runsaaseen huuhteluun. Puhdistus yhtä tappelua, mielessäni kiittelin moneen otteeseen, että Entsun kanssa ei tarvi pelätä sen iskevän hampailla kiinni minuun hoitojen aikana. Sen sijaan reidet ja käsivarret olivat aivan mustelmilla ja toinen korvantaus auki, kun Enne yritti kynsin paeta puhdistuksen alta. Suihku selvästi rauhoitti haavaa, mutta kuivaaminen oli taas kivuliasta. Kuivasin tuputtamalla suurimmat pois ja annoin haavan lopulta jäädä kosteaksi. Tällöin koira oli huomattavasti rauhallisempi suihkun jälkeen.

22.3. sunnuntai



Haava märki selvästi jotakin mädän tyyppistä, alkoi pahasti illalla. Illalla myös koira levoton. Lämpö 38,1. Kauluri takaisin käyttöön myös kotona ollessani, koska olisi hoitanut (=repinyt auki) haavaa taukoamatta. Ruoka ei maistunut, aamulla edes tonnikala (jossa kipulääke) ei meinannut upota.

23.3. maanantai


Tiputuksessa suoneen 400ml nestettä, kipulääke sekä kaksi eri antibioottia




Aamulenkki aivan kamala, Enne ei kyennyt keskittymään kävelyyn käytännössä lainkaan, vaan mielessä oli vain haavan hoito. Puolet lenkistä talutin sitä pannasta - onneksi meidän aamulenkit ovat tosi lyhyitä ja onneksi paimen näin hätätapauksessa voi leikkeillä vapaana. Kaksi koiraa hihnoissa olisi ollut mahdoton tehtävä tuona aamuna.

Heti eläinlääkäriaseman auettua soitin tarvitsevani antibiootit, ne laitettin valmiiksi odottamaan hakua. Kävin Entsun kanssa hakemassa lääkkeet, mutta hoito-ohjeita saadessani sanoessani koiran kieltäytyvän syömisestä, päätyi Enne tunniksi tippaan. Tämän jälkeen käsissä oli (taas) aivan ulapalla oleva ja lääkeväsynyt koira. Haavasta otettiin näyte. Ruoka ei maistunut, antibiootit annoin lihapullien voimalla (suosituksena oli, että mahdollisen sivuvaikutuspahoinvoinnin vuoksi lääkkeitä ei anneta tyhjään vatsaan) ja kipulääkkeen suoraa kurkkuun.

24.3. tiistai






  

Haava selvästi huonoimmassa kunnossa, mätäisää eritettä tuli runsaasti. Enne kuitenkin oli jo selvästi pirteämpi - pääsimme lenkilleä, jossa askellus oli pääasiassa oikein vetävää eikä haava kovin suuresti kiinnostanut. Varmuuden vuoksi käytössä oli kuitenkin kuonopanta, jotta pää olisi tarvittaessa helpommin hallittavissa. Illalla maistui jo ruokakin, vaikka naudanmahan loputtua kupista täytyikin kauluri laittaa takaisin kaulaan ;) Antibiootit edelleen lihapullien kanssa, kipulääkettä jatkettiin suoraa suuhun.

 25.3. keskiviikko, viikko leikkauksesta



Haava edelleen märkivä, mutta kuitenkin huomattavasti rauhallisempi. Kipulääkettä ei annetta enää aamulla eikä sille ollut tarvetta päivälläkään. Enne selvästi pirteämpi, lenkillä yritti aloittaa juoksuhepulileikit Lystin kanssa. Ensimmäistä kertaa putsatessa haavaan pystyi koskemaan niin, että sain nypittyä siihen kiinni jääneitä karvoja pois.

26.3. torstai




Haava rauhoittunut huomattavasti. Ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen nukuimme Entsun kanssa molemmat enemmän kuin pari tuntia! Nimim. aika viimeisiä vietiin jaksamisen suhteen omalla kohdalla... (Tästä kertonee mm. se, etten muistanut puhuneeni puhelimessa yhden kaverini kanssa, en muistanut mitään sovittuja menoja, työasioista puolet unohtui...) Valvonnan alla ollut taas ilman kauluria, ei ongelmia.

27.3. perjantai


Autossa matkustettiin jo ongelmitta ilman kauluria - etupenkin jalkatilassa tiukassa valvonnassa toki. Päivän haavakuvan ottaminen unohtui. Torstai-perjantai yö oli ensimmäinen, jonka Enne nukkui tavalliseen tapaan muualla kuin makuuhuoneessani. Illalla ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen Enne jäi kotiin lähtiessäni itse muualle. Tikkien poisto siirrettiin maanantaille, tulehtunutta haavaa en halunnut antaa ronkittavaksi.

28.3. lauantai



Haava rauhoittunut huomattavasti, ensimmäinen kerta, kun aamulla haavassa ei ollut yöllä tihkuneita nesteitä. Haava-alue siisti. Enne on rauhallinen, ollut ilman kauluria torstaista eikö ongelmia ole ollut. Ajellut kohdat vähän kutisevat uuden karvan kasvaessa.

 
Olin sopinut esimieheni kanssa tekeväni leikkauksen jälkeiset torstain ja perjantain töitä kotoa käsin, viikonlopun menojeni ajan Enne oli hoidossa. Sunnuntaina kirkastui, ettei ole toivoakaan voida jäättää potilasta kotiin työpäiväni ajaksi - sen ainoa elämäntehtävä oli saada kauluri pois päästä ja repiä haava auki. Onneksi vanhempani sattuivat olemaan viikon kotona, ja sain vietyä Entsun aamuisin hoitoon ja haettua töiden jälkeen.

Kokonaisuudessaan leikkauksen jälkeinen aika on ollut stressaavaa, raskasta ja huolen täyttämää. Uskomattoman huono tuuri ja mielessä monta kysymystä - miksi näin kävi juuri Entsulle? Miksi antibioottia ei määrätty varmuuden vuoksi heti? Olisiko hoito pitänyt aloittaa heti leikkauksen jälkeen, sillä muutokset haavassa tapahtuivat vasta tilanteen ollessa jo todella paha? Vaikuttaako viime kesän ja syksyn epämäärinen oirehdinta, aneemisuus ym. tulehdukseen, oliko vastustuskyky vain liian heikko? Miksi tässä tapauksessa ei antibioottia aloitettu varmuuden vuoksi?

Pääasia kuitenkin on tietysti se, että nyt ollaan menossa parempaan suuntaan, koira on iloinen ja kivuton ja arki alkaa rullata tavalliseen tapaan. Tietysti vielä jännittää, tuoko tikkien poisto mukanaan lisäongelmia (alkaako haava vuotaa, palaako tulehdus, kipeytyykö haava-alue ronkinnasta jne.) - toivottavasti kuitenkaan ei.

Jos joku kastraatiota harkitseva tämän lukee, haluan muistuttaa vielä: meillä ihan oikeasti oli todella, todella huono tuuri. Siihen, että rutiinileikkaus, josta koira yleensä toipuu parissa päivässä, toi mukanaan komplikaatioita tässä mittakaavassa, ei ehkä koskaan löydy syytä - ja todennäköisesti syy on useamman eri tekijän summa. En ole tähän mennessä löytänyt yhtäkään toista koiraihmistä, jolla kastraatiosta olisi seurannut näin suuria ongelmia. Kaikki on mahdollista, totta kai, mutta pääasiassa kastraatio on edelleen rutiinitoimenpide, josta koirat yleensä toipuvat nopeasti. Kyllä, voin samantien myöntää, että tämän jälkeen menee hetki ennenkuin vapaaehtoisesti annan koirani veitsen alle, mutta vain tämän tarinan vuoksi ei leikkausta kannata jättää tekemättä.

Nyt meillä alkaa elämä palautua omiin uomiinsa, öisin saa jo nukuttua, ja ehkäpä ensi viikolla alkavalla lomalla saan univelatkin kuitattua :) Kiitos tuhannesti niille kaikille, jotka ovat myötäeläneet tämän puolentoista viikon aikana kanssamme, teistä on ollut huima apu ja tuki! Kyyneliä on vuodatettu, mutta josko nyt vihdoin alkaisi aika, jolloin itkut jäisivät vähemmälle ja päivät täyttyisivät ilosta ja naurusta. Kiitos, kiitos, kiitos!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Vaikeneminen on kultaa

Kuvitus ei liity itse tekstiin millään tapaa - totesin vain, että mulla on useammaltakin reissulta napsittuja, mutta jostain syystä julkaisematta jääneitä kuvia. Laatu tosin oli vähän mitä sattuu, mutta josko nyt muutaman pokkarilla otetun lisäisi tähän, ja tulevaisuudessa (=jahka akku on latautunut nyt, kun viimein löysin laturin) sitten järkkärillä napsittuja, jos ovat edes suunnilleen julkaisukelpoisia.


Mutta asiaan. Viime lauantain jälkeen tein sotasuunnitelma koskien Lystin ääntelyä tokottaessa. Varsinkin nuo kunnon haukut (ja koiran käytös niiden jälkeen) rassaavat hermoja - ja niistä eroon päästessä siirtyy rassaus aivan taatusti koskemaan myös piippausta. Nollatoleranssi siis, katsotaan miten lähtee lutviutumaan.


Eilen treenattiin ekaa kertaa uudella systeemillä. Päätin, että menen treenipaikalle zen-tilassa, en hermostu enkä koske koiraan sen äännellessä lainkaan. Sen sijaan äänen tullessa aloitan (ennemmin pettyneellä kuin vihaisella äänellä) puhumislitanian siitä, miten ääni ei ollenkaan ollut se, mitä haettiin, miten meni nyt ihan tositosi pahasti pieleen, miten olen todella pettynyt jne. Eihän se koira ymmärrä sanaakaan, mutta itselle se kirkastaa ajatusta :D Ja kas, sehän toimi! Saatiin tehtyä hirvittävän hienoja seuraamisia, sivuaskelia ja peruutusta (näissä käsi-/namiapua, koska ilmeisesti koira ei niitä oikeasti osaa) täysin ilman ääntä sekä sekalaisia jäävien asentojen treenejä. Useampia kertoja sain marssia ulos, mutta ääntely ei ollut lainkaan niin pahaa kuin aiemmin, ja jokaisen poistumisen jälkeen Lysti keräsi itsensä todella hienosti tekemään töitä. Ja kyllä vaan, tuli mukaan töitä tekemään loistavalla asenteella ;)


Treenistä jäi hirveän hyvä mieli sekä siksi, että systeemi ainakin eilen toimi ja saatiin huimia onnistumisia että siksi, etten oikeasti hermostunut kertaakaan, vaan oma fiilis pysyi tosi hyvänä koko ajan. Jotenkin koko tekemisessä oli hirveän kiva harmonia, eikä Lysti häiriintynyt odottamallani tavalla edes vieressä aksaavasta koirasta. Toki tila oli pieni ja agilityssä vauhti siten hiljainen. Töitä tehdessä Lysti ei ota häiriötä muista treenareista (oli laji mikä vaan), mutta liikkeiden välillä sillä on toisinaan aika reagoida. Vaan eilen ei ollut mielenkiintoa siihenkään, mahtavaa! Tällä fiiliksellä jatketaan eteenpäin.


Nyt, kun täällä etelässä alkaa olla kevät jo pitkällä, on jälkikärpänen taas heräillyt ja kutsuu kovasti metsään. Tikatun kaulurieläimen kuljettaminen mukana on hieman haastavaa, mutta eiköhän tässä viikonlopun aikana (säiden salliessa) joku keino keksitä! Lysti varmasti olisi jo innoissaan lähdössä käyttämään nenäänsä, ja koekautta ajatellen olisikin hyvä päästä muistelemaan asioita käytännössä...


Jälkihommien vuoksi lähitulevaisuuden treeneihin sisältyy myös bh-kaaviota, tottista ja tottiksen estetreenejä. Koekalenteri on jo avattu tutkittavaksi, huh! Toivottavasti vaan tuo suunniteltu BH-koe menee putkeen, jotta on se ainakin pois alta. Kovasti kyllä polttelisi päästä jo jäljen osaltakin kokeisiin, ihan vaan harjoittelemaan ja katsomaan, miltä koetilanne näyttää. Maastot Lystillä olivat hiomista vaille koekunnossa jo viime kesänä, joten niiden osalta en ole kovin huolissani. Sen sijaan ohjaajan hermorakenteen kestäminen ja tottisosuudet tuottavat vähän päänvaivaa... Mutta niinhän se (tässäkin lajissa) on, että kisaamaan oppii vain kisaamalla - otetaan siis rennosti tämäkin ja katsotaan, miltä tasomme tositilanteessa näyttää ;)
 

Entsun toipuminen ei edennyt ihan toiveiden mukaisesti, mutta kirjoitan siitä erikseen Sairastupa 2 -tekstin kuvien kera. Tällä hetkellä tilanne alkaa kuitenkin tasaantua ja näyttää hyvältä, joten eiköhän tästä nousta. Tästä lisää siis myöhemmin, nyt vain iloisia aiheita! 

 

Kesäiset kuvat jo viime toukokuulta (en löytänyt näitä blogista aiemmista teksteistä, toki saattaa olla, että jossain vaiheessa ovat täällä jo olleet) ja talven vetokuvat eräältä helmikuiselta, hyytävän tuuliselta kickspark-lenkiltä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Voittajadebyytti

Debytoimme eilen Lystin kanssa tokon voittajaluokassa. Jännitin ihan hillittömästi, eikä jännitys oikein lauennut missään vaiheessa koetta. Seuraaminen kärsi tästä selvästi eniten, mutta onneksi saatiin liikkeissä myös hienoja onnistumisia. Tässä liikejärjestyksessä pisteet ja oma näkemys liikkeistä (sikäli mikäli muistan kokeesta jotakin, nämä nimenomaan kokeen jälkeisen tunteen perusteella, ei videon...):

Paikkamakuu: 8,5 - itse makuu hieno ja rauhallinen, mutta haukahti kaksi kertaa. Hiljaisessa hallissa oven avaus ja leikkimuriseva koira saivat reaktion aikaan, mutta tuomarin mukaan makasi kuitenkin hyvin eikä suunnitellutkaan lähtöä mihinkään. Lisää treeniä yllättävissä häiriöissä ja häiriöttömässä ympäristössä siis.

Hyppynouto: 9 - luovutusasento huono, kapulalle voisi mennä nätimmin, muuten hyvä.

Luoksetulo: 8,5 - maahanmeno venyi, tuli kovempaa kuin treeneissä. Lisäksi seisomisesta lähti hassusti banaanina tulemaan, linja ei kyllä ollut suoraa nähnytkään. Varastikohan maasta sivulle tulon?

Seuraaminen: 7,5 - tuntui ihan kamalalta, rumimmalta ikinä. Videolla ei ihan niin hirveää, hyviäkin pätkiä oli. Pari kertaa haukahti, tositosi huono juttu.

Ruutu: 9 - lähti vasempaan reunaan, stoppasin heti nauhojen jälkeen koska pelkäsin, että hakeutuu ulos vasemmasta reunasta (en ollut varma hahmottiko ruudun oikein vai kuvitteliko vasemman reunan merkkien aluksi olevan oikea reuna). Pysähtyi ok, maahanmeno vähän hidas (ehkä oma jännitus kuulsi äänestä, pelkäsin että tulee ulos maahan mennessään...). Sivulletulo hieno! Loppuperusasento epäsiisti.

Liikkeestä istuminen: 10 - hieno :)

Metallinouto: 9 - palautti ravilla, luovutusasento taas vähän huono.

Tunnari: 9 - aaaaa miten upea!! Laski käsittämättömän hyvin oikeaan mielentilaan, malttoi haistella (aloitti keskeltä ja haisteli vasemmalle, oma oikealla eli palasi takaisin) rauhassa, palautti ravilla. Kokeen ehdottomasti paras juttu, tästä tunnetilasta stressasin tajuttoman paljon, mutta pieni pääsi oikeaan fiilikseen paremmin kuin olisin osannut ikinä odottaa!

Kaukot (i-s-m-s-i-m): 6,5 - vaati kaksi käskyä i-s -vaihtoon ja s-i -vaihdossa meni maahan.

Kokonaisvaikutus: 8 - tuomarin sanojen mukaan se oma jännitys kostautuu siinä, miltä tekeminen näyttää. Ja sehän on selvä...

Video suorituksesta nähtävissä täällä, jostain syystä Youtube tai Blogger on sitä mieltä, että videona laittaminen tähän ei ole suotavaa.

Niin ja siis tosiaan, lopputulemana VOI1 270 pistettä, sij. 4/10. Tästä jatketaan eteenpäin!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Viimeistelytreenit

Kävimme eilen Lystin kanssa tekemässä viimeiset oikeat tokotreenit ennen lauantain koetta. Treenisuunnitelma muuttui vielä hallin pihalla, mutta saatiin oikein kivat (ennen kaikkea onnistuneet!) setit tehtyä. Ennen treenejä kävimme metsässä, jossa Lykä sai rallata mielensä mukaan ja jossa teetin sille muutaman tunnarin kävyillä. Lystillehän on alunperin opetettu tunnari kävyillä, joten tämä oli pitkästä aikaa ihan hyvä vaihtoehtotreeni. Ja niin hienostihan tuo availi nenänsä ja etsi, jes!

Hallissa tehtiin sitten muutama ruutu (ei makuuta, kerran kävelin lähtöpaikalle, käskin maahan ja kävelin kuvion uudelleen. Seuruuseen tulo vaikeampi (käännyn itse ruudulta oikealle), tarvi vahvistusta. Iiks, toivottavasti on toisin päin kokeessa! :D

Metallinoudot vieraalla kapulalla sujui ok. En itse osannut heittää kapulaa yhtään (siis kuka on keksinyt kapulat, joiden laipat pyörii - eihän siinä ole toivoakaan saada kapulaa oikeaan suuntaan, kun pitää laipasta kiinni heittässä!), mutta hienosti napero ne toi. Palautus ravilla edelleen, täytyy kokeen jälkeen paneutua tähän. Hyppynouto vieraalla kapulalla kiva, este 60cm (ja näytti valtavan korkealta omaan silmään...!). Molemmat kapulat isoja, koska en löytänyt keskikokoisia.

Luoksari ok, tuli laukalla, mutta maltillista vauhtia. Vika pätkä nopein, jes! Tai no, ei se nopeusero niinkään "jes" ole, mutta se, että siinä missä moni muu tuskailee viimeisen pätkän hitautta, meillä se ei ole ongelma lainkaan. Seuraamisen juoksussa edistää, käännökset siksi vaikeat. Sivuaskeleet ok käsiavulla, kokeessa varmaan luvassa taas ääntä. Näitä täytyy vahvistaa paljon, samoin ylipäätään seuraamisen paikkaa askellajista riippumatta. Vasta jälkikäteen tajusin, että mahdoinko taas liikkua turhan hitaasti...

Tunnari itse tehtynä oikein hyvä. Liikkurin kanssa asenne loistava, haisteli hyvin, mutta liikkurin ollessa lähellä katsomassa meni vähän hämilleen. Haisteli tarkasti lisää ja toi kyllä hyvin, mutta selvästi täytyy tehdä lisää treenejä liikkurin kanssa! Paikkis liikkuroituna oli oikein hyvä.

Kaukoja ei tehty tarkoituksella.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Sairastupa

Enne kastroitiin eilen. Kivesten lisäksi Entsu menetti kivespussit ja sen anaalit huuhdeltiin. Vein Epen lääkäriin heti kahdeksalta aamulla, odotin rauhoittumisen ajan ja jätin sen hoitohenkilökunnan hoteisiin puoli yhdeksän aikaan. Kävin itse töissä, ja hain Entsun kotiin puoli kahden aikaan. 

Ennen rauhoitusta ja piikin jälkeen

Leikkaus oli sujunut hyvin. Anaalierite oli normaalia, mutta anaalit itsessään kovin suuret. Ennehän oli viisivuotiaaksi asti ilman mitään anaaliongelmia, ja yhtäkkiä ongelmia alkoi tulla säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt anaalit huuhdottiin, jotta nähdään nollaisiko se tilanteen. Mikäli ongelmat jatkuvat, oli eläinlääkärin suositus poistaa rauhaset kokonaan. Katsotaan, miten tilanne kehittyy...

Kerrankin muistin käskeä koiran makaamaan - tuohan toikkaroi muuten jaloillaan kunnes putoaa

Jo eläinlääkärillä Enne kitisi hyvin tehokkaasti. Ulos päästessä sillä oli kova pissahätä, joskin suihku oli todella vaimea. Se oli saanut nestettä suoneen, ja sen kyllä näki - pissa oli aivan kirkasta, ja hätä olikin varmasti ollut jo kova! (Päätellen siitä, että koira kävi kolme kertaa nostamassa jalkaa ennen autoon menoa...) Kotimatkalla kitinä jatkui, samoin kuin kotona koko illan... Vähän meinasi jo oma pinna palaa, kun koira oli hiljaa maksimissaan 10 minuuttia putkeen (myös yöllä...!).

Automatka sujui etupenkin jalkatilassa, koska häkkiin ei kaulurin kanssa mahdu...

Tänään aamulla nappasin haavalapun pois haavan päältä, kovin on turvoksissa haava. Tarkkailen tätä, ettei vain olisi tarvetta antibiooteille kuitenkin. Enne myös joi eilen illalla ja tänään aamulla aika tavalla, kuivumisen varalta on tarkkailu käynnissä myös. Nyt, haavalapun poiston ja kipulääkkeen (upposi tonnikalan mukana ilman mitään ongelmia!) jälkeen Enne on ollut rauhassa ja jopa hiljaakin, joten ehkäpä tämä tästä. Juoksuhepuleita se mielestään voisi jo ottaa, joten mielenkiintoiset ajat tulossa - tikkien poistoon on kuitenkin 9-11 päivää, ja siihen asti pitäisi olla levossa! Puuh :D

 Kotiinpaluun krapulatilaa. Ja kitinää. Jatkuvaa kitinää. 

Ei liene ihmekään, jos kitisyttää - onhan noin turvonneen haavan oltava kipeä! Toivottavasti paranee hyvin ja nopeasti!

Nyt siis vaan koitetaan ottaa rauhallisesti ja parannella haavaa. Pojat onneksi ovat sulassa sovussa, mitä nyt jo eilen Lysti vähän omi molempien ruokakuppeja... Kunhan nyt sen reilun viikon pysyisi rauha maassa, sen jälkeen voivat selvittää välinsä, jos siihen pisteeseen päädytään. Ei kuitenkaan vielä toisen ollessa tikattu, kiitos!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Jännitys tiivistyy

Meillä eletään jännittäviä aikoja. Huomenna on Entsun kastraatio ja lauantaina Lykän ensimmäinen voittajaluokan tokokoe. Jotten lauantain suhteen olisi jännitys varmasti riittävän korkealla, ollaan tässä taisteltu useamman liikkeen kanssa - ja lisäksi saatiin aikaan se ensimmäinen yhteenoton tynkäkin keskenämme. Viime lauantain treeneissä kun selvisi, että pieni paimenpoika ei suinkaan paineistu tekemisestä, vaan näyttää keskaria ohjaajalleen. Tämän jälkeen onkin muutama päivä mennyt vähän ristiriitaisissa tunnelmissa - toisaalta Lysti on ollut kovin nöyrä, sille riittää pienikin kehu oikein tekemisestä ja esimerkiksi vahtihaukkuminen on muuttunut maltilliseksi. Vaan toisaalta esimerkiksi koirien ohituksissa ollaan joko pidetty kunnon palaverit siitä, miten kuuluikaan käyttäytyä, tai ohitettu täydellisyyttä hipoen. Aina en ihan ymmärrä tuota aussien ajatusmaailmaa...

Lauantaina käytiin siis tokoilemassa Jennin kanssa. Tarkoitus oli tehdä Lystin ja Entsun molempien kanssa, mutta koska kenttä oli täynnä peuran jälkiä, päätin oman mielenterveyteni vuoksi jättää Enteen treenit tekemättä. Lysti teki ruudun (ennakoi lähetyksen, muuten ok), luoksarin (ihan ok, täytyy treenata volyymia noihin stoppeihin, molemmat on ok, mutta ei niillä kokeita voiteta), seuraamista (ihan ok, askelissa herkästi ääntä). Tunnarin kohdalla kaikki sitten kosahti, kun koira lähti tsiljoonaa kapuloille, nosteli miten sattuu, kielsin ja Lysti meni passiiviseksi. Varmaan vartin verran (no siltä se ainakin tuntui!) siinä törötettiin, kunnes ihana Jenni tuuppasi vähän oikeaan suuntaan ja saatiin koira liikkeelle.


Keskusteltiin ja säädettiin, koira saattoi käydä kapuloiden luonakin, mutta haistelusta ei ollut tietoakaan. Riittävän monta kertaa kun sain kieltää tekemästä jotakin, tuli sitten Se Reaktio - Lysti näytti todellisen karvansa, ja selvisi ettei passivoituminen suinkaan ole paineistumista. Lysti rallatteli menemään keskari pystyssä, kiinni antamisen sijaan veti leikkiasentoon häntä pystyssä ja asenne oli kaikkea muuta kuin paineistunut ja nöyrä. Yksi pikkuaussie lähti siis aika vauhdilla autoon...

Hetken jäähyn jälkeen testattiin uudemman kerran, ja saatiin lopulta väännettyä muutama tunnari, joissa koira jopa haisteli oikean kapulan. Lisäksi vähän seuraamista (ei ääntäkään!) ja lopuksi metalli (ok, palautus ravilla). Itselle treeneistä jäi paljon ajateltavaa, mutta - hämmentävää kyllä - myös rento ja hyvä mieli. Tätä olin odottanut jo tovin, ja nyt kun vihdoin saatiin se yhteenotto tehtyä, selkiytyi oma ajatusmaailmakin uudella tavalla.

Sunnuntaina oli vuorossa Etelä-Hämeen ja Salpausselän kennelpiirien nuorten koirien tokorinkien yhteistreenit. Lysti keskittyi lähinnä häiriötreeniin, jota on tehty aivan liian vähän.


Yhteistreeneissä tehtiin ryhmähäiriönä seuraamista, kaukokäskyjä, uuden evl:n paikkiksen luoksetulo ja ringissä makaamista. Omalla vuorollamme tehtiin perusasentoja, liikkeiden alkuja ja pieniä pätkiä itse liikkeitä. Kouluttajina toimineet Oili Huotari ja Laura Valkonen tekivät erilaisia häiriöitä koittaen houkutella koiraa katsomaan ja lähtemään perusasennosta, menemään maahan ilman lupaani sivulla tai muuten istuessa ja kiinnittämään huomiota heitettyyn palloon. Hirvittävän hyvää (ja väsyttävää!) treeniä Lystille, tuli ehdottomasti tarpeeseen. Häiriötreeniä täytyy lisätä ylipäätään hurjasti meidän treeniohjelmaan, jotta lisäarvo yhdessä tekemiselle on riittävän korkea.


Eilen käytiin lenkin yhteydessä tekemässä muutama tunnari. Laitoin kapulat epähuomiossa vähän turhan lähelle toisinaan (kolme tunnarisettiä), ja Lystin oli vaikea hahmottaa, mille kapuloille halusin sen menevän. Ekalla asenne väärä, mutta myös itse lähetys oli vähän sekava. Meni kuitenkin kapuloille, ja kahdella jälkimmäisellä alkoi näkyä jo asennetta nenän käyttöönkin. Tätä tehdään nyt muutama päivä ja katsotaan, miltä liikkeen tilanne näyttää lauantaita ajatellen.