Sivut

maanantai 22. joulukuuta 2014

Enne - elämänsä voimissa!

Voi hyvänen aika. Jos kesästä lähtien olen ollut huolesta surkeana ja miettinyt, mikä ihme hurjaa huskilaista vaivaa sen ollessa vaisu ja vetämätön, on kyllä kelkka kääntynyt aivan kokonaan. Lopullinen syy outoon käytökseen ja vetämättömyyteen jäi arvoitukseksi: punasoluarvot olivat alhaiset niin, että kolmansissa verikokeissa (ehkä pari kuukautta ekojen jälkeen) arvot olivat normaalilla tasolla. Tällä viimeisellä käynnillä katsottiin myös jänisjahdissa lohjennut kannuskynsi (...) sekä huuleen kasvanut patti. Kynsi oli lähtenyt paranemaan hyvin, eikä sille tarvinut tehdä mitään. Huulen patti osoittautui hyvälaatuiseksi kasvaimeksi, joka poistunee itse ajan kanssa. Jo pari viikkoa lääkärikäynnin jälkeen patti oli pienentynyt huimasti.






No, näistä selvittiin, ja viimeiset pari viikkoa Enne on ollut aivan hyperaktiivinen - se haluaa leikkiä kaikki illat, on ihan intopiukeana harrastamassa ja juoksisi vaikka maailman ääriin. Ihanaa, kun muru on kunnossa, mutta välillä kyllä palaa itsellä (ja Lystillä) käämi tuohon maailmaa syleilevään iloon ;)

Mutta, kun kerran koirakin on innoissaan, täytyyhän sitä harrastaa! Tokotettu ollaan jonkun verran. Lystin kanssa ollaan tehty jollain tavalla suunnitelmallisesti voittajan liikkeitä - metallinoutoa, hyppynoutoa ja kaukoja lähinnä.


Metalli on ällö ja tahtoo palautua ravilla. Uskon kuitenkin vakaasti, että kunhan vaan treenataan lisää, alkaa tämäkin sujua. Hyppynouto onnistuu hienosti suorilla heitoilla ja "okei"-käskyllä - erillisellä hyppykäskyllä Lykä on aivan kujalla, koska kapula. Ja kapula. Kapula kapula kapula! Meillä aletaankin siis tehdä treenejä, joissa TÄYTYY pystyä keskittymään, vaikka olisi miljoona kapulaa.

Kaukoja tehdään lyhyellä matkalla. M-s onnistuu kivasti, kunhan en vielä ahnehdi etäisyyttä. I-s tehdään vielä takajalkakorokkeella, mutta alkaa onnistua kivasti hypyllä! Nyt on taas itselläkin toivoa, ehkä tämä vielä tästä...



Enne on treenannut vähän sitä sun tätä, mitä nyt milloinkin tulee mieleen. Torstaina Epskin teki metallia, ja hyh miten vaikeaa olikaan :D Kyllä se kapula palautui, mutta tovin sai maanitella ja muistuttaa, ettei tarkoitus ole juosta rinkiä tai iskeytyä kapulaan tassuilla.

VOI-kaukoja on tehnyt Ennekin, ja aika kivasti :) Myös ruudun tuo on itseoppinut, vähän menee sinne päin pääasiassa, mutta ainakin menee häntä heiluen! Tuon eläimen kanssa tekeminen on kyllä hurjan kivaa nyt, kun ei ole hirveitä tavoitteita ja voi tehdä vähän miten huvittaa. Meillä toimii työnjako, jossa Enne tekee höpöhöpö-juttuja hyvällä ilmeellä häntä heiluen, ja Lykä taas on intopiukeana Oikeista Töistä.


Lauantaina käytiin pitkästä aikaa aksaamassa. Lystikin pääsi tekemään pientä pätkään, ja oli jopa aika hiljaa! Mahtavaa. Harjoiteltiin vähän keppejä, ja ihan käsittämätöntä, miten a) nopeasti pieni eläin oppii uutta ja b) hillitön toistokestävyys sillä on! Niin kauan kuin on pallo kädessä, voidaan treenejä jatkaa vaikka vuorokauden ympäri. Mahtava ipana!


Enne teki vähän radantynkää, keppejä ja muuta sekalaista. Kepittää kivasti, hakee itse ja pujottelee itsenäisesti. Ei mene pakka sekaisin, vaikka itse juoksisin ohi ja leikkaisin edessä. Hieno huks! Kontakteilla stoppasi joka kerta oma-aloitteisesti ja pysyi hienosti. Koskahan se tuon on oppinut? Kai se vaan niin on, että täytyy se kisalisenssi ensi vuodellekin ostaa, että pääsee Entsun kanssa kisailemaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti