Sivut

perjantai 24. lokakuuta 2014

Huuda, huuda ilosta!

Vitsit, täytyy ihan luntata, mitä olen viimeksi tänne kirjaillut... Aika menee ihan siivillä, en käsitä, että ens viikolla on jo marraskuu!

Mitä meille sitten kuuluu? No ihan hirvittävän hyvää! Koska on taas sattunut ja tapahtunut, lienee selkeintä vähän jaotella asioita eikä edes yrittää läntätä kaikkea epäjohdonmukaisesti putkeen.

Terveys

Entsun terveys on ollut jo kesästä lähtien huolen aiheena. Aiemmin kirjoitinkin, miten fyssarikäynnin lausunnon jälkeen (ja ennen sitäkin jo, käynti oli lähinnä viimeinen niitti) epäilin eturauhasvaivan uusiutuneen. Kävimme eläinlääkärillä, joka totesi eturauhasen tuntuvan tosi lähellä sisäisesti koittaessa, kipua tai aristusta ei kuitenkan ollut. Ell päätti kuitenkin laittaa Tardakin, koska eturauhanen ei aivan normaalilta tuntunut. Tämän jälkeen katselin Ennettä pari viikkoa ja totesin diagnoosin menneen metsään - koira söi hullunlailla ja laihtui, ei halunnut juosta täysillä ollenkaan, oli väsynyt ja nukkuikin tosi paljon. Vein sen uudelleen (eri) eläinlääkärille, jossa ultrattiin, koitettiin eturauhanen ja otettiin jos sun minkälaista verikoetta. Ultrassa kaikki normaalia (ainoastaan maksa hieman suuren näköinen, mutta koska koira oli laiha kuin luuranko, saattoi johtua vain siitäkin), eturauhanen ok ja eläinlääkäri sitä mieltä, että viimeisin Tardak saattoi hyvinkin olla turha - ei uskonut eturauhasongelmiin tässä kohtaa. Verikokeissa lievää anemiaa ja haima-arvot hiemon koholla, muuten muistaakseni kaikki normaalia (paperit eivät tietenkään ole tässä hollilla, että voisin tarkistaa...). Tuon anemian takia päädyttiin syöttämään koiraa pal-jon, lisäksi monivitamiinit ja kahden viikon päästä uudet verikokeet tämän osalta. Ulosteen tarkkailua, tietty. Koiranomistajan arkea, ei kai sitä tarvi edes erikseen mainita ;) Nyt, viikko eläinlääkärikäynnin jälkeen ja muutaman päivän maksaruokavaliolla olon seurauksena(ko) Enne on elämänsä kunnossa. Juoksuleikit ovat ihan arkipäivää, ja ainoa hidaste matkalla on mahan ajelun seurauksena tullut kiva lievä tulehdus mahanahassa... No, se kukistetaan varmasti heittämällä!

Lystikin on ollut hoidettavana, joskin "vain" fyssarilla. Kotiin päästiin puhtaiden papereiden kanssa, mahtavaa! Inasen toinen kylki oli kireämpi kuin toinen, mutta mitään mainittavaa ei ilmennyt. Aiemmat jumit ja kipupaikat olivat kaikki pehmeinä ja kivuttomina, tasapaino ja syvät lihakset kehittyneet huimasti ja lupa jatkaa normaalia elämää.

Tokoilu

Lysti on ilmoitettu kahteen avoimen luokan kokeeseen ensi kuulle (ja kaksi koetta katsottu vielä loppuvuodelle, riippuen miten nämä jo päätetyt menevät). Paketti alkaa pikkuhiljaa olla kasassa, jokunen viikko sitten käytiin ihanan Jennin luona "tasokokeessa", jossa käytiin läpi avoimen liikkeet hyppyä lukuunottamatta. Pientä viilattavaa löytyi vaikka miten paljon, mutta kokonaisuutena ei tarvi ihan hirvittävän huolissaan olla. Itseäni rassaa eniten herkästi ilmenevä äänenkäyttö ja hyppiminen, jonka olen tyhmänä ihan itse aiheuttanut (eikä se mua niinkään haittaa, mutta tuomaria tiedän haittaavan kyllä!).

Seuraamisessa ollaan edistytty huimasti, kun aloin tehdä kunnon seuruupätkiä bh-kaaviota ajatellen. No, bh jää tältä syksyltä käymättä, mutta onpahan vähän treenattu sitä kestoa tähänkin nyt.
Jäävät ok, maahanmeno Lykän tapaan hyvä, perusasentoon pomppaa herkästi niin, että takajalat eivät pysy aloillaan. Kiinnitetään huomiota. Seisomisessa on tullut joku kuningasajatus siitä, että on ihan ok yrittää kääntyä perääni. Lisää treeniä, kiinnitetään huomiota. Istuminen on jäänyt niin taka-alalle, että tällä hetkellä varmistan käsiavulla.
Luoksari ok, stoppikin alkaa näyttää aika kivalta! Enemmän huolestuttaa loppupätkä, loppupa herkästi vino. Tosin, tätä on treenattu ehkä noin kolme kertaa ikinä...
Kaukot hyvähyvähyvä, kunhan vaan keskittyy. Hieno istumaannousupomppu, tykkään!
Hyppy kaipaa lisävahvistusta, mutta en epäile etteikö saataisi kuntoon. Eilen otettiin korkealla esteellä, ensin tosi vaikea ja vaatia massiivisen avun, sen jälkeen ok. Treenattava eri hypyillä, eri paikoissa ja eri korkeuksilla.
Nouto. Meidän murheenkryyni. Tai siis, ei se itse noutovaihe, vaan luovutus ja kapulan pito. Pidon kanssa ollaan tehty hillitön määrä töitä, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Lystille on tullut edes joku aavistus siitä, miten kapulaa kuuluu käsitellä ja pitää. Luovutusta ollaan opeteltu eteen, lyhyeltä matkalta ja hitaalla vauhdilla tulee hyvin, kovempi vauhti ja pidempi matka rikkoo pakan. Eilen napero tarjosikin pätevänä täydellistä luovutusta sivulle, joten... siitä se ajatus sitten lähti. Kun koira ahdistuu eteentulosta ja itse jatkuvasti onnistun sitä paineistamaan, unohdetaan koko juttu hetkeksi. Nyt haetaan itsevarmuutta ja tekemisen iloa perusasennon kautta, katsotaan se edessäluovutus sitten ennen jälkikokeita, jos niikseen tulee ;)

Vetotreenit

Mattimyöhäisinä pääsimme vihdoin aloittamaan syksyn vetotreenit. Molemmat koirat pääsivät omalle kickbike-lenkilleen, Lysti ihka ekaa kertaa ikinä. Hetki meni junnusella tajuta homman juoni, mutta reilun kolmen kilometrin lenkillä tuli jo vallan hienojakin vetopätkiä. Hirvesti Lykä tukeutuu saalisviettiin, mikä ei ihan ole omaan mieleeni... Ohitukset aivan hasardeja eikä selvästi ihan ollut ajatusta siitä, mitä kaikkea juostessa voi tai ei voi tehdä :D Mutta hei, se kääntyi jokaisessa käännöksessä oikein! Entsun kanssa olikin ihanan rentouttavaa huristella tämän jälkeen, kun pystyi luottamaan ihmisten ohitusten ja reunassa pysymisten sujuvan vaivatta. Mutta tästä jatketaan - olipas kiva päästä taas kiinni tähänkin lajiin!

Muita juttuja

Lystin kanssa kävimme viime sunnuntaina temppukoulutuksessa. Hurjan kivaa, ja kouluttajan mukaan Lykä olikin mallioppilas ;) Nopeasti tuo nappasi temppujen ideoista kiinni, ja käsittämättömällä sykkeellä jaksoi tehdä ja toimia koko puolitoistatuntisen. Uusina juttuina opeteltiin mm. peruuttaen jalkojen pujottelua, peruuttaen ryömiminetä ja tolpan kiertämistä peruuttaen, vanhoista tutuista mukana oli peruutus jalkojen väliin ja olkapään yli kurkkaaminen selkään nojaten. Hirmu kiva päivä!

Poikasten aamuiloittelua pääsette katsomaan tästä, meinasi olla tippa linssissä, kun hurja huksis oli noin intona leikkimässä pikkuveikan kanssa ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti