Sivut

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Jos elämä ois helppoo...

Koiraihmisellä on ihmeellinen tutka. Kun koira käyttäytyää tavallisuudesta poikkeavasti, ei välttämättä osaa määritellä oireita tai syitä, mutta näkee, ettei kaikki ole kunnossa. Näin kävi meillekin Entsun kanssa. Se oli jotenkin outo, vetämättömän tuntuinen, eikä innostunut oikein mistään yhdessä tekemisestä. Lystin kanssa kuitenkin leikki ja juoksi kuten ennenkin. Varasin kuitenkin lääkäriajan, koska jokin vaikutti olevan pielessä, ja vähintään halusin varmuuden asiasta. Keskiviikkona marssimmekin vastaanotolle, jossa syy outoon käytökseen löytyi: laajentunut eturauhanen ja toinen anaalirauhanen tukossa. Anaalit saatiin tyhjiksi ja eturauhaseen hormonipiikki - katsotaan kuukauden päästä uudelleen, miltä tilanne sen suhteen näyttää. Mitään radikaaleja toimenpiteitä ei vielä suunnitella, eläinlääkärin mukaan voi olla, että Eps tarvii vielä toisen pistoksen, mutta sen jälkeen voi hyvin päästä palaamaan normaaliin arkeen. Katsotaan, miten tilanne etenee.

Eilen lähdimme yökylään Jennille, ja kävimme samalla reissulla Ojangossa treenaamassa. Enne oli kuin uudesti syntynyt: se juoksi agilityradalla miljoonaa, kuunteli käskyjä, haki vaikeimman keppikulman ikinä itsenäisesti ja ohjauksen loputtua juoksi häntä heiluen luokseni. Meinasin alkaa itkeä, niin helpottavaa oli huomata, miten toinen on palautunut normaaliksi!

Keskiviikkona Lykäkin pääsi tositoimiin tokokokeen merkeissä. Ykkönen saatiin tälläkin kertaa, joskin melkoisen räpellyksen tuloksena... Itse en ollut suoritukseen lainkaan tyytyväinen, se oli aivan liian kaukana normaalista osaamistasostamme.
Pisteet ja omat kommentit:
Luoksepäästävyys 10: nousi seisomaan ja haisteli tuomaria kovin kiinnostuneena, hän kun oli juuri käynyt palluttelemassa omaa pentuaan, ja Lykästä pennun haju on hirrrrvittävän mielenkiintoinen :D
Paikkamakuu 10: pysyi rauhassa, vaikka viereinen koira nousi istumaan, meni makaamaan ja äänteli. Myös reunassa ollut koira äänteli. Tuomarikin sanoi, että Lysti katsoi ihan sen näköisenä muita, ettei noin kuulu tehdä makuussa :D
Hihnaseuruu 8: Kamalaa. Siis ihan hirveää. Haahuili ja teki ties mitä.
Seuruu vapaana 8 1/2: Pykälän parempi kuin hihnassa, mutta edelleen kamala.
Liikkeestä maahanmeno 10: jotain sentään osataan!
Luoksetulo 9: Jäi hyvin, tuli vauhdilla, juoksi ohi, kiersi minun ympäri ja istui sivulle. Niin että mitä?! :D
Liikkeestä seisominen 0: Ei muuten seisonut ollenkaan. Pysähtyi, kääntyi 90° ja alkoi haistella kehän ulkopuolelta tulevaa hajua. Tajusi mokan vasta, kun käännyin koiraa kohti. Aargh!
Hyppy 9 1/2: Vino loppupertsa, muuten hieno.
Kokonaisvaikutus 9

Yht. 165 pistettä, 1. palkinto ja sijoitus 5/10. Tuomarina Riikka Pulliainen.

Jännitin itse jostain syystä ihan kamalasti, olin aivan erilainen kuin treeneissä enkä saanut pakkaa kasaan missään kohtaa. Jouduin tsemppaamaan, että annan oikeat käskyt, hätiköin ja olin outo. Koira reagoi vahvasti, eikä muutenkaan ollut Lystin päivä. Lisää treeniä, lisää kokeita treeninä. Ehkä sitä vielä joskus oppii. En tiedä, oliko osasyynä omaan mielentilaan se, että tulimme suoraa Entsun lääkäristä. Osasyynä Lystin mielentilaan oli oletettavasti se, että se ei ollut päässyt purkamaan energiaansa kunnolla - kävelimme kyllä, mutta olisi ehkä kaivannut vapauttavaa vapaana juoksua. Tiedä häntä.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Liika on liikaa - mutta mikä on liikaa?

Viime aikoina päässä ovat pyörineet kovin sekavat ajatukset. Tämä teksti voikin olla melkoista tajunnan virtaa, lähinnä tavoitteena on saada omia ajatuksia jäsenneltyä ja sitä myöten toivottavasti myös selvemmiksi.

Vuosi alkoi varsin harrastuspainotteisissa merkeissä: Enne haki kaksi LUVAa agilitykisoista sekä kokeili tokossa kahden AVO3:n verran. Yksi tokokoe jäi väliin tassuvamman vuoksi. Erityisesti huhtikuussa Porvoosta haettu kolmonen oli aivan huikea, ja fiilis oli aivan katossa! Agilitykisojen ajankohdat ovat menneet ristiin töiden tai muiden menojen kanssa, joten helmikuun jälkeen emme ole startanneet virallisissa kisoissa. Lysti on aloittanut tokokoeuransa ALO1:llä, toinen koe on luvassa pikapuoliin. Heinäkuun alussa suuntaamme mahdollisesti tokon SM-kisoihin kerhomme joukkueessa.

Viime aikoina treenit ovat kuitenkin menneet vähän miten sattuu. Lystillä ikä varmasti tekee tehtävänsä, ja välillä kaikki on vaan niin kovin v-a-i-k-e-a-a. Hermoja koetellaan, kun yksikertaisetkaan käskyt eivät mene perille, arjen käytöstavat ovat hävinneet ja muutenkin elo on vähän sinne päin. Enne on ollut aksatreeneissä hidas ja jotenkin ihmeellinen, eikä tokokaan ole napannut kuin omassa olohuoneessa. Oma pinna kiristyy, kun homma ei toimi toivotulla tavalla ja jo opitut asiat eivät enää onnistu.

Välillä tuntuu, että harrastamisesta on hävinnyt hauskuus.

Välillä tuntuu, että lajeja, treenejä ja tekemistä on ihan liikaa.

Välillä tuntuu, ettemme ehdi käydä metsälenkeillä, koska aina pitää olla treenaamassa.

Oikeasti treenaus on kuitenkin kamalan kivaa. Hyvien treenien jälkeen meillä kaikilla on hyvä mieli. Onnistumiset ovat avain onneen, mutta kyllä sitä silti vaan miettii, miten olisi oikeasti järkevä toimia.

Alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että jatkossa meillä kausitetaan lajit. Fakta kun on se, että tällä hetkellä en ehdi panostaa täysipainoisesti mihinkään lajiin. Kehittymiseen tarvitaan toistoja, joita ei tällä hetkellä tule riittävästi yhdessäkään lajissa. En osaa arvottaa lajeja ja jättää treenejä väliinkään, "kun ollaan saatu ryhmäpaikka". Lisäksi en missään vaiheessa ajatellut tilannetta, jossa Entsu ei sytykään täysillä agilityyn. Lystille aksa on kakkoslaji, se on ollut tiedossa jo pitkään. Tai no, oikeastaan kolmoslaji, koska jaetulla ykkössijalla on jo kaksi lajia... Ja entäs, kun syksyn tullen kelit viilenevät ja Lystikin saa päälleen jo suunnitellut erikoisvetovaljaat? Mitenkäs tätä aikaa sitten jaetaan? Ja jos Enne ei enää innostu aksasta, mitä sille keksin seuraavaksi? Ehkä joku uusi laji, koiratanssi tai rally-toko?

Voin rehellisesti sanoa, että viime aikoina on useampaan otteeseen tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa olla. Ottaa koirat kainaloon ja nukahtaa peiton alle muutamaksi viikoksi. Ja herätä kahden minuutin jälkeen kun koirat hölmöilee ja heittää ne pois sieltä peiton alta.

Sitten tulee tällaiset treenit kuin tänään: ensin pikkupätevyys hakee esineruudusta kaikki kolme esinettä ja sen jälkeen jäljestää huippuhyvin viime viikkojen räpellykseen nähden ja nostaa 8/10 keppiä. Voi sitä huumaa!

Onneksi kotipihassa tehty isomman ei-pätevän kanssa tehty nouto palauttaa maan pinnalle: ensin ei lähde kapulalle, sitten ei tuo kapulaa, sitten tuo vinoon, sitten ei ota, saa hepulin, juoksee, tajuaa virheensä, otetaan uudestaan jne. aika pitkän kaavan jälkeen saatiin YKSI sinnepäin toisto. Asiasta, jonka koira joskus "osasi". Taas voin miettiä, haluanko harrastaa, jos koko hommasta jää näin huono mieli. Se on selvä, että Enne on koetaulla hallikokeisiin saakka. Vähintään.

Enne on ihana harrastuskoira, sen silminnähtävä ilo ja halu tehdä eivät voi jättää kylmäksi. Silloin, kun se toimii. Viime aikoina niitä hetkiä on ollut surettavan vähän, ja väkisinkin alan miettiä, koska on aika antaa olla. Koska tulee se piste, kun kummallakaan ei enää ole niin kivaa, että olisi järkeä jatkaa? Koska pään hakkaaminen seinään saa oikeasti aikaan jonkun pysyvän vamman? Samaan aikaan pontetiaalinen harrastuskoiran alku säätää omiaan joku ainoassa pikkuasiassa, ei muka tiedä miten koiria ohitetaan, ei osaa hiljetä käskystä, haistelee huulet väpättäen tyttöjen pissoja ja säheltää menemään ihan huolella. Aina en vaan jaksa.

Onneksi sitten tulee päivä, jolloin kaikki taas sujuu ja harrastaminen on kivaa. Eikö tulekin?




Lopuksi muita kuulumisia ja juttuja:

Käytiin Lystin kanssa huikeissa tokotreeneissä, joissa kouluttajana oli Angelica Leiman. Ihana kouluttaja, jolta sai irti todella paljon! Tilaisuuden tullen mennään ehdottomasti uudemmankin kerran!

Lysti kuvattiin luustoltaan, ja kovasti hyvältä näytti kaikki! Lonkkien ja kyynärien osalta odotamme SKL:n lausuntoja, mutta eläinlääkärin mukaan olivat juuri eivätkä melkein hyvännäköiset. Selkä ja olat olivat myös puhtaat, nämä kuvat otettiin epävirallisina. Polvet 0/0. Nyt on siis lupa harrastaa ihan oikeasti!

Korkattiin agilityn möllikesä kummankin koiran kanssa. Lysti osallistui medi möllien radalle: aivan hasardia, ohjaaja täysin ulapalla ja koiran treeneissä osoittamat taidot olivat näemmä kaikkea muuta kuin osaamista... Aloitetaan sitten ne kontaktit alusta, muun muassa...
Entsun radat ok, joskin taas kamalan hitaat :/ Enne on nyt tarkkailun alla, en oikein tiedä miten pitkään voin uskoa säiden tai muun tekevän näin massiivisen muutoksen. Selkäpiissä on koko ajan pelko, josko se onkin kipeä.